Maailman
mielipiteet
Muuan tunnettu
patsas Helsingissä pyrki havainnollistamaan sitä, mitä maailman kansat haluavat
tai oikeastaan vaativat, jopa nyrkit pystyssä ja näköjään kovasti huutaen.
Rauhaahan ne
tietenkin vaativat, mutta yleensä vain omalle maalle. Sen lisäksi tarvitaan ja
siis myös vaaditaan myös rahaa ja ravintoa. Rakkauttakin tarvitaan, mutta sen
hankkiminen vaatimalla on monimutkainen asia, josta tässä ei sen enempää.
Miten itse kukin
kansa ja kansakunta pyrkii saavuttamaan nämä tavoitteensa ja millaisina se
näkee niiden saamisen ehdot, on epäilemättä kiinnostava asia.
Olemme jo
etääntyneet siitä euforisesta vaiheesta, jossa arveltiin, että suurin
mahdollinen vapaus on varmasti paras tapa koko maailmalle hankkia, mitä se
haluaa ja tarvitsee. Tästä sitten seuraisi, että kaikkien oli syytä haluta sitä
ja että kaikki rationaalisesti omaa etuaan ajattelevat haluavatkin.
Maailma alkaa nyt sen sijaan jo olla täynnä
antagonismeja, ja tässä tilanteessa ei paljon muukaan auta, kuin valita puolensa,
kuten merkittävä ajattelijamme, entinen pääministeri on lausunut, kun häneltä
tiedusteltiin, mitä tässä olisi tehtävä.
On selvää, että
nyt nähdäänkin samat asiat eri tavalla, kun niitä katsotaan eri puolilta
maailmaa. Se, mikä amerikkalaisen college-nuorison etujoukon tai suomalaisen
median mielestä on itsestään selvästi ja välttämättä oikein, saattaakin
joidenkin muiden mielestä olla väärin ja jopa päin mäntyä.
Politiikka on
tahdon asia. Ei ihmisiä voida saada haluamaan sellaista, mitä he eivät halua.
Heidän käsityksensä siitä, miten he saavuttaisivat haluamansa, saattaa olla
huonosti perusteltu ja todennäköisesti usein onkin, mutta sellaista elämä on.
Amerikkalaisten
äänestäjien enemmistö valitsi Trumpin, venäläiset kannattavat Putinia ja Kiinan
talousmahti, joka perustuu reaalitalouteen eikä fiat-rahaan, on maailmassa kova
sana, eikä Kiina ole enää kenenkään ulkopuolisen käskettävissä eikä
peloteltavissa.
Uudessa Economist-lehdessä
selostetaan kiinnostavan, maailmanlaajuisen mielipidetutkimuksen tuloksia. Eri
maissa valittiin 1000 henkilön edustava otos, jolta kysyttiin mielipidettä Yhdysvaltain
presidentinvaaleista Trump vs. Harris, mielipidettä Ukrainan sodasta sekä
siitä, kumpi olisi parempi maailman johtavana valtana, Kiina vai USA. Kysely
tehtiin viime heinä- ja elokuussa. Haastateltavia oli yhteensä 30000.
45% vastanneista
piti Harrisia suosikkinaan ja 33% Trumpia. Kiinnostavasti Trump sai suuren
enemmistön Vietnamissa ja Turkissa ja johti myös Nigeriassa, Intiassa, Hong
Kongissa, Egyptissä ja Saudi-Arabiassa. Argentiinassa ja Indonesisaa äänet menivät
lähes tasan.
Suurimpia
Harrisin kannattajia löytyi Etelä-Koreasta, Ruotsista, Saksasta, Hollannista ja
Ranskasta. Myös Espanja, Japani Kenia ja Englanti olivat Kamalan kannattajia.
Kun kysyttiin,
kumman pitäisi voittaa Ukrainan sodassa, kannatettiin Venäjää hyvin innokkaasti
(yli 50%) Indonesiasa ja Vietnamissa. Hieman tasaisempi oli tilanne Egyptissä,
Intiassa ja Saudi-Arabiassa, joissa siis joka tapauksessa enemmistö kannatti
Venäjää.
Suurin Ukrainan
kannattaja oli Etelä-Korea (75%) ja myös USA, Brasilia, Saksa, Etelä-Afrikka ja
Nigeria olivat Ukrainan puolella.
Entäpä kumpaa haluttiin
maailman johtavaksi vallaksi, USA:ta vai Kiinaa? Kiinaa kannattivat Egypti ja Saudi-Arabia
(yli 50%). Turkissa ja Hong Kongissa Kiina sai niukan enemmistön. Sen sijaan Etelä-Koreassa
Kiinan kannatus oli lähellä nollaa ja Intiassakin hyvin matala. Ranska, Saksa
ja Brasilia olivat myös vankkoja USA:n kannattajia, kuten myös Nigeria, Meksiko
ja Etelä-Afrikka.
Kiinaa kannatti
kaikkiaan 22% vastaajista ja 59% oli USA:n puolella, mikä on varsin vakuuttava
tulos. Huomattavaa on, että kysely tehtiin viime kesänä. USA:n mahdollinen uusi
politiikkaa voi tietenkin muuttaa tässäkin asiassa paljon
Mielestäni
kyselyn kiinnostavimpia tuloksia on, etteivät Ukrainan kannattaminen sodassa,
Harrisin kannattaminen vaaleissa ja USA:n kannattaminen maailman johtavana
valtana suinkaan mene koko maailmassa päällekkäin.
Toinen
johtopäätös on, että USA:n liittolaiset eivät välttämättä ole sen hegemonian suuria
kannattajia eivätkä myöskään Ukrainan kannattajia. Toisaalta BRICS:in
hajanaisuus heijastuu myös vastauksissa selvästi.
Mitään yhteistä
poliittista rintamaa USA:ta vastaan olisi vaikea kuvitella, mikäli kansan
mielipide ratkaisisi valtioiden politiikan. Näinhän ei asia toki ole.
Maantieteellisesti
ja niin sanotusti geopoliittisesti huomionarvoista on Intian ja Kiinan
perinteisesti jännitteisen suhteen heijastuminen myös kysymykseen maailman
johtavasta maasta.
Itse asiassa
kyse saattaa usein ollakin pikemmin Kiinan vastaisuudesta tai sen pelkäämisestä
kuin amerikkalaismielisyydestä. Ne, jotka ovat lähellä Kiinaa, ymmärtävät,
ettei vieras herruus, jonka uhka on reaalinen ja historiastakin tuttu, olisi
parannus nykyiseen.
Etelä-Koreassa ollaan sananmukaisesti
amerikkalaisempia kuin USA:ssa. Toisaalta preferenssit Trumpin ja Kamalan
välillä ovat Vietnamissa ja Etelä-Koreassa toistensa peilikuvia. Vietnam
kannattaa republikaaneja ja Etelä-Korea demokraatteja.
Tällaisille
kyselytutkimuksille voi aina viitata kintaalla, mikäli ne eivät satu
miellyttämään. Eihän asioita maailmassa päätetä kansalta kyselemällä. Maailman
kansat saattavat hyvinkin vaatia rauhaa, rahaa ja ravintoa, mutta heidän
kohtaoistaan ei päätetä toreilla.
Siellä saatetaan
vaihtaa hallitusta, mutta sen jälkeen se tekee, mitä hyväksi näkee ja harvoin
jää pohtimaan, mitä torikokous mahtaisi tästä tai tuosta sanoa.
Vähintä, mitä
tästä Economistin teettämästä tutkimuksesta voi sanoa, on, että se ainakin
avartaa näkökulmaamme. Ei maailman asioita kannata yrittää ymmärtää liian
nopeasti ja pelkkään mutu-tietoon nojaten.
”Mitä kansat kannattavat?”
VastaaPoistaEn tiedä mitään muista, mutta ihan taannoin minä havaitsin TV:n välityksellä jo pitkään ollutta eroavuutta siitä, mitä ja miten Venäjän ja USA:n kansat kannattavat.
USA:ssa on tapana järjestää säännöllisesti koululaisten kilpailuja siitä, miten hyvin he hoitavat lemmikkejään: kissoja, koiria, pässejä, lampaita, pikkuhevosia, pikkulehmiä, jne.
Venäjällä taas koululaiset saavat TV:n mukaan sopivia sotilaspukuja niin pojille kuin tytöillekin. Viranomaisten päätösten mukaan lasten kasvatusta taistelemisesta vihollisia vastaan pitää aloittaa jo viisivuotiaille, on pahoja ihmisiä.
Ainoastaan dialektiikka ja logiikka kertovat sen, miten lasten ja nuorten vihollisuus ja toimet kehittyvät taikka jäävät kehittymättä.
"Ei ihmisiä voida saada haluamaan sellaista, mitä he eivät halua. Heidän käsityksensä siitä, miten he saavuttaisivat haluamansa, saattaa olla huonosti perusteltu ja todennäköisesti usein onkin, mutta sellaista elämä on."
VastaaPoistaTähän kai realisosialismi ja NL kaatui: ylärakenne (ihmisen tietoisuus) ei automaattisesti muuttunutkaan kun alarakenne (tuotantotapa) muuttui; teoria ei toiminutkaan, ei siinä auttanut propaganda eikä salainen poliisi.
Kannatuksia on mitattu aiemminkin. 1930 -luvun loppupuolella Euroopan maiden suosituin poliitikko oli A Hitler. Siis ennen sotia.
VastaaPoistaAina todetaan, että demokratia on vähiten huono valtiosysteemi. Asia riippuu siitä, koska ja keneltä kysellään. Veikkaan, että ennen sotia kolmikymmenluvun saksalaisten enemmistö ei haikaillut demokratian perään.
Hätkähdin muutama päivä sitten tunnetun asiantuntijan haastattelusta tehtyyn otsikkoon: Rauha uhkaa Ukrainassa. Verbi oli todellakin "uhkaa."
VastaaPoistaMuistan rauhanmarssit eri maailmanpolitiikan tilanteissa jne. ja vaikka niissä taustalla oli lähes aina aikamoista pelleilyä ja politiikkaa, kyllä tuo silti kavahdutti.
Rauhan mahdollisuus, nyt Trumpin pian saadessa valtaa, onkin sananmukaisesti uhkakuva. Kysymysmerkki.
Olisi hienoa jos Ukraina saisi jokaisen menettämänsä neliökilometrinsä takaisin. Niin toteutuisi oikeudenmukaisuus. Mutta samaan aikaan se on maa, joka ei ole onnistunut mobilisoimaan kuin ehkä noin 25 prosenttia rintamaikäisistä miehistä puolustussotaan oman maansa puolesta.
Ehkä oikeudenmukaisuuden jumalat ovat hämmentyneet mm. tuosta. Edelleen asiasta puhutaan yllättävän vähän ja silloinkin supisten. Kuin perhesalaisuudesta. Kaikki eivät halua asiasta tietääkään.
Venäjän kanssa rauhanteko saattaa olla hirveä virhe. Mutta niin saattaa olla sodan jatkaminenkin. Trumpin voitto vaaleissa tuo tilanteeseen yllätystekijän. Harrisin voitto olisi tarkoittanut sodan jatkamista ja totuuden nimessä se on näyttänyt siltä ettei kumpikaan osapuoli ole kykenevä sitä voittamaan. Ainoa voittaja olisi ollut aseteollisuus.
Sääliksi todella käy Ukrainan kohtalo, mutta mm. tuossa liikekannallepano-asiassa olisi ollut kohtuullista odottaa siltä enemmän ainakin suhteessa lännen sitoutumiseen, joka on ollut isoa. Olisi tietenkin mahdollista edelleen lähettää joukkoja, britithän ovat jo ilmaisseet halunsa, mutta sitten riskitaso on jo niin suuri että enpä tiedä.
Itse vanhana setänä voisin katsoa loppuun pelkäämättä senkin kortin Ukrainan puolesta, mutta lapsia nuoria ajatellessa en. Katsotaan mieluummin onko Trumpin hallinnolla jotain annettavaa.
kr
> ”Rauha uhkaa Ukrainassa. Verbi oli todellakin "uhkaa."”
PoistaIhan loogistahan tuo on. Meikäläisten tarkoitushan on heikentää Venäjää, lyödä maa polvilleen, niin kuin meidänkin pääministerineitomme aikanaan kertoi, ja Baltian naiskollegat panivat puheissaan vielä paremmaksi. Nyt homma pissii alleen. Murhehan se on.
Venäjä olisi kyllä vahva valtio edelleen ilman Putinin hallinnon megalomaanista virhettä hyökätä Ukrainaan.
PoistaIlman sitä se veisi öljyä ja kaasua ympäri maailmaa ja kotouttaisi valtavat tulot Venäjälle, turismi pyörisi kuten ennenkin, venäläiset urheilijat osallistuisivat kisoihin kuten ennenkin ja Putinkin pullistelisi kansainvälisissä kokouksissa kuten ennenkin eivätkä Suomi ja Ruotsi kuuluisi Natoon, vieläkään.
Putin siis väärällä päätöksellään ryhtyä sotaan heikensi oman asemansa ihan itse. Hukkuu siis miekkaansa, klassisesti.
Mutta silti olen sitä mieltä että tämä pattitilanteeseen tullut sota saisi kyllä päättyä rauhaan mahdollisimman pian, kun voiton mahdollisuutta ei näytä olevan, ei muulle kuin mainitsemalleni aseteollisuudelle. Antaa Trumpin toimia kätilönä, jos se on mahdollista. Rauha ei tule olemaan toivomusten mukainen, kenellekään, mutta se on sentään rauha. Olen vanhanaikaissti edelleen niin tyhmä! että rauha on parempi kuin sota.
kr
> ” Venäjä olisi kyllä vahva valtio edelleen ilman Putinin hallinnon megalomaanista virhettä hyökätä Ukrainaan.”
PoistaMitäpä sanoo asiasta maailman talouden seuraaja ”World Economic Outlook”.
> ”Kaksi kertaa vuodessa julkaistavan raportin lokakuun numerossa vahvistettiin, että järjestö odottaa Venäjän talouden kasvavan tänä vuonna 3,6 prosenttia, mikä on enemmän kuin edellisessä, huhtikuussa julkaistussa numerossa mainittu 3,2 prosentin kasvu ja myös mukavasti enemmän kuin Yhdysvalloissa (2,8 prosenttia), Saksassa (0,0 prosenttia), Ranskassa (1,1 prosenttia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (1,1 prosenttia).”
Taloudellisesti Venäjälle menee siis paremmin kuin länsimailla, jotka kuristavat itsensä omiin pakotteisiinsa. Etenkin me suomalaiset. Putinilla ei siis mene huonosti, vaan meillä poloilla, jotka rahoitamme Ukrainan onnetonta sotaa. Jonka Trump siis kohta lopettaa.
> ” … että rauha on parempi kuin sota.”
Minun on vaikea nähdä tällaista toivetta tyhmänä.
"Antaa Trumpin toimia kätilönä, jos se on mahdollista."
PoistaVoi olla, että Trump muodostaa niin Zelenskylle kuin Putinille riittävän hyvin tekosyyn oman kansan silmissä paikoilleen juuttuneen sodan päättämiseen jonkinlaisella rauhalla.