Intelligentit
Lienee englannin
vaikutusta, että meilläkin sana ”intelligentti” tuppaa olemaan vain ja
ainoastaan ”älykkään” synonyymi. Onhan se sitä, jos niin halutaan, mutta
venäjässä se toimii myös substantiivina, joka viittaa tietyn kansanryhmän,
intelligentsijan jäsenyyteen (vrt. adjektiivit intelligtentnyi tai intelligentski:
Vihavainen:
Haun intelligenssi tulokset )).
Tietokoneen
tekoäly päihittää meidät kaikki moninkertaisesti suorituskyvyllään. En tiedä,
miten korkea on sen ÄO, mutta luultavasti se on korkeampi, kuin pystyn edes
ymmärtämään. Siitä huolimatta en olisi taipuvainen ajattelemaan, että se on ”intelligentti”,
vaikka se myös käyttäisi hyvinkin korrektia ja kohteliasta kieltä.
Intelligenttiys
(intelligentnost) erityisesti sen venäläisessä muodossa (ks. Vihavainen:
Haun moukkien aika tulokset ) viittaa sivistyneisyyteen, sellaiseen
käytökseen, jota englanniksi kuvataan lähinnä sanalla gentlemanly.
Perinteisesti asiaan aikoinaan liittyi jopa uhrautuminen sorretun kansan
puolesta.
Kaikki muuttuu
koko ajan, mutta jotakin tuosta ihanteesta on yhä olemassa venäläisessä kulttuurissa,
siis sen tietyissä piireissä. En siis tietenkään tarkoita niitä piirejä, joihin
on viitattu esimerkiksi sanalla ”špana” tai edes” gopnik”. Ne taas edustavat
kaiken sen vastakohtaa, mikä liittyy sanaan ”intelligentnost” (ks. Vihavainen: Haun
gopnik tulokset ).
Hyvä ystäväni ja
suuri Suomen ystävä, valitettavasti jo edesmennyt Andrei Nikolajevitš Saharov,
joka oli Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen johtajana, totesi silloin
tällöin, että Venäjän suuri onnettomuus oli, etteivät sen johtoon vallankumouksen
jälkeen tulleet intelligentit, vaan aivan toisenlaiset ainekset.
Hän ei käyttänyt
sanaa ”špana”, mutta minä käytän. (ks. Значение
слова ШПАНА. Что такое ШПАНА? ). Aleksandr Jakovlev käytti marxilaista termiä ”Lumpenproletariat”
(люмпен), joka on laajempi
merkitykseltään, mutta sisältää špana-aineksen.
Olen joskus blogissa
huomauttanutkin siitä, että Saharov oli joskus briiffamaassa Putinia Venäjän
historiasta ja esitti hänelle tuon perusteesinsä, minkä johdosta suuri Johtaja
ilmeisesti suuttui.
Mutta faktat ovat
itsepintaisia, kuten venäjässä sanotaan: fakty -delo upornoje.
Keskenkasvuisena
Vova oli kulmien kundi Nevskin lähistöllä ja omaksui sikäläiset pelin säännöt, mistä
hän myöhemminkin on nimenomaan ylpeillyt. Suuren valtion päämiehelle tällainen
asenne kaiken maailman kolmipyöräajeluineen moottoripyöräjengiläisten seurassa
on ainutlaatuista.
Intelligentsijan
kannata se on yhtä sietämätöntä kuin Putinin silloin tällöin harrastamat
alatyyliset sanonnat.
Mikäs teet.
Vovan varmasti tapasivat hyvin monet suomalaisetkin hänen maleksiessaan
Nevskillä vaihtamassa rahaa ja vakoilemassa kavereitaan -hänhän tarjoutui vapaaehtoiseksi
tiedottajaksi KGB:lle. Se on asia, jota intelligentsija ei koskaan anna
anteeksi.
Ajan mittaan ura
urkeni ”erikoispalvelussa”, jollaiset tunnetaan kaikenlaisista ”erikoisoperaatioista”,
joista ei tarvitse sen enempää puhua. Herrasmiehen ihanne on siitä maailmasta
mahdollisimman kaukana.
Kerran opittu
moukkamaisuus näkyy myös asiassa, jota nimitetään kuninkaiden kohteliaisuudeksi,
eli siis tässä tapauksessa sen täydellisenä puutteena.
Sen sijaan, että
kunnioittaisi kohtaamiaan ihmisiä, Putin odotuttaa heitä aina, poikkeuksetta. Joskus
hyvinkin kauan. Tällainen takapihan kulttuurista kertova kiusanteko näyttää
antavan hänelle jonkinlaista tyydytystä. Moukkamaisuus ei kuitenkaan siitä
muuksi muutu, että sitä harjoittaa valtionpäämies, päinvastoin.
Špana-kulttuuriin
on luettava myös esimerkiksi Dmitri Medvedevin uhkailut ydinaseiden
käyttämisestä, jotka ilmeisesti täyttävät jo rikoksen tunnusmerkit. Sen ohella
hänen puhetapansa vieraita valtioita koskien on myös usein mahdollisimman
kaukana intelligentistä. Muistaako joku tehneensä kauppoja näiden pikku miesten
kanssa?
Ei kuitenkaan
pidä kuvitella, että intelligentsija ja sen kulttuuri olisi Venäjällä tai edes
laajemmin venäläisyydessä kuollut. Tässä yhteydessä tekee mieli kertoa muuan
sinänsä hyvin banaali, mutta aivan tuore oma kokemukseni.
Olin Tallinnassa
ja istahdin raitiotievaunussa tavaroineni tuntemattoman miehen viereen. Ahdastahan
siinä vähän oli ja hän kysäisi venäjäksi, mahdunko kunnolla (vam udobno?).
Vastasin myöntävästi, jolloin hän hoksasi, että vieressä seisoo vaimoni ja kysäisi,
pitääkö asia paikkansa. Kun myönsin, hän nousi heti paikaltaan ja siirtyi
yhdelle tyhjälle paikalle.
Tätä ei olisi tapahtunut
Helsingissä. Venäjällä se sen sijaan on aivan luontevaa, jos kyse on intelligentsijasta
ja hieman laajemminkin. Muistan, miten olin noin kymmenen iäkkään sedän seurueessa
pietarilaisessa metrossa. Kun astuimme sisään, kymmenen nuorta miestä nousi välittömästi
istuimiltaan ja antoi meille paikkansa. Olisiko tällainen ollut meillä
mahdollista?
Voi tietenkin
sanoa, ettei tuollaisilla pikkuasioilla ole mitään merkitystä, mutta eihän se
pidä paikkaansa. Mitään ne eivät merkitse suuren gopnikin ja hänen jenginsä
johtaman valtion ulkopolitiikan kannalta, mutta maan kulttuurissa ne ovat
tärkeä piirre, sen eräässä tärkeässä osassa.
Olipa tosiaan
harmillista, että vallan otti Neuvostoliitossa Lumpenproletariat ja uudella
Venäjällä špana. Kyllä kansa olisi ansainnut parempaa ja toivottavasti se vielä
saakin intelligentin valtiojohdon.
Silloin voinemme
pakata normaaliin, sivistyneeseen naapuruuteen.
"Suuren valtion päämiehelle tällainen asenne kaiken maailman kolmipyöräajeluineen moottoripyöräjengiläisten seurassa on ainutlaatuista."
VastaaPoistaHuumorin viljely osaltaan erityisen kyseenalaisen kohteen kustannuksella kuuluu intelligenttiin pohdintaan Nyky-Venäjän meininkiä katsoessa. Kolmipyöräisellä päivästä toiseen polkeva Vova lienee tosiaan idän vastine lännen päätaaperolle, joka matkailee kolmipyöräisellä limousenellaan Mar-A-Lagon ja Valkoisen Huussin väliä. Netanjahulla on ilmeisesti kolmijalkainen aasi kulkupelinään..
Vaan onko tässä suomalaisena varaa rienata, mitä tulee kirjoituksen käytöstapoihin, jotka loistavat yleensä poissaolollaan Helsingissä. Itse tarjoan täydessä bussissa tai raitiovaunussa paikan sitä tarvitsevalle. Omat jalat kantavat vielä sen verran hyvin. Kaikenlaista menoa täällä näkee milloin etuilua, rynnimistä, päälle kävelyä, tönimistä ynnä muuta ilman pahoittelua. Tuntuu, kuin se olisi stadilaisten tavaramerkki - oikea suuren kaupungin tylyys. Pah, moukkamaisuutta se on eikä sen kummempaa, ja voinemme kasvaa henkisesti sivistyneeksi suurkaupungiksi vasta, kun opimme sen taivat aidosti.
Mikä on hyvien tapojen ydin: sen laatuinen urbaani kohteliaisuus, jonka avulla suuri joukko erilaisia, tuntemattomia ihmisiä pystyy auttavasti elämään tiivisti ajautumatta toistuvasti konflikteihin keskenään. Siihen eivät kuulu etuilu, rynniminen, päälle kävely, töniminen ynnä muu sellainen ilman pahoittelua. Johtopäätös: emme ole kaupunkilaisia vaan metsäläisiä, valitettavasti.
PoistaEhkä tuli hieman liitoiteltua, sillä nykyään julkisissa liikennevälineissä kohtaa myös kaunista käytöstä ja istuinpaikka luovutetaan vanhemmalle väelle automaattisesti. Onneksi on myös rohkeita vanhuksia, jotka aloittavat keskustelun heille tarkoitetulla paikalla istuvalle, mikä aika nopeasti johtaa paikan antamseen. Ja kanssamatkustajat voivat tukea toimintaa tiukalla tuijotuksella, jos ei paikka heltiä! Mutta matkaa on vielä siihen, että ihmiset uskaltaisivat avata suunsa toisilleen, kun vahingossa törmätään. Itse sanon mahdollisimman ystävällisesti hei sori, kun niin käy, ja jos joku harvoin pahoittelee myös takaisin, se tuntuu mukavalta. Se on pieni ele, mutta tärkeä päivittäinen osa yhteistä toimivaa kaupunkikulttuuria.
Poista"Kun astuimme sisään, kymmenen nuorta miestä nousi välittömästi istuimiltaan ja antoi meille paikkansa. Olisiko tällainen ollut meillä mahdollista?"
VastaaPoistaOli se - lapsuuteni Helsingissä.
Helsinki, nykypäivä. Kun astuimme sisään, kymmenen nuorta miestä nousi välittömästi ylös ja ryösti meidät.
Poista"Intelligentit/älykkäät"
VastaaPoistaMiksi nykyryssän nykypresidentti aloitti presidenttiytensä huudolla, mikä kuultiin kaikkialla maailmassa ja ihmeteltiin: "Who is mister Putin?" Putin lausui ensin "Motshit' v sortire" (Murhata yleisessä käymälässä) ja sitten "Me pääsemme paratiisiin ja muut joutuvat helvettiin". Putin lausahti myös, että "Neuvostoliiton hajoaminen oli geopoliittinen katastrofi". Hyväksyn vain käsitteen katastrofi.
Jo sata vuotta venäläiset ovat pröystäilleet, että Venäjä on tuhatvuotinen sivilisaatio, mutta Moskova perustettiin vasta 1200-luvulla! Mainittu väite ei siis kelpaa. Kiova/Ukraina oli kastettu ortodoksisuuteen 900-luvulla.
Konstantinopolin valloituksen jälkeen bysanttilaiset rikkaat herrat/papit pakenivat Venäjälle ja Italiaan tullakseen siellä uusiksi herroiksi ortodoksisuuden/bysanttilaisuuden levittäjiksi.
Iivana IV eli Iivana Julma synnytti credon: "Moskova on kolmas Rooma", mikä merkitsi permanenttistä sotimista, ja vastustaneet venäläiset ruhtinaat tuhottiin, etteivät olisi keisarin jaloissa.
Credo alkoi toteutumaan toden teolla vasta vuosina 1843-1844, kun venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat ahkerasti Karl Marxia käsillään kaksi vuotta ja lopultakin yhteistyönä syntyi Kommunistisen puolueen manifesti, joka määräsi, että maailma kuuluu proletaareille, joiden pitää suorittaa proletaarinen maailmanvallankumous, apuna maailmansodat.
Toisen maailmansodan jälkeen Moskova rikastui hurjasti. Vuonna 1980 Moskovassa alkaneen maailman urheilijoiden suurtapahtuman alkaessa, Moskova päätti lisätä kommunistiseen valtioryhmään Afganistanin, jotta sieltä venäläisten sotilaiden olisi helppo päästä "pesemään saappaitaan, jalkojaan ja jalkarättejään jo Intian valtameressä".
Afganistanin projekti sai kun saikin Neuvostoliiton luhistumaan/hajoamaan/häviämään. Kyllä se taitaakin olla geopoliittinen ilmiö.
Oma kokemukseni venäläisestä kohteliaisuudesta on kymmenen vuoden takaa Petroskoista. Vaimoni oli hoitamassa omaa asiaansa jossain virastossa ja menimme odotustilaan odottamaan vuoroamme. Oli kylmä talvi, ja ehkä kaksikymmentä ihmistä odotti vuoroaan. Monilla turkit päällä. Siinä oli yksi tyhjä tuoli ja tarjosin sen vaimolleni ja jäin siihen viereen seisomaan. Vähän kauempaa minua vanhempi mies, sanoisin herra, nousi nopeasti omalta tuoliltaan ja viittoi minua istumaan. Kiitin ja tartuin tarjoukseen. Ihmettelin sitä asiaa ja vaimoni sanoi, että se on täällä sellainen tapa, että ollaan kohteliaita.
VastaaPoistaToinen huomioni samalta talvelta siellä oli, kun olimme iltakävelyllä kaupungilla. Oli liukas keli ja kaduilla lumityöt huonosti hoidettu. Lumi oli paakkuuntunut ja kadut jäätyneet muhkuraisiksi.
Vanhempi rouva oli lähdössä kävellen vähän etäämmältä kerrostalon pihalta, ja se pihatie oli myös huonosti hoidettu. Ohikulkeva auto pysähtyi ajotielle ja keski-ikäinen mies siitä nousi ja meni puolijuoksua rouvan luo ja tarjosi käsivartensa tueksi. Hän auttoi rouvan kadun varteen, josta kävellen oli helpompi jatkaa.
Nämä ihmiset oli tavallisia kadun miehiä ja naisia. Mutta ehkä juuri sitä intelligentsijaa.
"Sen sijaan, että kunnioittaisi kohtaamiaan ihmisiä, Putin odotuttaa heitä aina."
VastaaPoistaTähän sääntöön on eräs poikkeus. Olen ollut todistamassa miten päämies V.V.P. saapui Marinskiteatteriin täsmällisesti ajallaan, ilman sen kummempia seremonioita, kansa kyllä nousi seisaalleen ja istuutui heti. Mutta maestro Giergejev antoi odottaa itseään. Eikä mitenkään vähän, vain 21 minuuttia. Tapahtui tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenluvulla.
Olen ymmärtänyt, että hänellä ihmisten odotuttaminen kohdistuu lähinnä ulkomaiden edustajia, valtiovierailuja ynnä muita kohtaan, millä hän yrittää markkeerata valtaansa. Tietenkin hän on varmasti kotimaassaan tuollaisessa pyhätössä ajoissa.
Poista