lauantai 27. helmikuuta 2016

Diktatuurin menetetty maine



Diktaattorien asema historiassa

Suomen historia tuntee vain yhden diktaattorin. Kyseessä oli Kullervo Manner, jolle kansalaissodan loppuvaiheessa myönnettiin tämä arvo ja asema.
Pidän todennäköisenä, että nimikettä ”diktaattori” haluttiin käyttää nimenomaan siihen liittyvän demokraattisen konnotaation johdosta. Rooman valtakunnassa diktaattorin valtuudet saattoi senaatti myöntää yhdelle henkilölle, kun oli tarpeen puolustaa valtakuntaa tehokkaasti ja keräten puolustukseen liittyvät valtuudet yksiin käsiin.
Kuten Titus Livius (Ab urbe condita) kertoo, että Hannibalin ahdistellessa Rooman portteja, valittiin diktaattoriksi Fabius Cunctator eli vitkastelija. Lisänimen hän tosin sai vasta sittemmin ja sen johdosta, miten hän diktatuuriaan käytti. Hänhän karttoi täysimittaista taistelua karthagolaisten kanssa ja pyrki pikemmin näännyttämään ja kuluttamaan vihollisen voimia, kuin käymään epävarmaan ratkaisutaisteluun.
Diktatuurilla oli tuolloin kuitenkin huomattavat rajoituksensa. Fabiuksen vitkastelu suututti mielestään urhoollisempia sieluja ja joksikin aikaa valittiin myös toinen diktaattori, mikä tietenkin vei pohjan pois koko diktatuurin perusajatukselta. Niinpä kärsittiin kaksi katastrofaalista tappiot, Trasimenus-järvellä ja Cannaessa. Jälkimmäistä on ollut tapana pitää kaikkien tuhoamistaistelujen äitinä.
Fabiukselta ei parjaajia puuttunut ja mielestään urhoollisemmat olivat tietävinään ja peräti muka osoittivat, että diktaattorin strategia oli sekä tuhoisaa että kunniatonta. Siihen kuitenkin ymmärrettiin palata sen jälkeen, kun oli saatu kovimmat mahdolliset opetukset. Lopulta kiitos seisoo ja Fabiusta ylistettiin valtakunnan pelastajana: unus homo cunctando nobis restituit rem! Yksi ihminen pelasti valtiomme vitkastelullaan!
Ei ollut siihen aikaan helppoa olla diktaattorina, kun Rooman tasavallan kaikki instituutiot olivat toiminnassa ja sen loputtoman juonitteleva poliittinen eliitti teki parhaansa vetääkseen asioita omaan suuntaansa ja vahingoittaakseen diktaattoria.
Mutta ajatus diktaattorista, joka on samaan aikaan demokraattinen ja pystyvä yhdistämään kaikki valtion resurssit, jäi elämään. Niinpä se otettiin halukkaasti käyttöön ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun demokratia näytti tuottavan vain loputonta turhautumista ja lämmintä ilmaa, jota oraattorit päästelivät puhujapöntöistään.
Diktatuuri pantiin toimeen useassa maassa ja se alkoi nykyaikaisen valtion mahtikeinoja käytettäessä muistuttaa pikemmin tyranniaa kuin roomalaisaikaista tasavaltaista erityisinstituutiota. Diktatuurien suosiosta sinänsä ei liene erityistä epäilystä. Parhaimmillaan niin Hitler, Stalin kuin Mussolini varmaankin nauttivat kansan enemmistön aitoa kannatusta, josta osa oli hurmoksellista, lähinnä chauvinistista uhoa, joka vetosi pienen ihmisen tarpeeseen päteä ja assosioitua elämää suurempiin kokonaisuuksiin.
Jotkut saattavat ihmetellä, miksi puna-armeijan hyökkäyksen päätepisteenä Berliinissä oli nimenomaan parlamentti, Reichstag, eikä Hitlerin päämaja, vaikka parlamentti sentään edusti sitä kansanvallan elementtiä, joka kolmannessa valtakunnassa oli saanut jäädä toimimaan. Kysymys on turha, sillä juuri siksi se kohteena olikin. Hitlerin diktatuuri oli parlamentin siunaamaa ja sieltähän se pahan juuri siis myös oli hävitettävä.
Rooman tasavalta loppui uskomattoman alastomaan saalistamiseen, jossa puolueet yksinkertaisesti rahastivat itselleen mahdollisimman paljon verotuloja ja omaisuutta ja tarvittaessa lahjoivat äänestäjiä tai murhauttivat kilpailjoita proskriptioilla. Tyrannivaltaa ei kuitenkaan haluttu, sen rasitteista johtuen. Tarquinius Superbus oli, kuten jo lisänimi osoitti, hairahtunut hyveestä ja Sullan tapaiset tyrannit kauhistuttivat kansaa, vaikka Caesar ja hänen triumvirinsä olivat tuskin sen parempia saati vähemmän häikäilemättömiä.
Mutta kansalaissodan hävitysten masentama kansa antoi vallan luisua yksiin käsiin, kun se näytti tarjoavan pelastuksen loputtomalta tuhoamiselta ja niinpä Caesar perusti prinsipaatin, mikä merkitsi tasavallan muuttumista siten, että sen kaikki avainasemat keskitettiin yhdelle miehelle.
Nykyisin näemme jälleen usein tapahtuvan, että valta valuu yhden henkilön käsiin, vaikka valtiomuoto ja jopa valtiosääntö säilyy demokraattisena. Sana diktaattori ei kuitenkaan ole ollut käytössä, koska se taannoin joutui huonoon huutoon, vaikka tarkoituksena lienee ollut käyttää sitä nimenomaan eufemismina ja välttää näin esimerkiksi tyrannin titteliä.
Tyrannikin oli toki aikanaan sinänsä neutraali nimitys, mutta kreikkalaisen maailman tasavaltaisissa osissa se sai huonon maineen, kun siellä nimenomaan katsottiin, että kreikkalaiset eroavat barbaareista siinä, että heillä valtaa käyttävät monet eikä harvat. Ajatus osallistavasta valtiosta oli siis olemassa jo ennen Acemoglun ja Robinsonin kirjaa. Jopa militaristinen ja totalitaarisuuteen pyrkivä valtio, tunnetuimpana Sparta, karttoi tyranniaa valtiomuotona.
Mutta ajan mittaan ajatus tyranninmurhan oikeutuksesta vahvistui niin oppineiden keskuudessa kuin kansalaisten tajunnassa ja yhä uudelleen yksinvaltiaat saivat maistaa tikaria tai miekkaa, Caesar yhtenä heistä. Vieläpä Abraham Lincolnin murhaaja huusi tekonsa tehtyään latinaksi ”Sic semper tyrannos!” Näin aina käyköön tyranneille!
Nimikkeet vaihtelevat historiassa. Keisaria ei ole yleensä mielletty tyranniksi eikä hän myöskään ole pelkkä diktaattori. Kun keisarivalta muuttui käytännössä perinnölliseksi, hän alkoi asemaltaan muistuttaa kuningasta tai tyrannia, joka oli vähäisempien kuninkaiden suhteen ylempi, kuten ajatus universaalimonarkiasta edellytti. Venäjän keisari oli yksinkertaisesti monarkki, joka hallitsi Venäjän valtakuntaa.
Mikä sen sijaan mahtaisi olla Putinille sopiva titteli, joka kuvaisi hänen asemaansa ultrademokraattista perustuslakia noudattavan valtion yksinvaltaisena päämiehenä? Muodollisesti presidentti tietenkin riittää, sillä muita suuria valtaoikeuksia (diktaattori, pontifex maximus ym.) presidentillä ei ainakaan periaatteessa ole. Presidenttti, praesidens eli edessä istuva on alun perin viitannut henkilöön, joka on primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa.
Tämä ajatus, joka pohjautuu utopistiseen egalitarismiin on toki lähes kaikista itseään kunnioittavista valtioista jo hävinnyt. Meillä jo Ståhlberg huolehti siitä, ettei valtion kunniaa ja arvoa edustavaa päämiestä kohdella samoin kuin ketä tahansa poliitikkoa ja oli tietenkin oikeassa. Olihan hänellä todellisen monarkin valtuudetkin. Sittemmin meillä on takaperoisesti siirrytty kohti sitä tasa-arvoisen juonittelun ja vatuloinnin demokratiaa, josta juuri vahva presidentti-instituutio oli pelastus.
Putinin asema perustuu tietenkin hänen moniin perustuslain takaamiin valtuuksiinsa ja kansansuosioonsa, mutta myös hyvin paljolta siihen, että virkakoneisto pyrkii toteuttamaan politiikkaa, jonka arvellaan miellyttävän näköjään loputtomasti hallitsevaa presidenttiä. Näin tapahtui myös diktatuurien aikana niin Neuvostoliitossa kuin Saksassa, joissa molemmissa toteutettiin puolueen organisoimaa totalitarismia. Sellaisesta ei Venäjällä ainakaan vielä kannattane puhua. Toki aika näyttää.
Puolueen sijasta keskeinen vallan tuki ja vipusin ovat Venäjällä niin sanotut erikoispalvelut, mikä tuo myös mieleen erinäiset idän ja etelän valtiot. Tämä, joukko, jota jokunen aika sitten kunnioitettiin itsekehuisella tittelillä ”uusi aristokratia” on siellä sen verran tärkeä vallan elementti, ettei kenties ole aivan väärin puhua ”sekurokratiasta”, kuten ainakin Suomessa on myös tehty.
Joka tapauksessa voimme todeta, että diktatuurien kumoaminen monissa sellaisissa maissa, missä yhteiskunta ei rakennu yksilöiden, vaan sukujen, klaanien ja uskonnollisten ryhmien pohjalle, ei ole lisännyt mitään olennaista hallinnon tehokkuuteen tai rationaalisuuteen. Arabikevät on luonut vertaansa vailla olevan kaaoksen, joka on lopetettava tavalla tai toisella, koska sitä vaatii kaikkialla suuren enemmistön etu.
Nykyään saattaisi tuntua kauhistuttavalta, jos niitä uusia järjestelmiä, jotka esimerkiksi Pohjois-Afrikassa tulevat entisten tilalle, nimitettäisiin diktatuureiksi, mutta mikäpä estää keksimästä uusia nimikkeitä. Mieleen tulee esimerkiksi meilläkin sodan aikana käytössä ollut sana demokratuuri.

19 kommenttia:

  1. Miten olisi ohjattu demokratia?

    Putin on tästä joskus puhunut lämpimästi ja esim. EU yrittää kovasti ohjata maita ja kansoja, joilla on taipmusta ajatella ja äänestää väärin omasta kohtalostaan. Myös Ruotissa on selkä tarve ohjata demokratiaa niin, etteivät väärin äänestäneet pääse asemiin.

    Suvereeni demokratia taas ei käy, koska siinä korostetaan sitä, että ulkopuolisten ei passaa puuttua toisten maiden ja kansojen asoihin. Jos näin olisi, silloinhan me emme voisi osoittaa syvää solidaarsuuttamme muille emmekä voisi integroida niitä omilla ehdoillamme parempien arvojemme piiriin.

    VastaaPoista
  2. Mutta ajattelin tämän päähenkilön nnimeä. Silloin se voisi olla ohjastaja, lat. controller, suomeksi kai kontrollööri, mutta ei se oikein hyvältä kuulosta, on liian passiivinen. Se Fuehrer ja duce olivat oppaita, eivätkä vain rata-ajajia, mutta tittyelit kuulostavat nyt pahalta. Voditel on autokuski, jamshtshik hevoskuski postiliikenteessä. Izvoshtshik eli vossikka on taas vuokrakuski, joka vain hankkii rahaa. Hm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikaupungissani on controller-nimikkeellä kaupungin talouspäätösten oikeellisuutta syynäävä henkilö.

      Poista
    2. Päähenkilön nimi lienee vahvasti kulttuuririipuvainen.

      Näin Venäjää huonosti tuntevan ei-latinistin korvaan istuu kyllä parhaiten tuo pontifex maximus, kun sikäläisestä päähenkilöstä puhutaan. Siinä on reipasta pontevuutta ja selkeä positiivisen konstruktiivinen ote. Voisiko siitä kehitellä jotakin venäläiseen suuhun ja kulttuuriin sopivaa?

      Länsinaapurissa taas vastaava Del Monte -mies, joka sanoo, koska pelut ovat pieniä, on tietysti nainen: medbestämmandeombudsmatron. Armoton teräsnyrkki silkkihansikkaassa.

      Poista
    3. Rulevoi voisi olla hyvä.

      Poista
  3. Kuka vielä muistaa, kuinka lähes hurmoksellisen innostunut Alexander Stubb oli arabikeväästä. Arabikatu nousee. Jo silloin totesin, että tässä on mies, jolta arvostelukyky puuttuu kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on brändäystä, sanoo Stubb. Leimausta länteen, kuten hanhenpoika ihmiseen.

      Poista
  4. Olisikohan aika muuttaa läntisen maailman vientiponnistelujen sisältö uuteen, ei enää demokratiaa lähi-itään vaan diktatuuria tosi tarpeeseen.

    Heimovaltioissa ei muukaan näytä toimivan kuin vahva autoritäärinen hallitsija.

    VastaaPoista
  5. Mitä mieltä oli ikiaikaisissa vallan anastustaisteluissa. Päästyään valtaan tiesi odottaa puukoniskua selkäänsä ja palatsivallankumousta. No nykyään enemmin kotiarestia tai maanpakoa mutta Ceausescu, Gaddafi ja Saddam Hussein pääsivät hengestään. Huvittavia käsitteitä olivat Leninin ja Trotskin "demokraattinen diktatuuri" ja "proletariaatin diktatuuri".
    1930-luvulla arvovaltainen lähetystö m.m Rafael Haarla kävi pyytämässä Väinö Tannerta Suomen diktaattoriksi.

    VastaaPoista
  6. Ohjatussa demokratiassa mekin tunnutaan jo olevan kun valtiovallan erityisuojelua nauttii radio- ja tv-yhtiö, joka on alkanut kontrolloimaan ja ohjaamaan mielipiteitä omana saarekkeenaan. Firma on motiiveiltaan mutta koska se ohjaa itse itseään julkisin varoin ja sen suomin vapain valtuuksin, sen ei tarvitse välittää omasta astian maustaankaan. Tuon yhtiön ei tarvitse välittää edes vaalituloksesta. Se elää aina siinä ajassa ja tahtotilassa että maassa on aina vaan Sateenkaari-hallitus (kokoomuksen stadiliberaaleilla ja ruotsalaisilla maustettuna). Päätehtävä on osoittaa realistien, "rasistien" ja "impivaaralaisten" hölmöys ja vaarallisuus meille kaikille.

    vantaalainen

    VastaaPoista
  7. Kerran oli Kremlissä Isäntä. Nykyinen hallitsija ei tietenkään ole samanlainen kaikkivaltias, mutta ehkä tämä venäläinen tulkinta sopisi silti.

    Jos olen oikein käsittänyt, niin Mussolini ja Hitler olivat osittain valtuutetut diktaattorit. Mutta ei kai Stalinia koskaan valtuutettu? Eihän Stalinille koskaan virallisesti sälytetty päävastuuta N-liitossa? Miten sitten pitäisi tulkita, että Stalin oli sodan aikana samanaikaisesti pääsihteeri, kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja, puolustusasiankansankomissaari ja armeijan ylipäällikkö?

    Ei Radzinski eikä Deutcher mielestäni kumpikaan selitä tarpeeksi hyvin, kuinka Stalin sai valtansa ja kykeni lopulta pääsihteerin palliltaan ohittamaan kaikki instanssit N-liiton hallinnossa. Mitkä olivat pääsihteerin laissa määrätyt vastuu ja valtuudet?

    VastaaPoista
  8. Ei koko ouolueella ollut mitään asemaa koko laissa ennen vuotta 1977.

    VastaaPoista
  9. "Diktatuurin menetetty maine"

    Joidenkin mielestä Venäjän degradaadio on jo peruuttamaton eli irreversiibeli. Tässä on pakko muistaa se mitä Putin sanoi kun Jeltsin nosti hänet valtaan: "Tilanne on korjaamaton/неисправимо".

    деградация уже необратима
    Саша Чёрный
    27 февраля 2016 в 22:31
    http://www.novayagazeta.ru/profile/68738/

    В России же,тоталитарный режим возник как реакция на полную моральную деградацию,вырождение Царского дома и дворянского сословия.Когда пассионарный потенциал не только Русских Европейцев,но и всего интеллектуального кластера сдулся настолько,что чашу весов окончательно перевесила ордынская матрица.
    Если, подсчитать сколько людей истребил СССР за 70 лет и Рейх за 12,то отрыв Советской Империи будет огромен.
    При том,что нацисты отправляли в печь всех подряд,а коммунисты только лучших,в ком видели потенциальную угрозу.Последствия чего мы будем пожинать еще не один десяток лет.Хотя,по моему мнению,деградация уже необратима... (Kommunistit tuhosivat vain parhaita.)

    VastaaPoista
  10. Ihmiskunnan historian parhaita poikia on nimitetty myös "despooteiksi" ( Trujillo esim. ) naispuolisia ei historia tunne kuin Mauritiuksen historiasta yhden ainoan. Nimeä en muista.

    VastaaPoista
  11. Diktaattorikin ovat ihmisiä ja tekevät virheitä, vaikka kuvittelevat olevansa virheettömiä. Hitler ja Stalin eivät muuta tehneetkään. Lähi-idän diktaattorit voisivat olla hyödyllisiä, mutta kun hekin kuvittelevat tietävänsä mikä on kansalle, tai heille itselleen, parasta ja kieltävät perusoikeudetkin, kuten sananvapauden ja tiedon. Tieto on vaarallista. Kun rahvas ei osaa lukea ja kirjoittaa, se palvoo hallitsijaansa, jonka valta on myös uskonnollista, eikä uskontoa vastaan voi rikkoa. Saddam Hussein ja Kaddafi olisivat voineet menestyäkin, ainakin jos eivät olisi ärsyttäneet USAa. Saudi-Arabia menestyy, miksi?

    Idealistiset amerikkalaiset luulivat, että Lähi-idän kansoilta puuttuu vain vapaus ja demokratia, jotta ne kukoistaisivat. He eivät ottaneet huomioon, että niiltä puuttuu kaikki, myös koulutus. Kun sinne saatiin lyhyeksi ajaksi ns. vapaus, seurauksena olikin kaaos ja väkivalta. Ei demokratiaa voida viedä maahan, jossa kansalaiset eivät osaa lukea ja kirjoittaa. Ennen pitkää jokin taho pyrkii valtaan, tässä tapauksessa Isis.

    VastaaPoista
  12. "Diktatuurin menetetty maine"

    Onko itsevaltius diktatuurin muoto?

    Ensimmäisen maailmansodan aikana keisari Nikolai II otti sodan operatiivisen johdon omiin käsiinsä. Hän teki sen neuvosta ja hänelle varmaankin vakuutettiin, että hän on nero. Tsaari määräsi rautatielaitoksen kaikki tavaravaunut kuljettamaan sotatarvikkeita rintamalle ja niin tehtiinkin. Määräyksessä kuitenkin puuttui maininta siitä, että tyhjät vaunut piti lähettää takaisin, joten ne pysyivätkin siellä missä lasti purettiin. Seurauksena oli se että suurissa kaupungeissa puhkesi nälänhätä, koska elintarvikkeita ei pystytty kuljettamaan kaupunkeihin riittävästi. Toisena seurauksena oli se, että Nikolai II suistettiin kohta vallasta.

    (Prinssi Nikolain kotiopettajana oli Pyhän synodin johtaja Pobedonostsev, joka ei koskaan antanut prinssille kotitehtäviä eikä tarkistanut tämän tietoja ja taitoja. Toisin sanoen prinssin älyllinen toiminta oli hyvin hataralla pohjalla. Muuta koulutusta tuleva keisari ei saanutkaan. Hänelle sai riittää se, että hän oli Jumalan valitsema keisari.)

    Vladimir Putin on eittämättä Venäjän keisari. Puolueen vaatimaton rivijäsen pääsi valtaistuimelle ehkä vain sen takia, että hänen isoisänsä oli itse Stalinin henkilökohtainen kokki. Putinille vakuutettiin, että öljyn hinnat jatkavat kasua ja ovat kohta peräti 200$.

    В защиту сырьевой ориентации национальной экономики был пущен в ход тезис о том, что энергоресурсы не менее важны для мировой экономики, чем высокие технологии. При этом некоторые высокие чиновники даже стали говорить о том, что нефть и газ мы будем обменивать на продукцию высоких технологий, что, однако, не встретило понимания со стороны высокоразвитых стран. Тогда же с подачи, полагаю, хорошо известных читателям «НГ» лиц Россия «превратилась» в энергетическую сверхдержаву. Капитаны сырьевого сектора прогнозировали рост стоимости барреля нефти в ближайшей перспективе до 200 долл. (http://www.ng.ru/ideas/2016-01-27/5_point.html)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Putin... pääsi valtaistuimelle ehkä vain sen takia, että hänen isoisänsä oli itse Stalinin henkilökohtainen kokki."

      Sehän merkitsee vain sitä, että Putin oli koulutettu keittämään kaikenlaisia keittoja a lá Stalin.

      Ennen kaikkea tulee mieleen stalinilainen (bolshevistinen) logiikka. Nykypäivän Venäjä on huutanut propagamndistisen äänensä jo ihan käheäksi väittämällä, että NATO on tullut liian lähelle / ärsyttävän lähelle / sietämättömän lähelle Venäjän rajoja. Tämä logiikka merkitsee itse asiassa sitä että Eestillä, Latvialla, Liettualla, Puolalla, Tshekillä, Slovakialla, Unkarilla, Romanialla ym. mailla ei ollut minkäänlaista historiallista oikeutta tehdä hakemus natoon liittymisestä, puhumattakaan kaikenlaisista fasistisista ukrainalaisista ja gruusialaisista ja moldavialaisista.

      1930-luvulla stalinilaisen/bolshevistisen logiikan mukaisesti venäläiset diplomaatit morkkasivat ihan tosissaan läntisiä kollegojaan ja valtion johtajia siitä, että he eivät ymmärtäneet sitä, että oli jo tieteellisesti todistettu, että kapitalismi on kuoleva ja että sosialismi/kommunismi on tuleva sen tilalle.

      Joka päivä tuo näkyviin yhä uusia stalinilaisen/putinilaisen logiikan ilmentymiä.

      Poista
  13. Pointtini oli, ettei diktatuuria aikoinaan suinkaan ymmä'rretty despotiaksi tai edes tyranniaksi, vaan se oli ykdi demoratian tai ainaki tasavallan poikkeuksellisista instituutioista. Mutta eihän iillä titteleillä todellisuutta muuteta, mainetta ei saada julistamalla, vaan se ansaitaan.

    VastaaPoista
  14. Onkohan näissä jokin tahallinen kirjainten sotkemisohjelma ja mikä on sen tarkoitus? Kyllä se kirjoituskone aikanaan oli sentään vehje!

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.