Houston, meillä on ongelma

 

 Amerikan romahdus

 

Foreign Affairs lienee arvovaltaisin maailmanpolitiikan julkinen foorumi koko maailmassa. Sen uusimmassa numerossa kuuluu olevan myös tasavaltamme presidentin artikkeli.

Tulin kuitenkin ostaneeksi edellisen numeron (Syyskuu/Lokakuu 2025), joka on myös mielenkiintoinen, kuten tuon  lehden numerot yleensäkin.

Ainakin itse pidän lehteä ennen muuta asiantuntijavetoisena ja oman julistuksensa mukaan se sietää hyvin laajaa mielipiteiden kirjoa. Tasostaan kiinni pitävälle julkaisulle muu tuskin olisi edes mahdollista.  Trumpia kyllä näkyy lehdessä yhä uudelleen arvosteltavan, tuskin lainkaan puolustettavan.

Kun puhutaan politiikasta ja taloudesta, mikä on pitkälti sama asia, ollaan tekemisissä laskemattomien prosessien kanssa. Tarrautuminen johonkin yhteen ja ainoaan doktriiniin olisi silloin hedelmätöntä.

Tunnettu on tapaus, jossa jotakin tulevaa taloudellista kehitystä kysyttiin joukolta taloustieteen huippuasiantuntijoita ja sen lisäksi joukolta Lontoon roskakuskeja. Kumpikaan ryhmä ei osoittautunut toista olennaisesti paremmaksi ennustuksissaan.

Kuitenkin meillä on syytä arvostaa enemmän asiantuntijoiden kuin maallikoiden ennustuksia. Edelliset sitä paitsi ovat paljon luotettavampia lyhyellä tähtäimellä. Tilanne on sama kuin sääennusteissa, joissa ennustettavuus vähenee nopeasti jakson pidentyessä ja lähenee ennen pitkää nollaa.

Yleiskuva FA:n artikkeleista on tällä kertaa aika ankea amerikkalaisin silmin katsottuna. Siellä arvioidaan sitä, kuka tulee hyötymään Amerikan jälkeisestä maailmasta, sitä, mitä voidaan saada aikaan sääntöpohjaisen maailman raunioista, sitä, miten maailmantalous on jo rikkoutunut, sitä, miten Iranin epätoivo on vaarallista, Kiinan vallanperimyksen ongelmia ja manner-ja merivaltojen taistelua uudesta maailmanjärjestyksestä eli klassista geopolitiikkaa.

Moni artikkeli näyttää koukuttavalta ja lienee luettava. Dramaattisin otsikko on kuitenkin Kenneth S. Rogoffilla: America’s Coming Crash. Alaotsikkona on Will Washington’s Debt Addiction Spark the Next Global Crisis?

Rogoff on taloustieteen professori Harvardissa ja toiminut muun muassa IMF:n pääekonomistina. Hän on myös ulkopolitiikan eksperttinä think tankissa Council on Foreign Relations. Hän ei siis ole mikään kevytsarjalainen ennustajaeukkojen kirjavasa joukossa.

Itse asiassa Rogoff ei keskity otsikkonsa tarikoittamaan aiheeseen ja tuskin edes käsittelee sitä. Sen sijaan hän pohtii USA:n korkean valtionvelan merkitystä sen talouden tulevaisuudelle ja siihen liittyvää erilaisten kriisien mahdollisuutta.

Normaalia tenttivastausta arvosteltaessa Rogoffin paperi pitäisi oikeastaan hylätä, mutta katsotaan nyt sitä nyt kuitenkin, vaikka se näyttääkin kalastelevan klikkejä epäasiallisin keinoin.

Lyhyesti sanoen, USA:n valtionvelka (public debt) on kasvanut suunnilleen BKT:n kokoiseksi, oltuaan vielä vuonna 2000 vain noin 35%. Siitä huolimatta dollarin asema reservivaluuttana on säilynyt ja USA:han sijoitetaan suurella luottauksella.

Kuitenkin valtion velanhoitokustannukset ovat lisääntyneet roimasti korkojen noustua. Aiemmat hyvin matalat korot eivät voi palata ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä. On pelättävissä, ettei maa pian pysty hoitamaan velkojaan.

Tilanne on siis siltä osin sama kuin Suomessa. Supervallan keinot selviytyä asiasta ovat kuitenkin moninaisemmat. Yksi on velkojen ainakin osittainen maksamatta jättäminen, toinen on julkisen talouden säästö- ja leikkauskuuri, kolmas on inflaatio ja neljäs valtion obligaatiot ja viides voisi olla vakaa kryptovaluutta stablecoin. Luultavasti käytetään näiden yhdistelmää.

Itse asiassa USA:n velkaantuminen ei ole sen suurempaa kuin kehittyneiden valtioiden keskimäärin, mutta se juuri onkin kohtuuttoman suurta. Entäpä jos markkinoiden luottamus romahtaa kerralla? Mikä voisi estää uuden Suuren lamakauden?

Ehkäpä ei mikään, mutta vaikka niin ei tapahtuisikaan, dollarin haluttavuus reservivaluuttana ja yleismaalimallisena kaiken mittana on vaarassa hiipua. Myös lääkkeet ylivelkaantumiseen ovat karvaita ja syövät USA:n supervaltastatusta, sen kykyä rahoittaa innovaatioita ja sen armeijan toimintakykyä.

USA:n tilalle on kyllä pyrkimässä korvaavia voimia.

Häämöttääkö jo supervallan loppu, End of an Empire? Enempää Espanja 1500-luvun jälkeen, Hollanti 1600-luvun jälkeen kuin Englanti 1800-luvun jälkeen eivät voineet ylläpitää hallitsevaa valuuttaa lakattuaan olemasta samaan aikaan supervaltoja myös sotilaallisesti.

Rogoff toteaa asiallisesti, ettei ole mahdollista ennustaa, millä tavalla USA:n velkaongelma purkautuu ja millaiset sen seuraukset ovat. Epämiellyttäviä ne joka tapauksessa ovat ja inflaatiolla tulee olemaan asiassa osuutensa. Ainakin mikäli asia jätetään hoitamatta, se jäytää maan asemaa maailmassa, päättää Rogoff artikkelinsa jo aika lauhkeasti.

Tässä ei ole edes mainittu Leningradin suuren gopnikin roolia. Hänhän riemuitsi dollarin valta-aseman häviämisestä jo vuoden 2008 kriisin aikoihin, toki varsin ennenaikaisesti.

Kuitenkin koko BRICS- niin epämääräinen yhteisö kuin se onkin, kannattaa tässä yhteydessä muistaa, sillä se kärkkyy tilaisuuttaan ja kun markkinat haistavat veren hajun (Rogoffin ilmaus), saattaa tapahtua nopeitakin murroksia esimerkiksi Kiinan hyväksi.

Eihän tarina vielä ole päättynyt ja tuskin edes alkanut. USA:ssa uskotaan nyt tekoälyyn uuden kasvun moottorina ja myös maan väestö kasvaa koko ajan, toisin kuin vaikkapa Kiinan, Venäjästä nyt puhumatta.

Näyttää joka tapauksessa selvältä, ettei usko maailmanpolitiikan ja talouden vakauteen ole enää vahvalla pohjalla tai edes asiantuntijapiireissä yleistä. Roskakuskien mielipiteistä en tiedä.

 USA ei enää näytä kovinkaan lupaavalta ehdokkaalta uuden Pax Romanan ylläpitäjäksi. Eipä se taida sitä roolia enää edes haluta. Parthialaiset siellä jo kurkkivat ja skyytit, joiden Aleksandr Blok luulee olleen vinosilmäisiä, odottavat hekin vuoroaan.