Mummo ja sotilas

 

Neuvostoajan propagandassa tuli kuuluisaksi polttopuita keräävä suomalaismummo, josta itse Lenin kertoi. Hänen mukaansa muuan sotilas kivääri selässä oli nähnyt mummon ja lähestynyt tätä, jolloin mummo tietenkin hätääntyi. Sotilas ei kuitenkaan mummoa mitenkään loukannut, vaan sen sijaan auttoi häntä keräämään lisää polttopuita.

Kas tässä näkyy uuden vallan luonne, kehaisi Vladimir Iljitš: nyt ei kansan tarvitse enää pelätä pyssymiestä, se on hänen omalla asiallaan! (Vapaasti muistettuna).

Pyssymies (Человек с ружем), kiltti ja kansaa palveleva, kuului siitä lähtien erottamattomasti neuvostotarustoon. Jutun epäileminen olisi ollut pyhäinhäväistys ja neuvostovastaista agitaatiota. Toki juttu saattoi tosi ollakin, miksei.

Sotilaiden ja babuškojen, noiden herttaisten olentojen kohtaamisesta tuli neuvostopropagandaa locus classicus. Sota-ajan tarinassa kiltti sotamies käy ennen rintamalle lähtöä ehdottomasti vielä auttamassa mummoaan ja pilkkoo tälle puita lähtiäisiksi. Rintamalla sotilas vapauttaa lukemattomia mummoja kotimaassa ja vielä lännempänäkin fasistien sadistisesta vallasta.

Mummo on eräänlainen Jeesus, viaton kärsijä, jonka hyväksi sotilas uhrautuu. Äiti kuuluu myös marttyyrien joukkoon, mutta on vihaisempi ja aktiivisempi, nuori kun vielä on ja voimissaan.

Tässä nykyisessä sodassa on mummot tietenkin taas nostettu asiaankuuluvalle paikalleen, milteipä huomion keskipisteeseen. Venäläisen tarinan mukaan muuan mummo -sotaveteraani muuten, erään version mukaan- nosti punaisen lipun tervehtiäkseen kylään saapuvia sotilaita, joita luuli venäläisiksi.

Mutta voi kauhistus! Kyseessä olivatkin Ukrainan asevoimien fasistiset kätyrit, jotka tempasivat mummolta punalipun ja häpäisivät sen polkemalla maahan. Asiasta on oikein filmikin, mutta mitäpä se todistaa kauankos sellaisia tekee. Tietenkin myös tämä juttu voi olla ihan todellinen.

Muuan ihan hiljattain kuvattu ukrainalaismummo oli toisenlainen. Kuten kerrotaan, hän tarjosi (kotikylässä mellastaville ja ryöstäville) venäläisille sotilaille piirakoita, jotka osoittautuivatkin myrkytetyiksi. Peräti kahdeksan sotilasta kuoli.

Sellainen oli tämä isänmaallinen mummo, joka taitaa olla uusi mummotyyppi alan propagandassa. Sen sijaan, että olisi pysytellyt sotatoimista erossa, hän ryhtyi aktiivisesti tuhoamaan vihollisen ns. elävää voimaa ja ylsi vieläpä aika merkittävään suoritukseen. Entäpä jos kaikki mummot onnistuisivat tekemään saman?

No, se olisi jo epärealistista, mutta täytyy sanoa, että mummojen mobilisointi sotatoimiin taitaa olla uusi aluevaltaus. Ukrainan sota on ollut paljolta raakaa hävityssotaa, mutta ei sentään totaalista. Esimerkiksi Venäjän alueelle on isketty tuskin lainkaan.

Kuitenkin myrkyttäjämummon tapaus edustaa sodan uutta totalisoitumista. Loogisesti loppuun saakka vietynä tämä suuntaus johtaisi siihen, että mummotkin tapettaisiin armotta aina tavattaessa tai ainakin joutuisivat ankaraan valvontaan. Vain sylilapset kai jäisivät vielä militarisoinnin ulkopuolelle, mutta kukas niistä huolehtisi? Rykmentitkään kun eivät voi ihan kaikkia tai kaiken ikäisiä adoptoida.