torstai 26. maaliskuuta 2015

Ankkapuheesta



Kohti ankkapuheen aikakautta
Timo Vihavainen


George Orwellin Oseaniassa Totuuden ministeriö huolehti historiasta, Rauhan ministeriö sotalaitoksesta ja Rakkauden ministeriö poliisiasioista. Winston Smith, henkilö jonka tajunnassa menneisyyden jäänteet uhkasivat muodostua toisinajatteluksi, jäi ajatusrikoksista kiinni ja joutui Rakkauden taloon. Siellä annetussa varsin radikaalissa käsittelyssä Smithin tajunta normalisoitui. Puolue oli sanonut, että kaksi kertaa kaksi on viisi, ja käsittelyn jatkuttua aikansa Smith alkoi todella nähdä, että kaksi sormea, joihin lisättiin kaksi sormea, muodostivat yhdessä viiden sormen ryhmän. Näin Smith oli päässyt sovintoon itsensä ja ympäristönsä kanssa. Hän ei enää ollut potentiaalinen kiusankappale, jonka toiminta uhkasi tulla objektiivisesti haitalliseksi ja vaaralliseksi koko Oseanian valtakunnan syvimmälle olemukselle. Nyt myös Smith oli orgaaninen osa historian lakeja täyttävää ja ihmisen kutsumusta toteuttavaa järjestelmää, joka oli kuin yhtä eläintä, kuten suomalainen runoilija syvämietteisesti on lausahtanut.
Smithistä ei ehkä tullut kaikkein korkeimman tason kansalaista, kuten olivat esimerkiksi kaksplushyvät ankkapuhujat, jotka olivat oppineet päästelemään suustaan virallista propagandaa ilman, että tarvitsivat tähän lainkaan aivojen apua. Oikeaoppinen puhe muodostui suoraan kurkunpäässä. Toisin kuin nämä täysin kehittyneet poliittiset persoonallisuudet, Smith oli vielä käsittelyn jälkeenkin hiukan keskinkertainen rivikansalainen, jonka psyyke ei kutsunut uhrautuviin urotöihin tai puoluetta spontaanisti ylistäviin oraatioihin (sen sijaan se kaipasi päivittäistä humalaa), mutta ainakin hän oli täysin sopeutunut ja ymmärsi vallitsevan järjestelmän objektiivisen välttämättömyyden.
Orwellin 1984 kuvaa ideologista valtiota, jossa kansalaiset on kokonaan alistettu valtion valvontaan. Heidän elämässään ei ole enää yksityisyyden tasoa, vaan henkilökohtaista pidetään poliittisena ja sen mukaisesti pidetään se valtion tiukassa kontrollissa. Kontrolli ulottui aina ajattelun tasolle saakka. Sen mukaisesti oli olemassa ajatusrikoksia, poliittisia rikoksia, joiden likvidoinnin hoiti Rakkauden ministeriö. Ajatusrikoksen vastakohta oli hyvinajattelu, johon ihmistä ohjasi myös tähän tarkoitukseen kehitetty uuspuhe. Uuspuheesta oli poistettu kaikki sellaiset sanat, joihin liittyi menneen maailman rasitteita ja niinpä sillä olikin melkein mahdotonta suorittaa ajatusrikoksia. Tämä ei tosin vielä taannut optimaalista lopputulosta, sillä ajatusrikos saattoi olla myös artikuloimaton, vääränlainen reagointi tiettyyn signaaliin. Tällaisessa tapauksessa kasvorikos eli väärä ilme kavalsi usein syyllisen.
Orwellin Oseania vuonna 1984 ei vielä ollut täydellinen yhteiskunta. Oletettiin, että uuspuhe ja ajattelu vastaisivat täysin toisiaan vasta vuonna 2050. Kehitys oli jo toki pitkällä ja Winston Smithin kaltaiset ongelmatapaukset kyettiin hoitamaan käytettävissä olevin keinoin. Tulevaisuudessa rakkauden ministeriö kuitenkin ilmeisesti oli käyvä tarpeettomaksi, koska normista poikkeaminen ei enää olisi mahdollista.
Suomi vuonna 2014 ei myöskään ole täydellinen yhteiskunta, kaukana siitä. Meillä on kyllä kehitetty uuspuhetta ja poistettu kielestä vanhentuneita käsitteitä ja sanoja, joiden käyttäminen on osittain myös kielletty. Julkisessa keskustelussa voidaan havaita selviä ankkapuhujia, joiden esiintymisille on ominaista voimakas tunne samaan aikaan kun ajattelu jopa kokonaan puuttuu. Nykyään on aivan normaalia olettaa ajatusrikosten mahdollisuus ja varsin laajoissa piireissä pidetään horjumattomana totuutena sitä, että henkilökohtainen on poliittista. Loogisesti tästä tulisi seurata myös henkilökohtaisen elämänpiirin tuleminen julkisen säätelyn ja tarkkailun alaiseksi, ja tähän tähtääviä aloitteita löytyykin julkisesta keskustelusta ja sosiaalisesta mediasta yhä uudelleen. Nimenomaan nuorison keskuudessa näyttää olevan aivan mahdotonta huomata, että tässä voisi olla mitään kyseenalaista.
Aina silloin tällöin voi nettikeskustelusta havaita, että laajoissa hyvin koulutettujen ihmisten piireissä pidetään aivan normaalina olettaa, että tietyistä puheista, ajatuksista ja jopa ehkä tiettyjen kirjojen omistamisestakin olisi rangaistava tai vähintään estettävä niiden julkituonti. Oslon joukkomurhan jälkeen tällaisista vaatimuksista tuli aivan salonkikelpoisia. Oli suorastaan hyytävää katsella, miten älymystöön luettavat henkilöt keskittyivät kauhistelemaan joidenkin ihmisten sanomisia, kontakteja tai lähteitä sen sijaan että olisivat puhuneet siitä, mitä kyseiset henkilöt olivat tarkoittaneet ja miten johtopäätöksensä perustelleet.
Norjalaisen joukkomurhaajan paperille panemassa vuodatuksessa esiintyvät kirjallisuusviittaukset saivat aikanaan heti maagisen merkityksen. Hullunkurisimmillaan tilanne oli silloin, kun koko länsimaisen filosofian kärkikaarti joutui iltapäivälehdistössä stigmatisoiduksi. Myös linkki Perussuomalaisen puolueen jäseniin löytyi täysin ilman älyllistä vaivannäköä ja riitti heidän leimaamiseensa.
Argumentoinnin sijasta oman erinomaisuuden osoittamiseen kelpasi ylimielinen leimaaminen. Esimerkiksi termi ”maahanmuuttokriittinen” sai ankkapuhemerkityksen, joka sisälsi sekä rasismin, fasismin että joukkomurhaamisen kannattamisen. Sitä vastaan oli hyvä hyökätä, eikä hyvinajattelun puitteissa ollutkaan mahdollista pohtia kyseisellä leimalla merkityn ryhmän argumentteja ikään kuin normaalina ajatteluna.
Ihmiskunnan viisaus ei ole periytyvää. Nykyisellä nuorisolla ei useinkaan näytä olevan käsitystä siitä, miten lähellä tämä ajattelu on totalitarismin kovaa ydintä. Ilmeisesti uusi sukupolvi haluaa taas säätää oman rauhanlakinsa. Se luultavasti tuottaa emotionaalista mielihyvää ja moraalisen paremmuuden kokemuksia, jotka liittyvät vihapuheesta irtisanoutumiseen.
Rakkauden ministeriötä meillä ei ole, mutta vielä hiljattain merkittävänä pidetty vasemmistopuolue on jo julistautunut rakkauden puolueeksi, mikä voimakkaasti manifestoi poliittisen vallan kiinnostuneisuutta henkilökohtaisen elämänpiirin hallinnasta. Asiat on kuitenkin voitu toistaiseksi hoitaa muiden ministeriöiden ja niiden alaisten palvelukeskusten toimesta.
Kaiken uhallakin suosittelen itse kullekin erään nimeltä mainitsemattoman norjalaisherran suosikkeihin kuulemma kuuluvan John Stuart Millin teosta On Liberty. Teksti on kovaa mutta rehellistä.
Kirjan sanoma on mitä humaanein ja lempein, mutta kirjoittaja ei sen vuoksi hylkää kriittistä ajattelua, vaan päinvastoin todistaa, ettei se ilman sananvapautta ole mahdollista. Mikäli sekä puheen että ajattelun vapaudesta sen sijaan luovutaan poliittisen korrektiuden (sit venia verbis) takia, voidaan yksin tein sanoa hyvästit koko sille aateperinnölle, joka kerran nosti länsimaisen sivilisaation maailman huipulle.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Dostojevski ja Vergilius rannalla



Dostojevskin seurassa kyynisillä rannoilla

Kyynisten (Koira-) saarten rannalla makaa nyt ihmisiä tuhansittain ja taas tuhansittain, useimmiten puolikuolleen näköisinä. Suurin osa, ehkä seitsemänkymmentä prosenttia heistä onkin vailla tulevaisuutta, ellei sellaiseksi lasketa yhtä tai kahta vuosikymmentä jonninjoutavaa elämää. Hei eivät enää lisäänny eivätkä tuota.
Tai, itse asiassa, olen kuullut, että kuluttaminen onkin nykyään yhtä tärkeää kuin tuottaminen. Kuluttaako tämä joukko mitään, kun se ei tarvitse edes vaatteita?
Tässä vastaus on suureksi tyydytyksekseni myönteinen. Tämä porukkahan, siis me, olemme terveyspalveluiden suurkuluttajia. Seutu onkin täynnä niiden tuottajia ja ne ovat erittäin kalliita ja konstikkaita. Täällä oikeastaan eletään unelmaa, nyt kulutetaan ne rahat, jotka joskus on tuotettu, kuinkas muuten? Kuluttaminenkin on sankaruutta ja ehkäpä juuri se sitä vasta onkin?
Mutta koko tässä näkymässä on jotakin outoa. Tuhansia ja taas tuhansia alastomia ruumiita, miljoonakin varmaan. Miten kaunis voikaan alaston ihmisruumis olla, sanotaan. Mutta ellei tätä kaikkea näkisi, tuskin tietäisi miten ruma se voi olla. Ja rumuus vain lisääntyy niistä valtavista säiteilyannoksista, joita ihmiset keskittyvät ottamaan. Jokainen tietää, että säteily tappaa, mutta koska ultraviolettisäteet tappavat heikommalla mekanismilla ja epävarmemmin kuin gammasäteily, niille altistutaan sitäkin innokkaammin. Ainakin ne rumentavat kauhealla tavalla, mutta toisaalta niiden nauttiminen kuuluu asiaan ja on aika miellyttävää.
« Nel mezzo del cammin di nostra vita
mi ritrovai per una selva oscura,
ché la diritta via era smarrita. »

Kuulin takaani äänen, joka puhui filippiiniläisellä korostuksella. Itämaiselta näyttävä pieni mies tarjosi kätensä: ”Virgilio”! ”Sano Gil vaan!”
-Vihavainen, mutisin hölmösti, vaikka ymmärsin, että tilanne oli harvinainen ja juhlallinenkin. Kaduin heti puutteellista eleganssiani ja vannoin, että seuraavalla kerralla keksin jotakin henkevää. kuten meillä Savossa on tapana.
-”Siis tämä Hilario?” Halusin vielä varmistaa, mutta miehen surullinen olemus paljasti, että hänen lisänimensä oli annettu vain pilkanteon takia.
-”Niin, olen, tai pikemminkin olin, maallisen onnen ja erityisesti naiskauneuden asiantuntija. Nyt niin sanoakseni eläkkeellä , retrato. Manan majoille vetäydyin, kun hetki koitti.”
Todellakin, mies oli tarkemmin katsoen vain varjo, mutta naiskauneutta hän aivan ilmeisesti ymmärsi erinomaisesti. Oikeaa seuraa siis tavallaan ja tavallaan ei.
-Suvaitkaapa sanoa, kysäisin, miksi puhuitte minulle ”elon keskipäivästä” tai siis ”keskitiestä” mezzo del cammin? Onhan täällä melkein jokainen jo kalkkiviivoilla, laskipa miten tahansa.
-No, katsokaas, señor, eipä täällä juuri kukaan ymmärtäisi, jos puhuisin heille totta. Se, mikä on kaikkein ilmeisintä, on vaikeinta käsittää. Puhun hölmöille, kuten heille pitää puhua ja oppineiden kanssa sitten vaikk latinaa, jos he sattuvat ymmärtämään. Naisten kanssa, muuten, italiaa. Sinulle myös, koska tiesin, mitkä kysymykset askarruttavat vanhaa henkeäsi.
-Niin, Dostojevski, hyvä ystäväni kertoi, että kauneus pelastaa maailman, mir spasjot krasota. Mutta millainen kauneus, Nastasja Filippovnanko, jolle se oli hänen elämänsä onnettomuus vaiko Grušenkan, joka pani vanhan Karamazovin tolkuttomasti himoitsemaan itseään. Kuitenkin Fjodor Mihailovitsšin todistuksen mukaan Grušenkan kauneus oli vain hetkellinen kukinto, kuin uni ja varjo vain. Hän oli jo pullistumassa matroonaksi, jota kukaan ei viitsisi vilkaistakaan. Kuten suuri Kaarle Gallialainen sanoi: tytöt, ruusut ja sopimukset kukoistavat aikansa, mutta vain aikansa…
-Olen tosiaan kauneuden asiantuntija ja tiedän siitä yhtä ja toista, mutta tuosta logiikasta en ymmärrä mitään. Tiedän, että liha- ja luu yhdessä sarveisaineen ja vastaavan massan kanssa saattavat joskus yhdistyä hämmästyttävällä tavalla. Kaarissa, joita näemme, liikkeen sulossa, katseen viehkeydessä luulemme näkevämme taivaan. Tämä on meille annettu, jotta kuvittelisimme turhia. Vanha Karamazov tarjosi tolkuttomasti rahaa Grušenkalle ja mistä hyvästä? Mitä olisi ukkopaha saanut vastineeksi? Intohimoa vai? Gil naurahti katkerasti.
-Onko kauneus siis enemmän valtaa? Viekö se pikemminkin helvettiin? Siinä tapauksessahan siis rumuus voisi pelastaa maailman?
Kaikki loksahti paikalleen. Rumuudella on merkitys ja se on nimenomaan maailman pelastaminen. Se tekee ihmisistä intohimottomia, objektiivisia ja kunnollisia. Mitäpä sanoikaan karjalaisukko pojalleen: ”Älä sie poika ota kaunist’ akkaa, kauneus se kattoo pois! Ota sie ruma –rummuus se eiko lissääntyy!”
Tässä oli siis jo kansanviisauden löytämä totuus. Ja kyllähän kansa tietää! Narodnaja mudrost, kuten venäläinen sanoo, on viisaampaa kuin mikään tieteisoppi tai kamarioppineiden viisastelu. Oppikaamme siitä! Ja Virgilio nyökkäsi hyväksyvästi ja hänen varjonsa liukeni ilmaan, joka alkoi väreillä aamuauringossa.
Ne mezzo del cammin… Hetkinen, keski-ikäisiä on täällä kovin vähän, nuoria vielä vähemmän. Jos veli Vergilius, Gil siis, olisi vielä täällä, hän varmaankin voisi esitellä kaikkea tätä nimenomaan helvetin näkökulmasta: katsopas, tuolla on melanooma, jota hän kypsyttelee, tuota vaivaa kihti, tuon kävelyssä näet nivelrikon ja tuolla taas on pitkälle edennyt dementia. Kaikki nämä ovat esikartanossa odottamassa vuoroaan, he eivät ole  enää merkittäviä. Taisin kyllä sanoa, että ovat merkittäviä kuluttajia, riippakivi aktiiviväestölle kuitenkin.
Mutta Gil oli jo antanut minulle riittävästi ymmärrystä tätä kaikkea arvioidakseni. Siksi en enää häntä tarvinnut.
Mutta onhan täällä myös paratiisi. Ehkäpä Fjodor Mihailovitš suostuisi kertomaan siitä jotakin, jos osaisi?  Lisääntymisikäisiä naisia ja tyttöjä makaa ja kävelee itse asiassa täällä aika paljon. Jotkut ovat niin kauniita, että veret seisahtuvat. Kerran kaksi tyttöä pelasi sulkapalloa alasti, paikan muistan hyvin. Sen ohi mennessään odottaa aina vieläkin ehkä voivansa nähdä jotakin unohtumatonta. Siitä on kyllä jo kolmekymmentä vuotta… Ehkä en edes oikeasti muista, vaan ainoastaan muistan, että muistan. En tuntisi heitä, jos vastaan tulisivat, eikä heitä sitä paitsi enää ole. Siis ei ole siinä muodossa, tarkoittaen niissä muodoissa.
Ei täällä suinkaan ole pelkkää rumuutta. Joka kolmastuhannes naisvartalo on tyrmäävän kaunis ja satavarmasti se on myös asetettu näytille siten, että tulee edukseen esille. Mutta katsominen on tietenkin kielletty.  Miten oikeastaan on mahdollista, ettei sen ympärille synny rinkejä? Tiedän, että tuhannet miehet eivät parempaa ajanvietettä tarvitsisi. Tai, no… Siitä syntyisi ennen pitkää jotakin ikävää. Konflikti? Tuijottaminen on äärimmäisen sopimatonta, kuten jokainen ymmärtää ja tietenkin itse asiassa kaikki katsominen.
-Fjodor Mihailovitš, miksi tapoihin kuuluu, että ilmestyksen nähdessäsi et millään, vähimmälläkään tavalla osoita, mitä näit? Sillä pakkohan se oli nähdä edes sen sekunnin murto-osan verran. Rykäiseminen olisi naurettavinta, mitä voit tehdä ja typerä toljottaminen ehkä vasta seuraavaksi typerintä. Kannattaako näyttää täysin poissaolevalta ja ehkä hieman vihaiselta? Niin kaikki tekevät, cosi fan tutti…
Fjodor Mihailovitš hymyili sarkastiseen tapaansa: tämä on meille annettu siksi, että ymmärtäisimme viheliäisyytemme. Himokkuushan ei tietääkseni ole enää pahasta kuten ei ollut ennenkään, mutta naurettavuus kyllä. Sanopa, kuka tämän näytelmän henkilöistä ei ole naurettava?
-Ehkä tuo enkelinkasvoinen viattomuus tuolla… yritin. Fjodor huokasi raskaasti. Unohdat, että luoja on luonut myös meidät, pedofiilit. Älä rupea opettamaan minua tässä asiassa. Mene vain noitten urheilijatyttöjen perään ja mieti, mitä tapahtuu sisäiselle arvokkuudellesi ja vähän ulkoisellekin…
Ja Fjodor hymyili surullista hymyään, jossa oli kärsimyksen tuomaa ymmärrystä ja jaloutta. Kumarsin hänen varjolleen ja siirryin katselemaan nuoruuden muotoilemia ihanuuksia, joita olikin anteliaasti tarjolla.

Ohi juoksevat tytöt oli puettu täysin vartalonmukaiseen sukkamaiseen asuun, joka toi täydellisesti esille vartalon muodot. Tätä tarkkailevien tuhmien (dirty) setien mielestä olisi muuten aivan asiallista ja hieman pakkokin lähteä kirmaamaan perään, mutta ehkäpä vain tieto, milteipä varmuus siitä seuraavasta akillesjännevammasta, nivelrikosta ja muusta vastaavasta palauttaa tälle porukalle järjen, ellei sitä muuten ole. Itse asiassa ei kyllä näy sellaisia hölkkääjien laahuksia, joita odottaisi näkevänsä eräiden vartaloiden seuraajina.
Ehkä ihmiset ovatkin oikeasti paljon säädyllisempiä kuin miltä he näyttävät. Olen kuitenkin epäileväinen. Mitä kertoisikaan tästä seurakunnasta veli Dostojevski suuressa satiirissaan? Turgenev kuvaisi tätä varmaan myös hyvin viiltävästi, Tolstoi raivokkaan moralistisesti, mutta parhaiten kuitenkin Dostojevski. Hän ymmärtäisi, vanha syntisäkki. Kyllähän nuo muutkin kaiken ymmärtäisivät, mutta Fjodor Mihailovitsin näkökulma olisi suvaitsevaisempi, enemmän sellaiselle naurettavalle ihmiselle ominainen.
Mutta nämä toverit, rohkenenko sanoa, ovat tietenkin jo kuolleet aikanaan ja sama koskee Dantea ja Vergiliusta. Mutta onhan meillä nytkin kokonainen ammattikunta katseen ja halun teoreetikoita ja erilaisia tasa-arvon profeettoja, jotka tietävät, ettei rumuutta ainakaan ole, vaikka kauneus ehkä on. He osaisivat pätevästi paheksua katsettani ja löytää positiostani ressentimentin, jota en itse ymmärrä enkä pysty näkemään.
Mennessään Dostojevski oli huikannut, ettei hänellä ollut pääsyä helvetin syvimpiin piireihin, vaan sinne minut johdattaisi Rosenberg. Tunsin kylmiä väreitä, mutta tiesin, ettei minulla ole ikeutta kieltäytyä.
Niinpä jäin istumaan rantakivelle ja odottamaan, että Mythus des zwanzigsten Jahrhudertsin tekijän kälveä haamu saapuisi kukaties luennoimaan rodunjalostuksesta pitkäpiimäisellä Studienrat-nuotillaan Besserwisserin ilmein. Pian kuulin kahahduksen, jollainen aina syntyy haamun saapuessa tai hameen hulmahtaessa kevättuulessa Pont des Arts-sillalla.
 Tarkemmin katsoen olento näyttikin ilmielävältä ja hymyili, mutta vinosti. Oliko se sittenkin nainen… Yritin nousta paetakseni, mutta helvetti tuli luokseni ilman että olisin itse liikkunut minnekään. ”Foucault…” sanoi ääni…
 Heräsin omaan huutooni ja huomasin itse asiassa olevani sidottu sänkyyn niin kutsutuilla lepositeillä. Ystävällisen näköiset valkotakkiset hoitajattaret naureskelivat: ”Mitenkäs meillä nyt noin huudellaan? Taisi olla levoton yö?” Toinen heistä oli tavattoman kaunis nainen… Hän pani tekohampaat suuhuni ja hymyili ystävällisesti.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Mustasotnialainen uhka



Pseudototalitarismi ja mustasotnialainen tsunami

Vladimir Pastuhov, monen suomalaisenkin tuntema venäläinen politologi, joka nykyään asuu Lontoossa, on Polit.ru -sivustolla kirjoittanut kiinnostavan analyysin Venäjän nykytilasta.
Hän lähtee siitä, että kyseessä ei ole autoritaarinen järjestelmä, jollaisessa kansalaiset pitää kurissa pelko ja masennus, järjestelmä on muuttunut pseudototalitaariseksi, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset kuvittelevat itse olevansa vallassa ja aktiivisesi kannattavat johtajaansa.
Itse psykologinen reaktio on arkaainen ja muistuttaa alkukantaista yhteiskuntaa tai eläinlaumaa, jossa lampaat tai muute eläimet kerääntyvät tiukasti pässin ympärille. Ihmisyhteiskunnan muotona kyse on pahanlaatuisesta regressiosta, jota voi verrata normaalin organismin muuttumiseen syöpäkasvaimeksi.
Pastuhov katsoo, että koko rakennelman juuret löytyvät ”suvereenista demokratiasta”, tuosta jesuiittamaisesta systeemistä, jossa demokratian ulkokuori jätettiin paikalleen, vaikka sen sisältö tuhottiin. Sen jälkeen kun Ukrainaan saatiin sota, on organismi muuttunut pahanlaatuiseksi eikä parantamismahdollisuuksia ole juuri näkyvissä.
Sota on ollut laskelmoivalle Putinille mitä tarpeellisin, mutta se on viime kädessä hallitsematon asia, jonka lopettaminen ei ole mahdollista, mutta ei myöskään sen voittaminen. Umpikuja, joka on Venäjän edessä, on väistämätön, mutta pahempaa on, että tämän leikin lopettaminen aiheuttaa väistämättömän reaktion niissä mustasotnialaisissa aineksissa, joille Ukrainan sota ei ole peliä, vaan totisinta totta, henki ja elämä. Niin kauan kuin Putin näyttää Herakleelta, joka painii areenalla Amerikan leijonan kanssa, häntä kannustetaan, mutta silloin kun hän lyö hanskat tiskiin, syntyy yleisössä raivo, joka pyyhkäisee yli maan ja Kremlin kuin ”mustasotnialainen tsunami”.
Pastuhov osaa kirjoittaa hyvin ilmeikkäästi eikä yllä ole edes pyritty tavoittamaan koko hänen rikasta kuvakieltään, idea lienee kuitenkin suunnilleen tullut esitetyksi. Tavallaan Pastuhov rauhottelee lukijaa: eivät minkäänlaiset vallanpitäjät halua lapsilleen ydinsotaa, sen verran tervettä itsesuojeluvaistoa on hulluimmallakin raivopäällä.  Venäjän kansalaisyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tilanne on kuitenkin synkkä. Se tukahdutettiin ”suvereenissa demokratiassa” jo alkuunsa ja Ukrainan sota löi sen tuhoamiseen viimeisen niitin. Pseudototalitaristinen yhteiskunta muistuttaa enemmän keskiajan yhteisöjä kuin kehittynyttä länsimaisen kulttuurin luomusta. Putin on luonut hirviön, jota hän ei pysty hallitsemaan ja onneton Venäjän kansa kaivaa riemumielin itselleen hautaa ymmärtämättä mitä on tekemässä.
Mihin Pastuhov analyysinsä nojaa? Nähdäkseni se on lähinnä muutamien perusolettamusten varassa. Venäjä ei voi voittaa sotaa eikä myöskään pärjätä sillä tiellä, jolle se on lähtenyt. Seinä tulee vastaan sekä taloudellisesti että geopoliittisesti (arvatenkin Kiinan suunnalla). Toinen tosiseikka on Putinin hallinnon valtava kannatus, joka perustuu nimenomaan käynnissä olevaan sotaan ja ”isänmaallisten” tuntojen herättelyyn. Tämä on kuitenkin väliaikainen tilanne ja totuuden hetki on tulossa: gladiaattori Putin joutuu antamaan periksi ennemmin tai myöhemmin, jolloin koko rakennelma luhistuu kuin korttitalo ja vaaran hetki on juuri siellä.
”Mustat sotniat” olivat niitä esifasistisia porukoita, jotka aikoinaan 1900-luvun alussa kerättiin puolustamaan tsaarinvaltaa esimerkiksi hyökkäämällä juutalaisia vastaan, joiden juuri kerrottiin organisoivan epäisänmaallista toimintaa. Tällaisia porukoita Venäjällä on taas ja vasta hiljattain ne juhlivat Punaisella torilla Krimin liittämistä ja samalla varmaan myös Nemtsovin kulemaa, murhapaikka kun sattui olemaan juuri siinä vieressä. Pastuhov henkilökohtaisesti on tehnyt oman ratkaisunsa ja lähtenyt perheineen ulkomaille.
Mutta eivät asiat ole niin huonosti, kuin monet kuvittelevat, ainakaan vielä. Tämäkin Pastuhovin juttu on kuitenkin julkaistu ja se on Venäjällä luettavissa, kuten muutkin polit.ru .sivuston jutut. Sen lisäksi maassa on aika lailla monilla sivustoilla ja lehdissä vastaavaa kriittistä ja terävää kirjoittelua, jota jokainen voi lukea. Toinen asia on, että virallinen propaganda on useimmille aivan riittävää ja kaivattua hengenravintoa, eivätkä he ole vaihtoehtoisesta informaatiosta kiinnostuneita eivätkä edes pysty sitä sulattamaan. Tässäpä juuri on pseudototalitarismin käsitteen voima ja mielekkyys.
Pastuhovin analyysissä Donbass ja mustasotnialaiset ovat suuri ja uhkaava voima. Jos Putin nyt yrittää kääntää kelkkaansa, tulee Kremlin portteja koputtelemaan vihaisia kaivosmiehiä ja taistelijoita ja hän tietää sen. Mutta entäpä jos sinne kuitenkin tulee pettynyttä kansaa, joka tajuaa, millaisin keinoin se huijattiin kansalliseen vimmaan?
Tässä lännen rooli lienee ratkaiseva. Miten kriisistä päästään kunnialla ulos? Mikäli nykyistä pakotepolitiikkaa vain kiristetään, tulee Putinille kyllä seinä vastaan, mutta kuka siitä katastrofista ja sen seurauksista hyötyy? Jos länsi kunniattomasti perääntyy, tulee Kremlille voittamaton kiusaus jatkaa samaan tyyliin toisaalla. Miten jännitys voitaisiin purkaa järkevästi ja sivistyneesti, on tämän pastuhovilaisen analyysin valossa se ydinkysymys. Siinä tarvittaisiin taitoa ja ennakkoluulottomuutta, sitä mitä ennen sanottiin diplomatiaksi.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Käärme on tullut jäädäkseen



Kalifornialainen kuningaskäärme ja Espanjan kehitys

Gran Canarialle on ilmestynyt kalifornialainen kuningaskäärme. Mistä lienee tullut?
Aikoinaan muuan lapsukainen ylpeili, ettei hänen mökkisaarellaan ollut lainkaan käärmeitä tai jos oli, niin olivat muualta tulleita. Ja sama oli tilanne myös Kanarialla, tarkemmin sanoen siellä niitä ei ollut minkään sorttisia.
Endeeminen tuo laji ei siis ole, vaan muualta saapunut. Ehkäpä se on laivojen konteissa luikerrellut? Vai olisiko joku herostraattista kunniaa havitellut henkilö sellaisia peräti tuonut? Vähänkö on maailmassa tyyppejä, jotka omistavat kaiken tarmonsa esimerkiksi tietokonevirusten keksimiseen. Mutta oli miten oli, nyt niitä sitten on, eikä kukaan usko, että ne lähtisivät kokonaan pois. Paratiisi on tavallaan menetetty ja tavallaan saanut asianmukaisen lisänsä.
Koko Espanja on tainnut viimeisten puolen vuosisadan mittaan kokea aika hurjan kehityksen. Muistan miten vielä 1980-luvulla ainakin Kanaria oli aivan eri maailmasta kuin kallis kotomaamme. Se oli vähän kuin muusta maailmasta irrallaan halpoine hintoineen, nakurantoineen ja vapaine viinoineen. Kanta-asukkaille muutos oli varmasti huikea. Paikallinen nuoriso ja vanhempikin väki pukeutui vielä sunnuntaisin juhlapukuihin ja vaikutti arvokkaalta, kun taas arkisin viihdytettiin riettaita turisteja ja hankittiin varoja säädylliseen elämään. Perinteiset elinkeinot olivat jääneet turistiteollisuuden jyräämiksi.
Öljymaille öljy yleensä on kirous erityisen varmasti se on sitä primitiivisille maille, joissa se tuhoaa vanhan elämäntavan arvoineen kaikkineen. Intiaanien reservaatit ja Venäjän pohjolan alkuasukaskansat ovat kokeneet kovia, kun sinne tuli sivilisaatio, jonka piti tuoda siunausta. Muistan kuinka muuan rouva, joka oli matkustellut Tšukotkalla (Tšuktsien niemimaa), tuli vakavasti puhumaan siitä, että olisi perustettava stipendi, jonka turvin jokunen nuori siitä maailmasta saisi vuosittain saapua opiskelemaan Pietariin, jotta tuonne jumalan hylkäämään maahan siirtyisi käsitys siitä, että toisinkin voi elää. Ei siis välttämättä ikuisessa humalassa ja saastassa.
Tuota aloitetta saatoin vain lämpimästi kannattaa, vaikka minulla ei ollutkaan mitään mahdollisuuksia antaa konkreettista apua. Toivotaan, että sitä on jostakin tullut. Tämän jalon sielun aloite kuitenkin ilmeisesti kosketti vain valtavan ongelman kulmaa. Paratiisit alkavat kuulua menneisyyteen ja apu, jota ulkoa tuodaan, usein tuhoaa kohteensa. Kaiken uudistumisen pitäisi alkaa tai ainakin saada aktiivinen voimansa paikalliselta väestöltä.
Tämän oli huomannut myös Gorbatšov, joka kirjassaan ”Näin sen muistan” (suom. Mirko Harjula, Minerva 2015) muistelee ja pohdiskelee perestroikan ongelmia ja odotuksia. Totalitarismin näivettämä Venäjä reagoi uudistuksiin tavallaan. Sen muuttaminen kansalaisyhteiskunnaksi ei ollut mikään kertasuoritus, joka olisi ollut yhdellä tai kahdella taikatempulla suoritettavissa, kuten ”näkymättömän käden” uskontoa tunnustavat lienevät moniaalla kuvitelleet.
Mutta melkoinen transitio se joka tapauksessa on Venäjälläkin tapahtunut, vaikka toisin kuin yleensä kukaan arvasi. Uudet, musertavat voimat saapuivat sinne, missä oli totuttu elämään aivan toisin. Mikään ei Venäjällä pian ollut entisensä, kun uudistukset kerran oli aloitettu. Ainoa oikea ideologia paljastui humpuukiksi ja siihen, mitä oli nimitetty pappispimitykseksi ja imperialistiseksi propagandaksi, alettiin suhteutua suurella hartaudella.
Espanjassa kaikki taisi mennä toisinpäin. Maa, joka vielä 30-luvulla ja olennaisesti aina Francon ajan eli aina tuonne 1970-luvulle oli hyvin uskonnollinen ja klerikaalinen, on kerrassaan uudestisyntynyt. Popkulttuuri, urheilu ja konsumerismi ovat korvanneet traditionaalisen elämäntavan ja uskonnon, jonka hiipumisen näkee jo syntyneisyysluvuista. Elintaso, joka vielä muutama vuosikymmen sitten oli kuvittelemattomissa, näytti ainakin hetkeksi tulleen jokaisen ulottuville. Nyt toki hoidetaan krapulaa, mutta irtiotto menneestä on selvä.
Suomalaisille Espanja oli täyttä eksotiikkaa vielä sotien jälkeen. Ennen sotia merimieslauluissa kerrottiin, että mennään Ranskaan ja Espanjaan ja sinnehän sitä mentiinkin, lähinnä suolaa hakemaan, Välimeren satamista. Myös viinit maistuivat suomalaisille jo ammoin ja vähintäänkin kirkossa itse kukin pääsi tämän eliksiirin makuun. Joel Lehtosen romaaneissa monet ovat persoja vanhalle väkevälle Malaga-viinille, jota käytettiin myös kirkkoviininä. Ehkä vieläkin käytetään.
Vielä hiljattain oli Espanja myös kummallisten ja barbaaristenkin huvien luvattu maa. Härkätaistelut olivat ja ovat hiukan vieläkin säilyneet Espanjassa samaan aikaan kun karhun kiusaamiset ja kukkotappelut on pohjoisempana jo ammoin kielletty. Nehän olivat kyllä olleet esimerkiksi Britanniassa suosittuja, meillä tietääkseni eivät.
Joka tapauksessa härkätaistelun törkeä barbaarisuus kiehtoi suuresti monia paradoksaalisesti kai vitalisteihin luettavia henkilöitä, joista Hemingway on tunnetuin. 1960-luvun elokuvassa (Francesco Rosi, Sangre y arena, Verta ja hiekkaa) koko tämän bisneksen tylsä raadollisuus tuotiin katsojan eteen. No, saattaa siinä olla arvoja, joita en ymmärrä. Ehkä joskus pitää mennä katsomaan.
Joka tapauksessa tämä instituutio on niin arkaainen, että se on varsin pitkälle lyönyt leimansa siihen kuvaan, joka ihmisillä on ollut Espanjasta. Siihen kun vielä lisää mantillat, siestan ja flamencon, niin ollaankin jo hyvin, hyvin kaukana Impivaaran elämänmenosta. Eipä ollut sattuma, että eräässä 1930-luvun laulussa vanha kapteeni kaipailee nimenomaan Espanjaan, johon Barcelonakin laskettiin. Itse asiassa hän oli sinne ilmeisesti itsekin purjehtinut Venäjän lipun alla, jota suomalaiset laivat myös käyttivät. No, näin hän muisteli:
silloin mies olin riehakas aivan
pulskein kapteeni pulskimman laivan
nyt tunnen suonissain vanhuuden vaivan,
leini taas, ahdistaa, lasi antakaa!
Mennyt ilo on Espanjan
menköön lasi tää pohjahan!

Vielä Outsiderin Pekka Lipposen seikkailuissa Espanja kelpasi eksoottiseksi taustaksi, vaikka toki Maghrebin maat ja Meksiko olivat ilman muuta parempia ja eksoottisempi. Meksikoonhan myös Simo Penttilän Herra ja ylhäisyys oli siirtynyt seikkailemaan. Mutta myös joka pojan lukemistoon kuuluvissa El Coyotessa ja Zorrossa oli jotakin espanjalaista. Taisivat olla siellä kirjoitettuja.
Kaikki on siis myös Espanjassa muuttunut, mutta tuskin aivan siten, kuin olisimme arvanneet. Espanja on hyvin eurooppalainen ja sen maurilainen perintö näkynee lähinnä ihmisten ulkonäössä. Reconquista ja katolisten kuninkaiden missio vietiin kerran loppuun, mutta onko mikään tässä maailmassa pysyvää? Ceutan ja Melillan kautta Espanja ulottuu yhä Afrikkaan ja Kanarian saarillekin saapuu yhä uudelleen noita onnettomia afrikkalaisia maastamuuttajia, joille ei omassa maassa ole kyetty aikaansaamaan elinmahdollisuuksia.
Typerintä, ja kohtalokkainta, mitä länsimainen kulttuuripiiri ja siihen luettuna sen espanjalainen rajamaa voivat tehdä on tietenkin kumartaa tulijoille ja tarjota heille välittömästi kaikki kantaväestölle kuuluvat edut. Kehitysapu lienee vasta toiseksi tuhoisinta. Työttömyys Espanjassa on nyt huikeissa lukemissa ja syntyvyys hyvin matala eli se siis muistuttaa tilannetta Suomessa. Ilmeisesti muutama meikäläinen talousoppinut on valmis tarjoamaan sinne samoja lääkkeitä kuin meillekin: ovet auki kaikelle maahanmuutolle ja kohtapa on alkava mahtava kasvun kierre, joka takoo hyvinvointia kaikille… Ja tämän rihkaman paljouden ansiosta maailma pelastuu!
Ja samalla alkaa uusi historiallinen sykli, joka palauttaa kaiken taas sellaiseksi kuin se oli reconquistaa edeltävinä kultaisina aikoina? Pohjois-Afrikasta saadaan uusi ja entistä laajempi käsitys demokratiasta ja ihmisoikeuksista? Kukapa hänen tietänee…