tiistai 16. joulukuuta 2014

Viestit ja pakotteet



Viestit ja pakotteet

Grau, mein Freund, ist alle Theorie,
grϋn ist nur des Lebens Goldene Baum!

Johann Wolfgangin hieman onnahtavat säkeet muistuttavat meitä sekä siitä, että kulta on oikeasti vihreää ja että sitä on nimenomaan puussa, joka on kansallisomaisuutemme kruununjalokivi. Lisäksi ne tietenkin muistuttavat jokaista politologia siitä, että totuus ei ole teoria eikä mahdu teoriaan.
Asian luonteeseen kuuluu, että politiikka on mahdollisen taidetta eikä siis tiedettä. Yhdysvaltain State Departmentin rekrytoijilta kysyttiin joskus, millaisia opintoja he arvostavat ja kuten arvata saattaa, kärjessä olivat poliittinen historia ja talousmaantiede. Teoreettiset mallit ja niitä hyödyntävä politologia eivät olleet korkeassa kurssissa. Tästä on hyvä lähteä ja jos tämä antaa viitteen tuon viraston piirissä vallitsevasta ajattelusta, eivät asiat välttämättä ole aivan hullusti.
Monien maiden ulkopolitiikalla on oma linjansa. Puhutaan esimerkiksi orientoitumisesta tämän tai tuon maan suuntaan tai jopa erityisestä doktriinista, kuten Monroen oppi tai Brežnevin oppi. Suvereeneilla valtioilla on tapana huolehtia mahdollisimman hyvin juuri omista eduistaan, juuri sitähän ulkopolitiikalla on perinteisesti tarkoitettu. Jokaisella maalla on myös vaikutuspiiri, jossa sen merkitys on suurempi kuin kauempana sijaitsevien. Asia on triviaali ja yritykset sen kieltämiseksi ovat sekä hämmästyttäviä että säälittäviä.
Muiden maiden eduista huolehtiminen on normaalitapauksessa aina ollut ulkopolitiikassa toissijainen tehtävä, sikäli kuin niistä yleensä on huolehdittu. Tämä näkyy erityisen selvästi kriisikausina. Ruotsi ei julistanut koskaan sotaa Neuvostoliitolle eikä Suomi vakuuttanut Moskovassa kytkevänsä kohtaloaan Viron vapaustaisteluun. Molemmissa tapauksissa maan omia etuja pidettiin primäärisinä, mistä tietenkin jotkut aina ovat pahoittaneet mielensä.
Politiikan, edes reaalipolitiikan ei koskaan tulisi olla kyynistä, mutta ei myöskään hyväuskoista ja kaikkein vähiten doktrinääristä. Jopa Stalin, joka periaatteessa harjoitti tieteellistä ulkopolitiikkaa, korosti asiaa ymmärtämättömille, ettei marxismi-leninismi ole dogmi vaan toimintaohje. Dialektiikan siivittämänä neuvostojen maan ulkopolitiikka pystyikin tekemään melkoisia häränpyllyjä.
Näinä päivinä on taas vaadittu, että Suomen pitäisi olla ulkopolitiikassaan kokonaan sitoutunut siihen, mitä EU:ssa päätetään. Oma ulkopolitiikka on pahasta, koska se antaa vääriä viestejä ja syö uskottavuutta ja viime kädessä jopa vaarantaa maan turvallisuuden.
Tämä puhe kuulostaisi järkevältä, jos teoria olisi ulkopolitiikan ydin ja olemus ja sen puhtauden vaaliminen sen ainoa tehtävä. Elävässä elämässä teorioilla kuitenkin on vain toissijainen rooli, ne ovat yksinkertaistuksia ja saattavat auttaa asioiden hahmottamisessa. Silloin ne ovat hyödyllisiä, mutta kuten taideteoksen selittäjä ai ole taiteilijan veroinen, ei myöskään teoreetikko kelpaa menestyväksi poliitikoksi ja dogmaatikko kaikkien vähiten.
EU:n jäsenenä Suomi on sidottu sen piirissä sovittuihin pakotteisiin, ainakin jos on itse ollut niitä sopimassa. Natoon kuulumattomana se ei kuitenkaan ole sidottu mahdolliseen sotilaalliseen konfrontaatioon eikä sen intresseihin sellainen kuulukaan. Suomen ulkopoliittinen johto menettelisi vastuuttomasti mikäli antaisi muuta ymmärtää, samalla se söisi Suomen vakaan ulkopoliittisen pitkän linjan uskottavuutta.
Suomen ulkopolitiikan Venäjä-linja on nimittäin ainutlaatuinen ja suurella työllä ja uhrauksilla hankittu uskottavuuspääoma Venäjällä. Kantapään kautta ovat sekä suomalaiset että venäläiset saaneet oppia sen, että molemmille osapuolille on paras vaihtoehto itsenäinen ja lojaali Suomi, joka ei ole valmis asettumaan kolmansien valtojen työkaluksi niiden Venäjän-vastaisessa politiikassa.
Siihen voi myös luottaa, sillä Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, on ymmärretty luotettavuuden merkitys myös poliittisena pääomana, josta on selvää ja konkreettista hyötyä. Hyvä esimerkki oli velanmaksu USA:lle ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Käsitys Suomen erityisasemasta ja jopa ainutlaatuisuudesta on myös Venäjällä hyvin tiedossa. Sen hukkaaminen olisi sulaa hulluutta, vaikka sen avulla voitaisiin mahdollisesti saavuttaa jotakin pistevoittoja Brysselissä ja vaikkapa Washingtonissa. Tiedä vaikka tulisi vierailukutsu.
Viime puheessaan Putin korosti, että Venäjä haluaa yhteistyötä Euroopan kanssa ja että ovet siihen ovat auki sikäli kuin asia ei koske pakotesodassa määriteltyjä kohteita.
Doktrinäärinen pisteenkeräilijä tietenkin kauhistuu tällaista viettelystä, joka antaisi ”väärän” viestin Venäjän sisäiselle propagandalle ja tekisi Suomesta sen välineen. Lisäksi se herättäisi epäilyksiä Suomesta ”heikkona renkaana” Brysselissä ja muuallakin. Tiukkana siis vaan, ja irti kaikesta yhteistyöstä, vaikka ei olisi pakkokaan!
Se, joka ymmärtää Suomen vuosisataisen politiikan peruslinjan arvon, ei vaihda sitä helppohintaiseen konjunktuuripolitiikkaan. On tärkeää antaa kaikille osapuolille tieto siitä, että Suomi on luotettava ja vakaa poliittinen toimija. Se ei ole Ukraina eikä Viro eivätkä sen politiikan avaimet ole enempää Moskovassa, Brysselissä kuin Washingtonissa, eivät edes Tallinnassa.
Kaikkien osapuolten luottamuksen ja ymmärryksen hankkiminen voi olla haastavaa, mutta se on mahdollista maalle, jonka Venäjän-suhteiden historia on ainutlaatuinen. Monelle muulle maalle tämä ei olisi mahdollista.
Doktrinäärit ovat usein varoittaneet poimimasta rusinoita pullasta ja kertoneet, että tie suurten suosioon käy uhrausten kautta. Perinnäisesti ulkopolitiikkaan kuitenkin kuuluu juuri rusinoiden poimiminen, sikäli kuin asia ei vahingoita politiikan perusarvoja. Molemminpuolisesti edullinen talousyhteistyö Venäjän kanssa on aina kuulunut niihin Suomen rusinoihin, joita monet muut ovat katsoneet kadehtien.
Nyt voisi olla aika panostaa juuri tähän. Uskollisena sovitulle EU-politiikalle Suomella on lisäksi tosiasiallista liikkumavaraa myös Venäjä-yhteistyölle talouden alalla. Rupla on nyt halpa ja eurolla kannattaa ostaa. Myös Venäjälle annetut viestit ovat arvokkaita silloin, kun kyse ei ole pelkistä propagandatempuista, vaan vakavasta maiden todellisille eduille perustuvasta politiikasta. Muuten, Putin antoi puheessaan tehtäväksi myös luoda ohjelman Koillisväylän hyödyntämiseksi.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Hyveestä ja koirien poliittisesta merkityksestä



Hyveestä ja koirien poliittisesta merkityksestä

Taas pomppasi eteen maailmanpolitiikasta sellainen analyysi, joka herättää kauhua ja vaatii tiukkoja johtopäätöksiä. Muuan havainnoitsija on selittänyt sen, miksi Saksan liittokansleri Angela Merkel ei pysty kommunikoimaan asiallisesti Putinin kanssa.
Syy on se, että kymmenen vuotta sitten Putin oli antanut koiransa mennä koirakauhuisen Merkelin jalkoihin. Sitä paitsi Putin oli nöyryyttänyt Merkeliä istumalla kotipesässään jalat harallaan ja vielä lahjoittanut tälle pehmokoiran (lelun).
Tämän vuoksi toimivaa yhteistyötä näiden kahden valtiollisen tason johtajan välillä ei enää voi syntyä, vaikka molemmat vielä osaavat sujuvasti toistensa kieliä. Mitä opimmekaan tästä?
Mikäli asiaa arvioitaisiin perinteisestä länsimaisesta näkökulmasta, olisi aihetta hyvin suureen huolestumiseen. Merkeliltä puuttuvat ilmeisesti kaikki klassiset hyveet. Rohkeuden sijasta hän osoittaa pelkuruutta, viisauden sijasta emotionaalista pitkävihaisuutta, kohtuullisuuden sijasta täysin suhteetonta ja mieletöntä pikkuseikan paisuttelua maailmoja mullistavaksi ongelmaksi. Oikeamielisyydestäkään tuskin voi olla puhetta, mikäli Euroopan politiikan tekemisessä annetaan pikkusieluisesti merkittävä rooli koiralle ja sen aiheuttamalle naurettavalle reaktiolle.
Näin siis, mikäli tuo Helsingin Sanomien arvostelemassa kirjassa esitetty analyysi pitää paikkansa. Jos se siis pitää paikkansa, ei Merkelin paikka missään tapauksessa ole vastuunalaisessa valtiojohdossa, vaan mieluimmin mahdollisimman vaarattomassa työtehtävässä, esimerkiksi siivoojana tai keittäjänä, jossa ei ole erityisen tärkeää hallita irrationaalisia taipumuksiaan ja paheitaan.
Mutta näin me näkisimme asian vain, jos emme olisi oppineet arvostelemaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Eihän näet Merkel, kuten ei kukaan muukaan ole postmodernisti arvioiden subjekti, jolta voitaisiin edellyttää hyvettä. Sen vaatiminen olisi jotenkin epätasa-arvoista ja loukkaisi pyhimpiä tunteitamme, mikäli sellaisia olisi. Kuten kriminologiassa, myös politiikassa ihmisen syyllistäminen eli pitäminen vastuullisena siitä, mitä hän on ja tekee, olisi väärä ja kohtuuton periaate. Sen sijaan on osattava tarkastella asioita tieteellisesti eli kausaalisesti ja hyväksyä kaikki vajavuudet tasa-arvoisina ominaisuuksina.
Siis: ei Merkel sille mitään voi, että hän on pelkuri, pitkävihainen ja pikkusieluinen loukkaantuja, joka ei pysty kylmän loogiseen ja objektiiviseen ajatteluun ja toimintaan. Minkäs teet, sellaiseksi luoja loi.
Mutta toki myös postmoderni ajattelu kykenee löytämään syyllisen tähän asiaintilaan, jonka täytyy meitä eurooppalaisia kauhistuttaa. Se on tietenkin Putin. On jo aika syöstä hänet vallasta, jotta Eurooppa ja maailma voisivat kukoistaa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hullujen touhut



Hullut ja heidän touhunsa

Sana ”hullu” ei tietenkään kuulu poliittisesti korrektiin kielenkäyttöön, enkä halua käyttää sitä henkilöistä. ”Hullu” on myös huono haukkumasana, sillä mielenterveysongelmaiset ovat enimmäkseen kelpo ihmisiä, toisin kuin roistot, jotka usein ovat terveen kirjoissa.
Itse asiassa mielessäni oli suuren isänmaamme kieli ja kirjainyhdistelmä MAD, joka tarkoitti Mutually Assured Destruction. Sillä ymmärrettiin, että se, joka käyttää ydinaseita, saa samanlaisia niskaansa ja molemmat tuhoutuvat. Onnistunut ensi-isku ei ole mahdollinen. Tilanne muistuttaa siis oikeasti vajaamielisen kehittämää turvallisuusjärjestelmää, joka toimii, mikäli toimijat pysyvät rationaalisina.
Venäjänkään sotilasdoktriini ei salli ”ennaltaehkäisevää” iskua ydinaseilla, mikä pantakoon mielihyvällä merkille. Sen sijaan ydinaseita ja niiden kantolaitteita on ahkerasti kaivettu naftaliinista ja jopa vedenpaisumuksen aikaiset pommikoneet lentelevät siellä täällä, iltapäivälehtien kauhuksi sellainen on nähty jopa Itämeren yllä.
Pahempaa saattaa toki olla se, että mannertenvälisten ohjusten maalit ovat taas kerran siellä, missä asuu tavallisia rauhallisia ihmisiä tekemässä arkista työtään. Jotkut saattavat tehdä pahojaankin, mutta kuka uskaltaisi vaatia koko kaupungille sen takia Sodoman ja Gomorran kohtaloa? Kuitenkin nyt taas aina silloin tällöin kehuskellaan, että suurkaupungit voidaan hetkessä muuttaa rauniokasoiksi, jos… niin, mitä? Jos sama ensin tehdään toisen puolen toimesta, kaiketi.
Nyt kuitenkin on niin, että jonkinlainen roti se on sodassakin oltava. Jo 1600-luvulla alettiin vakavasti pohtia sodan oikeutta ja muutaman sadan vuoden aikana on jo jokaiselle käynyt selväksi, ettei ole oikeuden eikä edes lain mukaista kärventää kuoliaaksi tuhansittain tai miljoonittain tavallista siviiliväestöä, jolla ei ole sodan aloittaneiden potentiaalisten mielenterveyspotilaiden tekojen kanssa mitään yhteistä. He tuskin ovat antaneet mandaattia totaaliselle sodalle toisin kuin aikoinaan Saksan kansan edustajat, jotka Goebbelsin kysymykseen Wollen sie den totalen Krieg? vastasivat hurmioituneella Ja-aa -kiljunnalla.
Laki tuntee käsitteen ”laiton uhkaus”, joka on rangaistava teko. Jos siis kirjoitan netissä, että vaikkapa joku nimeltä mainittu dosentti olisi vanhaan venäläiseen tapaan seivästettävä ja että tämä vielä jonakin päivänä tehdään, minut voidaan haastaa oikeuteen. Minulla ei ole tällaista oikeutta, sillä ansaittujakin rangaistuksia hoitaa meillä valtio, jolla on väkivaltamonopoli ja se on arka privilegiolistaan.
Jotakin syvästi paradoksaalista onkin siinä, että kun valtiot valmistautuvat täysin oikeudettomasti tappamaan miljoonia ihmisiä eivätkä ainoastaan hanki siihen tarvittavia välineitä, vaan jopa pitävät ne täydessä valmiudessa kohti uhreja suunnattuina, ei niitä näytä kukaan rankaisevan.
Joskus ennen sotia käytettiin eräässä poliittisluonteisessa jutussa sellaistakin analogista perustetta kuin että liian pienisilmäisten verkkojen hallussapito on rikos, koska kyseessä on väline, jolla ei voi tehdä mitään laillista ja hyväksyttävää. Samahan koskee nykyään katkaistuja haulikoita.
No, mitäpä hyväksyttävää voi tehdä ydinpommeilla ja onko miljoonien rauhallisten kansalaisten murhaaminen hyväksyttävää joissakin tapauksissa? Ellei se ole, on tätä suunnittelevat ja siitä muuten vastuussa olevat henkilöt asetettava syytteeseen kansainvälisessä oikeudessa.
Asia on sen verran vakava, että ei ole syytä hyväksyä mitään brännvinsadvokatyyriä. Kansainvälisen tuomioistuimen kuuluu ottaa näin vakava juttu tutkittavakseen ilman eri kannetta ja mikäli havaitaan, että vastuu laittomien murhavälineiden valmistamisesta voidaan paikallistaa tiettyihin henkilöihin, on heidät eristettävä ja tehtävä vaarattomiksi. Mikäli myös havaitaan, että on tapahtunut suoranaisia valmisteluja noiden aseiden käyttämiseksi eli joukkomurhien suorittamiseksi, on annettava rangaistuksia asian vaatimalla vakavuudella. Koska asia on laadultaan historiassa esiintyneistä vakavin mahdollinen, on myös oikeuden otettava tämä huomioon.
En ole juristi ja pelkään pahoin, että ainakin anglosaksisessa oikeudessa olisi kyllä mahdollista tuomita rikollisten asemesta uhrit ja tiedän, että oikeudenkäynnin esteenä on käytännön hankaluuksia. Ihmiskunnan velvollisuus on kuitenkin yrittää, ihmisyyden eli oman itsensä nimissä.
Koska periaate joka tapauksessa on ilmeisen kirkas ja selkeä, voisi olla aika perustaa kansainvälinen kansanliike hulluuden vastustamiseksi ja sen saattamiseksi tuomiolle: Anti-MADness League, vaikkapa. Sen piirissä ei hyväksytä minkäänlaista puolueellisuutta. Aivan ensiksi on vaadittava tarkkoja tietoja siitä, onko olemassa aikeita joissakin tapauksissa käyttää ydinaseita ja millä tavalla tämän on tarkoitus tapahtua ja millaisia seurauksia asialla oletetaan olevan. Sen jälkeen on aika asiantuntijalausunnoille ja sitten oikeus voikin kokoontua.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Historian retoriikka



Ethos, pathos ja logos

Juhani Sarsilan mainio artikkeli Oswald Spengleristä uudessa Sarastus-lehdessä muistuttaa taas kerran siitä, miten olennaista ns. ihmistieteissä (tai taiteissa, artes liberales) on hyve (arete, virtus). Sen innoittamana pari riviä.
Tuntuu paradoksaaliselta, että viime vuosikymmeninä on voinut havaita että sekä nihilismi että kiinnostus retoriikkaan ovat samaan aikaan lisääntyneet. Varoittava oire saattoi olla jo kolmisenkymmentä vuotta sitten havaittava uusi kiinnostus sofisteihin, joille oltiin innokkaita myöntämään arvonpalautus. Toki joku löysi menneisyyden aarteistosta myös Aristoteleen, mutta kaiken yli kävi pian suuresta lännestä pyyhkäisevä nihilismin virta.
Postmodernismi, joka jo käsitteenä oli naurettava ja intellektuaalisena ja moraalisena orientaationa yhtä tyhjänpäiväinen kuin myrkyllinen, julisti aitojen asioiden häviämistä ja teki pian sofismista viisauden symbolin. Ei toki ensi kertaa historiassa.
Koska filosofiasta nyt tuli retoriikkaa ja retoriikasta pelkkä egon työkalu, voitiin filosofia sanan varsinaisessa, syvemmässä mielessä unohtaa, kuten rappiokausille on tyypillistä. Sen nimen alla saattoi nyt rauhassa keskittyä tutkimaan halun vapauttamisen strategioita ja sen viimeisiä esteitä repressiivisessä yhteiskunnassa, toisin sanoen dekonstruoimaan.
Historia, joka toisen maailmasodan jälkeen oli filosofian tapaan keskittynyt positivistiseen analyysiin ja pyrkinyt karistamaan yltään kaiken tulkinnanvaraisen ja tunteeseen vetoavan, jota pidettiin epätieteellisenä, ei nyt paradoksaalisesti vapautunutkaan uudelleen runoudeksi, vaan valjastettiin dekonstruktion alaisuuteen.
Yhtäkkiä historia, joka oli jo vakavasti pyrkinyt tieteellisyyteen ja alkanut käyttäytyä asianmukaisen vaateliaasti, saikin huomata olevansa vain sofistien palkkapiika, jolta pyydettiin aputyöpalveluksia. Menneisyys hahmottui uudelleen valtavaksi irrationaalisuuden varastoksi, josta voitiin mielin määrin kaivaa esimerkkejä pahuudesta ja tyhmyydestä ja ennen kaikkea repressiosta, joka oli pahuuden todellinen ydin.
Historiassa ei enää ollut niin väliä logoksella eli asiapuolella, syysuhteilla ja kehityksellä. Paatos oli sitäkin tärkeämpää ja sitäkin helpompaa ja vakuuttavampaa. Paljon oli siellä menneessä väärää, niin kovin väärää, puutteellistakin.
Kannattaa kuitenkin palauttaa mieleen, että tässä on kysymys rappiosta. Aristoteleen mukaan täytyy retoriikassa mukana olla myös eetoksen (ethos), joka koostuu osaamisesta, hyveestä ja hyvästä tahdosta kuulijoita kohtaan. Ehkäpä juuri tämä puoli on nykyään unohdetuin ja kohtalokkain, se, jossa tehdään enimmät ja suurimmat synnit.
Jos puhujalla, eli siis tässä tapauksessa historian kirjoittajalla on jokin ulkopuolinen, saati henkilökohtainen agenda, joka saa hänet tavoittelemaan jotakin muuta kuin totuutta, jos hänen eetoksensa on vajavainen, ei paatoksen määrä sitä mitenkään korvaa, eipä edes logos, päättely ja faktat, joita aina voidaan väärinkäyttää, mikäli puhujan integriteetti on vajavainen.
Miltä kuulostaisikaan nykyään ajatus, että historian kirjoittajan pitäisi olla hyveellinen? Se näyttää viittaavan suoraan epätieteellisyyteen, sisältyyhän siihen ajatus, että täysin postmodernisti orientoitunut henkilö voisi olla jossakin suhteessa vajavainen ja vaarassa harhaantua paatoksestaan huolimatta.
Sitä paitsi hyveellisyys kuulostaa vanhapiikamaisen naurettavalta ja tuo mieleen tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ja maahanmuuttokriitikot, jotka ovat modernin kunnon kansalaisen vastakohta. Ei siis hyvettä, please. Kannatetaan mieluummin pahetta, pääseväthän pahat tytötkin vaikka minne, kun taas hyvät joutuvat tyytymään taivaaseen, joka vaikuttaa äärimmäisen tylsältä paikalta.
 Tässä tapauksessa esimerkkinä todellisesta tutkijasta voisi olla paholaisen asianajaja, joka keksii kaikkein paskamaisimmat kysymykset, pitää kaikkia henkilöitään lähtökohtaisesti roistoina ja pilkkaa heidän saavutuksiaan.
No, näitä sankareita on pitkän elämänsä varrella kyllä saanut nähdä. Pienen kansakunnan selviytymistarinasta on haluttu vääntää rikollista aggressiota, ihmisvihaista fanatismia, mieletöntä suuruudenhulluutta tai lieromaista kataluutta. Mitä hurjempaa keksit, sitä parempi. Riista on vapaata.
Tarinan uskottavuus riippuu retoriikan laadusta. Historiakin on vain tarina, joka on esitettävä ja välitettävä ihmisille, joilla on vain ihmisaivot, kaikessa kunnioitettavuudessaan myös sangen simppeleitä ja irrationaalisia ajatuksia suosiva vehje, joka eroaa sian ja apinan vastaavasta vain äärimmäisen vähän, ainakin aineelliselta eli siis objektiiviselta perustaltaan.
Eläinveljemme eivät kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä ole yhtä kykeneviä hyveeseen kuin ihminen, vaikka asia usein näyttäisi olevan aivan toisin. Lienee turha sanoa, että vain ihmiselle kannattaa yleensä antaa tehtäväksi kirjoittaa historiaa. Yhtä selvää pitäisi olla, että juuri häneltä ja vain häneltä myös on sekä mahdollista että välttämätöntä vaatia tämän tehtävän edellyttämää hyvettä.
Historiaa voidaan toki kirjoittaa pelkän negatiivisen paatoksen vallassa ja saada aikaan kiinnostavia ja tärkeitäkin esityksiä. On kohtuutonta, ellei menneisyyden vääryyksiä tuomita edes jälkikäteen ja saattaa olla kiintoisaa havaita, ettei postmoderni halujen vapauttaminen onnistunut joskus menneisyydessä.
Esittäkäämme kuitenkin epäsovinnainen väite: ”Oman maan historiaa ei voi kirjoittaa hyvin ja oikein ilman hyvettä, eli kohtuullisuutta, oikeamielisyyttä, viisautta ja rohkeutta.”
Tämä ajatus saattaa kuulostaa yllättävältä ja taantumukselliselta, eikö totta? Entäpä, jos asetamme ”oman maan” tilalle vieraan maan? Luulen, että olen oikeassa, kun kuvittelen, että asia silloin kuulostaa paljon normaalimmalta ja hyväksyttävämmältä.
Mitäpä jos uskaltaisi vielä tehdä johtopäätöksen: jokaisen maan, kansakunnan, ihmisen ja ryhmän historian kirjoittajalta on vaadittava hyvettä sanan klassisessa mielessä. Tämä koskee niin omia kuin naapureita ja vielä kaukaisempia kohteita. Siis: ei kaunistelua, ei kauhistelua, ei sentimentaalisuutta, ei puolueellisuutta. Non ridere, non lugere neque detestari, sed intelligere, sanoi Spinoza, mutta meni jo ehkä liian pitkälle. Ei kyynisyyttä, ei apatiaa eikä kylmyyttä vaan myötäelämistä, eiväthän aivomme mikään tietokone ole. Kohtuus on hyveistä vaikeimpia.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Media ja lampaan pää



Palanut lampaan pää ja median diskurssit


Uuden Suomen mukaan tutkija Veijo Hietala löysi selityksen sille, miksi sotaveteraani Hynösestä yhtäkkiä tuli sosiaalisessa mediassa hyvin suosittu: ”Tärkeä selittävä tekijä on, että suomalaiset ovat olleet aika ahdistuneita. Nuoret ja vanhat katsovat, että mitä se (Venäjän presidentti Vladimir) Putin nyt sanoo.”
Hietala esitti ahdistuksen syitä vielä konkreettisemmin: ”suomalaisten ahdistus on kasvanut, kun Venäjän alueloukkaukset ovat lisääntyneet ja tilanne Ukrainassa on kiristynyt”.
Hietala saattaa olla oikeassa. Mikäli hän on, on suomalaisella medialla tosiaan peiliin katsomisen paikka. Mikäli se ei osaa lukea, mitä Putin milloinkin sanoo, vaan vääntää naapurimaan päämiehen puheista kauhistuttavia uhkakuvia ja repii valtavia otsikoita ”alueloukkauksista”, jotka tosiasiassa ovat aivan yhtä tyhjän kanssa, niin alkaahan siinä tavallinen medialukutaidoton rivikansalainen jo ahdistua. Tällä sitten rahastetaan.
Hietalan tulkinta kansalaisten tilanteesta on jo aika hurja: ”Ihmisillä on oikeasti pelkoa, vaikka ei moni sitä uskalla ääneen sanoa. Varmaan siksi tässä on tärkeää muistella, että on ennenkin selvitty”.
Niinpä. Jopa niin sanottu suomalainen laatumedia on jo pitemmän aikaa uutisoinut ja selittänyt kaiken Venäjää koskevan sellaisessa kehyksessä, jota voisi kutsua nimellä ”hyökkäyksen uhka”. Hietala, joka lienee asiaa tutkinut, on ilmeisesti samaa mieltä. Uuden Suomen mukaan hän sanoo: ”Tuntuu, että tässä valmistaudutaan johonkin puolustustaisteluun, niin on tärkeää, että saadaan tällainen keulakuva meidän tunteille ja muistutus siitä, että on selvitty ennenkin.”
No, eipä ole vaikea huomata, mihin asia liittyy: lehdillä on agenda ja se on Nato. On kuitenkin syytä muistaa, että mikäli jokin aviisi haluaa olla laatulehti, se ilmoittaa aina enemmän tai vähemmän selkeästi, mitkä ovat faktat ja mikä taas on toimittajan mielipide tai lehden linja. Muut perustellut tulkinnat on syytä myös esittää, muussa tapauksessa ollaan liukkaalla tiellä, joka vie niin sanottuun roskajournalismiin tai on sinne jo vienyt. Historiantutkimuksessa tarkoitushakuista lähteiden käyttöä ja relevanttien vaihtoehtojen mielivaltaista hylkäämistä nimitetään historian väärentämiseksi.
Demagoginen tietyn kehyksen käyttö ei välttämättä aina ole suorasukaista valehtelua ja on täysin mahdollista, ettei sen käyttäjä lainkaan ymmärrä mitä tekee. Tämä ei kuitenkaan vapauta hänen tuotoksiaan levittävää mediaa vastuusta. Vastuu kannetaan luottamuksen menettämisenä ja maineen kärsimisenä. Man merkt die Absicht und wird verstimmt, sanottiin ennen. Nyt sitten vaan ahdistutaan ja sotia odotellaan.
Vielä jokunen aika sitten sanottiin puolustusvoimien taholta tiedotuspäällikön suulla, ettei Venäjän taholta ole mitään merkkiä Suomeen kohdistuvasta hyökkäyksestä. Toki kykyä on, mutta kun siihen pitäisi vielä olla se tahtokin ja –kuinka pääsikään unohtumaan, edes jonkinlainen syy.
Kun luodaan kuvaa sotilaallisesta uhasta, jolla ei edes yritetä esittää minkäänlaista syytä, ollaan jo syvällä irrationalismissa. Kannattaa vielä kerran lukea, mitä tutkija Hietala onkaan kirjoittanut. Tämä tilanne on jo häpeällinen.
Joskus takavuosina, kun joku löyhäpää lasketteli jonninjoutavuuksia, joissa ei ollut päätä eikä häntää, tokaisi isävainaani lakoniseen tapaansa: ”Puhhuu kuin palaneesta lampaan piästä”.
Jos joku ei ymmärtänyt vertausta, kerron, että teurastuksen jälkeen lampaan pää pantiin meillä kotona uuniin paistumaan. Siellä se irvisteli hiilien seasta ja levitti palaneen villan hajua. Mitään järkevää puhetta sieltä ei kannattanut odottaa. Mikä sopii kuolleelle lampaalle, ei sovi elävälle medialle.