Mizulinan visiot

Mizulinan visiot ja informaatiosota

Juridisten tieteiden tohtori, professori Jelena Mizulina, Venäjän parlamentin lapsi-, nais- ja perheasioiden komitean puheenjohtaja antoi uutisten mukaan taannoin duumalle lakiesityksen, jossa ehdotettiin sangen erikoista keinoa syntyvyyden nostamiseksi maassa. Keinona oli Putinin sperman jakaminen halukkaille postitse pientä maksua vastaan. Tätä eliksiiriä hyödyntäneet Putinin eräänlaiset jalkavaimot saisivat sitten vaivoistaan hyvän palkinnon ja heidän lapsensa koulutettaisiin erityisissä sisäoppilaitoksissa, jotka muistuttaisivat nykyisiä Suvorovin kouluja. Heistä tulisi maan uusi eliitti.

Moinen, kieltämättä rohkea ajatus on omiaan antamaan mielikuvitukselle siivet.

Yhdellä iskulla voitaisiin siis näin lyödä monta kärpästä: syntyvyyttä lisättäisiin, kansan perimää, genofondia parannettaisiin ja luotaisiin eräänlainen uuden maailman sukuyhteisö, biologinen jättiläisperhe, joka pitäisi maassa ohjia käsissään. Se olisi varmaankin paljon tehokkaampi ja ehkä pätevämpikin kuin vanhanaikaiset dynastiat. Normaalissa miehen siemenannoksessa voi olla riittävästi siittiöitä koko Venäjän naisten hedelmöittämiseksi. Olisi siis ainakin teoriassa mahdollista luoda suorastaan kokonaan uusi putinoidien kansakunta ilman sen kummempia ponnisteluja Isänmaan Isän taholta.

Kreivi Kankrin, Venäjän finanssiministeri 1800-luvun alkupuolella ylisti Pietari Suurta, joka hänen mielestään oikeastaan vasta loi venäläiset ja esitti, että Venäjän nimeksi olisi annettava Petrovia, suuren Pietarin kunniaksi. On selvää, miten paljon enemmän olisi syytä nimittää Venäjää Putiniaksi, mikäli se luotaisiin uudelleen mizulinalaisen mallin mukaan.

Venäläisessä internetissä asiaa kommentoitiin runsaasti ja kuten oli arvattavissa, esille nousi natsikortti. Kaikki tämä oli nähty jo Hitlerin Saksassa. Siellähän jalostettiin uutta rotua mm. Lebensborn-laitoksissa ja uusia johtajia kasvatettiin Napola-sisäopilaitoksissa. Sivumennen sanoen, Izborskin klubin, tuon jonkun meikäläisenkin dosentin ihaileman ryhmän piirissä ahkeroiva Maksim Kalašnikov (Kutšerenko) on myös ehdottanut tuollaisten Napola-koulujen perustamista. Surullisenkuuluisa Naši-organisaatio kun ei tainnut tuottaa Venäjälle juuri muuta kuin kaikkien ylenkatsomia mielistelijöitä ja kiipijöitä, joista ei maassa ole aiemminkaan ollut puutetta.

Huomattava leidi taitaa olla tuo Mizulina, jonka ehdotukset ovat ennenkin herättäneet huomiota, jopa siinä määrin, että on kerätty adressia, jonka allekirjoittajat suosittelevat hänen saattamistaan mielentilatutkimukseen. Venäjän perhepolitiikan kannalta hän joka tapauksessa on avainhenkilö ja, kuten tiedetään, perhepolitiikka on Venäjän uuden ideologisen suuntauksen keskeisiä alueita.

Hyvin oudoksi siis näyttää politiikka Venäjällä menneen. Onko kyse jo avoimesta fasismista?

Onneksi asiat eivät sentään taida olla näin huonosti. Spermauutisen alkuperäinen levittäjä näyttäisi olevan ukrainalainen www.trust.ua, mikä jo herättää tiettyjä epäilyksiä. uutisen muotokin on kummallinen, siinä kun sekä selitetään, että ajatus esitettiin pyöreän pöydän keskustelussa ja että Mizulina myös antoi sen lakiesityksenä duumalle.

Epäilyt asian aitoperäisyydestä vahvistuvat edelleen, kun katsoo Mizulinan kotisivua ja duuman kotisivua, joissa ei ole merkkiäkään tällaisesta lakiesityksestä Mizulinan kohdalla.

Saattaa toki olla, että maailmalla noussut kohu on säikäyttänyt tämän rohkeana ajattelijana tunnetun poliitikon, joka on sitten äkkiä vetänyt asian takaisin ja peitellyt jälkiään. Kovin uskottavalta tämä ei duuman kohdalla tunnu.

Näyttääkin siltä, että tässä on rinnakkaistapaus meikäläiselle ns. hihamerkkikaustille, jossa erään pakinan huumoripläjäyksestä tehtiin Suomessakin totisina politiikkaa ja oltiin uskovinaan, että Helena Eronen, joka edusti ikäväksi leimattua aatesuuntaa, oli kuin olikin aivan vakavissaan. Eipä ollut ihme, että järjettömät tarinat ulkomaalaisten merkitsemisestä Suomessa levisivät koko maailmaan ja aivan erityisesti Venäjälle, jossa niiden levittäjäksi löytyi kiitollinen puuhamies.

Mizulinan tapauksesta ei ole Suomessa tullut suurta ns. laatulehtien levittämää sensaatiota, vaan asia on jäänyt iltapäivälehtitasolle. Ehkäpä meillä siis on opittu jotakin niistä skandaaleista, joissa lehdistön luokattomuus taannoin niin räikeästi paljastui?

 Toivokaamme näin. Vaikka venäläiset tiedotusvälineet, samoin kuin ukranalaiset, levittävät nyt kaikkea mahdollista soopaa, ei sitä kannata täällä meillä ryhtyä ilman muuta toistelemaan, vaikka mieli tekisi ja vaikka tiedämme, että Venäjän vallanpitäjien liepeillä liikkuu nyt fasistisille ajatuksille hyvin myötämielistä väkeä.

Totuuden ja tarkoituksenmukaisen tiedotuksen välillä oleva raja voi näyttää pieneltä, mutta viime kädessä sen ymmärtäminen merkitykseltään suureksi merkitsee myös rajaa sivistyksen ja barbarian välillä. Veteen se toki on piirretty.