keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kieliparkamme on vaarassa


Se tulee jo tuolla

Eräästä laatulehdestä luin hiljattain, että Venäjän laivastolle on tulossa uusi alus, nimeltä Prinssi Vladimir.
No se kyllä minusta jo kuulosti ikävältä ja pahaenteiseltä.
Laiva nimeltä Ruhtinas Vladimir olisi minusta ollut normaalimpi ilmiö vaikka vihaankin kilpavarustelua ja pidän sitä suurimpana typeryytenä, mihin Venäjä saattaa langeta. Krimin toheloinnin jälkeen siis.
Ei siinä sinänsä uutta ole, ettei suomen ruhtinas- sanaa ymmärretä asettaa sille kuuluvalle paikalle käännöksissä. Takavuosinahan seurapiiripalstoilla seikkaili jatkuvasti prinsessa -eikä siis ruhtinatar- Radziwill, sikäli kuin saatoin huomata. Eihän niitä palstoja tullut kovin tarkoin seurattua.
 Lähtökielenähän oli ilmeisesti tuolloin vielä ranska (princesse) tai sitten jo englanti (princess). Mutta kyllä ruhtinaat seisoivat seurapiirisivujen ulkopuolella yhä tukevasti jalustoillaan.
Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua siltä, että ruhtinaat alkavat tästä maailmasta hävitä, kun prinssit painavat päälle. Tämä on tietenkin vain oire siitä, ettei meillä osata enää muita vieraita kieliä kuin englantia ja tästä seuraa se, että myös suomea osataan yhä huonommin.
Englannin ja ranskan kielissähän ei ole erikseen sanaa ruhtinas, joka siis viittaa paitsi jonkinlaiseen hallitsijaan, myös sellaisen suvun miespuoliseen jäseneen, joka voi laskea polveutuvansa hallitsijoista. Venäjäksihän sana on knjaz. Suomalaisille se taitaa tässä muodossaan olla tutuin pohjoisessa sijaitsevasta paikasta nimeltä Knäsö -Knjažaja guba, ruhtinaan lahti.
Hallitsevan monarkin pojathan olivat Venäjän keisarikunnassa suuriruhtinaita ja se koski myös veljenpoikia. Aiemmin nimitys oli koko Venäjän hallitsijalla.
Joka tapauksessa niin venäjän kuin suomen kielessä ovat erikseen olemassa sanat ruhtinas ja prinssi ja sama koskee myös saksaa ja ruotsia (Furst, Prinz). Englannissa ja romaanisissa kielissä tällaista eroa ei ole, mikä avaa tien selkoselälleen väärinkäsityksiin.
Kun Suomi oli aikoinaan suuriruhtinaskunta jo Ruotsin yhteydessä, ei siirtyminen uuteen valtioyhteyteen ollut kielellisesti suuri harppaus, se tapahtui vain Storfurstendömet Finlandista Velikoje knjažestvo Finljandskojeen.
Saksa, joka oli suosittu kieli molemmissa maissa, noudatteli samaa mallia: Grossfürstentum Finnland. Saksalaisten rakastamaa tuplaässää käyttäen siis Großfürstentum.
Ranska oli tietenkin sen ajan kansainvälinen kieli ja siellä Suomi oli Grand-Duché de Finlande. Englantia harvemmin tarvittiin, mutta sehän seuraili ranskaa ja siellä me olimme Grand Duchy of Finland.
Kyllähän tämän seikan tänäänkin päivänä käännöksistä yhä useammin tapaa suomenkin kielessä…
Siinä siis kävi sillä tavalla, että suuriruhtinaasta tuli tässä yhteydessä ranskaksi ja englanniksi sananmukaisesti sanoen suurherttua (Duc, Duke= herttua), jollaisia muuten suomen kielen mukaan on ollut vain Itävallassa (Erzherzog), jossa se oli perintöruhtinaan arvonimi.
No, lienee myönnettävä, että aika sotkuista tämä arvonimien kääntäminen on ja siinä merkittävimpänä vedenjakajana on romaanisten ja germaanisten kielten välinen ero. Englanti, jossa normannit aikoinaan olivat ainoat prestisiöösin kielen puhujat, on seurailtu ranskaa.
Mutta monimutkaista se on maanosamme historiakin, mitä yhä heijastaa se lähes uskomaton kirjo erilaisia kirjoitustapoja ja erikoismerkkejä, joita kaikki kielet ovat halunneet ottaa omakseen, tälläkin tavalla kai muista erottautuakseen.
Mutta meillä on siis joka tapauksessa tämä ikioma sanamme, ruhtinas, jota olisi sääli uhrata latinan princepsille ja sen johdannaisille. Knjazia ei olekaan taidettu liikoja käyttää eikä furstiakaan.
Onko ruhtinaalla kuitenkaan tulevaisuutta? Onko realistista odottaa, että tulevaisuuden koululaiset edes ymmärtävät, että meidän kielessämme on sanoja ja sanontoja, jotka eivät noudattele englantia? Miten se olisi mahdollista? Väärinkäsityksiä tai järjen köyhyyttä kenties?
Luulenpa, että sellaisten sanojen kohtalona on tulla poispyyhkäistyiksi. En hetkeäkään ihmettelisi, mikäli näkisin seuraavan päivän laatulehdessä kerrottavan Suomen suurherttuakunnasta, jossa Venäjän prinssit pistäytyivät mikä milläkin asialla.
Kaamein kohtalo saattaa meidänkin kieessämme olla vieraskielisten sanojen translitteroinnilla. Luulen, ettei ole realistista odottaa, että nykykoululaiset jaksaisivat edes käsittää sellaista seikkaa kuin kunkin kielen oma translitterointijärjestelmä.
Sen sijaan käytetään aivan häikäilemättä englantilaista, toivottoman sekavaa ja epäloogista transskribointia, joka on oman selkeän ja helpon järjestelmämme vastainen.
Myönnän toki, että asialla on omat käytännön etunsa. Englantia puhuva kun näet on yhtä ymmällä suomalaisen oikeinkirjoituksen kanssa kuin sen mukaisen translitteroinninkin kanssa. Venäläiset tolkuttomat translitteroinnit venäjästä latinitsaan varoittavat.
Mikäli jonkun mielestä on aivan oikein ja virheetöntä kirjoittaa sanan Helsinki sijasta Khel’sinki, hän voinee pysyä rauhallisena ja tyytyväisenä. Mutta ennustan, että kyllä tämä riekkuminen vielä häntäkin potkaisee.
Euroopan Unionin pitäisi kyllä tehdä myös jotakin järkevää, kun se kerran on olemassa. Ehdotan, että se kehottaa ottamaan kaikissa kielissä käyttöön ISO 9-translitterointistandardin. Vaikka sillä kirjoitettu kieli näyttää rumalta kaikkine aksentteineen, sillä pärjätään kirjastoissakin erinomaisesti. Verrattuna englantilaiseen systeemiin se on aivan ylivertainen.

Oman aikansa juopottelijat


Venäläinen Barabbas

Valentin Katajev, Hummaajat. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta 1930. 181 s.

Maailmansotien välisenä aikana ilmestyi maassamme suhteellisen vähän venäläistä kirjallisuutta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa sen kääntäminen olikin ollut niin innokasta, että joissakin piireissä asiaa pidettiin jo huolestuttavana.
Kuitenkin tuolloin käännettiin muutamia erittäin kiinnostavia kirjoja alkaen vaikkapa Dmitri Merežkovskin Antikristus-trilogiasta ja päättyen vaikkapa suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitšin muistelmiin, jotka kuuluvat genrensä ehdottomiin helmiin.
Varsin kelvollinen on myös Valentin Katajevin, mainion ja monipuolisen kirjailijan kertomus Hummaajista (oik. Rastrattšiki -haaskaajat). Katajevia käännettiin sitten suomeksi enemmän tunnetussa Neuvostokirjallisuutta-sarjassa 1970-luvulla. Se on aika hyvä sarja.
Neuvostoajan kirjoista on yleensä helppo päätellä kirjoittamisajankohta. Mikäli tietyt asiat saa mainita, sen täytyy olla ennen tiettyä vuotta, jonka jälkeen epähenkilöiden nimistäkin tuli tabu.
 Sellainen vuosi oli esimerkiksi 1937, jonka jälkeen kaikki muuttui. Sitä kun näet juuri silloin siirryttiin tuohon tunnettuun sosialismiin…  Monet ulkomaalaiset eivät pysyneet kehityksen perässä ja esimerkiksi Olavi Paavolainen olisi halunnut vielä vuonna 1939 tutustua Leningradin suomalaiseen klubiin…
Mahtoipa vieras herättää kauhunsekaista hämmästystä isännissä. Vanhaa ystäväänsä Boris Pilnjakia hän ei sentään halunnut tavata, hienotunteinen kun oli. Näin muistelen.
Mutta ennen viisivuotissuunnitelmia eli siis niin sanotun NEP:in aikana meno oli vielä aivan toista. Paljon rennompaa. Toki esimerkiksi Trotskin mainitseminen kävi mahdottomaksi viimeistään silloin, kun hän lähti maanpakoon vuonna 1929, mutta silloinhan olikin jo siirrytty ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikaan, joka oli hyvin monessa mielessä aivan uusi aikakausi.
Hummaajissa mainitaan vielä Trotskin pitäneen puheen ja myös Leninin mausoleumin ohi ajetaan vossikalla, joten 1920-luvun puoliväliähän eletään. Kyseessä siis oli se entinen puumausoleumi.
Teoksen toiminnan ajankohta tarkentuu, kun eräässä pienessä maaseutukaupungissa elämä yhtäkkiä vilkastuu ennennäkemättömästi. Syynä on uuden, nelikymmenprosenttisen vodkan tulo kauppoihin.
 Neuvostovaltahan oli aluksi halunnut suorastaan kieltolakia, jollainen sotaakäyvissä maissa usein olikin koetettu toteuttaa, tietenkin poikkeuksin, mutta kuitenkin. Joku tolkkuhan se pitää olla määräilylläkin, ajateltiin ja ajatellaan yhä monessa maassa, vaikka ei kaikissa.
Niinpä itse suuren Mendelejevin suositteleman -kuten legenda kuuluu- nelikymppisen tsaarin vodkan sijasta pantiin neuvostojen maassa myyntiin edes kolmikymppiseksi laimennettua rykovkaa, joka oli ristitty kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan mukaan.
Lokakuusta 1925 lähtien tuli kuitenkin taas myyntiin tuo venäläisistä venäläisin nelikymppinen, joka herätti myös Nikolajevin kaupunkipahasen täyteen eloon: No ja miksi surra? Mennään juomaan nelikymmenprosenttista viinaa. Luota minuun. Sherry brandy. Elämä on kaunis. Kaksitoistatuhatta juoksevalla tilillä, huvila Suomessa… Lyonin krediitti… Viiniä ja naisia…
Näin järkeilivät kaksi kaverusta, jotka olivat lähteneet Moskovasta keskellä työpäivää ihan vain vakavia työasioitaan hoitamaan. Pankista nimittäin piti hakea viraston palkkarahat, mikä tehtiinkin. Eräs pikkuseikka oli sateen takia poikettava hoitamaan olutkuppilassa, jossa saman tein syötiin ja käytiin myös hakemassa pimeä pullo…
Loppu on yhtä olviretkeä. Paitsi, että oluen lisäksi kirkasta viinaa, sodanedellistä konjakkia ja muuta alkoholia menee kurkusta alas tolkuttomia määriä. Seuraan liittyy tietenkin huijareita, rahan haistavia naisia ja muuta siipiväkeä.
Kirjoittaja tavoittaa aito gogolilaisia tunnelmia kuvatessaan talonpoikia ja nimettömäksi jäävän kääntäjän kieli on hauskasti säilyttänyt alkuperäiset venäläiset rakenteet. Kirjaa ei siis ole niin sanoakseni suomennettu, vaan ainoastaan käännetty. Olisikohan Juhani Konkka asialla?
Parasta kirjassa ovat ihmistyypit ja se useimmiten groteski tapa, jolla kaikki henkilöt yrittävät pitää kiinni arvokkuudestaan, joka koskee niin sikahumalassa sekoilevia päähenkilöitä, ilotyttöjä kuin talonpoikiakin.
Vanhaa venäläistä kansanjuopotteljoiden vakiohokemaa ”kunnioitatkos minua”? ei siinä muodossa esiinny, mutta sen kaltaista käytöstä kyllä sitäkin enemmän.
Kun on liukkaalle tielle lähdetty, päädytään pian Moskovasta Leningradiin ja sieltä sitten toisen sankarin syntymäsijoille erääseen pikku kylään. Koko NEP-Venäjä niin sanotusti halkileikataan. Vain Kaukasus jää käymättä, kun yllättäen huomataan, että rahat ovatkin loppu.
Ryyppäämistä ja törsäämistä ei kirjassa suinkaan ylistetä, se vain esitetään tavallaan loogisena ja ymmärrettävänä käytöksenä tuolla älyttömällä humalaisen logiikalla.
Itse asiassa juoppoputken aiheuttama saastaisuus ja ruumiillinen raihnaus tulee yhä useammin ilmi matkan edistyessä. Loistohotelleista joudutaan kyläteille kiskomaan ja työntämään rekeä lumettomassa liejussa ja niin sanottu rousseaulainen luonnollinen rangaistus seuraa luonnonlain välttämättömyydellä järjettömästä käytöksestä.
Kaikkea voidaan, tai siltä näyttää, kuitenkin parannella viinalla ja niin myös tehdään, mutta laskun aikakin koittaa.
Tarinalla on itse asiassa onnellinen loppu. Vaimo, jonka luota on jouduttu aluksi pakenemaan ja joka on onnelliseen humalaan päässeelle luomakunnan kruunulle edustanut pahan maailman ikävintä puolta, ottaakin hummaajansa vastaan hellästi ja ymmärtävästi kuin tuhlaajapojan. Oikeudessa lätkäistään viisi vuotta ja siinä kaikki.
Vankileirille lähtijöitä saattaa matkaan kyynelöiden kaksi naista, kuin sotaan lähteviä sankareita.
Eiväthän nämä haaskaajat ihmistä pahempia olleet. Aika velikultia, oikeastaan.
Ja kirja on monella tapaa kiinnostava aikansa kuvastimena ja muutenkin.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Joutavan paperin johdosta


Joutavan paperin oikea nimitys

Huomasin yllättäen Der Spiegelistä, että lehti oli haastatellut kansainvälisen oikeuden asiantuntijaa Frank Schorkopfia ns. GCM-paperin johdosta (Global Compact for Migration).
Kyseessähän on siis tämä Marrakešin paperi, joka ei ole sopimuskaan eikä velvoita ketään mihinkään, mutta kuuluu joka tapauksessa niihin asioihin, joita jokaisen säädyllisen ihmisen on kannatettava. Se on siis vähän samassa asemassa kuin oli ajatus Suomen vallankumouksen välttämättömyydestä silloin taistolaisaikoina.
Tämä asiantuntija, joka näyttää kuuluvan alansa johtaviin ja kertoo olevansa porvarillinen liberaali, näyttääkin yllättäen vastustavan koko asiaa. Täytyypä sanoa, että kyllä tämä minua suomalaisena lehdenlukijana hätkähdyttää.
Marrakešin paperi herättää haastatellun mielestä levottomuutta siksi, että siinä määrätään hallitusten tasolla asioista, jotka kuuluisivat kansanedustuslaitoksille.
Sitä paitsi koko kyhäys on eräänlaisen tervetulokulttuurin ilmentymä. Siitä huokuu edistyksellis-moraalinen henki, joka ei hyväksy mitään vastustusta.
Näin siis haastateltava. Mutta eihän koko paperi siis tosiaankaan ole edes sitova, kuten meillä on yhä uudelleen jankutettu ja mitäpäs tällä herralla nyt mahtaakaan olla edistyksellisyyttä ja itse moraaliakin vastaan? Haiseeko tässä siis jokin toinen vaihtoehto? Ehkäpä itse ilmeinen AfD?
Schorkopf ei ryhdy spekuloimaan AfD:n tai minkään muunkaan puolueen oikeassa tai väärässä olemisella. Lähellä on ainakin minulla tämän johdosta ajatus, että mikä tahansa poliittinen voima voi kannattaa sekä oikeita että vääriä asioita. Tämähän tietysti meidän aikanamme ja maassamme alkaa jo kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta lehti ei siis olekaan mikään Helsingin Sanomat.
 Spiegel ei pysähdy jauhamaan tätä puoluekantaisuuden asiaa, josta Suomessa olisi luultavasti tehty koko asian ydin ja unohdettu se helkkarin paperi. Haastattelussa pohditaan todella nyt sen paperin merkitystä.
Schorkopfin mielestä puhutun kaltaisella sopimuksella on niin sanotun pehmeän lain voima ja se tarkoittaa, että se voi pesiytyä oikeusjärjestykseen ja saada velvoittavia muotoja.
Sitä paitsi paperi sisältää runsaan joukon kaikenkarvaisia väittämiä ja suosituksia, joilla on selkeä ideologinen sisältö ja suuri mahdollinen merkitys. Asia riippuu ilmeisesti siitä, miten niitä käytetään.
Sopimuksessa esimerkiksi väitetään kaikkien hyötyvän muuttoliikkeestä ja annetaan ymmärtää, että ne, jotka ovat eri mieltä, ovat vain huonosti informoituja. Asian varjopuolet sivuutetaan, vaikka niitä on Saksan kaltaisissa vastaanottajamaissa yllin kyllin tarjolla.
Paperissa painotetaan joka kohdassa siirtolaisten oikeuksia, ottamatta huomioon, että sitä kautta saatetaan päätyä vastaanottajamaiden omien kansalaisten oikeuksien polkemiseen.
Paperissa itse asiassa kerrotaan ikään kuin päätettyinä asioina sellaista, mikä on kiistanalaista ja kuuluisi kunkin maan lainsäätäjän päätettäväksi. Sellainen on vaikkapa velvoite järjestää vakituisia muuttomahdollisuuksia myös muuttajien perheille.
Koko paperi on lyhyesti sanottuna vaarallinen vipusin, joka voi vaarantaa Saksan oikeudet päättää omista asioistaan. Maa asetetaan ”jaettuun vastuuseen” tietyistä asioista riippumatta siitä, miten se itse niitä voisi kukaties haluta arvioida.
Huomiota herättää myös, että paperia nimitetään ”virstanpylvääksi” eikä suinkaan ”päätöslauselmaksi”. Tämähän viittaa siihen, että seuraavia askeleita on tulossa ja kenties niitä jo suunnitellaan…
Kuten tunnettua, monet maan kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta. Suomi ei tähän joukkoon kuulunut ja hallituksen linjana oli meillä suhtautua kritiikkiin ylimielisesti. Itse sopimuksen tekstiä en ole huomannut missään julkaistun.
Ja olikos se nyt sitten ollenkaan sopimus vai ei?
Schorkopf, joka siis on asiantuntija, käyttää kyllä osittain asiaa välttelevää termiä Dokument, mutta sen ohella myös sanaa Pakt. Meillä se on tapana kääntää sopimukseksi ja sehän on samaa kantaa kuin latinan pactum.
Sitä paitsi meillä on aina ollut kunniassa vanha periaate siitä, että sopimukset on pidettävä: pacta sunt servanda -sopimukset on pidettävä. Ne eivät siis ole vain hurskaiden aikeiden kirjaamista.
 Con-etuliitettähän käytetään yleensä asiaa vahvistamaan, joten compacthan se todellinen luja sopimus on, noin etymologisesti…
Mikäli tarkoituksena tosiaan oli hankkia vain jonkinlainen yksimielisyys tarkoituksista, olisi siinä ollut käytettävä sanaa accord, sydänten sopusointu, jos sellainen todella löytyi. Miksei concordiakin olisi käynyt. Entente cordiale olisi kuulostanut jo pahaenteiseltä, vaikka kaunis termi onkin.
Ranskan kieli rikastutti meitäkin menneinä vuosikymmenillä sanalla avis, joka tarkoittaa mielipidettä tai tiedonantoa, lausuntoa.
Jos kyseessä siis oli vain hallitusten mielipide, asian olisi pitänyt tulla hyvin selväksi itse paperin luonteesta käytetyn termin nimessäkin. Otettakoon huomioon, että mielipide nyt tosiaankin on vain mielipide ja sitä on aina mahdollista muuttaa ja tulkitakin. Onhan tunnettua, että esimerkiksi
Neidon mieli muuttuu
kuin taivahalla kuu…
Kun Ryti aikoinaan lähetti Hitlerille Ribbentropin välityksellä erään tietyn kirjeen, ei kyseessä ollut mikään sopimus, saati nyt valtiosopimus.
Kyseessä oli paperi, jossa Ryti omasta puolestaan lupasi, mitä lupasi sillä hetkellä hallitsemansa viran perusteella. Kun virka lakkasi, lakkasivat myös lupauksen pitämisen mahdollisuudet, mikä oli yksiselitteinen asia ja idiootinkin tajuttavissa.
Jospas meillä nyt sitten, kansallisena erikoisuutenamme, oltaisiin puhumatta Marrakešin sopimuksesta, saati kompaktista (mikä ei ole mitään suomea) ja sen sijaan otettaisiin käyttöön vaikkapa termi mielipide. Siis Marrakešin mielipide.
Subjektiksi tässä ei tietenkään voida käsittää Marrakešin kaupunkia, vaan asian logiikka on se, että allekirjoittajalla nyt sattui juuri Marrakešissa käydessään olemaan tällainen mielipide, jonka löytymisestä uudelleen ei ole tietysti mitään takeita. Ei siitä Suomen valtio tai ainakaan seuraava hallitus voi vastata.
Tällainenhan kai täytyy olla sellaisen paperin merkitys, joka ei mihinkään velvoita, mutta jollaisten allekirjoittaminen on muuten vain mukavaa, kun saa olla hyvässä seurassa ja edistyksellis-moraalista henkeä ilmentämässä.