Sitä oikeaa suomalaista

 

Se suomalaisin ruoka

 

     Mikä ruoka on suomalaista? Olen kuullut niinkin typerän väitteen, ettei suomalaista keittiötä edes ole. Kaikkihan meillä on lainattua ja ellei jossakin muualla ole ihan samanlaista ruokaa, niin ainakin vähän sen tyylistä.  Tämä on tietenkin aika hullunkurista, kun ajattelee sitä, että tosiasiassa suomalainen ruoka on yhtä omalaatuista kuin suomen kielikin. Siis aivan poikkeuksellista.

     Tietenkin olemme lainailleet aineksia kovin monelta suunnalta, eihän Suomi ihan muulta maailmalta suljettu paikka ole koskaan ollut, vaikka se hyvin saarimainen on pitkiä aikoja ollut ja yhä on.

     Suomen kielen erikoisuuksista en tässä sen enempää viitsi puhua, mainitsen vain, että kun joskus sitä hieman setvin joku ehätti kertomaan, että kyllä ne kaikki suomen kielen äänteet löytyvät ranskastakin, kun tulin väittäneeksi, että ranskalaiselle on mahdotonta ääntää suomea luontevasti, ellei hän nyt sitten vuosikausia ankarasti harjoittele.

    No joo, voidaanhan sitä hyvällä tahdolla löytää ranskastakin aika samalaisia äänteitä, mutta suomalainen puhe on jotakin muuta. Se on enemmän kuin osiensa summa. Luontevaa suomen- tai vaikkapa savonkielistä puhetta voi odottaa vain natiiveilta. Muut saattavat kovalla työllä pystyä löhes vastaavaan, joten tervetuloa vain harjoittelemaan.

     Suomalaisetkin puolestaan voivat oppia noita herrojen ”kee”, ”pee” ja ”tee” -äänteitä ja jopa venäjän ž ja štš saattavat onnistua. Joku savolaissyntyinenkin kieliakrobaatti voi parhaimmillaan päästellä vierasta ääntämystä kuin gramofonista, kunhan aikansa treenaa. Vielä 1950-luvulla asia oli toisin ja yhä moni ääntää ja jopa kirjoittaa itsepäisesti omalla tavallaan eli siis suomalaisella tavalla nuo kieleemme kuulumattomat äänteet.

     Vackert så. Ajan tässä nyt vain takaa sitä, että se kokonaisuus, joka muodostaa suomalaisen ruokavalion on ollut ja pitkälti yhä on yhtä omalaatuinen kuin suomen kiieli.

     Omalaatuisuus ei tarkoita sitä, että enimmäkseen tai edes suurimmaksi osaksi söisimme joitakin kummallisia autoktonisia tai pitäisikö sanoa endeemisiä ruokia, joista meitä ympäröivillä sivilisaatioilla ei ole aavistustakaan.

     Me nyt vain teemme tai olemme tehneet kaiken kovin omalla tavallamme. Onko se parempi tai huonompi tapa kuin muilla olisi aika hullunkurinen kysymys. Maailman kehittyneimmällä ja sointuvimmallakin kielellä voidaan suoltaa kaameita tyhmyyksiä ja maailman parhaitakin ruokia voidaan tehdä kurjasti.

      Aivan arkipäväiset ruoat taas saattavat olla fantastisen herkullisia, kun niihin panostetaan riittävästi ja osataan tehdä, mitä tarvitsee.

     Useimmat ruokalajit tässä maailmassa ovat hyvin kansainvälisiä, vaikka monet maat pitävät niitä nimenomaan ominaan. Ajatelkaamme venäläisten pelmenejä. Ne ovat sitä samaa kuin puolalaisten pierogit, gruusialaisten mantit, anglosaksien dumplinit, italialaisten raviolit, kiinalaisten ja japanilaiset taikinanyyteistä puhumatta. Samalle tai lähes samalla ruoalle on kymmeniä eri nimityksiä.

     Meillä ei noita keitinpiiraita erityisemmin harrasteta, ainakaan siinä määrin, että ne olisivat leimautuneet kansallisruuaksi. Itse asiassa niitä tuodaan sen verran harvoin tarjolle, ettei niitä kannata sijoittaa suomalaiseen keittiöön, jos siitä halutaan puhua.

     Sen sijaan suomalaiseen keittiöön kuuluvat ilman muuta lihapullat, läskisoosi ja tirripaisti,  vaikka esimerkiksi ruotsalaiset osaavatkin lihapullia tehdä, samoin kuin kakki muutkin Euroopan kansat jossakin muodossa.

     Läskisoosi ja tirripaisti sen sijaan voidaan nostaa esille erItyisesti suomalaisina ruokina ja sama koskee karjalanpaistia, vaikka erilaista haudutettua ruokaa löytyy monesta maasta.

     Sama koskee suomalaosta järvikalaa. Se nyt vain on ruokaa, jota saa nimenomaan meillä, mutta varsin harvassa muussa maassa. Ajatelkaamme uunihaukea, graavisiikaa ja -lohta, suolasärkeä ja suolattuja tai kuivattuja muikkuja. Venäjällä on omat voblansa ja kuoreensa, mutta muikku on kuin onkin erityisen suomalainen ruoka, myös esimerkiksi rantakalana eli voissa keitettynä, voissa paistettuna, sekä kalakukossa ja patakukossa, ynnä savustettuna…

     Sanoisinpa, että kaksi asiaa nostaa suomalaisen keittiön siihen poikkeukselliseen loistoon, joka siitä löytyy, jos ruoat tehdään kunnolla ja ymmärryksellä: pitkään haudutetut ruoat aina uunipuurosta (uuniohrapuuro!) karjalanpaistiin, kukkoihin (ahvenkukko, jonka ruodt on haudutettu pehmeiksi!) ja suomalaisiin leipiin.

     Laatikot ovat luku sinänsä: hyvin tehty maksalaatikko esim. hirven maksasta voisulan kera! Lanttulaatikko! Silakkalaatikko (ilman sitä munamaitoa), lanttulaatikko! Kunnon haudutus, silakkalaatikkoon riittävästi läskiä ja hyvä tulee! Tässä asiassa teolliset valistajat tekevät syntiä.

      Suomalainen ruisleipä on syystä nostettu kansallisruoaksi ja sitäkin valmistetaan meillä monta sorttia. Kaikilla on omat etunsa. Ruisleipää toki osataan syödä myös Venäjällä, Saksassa ja Baltiassa, mutta se on erilaista. Välimeren maissa sitä ei kannata edes etsiä.

     Kuka mistäkin tykkää, mutta tuore savolainen ruisleipä maalainvoin kanssa on mahtavimpia herkkuja. Ja sitä kunnon voita (tunnettu myös ”kartanovoin” nimellä), jossa maunantajabakteereita ei ole ensin tuhottu ja sitten korvattu monokulttuurilla, on kyllä vaikea saada.

     Pitkä haudutus on mahdollista Suomessa ja muuallakin kylmällä vyöhykkeellä, jossa uuni lämpiää talvisin päivittäin ja tunnista toiseen. Ei sellaisia löydä etelästä, jonka keittiöstä muutenki  puuttuu sellaisia tärkeitä elementtejä, jotka meille ovat arkipäivää.

     Yksi suomalainen erikoisuus on savustaminen, joka juontuu savusaunaan, jollaisia ei Välimeren piiristä kammata edes etsiä. Onhan se totta, että savustamaan on opeteltu muuallakin ja jonkinlaisia tuloksiakin saavutettu. Kunnon avusaunapalvi on jumalaista ruokaa, mutta kaupoista valitettavasti saa vain väärennöksiä.

     Vain Tammisen maalaispalvin runsaine läskireunuksineen kelpuutan oikeaksi ja väärentämättömäksi savukinkuksi, jota voi vielä saada lähikaupasta. Surkeat rasvattomat ja savuttomat ohuen ohuet silput aiheuttavat vain hylkimisreaktion, jos tietää, miltä savukinkun pitää maistua.

     Entäpä savustettu, tuore järvikala! Sen päälle ymmärtävät myös venäläiset, mutta osataan sitä meilläkin, vaikka tätäkään tavaraa ei kannata kaupasta etsiä, rannikoiden venesatamista silloin tällöin saa. Mistäs löydät hyvin savustettua lahnaa, ahventa tai säynävää? Ja rannikollahan on joskus aanut myös savukampelaa. Onhan se hyvää, vaikka piikikästä

     En muista nähneeni noita edellä mainittuja ruokia Lontoon Harrodsilla tai Berliinin KDW:ssä. Mielestäni ei niitä ollut myöskään enempää Pietarin kuin Moskovankaan Jelisejevillä. Entäpä Helsingin Stockalla? Eipä tainnut olla. Pariisin puoteja en juuri nyt muista.

     Toki torit ovat kyllä asia erikseen ja esimerkiksi Pietari Kuznetšnyi rynokille voi lähteä toiveikkain mielin, mitä kaloihin tulee. Suomessahan kalakauppiaat EU:n voimatoimin(?) hävitettiin toreilta lajina ja Helsingistä kunnon savukalaa saattaa toisoa saavansa vain Hakaniemen hallista, jos sieltäkään.

     No, tosiasiahan on, ettei monia parhaisiin kuuluvia herkkuja koskaan kannata edes kuvitella löytävänsä kaupasta, vaikka sieltä paljon hyvää saakin.

      Aikoinaan kaupoista saikin vain raaka-aineita, kunnes alettiin kehitellä sarjatuotantoa ja käyttöön tuli käsite ”tusinatavara”. Se merkitsi lähtökohtaisesti kehnoa laatua ja parhaimmillaan keskinkertaisuutta, jota tuntijat eivät koskaan arvostaneet.

     Nyt alkaa olla jo hyvin vaikeaa löytää kaupasta noita raaka-aineita.

     Nyt nuo taidot ovat käytössä esimerkiksi ravintoloissa, mutta sielläkään harvoin saa aitoja suomalaisia ruokia, joiden valmistaminen saattaa vaatia monenkin tunnin hauduttamisen ja esimerkiksi savustaminen pitäisi tehdä mieluummin välittömästi ennen nauttimista.

     No, kyllähän hyvän elintarvikekaupan kala- ja lihaosastot ovat viettelyksen paikkoja, joista ei ilman saalista pois pääse, mutta kuin ajatellaan noita aidosti suomalaisia herkkuja ja niiden ominaisuuksia kaikkein parhaimmillaan, on taso pahoin laskenut. Mon ei enää ymmärrä, mistä oikein voisi olla kysymys.