Valtakunnan yhtenäisyys ja kansakunnan yhtenäisyys
Jokainen tiedossani oleva kansallisvaltio on syntynyt enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeavien elementtien yhteen sulattamisen tai ainakin lähentämisen kautta.
Saksalainen kulttuuripiiri koostui ainakaan ja koostuu yhä erilaisista murrealueista, Ranskassa puhuttiin useitakin kieliä ja sama koskee Englantia. Pohjoisen ja etelän italialaiset ymmärsivät ennen risorgimentoa varsin huonosti toisiaan.
Suomessa murrealueita on useita ja nyttemmin kielitieteilijät ovat alkaneet pitää ainakin livvin karjalaa omana kielenään. Niin sanottu varsinaiskarjala eli Vienassa puhuttu murre sen sijaan on ainakin maallikon mielestä selvästi lähempänä suomen kirjakieltä kuin moni suomalaiseksi laskettu murre. Sama koskee ns. meänkieltä.
Vasta yhtenäinen kirjakieli ja sen opettaminen kaikille kouluissa ovat yleensä luoneet todellisen kansallisen yhtenäisyyden, joka tietysti jättää tilaa myös murteille omilla alueillaan. Kansallinen kieli ei ole tietenkään syntynyt valmiina kuin Pallas Athene Zeuksen päästä. Sekin kuuluu luotujen joukkoon.
Joka tapauksella kansalliset valtiot ovat merkinneet yleensä kielellisen sorron päättymistä, sikäli kuin asia koskee enemmistöjä. Vähemmistöillä kansallinen vapautuminen on yhä monessa tapauksessa vielä tapahtumatta. Niinkin suuret populaatiot kuin katalaanit ja baskit ovat ainakin tyytymättömiä kansallisiin oikeuksiinsa, ja sama koskee tietenkin esimerkiksi kurdeja.
Se, etteivät valtakunnan rajat ja kansallisuuksien rajat satu täsmälleen päällekkäin, lienee asia, jota ei voi kokonaan muuttaa. Useassa tapauksessahan vähemmistöjä asuu toisen valtakunnan sisällä, kuten esimerkiksi Venäjällä ja vaikkapa Suomessa, jossa ruotsinkieliset eivät tunnusta olevansa kansallinen vähemmistö, vaikka ovatkin, heidän oikeuksissaan kun ei liene moittimista.
Yhtä onnellisesti kuin Suomessa, eivät asiat ole monessakaan muussa maassa ja olemme saaneet nähdä myös väkivaltaista terrorismia, joka on liittynyt esimerkiksi Baskimaan, kurdien, tšetšeenien ja jopa Etelä Tirolin kansallisiin ongelmiin.
Neuvostoliiton hajoaminen synnytti maailmaan uuden nationalistisen aallon, jonka tuloksena miljoonat venäläiset joutuivat asemaan, jonka kokivat sietämättömänä. Uusissa kansallisuusvaltiossa taas usein vieroksuttiin venäläisten läsnäoloa ja tilanne on johtanut miljoonien maastamuuttoon. Vastaavaa tapahtui aikoinaan Algeriassa, kun tuo Ranskan valtion osaksi kerran määritelty alue itsenäistyi.
Tyytymättömät kansalliset enklaavit ovat kansallisvaltioille myrkkyä. Niiden separatismiin voidaan vastata väkivaltaisella yhdenmukaistamispolitiikalla, jota Venäjän imperiumi ja sittemmin myös Neuvostoliitto aikoinaan sovelsivat omiin vähemmistöihinsä. Tsaarin Venäjällä pyrittiin venäläistämään jopa puolalaiset. Suomessa tämä politiikka oli vielä alkioasteella, kun valtakunta hajosi ja Suomi karkasi joukosta, hyväuskoisten sosialidemokraattiensa yrityksistä huolimatta.
1920-luvun Neuvostoliitossa pyrittiin monikansallisuuden haasteeseen vastaamaan uudella politiikalla: kansallisuudet tunnustettiin ja annettiin niille mahdollisuus käyttää kieltään ja soveltaa omaa kulttuuriaan omilla alueillaan. Niinpä luotiin esimerkiksi Ukraina, joka toisen maailmansodan jälkeen sai jopa oan paikkansa YK:ssa.
Neuvostotasavallat eivät olleet oikeita valtioita, vaikka niin vakuuteltiin. Eihän kukaan niitä puheita edes uskonut, se oli teoriaa samaan tapaan kuin kommunismin rakentaminen. Silti ns. nimikkotasavaltojen luominen oli askel kohti kansakunnan oikeuksien tunnustamista. Usein se oli melko pitkäkin askel, ei sitä kannata kieltää.
Nimikkotasavalloissa nimikkokansallisuuksien piti periaatteessa olla enemmistönä. Kehityksen myötä niistä tuli usein jossakin vaiheessa vähemmistöjä. Esimerkiksi Karjalan tasavallassa karjalaiset ovat itse asiassa jo aivan marginaalinen ryhmä. Enemmistönä he eivät olekaan olleet enää vuoden 1923 jälkeen.
Ukrainassa nimikkokansallisuutta palkittiin runsaiden venäläisten alueiden liittämisellä. Donbass kuului koko Neuvostoliiton teollisen mahdin syntysijoihin ja kirsikaksi kakun päälle tuli vielä vuonna 1954 Krim. Olihan Ukrainaa vakavasti pahoinpidelty kollektivisoinnin aikana, mutta alueellisesti se sai kansalliset elementtinsä yhdistettyä nimenomaan Stalinin aikana.
Ongelma oli, että kansallisesti ukrainalaisten alueiden ohella maahan kuului runsaasti täysin venäjänkielisiä alueita. Tätä ei nähty ongelmana, koska kaikkien ukrainalaisten edellytettiin pärjäävän myös venäjällä. Näinhän asia olikin ja tutkijat ovat lisäksi kartoittaneet laajoja alueita, joissa normina on ollut ukrainan ja venäjän sekakäyttö.
Aidoissa kansallisvaltioissa on aina enemmän tai vähemmän paineita yhtenäistää kansallisesti kirjavia alueita. Niitä oli myös Neuvostoliitossa, mutta siellä ne eivät toimineet venäläisyyttä vastaan, päin vastoin. Enempää liitontasavallat kuin itse liittovaltiokaan eivät olleet aitoja kansallisvaltioita. Lähinnä sitä vastasi Neuvostoliitto ymmärrettynä Venäjän imperiumiksi.
Aivan uusi tilanne syntyi, kun Ukraina itsenäistyi vanhoissa neuvostotasavallan rajoissaan ja syntyi tarve luoda tähän uuteen valtakuntaan yhtenäisyyttä. Ongelma oli ja on nyt siis sama kuin aikoinaan Venäjällä, joka pyrki venäläistämään alueensa. Miten hoidetaan eri kansallisuuksien yhteen sovittaminen? Olisiko annettava vähemmistöille alueellisia oikeuksia vai peräti samanlaisia ”toisen kansallisen kielen” oikeuksia kuin Suomessa? Vai pitäisikö vain lyödä luu kurkkuun?
Myös Puolan historiassa kansallisuuskysymys on ollut aivan keskeinen ja osittainhan se menee päällekkäin Ukrainan kysymyksen kanssa.
Se Puola, jonka Saksa ja Neuvostoliitto yhdessä hävittivät vuonna 1939 ja jota Molotov nimitti Versailles’n rujoksi lapseksi, ei suinkaan ollut rajoiltaan yhteneväinen puolalaisuuden kansallisten rajojen kanssa. Se Puola, jota Stalin sitten sodan jälkeen siirsi parisataa kilometriä länteen, vastasi itse asiassa paremmin kansallisia rajoja, mutta sen Saksalta saamat uudet alueet olivat kyllä jo ehtineet melkoisesti saksalaistua.
Puola oli tosiaan aikoinaan -tietysti vain jonkin aikaa, ei ikuisesti- ulottunut kauemmas länteen ja idässä ja pohjoisessa hallinnut laajoja valkovenäläisiä, ukrainalaisia ja liettualaisia alueita. Puolalaisten patrioottien mukaan ne kuuluivat siis Puolalle. Liettualaiset patriootit olisivat vuorostaan voineet sanoa, että koko Puola ja vielä Valko-Venäjä ja Ukrainakin kuuluvat historiallisesti Liettualle.
Tässä suhteessa olosuhteet olivat kuitenkin jo siinä määrin muuttuneet, että en ole kuullut moisia vaatimuksia edes esitetyn.
Mutta missä vaiheessa valtion alueelliset pretensiot oikein vanhenevat ja millä edellytyksillä? Olen nähnyt monen väittävän, että ns. luovutettu Karjala kuuluu Suomelle ja olisi palautettava, jopa ilman sitä uutta väestöä, joka on jo useamman sukupolven ajan asunut alueella.
Tanskalaiset sen sijaan näyttävät jo kauan sitten lakanneen vaatimasta itselleen Ruotsin eteläisiä alueita. Kaikesta päätellen he tyytyivät osaansa jo 1700-luvun lopulla siitä huolimatta, että nuo alueet olivat säilyttäneet vanhan väestönsä, joka oli nyt ruvennut puhumaan ruotsia.
En osaa suhteutua oikein vakavasti niihin näkemyksiin, joiden mukaan oikeudenmukaisuus vaatii ehdottomasti Ukrainan neuvostoaikuisten rajojen säilyttämistä ja sitä, ettei miljoonien ihmisten äidinkielenään puhumaa venäjää tarvitse tuossa valtakunnassa suvaita.
Kansalliset ristiriidat ovat kuin ovatkin ongelma, joka pitäisi ratkaista. Kun niiden takia soditaan, tuntuu kestävä ratkaisu siirtyvän aina vain kauemmas.
Venäjän politiikka tässä asiassa on ollut rikollista, vastuutonta ja typerää. On sitä paitsi pelättävissä, ettei koko venäläisvähemmistön asema ole ollut enempää kuin viikunanlehti, jolla putinistinen Venäjä on verhonnut voimapolitiikkaansa, joka yksinkertaisesti pyrkii palauttamaan Venäjän herruuden sen entisille alueille.
Kuitenkin tässä ovat ilman muuta tärkeinä tekijöinä olleet myös kansalliset ristiriidat, joiden ratkaiseminen tavalla tai toisella olisi kaikkien kestävää rauhaa haluavien etu.
Saattaa olla, ettei Venäjä kykene saamaan aikaan haluamiaan muutoksia väkivalloin, mikä olisi hyvä asia sinänsä ja varoittaisi muitakin tälle tielle lähtemästä. On kuitenkin myös epätodennäköistä, että se kyettäisiin kerta kaikkiaan nujertamaan niin perusteellisesti, että sen kaikki pyrkimykset voitaisiin torjua.
Jonkinlainen kompromissirauha olisi kaikkien sotaa käyvien intresseissä. Toivottavasti tämä kyetään näkemään ja tämä skandaalimainen teurastus saadaan lopetettua.
https://sv.wikipedia.org/wiki/Storfurstend%C3%B6met_Litauen
VastaaPoistaTimo kirjoitti: "em>Venäjän politiikka tässä asiassa on ollut rikollista, vastuutonta ja typerää. On sitä paitsi pelättävissä, ettei koko venäläisvähemmistön asema ole ollut enempää kuin viikunanlehti, jolla putinistinen Venäjä on verhonnut voimapolitiikkaansa, joka yksinkertaisesti pyrkii palauttamaan Venäjän herruuden sen entisille alueille."..... Tästä AIVAN ilmeisesti on kyse, kuten Pjotr Akopov hehkutti jo 26.2.2022: Akopovin mukaan "Venäjän erikoissoperaatio Ukrainassa on aloittanut kokonaan uuden aikakauden, jolloin Venäjä palaa historiallisille rajoilleen Euroopassa ja yhdistää Ukrainan sekä Valko-Venäjän takaisin slaavilaisten kansojen yhteyteen ja Venäjän huomaan. On valitettavaa, että kaiken piti tapahtua kalliilla hinnalla ja käytännössä sisällissodan kautta, mutta muuta mahdollisuutta ei ollut. Hänen mukaansa venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset ovat käytännössä samaa kansaa, ja nyt on tullut heidän yhdistymisensä aika". Kirjoituksen mukaan presidentti Putin on nyt ratkaisemassa Ukrainan kysymyksen lopullisesti: "Vladimir Putin on ottanut itselleen – ilman mitään liioittelun sanoja – historiallisen vastuun, kun hän on päättänyt, että hän ei jätä Ukrainan kysymyksen ratkaisua tuleville sukupolville. Ukrainaa ”anti-Venäjänä” ei ole enää olemassa. Venäjä palauttaa itselleen maansa historiallisen yhtenäisyyden keräten yhteen venäläisen maailman, koko venäläisen kansan". Kyseinen kirjoitus poistettiin äkkiä RiaNovostin sivuilta, mutta jäi elämään nettiarkistoissa. Lähde mm: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008647447.html
VastaaPoista– Ukrainaa ”anti-Venäjänä” ei ole enää olemassa. Venäjä palauttaa itselleen maansa historiallisen yhtenäisyyden keräten yhteen venäläisen maailman, koko venäläisen kansan, Akopov tulkitsee.
Tähän viittaavat kyllä myös jotkut Putinin omat lausunnot. Ottihan Putte nyt tosiaan niskoilleen historiallisen vastuun, joka toivottavasti murskaa hänet kuin torakan. Hänelle taisi käydä kuin Hitlerille. Mutta ovat ne ongelmat silti olemassa.
PoistaToisen maailmansodan jälkeen vastaavat ongelmat ratkaistiin etnisillä puhdistuksilla eli ajamalla saksalaiset pois kodeistaan.
Entäpä jos sama tehtäisiin "väärässä paikassa" asuville venäläisille?
Niin kuulemma itäisessä -staneissa merkittävä osa venäläisvähemmistöstä muutti pois.
PoistaNiin ... kyllähän tässä niin saattaa käydä, että alkuinnostuksen jälkeen tuki Ukrainalle alkaa hiipua ja lännen rivit alkavat rakoilla, kun havaitaan, mitä tämä meille itsellemme maksaa, mitä seurauksia ruokakatastrofi esim. Afrikassa meille itsellemme voi aihuttaa, jne.
VastaaPoistaPutinin porukka laski sen päälle, että länsi kiukuttelee hetken, mutta sitten aika pian taas leppyy ja meno jatkuu suurin piirtein samoin kuin Krimin jälkeenkin. Mm. Medvedev on sanonut tämän ihan ääneenikin.
Saksa ja Ranska koko ajan pitävät ovea raollaan myös Venäjän suuntaan, koska heillä on siellä niin suuret intressit. Saksa nyt varsinkin on riskissä mennä kaaokseen, jos energia ensi talvena käy kovin vähiin. Ja muukin Eurooppa, jos eläminen tulee kohtuuttoman kalliiksi ja nälkäpakolaiset alakavat vyöryä sisään.
Ukrainan kannalta tämä saattaa johtaa siihen, että sitä ruvetaan painostamaan rauhaan ehdoilla millä hyvänsä vähän samaan tyyliin kuin Ruotsi aikanaan painosti Suomea peltäessään, että muuten NL tulee Ruotsin rajalle. Oireitahan tuosta on jo nähty (mm. Macron).
Yhtään ei käy ukrainalaisia kateeksi. On kova ja lopulta yksinäinen paikka heillä. Edelleen heillä tukenaan vahvimmin ovat USA, UK ja Puola, joilla on omat intressinsä asiassa.
En tässä pysty ketään neuvomaan, mikä tässä nyt oikein olisi.
"En tässä pysty ketään neuvomaan, mikä tässä nyt oikein olisi."
PoistaKullakin on omat intressit, mutta kiristys tai väkivalloin johonkin ohjaaminen nyt lähtökohdin on väärin oli kyse henkilöistä tai isommasta mittakaavasta politiikassa.
Etelämmäs kun taas Euroopassa menee pitäis muistaa uskontopolitiikan vaikute ajattelussakin on hieman eri. Mikä taas identiteettipolitikoinnissa on omiaan miksaamaan ajattelua sekavaksi. Tapatraditioita siinä missä monet muutkin mutta hyvin tärkeitä väelle. Plus kun on otettu muslimimaista väkeä mikä on sielä oma vähemmistö sitä joutunee suht monesta vinkkelistä katsomaan. Ei sillä kyllä kotimaassakin on kaikenlaista näkemystä uskonasioista.
Sitä kun keskittyy siihen omaan juttuun pääsee jollain tasolla helpommalla, ei sitä kumminkaan ole vastuussa toisten tekemisistä.
En minäkään ukranalaisten kadehdi: kun uskon blogistin ajatukseen kompromissirauhasta, ihmettelen miten Zelensky saa kansan, joka vaatii venäläisten täydellistä ajamista pois. En oikein usko, että 40 miljoonan kansa pystyy siihen 140 miljoonan kansan, jolla on häikäilemätön johto, suhteen edes USA:n ase-avulla - semminkin kun näyttää, että se on sangen säännösteltyä. Pelkään, että Ukrainen Summa on murtumassa....
Poista"En tässä pysty ketään neuvomaan, mikä tässä nyt oikein olisi."
PoistaVarmuuden vuoksi täsmennän, että ei minulla ole mitään vaikeutta tai epäselvyyttä sen suhteen, etteikö Putinin hyökkäys Ukrainaan olisi aivan törkeä teko ihan millä mittarilla vain.
Tarkoitin sitä, että on vaikea ulkoapäin yrittää ottaa kantaa siihen, pitäisikö Ukrainan tehdä joitakin myönnytyksiä rauhan saamiseksi ja jos, niin mitä. Minusta se on puhtaasti ukrainalaisten oma asia.
"Varmuuden vuoksi täsmennän, että ei minulla ole mitään vaikeutta tai epäselvyyttä sen suhteen, etteikö Putinin hyökkäys Ukrainaan olisi aivan törkeä teko ihan millä mittarilla vain."
PoistaEn tätä epäillytkään. Itse taas väliin epäilen miten väki ymmärtää jotkin näkemykset.
Teoreettisesti ymmärtänen Puten toimet nationalismi mielessä, mutta se taas on suht primitiivistä tointa (juu ihminen on eläin, mutta mihin sitä koulutustaan käyttää ja vaikka on kasvatettu ajattelemaan joukossa tietyin tavoin, se ei poistane sitä etteikö voisi käyttää omaa päätään ja edes teoriassa pohtia miten se ns. oma yhteisö tästä hyötyy, sitähän varten se pää on luotu), eikä palvele loppupeleissä kuin uskonveljiä, heille kun siitä taas vaihteeksi tulee töitä. Niitä töitä kyllä löytynee ilmankin että lähtee sotatantereelle.
Matias K: "Minusta se on puhtaasti ukrainalaisten oma asia."
PoistaJuuri näin - periaatteessa. Käytännössä muilla valtioilla, erityisesti Ukrainan rahoittajille on intressissä pelissä: EU:oma kauppa, rauha ja energia, USA:oma halu heikentää Venäjää, jotta omat joukot voidaan keskittää Kiina vastaan. Pienen omaan osa on olla suurempien pelinappula, kuten olemme viime viikkoina huomanneet.
Tämäkin näkökulma on kieltämättä olemassa.
Poista"Saksa ja Ranska koko ajan pitävät ovea raollaan myös Venäjän suuntaan, koska heillä on siellä niin suuret intressit. Saksa nyt varsinkin on riskissä mennä kaaokseen, jos energia ensi talvena käy kovin vähiin. Ja muukin Eurooppa, jos eläminen tulee kohtuuttoman kalliiksi ja nälkäpakolaiset alakavat vyöryä sisään."
PoistaSaksalla ja Ranskalla ei ole minkäänlaista intressiä uuteen kylmään sotaan Venäjän kanssa. Venäjä tarvitaan jos ei nyt liittolaiseksi niin ainakin yhteistyötahoksi.
Jos itäiseen Eurooppaan syntyy uusi jännitteinen kylmä sota EU voi heittää hyvästit supervalta haaveilleen ja Euroopasta tulee vain Yhdysvaltojen tukema niemimaa.
Ukrainahan meinasi pudota kuin kypsä omena EU:n syliin vuonna 2014 ja varsinkin Saksa tarvitsee työmailleen, teurastamoihin, bordelleihin yms. halpatyövoimaa. Lisäksi tarvitaan edullinen alihankintateollisuus. Aikaisemmin tuo alue oli Puola, mutta elintason kohotessa ja kansallistunnon päästessä taas valtaan ei nuorten suurin haave enää ole paskaskraidujen putsailu Berliinissä.
Kun Venäjä sitten sotatoimin osoitti, että sen etupiiriin ei noin vain tunkeuduta, tarvittiin sitten bemarin ovipeltejä tai patjapalvelijoita- Saksa menetti välittömästi mielenkiintonsa, sillä eihän nyt omaa taloutta ja supervaltaunelmaa Ranskalais-Saksalaisesta hegomoniasta kannata sotkea "täikansan" sotasekoiluilla.
Voihan sitä tuohonkin suuntaan ajatella.
PoistaLisänäkökulmaa asiaan saa, jos ajattelee, että Ukrainan kasakunta olisi jossakin määrin olemassa vähän samaan tyyliin, miten luulottelemme esim. Suomen kansakunnan olevan olemassa. Silloin jonkinlaiseksi vaikuttavaksi ja huomioon otettavaksi tekijäksi nousee myös ao. kansan oma tahto. Jota tahtoa se juuri nyt demonstroi melko ponnekaasti itseasiassa.
Toisin sanoen allekirjoitan vain osittain Anonyymin ylläesittämän kissingeriläisen äärikyynisen näkemyksen maailman menosta pelkkänä ns. suurten pelinä ja pienistä vain sen pelin tahdottomina nappuloina.
"pienistä vain sen pelin tahdottomina nappuloina."
PoistaPois se, että tahdottomina, mutta valitettavasti (suhteellisen) voimattomina, kun realimaailmassa on niin, että pitkällä juoksulla suurimmat pataljoonat voittavat lähes aina.
"Silloin jonkinlaiseksi vaikuttavaksi ja huomioon otettavaksi tekijäksi nousee myös ao. kansan oma tahto. Jota tahtoa se juuri nyt demonstroi melko ponnekaasti itseasiassa."
PoistaMikä on se kansan oma tahto Ukrainassa?
Itse olen seurannut "ei totuusmedian" kautta Ukrainan sotaa aktiivisesti, mutta ei pakkomielteisesti jo lähes sen vuosikymmenen ja lukenut aihetta käsitelleitä kirjoja sekä teoksia Ukrainan historiasta.
On aivaa selvää, että Ukraina oli vuonna 2014 korruption riivaamaa maa jossa oligarkit olivat patriisi luokkana kukkona tunkiolla. Ikävä kyllä tilanne on enemmän tai vähemmän sama vieläkin.
Vielä enemmän asiaa selventää vuonna 2014 perustettujen vapaaehtoisjoukkojen (joita ei pidä sekoittaa vuonna 2022 perustettuihin paikallispuolustusjoukkoihin) kuuluvien taistelijoiden ja johtajien vuosina 2014-2021 antamat haastattelut. Usein toistuva teema oli se, että he eivät taistele nykyisen Ukrainan puolesta ja sen poliitikoille ja viranomaisille he toivottavat hyvää menomatkaa helvettiin.
Ukrainassahan oli toistuvana ilmiönä, että Kiovassa oli vuosina 2014-2021 näiden vapaaehtoisyksiköiden mielenosoitusleirejä, joissa oli siis rintamalta siirrettyjä vapaaehtoissotilaita osoittamassa mieltään univormussa ja kypärät päässään.
Tuo kyllä hyvin selittää miksi hallitus ei jakanut vuonna 2022 perustetuille paikallispuolustusjoukoille aseita edes harjoituksiin vaan piti käyttää omaa reserviläiskivääriä tai sitten vaikka puusta veistettyä harjoitusasetta. Venäjän invaasion alettua sitten jaettiin aseita siviileille paniikissa ilman kontrollia.
Eli se kenen puolesta ukrainalaiset nyt taistelevat on monitahoinen kysymys. Tuskin nykyisen oligarkki ja korruptiovaltion puolesta, eikä tuskin senkään takia, että heistä tehtäisiin EU:n taloudellinen raaka-aine ja työvoima reservaatti sekä tarpeen tullen uhrattava puolustusvyöhyke.
Ukrainalaisten tahtotila on toki esitetty länsimediassa todella vahvana. Noihin uusiin paikallispuolustusjoukkoihin on saatu erittäin väljistä vaatimuksista (ikä 18-60 vuotta ja terveys sellainen, että sokeri suussa sulaa) huolimatta vain 100 000 miestä ja naista. Jos asian suhteuttaa väkilukuun, niin se vastaa sitä, että Suomessa vastaavaan organisaatioon liittyisi 12 000 henkeä.
Ukrainahan järjesti vuonna 2014 peräti neljä epäonnistunutta liikekannallepanoa. Niiden perusteella ei saatu perustettua käytännössä yhtään sodan ajan yksikköä ja se pieni määrä reservikäisiä joita tuli palvelukseen piti lähettää yksittäisinä täydennysmiehinä yksiköihin.
Vuonna 2022 reserviläisten laajamittaista kutsumista palvelukseen ei ole edes yritetty. Selitykseksi on annettu "asepula" joka ei olla todellinen syy sillä kevyitä jalkaväenaseita on ainakin miljoonalle miehelle ja huomattava osa tykistöstä ja jopa panssareista on vieläkin varikolla.
Ukrainalaisten "vahva tahtotila" siis lähemmässä tarkastelussa osoittautuu siis paljolti hyväksi tiedotussodankäynniksi.
Tilannetta voisi verrata Etelä-Vietnamiin vuosina 1973-1975. Harva etelä-vietnamilainen halusi elää kommunistisessa paratiisissa. Ikävä kyllä useimmat eivät halunneet sotia ja amerikkalaisten tekemät arvionnit asevoimien suorituskyvystä olivat lohduttomia. Toki ARVN:stä löytyi jopa erinomaisia yksiköitä kuten rangerit, laskuvarjodivisioona ja merijalkaväki divisioona. Muutama hyvä yksikkö ei voinut pelastaa kokonaistilannetta kun asevoimien vahvuus oli lähes miljoona henkeä.
Jos asia noin on, niin aivan perhanan hyvin ukrainalaiset taistelvat vasen käsi selän takana, ilman mitään erityisempää motivaatiota ja ikäänkuin sivutoimena ohimennen.
PoistaVastassa on sentään "suurvallan" pelätty ja mahtava sotakone, jonka tarkoitus oli hoitaa pieni "sotilaallis-tekninen erityisopraatio" parissa päivässä alta pois.
Ja kuinkas sitten kävikään. Kiovan denatsifikaatio piti vallan perua, kun siitä ei yhtään mitään tullut ukrainalaisten vastarinnan takia. Ja nyt sitten pommitetaan itä- ja etelärajoilla kaupunki kaupungin jälkeen paskaksi naiset ja lapset mukaan lukien ja silti homma takkuaa.
Ei etene "suurvallan" sotilaallistekninen pikku operaatio.
Ja tuo kaikki Suuren ja Mahtavan nöyryytys ilman että ukrainalaisilla on edes mitään kunnon tahtotilaa.
Jumalaut, mitä tapahtuisikaan, jos ukrainalaiset rupeaisivat ihan tosissaan yrittämään!
Kai kohta sitten jo Moskovassakin olut maksettaisiin hryvnilla?
"Jos asia noin on, niin aivan perhanan hyvin ukrainalaiset taistelvat vasen käsi selän takana, ilman mitään erityisempää motivaatiota ja ikäänkuin sivutoimena ohimennen."
Poista"Jos on niin..."
Mitäpä sitä jossittelemaan. Kaikki kirjoittamani on ihan lähteistä tarkastettavaa faktaa.
Ukrainalaisten sotimisen sujumisesta voidaan kyllä olla monta mieltä. Tappiothan ovat samaa luokkaa kuin hyökkääjällä (Ukrainan presidenttihän meni apua pyydellessään kertomaan, että tappiot ovat 500 miestä päivässä, joka linjassa läntisten asiantuntija arvioiden kanssa).
Aivan kuten vuoden 2014-2021 rajasodassa Ukrainalla ei näytä olevan minkäänlaista muuta strategiaa kuin jäykkä puolustus ja toivoa, että Venäjä romahaa taloudellisesti tai sotilaallisesti. Venäjän joukot ovat häipyneet Harkovan ja Kiovan liepeiltä, mutta silloinkin ne vetäytyivät. Joukkoja ei lyöty ja vielä vähemmän ne tuhottiin.
Tähän mennessä Ukrainalaiset ovat pystyneet kolmeen paikalliseen vastahyökkäykseen, joista ensimmäinen päätyi siihen, että ponttoonisillat tuhottiin venäläisen tykistön toimesta. Hersonin suunnalla edettiin maksimissaan 10 kilometrin syvyyteen, mutta sitten venäläisten tykistö ja ilmaiskut pysäyttivät liikeen. Severodonetskissa taas on vallattu puolet kaupungista takaisin sen jälkeen kun ukrainalainen parlamentaarikko oli mennyt paikallisen armeijakunnan esikuntaan johtamaan taisteluja jonkinlaisena "poliittisena komissaarina". Aikaisemmin sama nainen oli vaatinut upseereille oikeutta teloittaa niskalaukauksella vetäytyvät sotilaat...
Sota on näinä viikkoina saavuttamassa taitekohtansa kun kumpikin armeija on saavuttamassa nääntymispisteen. Tai no armeijasta puhuminen Ukrainan kohdalla on liikaa koska monella rintamanosuudella asemia miehittää 100 sarjan prikaatit, jotka ovat noita tänä vuonna perustettuja paikallispuolustusjoukkoja. 100 sarjan prikaatit on varustettu pelkällä jalkaväkiaseistuksella ja kokoonpanoihin ei kuulu esim. tykistöä. Osalla miehistöstä ei ole minkäänlaista sotilaskoulutusta ja yksiköt ovat jatkuvassa tykistötulessa kärsineet kovia tappioita.
Lännessä on oltu aavemaisen hiljaa esimerkiksi Ukrainan tykistön ammuspulasta. 152 milliset tykinammukset ovat käymässä vähiin ja se on todellinen ongelma. Ammuksia olisi saatava nopeasti ja valtavat määrät. Lännestä on annettu sotilasapuna tykistöä mutta mittakaava on väärä. Tässä sodassa puhutaan tuhansista tykeistä - ei kymmenistä. Yhdysvalloista lähetetyt 40 000 kranaattia vastaavat muutaman päivän kulutusta.
Tunnepuhetta kyllä tässä maailmassa riittää. Asiallista analyysia sodan todellisesta kulusta vähemmän.
Asia sivuten: Milton Friedman kirjoitti vuonna 2009 kirjan maailman geopoliittisita kipupisteistä ja samalla rohkeita ennustuksia siitä, miten ne missäkin päin maailmaa tulevat oirehtimaan: "The next 100 years".
VastaaPoistaKaivoin tuon kirjan uudestaan esille ja totesin, että melko näkemyksellisellä tavalla Friedman ennakoi mm. Venäjän geopoliittisia tarpeita, pyrkimyksiä ja tulevia toimia ennustaen mm. tämän Ukrainan sodan.
Ihan kaikki ennustuksissa ei mene putkeen, mutta peruskuvio pitää kyllä täysin. Fridman ennustaa myös Venäjän uutta rauhanomaista hajoamista tämän pullikoinnin jälkeen 2020 luvulla.
No, ennustella aina voi mitä vain, mutta kiinnostavaa kirjassa on maailman ilmeisesti melko pysyvyvien geopoliittisten mekanismien ja jännitteiden kuvaus ja mallintaminen.
https://www.amazon.com/Next-100-Years-Forecast-Century/dp/0767923057
Ikuisia totuuksia.
VastaaPoistaIhminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaeläin, joka on selviytynyt olemassaolon taistelusta yhteisöinä, ei toisiaan vastaan taistelevina yksilöinä.
Ihminen on eläin, joka rakentaa kaupunkeja (Aristoteles).
Vaeltelijoiden paikoilleen asettuminen merkitsi kulttuurin syntyä. Elämänmuodollinen jatkuvuus loi sosiaaliset instituutiot, ja esimerkiksi inhimillinen kieli palautuu elämänmuotoon (Wittgenstein).
Kaikki kieli on sosiaalista muodostetta. Yksityinen kieli on mahdottomuus (Wittgenstein). Jokaiseen kieleen implikoituu sen oma metafysiikka (Spengler).
Jos joki määre voisi kuvata ihmistä parhaiten, tuo määre olisi ”kehitys” (Fromm). Ihminen on kehittyvä laji. Ihmislapsilla on suhteellisesti sitä pitempi kehityksen ja kasvun vaihe, mitä kehittyneempi yhteisö on.
Sukupovet syntyvät jo olemassa olevaan kielimaailmaan. Kielen perustehtävä on säilyttää käsitesisältöjä – vain pieni osa kielen koneistoista voi kerrallaan uudistua. Yhteisöillä on oltava käsitteellinen ja ajatuksellinen taustavakaus, ”varmuus”, kuten Wittgenstein asian ilmaisi.
Yksi tärkeimmistä kehityksellisistä emergensseistä on kirjoitustaito. Kulttuureilla on ollut erilaisia perusratkaisuja sen suhteen. Korvan kuulema ääni ei itsessään määrää mitään tiettyä tapaa, jolla äänteet pysäytetään ja muutetaan visuaalisiksi merkeiksi. Esimerkiksi kuvakirjoitus on kognitiivisesti aivan eri asia kuin äännekirjoitus.
Missään, missä kulttuuriseksi perusratkaisuksi ei ole valikoitunut äännekirjoitus, ei ole kehittynyt hyvää kykyä jäsentää syvyysperspektiiviä ja kolmiulotteista avaruutta (Marshall McLuhan).
Eurooppalaisen ajattelun valtavin tajunnallinen murros tapahtui, kun vanhan- ja keskiajan tiedonalojen järjestelmä, joka oli perustunut korvan resursseille ja kuuloaistin kognitioon, muuttui visuaalisen mieltämisen maailmaksi. Syvyysperspektiivin, peräkkäisyyden, päällekkäisyyden, porrasteisuuden ja hierarkian hahmot alkoivat vaikuttaa tajunnallisessa avaruudessa. Matkan, välimatkan, etäisyyden määreet hahmottivat myös aikaa, jota ilman tällaisia määreitä ei ennen ollut oikein olemassakaan. Ajantaju mahdollisti ”syysuhteen” käsitteen.
Perspektiivin synty merkitsi individualismia. Subjekti sai tarkkailuetäisyyden Objektivoituvaan maailmaan. Sitä nimitetään filosofiassa kartesiolaisen subjektin synnyksi. Puhutaan myös tajunnan ”kartesiolaisesta teatterista”. Tajunnallinen vallankumous koski kaikkea ja kaikkia. Painokone ja lukutaito olivat olennaisessa roolissa. Maailma on teatteri ja ihmiset sen näyttelijöitä (Shakespeare).
Se oli eurooppalaisen ajattelun irtiotto aiemmassa historiassa vallinneista tiedollisista rajoituksista. Eriytyvä Subjekti ja Objektivoituva todellisuus tuottivat empirismin, luonnontieteet, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin.
Vastaavasti yhteisöominaisuuksina kehittyivät individualismi, yksilön oikeudet ja vapaudet, niiden yhteisöprojektiona kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio ja sille – ja vain sille – ominainen, erityiseen ”edustuksellisuuden” kognitioon perustuva demokratia.
Sillä tiellä ollaan. Kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio on korvaamaton, ja se tarvitsee rajat. Kulttuurit ovat kovia kognitiivisia tosiasioita, eikä niitä pitäisi edes yrittää sekoittaa keskenään. Imperiumit ovat aina olleet epäpyhiä, ja tulevat olemaan tuhoon tuomittuja.
Oletko Seppo tutustunut Marvin Carlsonin Esitys ja performanssiin? Suosittelen lämpimästi, aivan loistava kirja.
PoistaLähinnä tuli mieleen tuosta viittauksesta Shakespeareen.
Todella hyvä analyysi kansallisvaltion ja sen vähemmistöjen kipupisteistä. Viimeisen kappaleen soisi toteutuvan, mutta tuolla tiellä on kivensä. Toivottavasti joku tämän päivän Taleyrand, Metternich tai Kissinger löytyisi....
VastaaPoistaTarkastelen maailmaa ja ihmisen historiaa erilaisin silmin kuin Seppo Oikkonen, joka kaiketi katselee niitä naturalistisesti ja evolutiivisesti.
VastaaPoistaArvioin muutamia hänen esittämiään väittämiä.
Ihminen ei ole minulle koskaan eläin, vaikka se (ihminen) saattaa käyttäytyä pahemmin kuin yksikään eläin.
"Yksi tärkeimmistä kehityksellisistä emergensseistä on kirjoitustaito. Kulttuureilla on ollut erilaisia perusratkaisuja sen suhteen. Korvan kuulema ääni ei itsessään määrää mitään tiettyä tapaa, jolla äänteet pysäytetään ja muutetaan visuaalisiksi merkeiksi. Esimerkiksi kuvakirjoitus on kognitiivisesti aivan eri asia kuin äännekirjoitus."
En tiedä, missä mielessä kirjoittaja käyttää sanaa "emergenssi", koska se on tavallaan määritelmällisesti väljä käsite.
Kirjoitustaidon kehitys kuvakirjoituksen ja käsitekirjoituksen kautta tavu- ja äännekirjoitukseen on johtanut maailmaan, missä me olemme nyt.
Oikkonen ei kerro tai sano, mikä on hänen mielestään tiedon alkuperä. Se sanominen, että kirjoitustaito on "kehityksellinen emergenssi", ei kerro, mistä ja miten mainittu taito on voinut tulla ihmisille.
Se, että ajattelee sen jollakin tuntemattomalla tavalla ilmaantuneen jostakin alemmista tiedon tai olemassaolon kerroksista, ei selitä kirjoitustaitoa.
Minä väitän, että kirjoitustaito on annettu ihmiselle, se on tullut tämän ulkopuolelta.
"Eurooppalaisen ajattelun valtavin tajunnallinen murros tapahtui, kun vanhan- ja keskiajan tiedonalojen järjestelmä, joka oli perustunut korvan resursseille ja kuuloaistin kognitioon, muuttui visuaalisen mieltämisen maailmaksi. Syvyysperspektiivin, peräkkäisyyden, päällekkäisyyden, porrasteisuuden ja hierarkian hahmot alkoivat vaikuttaa tajunnallisessa avaruudessa. Matkan, välimatkan, etäisyyden määreet hahmottivat myös aikaa, jota ilman tällaisia määreitä ei ennen ollut oikein olemassakaan. Ajantaju mahdollisti ”syysuhteen” käsitteen."
Matkan, välimatkan tai etäisyyden mittaaminen voidaan tehdä monella eri tavalla, jolloin vastaus voi olla erilainen. Kahden luonnossa olevan kohteen välinen etäisyys voidaan mitata suoraviivaisesti (lineaarisesti), jolloin etäisyysmitta ei näe, mitä on maanpinnalla, tai sitten vaikkapa maanpintaa myöten ja lyhintä reittiä pitkin, jolloin mitta (voi) antaa erilaisen vastauksen.
"Perspektiivin synty merkitsi individualismia. Subjekti sai tarkkailuetäisyyden Objektivoituvaan maailmaan. Sitä nimitetään filosofiassa kartesiolaisen subjektin synnyksi. Puhutaan myös tajunnan ”kartesiolaisesta teatterista”. Tajunnallinen vallankumous koski kaikkea ja kaikkia. Painokone ja lukutaito olivat olennaisessa roolissa. Maailma on teatteri ja ihmiset sen näyttelijöitä (Shakespeare)."
Se ei selitä, miksi painokone tuli ihmiskunnan käyttöön tuolloin ja vasta niin myöhään ihmisen historiassa. Ihminen oli samanlainen jo tuhansia vuosia sitten. Joten miksi sitä ei keksitty jo aiemmin?
Asia palautuu tiedon alkuperään jälleen.
"Se oli eurooppalaisen ajattelun irtiotto aiemmassa historiassa vallinneista tiedollisista rajoituksista. Eriytyvä Subjekti ja Objektivoituva todellisuus tuottivat empirismin, luonnontieteet, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin."
Minä en näe, miksi ne olisivat voineet tuottaa vaikkapa "tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin".
Ja miksi ne kaikki syntyivät kristinuskon vaikutusalueella?
M
Se on kyllä mielenkiintoinen, tuo viimeinen kysymys. Oikeammassa muodossa kysymys kuuluisi: miksi kristinuskoon jäi niin vahvasti kreikkalaisten ihmishahmoisen jumaluuden elemenetti? Ikään kuin eurooppalainen kulttuuripiirimme ei olisi juutalais-kristillinen, vaan kreikkalais-kristillinen. Antiikin kulttuuriset perusratkaisut, äännekirjoitus ja ihmismuotoiset jumaluudet, loivat miellemaailman, kielimaailman, jolla sitten oli sen rekapitulaation myötä uudella ajalla edellytykset tähän koskaan ennen näkemättömään tiedolliseen edistykseen.
PoistaKaikki maailman uskonnot on rakennettu samasta raaka-aineesta, eli varhaislapsuuden tajunnallisista elementeistä. Annamme uskonnoille eri nimiä, ja toki ne ovat niin pohjavirroiltaan kuin opillisilta pintakäsitteistöiltään erilaisia -- mutta noin niinkuin yleisinhimillisesti ottaen samasta ilmiöstä kaikissa on kyse.
"Ikään kuin eurooppalainen kulttuuripiirimme ei olisi juutalais-kristillinen, vaan kreikkalais-kristillinen. "
PoistaItse sanoisin, että läntinen kulttuuri syntyi nimenomaan kreikkalais-roomalaisen ja juutalais-kristillisen kulttuurin sulautumisesta, mistä jäi siihen pysyvä jännite.
Alkukristillisyydessä ei käytetty kuvia, ne tulivat vasta kun kristinusko assimiloitui kreikkalaiseen kulttuuriin ja filosofiaan.
PoistaVastaan lyhyesti Seppo Oikkosen viestiin (4. kesäkuuta 2022 klo 13.58). Hän kirjoitti:
"Se on kyllä mielenkiintoinen, tuo viimeinen kysymys. Oikeammassa muodossa kysymys kuuluisi: miksi kristinuskoon jäi niin vahvasti kreikkalaisten ihmishahmoisen jumaluuden elemenetti? Ikään kuin eurooppalainen kulttuuripiirimme ei olisi juutalais-kristillinen, vaan kreikkalais-kristillinen. Antiikin kulttuuriset perusratkaisut, äännekirjoitus ja ihmismuotoiset jumaluudet, loivat miellemaailman, kielimaailman, jolla sitten oli sen rekapitulaation myötä uudella ajalla edellytykset tähän koskaan ennen näkemättömään tiedolliseen edistykseen."
Jeesus, joka oli Jumalan poika ja henkiolento ennen ihmishahmoon tuloaan, ei ole luonteeltaan "kreikkalaisen ihmishahmoisuuden elementti" vaan sillä on paljon vanhempi tausta, mikä menee nykyisen ihmiskunnan alun syntiinlankeemukseen.
Yksinkertaisesti kysymys on siitä, että kun luotu lankesi syntiin, niin sovittajankin piti tulla ihmiseksi ja lihaan.
Ajattelet eri tavalla ihmiskunnan synnystä kuin minä, mutta jos tarkastelemme vaikkapa ennen juutalaisuutta ollutta maailmaa, niin silloin eli "Jumalan poikia" ja "Jumalan tyttäriä", jotka olivat Melkisedekin (vanhurskauden kuninkaan) sukua ja jotka poikkesivat aadamillisen ajan ihmisistä myös ulkoisesti.
Jo vanhoissa kirjoituksissa puhutaan neitseestä syntyneistä ihmisistä, jotka olivat Melkisedekin sukua. Tuo suku oli pieni ja lopulta hävisi, kun se sulautui aadamilliseen sukuun. Egyptistä löytyy muutamia vanhoja ja hienoja patsaita, joista näkyy heidän kasvojensa ulkoinen ja vähän erilainen olemuksensa.
Luulen, että kreikkalaiset saivat vaikutteita juutalaisilta ja ennen juutalaisuutta eläneiltä hurskailta, joita olivat nuo mainitut Jumalan pojat ja tyttäret, jotka olivat ihmisiä, joilla ei ollut perisyntiä.
En mene tarkemmin noihin, koska ne johtavat tielle, joka on pitkä.
Et maininnut sielua, mikä ei ole kreikkalainen keksintö, vaikka Jehovan todistajat ja monet modernit teologit niin saattavat väittää.
Myönnän, että kreikkalaisilla oli saavutuksia, jotka olivat merkittäviä, vaikkapa Eukleideen aksiomaattinen geometria. Ja tietysti filosofia eri muodoissaan.
Hän myös kirjoitti:
"Kaikki maailman uskonnot on rakennettu samasta raaka-aineesta, eli varhaislapsuuden tajunnallisista elementeistä. Annamme uskonnoille eri nimiä, ja toki ne ovat niin pohjavirroiltaan kuin opillisilta pintakäsitteistöiltään erilaisia -- mutta noin niinkuin yleisinhimillisesti ottaen samasta ilmiöstä kaikissa on kyse."
Olen kyllä eri mieltä uskontojen samoista "raaka-aineista", ja voin perustella väitteeni, mutta en tee sitä muuten kuin vain vertaamalla kristinuskoa ja muita uskontoja ja sanomalla, että kristinuskon jäljet näkyvät kaikissa maailman maissa enemmän tai vähemmän.
Uskonnot eivät rakennu "varhaislapsuuden tajunnallisista elementeistä" vaan ne (muutkin kuin kristinusko) kertovat ihmisen Jumalan kaipuusta. Vain kristinuskon Jumala voi tulla Isäksi, jota ei pidä ajatella feministisesti tai maskuliinisesti.
Ennen kristinuskoa luonnonkansojen ihmiset (vahalta nimeltään pakanat) saattoivat uhrata parhaimpansa (lapsensa) lepyttääkseen jumaliaan, kun eivät tunteneet oikeaa Jumalaa.
Minä arvotan ja vertailen uskontoja ja niiden jumalia.
M
Käytännössä ensin on puhe (logos, mistä olettaisin tulevan logiikka, mikä taas liittynee maantieteelliseen sijaintiin, mutta kaippa työ oppimäärältänne enempi lukeneet tiennette asiasta enempi, itsellä menee mutulla), mistä taas kirjoitustaito ja siitä taas laki. Uskonto ei sanele lakia (mutta kuulunee kulttuuritraditioihin ja vaikuttanee kokonaisuudessa, kaik kyllä tietää kuinka sopii käyttäytyä hautajaisissa jne. uskonto kun on jotain mikä on menneessä ja nykyisyydessä, mutta kyse on uskonnosta, kun taas tieto ei voi perustua pelkästään uskoon. Tyyliin vaikka neitsytmyytti, teoreettisesti pitänee paikkansa kun joillain naisilla prosenttuaalisesti suht pienellä osuudella aikanaan se immenkalvo on ollut umpinainen mistä myytti. Suurimmalla osalla se on taas semmoinen donitsi mistä kyllä vuotanee verta hieman mutta ei sillä kyllä kummoista vaikutetta ole kokonaiskuvan kannalta. Mielenkiintoista tämä kyllä myyttinä ja lain kannalta on että Ruotsissa tehdään neitsyyden palautusleikkauksia, mitkä Norja ja Tanska ovat lailla kieltäneet. Ylipäätään kyseinen operaatio kuulostaa pöhköltä, mutta liittynee tietyllä tapaa uskonnollisiin näkemyksiin, eikä lääketieteellisesti kumminkaan se alkuperäinen tarkoitus ole ollut muokata ruumista uskonnollisesti tms. vaan auttaa mutta miten riippunee kylläkin kulttuurinäkemyksestä. Ja joissain kulttuureissa kun on ihan tämän alan "tarkastajia". Asia mitä jaksanen ihmetellä, mutta sitten taas toisaalta kulttuuri missä naisen arvo määritellään eri vinkkelistä kuin täällä niin ei se logiikka tunnukkaan enään niin ihmeelliseltä), mikä on jollain maantieteellisellä alueella, vaan ne kulttuurin ihmiset, mistä taas se väki koostuu on sitten taas oma juttunsa.
PoistaJa käsittääkseni kiinalaiset keksi painotekniikan, että kaippa tuo kiitos kuulunee heille.
PoistaAnonyymi (4. kesäkuuta 2022 klo 16.54) arvelee:
Poista"Itse sanoisin, että läntinen kulttuuri syntyi nimenomaan kreikkalais-roomalaisen ja juutalais-kristillisen kulttuurin sulautumisesta, mistä jäi siihen pysyvä jännite."
Se, mitä sanotaan kristinuskoksi, ei sisällä kreikkalaisia aineksia, vaikka väitteen saa kuulla usein vieläkin. Se sisältää Vanhan liiton lupauksia, koska Vanha testamentti vie Uuteen testamenttiin, mutta ei varsinaisia juutalaisia aineksia.
"Alkukristillisyydessä ei käytetty kuvia, ne tulivat vasta kun kristinusko assimiloitui kreikkalaiseen kulttuuriin ja filosofiaan."
En tiedä, mitä tarkoitat, mutta kristinuskossa ei ole kuvainkieltoa. Kun ensimmäiset kristityt olivat vainottuja, ja piileskelivät vaikka missä maanalaisissa luolissa, niin he piirtelivät seiniin kuvia Jeesuksesta, ensimmäisistä opetuslapsista, apostoleista ja muista.
Ja vielä: kristinusko ei ole assimiloitunut kreikkalaiseen kulttuuriin eikä filosofiaan.
Kristinusko ei ole järjen eikä päättelyn asia eikä oppi. Jos se olisi, niin yksinkertaiset, hitaat ja vähän koulutetut jäisivät vaille pelastusta. Kristinuskon kynnys on niin matala, että sen voi ylittää kuka tahansa, mutta kuitenkin niin, että sen korkeus riippuu ylittäjän uskota.
Se, mitä teologit ovat tehneet kristinuskolle viimeisen sadan vuoden aikana eli sekularisoineet sitä Suomessa ja muualla, on harmillista. Siksi minä sanon modernia teologiaa erääksi ateismin suunnaksi.
M
"Se, mitä teologit ovat tehneet kristinuskolle viimeisen sadan vuoden aikana eli sekularisoineet sitä Suomessa ja muualla, on harmillista. Siksi minä sanon modernia teologiaa erääksi ateismin suunnaksi."
PoistaTeoriassa tämän voisi selittää amerikkalaisella hegemonialla.
Erkki Itkonen selvensi kirjassaan Kieli ja sen tutkimus kuinka kieli mikä pääsee ns. valta-asemaan (olettaen kaupankäynnin kannalta) väistämättä vaikuttanee muihin kulttuureihin, juurikin keiden kanssa on tekemisissä ja kulttuurivaikuttamisessa nykyisellään pitäisi ottaa huomioon nykymedia (ihan lähtökohdin jos miettii turkkilaisia Saksassa ja Turkissa jotain tapahtuu väliin lueskellut kun sitten lähtevät mieltään osoittamaan Saksassa. Mikä sinänsä koomista, miten se liitynee saksalaisiin tai minkä he sille voi?
Suomessa kun taas on ollut tuo suuntaus luterilainen (ja kehityksen kannalta ja ymmärryksen yms. pitäisi pakittaa sinne 1800-luvulle, jolloin maailma oli hieman toinen, ongelma lienee ettei niitä ns. primitiivisiä puolia voinne poistaa, vaikka maailma itsessään onkin teollistumisen johdosta valtavasti muuttunut) on se sitten oma juttunsa hallinon kehityksen kannalta, mutta Amerikassa taas kristinuskonoppisuuntaus (kulttuuriarvotkin on eri, ihan tippikäytännöstä isompiin näkemyksiin, sielä toimitaan niin, mutta mites Suomessa?) on sitten hieman eri ja sitä tupanneet viemään väliin akressiivisestikkin toisaalle, eikä poistane Suomeakaan listalta. Mihin sitten liitynee aborttilain säädännöstä ynnä muuhun heidän kotimaassa, eli Amerikassa, mutta syystä x, väki Suomessakin sen noteeraa eri tavoin. Miksi todennut ettei tuo suomalainen ukko ole tehnyt juur mitään pahaa, kun ei se onneton edes tajua mistä on kysymys.
Eikä ateistikaan ole uskonnoton, uskonee vähintään rahaan, mutta mitä se sitten on? Käytännössä hänkin on kulttuurinsa kasvatti, vaikkei usko samoin, ei tehne automaattisesti toisesta hyvää tai pahaa.
M:"kristinusko ei ole assimiloitunut kreikkalaiseen kulttuuriin eikä filosofiaan. Kristinusko ei ole järjen eikä päättelyn asia eikä oppi. Jos se olisi, niin yksinkertaiset, hitaat ja vähän koulutetut jäisivät vaille pelastusta. "
PoistaKyllä se nyt vaan yleisesti tunnustettu kirkkohistorian mukaan assimiloitui, jos kohta myös toisinpäin. Miten muutoin olisi voinut tapahtumaan kuin Paavali vei sen kreikkalais-roomalaiseen maailmaan ja uusi testamentti kun on kirjoitettu kreikaksi. Jos lukee myöhäisantiikin ja keskiajan kirkkohistoriaa, läntinen kristinusko ts roomalais-katolinen kirkko on ollut nimenomaan järjen, päättelyn asia ja oppi (esim Augustinus, Tuomas Akvinolainen jne).
Kuvien käyttämiselle tarkoitan sitä, että ensimmäiset löydetyt kuvat ovat noin 100-150 jKr, eli alkukirjain jälkeen vaikka uudessa testamentissa ei ole kuvakkeita. Alkukirjain oli nimenomaan Sanan eikä kuvien kirkko.
Käytännössä kristinusko tuppaa olemaan myös hallinonmuoto. Eri asia sitten on mitä ja miten se ymmärretään. Miksi itse todennut että suomalaiset tuppaa olemaan semmoista ikusta käännytettävää väkeä. Kun kieli on haastava ja ne vaan ei ymmärrä.
PoistaKristinuskossakin sitten taas tuppaa olemaan eriäviä ajattelu näkemyksiä, mitä ohjenuoraa tupataan seuraamaan? Onko se katolilainen vai protestanttinen (missä itse tupannut tuumaamaan ajatuksen työtekee vapaaksi olevan läsnä, eipähän päätyne "pahoille" teille. Mitä ja kuka sitten määrittelee sen työn? Latinankieli on omiaan ymmärryksen kannalta kuin myöskin englanti toisessa. Onneksi taas kieliä on sitten hyvin paljon muutakin. Mitä lueskelin jostain
englanninkielisessä kristinuskon oppisuuntauksessa oli kuulemma taas vaihteeksi kinattu siitä oliko kirkko vaiko raamattu ensin? Tällähän ole niin merkitystä sille väelle joka ei usko. Mutta itse tupannut ajattelemaan että kulunee kielialueeseen ja näkyy sitten joissain kulttuurituotteissakin, eri asia sitten onko väki uskovaisia vai enempi vain käyttää kulttuuriaan eri tavoin? Lähinnä kun joskus kuunnellut Metallican Sandmania, missä luetaan iltarukous, suht sama minkä itse aikanaan opetellut, mutta erotuksena ettei siinä kyllä suomenkielessä ole Herraa, kuin englanninkielisessä taas Lord. Mistä taas päätynyt pyörittelemään herra, rouva, neiti nimikkeitä. Ei niitä oikein tainneta missään yhteyksissä käyttää kun tule luentevasti, mutta taas hallinnollisesti kuuluneet suomenkielen kielialueeseen josta taas päätynyt pohtimaan identiteettipolitikointia ja kielialueita. Noissa nimikkeissä kun ei sitten tunneta mitään muunsukupuolisuuttaa tai vastaavia. Siinä on tasan ne kolme ja herra on vaikkei olisi nainut.
Saksalle ja Ranskalle ovat vihreiden utopiat tärkeämpiä kuin Ukrainan tukeminen tai velvoitteet nato liittolaisia kohtaan. Kaasu voidaan sähköntuotannossa korvata kivihiilellä. Öljyä saa kyllä muualtakin.
VastaaPoistaHinta laskee kun lopetetaan päästökauppa ja muut vihreiden ideologiset verot. Saksan vihreiden ilmasto utopioiden vuoksi Ukrainaa ei tahdottaisi tukea oikeutetussa taistelussaan.
Kuinkahan monen valtion rajoja tässä maailmassa ei olisi miekalla piirretty?
VastaaPoistaEi tule heti mieleen.
PoistaSuurin osa Afrikan rajoista on piirretty neuvottelupöydässä asukkaita kuulematta
PoistaItseasiassa, taitaa olla niin että lähes kaikki rajat on piirretty kynällä, miekasta kun ei jää kunnon jälkeä.
PoistaSiirtomaa Valtonen aseiden voimalla ja varjossa.
Poista"Jonkinlainen kompromissirauha olisi kaikkien sotaa käyvien intresseissä. Toivottavasti tämä kyetään näkemään ja tämä skandaalimainen teurastus saadaan lopetettua."
VastaaPoistaTiedotusvälineissä toistuvat väitteet, joiden mukaan venäläisillä ei ole aitoa halua neuvotella rauhasta. Mitä tällaisista väitteistä sitten voisi päätellä? Ilmeisesti osapuolten näkemykset kohtuullisista rauhanehdoista ovat sangen kaukana toisistaan eikä riittäviä myönnytyksiä ole tarjottu kummaltakaan puolelta.
Ukrainan kannalta epäedullista ei ole ainoastaan alueiden menettäminen, vaan myös Venäjän vaatimukset puolustus- ja talousyhteistyön lopettamisesta lännen kanssa. Kenties Venäjä antaa Ukrainan valita aluemenetysten ja ulkopoliittisen vapaudenmenetyksen välillä.
Veikkaan tosin, että Putin jo pelkästään arvovaltasyistä tavoittelee kapitulaation tyyppistä sanelurauhaa em. Akapovin tapaan. Luulen, että ainoa keino estää se on saada koolle laajempi rauhankonferenssi. Ukraina suostunee siihen vasta, kun kapitulaatio on lähellä, ja silloin alkaa olla liian myöhäistä.
Tässä on juuri Zelensky dilemma: sodan jatkaminen vaatii kansan horjumatonta voitontahtoa, kompromissirauha - jos se on ylipäänsä mahdollinen - edellyttää tuon voitontahtoa tukahduttamista "häpeärauhaan" suostumiseksi. Ukraina parka.
PoistaKäsitin tämän kirjoituksen, kenties virheellisesti, jonkinlaisena vetoomuksena kompromissin puolesta. Rajat ja niiden ehdottomuus. Toisaalta, millä perusteella niitä rajoja sitten vedetään ja on vedetty. Kukapa osaa sanoa, mutta järjetön väkivalta pitäisi lopettaa. Näin minä tämän käsitin.
VastaaPoistaJuu juu, kaikki on suhteellista ja asia aina riippuu siitä mistä roikkuu. Mutta.
Itse näen asian sillä tavalla, että vuoden 2015 kansainvaellus, Covid-19-pandemia, Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa ja seuraavaksi jo kulman takana odottava nälänhätä ovat oireita eräänlaisesta ajan hengen muutoksesta. Kenties, ehkä jopa toivottavasti, jonkinlaisesta kuolonkorahduksesta. Irvokas loppunäytelmä erään sukupolven rakentaman pilvilinnan romahdukselle.
Viime vuosikymmeniä on leimannut Loputon Laajeneminen. Enemmän vapautta, enemmän matkustamista, enemmän rajoja auki, enemmän talouskasvua. Enemmän Enemmän. Mihin ikäluokkaan ovat kuuluneet ne ihmiset jotka laajentumisesta ovat päättäneet? Aivan. Siihen Suurimpaan. Jolle jo kaikki kuuluu ja joka on jo kaiken saanut. Mutta vielä enemmän olisi pitänyt saada. Turha itkeä pienistä eläkkeistä, kun edes on eläke. Ja mikäs se Putininkin syntymävuosi oli?
No, nyt on tullut sitten raja vastaan. Vuosisadan suurin kohortti on alkanut siirtyä ajasta ikuisuuteen. Ei ole enää ketään öljyämässä kulttuurivallankumouksen hurmoksessa rakennetun koneiston rattaita. Kiire tulee saada kaikki valmiiksi ennen kuin on lähdettävä.
Asioilla vain valitettavasti on luonnollinen kyllästymispisteensä. Rajat eivät ole loputtomasti suhteellisia. Jos ovat, niin sitten mitään rajoja ei ole olemassakaan. Joku tolkku se on kuitenkin oltava: Vain tosista premisseistä voidaan vetää tosia johtopäätöksiä. Jokainen ponnistus vaatii tukevan pohjan jolta ponnistaa. Kun hyvät ideat versovat liian kauas reaalitodellisuudesta, ne lakkaavat kantamasta hedelmää. Ja kun ajan henki kuvittelee kaiken olevan suhteellista ja rajatonta ja neuvoteltavissa, se törmää lopulta liikkumattomaan vastavoimaan, ikuiseen taantuneeseen ihmisluontoon, joka pakottaa punnitsemaan uudelleen sitä pohjaa, josta tuo loputon laajeneminen on saanut alkunsa.
Ei. Rajat eivät ole suhteellisia eikä kaikesta voida tehdä kompromisseja. Johonkin ne rajat on itse vedettävä tai muut vetävät ne puolestamme. Kun raja on vedetty, sitä on puolustettava. Kynsin hampain.
Helpot ajat ovat ohi. Meidän kulttuurimme, ajattelumme ja elämäntapamme ovat joutumassa altavastaajan asemaan. Suurten ikäluokkien jälkeen tulevilla on kova urakka rakentaa uudestaan ne kansalliset, kulttuuriset ja ajattelulliset rajamuurit, jotka viime vuosikymmeninä on systemaattisesti purettu.
Nyt tarvitaan uskoa itseen, omaan tekemiseen, omiin arvoihin, asettamiimme rajoihin. Ilman uskoa itseemme, ei ole kykyä sankarilliseen toimintaan, jota tulevat vuosikymmenet tulevat kaikilta vaatimaan.
"Ei. Rajat eivät ole suhteellisia eikä kaikesta voida tehdä kompromisseja. Johonkin ne rajat on itse vedettävä tai muut vetävät ne puolestamme. Kun raja on vedetty, sitä on puolustettava. Kynsin hampain."
PoistaYmmärtänen teoreettisesti tuon lähtökannan, mutta nykyisellä kaupankäynnillä ja turismilla kun tehdään "rahaa", voinee olla hieman haastavaa määritellä mitä siinä puolustetaan? (Lähinnä jos tämän ajattelee markkina-alueena niin mikä on se millä käydään kauppaa?) Kuin myös lähteehän Suomestakin väkeä reissuun ulkomaille ja opiskelemaan.
Lisännen vielä kun kuulutaan euroon ja siihen liittynee kauppasuhteet, niin Thomas Pikettyn näkemys Englannin ja Ranskan kohdalla olisivat jotain mikä olisi huomioon otettavaa ja sanoisin että Pohjoismaidenkin. Talous kun sitten tupannee vaikuttamaan eri väestöihin eri tavoin, vaikuttaa vähän semmoiselta dominoefektiltä. Kumminkin lobbaaminen taas Brysselissä on omalukunsa firmoilla. Mistä taas miettinyt millä sitä oikein käydään kauppaa?
PoistaEilen Yle puheessa Ukrainassa oleskellut Suvi Turtiainen keskustelussaan Jenny Matikaisen kanssa tiesi kertoa, että monessa Ukrainan venäjänkielisessä perheessä vaihdetaan tietoisesti kotikieltä venäjästä ukrainaan. Joskus Suomessakin suomalaistettiin nimiä ja vaihdettiin kotikieltä ruotsista suomeksi. Matikaisen mukaan hän tajusi vasta Kiovassa kuinka itäeurooppalaisia me suomalaiset ollaan. Itse hän tuntee olonsa kotoisammaksi Kiovassa kuin Tukholmassa.
VastaaPoistaOhjelma on kuunneltavissa Ylen sivuilla.