torstai 14. marraskuuta 2024

Mitä kansat kannattavat?

 

Maailman mielipiteet

 

Muuan tunnettu patsas Helsingissä pyrki havainnollistamaan sitä, mitä maailman kansat haluavat tai oikeastaan vaativat, jopa nyrkit pystyssä ja näköjään kovasti huutaen.

Rauhaahan ne tietenkin vaativat, mutta yleensä vain omalle maalle. Sen lisäksi tarvitaan ja siis myös vaaditaan myös rahaa ja ravintoa. Rakkauttakin tarvitaan, mutta sen hankkiminen vaatimalla on monimutkainen asia, josta tässä ei sen enempää.

Miten itse kukin kansa ja kansakunta pyrkii saavuttamaan nämä tavoitteensa ja millaisina se näkee niiden saamisen ehdot, on epäilemättä kiinnostava asia.

Olemme jo etääntyneet siitä euforisesta vaiheesta, jossa arveltiin, että suurin mahdollinen vapaus on varmasti paras tapa koko maailmalle hankkia, mitä se haluaa ja tarvitsee. Tästä sitten seuraisi, että kaikkien oli syytä haluta sitä ja että kaikki rationaalisesti omaa etuaan ajattelevat haluavatkin.

 Maailma alkaa nyt sen sijaan jo olla täynnä antagonismeja, ja tässä tilanteessa ei paljon muukaan auta, kuin valita puolensa, kuten merkittävä ajattelijamme, entinen pääministeri on lausunut, kun häneltä tiedusteltiin, mitä tässä olisi tehtävä.

On selvää, että nyt nähdäänkin samat asiat eri tavalla, kun niitä katsotaan eri puolilta maailmaa. Se, mikä amerikkalaisen college-nuorison etujoukon tai suomalaisen median mielestä on itsestään selvästi ja välttämättä oikein, saattaakin joidenkin muiden mielestä olla väärin ja jopa päin mäntyä.

Politiikka on tahdon asia. Ei ihmisiä voida saada haluamaan sellaista, mitä he eivät halua. Heidän käsityksensä siitä, miten he saavuttaisivat haluamansa, saattaa olla huonosti perusteltu ja todennäköisesti usein onkin, mutta sellaista elämä on.

Amerikkalaisten äänestäjien enemmistö valitsi Trumpin, venäläiset kannattavat Putinia ja Kiinan talousmahti, joka perustuu reaalitalouteen eikä fiat-rahaan, on maailmassa kova sana, eikä Kiina ole enää kenenkään ulkopuolisen käskettävissä eikä peloteltavissa.

Uudessa Economist-lehdessä selostetaan kiinnostavan, maailmanlaajuisen mielipidetutkimuksen tuloksia. Eri maissa valittiin 1000 henkilön edustava otos, jolta kysyttiin mielipidettä Yhdysvaltain presidentinvaaleista Trump vs. Harris, mielipidettä Ukrainan sodasta sekä siitä, kumpi olisi parempi maailman johtavana valtana, Kiina vai USA. Kysely tehtiin viime heinä- ja elokuussa. Haastateltavia oli yhteensä 30000.

45% vastanneista piti Harrisia suosikkinaan ja 33% Trumpia. Kiinnostavasti Trump sai suuren enemmistön Vietnamissa ja Turkissa ja johti myös Nigeriassa, Intiassa, Hong Kongissa, Egyptissä ja Saudi-Arabiassa. Argentiinassa ja Indonesisaa äänet menivät lähes tasan.

Suurimpia Harrisin kannattajia löytyi Etelä-Koreasta, Ruotsista, Saksasta, Hollannista ja Ranskasta. Myös Espanja, Japani Kenia ja Englanti olivat Kamalan kannattajia.

Kun kysyttiin, kumman pitäisi voittaa Ukrainan sodassa, kannatettiin Venäjää hyvin innokkaasti (yli 50%) Indonesiasa ja Vietnamissa. Hieman tasaisempi oli tilanne Egyptissä, Intiassa ja Saudi-Arabiassa, joissa siis joka tapauksessa enemmistö kannatti Venäjää.

Suurin Ukrainan kannattaja oli Etelä-Korea (75%) ja myös USA, Brasilia, Saksa, Etelä-Afrikka ja Nigeria olivat Ukrainan puolella.

Entäpä kumpaa haluttiin maailman johtavaksi vallaksi, USA:ta vai Kiinaa? Kiinaa kannattivat Egypti ja Saudi-Arabia (yli 50%). Turkissa ja Hong Kongissa Kiina sai niukan enemmistön. Sen sijaan Etelä-Koreassa Kiinan kannatus oli lähellä nollaa ja Intiassakin hyvin matala. Ranska, Saksa ja Brasilia olivat myös vankkoja USA:n kannattajia, kuten myös Nigeria, Meksiko ja Etelä-Afrikka.

Kiinaa kannatti kaikkiaan 22% vastaajista ja 59% oli USA:n puolella, mikä on varsin vakuuttava tulos. Huomattavaa on, että kysely tehtiin viime kesänä. USA:n mahdollinen uusi politiikkaa voi tietenkin muuttaa tässäkin asiassa paljon

Mielestäni kyselyn kiinnostavimpia tuloksia on, etteivät Ukrainan kannattaminen sodassa, Harrisin kannattaminen vaaleissa ja USA:n kannattaminen maailman johtavana valtana suinkaan mene koko maailmassa päällekkäin.

Toinen johtopäätös on, että USA:n liittolaiset eivät välttämättä ole sen hegemonian suuria kannattajia eivätkä myöskään Ukrainan kannattajia. Toisaalta BRICS:in hajanaisuus heijastuu myös vastauksissa selvästi.

Mitään yhteistä poliittista rintamaa USA:ta vastaan olisi vaikea kuvitella, mikäli kansan mielipide ratkaisisi valtioiden politiikan. Näinhän ei asia toki ole.

Maantieteellisesti ja niin sanotusti geopoliittisesti huomionarvoista on Intian ja Kiinan perinteisesti jännitteisen suhteen heijastuminen myös kysymykseen maailman johtavasta maasta.

Itse asiassa kyse saattaa usein ollakin pikemmin Kiinan vastaisuudesta tai sen pelkäämisestä kuin amerikkalaismielisyydestä. Ne, jotka ovat lähellä Kiinaa, ymmärtävät, ettei vieras herruus, jonka uhka on reaalinen ja historiastakin tuttu, olisi parannus nykyiseen.

 Etelä-Koreassa ollaan sananmukaisesti amerikkalaisempia kuin USA:ssa. Toisaalta preferenssit Trumpin ja Kamalan välillä ovat Vietnamissa ja Etelä-Koreassa toistensa peilikuvia. Vietnam kannattaa republikaaneja ja Etelä-Korea demokraatteja.

Tällaisille kyselytutkimuksille voi aina viitata kintaalla, mikäli ne eivät satu miellyttämään. Eihän asioita maailmassa päätetä kansalta kyselemällä. Maailman kansat saattavat hyvinkin vaatia rauhaa, rahaa ja ravintoa, mutta heidän kohtaoistaan ei päätetä toreilla.

Siellä saatetaan vaihtaa hallitusta, mutta sen jälkeen se tekee, mitä hyväksi näkee ja harvoin jää pohtimaan, mitä torikokous mahtaisi tästä tai tuosta sanoa.

Vähintä, mitä tästä Economistin teettämästä tutkimuksesta voi sanoa, on, että se ainakin avartaa näkökulmaamme. Ei maailman asioita kannata yrittää ymmärtää liian nopeasti ja pelkkään mutu-tietoon nojaten.

 

1 kommentti:

  1. ”Mitä kansat kannattavat?”

    En tiedä mitään muista, mutta ihan taannoin minä havaitsin TV:n välityksellä jo pitkään ollutta eroavuutta siitä, mitä ja miten Venäjän ja USA:n kansat kannattavat.

    USA:ssa on tapana järjestää säännöllisesti koululaisten kilpailuja siitä, miten hyvin he hoitavat lemmikkejään: kissoja, koiria, pässejä, lampaita, pikkuhevosia, pikkulehmiä, jne.

    Venäjällä taas koululaiset saavat TV:n mukaan sopivia sotilaspukuja niin pojille kuin tytöillekin. Viranomaisten päätösten mukaan lasten kasvatusta taistelemisesta vihollisia vastaan pitää aloittaa jo viisivuotiaille, on pahoja ihmisiä.

    Ainoastaan dialektiikka ja logiikka kertovat sen, miten lasten ja nuorten vihollisuus ja toimet kehittyvät taikka jäävät kehittymättä.














    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.