lauantai 28. helmikuuta 2026

Joukkonsa vanhurskas

 

Raahab ja hänen ammattinsa

 

Kuten pyhästä kirjastamme muistamme, Jerikon muurit sorrettiin torvensoitolla ja israelilaiset ”vihkivät miekan terällä tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli, miehet ja naiset nuoret ja vanhat, vieläpä härät, lampaat ja aasit”. Joos.6:21.

”Mutta kaupungin ja kaikki, mitä siinä oli, he polttivat tulella, ainoastaan hopean, kullan ja vaski- ja rautakalut he panivat Herran huoneen aarteistoon” .Joos.6:24. Rautahan oli silloin arvossaan.

Yksi poikkeus totaalisessa tuhoamisessa  oli: portto Raahab perheineen, joka käsitti ”hänen isänsä, äitinsä veljensä ja kaikki hänen omaisensa”. ”Ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen aina tähän päivään asti.”

En oikein tiedä, milllaisia psyykkisiä ongelmia tilanteeseen saattoi joka tapauksessa liittyä. Esimerkiksi keskusteluapua tuskin oli järjestetty.

Armahduksen syynä oli, että Raahab oli pettänyt oman kansansa ja piilotellut luonaan kahta israelilaista miestä, vakoojaa. Kyseessä oli siis maanpetos, jollaisesta olisi kuulunut kuolemantuomio. Raahab osasi kuitenkin tietyistä syistä olla kuuliainen nimenomaan Israelin jumalalle, mikä siis osoittautui erittäin kannattavaksi.

Itse asiassa kyseessä oli tavanomainen diili. Raahab kertoi vakoojille, että tiesi kotikaupunkinsa tuhon olevan tulossa, ”…ja mitä teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle toisella puolen Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi”.

Sen jälkeen Raahab pani miehet vannomaan, että jos hän säästäisi heidät, he puolestaan säästäisivät Raahabin ja hänen perheensä valloitettuaan kaupungin. Niinhän sitten tapahtuikin.

Meidän lienee pakko nimittää Raahabia vanhurskaaksi eli Jumalalle otolliseksi, vaikka objektiivisten syiden perusteella siihen ei tuntuisi mitään syytä, päinvastoin. Ainakin, jos lähdemme nykyaikana normaaleista ihmisoikeuksien ja ihmisarvon tunnustamisesta ja yleensä suvereenisuuden periaatteesta, jonka mukaan myös Jerikolla oli oikeus olla olemassa.

Mitta silloin ei sellaisia tunnettu. Kansat ja valtiot eivät olleet lainkaan tasa-arvoisia, vaan yksi oli ainakin omasta mielestään yläpuolella muiden. Kaikki, mitä sen hyväksi tehtiin, oli oikeutettua ja päinvastoin, kaikki, mikä sitä vahingoitti, oli väärin.

Tämä periaate ei löydy ainoastaan raamatullisesta muinaisuudesta. Aian vastaavasti se on ollut voimassa totalitaarisissa maissa, jotka ovat käsittäneet itsensä koko maailmanhistorian edistyksen voimiksi. Eihän niin suuren asian vastustamiselle löydy eikä voi löytyä mitään oikeutta.

Kaikesta huolimatta Raahabin urotyö, sillä sellaisena se esitetään, herättää kysymyksiä. Tiedän, että hänestä on erinäisissä sananselityksissä tehty jopa jonkinlainen pyhimys ja myös hänen kauneuttaan on joskus ylitsevuotavasti ihasteltu.

 Koska hän omalla tavallaan joka tapauksessa oli Herran valittu, täytyi hänestä kaiketi säteillä myös jonkinlaista pyhyyttä. Olisi kaiketi rienaavaa rinnastaa häntä vain joihinkin tyhjänpäiväisiin  OnlyFans-”tähtiin”.

Joosian kirjasta emme löydä minkäänlaista kritiikkiä myöskään Raahabin työtä eli siis porton ammattia kohtaan. Ei edes tule, sinänsä kai tarpeettomasti mainituksi, että hän olisi kuulunut julkisyntisiin, kuten eräät muutkin aikakauden ammattikunnat, joista mieleen tulevat heti publikaanit eli tullimiehet.

Myös pyöveleitä yleensä jotenkin halveksittiin, mikä tulee esille esimerkiksi Catulluksen runosta, jossa halvennetaan jotakuta henkilöä, joka muka tuskin saisi hankittua itselleen seksuaalista tyydytystä edes pyrkimällä nuolemaan, Päivö ja Teivas Oksalan suomennoksen mukaan ”ryöttäisen rankkurin” (lat. carnifex -pyöveli) pyllyä. Pakit tulisi.

Raahab sen sijaan oli ainakin apokryfisten tietojen mukaan valtavan kaunis nainen ja epäilemättä omalla, kenties epäilyttävällä alallaan nautti suurta ihailua ja tulojakin, mikäli legendat siis pitävät paikkansa.

Toki erinäiset ammatit olivat enemmän tai vähemmän halveksittuja ja voisi olla kiinnostavaa rinnastaa niitä nykypäivään. Tosin meillä ei ole varsinaista, niin sanoakseni eksaktia tietoa antiikin ajan ammattinimikkeiden arvostuksista. Nykyäänhän tutkitun tiedon skaala ulottuu hamasta aivokirurgista bloggariin/vloggariin. Onhan siinä jo portaikkoa kerrakseen (ks. Vihavainen: Haun ammattien arvostus tulokset ).

Ymmärtäisin asian niin, että nykyisessä pohjoismaisessa yhteiskunnassa, jossa asiat hoidetaan rationaalisesti tiettyjä kaavoja uskollisesti noudattaen, ovat esimerkiksi juuri tullimiehet aivan täysiarvoisia yhteiskunnan jäseniä.

Tämä siksi, että pidetään selvänä, että he vain tekevät työtään, eivätkä edes pystyisi vetämään välistä, mielivaltaisesta vallankäytöstä puhumatta. Poliitikkojenlaita on jo hieman toisin.

Monessa muussa maassa näin ei ole ollut eikä ole. Kun Neuvostoliitossa vallitsi sosialismi, se näennäisestä rationaalisuudestaan huolimatta nimenomaan kätki fasadinsa taakse valtavan epävirallisen tavaroiden ja palveluiden välittämisen verkoston. Siellä mahdollisuuksia mielivaltaan kertyi hyvin monille ja jotkut ammattinimikkeet olivat jopa periaatteessa epäilyttäviä ja puolirikollisia.

 Räikeä esimerkki olivat liikennemiliisit (GAI), jotka rahastivat aivan avoimesti. Myös myymälänhoitajat ja jopa myyjät olivat epäilyttäviä ja tiskin alta liikkui tavaraa paljon ja aivan omilla hinnoillaan.

Jossakin vaiheessa poliitikot alkoivat tuskastua asioiden tilaan ja kauppaliikkeiden johtajiksi pantiin upseereita, jotka tottelivat sääntöjä valan velvoituksella ja kovien tuomioiden uhalla.

Ellen väärin muista, niin itse Gorkinkadun (nyk. Tverskaja) maineikas Univermag n:o 1 oli silloin nopeasti menossa kohti konkurssia. Blat eli epävirallinen toiminta oli tuossa systeemissä välttämätöntä, jotta yleensä saisi asiat hoidettua.

Moni kehitysmaalainen pelkää täälläkin poliisia, koska ei usko, tämän malttavan pysyä ihan lain puitteissa. Yleinen petkuttaminen, joka kuuluu perinteisiin basaarikaupan tapoihin, on meillä paitsi tosiaankin kiellettyä, myös oikeasti harvinaista.

Kuitenkin jo itse Aristoteles sanoi: ”mercator sine peccamine vix esse potest” -tuskin on mahdollista, että kauppiaana voisi olla ilman petosta. Hän sentään jätti epäilyksen: ehkä sittenkin…? Nykyään uskomme asian ilman muuta.

 Meidän aikanamme arvojen ja normien järjestys on aivan omanlaisensa ja se on myös täällä pohjolassa suuestikin muusta maailmasta poikkeava. Täällä veisaamme viis sukulaisistammekin, yhä useammin.

Koko ajan tuo järjestys on muuttumassa ja nimenomaan tuolla Raahabin edustamalla alueella kehitys näyttää olevan nopeaa ja yritys uusien normien aikaansaamiseksi on ollut armottoman kovaa.

Ja kuitenkin Raahab myi niin sanoakseni aitoa tavaraa, eli siis palveluita. Hän ei voinut olla muuta kuin perusrehellinen omassa toimessaan. Varmaakin näytteleminen kuului hänen toimenkuvaansa, mutta eihän nykyaika näyttelijöitäkään tuomitse, toisin kuin ennen. Päin vastoin, heistähän on tehty jdoleita…

Feministisellä puolella yritettiin viime vuosikymmeninä tehdä prostituutiosta ehdottomasti laitonta, mikä tietenkin entisestään vahvistaisi naisten valta-asemaa koko strategisesti keskeisellä seksuaalisella alalla ja nostaisi epävirallisia palkkioita ehkä huikeisiinkin hintoihin. Kilpailua se halvaannuttaisi tehokkaasti.

Niinpä yritettiin jopa tehdä tutkimuksia, joissa muka todistettiin, että jokainen prostituutiota harjoittava nainen oli uhri, joka suunnattomasti kärsi jokaisesta keikastaan ja jonka pysymistä alalla saattoi selittää vain ja ainoastaan ihmiskauppa, viime kädessä ehkä vain väkivalta...

En viitsi tässä luetella kaikki niitä typeryyksiä, joihin tässä kampanjassa yllettiin, mutta totean, että koko homma on nyt tainnut lässähtää kasaan ja että siihen näyttävät ainakin meillä vaikuttaneen raikkaan suihkun tavoin Anna Kontulan muistelmat (ks. Vihavainen: Haun leipää ja ruusuja tulokset ).

 Raahab oli vanhurskas vertaistensa joukossa ja tämän tunnustuksen suon mielelläni myös Annalle, jonka tervejärkisyyttä on yhä uudelleen saanut ihailla. Ja ei, en ole kommunisti. Ei se tähän kuulu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita nimellä.