Trumpf

Trump

Laura Saarikoski, Saska Saarikoski. Trump, mies kuin Amerikka. HS kirjat 2016. 236 s.

Tunnustan kuuluneeni niihin, joille USA:n vaalien tulos tuli yllätyksenä, joka ei sinänsä ollut epämiellyttävä. Tulos tuntui kuitenkin aika mystiseltä. Trumpin kataluus, karkeus ja mitättömyys oli Suomenkin mediassa tullut jo niin monta kertaa esitettyä, ettei hänen mahdollisuuksiaan oikein voinut ottaa vakavasti. Miten mokoma pelle ylipäätään oli voinut päästä ehdokkaaksi?

Saarikoskien ennen vaaleja kirjoitetussa kirjassa pidetään avoinna mahdollisuus, että Trump valittaisiin ja todetaan, että se itse asiassa olisi vähemmän ihmeellistä, kuin se, että hän esivaaleissa onnistui rökittämään 16 enemmän tai vähemmän vakavasti otettavaa ehdokasta.

Millainen mies sitten on kyseessä? Tekijöiden mielestä hän on ainutlaatuinen. Ainakaan heidän elinaikanaan mitään vastaavaa ilmiötä ei ole voinut verrata tähän.

Ainutlaatuisuus ei ole myönteistä tässä tapauksessa. Mikäli haluaisi tiivistää kirjan lukuisat luonnehdinnat ja todistukset, kyseessä on lyhyesti sanoen karikatyyrimäinen tyhjänpuhuja, jonka sanottava rajoittuu mahtaviin sanoihin. Trumpin asiantuntemus kaikilla aloilla, lukuun ottamatta kiinteistökeinottelua, lähentelee nollaa. Hänen narsisminsa on suorastaan patologista ja patologinen valehtelu ja täydellinen epäluotettavuus kuuluvatkin tämän taudin kuvaan.

Kameleonttimainen poliittinen ura sisältää tiuhaan tapahtuneita puolueen ja mielipiteen vaihdoksia. Varsinaiset tähtihetket näyttävät olleen show-alalla, tarkemmin sanoen diili-ohjelman öykkärimäisenä pomohahmona.

Trump tulee politiikan ulkopuolelta ja hänen katsotaan siksi tarjoavan vaihtoehdon. Hänen brändinsä on tefloninen eikä siihen tartu mikään. Verrattuna Reaganiin Trump on synkkien värien mies, joka maalailee nykyhetkestä kaameita kuvia, mutta lupaa parantaa kaiken.

Miten ihme tehdään, ei tule koskaan selväksi, vain muutamat älyttömät lausahdukset muurista Meksikon rajalle tai Kiinan panemisesta aisoihin tuntuvat jääneen korviin kaikumaan.

Lupaukset, joiden mukaan velkapommi hoidetaan ja samaan aikaan otetaan suuria uusia vastuita, eivät ole mahdollisia. Sitä paitsi edes Yhdysvaltain presidentti ei voi tehdä mitä tahansa.

Aikoinaan tosin sanottiin, että Harry S. Truman todisti, että USA:n presidentiksi voi tulla kuka tahansa ja Franklin D. Roosevelt taas todisti, että USA:n presidentti voi tehdä mitä tahansa.

Toki presidentti on tuossa maassa vallan keskus, mutta hän tarvitsee tukea monelta suunnalta. Onhan maassa voimassa vallan kolmijako.

Kirjan tekijät eivät vielä tienneet, että republikaanit voittaisivat myös kongressivaaleissa, mikä tarkoittaa, että heidän käsissään on sekä toimeenpaneva että lakiasäätävä valta. Tuomiovalta taas, korkeimman oikeuden osalta on näihin asti ollut konservatiiveilla ja Trumpin kaudella tämä seikka vahvistunee entisestään.

Yhdysvalloissa toimii niin sanottu spoils system eli voittaja vie koko potin. Toisin sanoen myös virat kuuluvat voittajalle. En tiedä, miten pitkälle tätä voidaan soveltaa, mutta ymmärtääkseni erottamattomat virkamiehet, joilla monessa maassa on paljon tasapainottavaa merkitystä, eivät USA:ssa ole samassa asemassa.

Mutta tietenkin presidentille on olemassa vastapainoa sekä omassa puolueessa, jossa hänen asemansa ei suinkaan ole kiistaton että osavaltioiden tasolla. Ei Trump kaikkea pysty määräämään. Pystyykö hän edes tai haluaako? Sekin tulee mieleen Saarikoskien kirjaa lukiessa.

Entä mikä merkitys Trumpin valinnalla on Euroopalle ja esimerkiksi oman maamme turvallisuudelle? Tästä asiasta en menisi sanomaan mitään vielä Saarikoskien kirjan luettuanikaan. Huhut Trumpin ja Putinin suuresta sympatiasta vaikuttavat aika kevyiltä ja puheet USA:n sotilaallisesta vetäytymisestä Euroopasta lienevät ennenaikaisia myös Trumpin lausuntojen valossa.

Ehkäpä uuden presidentin aikana voisi USA:n ja Venäjän välille syntyä ainakin hetkellinen suojasää, jonka aikana asiat voitaisiin taas saada normaaleille raiteille. Se lienee kuitenkin molempien osapuolten etu. Mitään vahvoja argumentteja puoleen tai toiseen en ainakaan tästä kirjasta löydä.

On selvää, että tällainen ”vaalikirja”, joka on syntynyt vaalitaistelun tiimellyksessä, ei ole kovin tasapainoinen. Ajankohdan intohimot näkyvät siinä, halusivatpa tekijät tai ei.

Vaikka trumpilainen näkökulma ei siis ole ainakaan yhtä vahva kuin hänen vastustajiensa, en pidä kirjaa huonona.

Itse koin Clintonin kannattajien saaman näpäyksen hyvin ansaituksi. Ehdokas oli vastenmielinen huolimatta siitä, että edusti hyvin koulutettuja ja poliittisesti korrekteja piirejä ja tarjosi mahdollisuuden valita ensi kertaa USA:n historiassa naissukupuolen edustaja korkeaan virkaan.

Amerikassahan jokainen edustaa ryhmäänsä, mikä tekee kaikkien palvelemisen periaatteessa hankalaksi. Samaan aikaanhan tuskin voi edustaa kovin monia rotuja, kansallisuuksia, uskontoja, sukupuolia ja sukupuolisia suuntauksia, vain muutaman kategorian mainitakseni.

Nyt Trumpin valinta ilmeisesti hänen henkilönsä tasolla edustaa miljardöörejä, kiinteistöhuijareita, narsisteja, sivistymättömiä karkeuksien latelijoita ja muita sen kaltaisia aineksia.

Joka tapauksessa äänet tulivat hyvin laajalta joukolta, jossa ratkaisevassa asemassa näyttävät olleen valkoihoiset, vähemmän koulutetut miehet. Tämä joukko sinänsä ei kyllä ole voinut turvata kovin monta prosenttiyksikköä saaduista äänistä, mutta se saattoi olla ratkaiseva.

Itsekylläiset hyväihmiset ovat kauhistuneet tulosta ja heidän suojattinsa ovat innostuneet sen johdosta mellakoimaan. Tämä on melko uskomatonta käytöstä niiltä, jotka vannovat demokratian ja ”pehmeiden arvojen” nimeen ja olisivat epäilemättä syvästi paheksuneet mellakoita, mikäli Clintonin valinta olisi sellaisia aiheuttanut.

Kuluneen latteuden mukaan demokratia tuo valtaan aina sellaiset ihmiset, jotka valitsijakunta on ansainnut. Trumpin valinta saattoi pitkälle johtua siitä kiukusta, jota kansaan oli patoutunut menneiden vuosien kuluessa. Ilmeisesti Trump oli monille äänestäjilleenkin vastenmielinen, mutta siedettävämpi kuin Clinton.

Tämän kanssa tässä nyt vain on elettävä. Kun demokratiassa kansa puhuu, on se Jumalan ääni, kuten vanha sananlasku sanoo. Sen jälkeen jätetään pulinat pois ja jatketaan peliä niillä korteilla, jotka ovat kourassa. Muuten, Trumpin nimi oli aikoinaan Trumpf –valtti saksaksi.

Mielestäni kirja edustaa hyvää tasoa ja osoittaa laajaa perehtymistä amerikkalaiseen politiikkaan, vaikka Saska Saarikoski jossakin vaiheessa tulikin twiitanneeksi, että Trumpin mahdollisuudet presidentiksi ovat 0,0. Ei hän ainoa ollut.