Maailman
mielipiteet
Muuan tunnettu
patsas Helsingissä pyrki havainnollistamaan sitä, mitä maailman kansat haluavat
tai oikeastaan vaativat, jopa nyrkit pystyssä ja näköjään kovasti huutaen.
Rauhaahan ne
tietenkin vaativat, mutta yleensä vain omalle maalle. Sen lisäksi tarvitaan ja
siis myös vaaditaan myös rahaa ja ravintoa. Rakkauttakin tarvitaan, mutta sen
hankkiminen vaatimalla on monimutkainen asia, josta tässä ei sen enempää.
Miten itse kukin
kansa ja kansakunta pyrkii saavuttamaan nämä tavoitteensa ja millaisina se
näkee niiden saamisen ehdot, on epäilemättä kiinnostava asia.
Olemme jo
etääntyneet siitä euforisesta vaiheesta, jossa arveltiin, että suurin
mahdollinen vapaus on varmasti paras tapa koko maailmalle hankkia, mitä se
haluaa ja tarvitsee. Tästä sitten seuraisi, että kaikkien oli syytä haluta sitä
ja että kaikki rationaalisesti omaa etuaan ajattelevat haluavatkin.
Maailma alkaa nyt sen sijaan jo olla täynnä
antagonismeja, ja tässä tilanteessa ei paljon muukaan auta, kuin valita puolensa,
kuten merkittävä ajattelijamme, entinen pääministeri on lausunut, kun häneltä
tiedusteltiin, mitä tässä olisi tehtävä.
On selvää, että
nyt nähdäänkin samat asiat eri tavalla, kun niitä katsotaan eri puolilta
maailmaa. Se, mikä amerikkalaisen college-nuorison etujoukon tai suomalaisen
median mielestä on itsestään selvästi ja välttämättä oikein, saattaakin
joidenkin muiden mielestä olla väärin ja jopa päin mäntyä.
Politiikka on
tahdon asia. Ei ihmisiä voida saada haluamaan sellaista, mitä he eivät halua.
Heidän käsityksensä siitä, miten he saavuttaisivat haluamansa, saattaa olla
huonosti perusteltu ja todennäköisesti usein onkin, mutta sellaista elämä on.
Amerikkalaisten
äänestäjien enemmistö valitsi Trumpin, venäläiset kannattavat Putinia ja Kiinan
talousmahti, joka perustuu reaalitalouteen eikä fiat-rahaan, on maailmassa kova
sana, eikä Kiina ole enää kenenkään ulkopuolisen käskettävissä eikä
peloteltavissa.
Uudessa Economist-lehdessä
selostetaan kiinnostavan, maailmanlaajuisen mielipidetutkimuksen tuloksia. Eri
maissa valittiin 1000 henkilön edustava otos, jolta kysyttiin mielipidettä Yhdysvaltain
presidentinvaaleista Trump vs. Harris, mielipidettä Ukrainan sodasta sekä
siitä, kumpi olisi parempi maailman johtavana valtana, Kiina vai USA. Kysely
tehtiin viime heinä- ja elokuussa. Haastateltavia oli yhteensä 30000.
45% vastanneista
piti Harrisia suosikkinaan ja 33% Trumpia. Kiinnostavasti Trump sai suuren
enemmistön Vietnamissa ja Turkissa ja johti myös Nigeriassa, Intiassa, Hong
Kongissa, Egyptissä ja Saudi-Arabiassa. Argentiinassa ja Indonesisaa äänet menivät
lähes tasan.
Suurimpia
Harrisin kannattajia löytyi Etelä-Koreasta, Ruotsista, Saksasta, Hollannista ja
Ranskasta. Myös Espanja, Japani Kenia ja Englanti olivat Kamalan kannattajia.
Kun kysyttiin,
kumman pitäisi voittaa Ukrainan sodassa, kannatettiin Venäjää hyvin innokkaasti
(yli 50%) Indonesiasa ja Vietnamissa. Hieman tasaisempi oli tilanne Egyptissä,
Intiassa ja Saudi-Arabiassa, joissa siis joka tapauksessa enemmistö kannatti
Venäjää.
Suurin Ukrainan
kannattaja oli Etelä-Korea (75%) ja myös USA, Brasilia, Saksa, Etelä-Afrikka ja
Nigeria olivat Ukrainan puolella.
Entäpä kumpaa haluttiin
maailman johtavaksi vallaksi, USA:ta vai Kiinaa? Kiinaa kannattivat Egypti ja Saudi-Arabia
(yli 50%). Turkissa ja Hong Kongissa Kiina sai niukan enemmistön. Sen sijaan Etelä-Koreassa
Kiinan kannatus oli lähellä nollaa ja Intiassakin hyvin matala. Ranska, Saksa
ja Brasilia olivat myös vankkoja USA:n kannattajia, kuten myös Nigeria, Meksiko
ja Etelä-Afrikka.
Kiinaa kannatti
kaikkiaan 22% vastaajista ja 59% oli USA:n puolella, mikä on varsin vakuuttava
tulos. Huomattavaa on, että kysely tehtiin viime kesänä. USA:n mahdollinen uusi
politiikkaa voi tietenkin muuttaa tässäkin asiassa paljon
Mielestäni
kyselyn kiinnostavimpia tuloksia on, etteivät Ukrainan kannattaminen sodassa,
Harrisin kannattaminen vaaleissa ja USA:n kannattaminen maailman johtavana
valtana suinkaan mene koko maailmassa päällekkäin.
Toinen
johtopäätös on, että USA:n liittolaiset eivät välttämättä ole sen hegemonian suuria
kannattajia eivätkä myöskään Ukrainan kannattajia. Toisaalta BRICS:in
hajanaisuus heijastuu myös vastauksissa selvästi.
Mitään yhteistä
poliittista rintamaa USA:ta vastaan olisi vaikea kuvitella, mikäli kansan
mielipide ratkaisisi valtioiden politiikan. Näinhän ei asia toki ole.
Maantieteellisesti
ja niin sanotusti geopoliittisesti huomionarvoista on Intian ja Kiinan
perinteisesti jännitteisen suhteen heijastuminen myös kysymykseen maailman
johtavasta maasta.
Itse asiassa
kyse saattaa usein ollakin pikemmin Kiinan vastaisuudesta tai sen pelkäämisestä
kuin amerikkalaismielisyydestä. Ne, jotka ovat lähellä Kiinaa, ymmärtävät,
ettei vieras herruus, jonka uhka on reaalinen ja historiastakin tuttu, olisi
parannus nykyiseen.
Etelä-Koreassa ollaan sananmukaisesti
amerikkalaisempia kuin USA:ssa. Toisaalta preferenssit Trumpin ja Kamalan
välillä ovat Vietnamissa ja Etelä-Koreassa toistensa peilikuvia. Vietnam
kannattaa republikaaneja ja Etelä-Korea demokraatteja.
Tällaisille
kyselytutkimuksille voi aina viitata kintaalla, mikäli ne eivät satu
miellyttämään. Eihän asioita maailmassa päätetä kansalta kyselemällä. Maailman
kansat saattavat hyvinkin vaatia rauhaa, rahaa ja ravintoa, mutta heidän
kohtaoistaan ei päätetä toreilla.
Siellä saatetaan
vaihtaa hallitusta, mutta sen jälkeen se tekee, mitä hyväksi näkee ja harvoin
jää pohtimaan, mitä torikokous mahtaisi tästä tai tuosta sanoa.
Vähintä, mitä
tästä Economistin teettämästä tutkimuksesta voi sanoa, on, että se ainakin
avartaa näkökulmaamme. Ei maailman asioita kannata yrittää ymmärtää liian
nopeasti ja pelkkään mutu-tietoon nojaten.
”Mitä kansat kannattavat?”
VastaaPoistaEn tiedä mitään muista, mutta ihan taannoin minä havaitsin TV:n välityksellä jo pitkään ollutta eroavuutta siitä, mitä ja miten Venäjän ja USA:n kansat kannattavat.
USA:ssa on tapana järjestää säännöllisesti koululaisten kilpailuja siitä, miten hyvin he hoitavat lemmikkejään: kissoja, koiria, pässejä, lampaita, pikkuhevosia, pikkulehmiä, jne.
Venäjällä taas koululaiset saavat TV:n mukaan sopivia sotilaspukuja niin pojille kuin tytöillekin. Viranomaisten päätösten mukaan lasten kasvatusta taistelemisesta vihollisia vastaan pitää aloittaa jo viisivuotiaille, on pahoja ihmisiä.
Ainoastaan dialektiikka ja logiikka kertovat sen, miten lasten ja nuorten vihollisuus ja toimet kehittyvät taikka jäävät kehittymättä.