rajanloukkaaja

Rajanloukkaaja

(Sergei Yrjönen /Сергей Сергееевич Юрьенен: Нарушитель границы, Третья волна, Париж 1986)

Luulen varmasti muistavani, että arvostelin johonkin lehteen 1980-luvulla Sergei Yrjösen romaanin ”Rajanloukkaaja”(Нарушитель границы).

En yritä sitä ulkomuistista arvostella uudelleen, sellaisella hommalla ei ole siunausta. Muistan vain, että kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Mielestäni se oli suurta kirjallisuutta, vaikka mielipidettäni ei tällaisissa asioissa toki tarvitse ottaa vakavasti.

Toisaalta oli myös kiinnostavaa, että henkilö, jolla oli suomalainen sukunimi, oli ilmeisesti saanut melkoista mainetta Neuvostoliiton ns. epävirallisessa kirjallisuudessa emigroiduttuaan Pariisiin. Meillä hänestä ei kukaan tiennyt yhtään mitään, mikä oli ymmärrettävää. Ei meillä tunnettu edes niitä virallisia tähtiä, joilla oli suomalaisia sukujuuria, kuten Ljubov Virolainen ja olihan niitä.

Mutta jostakin syystä kirja putkahti taas mieleeni. Kantavan eroottisen teeman ohella siinä tosiaan oli kyse myös ja erityisesti rajanloukkauksesta. Tarkemmin sanoen tekijä kertoi tarinan nuorukaisesta, joka halusi paeta omasta maastaan, mitä pidettiin suurena rikoksena ja nimitettiin hurskastellen rajanloukkaukseksi, ikään kuin se olisi ollut verrattavissa luvattomaan maahantuloon. Pelkkä poistuminen omasta maasta vastoin valtion tahtoa ja lupaa oli rikoksista suurimpia, kuten se oli ollut jo Iivana Julman aikoina. Perverssiähän se oli länsimaisen ihmisen mielestä.

Neuvostojen maassa logiikka oli toinen. Miksi ihmeessä joku halusi poistua ihanuuksien ihmemaasta? Mielenvikaisuus oli armelias selitys ja jos kiinni saatu sai tämän diagnoosin, häntä saattoi kukaties pitää onnellisena. Niinhän ainakin tiettyä hullujen lajia eli autuaita (блаженные) oli tapana arvioida. Mutta Yrjösen alter ego ei ollut hullu, vaan ainoastaan kompromissiton totuuden ystävä siinä kielessä kuin hän itse eikä keskuskomitea asian ymmärsi. Sellaisia saattoi odottaa luoti tai muu tappava este jo siinä vaiheessa, kun he yrittivät tuota kaameaa rikosta. Niinpä siinä taisi käydäkin, mutta ei enempää tuon vangitsevan kirjan sisällöstä.

No, ainakin kirjan teema on taas ajankohtainen. Ei siksi, ettei Venäjältä taas pääsisi matkustamaan, vaan siksi että pääsee. Miten helposti olemmekaan unohtaneet, miten tolkuton oli se totalitaarisen valtion ehdoton sääntö, jonka mukaan sillä oli oikeus pitää kansalaisiaan vankeinaan. Näillä ei yksinkertaisesti ollut oikeutta lähteä maasta. Ja miten helposti meillä Suomessakin saatettiin tällaista asiain tilaa pitää aivan normaalina. Eihän meillä toki sellaista menoa ollut eikä voitu ajatellakaan, mutta olisi ollut yhtä törkeää arvostella tätä Neuvostoliiton käytäntöä julkisesti kuin nyt tällä hetkellä olisi arvostella muhamettilaisten lapsiavioliittoja. Mitäpä ne meille kuuluvat, niin?

Mutta ehkäpä nyt jo viimeinkin olisi aika julkaista Yrjöstä myös suomeksi. Kukaan ei asiaa varmaan enää pelkää ja sitä paitsi nykyinen sukupolvi tuskin lainkaan ymmärtää, että joskus maailmassa oli olemassa vakavana (Neuvostoliitossa ja Suomessa) pidetty rikos nimeltä rajanloukkaus. Asian ymmärtäminen saattaa avartaa näkökulmia.

Yrjönen on ilmeisesti suomalaista sukua ja hänen isoisänsä, joka oli upseeri, näyttää siitä hyvästä saaneen istua aikoinaan vankilassa. Itse kirjailija kävi syntymässä Frankfurt an der Oderissa, mutta asusteli ennen emigroitumistaan Leningradissa Viiskulmassa, jossa sijaitsee muun muassa ukrainalaistyyppinen ravintola Šinok, joka joskus maailmassa oli aika tasokas. Onhan se muutenkin kiintoisa paikka, tämä sikäläinen Viiskulma.

On Yrjösellä paljon muitakin teoksia tuon edellä selostetun lisäksi, mutta niitä en ole lukenut. Hän näyttää olevan vuoden minua nuorempi, joten tuskin vielä edes aivan ikäloppu, vaikka ei siitä kovin kaukanakaan. Meidän pitäisi tuntea hänet! Ja kysymys rajojen pyhyydestä alkaa nykymaailmassa olla niin tärkeä, että sitä kannattaa kaikinpuolisesti miettiä ja tutkia, myös palauttaen mieleen menneisyyden ikävät käytännöt.