perjantai 18. marraskuuta 2016

Henki on halpaa



Henki on halpaa

Toisen maailmansodan uusia analyysejä on ilmestynyt aina lähes vuosittain. Nyt joku O’Brien niminen henkilö näyttää laskeskelleen toisen maailmansodan kustannuksia. Saadut luvut (arviot) ovat ilmeisen kiinnostavia, mutta ei niiden pohjalta kannata ruveta kovin paljon selittämään.
Kun en ole kirjaa lukenut, en tiedä, millaisia päättelyketjuja kirjoittaja on käyttänyt, mikäli hän väittää antaneensa uuden ratkaisun kysymykseen ”miten sota voitettiin”.
Kun ainakin O’Brienin referoijat ellei sitten myös hän itse selittävät tietyille aloille allokoidun rahamäärän selittävän myös niiden tärkeyden ja jopa ratkaisevuuden itse sodan lopputulokseen nähden, kannattaa selitys nauttia suolahippusen kanssa ja miettiä taas kerran mistä sodassa on kysymys.
Toki jo Napoleonin kerrotaan sanoneen, että sodankäyntiin tarvitaan kolmea asiaa: rahaa, rahaa ja rahaa. Tätä ei kannata epäillä enempää kuin sitäkään, että sodassa silti saattavat köyhät päihittää rikkaat puhumatta siitä, ettei rahallinen panostus muutu sotilaalliseksi voimaksi kuin hyvin rajoitetussa määrin, ellei mukana seuraa erinäisiä strategisia tekijöitä, mukaan lukien henkisiä.
Kaarle XII:n Ruotsi oli köyhä maa, mutta riepotteli rikkaampiaan monta vuotta, niin kauan kuin henkinen kantti kesti.
Suursodan käyminen saattaa loppua, kun rahat loppuvat, etenkin mikäli ei voida elää vihollisen kustannuksella. Suuren sodan (guerra) ohella on kuitenkin olemassa pikkusota (guerilla), joka tietyissä oloissa saattaa tarjota voittamattoman vastuksen monikymmenkertaisesti rikkaammalle ja runsaammalle vastustajalle.
Pikkusotaa oppi myös Napoleon pelkäämään Espanjan kokemustensa takia. Venäläisetkin muistivat Espanjan, kun suomalaiset sissit (šiši on vanha venäläinen sana, joka lienee tullut suomesta tai sitten päinvastoin) alkoivat katkoa heidän armeijansa huoltoyhteyksiä.
Venäläisillä oli ilmeisestikin kaksi vaihtoehtoa: aloittaa säälimätön terrori tai sitten turvautua positiiviseen rauhoittamispolitiikkaan. Edellistä harjoitettiin loppujen lopuksi vain aivan rajoitetussa määrin Pohjanlahden rannikolla. Myöhemmin Kaukasuksella siitä tuli sääntö ja ratkaiseva tekijä, hirveällä hinnalla sissien koko kansalle.
Suomen armeija on aina ollut köyhä, mikäli sen resurssit muunnetaan rahaksi. Yksi resurssi kuitenkin on ollut merkittävän laadukas: joukkojen moraali.
Jatkosodassa suomalaiset mobilisoivat valtavan määrän miehiä ja huoltotehtäviin naisiakin ja myös tappiot olivat hyökkäysvaiheessa huimat.
Rahallisesti kysymys ei ollut suurista arvoista. Toki miehen elättäminen, kansakoulun käyttäminen ja rokottaminen oli laskettava kustannuksiin mukaan siinä kuin äkseeraaminen ruotuväessä, mutta kuten muuan Tuntemattoman sotilaan hahmo asian kiteytti: ”antaa mennä vaan, eihän siinä mene kuin naimalla saatu henki!”
Moraalisen tekijän merkitystä aineellisiin verrattuna on yritetty arvioida, mutta on selvää, ettei kaikissa oloissa pätevää suhdelukua voida esittää, jos ylipäätään mitään järjellistä.
Kun joukko menettää moraalinsa, tulee siitä vain teuraskarjaa, olipa se sitten suuri tai pieni ja olipa sillä kalliit tai halvat varusteet. Asian saattavat saada aikaan aivan irrationaaliset tekijät, esimerkiksi väärinkäsitykset.
Aikoinaan suomalaiset luottivat suuresti siihen, että heidän yksilöllinen pätevyytensä oli korkealla tasolla. Talvisodan propagandassa viitattiin vielä hyvään ampumataitoon, joka oli Krasnoje selon leirillä saanut niin usein tunnustusta ja jonka ainakin puna-armeijan samoilla leireillä ollut ylempi päällystö varmasti muistaisi.
En muista, miten paljon suomalaiset käyttivät panoksia henkeä kohti. Ainakin niitä meni paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla, jotka tutkimusten mukaan sitä paitsi laukoivat yleensä aivan muualle kuin kohti vihollista. Eihän siihen suomalaisilla ollut edes varaa, noin periaatteessa.
O-Brieniläiset näyttävät uskovan, etteivät saksalaisetkaan pitäneet koko itärintamaa kovin suuressa arvossa, kun kerran uhrasivat sinne niinkin vähän rahallisia resurssejaan.
Tämä näyttää kovin hätäiseltä päätelmältä. Kieltämättä Hitler uskoi, että pommerilaisen krenatöörin luut kannattaa ilman muuta uhrata tarpeen niin vaatiessa, mutta toki hän olisi korvannut verta rahallakin, mikäli se itärintamalla olisi ollut mahdollista. Suuri määrä miehitä oli yksinkertaisesti pakko saada sinne ja menekki oli sen mukaista. Loppujen lopuksi puna-armeija yksinkertaisesti voitti, hirveällä hinnalla.
Sattuneesta syystä Saksalla ei ollut lentotukialuksia, joskin yksi taisi olla rakenteilla, eikä muutenkaan yhtä kallista laivastoa kuin jenkeillä. Niinpä esimerkiksi hyvin mekanisoidun Kurskin taistelun kalusto oli halpaa verrattuna Tyynen meren teräskolosseihin.
Tästä nyt ei kyllä sittenkään kannata tehdä sitä johtopäätöstä, ettei itärintamalla mitään ratkaistu ja että tuo surullisenkuuluisa body count on turhaa ajanhukkaa.
Itärintamalla saksalaiset joutuivat käyttämään niitä aseita, jotka siellä olivat mahdollisia. Raakaa työtä teki der Landser, mosuri, jonka henki oli halpaa. Sitä vastaan heitettiin puna-armeijalaisia, joiden henki arvioitiin vieläkin halvemmaksi äärimmäisen häikäilemättömän taktiikan perusteella arvioiden.
Muistan rintamamiesten joskus matkineen Mannerheimia ja skandeeranneen mahtipontisella komentoäänellä: ”Sotilaat! Paljon teitä on mennyt… -menkööt loputkin!”
Tämä oli tietenkin hirtehishuumoria, mutta kertoo siitä, ettei myöskään Suomen itärintamalla miehen henki ollut kovin korkeassa kurssissa. Halvempi se oli kuin koiran henki nykyään, havainnollisti muuan veteraani minulle joskus.
Tämän vuoksi ei kuitenkaan kannata ruveta kuvittelemaan, ettei Suomikaan sotaan oikeastaan mitään sijoittanut tai paljoakaan siinä menettänyt, kun sen käyttämät resurssit olivat hankinta-arvoltaan niinkin halpoja kuin olivat. Samasta syystä ei kannata luulla, että esimerkiksi USA:n sotilaallinen mahti muihin maihin verrattuna olisi sama kuin niiden sotilasbudjettien tai sotaraudan arvon suhde enempää markkinahintaan kuin edes ostovoimapariteetilla korjattuna, jos niin saa sanoa.

44 kommenttia:

  1. Taisipa olla tällä Phillips Payson O'Brienillä sellainen sapluuna jolla hän arvoi Saksan sotatuotannon jakautuneen: 58% ilmasotaan, 12% merisotaan ja 30% maasotaan. Edelleen hän arvioi (muutaman prosentin tarkkuudella) USA:n ja Britannian käyttäneen vielä vähemmän maasotaan (20-25%). Kaikkein vähiten tuotannostaan käytti Japani (reilusti alle 20%, mahdollisesti vain 16-17%). Eniten maasotaan sijoitti Neuvostoliitto. Tietyin varauksin maasotaan painottaminen näytti kasvattavan huomattavasti henkilöstötappoita.

    Kyseessä oli brittien ja amerikkalaisten (siis demokratioiden) tietoinen valinta. Churchill totesi jo joulukussa 1940 että "suurten maa-armeijoiden aika oli ohi". Tämä johtui siitä verilöylyn muistosta mikä briteille jäi vuosista 1914-18. Siinä oli muutakin. Sekä Churchilla että Roosevelt olivat laivaston miehiä. Samoin heidän oli OSTETTAVA sodan kannatus kotimaassa. Suuret miehistötappiot oli pyrittävä välttämään. Roosevelt teki tietoisen valinnan heti vuoden 1942 alussa. Hän leikkasi kovalla kädellä armeijan vaatimuslistoja. Sen sijaan että USA olisi taistellut yli 200 maavoimien divisioonalla sillä oli lopulta vain reilu 90 divisioonaa eikä kaikkia niitä koskaan edes päiväksikään lähetetty taisteluun. Resusseja lisättiin sen sijaan ilmasotaan.

    Tästä kannattaa sitten hypätä asian kääntöpuolelle. USA kävi Vietnamin sotaa II maailmansodan mallinmukaisesti. Erityisesti McNamara "peliteorioineen" loi teollisen sodankäynnin mallin jossa "vihollinen ajetaan vararikkoon" teknologian avulla. Ja tässä amerikkalaiset ajoivat pahasti metsään. Vastassa olikin vihollinen joka käänsi teknologisen heikkoutensa (joka oli huomattava) sotilaalliseksi voitoksi. Nimittäin USA:n sotakoneiston heikkous oli juuri sen teknologien vahvuus. Maksimissaan yli 500 000 sotilaan voimasta Vietnamissa voitiin lähettää itse taisteluun vain noin 40 000 miestä (taistelijoiden määrä ei koskaan ylittänyt 78 000 ja suuri osa heistä oli pidettävä taisteluista ulkona). Syntyi tämän pizza- ja cocacolasotavoiman dilemma: liian raskas häntä.

    Kun tehdään kilpailukykyloikka tähän päivään löytyy tästä teknosodankäynnin mallista syy miksi Natoa on syytä pitää paperitiikerinä. Tosiasiassa jostain 150 000 miehen asevoimasta pirulliseen taisteluun voidaan nykyisin lähettää enää tuskin 10 000 sotilasta. Mikä on tuollaisen sotavoiman uskottavuus? Nämä kaikki ovat tietyisti somasti yhdessä sen tosiasian kanssa ettei postmoderni länsimaalainen halua mitään Sommea. Se aikakausi on mennyt. Niinpä ollaan siirrytty tähän lennokilla tappamiseen eli "täsmäsotaan".

    Vihavainen on oikeassa. Moraalilla on merkityksensä. Sampo Ahto arvioi sen painoarvoksi jopa 80%. Naton sotilasbudjeteista noin 80-90% on henkilöstäkuluja.

    VastaaPoista
  2. "ettei itärintamalla mitään ratkaistu ja että tuo surullisenkuuluisa body count on turhaa ajanhukkaa."

    Saksan kotirintaman mielialatutkimukset olivat natsihallinnon jatkuva prosessi. He havaitsivat selvän korrelaation pommitusten ja siviiliväestön tappiomielialan välillä. Niillä paikkakunnilla joita ei pommitettu (maaseutu, pikkukaupungit, eteenkin itäiset osat) niissä tappiomieliala oli vähäisempi kuin teollisilla paikkakunnilla. Missä pommitukset olivat erityisen raskaat siellä siviilien, eteenkin naisten pottuilut ja sättimiset sotilaille tyyliin "miksi te pitkitätte tätä turhaa sotaa" olivat huomattavan yleinen ilmiö. Sotilaan moraalille sillä oli tuhoisa merkitys.

    Näin ollen pommitusten "moraalia vain vahvistava vaikutus" Saksan siviileihin, jota mm. John Mosier on väittänyt, on kyllä ihan täyttä puppua. On kiinostava tieto sekin että tarvitsi mennä aivan syksyyn 1943 ennenkuin Suur-Saksan miehistötappiot suhteessa väestön määrään ylitti ensi kerran Suomen tappiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "O-Brieniläiset näyttävät uskovan, etteivät saksalaisetkaan pitäneet koko itärintamaa kovin suuressa arvossa, kun kerran uhrasivat sinne niinkin vähän rahallisia resurssejaan."

      Saksan prioriteetti yli muiden oli kotimarkkinoiden sotatuotannon suojaaminen. Hävittäjätuotanto syrjäytti pommikoneet ja hävittäjistä vuonna 1944 jo yli 80% ei ollut itärintamalla. Tappioista enää 8% tuli idässä. Tehtiin valinta preussilaisen puskajussin ja tuotantoprosessin välillä jälkimmäisen eduksi. Onko siinä jotain ihmeellistä? Hitlerille ja Stalinille tällaisen vähäpätöisen usein heikon ammattitaidon miesväestön uhraaminen oli pienempi paha. Stalin tuskin korvaakaan lotkautti asialle.

      Poista
  3. Eräs tunnettu esimerkki siitä miten sota jossa kärsitään tappioita vaikka ei tulla tuhotuksi mutta jossa kotirintaman tuen loppuminen sekä pitkittyvä sota romahduttaa moraalin on tämä kesällä 1971 USA:n asevoimien surullisen kuuluisa raportti, joka julkaistiin asevoimien lehdessä:

    "THE MORALE, DISCIPLINE and battleworthiness of the U.S. Armed Forces are, with a few salient exceptions, lower and worse than at anytime in this century and possibly in the history of the United States.

    By every conceivable indicator, our army that now remains in Vietnam is in a state approaching collapse, with individual units avoiding or having refused combat, murdering their officers and non commissioned officers, drug-ridden, and dispirited where not near mutinous.

    Elsewhere than Vietnam, the situation is nearly as serious."

    THE COLLAPSE OF THE ARMED FORCES

    By Col. Robert D. Heinl, Jr.
    North American Newspaper Alliance
    Armed Forces Journal, 7 June, 1971

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuinka Usassa republikaanien oikea patrioottinen siipi loi myytin kuinka muka voittivat kaikki taistelut mutta hävisivät petollisen kotirintaman "janefondien" takia sodan. Tulee mieleen natsien ja Luddendorfin "selkäänpuukottamisteorian" uudempi versio vuodesta 1919 lähtien.

      Eversti Heinlin raportti kyllä murskaa myytin. Hänen aineistonsa koski tietoja jo ainakin vuodesta 1969 lähtien. Colin Powell kertoi Vietnamin kokemuksensa olleen elämänsä traumaattisimman juuri joukkojen moraalisen luhistumisen takia.

      Poista
  4. Professori Heikki Ylikangas otti 1990-luvulla esille tärkeän asian: sodassa tappion kärsineen osapuolen poliittinen muutos jossa on usein tarpeellinen virkistävä rotaatio ja positiivinen muutosaalto. Voittaneella puolella taas on vaarana pöhöttyneisyys ja omahyväisyys. Voitto jäykistää rakentee ja eliminoi kritiikkiä. Kiinnosta ilmiö oli mm viime sotien monen hävinneen maan vireä kasvu ja eteenpäin meno: Saksan läntinen osa, Japani, Itävalta, Suomi jopa Italia. Tosin esim Japanin ja Saksan traditionaalinen teollisen käsityön hyvä laatu oli huomattava tekijä. Suomen vuosien 1919-38 ripeää kasvua ei pidä myöskään unohtaa. Maggie Thatcherin sanotaan tehneen brittiteollisuudelle mikä Luftwaffelta jäi tekemättä joskin ei Britannia ole teollisesti koskaan enää palannut 1900-luvun alun asemaansa. Usan tuotteita ei myöskään kauppojen hyllyt pullistele. Usa saattaakin olla seuraava kaatuva jättiläinen. Intia ja Kiina olivat maailmansodan suuria voittajia.

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä, ettei kuhunkin aselajiin koko sodan aikana sijoitettu summa kerro aselajin koko merkitystä sodassa.

    On myös aika hankalaa vertailla maiden panoksia vertailemalla aselajien osuuksia sotabudjeteista.

    Toivottavasti O'Brien käyttää panoksia määritellessään miestyötunteja eikä dollareita. Neuvostoliittolaisen tai edes saksalaisen (ml. vanki- ja orjatyö) työn muuttaminen dollareiksi saattaa aiheuttaa melkoisia vääristymiä.

    Käsittääkseni Saksa panosti ennen sotaa erittäin paljon ilmavoimaansa, ja panssarijoukot lyötiin laimin. Sodan loppua kohden ja Puna-armeijan rynnistäessä kohti Saksan panssarivaunujen tuotanto vasta todella kasvoi mutta liian myöhään. Omituista ajatella, että sotaa ei ratkaistu siellä missä häviäjä sijoitti vähiten rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastoin yleistä luuloa panssarivaunu ei ollut sodan ratkaisija. Pikemminkin panssaritorjunta (tykit, miinat, nyrkit ja kauhut) saavuttivat siitä yliotteen varsinkin 1944-45. Toisaalta maataistelukoneet olivat hypestä huolimatta huonoja tankin tuhoajia. Ilmaherruuden merkitys oli siinä että sillä eristettiin taistelualue ja viivytettiin vihollisen reservien ja materiaalivirrat. Saksalla oli lännessä suuria vaikeuksia siirtää joukkoja Normandiaan. Eräiden divisioonien siirto idästä sujui nopsaan aina siihen asti kunnes päästiin Ranskaan. Loppumatka (esim 150 km) saattoi kestää jopa 3 viikkoa.

      Neuvostoliitto ei alkuunkaan ilma-aseellaan idässä (esim Suomen tapauksessa) pystynyt samaan.

      Mitä teknologisempi sotavoima, sitä pienemmät henkilöstötappiot. Alikehittyneisyys maksetaan verellä. Niin se vain on. Taistelumoraalin merkitystä ollenkaan vähättelemättä.

      Poista
    2. "Mitä teknologisempi sotavoima, sitä pienemmät henkilöstötappiot. Alikehittyneisyys maksetaan verellä." Näin on.

      Sodassa oli tietenkin useita ratkaisevia tekijöitä. Mutta väittäisin, että ainakin Saksan itärintamalla tankit olivat suurimman ratkaisijan roolissa. Tankkien laatu yhdistettynä lukumäärään lopulta ratkaisi, kumman osapuolen maahyökkäykset onnistuivat.

      Mielestäni tätä vahvistavat esim. Saksan etenemisen pysähtyminen Moskovan alueella sekä Kurskissa tankkien hajottua, mitkä tapahtuivat huolimatta Saksan laadullisesta ja osin määrällisestä ilmaylivoimasta huolimatta.

      Poista
  6. Olen lukenut tutkimuksen jossa arvioitiin tuotannon reaalikustannuksin neuvostoliittolaisen T-34 panssarin tuotantokustannukset. Tutkimus romutti myytin sen kustannustehokkuudesta. Se maksoi lähes yhtä paljon kuin amerikkalainen Sherman-panssari ja Saksan Pzkw IV. Lisäksi T-34 luokiteltiin Aberdeanin testauksessa teknisesti hyvin epäluotettavaksi. Se oli siis taattua "neuvostolaatua". Neuvostoliiton omat dokumentit näyttivät että vielä vuonna 1944 peräti 74% ei läpäissyt maan suurimman tehtaan lähtötestiä. Se hajosi marsseilla tienposkeen. Jos sen tekniikka ei ehtinyt pettää johtui se siitä että vihollinen ehti sen jo tuhota.

    Mitä tulee Usan tuotantolukemiin niin sen etuna oli suojattu asema turvassa viholliselta sekä 1930-luvun lama joka mahdollisti sen että kapasiteettia teollisuudessa oli nopeasti otettavissa.

    Zhukov 1960-luvun alun nauhoitetussa haastattelussa totesi että ilman lend-leasea "emme olisi voineet muodostaa strategisia reservejämme" ja "JATKAA SOTAA". Tämä haastattelu oli tarkoitettu "sisäiseen käyttöön".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava tutkimus. Voitko antaa viitteen, kiitos?

      Tässähän toki kiinnostaa, mitkä parametrit reaalikustannuksissa otetaan huomioon sekä minkä mallien vertailu on kyseessä. T-34-85 oli huomattavasti kehittyneempi kuin vuoden 1940 malli ja sitä seuraavat mallit. Samaten viimeiset Pzkpfw 4 -olivat paljon kehittyneempiä kuin 1930-luvun mallit.

      Jos tarkastellaan t-34:n ilmestymisajankohtaa, niin tuolloin se ainakin oli mielestäni kustannustehokas. Vaikka olisi maksanut saman verran kuin Pzkpfw 4 niin vaunu oli kuitenkin ylivoimainen tähän verrattuna.

      Poista
    2. Kannattaa muistaa mitä kaikkea t-34 korvasi, vanhentuneet kevyet vaunut t-26, t-27, bt5, bt7 jne, vanhentuneet keskiraskaat ja raskaat vaunut t-28, kv1, kv2, t-35 jne..

      T-34 alkoi olla vanhentunut vuoden 44 alussa mutta tuotantolinjoja ei sodan aikana helposti muokattu tai lopetettu.

      Sodan loppuun saakka neuvostovaunuilla oli useampi yleinen ongelma, viestiyhteydet(radioiden puute ja huono laatu) sekä optiikka (selkeästi läntistä heikompi).

      Ari

      Poista
    3. Veikolle: http://chris-intel-corner.blogspot.fi/2012/07/wwii-myths-t-34-best-tank-of-war.html

      Siellä on dokumentoitua aineistoa joka murskaa myytin T-34:n "laadukkuudesta". Tässä ote mm. sen testien huonoista tuloksista:

      "Preliminary inspection of tanks built at the Ural tank factory No 183 (largest producer of the T-34) showed that in 1942 only 7% were free of defects, in 1943 14% and in 1944 29.4%. In 1943 the main problem was damage to the gear teeth (16)"

      Eli Neuvostoliiton suurimman tehtaan testeissä T-34-panssarit läpäisivät sen:

      1942: vain 7%
      1943: yhä vain 14%
      1944: vain 29.4%

      Sen verran siis takaisinvetoa että 70.6% ei läpäissyt vuonna 1944 testiä.

      Christos military on kiinnostava sivusto muutenkin. Täynnä mm. julkaistua mikrofilmattua aineistoa. Onpa siinä suomalaisen tiedustelupalvelunkin materiaalista tietoa sotavuosilta. Kannattaa tutustua niiden joita asia kiinnostaa.

      Ja tässä maininta T-34:n vertailukelpoisesta hinnasta tuotantokustannuksineen:

      "Regarding the price, the study ‘Engineering analysis of the Russian T34/85 tank’, p5 says that:
      ‘it is believed, that the cost at the time of manufacture, converted to USA currency, would exceed 50.000 dollars.’

      This was the same price as the M4 Sherman, an overall better vehicle, so it is not clear of how the T-34 was ‘cheaper’ than the competition"

      Poista
    4. Markukselle tiedoksi että oikea lukema vuoden 1944 testeissä lempanneille T-34/85 vaunuille on 70.6%. Ja esim. vuonna 1942 sen elinkaari rintamalla oli vain 66 kilometriä kunnes noutaja tuli.

      Poista
    5. Kiitos Matiakselle.

      Varmasti olivat jenkkitankit laadukkaampia kuin venäläiset. Toivottavasti tässä "an overall better vehicle" ei kuitenkaan verrata t-34-85:a ensimmäisiin M4-mallehin, jotka aseistukseltaan vastasivat lähinnä vuoden 1940 t-34:a.

      Poista
  7. Kun nyt tässä puhutaan määristä kontra laadusta niin menkööt pieni muistelma. Isäni Talvisota alkoi jo YH:n Tolvajärvellä erillisen patterin päällikkönä. Kun hän sai patteria koskevat käskyt aukaistuksi hänelle selvisi, että ammuksia oli varattu 2 viikolle yhteensä, oliko 300 laukausta. Hän meni päällikkönsä puheille selittämään, että miksi näin vähän, että "hän ampuu ne hyödyllisesti yhden iltapäivän aikana!" Päällikkö oli rauhallinen, vanhempi mies joka totesi vain, että Kannakselle on samaksi ajaksi annettu puolet tuosta mitä sinä saat, että koita pärjätä.
    Niin myös kävi että niillä pärjättiin. Omaa silloista hehkutustaan naureskellen isä totesi, että kyllä, hyvin se meni. Kenraali Nenosen kehittämät ampumamenetelmät olivat sellaiset, että osuttiin aina sinne minne pitikin. Osaaminen kannattaa. hh

    VastaaPoista
  8. "Taisipa olla tällä Phillips Payson O'Brienillä sellainen sapluuna jolla hän arvoi Saksan sotatuotannon jakautuneen: 58% ilmasotaan, 12% merisotaan ja 30% maasotaan. Edelleen hän arvioi (muutaman prosentin tarkkuudella) USA:n ja Britannian käyttäneen vielä vähemmän maasotaan (20-25%). Kaikkein vähiten tuotannostaan käytti Japani (reilusti alle 20%, mahdollisesti vain 16-17%). Eniten maasotaan sijoitti Neuvostoliitto. Tietyin varauksin maasotaan painottaminen näytti kasvattavan huomattavasti henkilöstötappoita.

    Kyseessä oli brittien ja amerikkalaisten (siis demokratioiden) tietoinen valinta."

    Kyse oli maantieteestä ei valinnasta. Neuvostoliitto sijoitti maavoimiin koska sen rintama oli mantereella ei merellä. Neuvostoliitolla oli myös vahvat ilmavoimat.

    On turha jauhaa toisen maailmansodan meritaisteluista jos ajatellaan mahdollista Naton ja Venäjän välistä sotaa. Venäjällä teollisuus ja muut arvokkaat kohteet ovat Uralin takana vahvojen ilmavoimien ja maailman vahvimpana pidetyn ohjusilmatorjunnan suojaamina. Ei kai joku kuvittele että sinne tehdään pommitus lentoja miten haluttaa saati B-52 museokoneilla.

    Sommen traumojen vuoksi britit uskottelevat että suuria maataisteluja ei enää käytäisi mutta ikävä vain venäläiset eivät jaa näitä illuusioita. Ukrainan "kapinallisilla" on muuten enemmän raskasta aseistusta kuin monella naton jäsenmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos otetaan Neuvostoliiton infrastruktuuri käsittelyyn niin se olisi ollut mitä herkullisin kohde Lufwaffelle jos sillä olisi ollut käytössä pitkän matkan strategisia pommikoneita. NL:n tie- ja rautatieverkosto olisi ollut äärimmäisen haavoittuva. Saksalla oli taas keskieurooppalainen tiheä verkosto ja pommitettu solmukohta pystyttiin aina jotenkin kiertämään paremmin. Kyse ei ollut siitä etteikö Saksassa tajuttu strategisen ilmasodan potentiaali. Kyse oli siitä että Walter Weverin aikainen kuolema kohtalokkaalla tavalla poisti auktoriteetin joka olisi voinut viedä prosessin läpi. Nyt vahvan miehen poistuminen kuvasta jätti Ural-projektin heikkoihin käsiin ja siitä tuli Saksan lentokonetuotannolle kallis kaaoottinen kohtalo.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Walther_Wever_(general)

      On myös huomattava miten paljon pitkäkestoisempi jonkin aikansa lentokonemallin suunnitteluvaihe ja siitä siirtyminen sarjatuotantoon lopulta oli verrattuna vaikkapa paljon simppelimpään panssarivaunuun. Tiikeri-panssari otettiin suunnittelupöydältä sarjavalmistukseen noin 11 kuukaudessa. Lentokoneella kyse oli usein vähintäin 3-4 vuodesta.

      Poista
    2. "venäläiset eivät jaa näitä illuusioita."

      Putinin Venäjä on radikaalisti vähentänyt maavoimiensa sotilaiden lukumäärää. Kaikkiaan asevoimiin kuuluu enää noin 770 000 sotilasta. Neuvostoliiton asevoimiin kuului 1970-luvulla lähes 4 miljonnaa. Suhteessa väkilukuun leikkaus on ollut jotain 60-65%. Eli kyllä Venäjälläkin halua massiiviseen stalinistiseen rintamsotaan kaameine verilöylyineen on hiipumassa. Yhä pienemmät yksiköt, yhä tulivoimaisemmat. Yhä ammattimaisemmat. Yhä liikkuvammat. Venäjäkin siis on tullut niistä Sommen tai Brusilovin juoksuhaudoista pois.

      Poista
  9. Suomi maksaa vieläkin sodasta aiheutuneita kustannuksia rahoittamalla veteraanikuntoutusta. Itse asiassa minäkin maksan, kun ajoin pari viikkoa jälleen kerran 104 km hakeakseni veteraani-isäni Oulunkylän kuntoutussairaalasta palveluasuntoonsa. Bensat jäivät minun piikkiini kuten muissakin kuljetuksissa. Ne ovat sitä suurten ikäluokkien kunniavelan lyhentämistä.

    VastaaPoista
  10. Amerikkalainen yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky otti syyskuun 11.päivän 2001 tapahtumien jälkeen eräässä esseessään esille sen asian, että supervallat ovat osin teknologisen kehityksen myötä menettäneet osan entisestä "väkivaltamonopolistaan" kuten lentokoneiden kaappaus ja sen käyttäminen varsin tuhoisena pommina osoitti. Chomsky toi esille brittiläisen tiedusteluasiantuntijan arvion että jonkinlaisen pienempitehoisen atomipommin joutuminen terroristien käsiin on pikemminkin todennäköistä kuin utopiaa lähitulevaisuudessa. Irakin sota osoitti myös mitentehokas mobiiliteknologian ja tienvarsipommien yhdistelmä voi olla mille tahansa teknosotavoimalla.

    Ts. jos osapuolet käytävät traditionaalista sotaa on nuo II maailmansodan faktat (tekniikka näyttelee hyvin merkittävää roolia) relevantit yhä. Sen sijaan mitä enemmän mennään konfliktissa ns. "puskatasolle" kuva muuttuu oleellisesti. Kuinka monta suurvaltaa on vielä valmis lyömään päätään kallioon Afganistanissa myös tulevaisuudessa?

    Ammattiupseeri ja republikaani Scott Ritter ennusti George W. Bushin Irakin retkellä surkeaa lopputulosta jo talvella 2002-2003. Hän kuului niihin kokonaisuudet ymmärtäviin jotka tietävät mitä aseilla voidaan saavuttaa mutta ennenkaikkea mitä niillä ei tulla ikinään saavuttamaan.

    VastaaPoista
  11. Vietnamin sodasta löytyy niin paljon umpimähkäistä tietoa ja esim. Nick Tursen "Kill anything that moves"-teokset ovat kuin bensaa liekkeihin paisuttelemaan 10 vuotta kestäneen sodan tuhoja. Vietnamin hallitus väitti että vuosina 1965-75 sodassa olisi kuollut 5 miljoonaa vietnamilaista. Useimmat läntiset arviot puhuvat 2-3 miljoonasta. On kuitenkin vain yksi tieteellinen tutkimus perustuen Vietnamin demografiaan ja laajaan yli 4 000 perheen otantahaastatteluun. Tämä Charles Hischmanin, Samuel Prestonin ja Vu Manh Loin tutkimus antaa huomattavasti pienemmät uhrimäärät (1965-75): yhteensä 882 000 - 1 050 000. Keskiarvio on 966 000. Kaikki muut tähän sotaan liittyvät "tutkimukset" ovat vain arvioita, suurelta osin hatusta temmattuja.

    https://csde.washington.edu/~glynn/c/pubs/VietnameseCasualtiesDuringAmerican.pdf

    Otan Vietnamin tapauksen vain sen vuoksi että on olemassa eräs kiinnostava ilmiö näissä tragedioissa: uhrimäärää tarkoituksella tai todennäköisemmin ilman mitää erityistä motiivia on taipumus paisutella ylöspäin.

    VastaaPoista
  12. Haitari on erittäin laaja. Mm. Glanzin voi lukea ns. suurten lukujen ystäviin.

    VastaaPoista
  13. Näitä kysymyksiä sopii pohtia kun seuraava hallitus tekee päätöksen puolustusvoimien kanssa uudesta torjuntahävittäjästä. Jo nyt on esitetty arvio että huoltoine asejärjestelmineen 60 F-35 konetta maksaisi elinkaarensa aikana vähintäin 35 miljardia euroa tämän hetken valuuttakurssilla. EU kieltää vastaostot joita harjoitettiin varsin yleisesti ainakin 1980-luvulle asti. Ilmatorjunnan tarkastaja Ahti Lappi arvioi että tulevaisuuden ilmatorjunnassa tuollaiset koneet näyttelevät vaatimatonta roolia. Kaikki viittaa siis ainakin F-35:n tapauksessa siihen että sitä suunnitellaankin offensiivitehtäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaa Hornet-kauppaa on siis pidettävä täydellisenä katastrofina. Tästähän on tuore kirjakin mutta Suomessa kaikki asiat etenevät "päivä kerrallaan", byrokraattisesti ja nihilistisesti. -jussi n

      Poista
  14. Hävityksen kauhistusta odotellessa ja pahinta pelätessä toivoa sopii että myös poliittisissa päätöksentekijöissä löytyy moraalista selkärankaa jollaista oli Neuvostoliiton upseerilla Vasili Arhipovilla 27.lokakuuta 1962.

    http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2903828-tasan-50-vuotta-sitten-venalainen-sukellusveneupseeri-pelasti-maailman

    VastaaPoista
  15. Ernolle: F-35 hävittäjien hankinta on jo kapineteissa päätetty. Se tulee olemaan törkeän kallis. Mikä Suomen eduskunnalle ja kansalle tullaan hinnasta ilmoittamaan on pelkkä karvalakkimalli. Pelkkä kone on vain lavetti, mille asejärjestelmät lisäksi hankitaan.

    Kanadan hallitus on suunnitellut ostavansa 65 kpl F-35-koneita, joiden 30 vuoden elinkaarikustannuksiksi tulisi vähintään 60 miljardia dollaria, mahdollisesti jopa 126 miljardia. Se olisi summa, jonka Suomi maksaisi noiden kolmen laivueen ylläpidosta.

    F-35 olisi katastrofaalisin hankinta, jonka Suomen asevoimat voisivat tehdä. Valtaosa NATO-maista ei ole sitä edes hankkinut; kallis ja epävarma. Jos Jenkeistä välttämättä haluttaisiin hankkia hävittäjät, kyseeseen tulisi F-16 Falcon. Käytössä hyväksi todettu, huomattavasti halvempi, kaikissa NATO-maissa käytössä. Miksi Ei?

    Tietty Venäläisten Sukhoi olisi teknisesti ja hinnaltaan varteen otettava vaihtoehto, mutta nykyisessä poliittisessa tilanteessa se olisi tietty teoreettinen vaihtoehto. JAS-Gripen saattaisi toimia sen minkä Suomen ilmavoimat tarvitsisi ja Ruotsilta voisi kyniä hillittömät vastaostot (oikeesti Jenkkien hornet-kauppoihin). Euro-hävittäjä on saman luokan kusetus mitä Olkiluoto 3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaostot on EU:n direktiivien vastaisia mutta neuvotteluisa Suomella olisi mahdollisuudet saada alihankinta-, huolto- ja kokoonpanotehtäviä omille tehtaille. Saab on jo etukäteen ilmoittanut valmiutensa.Sen sijaan Usa saattaa olla entistä haluttomampi tällaiseen.

      Poista
  16. "Putinin Venäjä on radikaalisti vähentänyt maavoimiensa sotilaiden lukumäärää. Kaikkiaan asevoimiin kuuluu enää noin 770 000 sotilasta. Neuvostoliiton asevoimiin kuului 1970-luvulla lähes 4 miljonnaa. "

    Ymmärräthän että reservit eivät ole mukana tuossa. Moni kuvitteli Venäjän armeijan olevan täysin rappiolla Neuvostoliiton hajottua mutta kummasti vain Alakurtinkin varuskunta otettiin hetkessä uudelleen käyttöön. Ei sitäkään ollut koskaan hylätty vaan paikkoja pidettiin kunnossa koko ajan. Aseista sekä varusteista suurin osa varastoissa ja täysin käyttökelpoisia. Venäjä on käynyt jo kaksi sotaa ilman liikekannallepanoa ja käyttämällä vain vanhoja varastojaan. Länsimaalaisten kannattaisi luopua vaarallisesta itsepetoksesta että tulevaisuuden sodat käydään vain joidenkin ammattisotilaista koostuvien eriskois ritari ninja joukkojen kesken.

    Mitä merisotaan tulee niin suurvallat kuten Kiina sekä Intia kasvattavat jatkuvasti laivastonsa ja ilmavoimiensa kokoa. Ei Yhdysvalloilla ole niin suurta laadullista tai teknistä ylivoimaa merillä ja ilmassa että samanlainen menestys kuin Japania vastaan olisi mahdollinen. Nykyinen lentotukialuspolvikin on viimeinen sillä ne ovat aivan liian haavoittuvia kohteita ohjuksille.

    VastaaPoista
  17. C. von Clausewizin mukaan sodassa pitää olla tietty poliittinen päämäärä, joka sinetöidään rauhansopimuksessa. Muutoin yksittäiset voitot valuvat hukkaan. Hitler tovereineen oli omaksunut vulgaari-Darvinistisen käsityksen olemassaolontaistelusta, jossa vahvempi totaalisesti alistaa heikomman. Ainoa pyrkimys sopimukseen oli kesällä 1940 Britannian kanssa. Idän sotaretki oli tuomittu epäonnistumaan,koska ei ollut mitään poliittista tavoitetta,ei pyritty "hajoita ja hallitse"politiikkaan, eikä propakoitu venäjän kansoille mitään sodan päämäärää.

    VastaaPoista
  18. Ne tutkijat jotka ovat kammanneet vuoden 1914 diplomaattista ym. kirjeenvaihtoa aina kesäkuun puoliväliin asti suorastaan hämmästelevät sitä miten vähän on ollut viitteitä sinne päin että Eurooppa kylpisi pian veressä. Tuo fakta-aineisto kumoaa myytin jonka mukaan Eurooppa ennen Sarajevon laukauksia olisi elänyt kuristavassa pelon ja sodan odotuksen ilmapiirissä. Se myytti rakennettiin paljon myöhemmin perustelemaan että sota olisi ollut "väistämätön". Hitlerin valtaan nousu 1933 ei ollut myöskään "väistämätön". Olisi ollut hyvin mahdollista selkärankaisemman Saksan SPD:n ja liberaalien voimien yhteistyöllä estää "riekkuvan paskan" (Veikko Huovisen kuvaus Hitleristä) nousu valtaan. Natsien valtakunnallisen kannatuksen nousun nähtiin jo taittuneen hieman ennen kohtalokasta pelkuruutta poliittisella areenalla.

    VastaaPoista
  19. Teknologialla ns. perinteisessä sodassa saadaan kiistatta vähennettyä omia henkilöstötappioita sekä aiheutettua vihollisia niitä enemmän. Tilanne muuttuu jos siirrytään sissisotaan ja epäsymmetriseen sotaan jossa vastustaja puolustaa "syvällä". Vastustajan teknologinen ylivoima ikäänkuin käännetään sitä itseään vastaan. Ei antauduta pelaamaan sitä peliä mitä teknosotavoima haluaa.

    VastaaPoista
  20. "Hitler tovereineen oli omaksunut vulgaari-Darvinistisen käsityksen olemassaolontaistelusta, jossa vahvempi totaalisesti alistaa heikomman."

    Oli muitakin kuin Hitler tovereineen jotka omaksuivat vulgaari-Darvinistisen käsityksen olemassaolontaistelusta: marxismi-leninismi-stalinismi.

    Marx in December 1847: (proletaarisen vallankumouksen täytyy lyödä miekat yhteen vastavallankumouksen kanssa maailmansodassa) “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198.

    Marx in December 1848: (ainoastaan maailmansota voi kaataa vanhan Englannin) ”And only a world war can overthrow the old England … But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215.

    Engels in 1849: (seuraava maailmansota tulee pyyhkäisemään maan päältä ei ainoastaan taantumukselliset luokat , vaan myös kokonaiset vastavallankumoukselliset kansat. Siitäkin tulee askel eteenpäin.) “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238.

    Marx in 1850: (proletariaatin nousu Ranskassa tulee johtamaan maailmansotaan) “…every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war.” (Ibid., Vol. 10, p. 70.

    Marx in 1870: (tällainen sota Nro 2 johtaa sosiaaliseen Venäjällä) ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57.

    Engels in 1879: (tämänkaltainen sota johtaa valtaviin onnettomuuksiin, mutta niistä syntyy uusi puolue, joka syntyy kaikkialla Euroopassa ja joka ei tule epäilemään, kuten nykyiset naurispäät ) “A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432.

    Engels in 1887: (maailmansota ja siitä johtuvat nälkä, sairaudet ja barbarism…tulevat luomaan edellytykset työväenluokan lopulliselle voitolle) “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451.)


    Engels in 1890: (Maailmansota? Sen sytyttäminen on lasten leikkiä) “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology… incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9.)

    Engels in 1895: (mikä tahansa sota maailmasodaksi…Kommunistinen manifesti julisti militaristisen proletariaatin tehtäväksi valloittaa...) “… by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515.)

    VastaaPoista
  21. Stalin ja Hitler

    Stalin ja Hitler olivat itseasiassa historiallisia siiamilaisia kaksosia: kaksipäinen olento yhdellä ruumiinkeholla. Stalinin pää oli kommunistinen ja Hitlerin pää puolestaan antikommunistinen. Ei muuta sen ihmeellisempää.

    VastaaPoista
  22. "Henki on halpaa"

    Vihavaisen uudessa tarjouksessa ei ole päätä eikä häntää: ei filosofista päätä eikä loogista häntää, taikka sitten päin vastoin.

    VastaaPoista
  23. Kuulostaa syvälliseltä. Ja mistähän olikaan kyse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja mistähän olikaan kyse?"

      Tulevista sodista. Pragmatismi on niin vähäpätöinen asia, koska kaikki kyttää, ketä se hyödyttää.

      Poista
    2. "Pragmatismi on niin vähäpätöinen asia, koska kaikki kyttää, ketä se hyödyttää."

      Tuo on niin mielenkiitoinen kommentti, että toivoisin sen avaamista näin heikkosaattoisemmankin ymmärrettävään muotoon.

      Poista
  24. Hävittäjälentokonehankinnassa painotetaan nyt ettei kyse ole TORJUNTAHÄVITTÄJÄN hankinta.Nyt hankittaisiin lentävö OHJUSTENLAUKAISUALUSTA. Kaikki viittaa siis hyökkäykselliseen koneeseen. Tai sitten että Suomi hilluu muiden mukana Libyan kaltaisissa manöövereissa joilla ei ole mitään tekemistä Suomen puolustamisen kanssa vaan "maailmanparantamisessa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Unelma" Ruotsissa ja lukemattomissa maissa oli ilmeisesti vuodesta 1992 lähtien että maanpuolustus lähti lentoon ja siirtyi kaukaisten levottomuuspesäkkeiden sammuttamiseen. Kyseessä on vasemmistolainen illuusio jossa esim Suomi pelastaisi maailman ja siinä sivussa myös Suomen.

      Poista
  25. "Pragmatismi"

    Eikö olekin jo korkea aika pohtia sitä miksi Stalinin/Putinin palkintoja/preemijoita annetaan/ei jaeta? Varmaankin siksi, että laureaatit toimisivat moittettomasti Stalinin/Putinin paratiisin/helvetin portinvartijoina.

    VastaaPoista
  26. Timolta kysyisin 1970-luvun alun kiristyneestä Neuvostoliiton asenteesta Suomen puolueettomuuteen ja sen yhteydestä sotilasteknologiseen muutokseen. Missä määrin risteilyohjusten tulo estraadille vaikutti Neuvostoliiton näkemyksiin Suomesta ja sen sotilaallisesta uskottavuudesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "1970-luvun alun kiristyneestä Neuvostoliiton asenteesta Suomen puolueettomuuteen"

      Juuri silloin Kremlin rahalla taistolaisuudesta tuli puolue eli stalinistis-bolshevistinen sontasaapas Suomen sisäpolitiikassa.

      Nykyään Putin ehdottaa Trumpille: "Tehkäämme yhdessä maailmasta suuri entiseen tapaan." Mitä tuo luritus oikein merkitsee?

      Poista
  27. Spekulaatioksihan se vielä jää. Olisi aika luonnollista olettaa, että kiristynyt tilanne vaikutti.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.