Uutta hurskautta

 

Temppeliprostituutio

 

     Kirkkomme Pride-harrastusta seuratessa tulee mieleen, että uskontomme on nyt syvän muutoksen tilassa ja kenties kokonaan häviämässä. Toisaalta voisi jopa ajatella sen mahdollisesti olevan palaamassa itämaisille juurilleen mysteeriuskontona.

     Vielä hiljattain uskontomme oli keskeiseltä osin transsendentaalista ja korosti ihmisen mitättömyyttä ja hänen loputtomia velvollisuuksia Jumalan edessä. Siihen kuului keskeisenä tarve irtautua maallisista haluista ja himoista, jotta lähestyttäisiin pyhyyttä.

     Nimenomaan noissa ihmislajin perimmäisissä vaistoissa ja niiden vapauttamisessa kohtaamme näköjään nyt sen, mitä sanomme jumaluudeksi ja voimme kukaties jopa siihen ekstaattisesti sulautua.

     Vaistojen ja halujen vapauttamisessa ei ole pelkkä kysymys asioiden sallittavuudesta tai sallimattomuudesta, vaan niitä palvotaan. Kenties siinä tietyllä tavalla lähestytään ihmisyyteen kuukuvaa mystistä pyhyyttä, ihmistä haluavana olentona, homo cupidus, joka on  nostettu alttarille entisen suuren kärsijän teloituspaalun asemesta.

     On selvää, ettemme enää kulttuurikehityksen tässä vaiheessa voi palata taikauskoisiin kuvitelmiin toisesta, haudantakaisesta elämästä tai tabuista, jotka Jumala on ihmisille lähettänyt heitä rangaistakseen ja kiusatakseen. Teloituspaalu tekee meihin kiusallisen barbaarisen vaikutuksen.

     Uskonnollinen tunne nykyään, sikäli kuin sitä yhä on, kohdistuu nyt konkreettiseen, koettuun maailmaan ja sen ihmeen tajuamiseen. Se saattaa tapahtua zen-buddhismin valaistumisen myötä tai sitten samaan tapaan kuin David Friedrich Straussiin panteismi. Hänhän saavutti suuren hartauskokemuksen ymmärtäessään arkielämän ihmeen, jossa luonnollisen ja yliluonnollisen raja häipyi pois.

     Toinen modernin hartauden opettaja oli Nikolai Tšernyševski, joka visioi uusia, lasista ja alumiinista rakennettuja kaupunkeja, joissa hartaus ja palvonta tapahtuisivat temppeleissä, joissa miehet ja naiset kohtaisivat seksuaalisuuden ihmeen äärellä. Mystinen naisjumaluus hallitsi noissa salaisissa huoneissa.

     Joissakin uskonnoissa kehotetaan miestä rukoilemaan ennen yhtymistään naiseen ja tässä voimmekin nähdä aidosti jalostuneen näkökulman siihen mysteeriin, jonka itse olemme alentaneet latteaksi nautiskeluksi ja hedonismiksi, jolla tehdään jokapäiväistä bisnestä.

     Yhdyntä ei välttämättä johda uuden elämän syntyyn tain edes tyydytä ketään millään tavalla, mutta silti juuri siinä on kaikkein syvällisimmän mysteerin kokemisen mahdollisuus, jota kulttuuri-ihmisen olisi käytettävä hyväksi päästäkseen arkipäiväisen lattean tajuntansa piiristä kohti ihmisarvoista olemassaoloa.

     Muinoin idässä oli temppeliprostituutio hyvin yleistä, miten myös pyhänä pidetty vestaalien ikuinen siveys. Molemmat lähestyvät samaa mysteeriä eri suunnilta.

     Astartea tai muita suuren äidin olomuotoja palvovat papit, jotka harjoittivat temppeliprostituutiota, oli usein kastroitu, minkä voimme todeta hämmästyttävän nykyaikaiseksi ilmiöksi, joka näyttää olevan pride-kansan keskuudessa myös arvostettua.

     Siinähän ihminen simuloi mystistä sukupuolesta toiseen siirtymistä, minkä todellisuus osoitetaan tuskallisella operaatiolla.

      Tällaisen uskonteon (vrt. auto da fe) aitoutta olisi kohtuutonta epäillä, mutta lienee sallittua ajatella että se on mahdollinen vain poikkeaville eikä siis kuulu normaalin piiriin, vaikka luonnollinen sekuaalisuuden kirjo käsittäneekin fantasioita myös toisen sukupuolen elämysten tavoittelusta

     Nykyisin niin kirkon, kuin jopa politiikan mielenkiinto suuntautuu seksuaalisuuteen ja erityisesti sen poikkeamiin sellaisella innolla, että sitä lienee sanottava lähinnä maaniseksi. Tämän sanominen ei toivottavasti ole koettavissa loukkaukseksi tai ns. kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

     En usko, että tätä kirkon pride-innostusta annattaa kuitata vain paluuksi pinnallisuuteen, mitä se kyllä varmastikin tietyltä osalta on.

     Sen ytimessä kuitenkin saattaa piillä aito uskonnollinen tunne, joka etsii toteutumistaan seksuaalisuuden mysteeristä, johon myös ihmiskunnan elämän jatkuminen ja näillä näkymillä myös sen tuhoutuminen liittyvät.

     Kybeleä palvova Attis leikkasi tarun mukaan kiveksensä irti terävillä kivillä uhrina jumalattarelleen. Nykyään tämä tuntuu hyvinkin modernilta asialta sekä sanan konkreettisesa mielessä että symbolisesti.

      Naista palvovat urokset emaskuloivat itsensä yhä uudelleen kuvaannollisesti, seksuaalisen palkkion toivossa tai sitten peräti ihan oikeasti päästäkseen siirtymään naisten jumalalliseen joukkoon.

     Kun näin pitkällä ollaan, en ihmettelisi lainkaan, mikäli kirkkomme piirissä aloitettaisiin temppeliprostituutio antiikkiseen tapaan. Prostituutiossa papittaret/papit uhrautuisivat lahjoittaakseen lajitovereilleen parasta ja kauneinta, mitä heillä on ja lisäisivät maailmaan aidosti hyviä asioita, hellyyttä ja rakkautta.

     Prostituutioon pitäisi liittää ainakin vapaaehtoinen uhrilahja, joka koottaisiin kirkkojen ylläpitämistä varten. Muutenhan ne pian jouduttaisiin purkamaan tai antamaan toisuskoisille.

     Ken elää, hän näkee.