Rikolliset pilat

 

Ajatusrikos ja uususkonto

 

Alec Ryrien (ks. Vihavainen: Heil, heil siellä, heil heil täällä... ) ajatus uudesta ”hitleriaanisesta” uskonnosta vaikuttaa sangen oikeaan osuneelta.

Läntisessä maailmassa on kristinuskon jälkeen vallitsevaksi tullut erikoislaatuinen sekoitus ankarien tabujen kehystämää ortodoksiaa, jossa paholainen henkilöityy Hitler-myyttiin ja jossa varsinaisen uskonnollisen, palvottavan jumaluuden korvaa kaikki kattava hedonismi ja hyve samaistetaan entisiin paheisiin ja niiden suvaitsemiseen.

Ryrie esittää kirjassaan pari esimerkkiä siitä, miten nykyisessäkin länsimaisessa kulttuurissa on ”punaisia linjoja”, joiden ylittäminen johtaa hyvinkin dramaattisiin seurauksiin, vaikka itse asia olisi aivan mitätön, eikä siihen liittyisi mitään kärsivää uhria.

Periaaatteessahan nyt suvaitaan ja jopa ylistetään kaikkia mahdollisia asioita, joista joku saa nautintoa ja jossa uhreja ei ole. Niin polyamoria, eläimiin sekaantuminen, kuin insestikin on julistettu uhrittomiksi rikoksiksi, joiden paheksuminen on vain osoitus takapajuisuudesta. Perinteisen perheen sijasta esikuvallisiksi nostetaan ns. sateenkaariperheet. Mitä pervompaa, sitä ansiokkaampaa.

Merkittävänä poikkeuksena yleisestä säännöstä on kaikki sellainen, johon oletetaan liittyvän jonkinlainen linkki paholaiseen, joka aikoinaan ruumiillistui Hitlerissä ja hänen otaksutussa ajattelussaan.

Jossakin mielessä Hitler oli nationalisti, vaikka halusikin leikata osan kansastaan pois, eikä hyväksynyt toisten kansakuntien nationalismia. Siispä myös nationalismilla on assosiaatio paholaisen edustamaan kuolemankulttiin.

Hitlerin oletettu nationalismi oli kuitenkin aivan tietynlaista, sillä siihen liittyi keskeisenä rotuajattelu siinä muodossa, jota kutsumme rasismiksi.

Rasismihan tarkoittaa rotuun tai ainakin oletettuun rotuun perustuvaa ajattelua, jossa tietyn rodun edut asetetaan toisten edelle eli siis suositaan ja sorretaan ihmisiä heidän synnynnäisten ja periytyvien ominaisuuksiensa perusteella.

Koska Hitler tuollaisella perusteella suorastaan suoritti historian ilmeisesti suurimman joukkomurhan, kuuluu rasismi nykyisen uususkonnon mukaisesti pahuuden syvimpään ytimeen.

Rotuun eli populaatiogeneettisiin ominaisuuksiin perustaen on kiellettyä enempää ajatella kuin toimiakaan. Sellainen olisi sitä paitsi epätieteellistä ja itse asiassa mahdotontakin, kun rotuja ei edes ole olemassa.

Sen sijaan on hyväksyttyä ja kiitettävää toimia niitä vastaan ja tähän asiaan lukemattomat hyvät ihmiset panostavatkin päivittäin aivan tavattomasti ja jälkeäkin syntyy.

Tässä saattaa joku yksinkertainen sielu kysyä, miten sitten on oikein mahdollista edes vastustaa sellaista, jota ei ole. Hänelle voi vastata, että kuvitelmia kyllä on olemassa ja teologit tietävät, ettei maailmassa ole pahuuttakaan, vaan ainoastaan hyvän puutetta. Paholaisen toimenkuvaan kuuluu juuri tuon hyvän vastustaminen.

Rasismi on siis juuri tuollainen kuvitelmien synnyttämä paha. Se on ennen muuta ihmisen vieraantumista ihmisoikeuksien hyväksymisestä eli syntiä ja tapahtuu siis ajatuksissa. Sekä Orwell että reaalisosialismin ideologit ymmärsivät hyvin, että ajatusrikos on rikoksista kaikkein perustavin ja vaarallisin.

Yksikin väärinajattelija sosialismin linnakkeen strategisella paikalla saattoi koitua koko maailmanhistoriallisen edistyksen vaarantavaksi onnettomuudeksi, kuten vuoden 1938 suuressa uuden neuvostoälymystön katekismuksessa (ks. Vihavainen: Haun lyhyt kurssi tulokset ) todettiin.

Mitä itse rasismin konkreettisiin ilmentymiin tekojen tai politiikan tasolla tulee, meillä Suomessa sellaisia on ollut hyvin vaikea löytää. Verrattuna vaikkapa Intiaan tai Afrikan maihin olemme siinä suhteessa hyvin lähellä putipuhtautta.

Toki ammattiloukkaantujilla on meilläkin ollut mahdollista löytää valittamisen aihetta. Saattaahan joku vaikkapa kysyä, mistä kaukaa se vieras on kotoisin, vaikka tämä olisi ihan vaan espoolainen. Tuollaisen loukkaantumista voisi kyllä pitää jonkinlaisena mikroregressiona ja aikaihmiselle sopimattomana ruikutuksena.

Näin ei kuitenkaan tehdä, sillä uusi uskontomme edellyttää, että meillä vanhan perinteemme mukaisesti olisi syntitaakka, jota katuen ja valittaen voisimme tuntea itsemme arvottomiksi ja sitten ihmeen kautta kokea armon.

Kauempaa katsoen nämä niin sanoakseni hihamerkkitason (ks. Vihavainen: Haun hesari ei ole vitsi tulokset ) näytelmät taatusti antavat maastamme ja kulttuuristamme auttamattoman koomisen kuvan. Olemme sen ansainneet.

Nyt suureksi skandaaliksi ollaan paisuttamassa jotakin missin kuvaa, jossa tämä vetää silmiään vinoon ja muka matkii kiinalaista.

Yritän ymmärtää, miksi näin ei saisi tehdä ja miksi kyseessä on sen tason rikos, jonka tyhmimpien mielestä pitäisi jo heilutella hallitustakin.

Voimme kuvitella siinä yrityksen jollakin tavalla halventaa kiinalaisia, mistä löytyy heti assosiaatio Hitleriin eli siis paholaiseen.

Eikö tässä siis tule mieleen sellainen assosiaatio, että kiinalaiset ovat virnistelijän mielestä alempi rotu, jollaiset olisi tuhottava? Tämähän olisi jo selvää rasismia ja sehän lähtee oman ylemmyyden olettamisesta: toiset ovat väärän näköisiä ”valkoisuusnormin” näkökulmasta…

Epäilemättä tästä maailmasta löytyy niitäkin, joiden mielestä kiinalaiset ovat rumia ja heidän silmänsä ovat väärään suuntaan vinossa.

Kiinalaisten näkökulmasta asia on korkeintaan hullunkurinen, uskaltaisin sanoa, vaikka ei ole kysynyt edes puolen miljardin kiinalaisen mielipidettä.

Vanhan Zhong-guon eli keskuksen valtakunnan asukkaiden mielestä heidän kansansa, han-kansa, on aina ollut maailman kaunein, älykkäin ja viisain rotu. Muut ovat sitten mikä mitäkin, japanilaiset ovat ”itäisten saarten vääräsäärisiä paholaisia”, länsimaalaiset ovat ”pitkäneniä”, joita nauramaan ainakin takavuosina kerääntyi aina pitkä perässä seuraava laahus.

”Ruma amerikkalainen” karvakuono on ollut jo ulkonäöltään kauhistus koko Aasiassa. Mitä naisiin tulee, vastaavat ainakin sikäläiset naiset keskimäärin paljon paremmin myös länsimaisten miesten naisihannetta kuin monien muiden kansallisuuksien edustajat. Avioliittotilastot puhuvat puolestaan.

Mitä sitten tulee kiinalaisten hengenlahjoihin, on tutkimuksissa yhä uudelleen todettu, että ne ylittävät selvästi valkoisten kansallisuuksien keskimääräiset tulokset ja jäävät kakkoseksi vain juutalaisille. Kiina on jo nyt selvä voittaja sivilisaatioiden kisassa ja yhä pienemmäksi vähemmistöksi jäävien länsimaiden on alettava ymmärtää oma tilansa vaaranalaisena vähemmistönä.

Rasismi olisi huono vastaus siihen tilanteeseen, johon länsimaat ovat joutumassa ja se on jo yleensä kaikkialla ymmärretty. Kiinalaisten ja muidenkin itä-aasialaisten muuttorajoitukset kuuluvat jo kaukaiseen historiaan. Heitä tarvitaan myös täällä, eivätkä he tässä maailmassa tarvitse mitään suojelua yrityksiltä leimata heitä alempiarvoisiksi.

Jos joku sellaista yrittää, hän paljastaa vain oma säälittävän typeryytensä. Sen fiksumpaa ei ole yritys paisuttaa täysin mitättömistä leikeistä suurta skandaalia anteeksipyyntöineen ja kvasiuskonnollisine litanioineen ”rasismista” ja ”nollatoleranssista”. Sen tason typeryydet eivät ole aikaihmisen arvolle sopivia.

Tämän oppiminen taitaa viedä aikansa, mutta eiköhän se vielä tapahdu.