perjantai 29. elokuuta 2014

Roskaväen valta



Roskaväen valta on palannut

Poliittinen korrektius lienee syynä siihen, ettei nykyään enää missään näe käsitettä ”roskaväki”. Ilmeisesti koko ajatus siitä, että jotakin ihmisjoukkoa pidettäisiin jollakin tavalla huonompana kuin kaikkia muita joukkoja, on valtakulttuurimme näkökulmasta sopimaton. Kukaties tähän sisältyy jonkinlainen vaistonvarainen pelko siitä, että jos erotellaan toisistaan paremmat ja huonommat ihmiset, annetaan pikkusormi pirulle, joka ennen pitkää kehottaa tekemään noille huonommille jotakin pahaa.
Poliittinen korrektius ei perustu asioiden rationaaliseen pohtimiseen vaan pikemminkin sen kieltämiseen. Muodikkaana pyrkimyksenähän on ollut herkistää tajuntaa kaikenlaisten sortavien rakenteiden ja instituutioiden havaitsemiselle. Näihin kuuluvat kaikki hierarkiat, kiellot ja viime kädessä myös moraaliset arvostelmat. Nehän toimivat vastoin foucault’laisittain käsitetyn ihmisen vapautumisen intressejä. Sisäinen herruus on se viimeinen linnake, joka ihmisen tulee voittaa. Sen jälkeen hän sitten voi vapaasti olla oma itsensä, vaikkapa oma inhottava itsensä.
Kun käsitys vapaudesta nykyään jo alkaa olla näin syvällinen, ei ole kumma, jos voimme havaita, että lehdistömme suitsuttaa yhä uudelleen kritiikittömästi kaikelle ”vapauden” tai peräti ”demokratian” nimissä harjoitetulle mellakoinnille olipa sen syy mikä tahansa. Tahririn aukion sankarit olivat ja ovat kovassa kurssissa, vaikka mitään tolkullista parannusta Egyptin onnettomaan tilanteeseen ei ole syntynyt. Maidanin polttopullomiehet  on aivan kritiikittömästi leimattu maan vapauttajiksi vaikka he tuskin saivat aikaan muuta kuin demokraattisen järjestelmän epävakauden ja kansalaissodan. Fergusonin ryöstelijät ovat saaneet osakseen roppakaupalla ymmärrystä ja selittelyä ja Rinkebyn vastaavista ilmiöistä on vaiettu, koska kyseessä ovat yksittäistapaukset kuten muuallakin Ruotsissa.
Näyttää siltä, että niin sanottu poliittinen korrektius, tuo kaiken totalitaarisen ajattelun tukijalka, estää kriittisesti pohtimasta sitä, milloin kyseessä on hyväksyttävä kansalaistottelemattomuus ja milloin tuomittava roskaväen valta. Käytännössä lähdetään siitä, ettei jälkimmäistä ole koskaan, koska itse roskaväkeäkään ei ole.
Tässä piilee paha ajatusvirhe. Se, mitä tarkoitetaan termillä ”roskaväki” on täysin reaalinen ilmiö. Muinaiset kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä okhlos (ὄχλος). Sitä vastaavat myös suunnilleen englannin mob, saksan Pöbel, ranskan canaille ja venäjän толпа. Suomalaisen termin ohella ehkä ranskalainen on kaikkein ilmeikkäin, joskaan ei välttämättä aukea sille, joka ei tunne sanan etymologiaa, se nimittäin tulee italian sanasta canaglia, joka viittaa koiratappeluun (tel. canis –koira).
Englanninkielen mob rule kertoo kyllä jo suunnilleen saman asian kuin se, mitä Aristoteles tarkoitti oklokratialla, roskaväen vallalla. Kyseessä oli demokratian vääristymä, sen rappiomuoto, joka siis oli menettänyt ne hyveet, jotka varsinaiselle demokratialle kuuluvat. Aristoteleen mukaanhan jokainen valtiomuoto oli myös taipuvainen rappeutumaan tietyllä, sille ominaisella tavalla.
Octave Aubry Ranskan vallankumouksen historiassaan kuvaa Bastiljin valtausta, joka huipentui siihen, että linnaa puolustanut komendantti, markiisi de Launay hakattiin kuoliaaksi ja hänen sydämensä pistettiin kepin nokkaan, jota sitten laulujen säestyksellä kuljeteltiin ympäri kaupunkia. Aubry toteaa, ettei ”voitto ollut niinkään kansan kuin roskaväen”.
Moinen poliittisesti epäkorrekti ilmaus luultavasti nostattaa jokaisen edistykselliseksi itsensä tuntevan henkilön suuttumuksen: miten roskaväki erotetaan kansasta? Eivätkö kaikki kuulu kansaan?
Vastaus on, että paikka roskaväessä on jokaiselle kansan jäsenelle avoinna, mutta ketään ei pakoteta siihen astumaan. Kyseessä on siis valinta. Kansa voi, organisoituneena voimana, toimia demokratian hyväksi muutoinkin kuin vain äänestämällä. Silloin sen tulee joka kohdassa osoittaa halunsa ja valmiutensa toimia demokratian pelisääntöjen mukaisesti. Mikäli kansaa edustava eli sen nimissä toimiva joukko ei kuitenkaan tähän tyydy, vaan pyrkii keinoja kaihtamatta saavuttamaan omien demagogiensa julistamat päämäärät pelisäänöistä piittaamatta, on kyseessä roskajoukko ja sen valta, oklokratia.
Kysymys ei ole ainakaan ensi sijassa siitä, että roskaväki koostuisi periaatteessa muita huonommista ihmisistä. Sinnehän on kaikilla vapaa pääsy ja kuten voidaan havaita, joukkoon mahtuu kaikkia mahdollisia tyyppejä. On tosin mahdollista ja jopa todennäköistä, että tietyissä ympäristöissä elävät ihmiset, joilla on yhteinen etninen nimittäjä, ovat tavallista taipuvaisempia muodostamaan niitä ”koiralaumoja” (canaille), joille demokraattinen lainalaisen yhteiselämän edellyttämä mentaliteetti on vieras ja jopa käsittämätön.
Tällaisissa tapauksissa olisi asiallista käyttää ilmiöstä sen oikeata nimeä. Kysymys ei ole ”kansan” mielenosoituksesta mikäli autoja poltetaan ja poliiseja ja palomiehiä kivitetään, vaan roskaväen mellakasta. Ero näiden kahden välillä on olennainen ja se pitää kyetä tekemään. Muuten on vaarana, että ns. ”poliittinen korrektius” johtaa täysin epärealistisiin käsityksiin siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Epäilemättä erottelun tekeminen vaatii asioiden selostajalta rohkeutta, eikä ole suinkaan varmaa, että hän pystyy sen objektiivisesti tekemään.
Tämä ei kuitenkaan ole oleellista. OIeellista on, että ymmärretään tällaisen eron olevan olemassa ja kyetään asettamaan se olennainen kysymys, joka siitä johtuu.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lugandaan jouduttiin



Lugandaan päästiin, mutta miten päästään pois?

Eurooppalainen sivistys on taas kerran joutunut alennustilaan. Aina välillähän on ajateltu, että ei koskaan enää. Apinan vaistoilla varustetut pyssymiehet lahtaavat nyt kuitenkin taas innolla toisiaan ja siinä sivussa muitakin. Taloja poltetaan ja räjäytetään, kaikkea mikä särkyy, hajotetaan. Joku tarjoaa tähän myös välineet, mutta tällaiselle toiminnallehan on löytynyt sponsoreita maailman sivu.
Venäläisen älymystön piirissä näiden tapahtumien näyttämöä on kutsuttu ”Lugandaksi” (sanasta Lugansk), mikä ei ole kohteliaisuus. Samaan aikaan Venäjän suuri yleisö siunailee televisioidensa ääressä fasistisen vihollisen kataluutta ja rukoilee korkeimman suojelusta oikealla asialla oleville taistelijoille ja kaiken hyvän antajalle, Putinille.
Ymmärrettävästi paineet selittää uskomatonta tilannetta ovat kovat. Kukaan ei oikein halua tunnustautua niiden isäksi. Niistä taitaa vilpittömästi riemuita vain jokunen häiriintynyt fanaatikko ja todellisuudentajunsa menettänyt dosentti.
Normaalissa eurooppalaisessa valtiossa nuo pyssymiehet pantaisiin telkien taa ja Venäjällä heidän oikea sijoituksensa olisi kovennetun kurin leiri, jossa käytetään psykopaateille soveltuvia riuskoja menetelmiä. Nyt kuitenkin koko häpeällisestä riehumisesta onkin seurannut sankarin glooria. Laillisen esivaltansa käskyjä toteuttava vastapuolihan on lavastettu pahuuden ruumiillistumaksi, fasistiseksi periviholliseksi. Erikoinen ja nopea on ollut tämä veljeskansan muodonmuutos sinänsä.
Tuntuu siltä, että myös lännessä on virittäydytty ylevään tunnelmaan näitä näytelmiä katsottaessa. Tässähän taistellaan vapauden puolesta orjuutta vastaan ja päinvastoin. Tässä on kyse uuden Hitlerin pysäyttämisestä, ennen kuin se ehtii saada aikaan vielä enemmän tuhoa. Ellei nyt panna kovaa kovaa vastaan, käy vielä kaikille huonosti. Vain voima voi pysäyttää Putinin, häirikön, joka ei muuta kieltä ymmärrä. Hänelle sälytetään luontevasti myös vastuu siviilikoneen pudottamisesta, vaikka tiedot puuttuvat.
Noiden asenteiden atavistisuus hätkähdyttää. Hysteria on levinnyt Suomeenkin ja arimmat näyttävät jo lianneen housunsa tai ainakin jo henkisesti valmistautuvan uudestisyntyneen puna-armeijan vyöryyn rajojemme yli. Miksei se tulisi tännekin, jos se on mennyt muuallekin, tai ainakin menossa? Kuka sen pysäyttää? Jos Jumalaa ei ole tai hänen apunsa on epävarma, on Nato ilmeisesti monille ainoana oljenkortena, joka voi pelastaa orjuudelta, eli siis kuolemaakin pahemmalta kohtalolta, joka lienee tarjolla niin meille kuin muille. Olisi, muuten, kiinnostavaa nähdä, millaisia skenaarioita nämä pakokauhun valtaamat henkilöt ovat kehitelleet kansojen kohtalosta valloilleen päästetyn Venäjän armoilla. Kai pelkääjällä pitäisi olla ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä hän pelkää.
Aleksandr Nevzorov, originelli journalisti, joka vielä taannoin oli venäläisen imperialismin kannattaja, kuvitteli mahdollisuutta, että Putin lähettäisi joukkoja yhdessä Kiovan hallituksen kanssa kukistamaan nuo pyssymiehet. Se olisi valtiomiesteko ja sillä Putin pelastaisi kasvonsa ja saisi arvovaltaa vaikuttaa myös Ukrainan päätöksiin.
Se olisi ehkä todella paras mahdollinen vaihtoehto kaikkien osapuolten kannalta. Ukrainan pilkkominen veisi Putinin yhä kauemmas haaveillusta Euraasian unionista, koko maan kaappaaminen aiheuttaisi Venäjälle niin suuret ongelmat, että siellä pian toivottaisiin tehtyä tekemättömäksi.
Tshetshenian sodat vaikuttivat aikoinaan hyvin raitistavasti venäläisiin imperialisteihin, jotka kuvittelivat, että maan kukoistus liittyy sen hallussaan pitämään pinta-alaan. Zhirinovski puhui parikymmentä vuotta sitten siitä, miten Venäjän tulisi päästä lämpimille merille ja liittää Turkki itseensä. Zhirinovskin päätarkoitus lienee ollut ihmisten naurattaminen, mutta Tshetshenian kokemusten jälkeen nämä vitsit lakkasivat huvittamasta.
Aikaa näyttää taas kuluneen sen verran, että kalliisti lunastettu oppi alkaa unohtua. Samoin alkaa näköjään kaikilta jo unohtua, ettei tämä kriisi aivan ilmeisesti ole minkään suunnitelman tulos, vaan tökeröistä käsistä lipsahtaneen politiikan seuraus, joka on laskenut tapahtumat vyörymään typeryydestä rikokseen ja siitä yhä eteenpäin, uusiin ulottuvuuksiin, kuten tämänkaltaisten prosessien yleinen logiikka edellyttää. Miten paljon vahinkoa mahtaakaan syntyä uudesta kylmästä sodasta, varustelukierteestä ja jopa mahdollisista yhteenotoista? Kannattaakohan odottaa ja katsoa?
Koska tilanne on kaikille sekä nolo että epäedullinen, olisi osapuolten todella syytä miettiä, miten pommi saadaan purettua. Siihen kannattaisi pyrkiä yhteisin ponnistuksin sen sijaan, että leimataan toinen osapuoli ilman muuta ainoaksi syypääksi ja vaaditaan sitä perääntymään. Venäjä on tässä kriisissä toki käyttäytynyt härskisti ja röyhkeästi. Sen paluu 1900-luvun alkupuolen poliittiseen kulttuuriin on vakava uhka maailman turvallisuudelle ja juuri siksi se olisikin, myös oman etunsa takia, vedettävä takaisin läntiseen yhteisöön, joka aivan tarpeettomasti on sitä ylenkatsonut ja kävellyt sen yli.
Kannattaa myös miettiä, millainen itse asiassa on se Ukraina, joka nyt on jännittänyt jousen katkeamispisteeseen ja käynyt kykenemättömäksi hallitsemaan edes omaa maataan. Venäjällä on tässä asiassa vastuunsa, mutta niin on Ukrainallakin ja on käsittämätöntä, miten sallivasti ja kannustaen niin EU kuin USA ovat suhtautuneet sen äärinationalistisiin ilmiöihin. Ei sellaisten pitäisi kuulua tämän päivän Eurooppaan, vaikka ne venäläisvastaisia ovatkin.
On sanottu, että Ukraina oli kuin sammunut nainen, jonka käsilaukusta törrötti Krim. Venäjä nappasi sen, mikä oli rumaa ja tietysti rikollista, mutta jokainen rikos on tuomittava sen mukaan, millaisten asianhaarojen vallitessa se tapahtuu. Tämä on yleinen oikeusperiaate, joka ei siitä muuksi muutu, etteivät esimerkiksi feministiänkyrät halua sitä tunnustaa. Voimme ainakin muistaa, ettei kyse ollut vakain tuumin ja aseella uhaten tehdystä ryöstöstä, vaan siihen liittyi jopa jälkikäteen hankittu uhrin suostumus. Lakia toki rikottiin, mikä on aina väärin ainakin länsimaisen oikeustajun mukaan. Venäläisillä ajattelutapa on perinteisesti joustavampi ja heille ”laki” on usein ollut ”oikeuden” ja ”totuuden” vastakohta.
On joka tapauksessa pelättävissä, ettei asia ole hevin muutettavissa ja siihen ei ehkä kannata erityisesti panostaa. Sen sijaan voitaisiin varmaan neuvotella korvauksista ja vaikkapa uudesta euronormien mukaisesta kansanäänestyksestä ja vastaavista seikoista. Neuvotteluprosessi voi tuoda liennytystä ja tehdä asiat siedettävämmiksi. Non possumus –kanta ei ole aina ja kaikissa tilanteissa ikuisesti yhtä hyvä idea, mutta luulen, ettei esimerkiksi EU:ssa ole sellaista päättäjää, joka pystyisi tämän edes periaatteessa ymmärtämään saati toteuttamaan.  Eihän siitä ole mitään direktiiviäkään.
Jos Putin olisi valtiomies, hän tulisi ”Lugandaan” rauhan tuojana eikä sietäisi itse itsensä nimittäneiden pyssymiesten tasavaltoja. Myös Venäjän alueella on toiminut Kaukasian emiraatti ja historia voi vielä kostaa niille, jotka eivät siitä halua oppia. Mutta ilmeisesti myös Putinin pitäisi voida luottaa siihen, että EU ja USA pystyvät valtiomiestekoihin eli luopumaan äkkiväärästä linjasta. Osapuolten ilmeisen kompromissikyvyttömyyden tuloksena osa Eurooppaa on nyt taantumassa Afrikaksi.
Mutta ehkä Putinille riittää pelkkä massiivisella propagandalla sumutetun kansan suosio. Ehkä hän on jo itsepetoksen uhri? Siinä tapauksessa hän vain jatkaa rosvojen tukemista ja antaa politrukkiensa leimata nämä oikeuden ja moraalin tukipylväiksi ja heidän vastustajansa pahuuden perikuviksi. Se merkitsee myös hyvästejä vakavasti otettavalle Euraasian unionille.  Jos Putinin tarkoituksena on pelotella Eurooppaa ja Amerikkaa, niin siinä hän on tainnut onnistua. On vain pelättävissä, että Venäjälle koituu siitä vain ja ainoastaan vahinkoa, vaikka se nationalistin egoa kutkuttaa ja Putinin suosiota lisää.
Ja ehkä lännessäkin kannattaisi muistaa, ettei kukaan ole vielä selvittänyt niitä pahimpia tihutöitä, jotka on ripustettu Putinin kaulaan kuin albatrossin raato vanhan merimiehen kannettavaksi. Tärkeä oikeusperiaate ainakin Euroopassa on ollut, ettei ketään saa nimittää syylliseksi ennen kuin asia on todistettu. Asian vakavuuden huomioiden jokaisella syyttömällä taholla pitäisi olla vahva intressi sen perinpohjaiseen selvittämiseen.


perjantai 22. elokuuta 2014

Venäjä meni taas menojaan



Venäjä meni taas menojaan

Historiassa kannattaa suhtautua varauksella selityksiin, jotka näyttävät tekevän kaikesta monimutkaisesta yksinkertaistaja vaikeasta helppoa. Toki ne siitä huolimatta kiehtovat ja todennäköisesti niistä on löydettävissä varteenotettavaa viisautta edes hiukan. Tämä sillä edellytyksellä, että aivan normaali terveen järjen mukainen viisaus pysyy samaan aikaan sen etsijän päässä eikä hän innoissaan vaihda sitä helppohintaiseen patenttiratkaisuun, joka tekee ajattelemisesta tarpeetonta.
Venäjän ja Euroopan suhde on kautta vuosisatojen muistuttanut aaltoliikettä. Välillä Venäjä lähenee länttä, välillä etenee siitä. Jo 1970-luvulla emigroitunut Alexander Yanov on kehitellyt tästä säännönmukaisuudesta selittävän kaavion, jonka mukaan Venäjän läheneminen Eurooppaan on aina päättynyt kriisiin, diktatuuriin ja taantumiseen. Ilmeisesti Venäjän sisäänrakennettu kansallis-valtiollinen erikoislaatu ei kestä ”eurooppalaistumista”, ainakaan tähän mennessä ei ole näin tapahtunut. Tämä ei taas periaatteessa sulje pois bifurkaatiota, joka lopullisesti veisi Venäjän uusille urille.
Toistaiseksi näin ei ole käynyt ja taannoisen tulvavuoksen jälkeen seuraa nyt luode, joka pyyhkii Venäjältä pois paljon sellaista, minkä jo kuviteltiin tiiviisti liittävän maan läntiseen kulttuuripiiriin. Hallitsemistapa Venäjällä on muuttunut yhä röyhkeämmäksi, valehtelu on suorastaan kunniassa ja lurjuksia suositaan. Sanalla sanoen, Venäjän Leviathan on korottanut itsensä absoluuttiseksi arvoksi, joka ei ole muiden kritisoitavissa. Se kulkee ”erityistietä”, jolla ei ole muita kulkijoita, joten sen rooteliin sopii sanella omat arvonsa ylhäisessä yksinäisyydessään.
Sinänsä tämä kuuluu normaaliin totaalisen sodan logiikkaan, joka tuli kylmän sodan aikana kaikille liankin tutuksi. Valtioetu, tuo Paasikiven mielestä ”hirmuinen asia” pystyy tässä mielessä enemmän tai vähemmän korvaamaan uskonnon tai kommunismin kaltaisen poliittisen kiliasmin. Amerikkalaisten näkemykset maansa edusta ja sen asemasta tässä universumissa eivät nekään sovi kovin huonosti tuohon samaan rooliin. Leviathan on ankara ja vaativa jumaluus, mutta muunnetun totuuden puhujille ja valikoiville ymmärtäjille se saattaa joskus olla varsin suvaitsevainen myös lännessä.
Jack Matlock, joka oli Yhdysvaltojen suurlähettiläs Neuvostoliitossa sen hajotessa, on Foreign Policy-lehden tuoreessa numerossa pahoitellut sitä, miten kevytmielisesti ja ylimielisesti länsi –taas kerran, voisi lisätä- päästi Venäjän karkaamaan yhteisestä poliittisesta kodista tai pikemminkin ajoi sen pois.
Ilman NATO:n laajenemista itään ei olisi mitään Ukrainan kriisiä, Matlock toteaa ja ihmettelee, mikseivät amerikkalaiset, jotka pian pari sataa vuotta ovat noudattaneet Monroen oppia, voi ymmärtää sitä, että muutkin valtiot saattaisivat olla herkkiä sille, että potentiaaliset kilpailijat pystyttelevät niiden rajoille sotilastukikohtia. On yksinkertaisesti absurdia jättää vaille huomiota alueiden historia. Myös se tapa, jolla länsi kannusti ”demokraattisia voimia” ansaitsee tulla kriittisesti analysoiduksi. Mielenosoitukset eivät ole hyvää diplomatiaa edes amerikkalaisten tekeminä. Matlock ei aseta sanojaan täsmälleen tällä tavoin, mutta viesti on selvä: jos länsi kerran halusi tehdä yhteistyötä Putinin kanssa, niin se valitsi aivan väärät keinot ja muodot loukatessaan häntä.
Voidaan tietenkin lähteä siitä, ettei Putinin kanssa haluttukaan mitään yhteistyötä tehdä, vaan eri keinoin pakottaa Venäjä todellisen demokratian tielle, mitä se sitten lieneekään. Aikomus saattoi olla hyvä, mutta tulokset eivät ainakaan anna ylpeilyn aihetta. Mikäli Venäjää olisi kaikin tavoin pyritty lähentämään länteen, olisi tulos toki voinut olla aivan jotakin muuta.
Ehkäpä meidän nyt kannattaa sitten odottaa Yanovin uumoilemaa bifurkaatiota, joka kaiketi tapahtunee suuren mullistuksen kautta ja toivoa sen tuovan siunausta kaikille osapuolille. Tai ehkäpä voisimme jopa hyväksyä sen, että valtioitakin on monenlaisia.
Venäjän nykyinen käyttäytymiskaava on siinä määrin epäsympaattinen, että monille näyttää tulleen kiusaus ajatella, ettei se muuta voisi ollakaan. Nyt on viimeinkin paljastunut Venäjän todellinen olemus, sillä päinvastoin kuin muilla asioilla tässä postmodernissa maailmassa, sillä tosiaan on olemus.
Hätkähdyttävänä esimerkkinä tästä uudesta ajattelusta voi mainita Kaja Kunnaksen artikkelin Helsingin Sanomissa. Toimittaja kertoo ikään kuin suurena urotyönä sen, miten Viron itsenäistymisvaiheissa neuvottelustrategiaa haettiin kaiken tietäviltä ja ymmärtäviltä amerikkalaisilta, jotka kehottivat aluksi kohtelemaan venäläisiä tylysti ja röyhkeästi. Vasta viime vaiheessa päästettiin riidan ratkaisijaksi hyvis, jonka kanssa venäläiset saivat aikaan säädyllisen ratkaisun.
Asiassa herättää hieman huomiota se, ettei viime aikoina paljon hehkutettu virolainen Venäjän tuntemus saanutkaan tässä yhteydessä tulla ohjenuoraksi. Toki tulos oli hyvä, mutta niinhän se taisi olla monella muullakin maalla, ehkä jopa ilman importoitua konsulttiviisautta.
Yhtä kaikki, virolaisten kerrotaan nyt olevan niitä, jotka todella tuntevat Venäjän ja kelpaavan tässä myös suomalaisille malliksi. Onhan se mahdollista. Tosiasia kyllä on, että vuonna 1939 meillä noudatettiin juuri sitä linjaa, joka nyt esitetään virolaisena keksintönä. Suosittuna sananpartena oli, että ryssä kumartaa sille, joka sitä potkaisee ja potkaisee sitä, joka sille kumartaa. Virolaisilla oli tuolloin tyystin toinen linja.
Siinä sitten kävi kuten kävi, me pelastuimme ihmeen kautta, mikäli kahden sodan läpikäymistä ja sadantuhannen ihmisen kuolemaa nyt voi sanoa pelastumiseksi. Virolaisille taas kävi huonommin, sillä heidän linjansa ei ollut ainoastaan huono, vaan peräti kelvoton. Koska minkäänlaista vastarintaa ei tehty, on tänäkin päivänä mahdollista väittää, että virolaiset liittyivät Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti.
Näin surkean politiikan seuraukset olivat erittäin valitettavat ja onnettomat, eikä ole ihme, että se jätti jälkeensä pahemmanpuoleisen trauman, johon myös Tarja Halonen aikoinaan viittasi. Trauman syvyyttä kuvastaa se, että Viron presidentti Ilves ryhtyi asian pelkän mainitsemisen takia esittämään loukattua prinsessaa ja kieltäytyi vierailuista Suomeen. Turha mainitakaan, että ylevän ja naurettavan välillä oleva pieni askel jäi häneltä tässä aivan vaille huomiota.
Viron paljon kärsineen kansan kohtalo, enempää kuin sen entinen tai nykyinen politiikka eivät juuri houkuttele jäljittelemään. On peräti outoa, että kun historiasta kaivataan esikuvia, ei sellaiseksi kelpaa Suomen ainutlaatuinen, reaalinen suoritus, vaan sitä pyritään halventamaan vertaamalla erilaisten epäonnistujien julistuksiin omasta erinomaisuudestaan. Pelkäänpä, että asian taustalla on huono tai kerrassaan puuttuva kyky ymmärtää historiaa.
Venäjä on nyt siis länneltä taas kerran mennyt menojaan ja asian taustalta näyttäisi olevan helppo löytää sitä vanhaa russofobiaa, joka on ollut länsivaltojen Venäjä-asenteiden taustalla jo vuosisatoja. Venäjä on toki itse antanut tähän pelkoon aihetta, ei kysymys ole pelkästä kuvittelusta. Sen sijaan tuntuu ilmeiseltä, että länsi on tässä kohden pelannut korttinsa kovin huonosti. Ennakoiva patoamispolitiikka, yksipuoliset ratkaisut Balkanilla ja Lähi-Idässä, demonstratiivinen tuki Maidanin hulinoitsijoille. Lista Venäjälle annetuista potkuista on pitkä.
Saattaa olla, että Venäjä kumartaa sitä, joka sitä potkaisee, mutta tähänastinen kokemus ei vahvista tätä näkemystä. On mahdollista, että potkun pitäisi siinä tapauksessa olla aivan ennen kuulumattoman luja. USA tai EU eivät oikein taida siihen pystyä eikä edes Viro, vaikka sen asenne onkin sankarillinen. Kannattaakohan meidän edes yrittää?

maanantai 11. elokuuta 2014

Napoleon ja pissisten madonna



Napoleon ja pissisten madonna

Napoleon lienee joskus lausahtanut, että taulut, kuten ihmisetkin pääsevät oikeuksiinsa vasta oikeassa valaistuksessa.
Tämä on niin ilmeinen totuus, että sitä suorastaan hätkähtää ajatellessaan, miten paljon vaivaa nykyaikana uhrataan sille, että saatettaisiin kuvauksen kohteena oleva ihminen epäedulliseen valoon, ehkä naurettavaksikin, varsinaista paheksumistahan ei enää harrasteta.
Englantilainen historioitsija Thomas Carlyle, jolle suurmiehet olivat keskeinen tutkimuksen kohde, kommentoi tunnettua sanapartta, jonka mukaan kukaan ei ole sankari kamaripalvelijansa silmissä. Hän selitti asian sillä, että ongelmana oli kamaripalvelijasielu, joka ei kyennyt ymmärtämään mitään itseään korkeampaa. Goethen kommentti samalle asialle oli, että sankaria pystyy ymmärtämään vain se, joka on itsekin sankari. Kamaripalvelija taas Goethen mielestä varmaankin kunnioitti jotakuta toista kamaripalvelijaa.
Demokraattisena aikanamme, kun koko instituutio nimeltä valet de chambre on tykkänään hävinnyt, kuulostavat noiden herrojen kommentit suorastaan rienaavilta. Emme voi, emmekä saa asettaa ketään yksilöä sankarin erityisasemaan, hänen täytyy alistua yhteismitallisuuteen, joka koskee kaikkia. Ehkä voisimme jopa sanoa, että kamaripalvelijan nykyaikainen vastine on kaiken mitta, jos sellaisen löytäisimme.
Goethen ja Carlylen tarkoittama valet oli ilmeisesti kelpo ihminen, tosin rajoittunut, mutta siitä onnellisen tietämätön. Hän kuului juuri niihin, jotka olisivat vilpittömästi hämmästyneet saadessaan kuulla, että olivat sekä puhuneet että ajatelleet koko ikänsä proosan lajityypissä.
Tuskin voimme sijoittaa tätä henkilöä mihinkään erityiseen ammattikuntaan tai tietyn koulutustason tai harrastuspiirin kategoriaan. Löydämme hänet kaikkialta, Suomessa hän ehkä viihtyy erityisen hyvin. Sanaton yhteisymmärrys tervehtii häntä joka puolella. Netissä hän on varsin aktiivinen ja useimmiten sapekas.
Tasa-arvon lahjomattomina ritareina kohtaamme nykyään usein tutkijoita ja jopa ns. huippututkijoita, joiden työnä on dekonstruoida erilaisia hierarkkisia rakenteita paljastaen, millaista vahinkoa ja haittaa ne matkaansaattavat ihmisen itsetoteutukselle eli hänen halulleen, lähinnä seksuaaliselle, koska ruokahalun tyydyttäminen on enää harvalle ongelma.
Hyvin suurena ongelmana saatetaan tässä toiminnassa nähdä kaikenkarvaiset ihanteet ja esikuvat, joiden rinnalla tavallinen tallaaja vaikuttaa jotenkin vähäpätöiseltä ja riittämättömältä, jopa syylliseltä. Mikä oikeus olemassaoloon on tällaisilla ihanteilla, kysyy kriittinen tutkija? Eikö ne ole rakennettu esteeksi ja häpäisyksi alkuperäiselle ihmisluonnolle? Eikö jokainen yksilö riitä omaksi ihanteekseen, kun vapaassa maailmassa elämme, tai sitten kun siinä elämme?
Logiikka on tietenkin aukotonta. Jos halujen tyydytys on se, mitä ihmiset tavoittelevat ja jota heidän siis tulee tavoitella, on ihanteeksi, sankariksi nostettava se aivan tavallinen ihminen, jonka näemme joka puolella toteuttamassa itseään.
 Hän, joka toteuttaa itsensä on onnellinen, arveltiin jo antiikin Kreikassa. Tosin asiaa ei taidettu lopullisesti ratkaista. Sanoihan sofisti Sokrateelle, että onnellisin on se, jolla on paljon voimakkaita haluja ja joka saa niitä mielin määrin toteuttaa. Silloin Sokrates vastasi, että siinä tapauksessa onnellisin oli ilmeisesti koira, jolla oli syyhytauti eli kapi, ja joka sai mielin määrin raapia itseään.
Kyynikkojen mielestä koira tietenkin tosiaan oli kaiken mitta, eikä heille ollut mahdollista muuta todistaa. He olivat aikalaisten mielestä koirasieluja, mille annettiin halventava merkitys. Tämä on asia, joka nykyaikaisen koiranomistajan mielestä on hyvin vaikeasti ymmärrettävä.
Yhtä kaikki. Kyynikkojen maailma on sanan jossakin mielessä hyvin tai peräti täysin tasa-arvoinen, mitä he pitävät tärkeänä ja arvokkaana seikkana. Joissakin suhteissa tasa-arvo ei tietenkään koskaan toteudu. Koirien parissa kohtaamme aina heitä, joita luonnehditaan sanalla underdog sekä heitä, joiden asemaa kuvaa sana overdog. Huomautan ohimennen, että pronomini se, olisi halventavana poistettava käytöstä ainakin koirista, hevosista ja tietenkin myös kissoista puheen ollen. Ihmisiähän hekin ovat.
Kun vertaamme ihmistä koiraan, on nykyään suurin ongelmamme siinä, että koira on useinkin kaikessa olennaisessa liian ylivoimainen. Miten koira haistaakaan! Miten maistuu sille ruoka! Seksihumussa ovat koirat myös aika tekijöitä, kuten tietää jokainen kylässä asunut. Koirat ovat usein tavattoman kauniita, nopeita, tarkkoja ja sukkelia. Tosin varsinaiset sukkeluudet ovat ehkä heillä harvinaisia, mutta se on sivuseikka. Olemme koirien rinnalla kehnoja ja vajavaisia, se on tosiasia. Menkää vaikka osallistumaan agility-kisaan.
Tarvitseeko koira edes oikeaa valaistusta päästäkseen oikeuksiinsa? Eikö se vaistomaisella varmuudella ole aina täydellinen, jopa sankari, mikäli sille tarjoutuu siihen tilaisuus? Ihminen, koiran palvelija, yleensä palvoo kohdettaan kritiikittömästi. Onko koira oikeastaan nykyään ihanteemme tai olisiko se sitä, ellei se olisi niin selvästi ylivoimainen, ettei sen kanssa kannata käydä kilpasille tai edes yrittää sitä vakavasti jäljitellä?
En ole asiasta varma, tiedän vain sen, ettei asiantuntevissa piireissä pidetä mahdollisena asettaa ihmisten esikuviksi toisia ihmisiä, jotka ovat ominaisuuksiltaan saavuttamattomia, liikaa arkiselle elämällemme vieraita, ihannoituja, poseeraavia kiiltokuvia tai nyt edes maalauksia tai veistoksia.
Kriittinen teoria auttaa paljastamaan, että tuollaiset hahmot ovat tosiasiassa viallisia. Ne ovat loukkaus tavallisen ihmisen tavallista halua ja sen vapautta kohtaan. Ajatelkaamme pyhimyksiä, vaikkapa niitä, joiden ortodoksinen kirkko arvelee jo täällä maan päällä saavuttaneen jotakin jumalallista. Niinpä heidät on kuvattu luonnottoman näköisiksi puupalasille, joiden edessä harjoitetaan hartautta. Miksei noissa kuvissa ole tavallisia kunnon kansalaisia hyvine ja huonoine puolineen?
Simeon pylväspyhimys istui vuositolkulla maan ja taivaan välillä rukoilemassa. Miltä tuntuisi asettua jonnekin syväväylän varrelle reunamerkkiin höpisemään rukouksia? Miten pitkään  viranomaisemme katselisivat tätä toimintaa?
Pyhimysten pyhimys on tietenkin neitsyt Maria. Hän oli vähän toisella kymmenellä oleva tyttö, kun enkeli kävi kertomassa hyvän uutisen. Itse asiassa kyseessä oli hirveä onnettomuus koko naissukuiunnalle, kertoi dekonstruoija hiljattain radiossa. Naisen ruumiista tehtiin absurdin näytelmän väline tarkoituksella hiljentää koko naissukupuoli ihailemalla neitseellisyyttä, joka kuitenkin viedään miltei jokaiselta naiselta vieläpä heidän omasta halustaan.
Kyseessä oli siis katala juoni, jossa naisille tyrkytetään mahdotonta ihannetta ja heidät sitten syyllistetään sen mahdottomuudesta. Tuota puhdasta neitsykäistä sitten palvottiin vuosisadasta toiseen ja tavallisia naisia ylenkatsottiin heidän puutteellisen neitsyytensä takia. Katala juoni! Kaikessa simppeliydessään kaamea.
Niinpä dekonstruoija asettikin Marian tavalliseen päivänvaloon ja haastatteli häntä kuin reportteri. Ihanne osoittautui aivan tavalliseksi tapaukseksi, joka kävi päivittäin huussissa ja jakoi normaalit harmit ja arjen pienet ilotkin aivan tavalliseen tapaan. Sattuipa niinkin, että hän nautti sukupuoliyhteydestä Jeesuksen sikiämisen jälkeen aivan tavanomaisella ahkeruudella ja sai asiasta normaalit kiksit, tietenkin näin oli, koska hän oli ihminen. Miksi oli pitänyt keksiä tuo kiiltokuvahahmo, joka tuhansissa kirkoissa kiikutteli lasta povellaan? Mitä sankaruutta oli siinä, että sattui tulemaan raskaaksi ilman miestä?
Oikea naisten jumaluus oli jo olemassa, Kybele, kertoi haastattelija. Se symboloi naisten valtaa ja ilmankos juutalaiset patriarkat sen palvontaa niin demonisoivat. Eikö maailma olisi ollut parempi ilman neitsyt Mariaa ja häneen liitettyjä joutavuuksia? Mitä hyvää oli neitsyydessä, neitseellisyydessä? Miksi tuo kuvien Maria-hahmo tuijotteli kuin idiootti eikä paljastanut, miten kiusaantui lapsen iänikuisesta tarrautumisesta, kiljunnasta ja tissin hamuamisesta, ruoansulatuksen tuotteista nyt puhumatta. Miksei niitä kuvata?
Napoleon oli todellisuudessa tuskin muuta kuin kevyt-Hitler, neitsyt Maria on vain vertaus, joka ylistämällä alistaa naista. Todellinen, oikea ja kaikinpuolinen muotokuva näyttää meille myös kohteen ikävät puolet. Ihannoiva taide kuuluu maalaismarkkinoille ja 1800-luvulle tai sitä varhaisempaan aikaan. Me olemme palanneet takaisin kyynikoihin, jotka oivalsivat terävästi sen, mistä tässä elämässä on kysymys.
Voisimmeko pystyttää patsaan vapaalle koiralle, hänelle, joka ei ole isännän liehittelijä ja orja, vaan kylänraittien sankari? Vai olisiko todellinen aikamme sankari sittenkin kissa, täydellinen ja kaunis nautiskelija, jolle julmuuskin on vain puhdasta iloa. Ehkäpä kissa on, kuten on epäilty, jossakin yhteydessä Luciferiin, langenneeseen enkeliin tai Prometheukseen, ihmiskunnan ylpeään ystävään? Ehkä se voisi parhaiten symboloida ihmiskunnan saatanallista ja sankarillista jumalkapinaa? Sen varmaan myös voisivat hyväksyä tunnustuksettomat, jotka kärsivät nykyisestä uskonnollisesta symboliikasta.
 Entä jos neitsyt Maria kuvissa korvattaisiin kissalla? Mutta ehkä kissan saavuttamaton ylevyys aiheuttaisi kalvavaa kateutta? Paras ja ajanmukaisin ratkaisu voisi olla korvata madonna nykyaikaisella farkkupukuisella pissiksellä. Näinhän oopperoissa jo tehdään. Näen jo mielessäni tämän tatuoidun ja hieman vetelästi hymyilevän hahmon, joka nauraa vedet silmissä saadessaan kuulla pyhän ilmoituksen.
Mutta mitä muuta tässä voitaisiin tehdä? Kun meidän aikamme cityihmiset eivät kerran pysty ymmärtämään menneiden aikakausien hahmoja eivätkä niistä kiinnostumaan, voisi taide tältä suunnalta löytää sen tavan puhua, joka tekisi kirkot taas kansalle läheisiksi ja jotenkin kotoisiksi paikoiksi.