Ollaan sankareita kaikki

 

Hyvä me!

 

Daniel Juslenius, Vanha ja uusi Turku. Suomentaneet Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen. SKS 1987, 109 s.

 

Alkaa olla jo kiusallista kuulla yhä uudelleen ja jopa mielestään asioista hyvin perillä olevilta henkilöiltä, ettei ennen vuotta 1809 ollut muka mitään Suomea ja ettei sillä myös tietenkään voinut olla pääkaupunkia. Turku oli tämän viisauden mukaan Suomen pääkaupunkina vain pari vuotta Venäjän vallan alussa.

Tällaisten harhojen välttämiseksi annattaa aina silloin tällöin lukea vanhoja dokumentteja. Sellainen on Daniel Jusleniuksen Vanha ja Uusi Turku (Aboa vetus et nova), joka kertoo myös koko Suomesta eikä vain varsinaisesta kohteestaan.

Esipuheen jälkeen teos alkaa sanoilla Turku on Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.

Kiinnostavasti kaupunkia ei vielä sijoiteta Greenwichin meridiaanin mukaan, vaan annetaan parikin erilaista longitudia. Sovitusta nollapisteestä riippuen se voi olla 41, 46 tai 38 astetta ja minuutit päälle. Viimemainittu luku saadaan, mikäli meridiaani vedetään Teneriffalla sijaitsevan Picovuoren (Teiden) kautta.

Mitä Suomeen muuten tulee, mainitsee kirjoittaja, että vaikka Turussa käytetään myös ruotsia, koko suuriruhtinaskunnan yhteinen kieli on suomi. Suomi kuuluu alkuperäisiin kieliin, jotka syntyivät jo Baabelin kielten sekoituksessa.  Tuomiokirkossa pidetään jumalanpalvelus aina vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi.

Suomalaisten kantaisäksi kirjoittaja päättelee raamatun Maagogin ja juuri suomalaiset olivat hänen mukaansa se kansa, joka on tunnettu vendien tai vandaalien nimellä. Muuta vastaavaa ajalle tyypillistä ainesta kirjassa on runsaasti, sillä se ei etupäässä perustu kirjoittajan omiin aivoituksiin, vaan moniin kronikoihin ja muihin lähdeteoksiin, raamattu ehkä tärkeimpänä.

Toki kirjoittajan oma rooli on tärkeä. Hän on ottanut tehtäväkseen dialektiikan keinoin osoittaa kohteensa erinomaisuuden ja kumota sitä halventavat tulkinnat, jotka siis ilmeisesti ovat enimmäkseen vallalla.

Turun asema hallintokapunkina on ansaittu niillä monilla laitoksilla, jotka siellä sijaitsevat ja joita on Ruotsin valtakunnassa enemmän vain Tukholmassa. Kuningas on tosin sijoittanut Turun vasta kuudenneksi valtakunnan kaupunkien joukossa.

Joka tapauksessa ylpeilyn aihetta löytyy. Turun tuomiokirkossakin on muun muassa tavattoman kallis alttaritaulu ja sen kastemaljaa kallisarvoisemman löytää vain Vatikaanista, jonne paavi on hiljattain sellaisen hankkinut.

Kaupungin sijainti on erinomainen ja maassa ja vedessä riittää rikkauksia. Laivanrakentajat vetävät vertoja venetsialaisille ja niin edelleen.

Tärkeintä on kuitenkin itse kansa. Suomalaisista on antiikin lähteissä lähinnä vainTacituksen lyhyt maininta, joka yleensä on tulkittu kielteiseksi. Juslenius kuitenkin kykenee kääntämään sen suureksi kehuksi.

Melko vapaamielisten tulkintojen mukaan itse asiassa Kustaa II Adolfinkin menestykset sodissa olivat ennen muuta suomalaisten ansiota. Sotajoukosta he muka muodostivat pääosan ja muita olikin mukana vain ani harvoja!

Tunettu tarina siitä, että sumalaiset talonpojat Joutselän taistelussa löivät muutaman sadan miehen voimin pakosalle sata tuhatta venäläistä, riittää jo nostamaan suomalaisten sotilasmaineen pilviin saakka.

Paitsi että kansa on tavattoman urhoollista ja sotilaallisesti etevää niin maalla kuin merellä, se on myös taitavaa ja oppii kaikkia mahdollisia taitoja niin käytännön työn kuin henkisten ponnistelujen alalla.

Vaikka tavat ovat yksinkertaisia, kuten hyveellisille sopii, ei Turku jää mistään muusta kaupungista eikä Suomi mistään muusta maasta jälkeen myöskään taitavan ruuanlaiton alalla. Mässäyksen kuolemansyntiähän tämä ei suinkaan sellaisenaan tarkoita. Haljetkoot arvostelijamme kateudesta!

Jusleniuksen mukaan muun muassa suomalaisten juustojen maku on saanut osakseen paljon kiitosta, ja ne pystyvät kilpailemaan kuuluisien parmesaanijuustojen kanssa.

Suomalainen erikoisuus on myös se, että kokkien, leipurien ja oluenpanijoiden tointa hoitavat meillä naiset, joista itse kukin on täysin perehtynyt näihin toimiin. Mitä naisiin muuten tulee, ovat he jopa kuuluisia urhoollisuudestaan ja ovat juuri tarujen tarkoittamien amatsonien jälkeläisiä.

Paljon löytyy kehuttavaa ja ylistettävää Suomesta ja Turusta, mutta toki kansalla on puutteensakin: se kun ei osaa kylliksi arvostaa sitä, mikä on kotimaista, vaan yksinkertaisuudessaan palvoo kaikkea ulkomaista, vaikka se olisi huonompaakin. Tästä paheesta heidän olisi päästävä irti.

Jusleniuksen traktaatti on tietenkin ennen muuta ajatuskoe, harjoitus, jossa kokeiltiin ajatuksen asioiden terävyyttä tietyn tehtävän palveluksessa.

Kuitenkin kirjoittaja oli myös aidosti suomalainen patriootti, jonka näkökulma aiheeseensa oli sangen tarpeellinen ja asianmukainen. Nykyinen taipumuksemme itseruoskintaan periytynee paljolti jo kaukaa menneisyydestä. Silloin, kuten nytkin itse kukin pyrki nostamaan omaa ja kansansa arvoa vähättelemällä muita. Suomalaisten rooli kirjallisessa maailmassa oli kuitenkin vähäinen ja sen oma näkökulma jäi varjoon.

Muiden kansojen vähättelyyn ei Juslenius ainakaan suoranaisesti syyllisty, sen sijaan hän nostaa esille asioita, joita ei Suurvalta-Ruotsin yleisessä diskurssissa haluttu muistaa. Monet väitteet ovat vailla sen kummempia perusteita ja osa perustuu fantastisiin lähteisin, mutta aivan samoin toimi myös ajan ruotsalaisuutta ihannoiva rudbeckilainen historiankirjoitus.

Juslenius kirjoitti 1700-luvun alussa, jolloin hirvittävä katastrofi suurten kuolovuosien muodossa oli vielä parin vuoden takainen asia. Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan koettelemukset olivat vasta edessäpäin ja pian suomalaiset saivat taas vastaanottaa todellisen ryöpyn moitteita, joita ruotsalaiset kehtasivat esittää.

Silloin Jusleniusta tarvittiin jälleen. Itse asiassa tulee usein mieleen, että hänen seuraajilleen olisi paljon töitä myös nykyisessä Suomessa, jossa alemmuuskompleksi toisaalta ja tyhmänylpeys toisaalta ovat usein saaneet korvata tasapainoisen kansallistunnon.

Suomalaisen patriootin kuva muistuttaa näin MM-kiekkoilun aikoihin aivan liikaa Martti Innasen tunnettua taulua ”Ensimmäinen suomalainen nousee turvesuosta” (ks. https://www.google.com/search?q=innanen+ensimm%C3%A4inen+suomalainen+nousee+turvesuosta&client=firefox-b-d&sxsrf=ALiCzsbZy5AkiqvK0TarCGv_pWf_ZIBk_g:1654149057065&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwi2qM63iY74AhWGAxAIHRx8BFoQ_AUoAXoECAEQAw&biw=1280&bih=595&dpr=1.5 ).