Kävijöitä riittää

 

Polku monumentille

H.K. Riikonen, Klinge. ntamo 2024, 348 s.

 

Horatius Flaccus lienee tunnetuin oman monumenttinsa rakentaja. Lähes kenen tahansa toisen suusta ylpeät sanat Exegi monumentum, aere perennius (rakensin vaskea ikuisemman monumentin), kuulostaisivat enemmän tai vähemmän naurettavilta ja pöyhkeiltä.

Mutta Horatiuksen maine on kuin onkin säilynyt tuhansien vuosien yli ja monet sukupolvet ymmärsivät, että kun puhuttiin runoilijasta, tarkoitettiin yleensä häntä (vrt. Vihavainen: Haun mantua tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Horatiukselta sai innotuksensa myös muuan nuori mies, joka uskomattoman arrogantisti jäljitteli ensin Horatiusta ja luetteli sitten kansoja, jotka tulevat aikojen kuluessa vaeltamaan kunniaa osoittamaan hänen monumentilleen, jonne johtava polku ei ruohotu. Siinä olivat mukana suomalaisetkin.

Mitäpä hän tohtikaan kirjoittaa:

Exegi monumentum^[3]

Я памятник себе воздвиг нерукотворный,
К нему не зарастёт народная тропа,
Вознёсся выше он главою непокорной
Александрийского столпа.

Нет, весь я не умру — душа в заветной лире
Мой прах переживёт и тленья убежит —
И славен буду я, доколь в подлунном мире
Жив будет хоть один пиит.

Слух обо мне пройдёт по всей Руси великой,
10 И назовёт меня всяк сущий в ней язык,
И гордый внук славян, и финн, и ныне дикой
Тунгус, и друг степей калмык.

И долго буду тем любезен я народу,
Что чувства добрые я лирой пробуждал,
Что в мой жестокий век восславил я Свободу
И милость к падшим призывал.

Веленью Божию, о муза, будь послушна,
Обиды не страшась, не требуя венца,
Хвалу и клевету приемли равнодушно
20 ‎И не оспоривай глупца.

Tämän voi halutessaan lukea kaikilla niillä kielillä, joita google tarjoaa, mutta en nyt viitsi ottaa tätä tehtävää itselleni ja kehotan käyttämään kääntäjää.

Joka tapauksessa runo ei ole pelkästään mahtaileva, vaan myös henkevä ja kehottaa ottamaan niin kehut kuin pahantahtoiset valheet välinpitämättömästi ja jättämään hölmöjen kanssa kinastelun omaan arvoonsa.

Tämä nuori mies oli tietenkin Aleksandr Puškin eikä hänenkään hulvaton itseylistyksensä ollut turhaa puhetta. Näin Venäjän itseaiheuttaman russofobian aikakaudella myös Puškinin kunniaa pyritään mitätöimään, mutta toivotontahan se työ on.

Kokonaan en kuole, toteaa Puškin, seuraten Horatiusta (non omnis moriar). Horatiuksen mielestä hänen tuotantonsa oli pyramideja korkeampi, kun taas Puškin tyytyy viittaamaan Pietarin Palatsitorilla sijaitsevaan Aleksanterin pylvääseen, mikä ei sekään ole vähän.

Matti Klingen suurtyötä, joka on hänen omakuvansa kuusiosaisessa muistelmasarjassa, sen lisäksi parinkymmenen niteen laajuisessa päiväkirjasarjassa ja tietenkin ennen muuta tutkimuksessa ja toiminnassa, olen aiemmin kosketellut luullakseni useissa kymmenissä blogeissa.

Niinpä nyt lienee jo turha puhua tuosta työstä sinänsä, sen sisällön puolesta. Sen sijaan voidaan tarkastella itse rakennelmaa monumenttina.

Horatius oli lakonisuuden mestari ja kiteytti elämänsä ja työnsä kahteen lyhyeen riviin:

Mantua me genuit, Calabri rapuere, tenet nunc

Parhenope; cecini pascua, rura, duces.

 

Minut synnytti Mantua, Kalabria se ryösti ja nyt omakseen

sai Napolin multa; oon laulanut paimenten, maamiesten, sankarten laulut

 

Turhamaisuushan saattaa ilmetä myös äärimmilleen vietynä vaatimattomuutena. Voltairen, Suvorovin ja Mannerheimin muistomerkit pelaavat sillä seikalla, että vain moukka voisi ihmetellä, kukahan se tällainenkin herra mahtoi olla.

Klingen kohdalla tämä vaara sen sijaan olisi ilmeinen, ellei sanallista pyramidia olisi rakennettu. Totean heti, ettei se ole suinkaan turhanaikainen eikä sen massiivisuuskaan ole tarpeetonta.

Mikäli joku haluaa tutustua tiettyyn suuren murroksen aikaan yhden ihmisen näkökulmasta, lukekoon kaiken, mitä Klinge on kirjoittanut ja erityisesti hänen muistelmansa ja päiväkirjansa.

Tietenkin Klinge kirjoitti aivan tietystä positiosta eikä muuhun pyrkinyt ja tämä osaltaan lisää monumentin arvoa. Maaseutu ja se muu maailma, jota Klinge ei arvostanut eikä yrittänytkään ymmärtää, jää sitten toisenlaisten tekstien kautta hahmotettavaksi.

Klinge oli vahvasti roolihenkilö ja pyrki yhdistämään isessään gentlemanin ja intellektuellin roolit, mikä jossakin määrin myös onnistui, vaikka nuo kaksi roolia periaatteessa ovat toisilleen vihamieliset.

Klingessä yhdistyivät myös edistyksellisyys, mikä aikoinaan merkitsi kekkoslaisuutta ja kuten nykyään typerästi sanotaan, suomettuneisuutta ja toisaalta aito kulttuuritaantumuksellisuus, joka sai jopa hullunkurisia piirteitä. Niistä hän itse ymmärtääkseni oli kyllä täysin tietoinen.

Klingen suurena saavutuksena historiankirjoituksen alalla oli keisariajan siunauksellisuuden korostaminen. Juuri tällä hetkellä hänet yhdessä Osmo Jussilan ja Keijo Korhosen kanssa on nostettu tapeetille yhtenä niistä, jotka vääristivät kansakunnan historiakuvaa.

Tämäkin on likinäköinen arvio. Kansakunta kirjoittaa historiaansa kulloisenkin aikakauden tarpeiden mukaan, mikä ei tarkoita, että Kleio olisi jonkinlainen prostituoitu. Totuus nyt vain on ajan tytär ja aikakauden ymmärtäminen edellyttää myös menneisyyden uutta hahmottamista. On normaalia, että siinä mennään överiksi.

Ei Klingen, Jussilan ja Korhosen suomettuminen ollut mitään nöyristelyä, kuten ymmärtämättömät saattaisivat kuvitella. Korhonen torjui tylysti yritykset selittää Suomen itsenäisyys Leninin lahjaksi tai kuvitella Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salainen lisäpöytäkirja väärennökseksi. Jussila taas oli se, joka yhtenä hyvin harvoista uskalsi kertoa jopa suomalaisille julkisesti totuuden talvisodasta.

Tämä on sen verran laaja teema, ettei sitä voi tässä tyhjentää. Mutta Klinge toki säilytti Venäjän suhteen viattomuutensa loppuun saakka, samaan aikaan kun Korhonen ja Jussila kehittyivät näkemyksissään.

Muuan selitys on, ettei Klinge ei venäjän kielen taidottomana kyennyt yhtä syvällisesti ymmärtämään kohdettaan, vaikka ranskasta olikin asialle suurta hyötyä erityisesti 1800-luvun alkupuolen kohdalla. Sehän olikin Klingen varsinainen aikakausi.

Ryhtymättä enempää ruotimaan Riikosen kirjaa joka enimmäkseen koostuu vanhoista arvosteluista, totean, että sen lukeminen oli oikein kiinnostavaa. Ei tämä ole mikään turha kirja, vaikka nimenomaan Klingen monumentti on jo muutenkin valtava.

Kuvitus, joka on peräisin Monte Criston kreivistä, on huikea keksintö. Asiaa tuntematon saattaa kansikuvasta päätellä avaavansa jonkin goottilaista kauhua sisältävän teoksen, jonka päähenkilö näyttää olevan joiku bandiitti.

Suuruus synnyttää ympärilleen vain lisää ainesta. Luulen, että Klingen ympärille syntyy vielä monia artikkeleita ja kirjoja. Etenkin hänen käsityksensä keisariajasta ovat merkittäviä myös ja nimenomaan tietyssä yksipuolisuudessaan.

Ilman liioittelua saattaisi vanha ystäväni, kuten rohkenen sanoa, toistaa Horatiuksen ja Puškinin sanat omnis non moriar. Kokonaan en kuole.

 

Vergilius

 

Vergilius, Georgica. Laulu maanviljelijän työstä. Suomentaneet Teivas Oksala & Päivö Oksala. Johdanto ja selitykset Teivas Oksala & Marja-Leena Kallela. Gaudeamus 2020, 400 s.

 

Publius Vegilius Maro el ilyhyesti sanoen Vergilius oli antiikin suuria auktoreita. Keskiajalla sanan poeta katsottiin suorastaan ilman muuta viittaavan häneen. Suotta ei Dante ottanut juuri häntä, jaloa pakanaa oppaakseen kiertäessään Helvetin piirejä.

Kuitenkin Vergilius toki oli roomalainen, joille kreikkalaiset esikuvat olivat suuria ja suorastaan tavoittamattomia ennen hänen suurta työtään. Vergiliuksen teosten voitiin sitten itse asiassa katsoa olevan roomalaisten omat Ilias ja Odysseia.

Nämä työt käsittivät ne kolme suurta aihepiiriä, jotka Vergilius mainitsee epitafissaan, jota ilonpilaajat pitävät epäautenttisena.

Joka tapauksessahan se on upea ja hämmästyttävän sisältörikas:

Mantua me genuit, Calabri rapuere, tenet nunc

Parhenope; cecini pascua, rura, duces.

 

Minut synnytti Mantua, Kalabria se ryösti ja nyt omakseen

sai Napolin multa; oon laulanut paimenten, maamiesten, sankarten laulut

 

Tässä siis esitetään koko elämä ja teot. Nuo laulut olivat paimenten bucolica, maamiesten georgica ja sankarten Aeneis.

Tämän kirjan esipuheessa kerrotaan kiintoisasti runoilijan persoonasta ja filosofiasta ja hänen yhteiskuntasuhteistaan. Hieman yllättäen miekankalskeisen latinan taitaja kuvataan neitimäiseksi homoksi, joka noudatti epikurolaista eli siis kohtuullista elämäntapaa ja eleli luovassa viisaan joutilaisuudessa tilallaan, jolla ei tiedetä olleen orjia.

Työmiehiä siellä toki oli ja runoilijan rooliksi lienee etupäässä jäänyt ihailla toisten kätten töitä ja luonnon käsittämätöntä luomisvoimaa, joka kaiken kasvattaa.

Tämä kätten työn nostaminen ihailun esineeksi oli sinänsä uutta. Yleensähän sankarit muinaisina aikoina olivat niitä, joiden toimialana oli tuhoaminen ja pelon herättäminen. Toki myös paimenidyllejä oli jo kreikkalaisilla.

Joka tapauksessa roomalaisilla ymmärtääkseni oli lähinnä kaksi kunniallista tointa: maanviljelijän ja sotilaan. Tämä tarkoitti sitä, ettei herrasmiehen sopinut esimerkiksi elättää itseään kaupalla, rakennustöillä tai käsityöllä. Maanviljelijänä roomalainen niin sanokseni herrasmies tuskin myöskään likasi käsiään, vaikka tunnemmekin myös tarinan Cincinnatuksesta, joka haettiin auran kurjesta hoitamaan diktaattorin tointa. Toki tämä liittyi ihannoituun sankariaikaan, jolloin tavat olivat puhtaita.

Vergiliuksen käsitykset maanviljelyksestä olivat kai yleensä ajan parhaan tietämyksen mukaisia, mutta joissakin kohdin hän kömmähteli ja sai osakseen myös pilkkarunoja antaessaan yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten töitä oli tehtävä.

Joka tapauksessa Vergilius oli yhteiskunnan huippujen suosiossa. Hän oli niin Octavianus-Augustuksen kuin Maecenaan suosikki. Jälkimmäisen nimihän sitten tuli yleiskäsitteeksi, mesenaatti.

Kreikkani on ruostunut jo vuosikymenien ajan, mutta sana georgica herättää aina minussa assosiaation orgioihin. Sana ge tarkoittaa maata ja orge sen muokkaamista, mutta myös myrskyä. Ison estin orge kai thalassa kai gyne, sanottiin joskus, tarkoittaen sitä, että niin meren kuin naisen raivo ovat saman kaltaisia eli siis hillittömiä. Moista pidettiin aikoinaan sopimattomana niin epikurolaisten kuin stoalaisten keskuudessa.

No, itse asiassa georgos ja siis kaikki Yrjöt tulevat sanoista ge ja ergon eli työ.

Vergilius oli sangen älyllisesti kohtuullinen myös epikurolaisuudessaan eikä esimerkiksi Lucretiuksen tapaan päätynyt intohimoiseksi materialistiksi. Maailmassa vallitsee panteismi ja luonto on oikeudenmukainen palkitessaan maamiehelle hänen uutteran työnsä. Georgicassa näkyy humanistisia piirteitä ja maalaiselämästä löytyy rakkauden tyyssija. Maailma ei ole häijyn demiurgin työtä.

Kirjan tämän laitoksen tekemiseen keskeisesti osallistunut Teivas Oksala oli mainio klassinen humanisti, joka halusi omistaa sen suomalaiselle maanviljelijälle.

Toki nykyinen EU-talonpoika usein valtavine maataloustehtaineen saattaa olla roolissaan aika erilainen kuin muinainen roomalainen herrasmiesmaanviljelijä viisaan levossaan eli otiumissaan, joka teki hänelle mahdolliseksi henkiset harrastukset, kuten juuri runoilemisen.

Toki yksi asia ei ole muuttunut: mikäli haluamme syödä, on jonkun tuotettava ruokamme. Koska maailma on altis häiriöille, on ruoka sitä paitsi tuotettava lähellä ja monessa paikassa, etteivät katastrofit olisi tullessaan nälänhätää.

Kirjassa on runot esitetty sekä alkukielellä että suomennettuina ja vielä myös suorasanaisesti. Lisäksi ovat laajat selitykset.

Kas tässä suomennoksen motoksi valittu kohta, jonka ymmärrän olevan Teivas Oksalan suomalaisen viljelijän kunnioittamiseksi valitsema:

Maamies kyntää, maan syli auran viiltämä aukee.

Siitä hän alkaa työn, siten ruokkii maan asukkaita,

perhettään elättää

 

Ja eikös kuulostakin komealta myös kirjan loppu:

Illo Vergilium me tempore dulcus alebat

Parthenope studiis florentem ignobilis oti,

carmina qui lusi pastorum audaxque iuventa,

Tityre, te patulae cecini sub tegmine fagi.

 

Suomennettuna näin:

Silloin hurmaavan elinpaikkani sain Napolissa,

Siellä mä, Vergilius, koin rauhan ja luomisen hurman,

paimenlauluni laadin ja nuoruuden palon tunsin,

Tityros, sua ylistäin liki pyökin tuuhealatvan.

 

Tityros kuuluu runoelmien henkilöihin.

 

 

 

 

Monumentti on rakenteilla

Pari merkintää monumentista

Matti Klinge: Anarkisti kravatti kaulassa. Siltala, Helsinki 2015. 419 s.

Antiikin aikoina oli tapana summeerata ihmisen elämää ja sen tuloksia hänen kuoltuaan. Vasta sitten siitä voitiin tehdä kokonaisarvio. Joskus se tehtiin hyvin lakonisesti hautakirjoituksessa eli epitafissa pyrkien karsimaan kaikki epäolennainen. Joskus ihminen itse ennen kuolemaansa (tietenkin) laati oman epitafinsa, joka saattoi olla vain lauseen mittainen tai hieman pitempikin.

Mantua me genuit, Calabri rapuere,

 tenet nunc Parthenope,

cecini pascua, rura, duces

Näin kiteytti maineikkaan elämänsä merkityksen Vergilius Maro, Aeneiksen, kuin myös pastoraalisia tunnelmia henkivän Georgican sepittäjä. Suomeksi siis jotenkin tähän tapaan:

Mun Mantua siittänyt on, Calabria vei sitten,

Napolinpa nyt helmahan jäin,

ja lauloin mä paimenten, viljelyn kunniaa, herrojenkin.

Varsin lakonista siis, ellei peräti lapidaarista tekstiä. Halutessa olisi voinut olla vähän monisanaisempikin, mutta työhän puhui puolestaan.

Vertailukohdaksi voi ottaa sen läkkisepän, jonka vaimo kirjoitti seppeleennauhaan:

 ”Paljon tinasit,

 paljon pilasit,

 viimein kolvis kylmeni”.

 Kyseinen ilmeisen turhautunut puoliso luultavasti makseli joitakin kalavelkoja. Tuntuu varmalta, että läkkiseppä oli eläessään saanut aikaan myös kokonaisen vuoren kelpo tavaraa, jota ehkäpä tuhannet ihmiset olivat voineet hyödyntää arkisissa toimissaan ja pyhäisinkin. Pannujen tinaaminen puolestaan oli varmastikin pelastanut monet kuparimyrkytykseltä ja niin edelleen. Paljon ansiokasta oli tinuri varmasti tehnyt. Miksi siis nostettiin esille tuo ”pilaaminen”?

Yleensä keskitytään, ainakin nekrologeissa, päähenkilön ansioihin. Samoin on varmaan syytä tehdä myös omaelämäkertojen kohdalla. Samaa genreähän ne pohjimmiltaan ovat.

Mutta asiat voi aina esittää monella tavalla ja asia riippuu muun muassa siitä, onko tekstin päähenkilö merkittävä vai ei. Jokainen ihminen, jonka elinkaari on kyllin pitkä, jättää maailmaan jäljen, joka voi olla suurempi tai pienempi, näkyvä tai huomaamaton.

Mutta tuo jälki on hänen todellinen merkityksensä, se on se pyramidi, josta Uuno Kailas runossaan puhuu ja se sisältää myös kaikkien niiden kohtaamisten, vieläpä keskustelujen ja jopa sanattoman kommunikaation jäljet, jotka kukin yksilö kerran kulkiessaan jätti. Niiden vaikutuksen välittävät vuorostaan eteenpäin ajasta toiseen ja kukin omalla tavallaan ne ihmiset, joihin tuo hypoteettinen primus motorimme on vaikuttanut. Vergiliuksen vaikutuskenttänä oli roomalaisten lisäksi koko myöhempi eurooppalainen kulttuuri. Läkkisepän vaikutus oli varmasti paikallisempi ja luonteeltaan toisenlainen.

Tällaisia tuli mieleen kun luin professori em. Matti Klingen muistelmien kolmannen niteen. Kirja on nimeltään Anarkisti solmio kaulassa ja se käsittää viidettäsataa suurta sivua laadukkain kuvituksin.

Tämä kolmas nide keskittyy vuosiin 1972-1982, joten voimme olettaa, että koko omaelämäkerran laajuudeksi kertyy ehkäpä kuusi tai seitsemän nidettä ja yli kaksituhatta sivua. Tämä on yhden ihmisen kohdalla paljon ja mieleen tulee, että näin laajaa käsittelyä tuskin odottaisi muiden kuin vaikkapa Mannerheimin tai häneen verrattavien valtiomiesten kohdalla. Päätalo poikkeuksena vahvistaa säännön.

 Onko kirjoittajan itselleen omistama huomio siis suhdatonta? Olisiko ollut tyylikkäämpää antaa töiden puhua puolestaan ja tyytyä siihen, että ympäristö ja jälkipolvet kyllä osaavat antaa oman tuomionsa ilman opastustakin?

Tässä tapauksessa en pidä kirjan laajuutta ongelmana ja kustantajakin näyttää uskovan sen kysyntään. Professori toki on, ja aivan erityisesti oli vielä joku vuosikymmen sitten merkittävä henkilö. Rankijärjestyksessä professori ordinarius vastasi meillä kai kenraalia, mutta Venäjällä vuoteen 1863 saakka vain everstiluutnanttia. Sen jälkeen hänet jo rinnastettiin valtioneuvokseen ja virka sijoittui rankitaulukossa everstin ja kenraalimajurin väliin. Mutta sellaisia viidennen tšinin virkamiehiä oli Venäjällä tuhansittain.

 Suomessa viran merkitys on ollut suhteellisesti paljon suurempi. Erityisesti oppituolin haltija eli ordinarius oli taannoin vielä hyvin harvinainen alansa huippu. Hän oli tasavallan presidentin nimittämä virkamies, joka joutui vannomaan tuomarinvalan ja osallistumaan moniin vastuullisiin ratkaisuihin vastuullisen viranhoitonsa ohella. Nykyäänhän tilanne on muuttunut, eikä virkojakaan enää ole. Mutta viran tärkeys tai vähäpätöisyys saati ranki ei tässä ole olennaista. Ei kenen tahansa professorin qua professor kannata itselleen tällaista monumenttia kirjoittaa, saati kenenkään sitä kustantaa tai lukea. Ei pelkkä virka sinänsä kenestäkään niin tärkeää tee.

Kun arvelen, että tässä tapauksessa asia on kuitenkin saattanut olla vaivan arvoinen, pidän olennaisena, että Klinge on kirjoittanut nimenomaan omaelämäkertaa eikä pelkkiä muistelmia. Muisti, kuten kannattaa pitää mielessä, on mitä petollisin asia. Yksin valloilleen päästettynä se on valmis kehittelemään kaikenlaisia kertomuksia, jotka saattavat hyvinkin löyhästi ankkuroitua kerran vallinneeseen todellisuuteen. Tämän voimme yhä uudelleen todeta toisten kertomista muisteluksista, jotka itse muistamme aivan toisin…

 Omaelämäkerta sen sijaan ankkuroidaan mahdollisimman tiukasti lähteisiin ja niitä näyttää tässä tapauksessa säilyneen niin paljon, että menneisyyden rekonstruoiminen on hyvin pitkälle mahdollista. Muistia joka tapauksessa tarvitaan tulkitsemaan sitä, mikä ei ole paperilla ja tuskin avautuisi jälkipolvien tutkijoille ilman muistelijan omaa panosta, joka toki jää subjektiiviseksi.

Näyttää siltä, että kirjoittaja on todella pyrkinyt rekonstruoimaan menneisyyttä. Hän ei sensuroi esimerkiksi kerran laatimiaan melko murhaavia arvioita eräistä kollegoista eikä toki myöskään imartelevia lausuntoja, joita itse on saanut eri syistä. Joskus tosin tuntuu siltä, ettei esille ole vaivauduttu tuomaan kovin monipuolisesti sitä kritiikkiä, joka joskus näyttää kirjoittajan mielestä olleen esimerkiksi ”yllättävää” ja voisi olla myös osaltaan tärkeää kontekstin ymmärtämiseksi. Kirjahan siis kertoo ensi sijassa akateemisesta urasta ja sen hoitamisesta, tutkimuksesta ja hallinnosta.

Virantäyttöihin ja hakemuksiin liittynyt juonittelu saa tässä kirjassa varsin yksityiskohtaisen kuvauksen ja lienee tulevien tutkijoiden kannalta kiintoisaa aikakauden kuvana eli siis laajemminkin kuin tämän yhden tapauksen osalta, kuten kirjoittaja mielestäni oikein toteaa.

Itse virkakin toki on tärkeä ja tässä tapauksessa poikkeuksellisen kiinnostavaa oli, että sen sai ja sitä hoiti suomenkielinen henkilö ruotsiksi. Hän oli avainasemassa erityisesti sikäli, että ruotsinkielisen väestömme historiakuva ja identiteetti on ollut herkempi ja häilyvämpi asia kuin suomenkielisen. Kysymys ”suomenmielisyydestä” ja kansallisesta identiteetistä on sillä taholla aina aktuaalisempi kuin suomenkielisellä. Tai ainakin se on näihin asti ollut.

Suomalaisuuden, molempien kieliryhmien identiteetti, erityisesti suhteessa Ruotsiin ja Venäjään, on ollut myös Klingen keskeisiä tutkimuskohteita. Kirjoittajan muita painotuksia tutkijana ovat keskittyminen eliitteihin ja asioiden kansainväliseen kontekstiin. Erityisesti Venäjä-tulkinnoillaan Klinge ansaitsi, sikäli kuin ansaitsi, aikoinaan radikaalin maineen. Kirjan nimessä mainittu anarkisti solmio kaulassa viittaa itse asiassa liberaaliin, mutta myös siihen, että liberalismi se vasta vaarallista onkin, kun se esiintyy ulkonaisesti säädyllisesti ja saattaa jopa samalla mullistaa identiteettimme perusteita.

Klingen vastapooleina esiintyvät sekä historiankäsitykseltään vanhoilliseksi mainittu ”Tannerin seminaari” että ne konservatiiviset oikeistovoimat, jotka kirjoittajan mielestä näyttävät muodostaneen 1970-luvulla todellisen vaaran paljon puhuttujen taistolaisten sijasta. Mistään ei tosin ilmene, millainen tuo uhka oikeastaan oli. Ehkä se oli idän epäluottamus? Joka tapauksessa näyttää siltä, että kirjoittaja näyttää sen kokeneen peräti äärioikeistolaisena, vaikka se kyllä korosti normaaleja kansallisia näkemyksiä aivan demokraattisessa hengessä.

Kielteisinä esimerkkeinä ”suomettumisesta” kirjoittaja nostaa esille erinäisiä liehittelijöitä ja ”Pietarin tien” käyttäjiä, mutta korostaa, että asioista eli Venäjästä myös silloin sai puhua ja jopa puhuttiinkin oikeilla nimillään. Toisaalta tunnettu Säätytalon seminaari, jossa ruodittiin nimimerkki Juri Komissarovin kirjaa, on esimerkkinä siitä, miten suoraan puhumista joskus oli syytä välttää. Siten asiat hoidettiin järkevästi ja pienimmän vahingon tietä, antaa kirjoittaja ymmärtää. Seminaarissa oli Klinge puheenjohtajana ja Kekkonen yleisön joukossa. Siellä olin minäkin, taempana. Aika tylsä tilaisuus, arvelimme sekä minä että Kekkonen.

Jälkipolvien näyttää joskus olevan mahdotonta ymmärtää, että diplomaattinen tapa käsitellä asioita saattoi olla parempi vaihtoehto suorasukaisuudelle. Tosiasia kuitenkin on, että alituinen kiertely ja kaartelu ajan mittaan kalvoivat käsitystä totuuden arvosta ja uhkasivat tappaa kansan sielun, kuten Paasikivi päiväkirjassaan pohdiskeli. Kollaboraatiopolitiikka on vaikea ja vaarallinen strategia, kuten Max Jakobson sittemmin korosti. Se ei kuitenkaan merkitse maanpetosta, pelkuruutta tai muuta moraalista ala-arvoisuutta, minkä ymmärtäminen ei välttämättä ole helppoa.

Klinge kuuluu niihin, jotka pitävät oman tyylinsä ja uskovat asiaansa. Hän tarjoaa varttuneelle lukijalle oman peilinsä, josta itse kukin voi tarkastella kokemaansa aivan uudesta näkökulmasta. Toisin kuin usein tullaan kuvitelleeksi, peili ei näytä kohteestaan tarkkaa kuvaa muuten kuin erikoistapauksissa. Se tarjoaa tietystä kulmasta syntyvän projektion ja jättää näyttämättä sen, mitä puolestaan näkee se, joka katsoo asioita toisaalta.

Tämän varmaan periaatteessa ymmärtää ja tunnustaa jokainen. Klingen totuus on väistämättä parhaimmillaankin vain osatotuus. Peilinä hän saattaa monen mielestä olla ns. uuspeili, mutta kyllä hänen piirtämänsä kuva ansaitsee tulla vakavasti otetuksi, mikäli halutaan ymmärtää sen kuvaamia aikansa ilmiöitä.

Kyseessä on pitkälti aikakauden ja vieläpä erittäin syvän kulttuurisen murrosvaiheen kuva, jota elävöittävät arkipäivän ja juhlienkin kuvaukset pikku detaljeja myöten. Ulkomaiset ja kotimaiset verkostot kaikkine rajoituksineen ovat tärkeitä jälkipolville, jotka haluavat ymmärtää, miten elettiin joskus sukupolvia sitten.

Klingen ahkera tutkimustyö, hänen innovatiiviset näkökulmansa, opettajan roolinsa ja jopa habituksensa ovat asioita, joiden suhteen häntä voi arvostella tai arvostaa. Niiden merkitys siirtyy eteenpäin ilman selitysteoksiakin ja puhuu itse puolestaan. Muistelmia sen sijaan kannattaa arvioida myös sekä lähteenä että kirjallisena tuotteena ja myös reseptio on hyvin kiinnostava asia.

Kirjallisena tuotteena, etten sanoisi taideteoksena, kirja on miellyttävä, helppolukuinen ja sopivasti visuaalisuutta tarjoileva. Lähteenä siinä voidaan ymmärtääkseni havaita pyrkimystä autenttisuuteen, ainakin mikäli asia koskee vastustajista esitettyjä arviointeja. Lukija, joka on kiinnostunut kirjoittajan saamasta kielteisestä kritiikistä, joutuu sen sijaan vielä kirjan lukemisen jälkeen näkemään sen keräämiseen liittyvän vaivan.

Menneinä aikoina päähenkilön hyveet tai niiden puuttuminen olivat elämäkertojen keskeisiä teemoja. Sikäli kuin kolmen ensimmäisen niteen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä, tilanne ei tässä muistelijan maalaamassa autopotretissa näytä huonolta. Viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuus näyttävät vallitsevan. Mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo eivät missään vaiheessa häiritse päähenkilöä eivätkä hänen suhdettaan tähän maailmaan. Ei niitä ainakaan nosteta esille.

Joku saattaisi olla sitä mieltä, että noin täydellinen harmonia ei kuulu todellisuuteen ja että kirjoittaja siis kätkee osan siitä. En usko, että asia välttämättä niin olisi. Itse harmonisessa perheessä eläneenä pidän onnellista yksityiselämää mahdollisena, normaalina ja jopa todennäköisenä asiana. Mikäli näin ei sitten olisikaan, ei omaelämäkerran kirjoittajan velvollisuuksiin varmaankaan edes kuuluisi levitellä likapyykkejä. Toki sitäkin genreä on tarjolla enemmän kuin kylliksi, ad nauseam. Rehellisyys on hyve ja kuten muillakin hyveillä, sillä on määränsä. Kohtuuttomana sekin muuttuisi paheeksi. Tämä kirja kaikessa runsaudessaan jättää pohjimmiltaan melko kohtuullisen vaikutelman. Lakonisuutta se ei tavoittelekaan.