Veljekset kuin ilvekset?
En viittaa tässä Viroon, vaikka miksei senkin voisi tehdä. Pistän tässä pikauusinnan ajalta, jolloin näytti vielä mahdolliselta välttää Ukrainan kriisin paisuminen täysimittaiseksi sodaksi. Mahdollistahan se silloin vielä olikin.
maanantai 9. joulukuuta 2019
Veljeyttä ei hankita, vaan peritään
Veljeyden variaatioita
Vapauden ja tasa-arvon ohella keksittiin Ranskassa aikoinaan vannoa myös veljeyden -fraternité- nimiin.
Kuten on usein todettu, vapaus ja tasa-arvo ovat asioita, joita voi vain osittain, mutta ei koskaan täysin sovittaa toistensa kanssa yhteen eikä veljeydellä puolestaan ole mitään empiiristä sisältöä.
Mitä tahansa voimme nimittää veljeydeksi, alkaen pyyteettömästä lähimmäisen auttamisesta aina ns. veljelliseen apuun eli pyytämättä suoritettuun aseelliseen puuttumiseen saakka.
Veljeyssuhteet ovat hyvin läheisiä ja siksi niissä erityisen paljaana ilmenee myös viha, jos niin sattuu käymään. Kainin ja Abelin suhde toistuu joskus myös ns. veljeskansojen välisenä. Veljessodat ovat poikkeuksetta verisempiä kuin muukalaisia vastaan käydyt.
No, mitä nyt tulee tähän käynnissä olevaan Itä-Ukrainan konfliktiin, toimii se lähinnä säästöliekillä, mutta sen vaikutukset ovat sitäkin suuremmat, koska toiminta on pitkäkestoista. Kysymys ei enää voi olla vain hairahduksesta. Vakain tuumin tässä ollaan liikkeellä.
Kovin moni ei näy odottavan suuria siitä sovittelusta, joka nyt ollaan käynnistämässä. Putin varmaan mielellään irtautuisi koko hommasta, mutta ei voi sitä tehdä menettämättä kasvojaan. Izborskin klubi puolihulluine änkyröineen tulee taatusti järjestämään ikävyyksiä, jos sotilaallisella mahdillaan kerskaillut Venäjä nyt lähteekin leikistä.
Kaipa Putin nyt sitten jää historiaan sinä miehenä, joka menetti Ukrainan.
Lenin joskus pilkkasi niitä, jotka syyttivät häntä Suomen menettämisestä ja selitti, etteivät bolševikit voineet Suomea menettää, kun sitä ei koskaan heillä ollutkaan.
Ukrainan kanssa kävi toisin. Kyllä se taas takavuosina oli jo aika selvästi Venäjän taskussa, mutta sitten kaikki muuttui. Muutos tapahtui siitä huolimatta, että molemmilla kansoilla oli ja on hyvin merkittäviä yhteisiä intressejä, perinteistä puhumatta.
Putinin suuri ajatus Euraasian liitosta on jäämässä ja kaiketi jo jäänyt pelkäksi haavekuvaksi. Kaikki kammoksuvat sen kaltaista Venäjää, joka nyt pitää peliään Itä-Ukrainassa. Joku taannoin lohkaisikin, että Putinille pitäisi antaa kunniamerkki Ukrainan kansan yhdistämisestä. Siinä asiassa hänen ansionsa ovat kiistämättömät.
Jäätynyt konflikti on aikamme merkittävä innovaatio ja tiedämme jo, että sellaiset voivat jatkua vuosikymenestä toiseen ja kenties jopa vuosisatoja. Ajatelkaamme nyt vaikkapa Kyprosta.
Jokainen vuosi lisää tätä konfliktia on omiaan kasvattamaan osapuolia eroon toisistaan. Kansakunnan rakentaminen tarvitsee konfliktia kuin auto polttoainetta.
Tämän huomaa Kiovassa kaikkialla.
Kansallinen Ukrainan historian museo maalauksellisella paikallaan Antinrinteen (Andrejevski spusk) harjalla on täynnä erilaisia ammuksia, joita tuskin on tuotettu Itä-Ukrainassa, vaan luultavimmin hieman kauempana. Tuhatvuotinen historia ei siellä pääty arkiseen nykypäivään, vaan silloin se vasta repeääkin avoimeksi sodaksi, jossa ns. veljeys näkyy nurjalta puoleltaan.
Kiova kunnioittaa yhä ja kai entistä hartaammin niin Vladimir Suurta, jonka patsas on korkealla harjulla, kuin myös Jaroslav Viisasta ja muita Venäjälläkin palvottuja esi-isiä. Apostoli Andreas Ensinkutsuttu (Andrei Pervozvanni) on koko Venäjän suojeluspyhimys, koska hänen kerrotaan siunanneen Kiovan vuoria.
Andreas on saanut lainata nimensä Venäjän laivaston suurimmille taistelulaivoille, hänen vinoristinsä on laivaston lipussa ja hänen nimeään kantava kunniamerkki on Venäjän korkein. Ja kuitenkin hänen nimensä liittyy nimenomaan Ukrainaan, Kiovaan.
Andreaksen ja myös Krimillä kastetun Olgan sekä aakkosistaan tunnettujen Kyrilloksen ja Methodioksen patsaat lähellä Mikaelin luostaria, korostavat nyt itsenäisen Ukrainan aikana sen vanhoja perinteitä.
Uuteen arvoon on tainnut nousta myös jo 1800-luvulta periytyvä Ukrainan hetmanin, Bogdan Hmelnitskin patsas lähellä Sofian, Pyhän Viisauden kirkkoa.
Toisaalta Hmelnitski on problemaattinen tapaus. Hänhän se juuri solmi sopimuksen Moskovan kanssa vuonna 1654, jota sitten ruvettiin pitämään noiden kahden kansan jälleenyhdistymisen toteavana traktaattina.
Merkkivuoden kunniaksi Hruštšov sitten vuonna 1954 lahjoitti Ukrainalle Krimin, jota jo viimeinen hetmani, Pavlo Skoropadski oli vaatinut kansalleen. Hetmanien historia onkin nyt nostettu Kiovassa korkealle.
Antinrinteen alla sijaitseva idyllinen Podilin kaupunginosa on sekä ukrainalaisten ylpeydenaiheen, Slaavilais-kreikkalais-latinalaisen akatemian kehto että muun muassa hetmanaatin museon sijaintipaikka.
Museo sijaitsee pienehkössä talossa, jota pidetään Ivan Mazepan talona. Mazepahan oli se hetmani, joka liittoutui meidän eli siis Kaarle XII:n kanssa ja josta lordi Byron sittemmin kirjoitti kuuluisan runoelmansa.
Kyseessä oli siis romanttinen sankarihahmo vailla vertaa, vaikka hänen nimensä tarkoittaa pölkkypäätä.
Mazepa nauttii arvostusta myös muista kuin sotaisista pyrkimyksistään, jotka Poltavassa valitettavasti kärsivätkin pahan tappion. Hetmanien museossa hänelle on varattu epiteetti ”Ukrainan suuri hetmani”. Bogdan Hmelnitski taas on ”Ukrainan valtakunnan arkkitehti”. Pilip Orlik on ”Ukrainan ensimmäisen perustuslain tekijä” ja Pavlo Skoropadski -Mannerheimin rykmenttitoveri- on yksinkertaisesti ”Viimeinen hetmani”.
Museon henki, joka on kohdettaan syvästi arvostava, ansaitsee huomiota. Neuvostoaikana hetmanit olivat, veljellisesti tulkittua Hmelnitskiä lukuunottamatta, petturin maineessa. Skoropadskia (erään aiemman samannimisen hetmanin jälkeläistä) nimitettiin saksalaisten sätkyukoksi ja Mazepan nimeä suorastaan kirottiin kirkoissa aina pääsiäisen tienoilla.
Kun Uudenkaupungin rauha solmittiin, tuli siitä tavallaan, muodollisesti ikään kuin sovintorauha, kun se sisälsi huomattavat korvaukset, joita ei maksanut hävinnyt Ruotsi, vaan voittanut Venäjä.
Kun se oli maksanut saamistaan uusista alueista, voitiin tapahtunutta pitää myös kauppana, joka velvoitti molempia osapuolia tyytymään osaansa. Kuitenkaan Pietari ei suostunut mazepalaisten armahtamiseen. Kiinni saadut teloitettiin äärimmäisen julmasti.
Mutta nyt ovat etumerkit muuttuneet. Se, mikä kerran oli rikollista separatismia, on nyt ihanteellista isänmaallisuutta.
Tämän valossa tuntuu hätkähdyttävältä lukea Mikaelin luostarin seinällä olevan, valtavan Itä-Ukrainan sodassa kaatuneiden gallerian olevan valtakunnan yhtenäisyyden puolesta kuolleiden muistoksi. Siis separatismia vastaan taistelleiden…
Näinhän se historia etenee.
Saisinko kuulla ajatusharjoituksen siitä, että Venäjä kuitenkin menestyisi?
VastaaPoistaJälleen kerran sen piti romahtaa nopeasti. Jälleen kerran piti talouden raunioitua hetkessä.
Monella suomalaisella on jäänyt mielikuva Venäjästä niihin 90-luvun kaaosvuosiin. Ei haluta ymmärtää, että Venäjä on jälkiteollinen palveluyhteiskunta kuten Suomikin ja Neuvostoliiton romahdus ei voi tapahtua enää uudelleen samalla tavalla, koska neuvosto taloutta ei enää ole olemassa.
PoistaUsein noissa pohdinnoissa "Venäjän tulevasta vääjäämättömästä romahduksesta" vedotaan Jegor Gaidarin kirjaan Imperiumin romahdus. Usein jutusta kyllä selviää, että tosiasiassa kirjaa ei ole luettu ja siihen vedotaan koska luullaan, että näin jutulle saadaan uskottavuutta.
Olihan talvisotakin Suomen vanhemmalle sotilassukupolvelle järkytys. Siis kysymys oli 40-50 vuotiaista kantahenkilökunnasta ja reserviläisistäa, jotka olivat varautuneet kurittomiin svoboda solttuihin ja jotka uskoivat edelleenkin, että "kuularuisku" on sodan ratkaiseva ase ja ilma-ase jonkinlainen kuriositeetti, jolla ei olisi mitään todellista vaikutusta sotatoimiin ja sodan lopputulokseen.
"Ajat muuttuu, miehet ei."
Vanha viisaus sanoo, että Venäjä on aina heikompi kuin pelätään ja vahvempi kuin toivotaan. Ulkomaankauppa ei ole sille yhtä tärkeä kuin useimmille muille ja kansan ns. moraali kestää paljon, kun se mielestään on hyökkäyksen kohteena.
VastaaPoistaMitä tulee Ukrainan suurenmoiseen yhtenäisyyteen, voidaan tietysti kysyä, miksi kaikkien aikojen suurin koomikko, rakastettu presidentti, joka lyö kaksi hole in onea yhdellä lyönnillä, ja jonka kannatus on yli 110%, kielsi oppositiopuolueet, lakkautti kilpailevat televisiokanavat ja ilmoitti lähettävänsä luolemanpartioita Etelä-Ukrainaan, näki sitten välttämättömiksi moiset toimenpiteet. Voidaan myös kysyä, miksi maan Yhdistyneitten kansakuntien erikoislähettiläs sai kenkää syystä, että hän oli levittänyt "mielikuvituksellisia ja perustelemattomia väitteitä" venäläisten joukkojen raakuuksista.? Näyttää nimittäin siltä, että länsi on havahtumassa tosiseikkaan, että arojen Sveitsin ja Itä-Euroopan Tanskan asemasta kyseessä tosiaan onkin mafiajärjestöjen hallitsema plantaasi, jonka johto kokaiinipöllyssä möläyttelee juuri sellaista, mitä hermonsa menettäneiltä gangstereilta voi odottaakin. Lisäksi on herätty kysymään, minne kaikki syydetty apu oikein onkaan päätynyt, jos etulinjan mosureille on jaettu Ensimmäisen maailmansodan aikaista kalustoa, ja vapaaehtoisten on täytynyt ostaa itse aseensa mustasta pörssistä.
VastaaPoistaAika kovasti ukrainalaiset kuitenkin panevat hanttiin, vaikka tarjolla olisi Venäjän putinilainen paratiisi. Eivät olleetkaan ruusukimppujen kanssa vastassa vapauttajaa.
Poista"Sveitsin ja Itä-Euroopan Tanskan asemasta kyseessä tosiaan onkin mafiajärjestöjen hallitsema plantaasi,"
PoistaSekös sitten oikeuttaa hyökkäyksen sinne Venäjältä, joka on vain paria kertaluokkaa suurempi marja- ja sekurokraattivaltio. Ukrainasta voi vielä kehittyä demokraattinen oikeusvaltio, Venäjästä tuskin milloinkaan.
Ukrainan tapauksesta voimme aiheellisesti käyttää kotimaista ilmaisua: failed state. Mitäpä tuota Ylen kannattaa selitellä. Eiköhän Suomessa riitä kompetenssia talouden indikaattoreita selvittämään. Turkkilaiset ovat tänään vauraimpia kuin itäeurooppalaiset keskimäärin ja ukrainalaiset ovat itäeurooppalaisten porukassakin aivan pahnan pohjimmaisia.
PoistaSiis kuten venäläisille?
PoistaVenäjän ja Ukrainainan "veljeydestä" tulee mieleen neuvostovastainen vitsi: joltain sateliittivaltion kansalaiselta kysyttiin, ovatko venäläiset veljiämme vai ystäviä. Vastaus kului veljiä - ystävänsä kun saa valita.
VastaaPoistaNykytapahtumien valossa alkuperäinen blogi saa entistä traagisemman sävyn. Voi menetettyjä mahdollisuuksia.
"...se sisälsi huomattavat korvaukset, joita ei maksanut hävinnyt Ruotsi, vaan voittanut Venäjä.
VastaaPoistaKun se oli maksanut saamistaan uusista alueista,..."
Muistankos nyt väärin, mutta eikös ruotsalaisten pitänyt maksaa Pietarille kaksi miljoonaa taalaria saadakseen Suomen takaisin? Mitä Pietari joutui maksamaan ja kenelle?
Muistat väärin. Nimenomaan Venäjä sen maksoi.
PoistaNäin olikin. Minun Gummeruksen Suuressa maailmanhistoriassa (1988) on näköjään väärää tietoa.
PoistaUkrainan ostovoimakorjattu bkt asukasta kohden on IMF:n tilastojen mukaan ollut 2021 pienempi kuin Sri Lankan ja Indonesian. Ainoastaan Kosovolla Euroopassa hieman matalampi. Maiden listalla Ukraina oli sijalla 129.
VastaaPoistahttps://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)_per_capita
Koska professori silloin aikanaan otti kantaa Tatu Vanhasen tapaukseen eri kansojen älykkyystestituloksista ("Tämä on tiedettä, ei sille mitään voi...") niin nyt onkin hyvä nostaa esille Ukrainan kansalaisten tieteen kriteerit täyttänyt äo-tulos. Se löytyy tästä.
VastaaPoistahttps://worldpopulationreview.com/country-rankings/average-iq-by-country
Tulos: 90 pistettä. Ei oikein hääviltä näytä. Nyt onkin kiinnostavaa pohtia onko Ukrainan väestön matala älykkyystestitulos millaisessa korrelaatiossa maan heikkoon taloudelliseen kehitykseen. Vai onko surkea talous ruokkinut myös heikkoa koulutusta ja älyllistä kehitystä?
Miksei siellä, jos muuallakin. Huomattakoon kuitenkin, että esim. nepalilaisilla luku on kengännumeron luokkaa, mutta he ovat pärjänneet erinonaisesti yrutteliäinä ravintoloitsijoina.
PoistaNepalilaisten ongelma on nimenomaan aivovuoto. Pystyvät ihmiset muuttavat ulkomaille kun kehitysmaaolot Nepalissa eivät miellytä. Useamman vuoden ajan kävin nepalilaisen lääkärin vastaanotolla, eikä mitään pahaa sanottavaa. Mieleen hiipi kuitenkin ajatus, että kotimaassaan olisi varmaan pelastanut lukuisia ihmishenkiä, raajoja ja näkökykyjä.
PoistaErityisen ällöttävää tämä nepalilaisten glorifiointi on gurkhien yhteydessä. Kymmenet tuhannet vuosittain pyrkivt sekä Iso-Britannian että Intian gurkha rykmentteihin. Kolmen kuukauden karsintaleirin jälkeen palvelukseen pääsee muutama prosentti hakijoista. Kuulemma kuolevat hymy huulillaan jos riski laukeaa. Tätä samaa glooriahan oli suomalaisille tarjolla puolen vuosituhannen ajan osana Ruotsin valtakuntaa. Toki meillä vietiin tarvittaessa urhot köysissä kohti kunniaa, jos muutaman riikintaalerin värväysraha ei saanut tarpeeksi miehiä rulliin 30 vuoden palvelukseen kaukaisilla sotakentillä.
Mitä olen suomessa ollut ukrainlaisten kanssa tekemisissä, niin eivät juuri venäläisistä eroa. Toki ovat vähemmän isänmaallisia omaa maataan kohtaan kuin venäläiset. Yleensä työväenluokkaiset ukrainalais miehet kuolevat jo viisikymppisinä runsaan alkoholinkäytön ja tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin.
Ja tulevaisuudessa tuota gloriaa on tarjolla suomalaisille NATOn varjolla Yhdysvaltain ja Britannian siirtomasodissa.
PoistaKyllä kansojen elinolot ja historia vaikuttavat keskimääräiseen älykkyyteen.
PoistaAiheesta löytyy useita hypoteesejä.
Yleisälykkyyttä mittaavia kulttuurivapaita testejä on moitittu siitä, että tosiasiassa suosivat valkoisia kaupungissa asuvia ihmisiä. Tuollaisia syytöksiä on kuultu lähinnä Yhdysvalloista, jossa testit antavat "vääränlaisia" tuloksia tiettyjen etnisten ryhmien osalta. Selitykseksi on annettu vähäinen "valkoisen kulttuurin tuntemus" sekä hiljattainen muutto kaupunkeihin, joka siis alkoi lähes 100 vuotta sitten.
Jostain kumman syystä samoissa testeissä ovat hyviä tuloksia saavuttaneet mm. inuiitit sekä mongolian paimentolaiset, jotka eivät ole jalallaan astuneet kaupunkiin koko elämänsä aikana ja valkoisuuskin on hyvin suhteellista. Sen sijaan ympäristö on suhteellisen tappava niille yksilöille, jotka eivät pysty vastaamaan sen asettamiin haasteisiin.
Juutalaisten hyvää menestystä älykkyystesteissä saattaa selittää toistuvat vainot historian aikana, mikä on johtanut vähemmän fiksujen yksilöiden karsiutumiseen geenipoolista. On esitetty myös hypoteesejä joiden mukaan Suomessa on tapahnut Euroopassa epätyypillistä karsintaa paitsi ankarien luonnonolosuhteiden toimesta, myös toistuvien nälänhätien ja sotien aikana tapahtuneiden etnisten puhdistusten muodossa.
Ukrainassa taas todennäköisesti älymystön sekä "kulakkien" likvidointi on käytännössä tarkoittanut sen fiksuimman kansanosan menettämistä, joka varmasti näkyy geenipoolissa vielä pitkään.
Mitä tulee Kainiin ja Abeliin niin tänäänhän Kainia edustaa kaikenmaailman maailmanparantajat joilla on "kourat täynnä hyviä töitä". Abel puolestaan ei pitänyt itsestään ääntä vaan luotti Jumalan armoon.
VastaaPoistaOma kehu ja perussuomalaiset haisee....
PoistaKun olin pikkuinen vielä, kuuntelin usein uskovaisen mummoni raamatun lukua, ja ihmettelin itsekseni että miksi tässä tapauksessa Kain ja Abel tuo väitetysti rakastava taivaallinen isä halusi nähdä eläinten verta ja kuolemaa mutta nyreksi vegaanista uhrilahjaa.
VastaaPoistaSittemmin on selvinnyt että ehkä se väitetysti rakastava taivaallinen isä ei ollut vegetaristi tai ehkä olikin, mutta temppeliensä papit söivät mieluummin lammaspaistia kuin kaurapuuroa, ja tämä selittää sen miksi Abelin uhraamat eläimet kelpasivat, mutta Kainin uhraamat kauralyhteet ja porkkanat eivät niinkään.