Huumeet ja muut myrkyt

Hengen köyhyys ja huumeet

Luin selostuksen kiinnostavasta tutkimuksesta koskien sitä, etteivät ns. koukuttavat huumeet olekaan oikeasti euforisoivia sinänsä. Niiden addiktoiva vaikutus tarvitsee tuekseen vertaisryhmää. Jos heroiinia otetaan laboratoriossa, ei siitä mitään merkittävää euforiaa synny. Itse juttu hävisi jonnekin bittiavaruuteen, joten referoin sen johtopäätöksiä ulkomuistista.

Johtopäätöksenä muistaakseni oli, että huumeriippuvuus on hengen köyhyyttä. En tosin nyt saa palautettua mieleeni sitä logiikkaa, jolla tähän johtopäätökseen päästiin. Joka tapauksessa itse huumeet sinänsä eivät antaneet mitään merkittävää positiivista iloa tai onnea edes hetkeksi.

Kun meillä nyt on kuitenkin aika paljon tietoa niiden vaikutuksista käytännössä, eli niiden euforisoivasta vaikutuksesta joillekin ihmisille joissakin tilanteissa, voinemme lähteä siitä, että ne laukaisevat jonkinlaisen eston, ja siten tarjoavat ulospääsyn pahasta olosta. Ellei tuota pahaa oloa lainkaan ole, ei huumeita tarvita eivätkä ne tunnu miltään, paitsi kenties hieman tylsiltä ja väsyttäviltä. Monihan ei niitä kaipaa eikä tarvitse.

Jos asia näin on, lienee hieman harhaanjohtavaa tai tahallisen loukkaavaa sanoa, että huumeriippuvuuden syynä olisi hengen köyhyys, jos kyse kerran on ongelmasta, johon haetaan helpotusta. Eikö hengen köyhyyttä sen sijaan voisi olla kyky vegetoida mitään ongelmia näkemättä ja tuntematta ja vain oleilla ilman mitään korkeampia tarpeita, tylsän elämän rutiineihin eläimellisesti sopeutuneena? Myös rotat, joille normaali tarpeen tyydytys ja sosiaalisuus sallitaan, pärjäävät ilman huumeita eivätkä ota niitä vaikka tarjolla olisi.

Vanha 1960-luvun huumehörhöjen keppihevonen oli, että nykyinen yhteiskunta on sairas ja terveitä vain hullut tai siis sellaisina pidetyt. Niinpä huumeet olivat mitä arvokkain asia tarjotessaan oikotien hulluuteen eli sellaiseen terveyteen, joka ei yhteiskunnassa muuten ollut mahdollista.

Tämä evankeliumi on tainnut jo menettää makunsa, mutta saattaa siinä silti jotakin asian tynkää olla. Ilmeisesti ihmiset, kuten rotat ja muutkin luojan luomat ovat olentoja, joilla on tietty perusolemus, tarpeet, jotka vaativat tyydyttämistä.

Ellei tätä tapahdu, syntyy se krooninen pahoinvointi, josta voidaan joissakin tapauksissa edes hetkellisesti vapautua huumeiden avulla. Itse asiassa niiden tarve siis johtuu ihmisen rikkaudesta ja sen potentiaalien tukahduttamisesta tavalla tai toisella. Euforia on merkki hetkellisestä paluusta tavallaan normaaliin tilaan, joka tuntuu ihmisarvoiselta ja siksi niin hienolta.

Toki huumeita on monenlaisia. Amatööriselitykseni mukaan rauhoittavat vaikuttavat turruttamalla pahaa oloa, kiihottavat taas antavat potkua masentuneille ja tajuntaa laajentavat näyttävät uusia ulottuvuuksia todellisuuteen, joka muuten koetaan banaalina ja jopa vastenmielisenä.

Onko kuitenkaan mitään huumeiden kautta saavutettavaa etua, jota ei ainakin periaatteessa paremmin voitaisi saavuttaa ilman niitä? Olisin hieman ihmeissäni, mikäli esimerkiksi LSD:n vaikutus voitaisiin jäännöksettömästi korvata vaikkapa joogalla. En ole joogaa oikein koskaan kyllä todella kokeillut enkä taida viitsiäkään.

Aldous Huxley väitti aikoinaan, että itämaisten uskontojen ja muidenkin mystikkojen rukousharjoitusten teho mystisen kokemuksen aikaansaamisessa perustui yksinkertaiseen kemiaan: kun höpöttää tunnista toiseen rukousta, nousee hiilidioksidin määrä veressä niin korkeaksi, että asiat alkavat näyttää oudoilta ja ”henki vapautuu” järjen kahleista.

Kovin yksinkertaiset selitykset herättävät minussa aina epäluuloja. Tuskin meidän yhteiskuntamme niin sairas on, että ainakaan kuka tahansa hullu olisi niin sanottua normaalia kansalaista pätevämpi arvioimaan maailmaa. Mutta ei se toisaalta aivan tervekään liene, sikäli kuin ajattelemme ihmisen perustarpeita ja niiden yleistä toteutumista. Itsensä huumaavien sankat joukot puhuvat asiasta omaa kieltään.

Työttömyys, monikulttuurisuus ja vastaavat ilmiöt, jotka estävät kovin monia ihmisiä löytämästä omanarvontuntoa ja sosiaalista arvostusta, ovat erittäin vakavia ongelmia, joiden merkitystä ei kannata mitata vain rahassa. Seksuaalielämän ja suvunjatkamisen alueella löytyy myös ongelmia, joita nykyään ratkoo tai ainakin niistä elää valtava sisällöntuotannon teollisuus pystymättä silti korvaamaan huumeiden tarvetta.

Ikuisiin kysymyksiin kuulunee myös ihmisen eksistentiaalinen ahdistus, joka seuraa hänen tilanteestaan kuolevaisena yksilönä ja jonka vaikutukset ilmeisesti heijastuvat laajalti yhteiskuntaan ja politiikkaan, mutta myös perhe-elämään ja jopa työelämään.

Marx kiteytti ehkä saman asian sanomalla, että uskonto on kansan oopiumia. Sehän tarjosi pakotien kauniimpaan ja oikeudenmukaisempaan maailmaan. Lenin karkeaan tapaansa nimitti uskontoa sikunaviinaksi, jonka merkitys ilmeisesti oli vain luokkataistelutahdon primitiivisessä tylsyttämisessä. Se jos saataisiin kuntoon, niin kaikki muuttuisi.

Yhtä kaikki, uskonnon syrjäydyttyä olisi tämän ajattelutavan mukaisesti odotettavissa huumeongelman vain kasvamistaan kasvavan, elleivät ihmisten perusongelmat muuten ratkea. Kun uskontoa ei enää ole, voidaan samaan tarkoitukseen sitten käyttää sitä oopiumia tai yksinkertaisesti olla tylsiä, jos se on mahdollista.  Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa soma on keskeisiä asioita eikä mikään pelkkä somiste.

On mahdollista kysyä, mitkä huumeet tai uskonnot tai niiden yhdistelmät olisivat suositeltavimpia näinä aikoina ja mitä taas tulisi välttää. Minusta näyttää siltä, että kristinusko lähes kaikissa nykymuodoissaan on kohtuudella nautittuna hyvä vaihtoehto ja sama koskee esimerkiksi buddhalaisuutta, mietoa alkoholia ja ilmeisesti myös kannabista. Kysymys LSD:stä on tässä yhteydessä kovin kiinnostava.

Täysin hylättäviltä ja vaarallisilta sen sijaan näyttävät kokemuksen valossa useimmat islamin muodot, heroiini, crack ja kokaiini. Myös väkevää alkoholia on syytä varoa ja säännöstellä. Sivistysmaissa tällaisten hengen rikkautta potentiaalisesti edistävien, mutta potentiaalisesti myös vaarallisten asioiden vaikutus olisi kyettävä minimoimaan ja ihanteellista olisi, jos käyttö sallittaisiin vain kontrolloiduissa olosuhteissa.

Tämä koskee aivan erityisesti niitä yhteiskunnallisia tilanteita, joissa ihmisten yhteiskunnallinen, seksuaalinen tai eksistentiaalinen pahoinvointi nousee merkittäväksi ja jopa keskeiseksi ongelmaksi muuttoliikkeen, monikulttuurisuuden tai muusta syistä johtuvan juurettomuuden, työttömyyden tai muiden vastaavien, ihmisen perustarpeista juontuvien ongelmien kanssa.

Koska näin syntyvät jännitteet purkautuvat yleensä sosiaalisessa kentässä ja saattavat johtaa ryhmien välisiin konflikteihin, olisi ne pystyttävä purkamaan mahdollisimman miedoilla ja ongelmaihmisiä ja heidän ympäristöään vähiten tuhoavalla tavalla. Siksi myrkkyjen käyttöä on säännösteltävä ja valvottava.