Suuren muutoksen oireita

 

Uskonsotaa ja -rauhaa kulttuurin muutoksessa

 

Päivi Räsäsen tapaus on kovasti kuohuttava. Valtakunnansyyttäjä haastoi hänet oikeuteen yleisen syyttäjän alaan kuuluvasta rikoksesta, jonka oletettiin syntyineen apostoli Paavalin homoseksualismia koskevasta lainauksesta.

Paavalin mukaan homot joutuvat ”kadotukseen” ja tämän uhkauksen Räsänenkin toisti, nimittäen vielä homoutta seksuaaliseksi vinoutumaksi.

No, ellei joku sattunut asiaa tietämään, voin todeta, että seksuaalisena vinoutumana homoutta piti jopa Platon teoksessaan ”Lait”, vaikka esittikin ”Pidoissaan” pederastian ihannoituna rakkauden muotona, erityisesti sellaisena, kuin Sokrates sitä harjoitti, eli pidättyvänä ja henkisenä.

Mutta Räsänenhän teki tekosensa 2000-luvulla ja nykyään meillä on menossa suuri uuden etsinnän kausi. Kristinusko koetaan yleisesti vanhentuneeksi ja tutkimusten mukaan vain kovin pieni prosentti kansastamme ottaa sen tosissaan.

Normaalia on, että jos joku uskovaiseen vähemmistöön kuuluva ihminen julistaa toiselle hänen joutuvan kadotukseen eli helvettiin, tämä ei saa sielulleen vammaa eikä rupea itkeä tihrustamaan, vaan nauraa pilkallisesti tai toteaa lakonisesti, ettei voisi vähemmän kiinnostaa. EVVK.

Voimme todeta, että Räsäsen esille nostama uhka on menettänyt tehonsa jo kauan sitten. Kukaan ei tunne tarvetta juosta turvalliseen tilaan, mikäli Räsänen tai joku hänen hengenheimolaisestaan tulee vastaan.

Eihän Paavali tuossa edes lainkaan sano tai anna ymmärtää, että rangaistus tabun rikkomisesta olisi tai sen tulisi olla ihmisten käsissä ja maan päällä. Mikäli Pietari tosiaan toimii taivaan portinvartijana, mikä on apokryfinen väite, ei hän tee sitä ihmisen ominaisuudessa, vaan käyttää delegoitua valtaa, joka ei tosiaankaan kuulu kenellekään muulle.

Luterilaisuuden periaatteiden mukaan itse kunkin kuuluu tutkistella Jumalan sanaa ja tulkita sitä sen mukaan, kuin hänen omatuntonsa käskee. Siksi juuri koko lukutaitoa pidettiin aikoinaan tarpeellisena: että jokainen voisi tutustua Raamattuun ja siellä muun muassa Paavalin kirjeisiin. Siitä lähtien ne ovat olleet julkisesti esillä kaikkien luettavana.

Miten on mahdollista, että on löydetty juristeja, joiden järkeen ja moraaliin on sopinut tuo Raamatun siteeraamisen luokittelu rikolliseksi, on todella kiinnostava ja tärkeä kysymys.

Jos ja kun sellainen kerran on mahdollista, ovat portit auki mielivallalle, jossa ketä tahansa uskovaista pidetään vuodesta toiseen sidottuna pysähtyneeseen oikeusprosessiin ja koko länsimaisen sivilisaation entinen pyhä kirja siinä julistettuine periaatteineen asetetaan käytännössä lainsuojattomaksi.

Kyseessä ei ole vain yhden ihmisen sinänsä tärkeä kohtalo, vaan periaate, joka vie meidät aivan uuden aikakauden portille. Raamatussa on runsaasti erilaisia kietoja ja käskyjä, jotka ovat paljon uhkaavampiakin, esimerkiksi elävältä hautaamisineen ja kummallisine tabuineen.

Ennen pitkää voidaan päästään Raamatun täyskieltoon, jos tällaisen syytteen edustama periaate menee läpi tai sitten siitä on julkaistava aivan uusi ”poliittisesti korrekti” versio Raamatusta.

Erittäin tärkeää on huomata, että sama valtionsyyttäjä, joka poliisin toistuneesta esitutkinnasta huolimatta ryhtyi ajamaan syytettä, sai juristikollegoiltaan ”Vuoden oikeusteko”-palkinnon.

Tämän jälkeen juristikunta saa syyttää itseään, mikäli huomaa tähän saakka vielä mahdollisesti nauttimansa luottamuksen ja kunnioituksen kokonaan hävinneen.

Sivuhuomautuksena voi todeta tyhmyyteen liitettyjen älyllisten ja moraalisten ilmiöiden aivan tavattomasti puhjenneen kukkaan Räsäsen jutun ympärillä. Niin sanottu kognitiivinen ennakkoasenne on johtanut jotkut olettamaan, että Räsänen todella sanoi jotakin kauheaa, mikä todella sisälsi kiihotusta ”kansanryhmää” vastaan.

Kukapa nyt viitsisi tarkistaa, mitä tuollainen hirviö tarkkaan ottaen sanoi. Eihän sitä aluksi tiennyt edes valtakunnansyyttäjä vielä syytettä esittäessään.

Jopa Suomen Kuvalehdessä joku kynäilijä kysyy nyt retorisesti Räsästä siteeraten ”’En ole loukannut ketään’. Mitähän sanoja Päivi Räsänen käyttää, kun hän haluaa loukata?” Tässä päästään jo parodioimaan sitä tasoa, jota on kutsuttu henkevyydeksi, ”bel esprit”, ks. Vihavainen: Siunattu tyhmyys ja kirottu hulluus ).

Valitettavasti juttuun liittyvistä monista muistakin kommenteista paistaa yhä uudelleen vain ja ainoastaan itsekylläinen typeryys. Hesarin pilapiirtäjää ei tässä tarvitse erikseen mainitakaan.

Uskonnon maailma on meillä jo kauan sitten eronnut erilleen käytännön elämästä. Uskonnosta voidaan tarpeen tullen aina veistellä vitsejä ja vaikkapa kehuskella, miten syntisen hyvältä jokin maistuu tai tuntuu. Jos joku tulee siihen puhumaan kuoleman jälkeen tapahtuvista seuraamuksista, niille nauretaan, jos edes viitsitään.

Selatessani koraaniani, jonka muuten kehotan jokaisen lukemaan, ellei hän ole jo sitä tehnyt, törmään yhä uudelleen uhkauksiin siitä, että monijumalaisena eli kristittynä tulen kuoleman jälkeen kärsimään kovia tuskia ikuisessa tulessa. Käy jopa niin, että kun entinen nahkani palaa, kasvaa sen tilalle aina uusi, joka saa taas käristyä ja kärsiä.

Tämän uhkauksen täyttymiseen riittää kuulemma tosiaan jo se, etten tunnusta Allahia ja noudata hänen lähettiläänsä käskyjä kirjaimellisesti. Syön sitä paitsi sianlihaa, verilettuja ja mustamakkaraa ja juonpa viiniäkin suurella mielihyvällä. Uhkailijoille voin näyttää keskisormea, jos viitsin.

Joudun siis kuitenkin ikuiseen tuleen, sanoo koraani. Tästä ei lainkaan pelasta se, että tunnustan eriuskontoa. Päin vastoin, juuri se on suurin ja riittävä syy. Toki jumalattomat saavat ainakin yhtä kovan tuomion, joten ikuiseen tuleen uhataan heittää yli viisi miljoonaa suomalaista ja monta miljardia ulkomaalaista lisäksi. Olisikohan tämä laiton uhkaus?

Ainakaan tämä ei meidän maallistuneessa yhteiskunnassamme voi lakata vetoamasta nauruhermoihin: jos se teidän mielestänne niin on, niin olkoon. Tapahtukoon Allahin tahto, ei kai sille kuitenkaan mitään voi. Minä en siitä välitä, pitäköön hän huolen omista aivoituksistaan.

Mutta tärkeää on, että koraanissa esitetyt uhkaukset ovat toisella pohjalla kuin Uuden testamentin apostolien puheet. Koraanissa Allah puhuu suoraan ihmiselle ja kertoo millainen hän on,miten hän loi maailman ja mitä hän haluaa ihmisten tekevän. Se on suoraa puhetta, eikä profeetan suodattamaa, niin hänen kauttaan kuin se onkin ihmisille annettu.

Koraani on siis kirjaimellisesti ymmärrettävä lakikirja, jonka totteleminen on ehdoton velvollisuus niille, joiden tavoitteena on välttää helvetti ja päästä paratiisiin. Koraanin lisäksi tulevat vielä hadithit, joissa on enemmänkin puhetta vaikkapa juuri tuosta homoudesta, josta koraani tyytyy vain kertomaan jo Lootin tuominneen tuon rikoksen, joka oli aiemmin maailmassa ennenkuulumaton.

Mutta koraani esittää siis todella selviä käskyjä ja velvollisuuksia uskovaisille, myös ”uskottomien” suhteen.

Uskottomat on tapettava kaikkialla ja katkaistava heiltä kaikki sormet, määrää Allah: ”Tämä siksi, että he uhmasivat Jumalaa ja hänen lähettilästään, niin Jumala on totisesti ankara rankaisemaan. Tämä se on! Maistakaa nyt sitä! Totisesti kuuluu uskottomille tulen rangaistus” (Sotasaaliitten suura 13.-14.).

Rangaistus ”uskottomuudesta”, tuo Allahin työ, kuuluu siis uskovaisten täällä maan päällä toimeenpantavaksi, mistä jae 17. kertoo vielä täsmällisemmin: ”Ettekä te ole surmanneet heitä, vaan Jumala on surmannut heidät; etkä sinä heittänyt, kun heitit, vaan Jumala heitti aseen…”.

No, tällaiselle me tietenkin haluaisimme nauraa yhtä hereästi kuin Paavalin uhkauksille, mutta asiassa on kyllä muuan merkittävä ero. Kun Paavali puhuu tuonpuoleisesta maailmasta, puhuu koraani tämänpuoleisesta. Kun Paavali ei kehota ketään väkivaltaan eikä edes syntisiä vihaamaan, on koraani täynnä nimenomaisia käskyjä uskottomien tappamisesta.

On pakko kysyä, miksei koraania saarnaavia mullaheita ole saatettu meillä oikeuden eteen, mutta sen sijaan kristinuskon teologisia pohdintoja esittävä, joka ei kehota mihinkään toimiin ketään vastaan,  joutuu valtiovallan ahdistelemaksi.

Luulen, että olemme tässä tekemisissä erittäin keskeisen aikakautemme luonnetta kokevan asian kanssa. Käsitettä ”turvallinen tila” on länsimaissa hoettu jo pari vuosikymmentä ja siihen on liitetty nimenomaan toisinajattelevien oikeus päästä kuulemasta omiin uskomuksiin ja elämäntapaan kohdistettua kritiikkiä.

Samaan aikaan kuitenkin tuollainen kritiikki, ainakin täällä pohjolassa on aina ollut niin sanoakseni akateemisella tasolla: jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, sen, joka on toista mieltä, ei tarvitse siitä huolta kantaa.

Tilanne saattaa nyt kuitenkin olla nopeasti, perusteellisesti ja peruuttamattomasti muuttumassa. Syytä ei tarvitse kenellekään kertoa. Turvallinen tila saattaa pian todella olla tarpeen sanelema myös täällä, siinä vaiheessa, kun lakimme ja niiden tukinnat muuttuvat yksipuolisesti omaa, perinteistä uskontoamme sortavaksi ja uutta kulttia ja sen keskiaikaisia barbaarisuuksia suosivaksi.

Muinaiset roomalaiset kehottivat konsuleita valvomaan yhteistä hyvää. Nyt saamme todistaa sitä, miten ylintä tuomiovaltaa edustava laitos hyökkää avoimesti omaa perinteistä uskontoamme vastaan ja miten hyödyttömät idiootit esiintyvät suurina ja juhlittuina sankareina tällaista kehitystä suosiessaan ja edistäessään.