torstai 11. joulukuuta 2025

Mitäs me järjellä?

 

Järjen käyttö on kielletty

 

Tuntuu siltä, että nykyaika liukuu yhä kauemmas valistuksen ihanteista, joista keskeisenä voidaan pitää Immanuel Kantin kehotusta: ”Sapere aude!” Uskalla käyttää järkeäsi.

Kuten tunnettua, valistuksen ajan filosofit eivät kaihtaneet käydä kaikkien sovinnaisten totuuksien kimppuun. Kuninkaita, jotka selittivät saaneensa valtansa Jumalalta, pyydetiin esittämään valtakirjansa.

 Itse asiassa Jumalallakin oli tilivelvollisuus filosofin edessä: miksi hän oli sallinut pahuuden tulla maailmaan? Miksi hän nyt vaikkapa antoi Lissabonin maanjäristyksen uhrien kärsiä syyttömästi?

Nyt eivät Voltairen kaltaiset miehet enää kumarrelleet enempää Raamatun ilmestyksiä kuin aateliston perinnäisiä oikeuksia. Kaiken piti astua järjen tuomioistuimen eteen ja kestää sen tutkinta tai sitten siirtyä historian roskakoriin.

Kuinka toisin onkaan nyt. Järjellä me emme enää voi perustella emmekä koetella toisrotuisten (vaikka rotuja ei edes ole), tai toisen (enempää kuin esimerkiksi kolmannen tai neljännen) sukupuolen edustajien emmekä edes muuten vain toisin suuntautuneiden aivoituksia.

Jos joku pahoittaa mielensä, on hänellä oikeus kieltää sellaista aiheuttava ajattelu. Jos joku voisi käyttää jotakin järkeilyä pahoihin tarkoituksiin, on sellainen järjen käyttö kielletty. Johtavat journalistit kävivät taannoin jo kuumana sen takia, että muuan norjalainen terroristi oli viitannut esimerkiksi John Stuart Millin ajatuksiin. En osaa sanoa, miksi Mill pelastui.

Järjellä ei tässä maailmassa enää ole paljoakaan virkaa. Älyähän ei keskivertokansalainen tarvitse, sillä häntä satoja kertoja kyvykkäämpi halpa tekoäly hoitaa hommat sallituissa puitteissa hänenkin puolestaan. Maailmanlaajuinen sensuurikoneisto metsästää nyt järkeilyjen sijasta myös ja erityisesti irrallisia sanoja. Ne ovat markkereita…

Uskaltakaapas vain sanoa noita sanoja, en nyt tietenkään kirjoita niitä tähän. Ei auta mitään, jos väitätte, että tarkoituksenne oli viaton tai peräti hyvänsuopa. Teillä ei yksinkertaiesti ole mitään oikeutta ajatella tai sanoa mitä tahansa.

Itse asiassa henkinen liikkumavaranne on  varsin olematon, kun mennään sille perustavimmalle alueelle, jossa arvoja punnitaan. Voitte tietenkin jättää ajatuksenne omaksi tiedoksenne.

Järki on nyt vaarallinen ja pelottava asia. Ajattelun sijaan on suositeltavaa määkiä laumassa, missä voi kaikin mokomin toteuttaa itseään nauramalla sallituille, oikeaoppisille puujalkavitseille yhtaikaa muiden kanssa ja osallistua aina silloin tällöin kahden minuutin vihaan edistyksen vihollisia vastaan.

Vai halusitteko jotakin muuta? Miksi?

Esimerkkejä uskonnollisesta ja sitä vastaavasta poliittisesta puhdasoppisuudesta löytyy historiasta yllin kyllin. Kaikille on ollut yhteistä pyrkimys ajattelun rajoittamiseen. Rangaistukset väärästä ajattelusta ovat usein olleet äärimmäisen raakoja, millä on kaiketi haluttu korostaa totuuden ja valheen välisen kulun syvyyttä.

 Sitäkin virkistävämpiä ovat poikkeukset, vapaan ajattelun sankarit, jotka eivät ole antaneet pelotella itseään pois järjen käytöstä.

Heitä löytyy primitiivisimpien ja raaimpienkin uskontojen piiristä. Muuan sellainen oli Omar Hajjam (Khaijam), jonka teoksia aletiin julkaista Suomessa sodan jälkeen.

Hänestä joskus kirjoitinkin:

perjantai 19. elokuuta 2016

Omar ja fariseukset



Omar ja fariseukset

 

1960-luvun muistettavimpia runouselämyksiä oli minulle Omar Khaijamin Viisaan viini Toivo Lyyn kääntämänä. Kirjan esipuheessa tosin varoitettiin, ettei se ”viini”, josta runoilija puhuu, välttämättä tarkoita juuri rypäleen mehua vaan sitä itseään viisautta. Viini oli Suomessakin tuolloin hieman arkaluontoinen asia.

Runojen sanat olivat kuitenkin siksi selviä, että ne ymmärrettiin ilman selityksiä. Miksipä muuten tämä runoilija ja tiedemies olisi riskeerannut rienaamalla islamin viininjuontikieltoa eikä puhunut suoraan viisaudesta, jos sitä kerran tarkoitti?

Kaiken kaikkiaankin Omarin runous on pitkä ja lukijalle ajan mittaan hieman väsyttäväkin ylistyslaulu viinille, mihin liittyy myös krapulan problematiikka, ajan fariseuksiin kohdistettu satiiri ja selvä vapaa-ajattelu, joka tekee itsensä Allahin vastuulliseksi runoilijan edessä.

Johtopäätös viinin arvosta ja merkityksestä on selvä: mikäli profeetta lupaa viiniä kuoleman jälkeen, täytyy sen olla hyvä asia ja on kovin epäilyttävää ja moraalisesti arveluttavaa kieltää sitten viini tässä elämässä.

Brittisotilaat kuuluvat vieneen Haijjamin rubaijat eli nelirivit selkärepussa mukanaan rintamille ja Suomen sotasukupolven edustajat ovat kertoneet, että runoilijan konstailematon yksityisen onnen ylistys vaikutti kuin ilmestys sota-ajan uhrimieltä ja yhteisvastuuta saarnanneen paatoksen jälkeen.

 

 

Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas

ja lampaanreittä kappale –ja kaksin kerallas

kedolla, tuttu tuttavin, tulppaani-poskinen

Ken valtikkaansa vaihtaisi ei siihen kuningas?

 

Tässä on Omarin elämänfilosofian kova ydin. Kun lisätään, että runoilija loi myös kuvan siitä, miten viinin ja lemmen nautiskelija itsekin muuttuu kuoltuaan saveksi, josta savenvalaja sitten tekee uusia ruukkuja, joita uuden viinin juojat kallistelevat, on tämän Salomonin Saarnaajaa muistuttavan viisaan keskeiset vaikutuskeinot kerrottu.

Parhaat tietämäni käännökset ovat Toivo Lyyn. Ertaapa tuota edellistä vaikka Robert Gravesin ja Omar Ali-Shahin versioon:

 

A gourd of red wine and a sheaf of poems-

A bare subsistence, half loaf, not more-

Supplied us two alone in the free desert:

What Sultan could we envy on this throne?

 

Epilemättä ajatus tässä hieman muuntuu, mutta itse perusasia pysyy samana. Puhuminen erämaasta, desert tuntuu oudolta, kun runoilija näyttää yleensä suosivan niittyjä, mutta toki paikan karuus korostaa sitä reaalista rikkautta, jonka antavat juurevat perusnautinnot.

Sitä viisauden tavoittelua, jonka jotkut haluaisivat nostaa Omarin, tiedemiehen ja matemaatikon varsinaiseksi intohimoksi, hän pilkkaa usein. Sitä hän vertaa muun muassa härän lypsämiseen. Venäjäksi näin:

 

Тот, кто следует разум, -доит быка

Умник будет в убытке наверняка!

В наше время доходней валять дурака,

Ибо разум сегодня в цене чеснока.

 

Ketkä tässä maailmassa sitten hölmöjä jallittavat? Aivan ilmeisestin toiset hölmöt. Toivo Lyyn mukaan:

 

Jos pari kolme narria nyt ohjaa maailmaa

ja typeryytens’ ääretön älystä käydä saa

ja heist’ on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu-

niin entä sitten? –Enintään se ehkä naurattaa…

 

Jos Allah on armelias ja armahtavainen eikä sen lisäksi mikään hölmö, niin tottahan näin viis veisaa kaiken maailman paastoista ja mullahien höpötyksistä:

 

К черту молитву, мечеть и муллу!

Воздадим полной часей Аллаху хвалу.

Наша плоть в бесконечных своих превращенях

То в кувшин превращается, то пиалу

 

Islamin matka kohti kolmatta vuosituhatta ei näytä älylliseltä edistyksen riemumarssilta. Jo toisen vuosituhannen alussa Omar osasi nähdä tiukkojen uskonnollisten säännösten koko naurettavuuden ja niiden pönkittämisestä henkisen ja aineellisen elantonsa saavien mullahien typeryyden.

Omarin henkeä voi ainakin osaksi verrata 1700-luvun valistuksen eetokseen. Sapere aude! tunnuksellaan se samaan tapaan haastoi sen Allahin, jonka ahdaskatseiset klerikaalit olivat luoneet omaksi kuvakseen.

Kaikessa rienaamisen riemussaan Omar kuitenkin esittää olevansa muslimi ja ellei nyt paras kaikista (kuten eivät varmaan myöskään nuo aaseina hirnuvat mullahit), niin tuskinpa muita huonompi:

 

Ma kainalossa Koraani ja kannu toisen alla

vaellen tiellä kaidalla tai tiellä lavealla,

enk’ ole pahin pakana, en parhain musulmaani

tään holvin sinikivisen ja aurinkoisen alla

 

Mutta Omaria pidetään yleisesti suufilaisena mystikkona. Uskonnollisten fanaatikkojen silmissä luopio on aina pahempi kuin pakana. Muistelkaamme vain sitä, minkä aseman Trotski sai Stalinin ja stalinistien silmissä.

Näinä fanatismin ja idiotismin kukoistuksen aikoina Omarilla olisi paljon sanottavaa myös koko muhamettilaisten kirjavalle joukolle ja toki muillekin. Järki on kaikille ihmisille annettu ja sen alkeellisimmat johtopäätökset ovat jokaisella tarjolla. Miksi siis tilanne on taas tämä:

 

Vain hirnuvia aaseja on koko ihmissuku,

 vain nassakoita täynnä tyhjää lukematon luku.

Sa tahtoisitko suuteluttaa niillä kantapäätäs?

Ne suutelevat, kunnian jos sull’ on valhepuku.

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita nimellä.