Kirjoja ja ihmisiä

 

Niitä näitä

 

 Joku tässä kysäisi esimerkkejä siitä, miten kirjatarjonta Espanjassa poikkeaa meikäläisestä. En suinkaan yritä olla enempää Espanjan kuin saati nyt latinalaisen Amerikan tuntija, mutta silmiinpistäviä eroja näkee ensi silmäyksellä.

Usein ne liittyvät Espanjan ja espanjan- ja portugalinkielisen maailman historiaan. Ostin muun muassa kirjan, jonka on kirjoittanut Elvira Roca Barea ja jonka nimi on ”Imperiofobia y leyenda negra. Roma, Rusia, Estados Unidos y el imperio Español”.

Kyseessä on tämän kirjan 42. painos ja sitä on myyty yli 200 000 kappaletta. Mario Vargas Llosa, latinalaisen Amerikan johtavaksi intellektuelliksikin kutsuttu, kirjoittaa siitä takakannen lööpissä ”Voiko kirja olla samaan aikaan viihdyttävä ja ankaran tieteellinen? Harvinaista se on, mutta Imperiofobia y leyenda negran, tapauksessa asia toteutuu.

 Kirja on hyökkäävä (aguerrido), syvällinen ja poleeminen ja sitä lukee kuin salapoliisiromaania, jota lukija ahmii saadakseen tietää, kuka on murhaaja. Tunnustan, etten ole pitkään aikaan lukenut yhtä viehättävää ja inspiroivaa kirjaa”.

Meillä sitä tuskin koskaan julkaistaan, sillä se keskittyy 615 sivullaan taistelemaan ” mustaa legendaa” (leyenda negra tai mito negro) vastaan, jonka väitetään vääristäneen Espanjan historian ja olevan anglosaksista alkuperää.

Minusta asia kuulostaa prima facie varsin mahdolliselta, mutta suomalaisille sillä on sangen vähäpätöinen merkitys ja kaiken kaikkiaan me olemme aina vuodesta 1899 saakka tottuneet vastustamaan kiivaasti kaikenlaisia imperiumeja. Tämähän liittyy historialliseen kokemukseemme.

Engelsmannit taas olivat kyllä itsekin imperialisteja, mutta heidän historiaansa kuuluu keskeisenä taistelu muita imperiumeja vastaan.

Tuskin luen koko opusta tällä viikolla, mutta pakkohan se oli ostaa.

Muuan toinen ostamani kirja on nimeltään ”El Diablo está entre nosotros. Los agentes del caos en el nuevo orden mundial”. Toinen painos on jo tälläkin meneillään.

Salaliittoteoriaahan siinä mainostetaan jo otsikossa, mutta enpä ole sellaisiinkaan ennen perehtynyt, enkä edes huomannut niiden esittelyä kotimaisten kirjakauppojen hyllyillä. Koetanpa paikata tätäkin sivistyksen aukkoa.

Kirjoittaja on aiemmin kirjoittanut suositun kirjan aiheesta ”Las claves ocultas del 11M”.

Mikäli suomalainen jää ihmettelemään, mikä se sellainen 11M on, kertoo wikipedia hänelle, että sillä nimellä tunnetaan se pommitus, joka tapahtui 11. maaliskuuta vuonna 2004.  Iskut kohdistuivat Madridin lähijuniin ja niissä menehtyi 191 ja loukkaantui 2050 ihmistä.

Syyt ovat yhä hämäräb peitossa, mutta on syytä olettaa, että tarkoituksena oli pelottaa Espanja pois Irakin sodasta.

Suomalaisia ei ollut uhrien joukossa ja niinpä harva meillä muistaa koko juttua.

Harva meillä on myöskään kiinnostunut esimerkiksi sinänsä hyvin merkittävästä Trafalgarin taistelusta Espanjan näkökulmasta.

Siitä kertoo kirja ”Kunniakas tappio” Derrota gloriosa”. Trafalgarissa Espanjan laivastolla hyvin suuri rooli ja se hävisi, mutta taisteli kunnialla. Meitähän asia ei voisi kai vähemmän kiinnostaa. Tunteeko monikaan edes Pietari Suuren ”Merelliseksi Poltavaksi” nimittämää Riilahden taistelua? Laivastossa palvelleet eivät saa vastata.

Kaiken kaikkiaan niinkin pienissä kirjakaupoissa, kuin Fuegirolan Teseossa (Theseus) tai Torremolinosin Pérgamossa on historiahyllyillä ehkäpä noin puolet sellaisia kirjoja, joita on turha etsiä Helsingistä tai edes Lontoosta, ainakaan sinänsä huikeasta Waterstonesta.

 Kaksikin maailman merien historiaa käsittelevää paksua opusta jätin toistaiseksi ostamatta, vaikka sormia syyhyi. Vita brevis, ars longa. Mutta on tässä viedä pari päivää aikaa harkita…