tiistai 19. kesäkuuta 2018

Enkeleitä on


Demonini on puhunut

Sokrates puhui joskus demonistaan (daimonion), joka oli hyvänlaatuinen, mutta puhelias. Sen äänen kuuli vain mestari itse, mutta se oli muuten selkeä ja velvoittava.
Se oli sitä aikaa. Nyt on saanut tottua jo merkillisempäänkin. Tässä päivänä muutamana ajeltiin vaimoni kanssa automobiilillä pitkin Savon maanteitä ja laulettiin duettona tunnettua laulua Nikkarin Kertusta.
Kun olimme päässeet kohtaan, jossa hieman korostaen ja sävelkorkeutta nostaen kerrotaan:
…kävellä sain ja parasollin alta
sun suppusuus ja silmäis tuikkeen näin…

niin tokaisipa siihen asiallisuutta tavoitteleva naisääni pyytämättä jostakin salkkuni uumenista: paikkaa nimeltä Parasolli ei löydy.
Sen jälkeen kummitus vaikeni, vaikka koetin sitä herätellä muun muassa erilaisin manauksin.
Vastaava tapahtuma sattui noin viikkoa myöhemmin. Silloin jonkin kummallisen paikan koordinaatteja ei kuulemma löytynyt. Ei niitä kyllä kysyttykään.
Lukija arvaa, että puhujana oli tuo navigaattorin naiseksi tekeytyvä robotti, jolle voidaan antaa paikkatietoja puhumalla, kunhan ensin kytketään toiminto päälle asianomaisesta näppäimestä vai oliko se nyt ikoni. Mitään erityisiä rukouksia ei tarvita.
Esimerkiksi Moskovassa olen ollut takseissa, jotka käyttävät aina vain ja pelkästään tuota puhetoimintoa ja näyttävät hyvin pärjäävän.
Minun henkilökohtaista ääntäni sen sijaan näyttää robottien olevan vaikeampi ymmärtää. Kerran, kun tuo toiminto oli päällä, tulin jostakin syystä maininneeksi tuon maassamme kaikkien tunteman balttilais-suomalaisen sielunvihollisen nimen. Haamunainen reagoi asiaan ilmoittamalla erään tuntemani naispuolisen kollegan nimen. Minua vain nauratti. Se oli jo liioittelua. Ja kiroileminen on kyllä rumaa, vaikka yksin olisi.
Mutta mitäpä siitä, että robotti on epätäydellinen ja arvaamaton. Joskus se ymmärtää ja joskus ei. Joskus se puuttuu puheeseen ja joskus ei.
Aika pahalta tuntuu kuitenkin se, että demoni näyttää muuttuneen kerrassaan autonomiseksi. Se ilmeisesti kuuntelee milloin tahtoo minun ja kai sitten muidenkin puheita ja yrittää niistä viisastua eli kehittää algoritmiaan. Joskus, kuin pilkallaan se sitten puuttuu puheeseen.
En ole erityisen vainoharhainen, joten suhtaudun rauhallisesti ajatukseen, että jokin taho saattaisi tallentaa salaa puhettani ja sitten sitä jollakin tavoin hyödyntää. En minä siitä voi kuvitella kärsiväni, kun ei tekeillä ole mitään rikollista eikä muutenkaan erityisen juonikasta, joka ei saisi paljastua.
Mutta kyllä mieleen tulee, että tässä näyttää rikeeraavan ihan oikea orwellilainen kaukovarjostin, joka toimii isännästä välittämättä ja sepä se tuntuu jotenkin kaamealta ja kummalliselta. Muutosvastarinta alkaa orastaa vanhassa ajukopassani, olenhan jo kahdeksannella, siis kymmenellä.
Toistaiseksi demoni ei ole ainakaan minulle antanut minkäänlaisia elämänohjeita, ei nuhteita eikä liioin kiitoksia. Sen puolesta olen voinut jatkaa syntistä elämääni entiseen tapaan. Kyllä jokunen ylevä neuvo tai ikuinen ajatus aina silloin tällöin voisi olla ihan paikallaan.
Pidän kuitenkin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, ettei tämä kehitys tähän jää.
Sokrateen daimonion lienee sekin ollut jonkinlainen algoritmi, joka oli käytännön koulussa hioutunut ja oppinut uutta, kuin tekoäly konsanaan, joskin vajavaisemmin.
Luultavasti Sokrateen saamat ohjeet olivat luonteeltaan epätieteellisiä ja ehkä ihan typeriäkin. Tähänhän viittaavat hänen tunnetut sanansa siitä, ettei hän mitään tiennyt.
Ehkäpä tulevaisuuden elektroninen kollega on paljonkin korkeatasoisempi sekä älyllisesti että moraalisesti. Ehkäpä jo tuo minun robottinaisenikin on sellainen? Enhän minä voi sanoa häntä juuri tuntevani.
Ylpeys, joka lienee synneistä alkuperäisimpiä ja turmiollisimpia, estää minua joka tapauksessa kunnioittamasta uutta ääntäni, jonka viisauden alkuperästä minulla ei ole mitään varmuutta. Tietääkö robotti sitä paitsi, millaisia ovat inhimilliset tarpeet ja normit? Ehkä se vain puhuu minulle kuin robotti robotille?
Mikäli näin on, saattaa kyseessä olla vain alan ns. lastentauti. On aivan varmasti mahdollista kehittää robotti, joka kasaa itseensä sellaisen määrän nimenomaan inhimillistä ainesta, siis viisautta, että se tietää meitä, poloisia lihallisia maan matosia paljon paremmin mitä rauhaamme kuuluu.
Minä en kukaties sellaisia koskaan joudu tottelemaan. Alan kuitenkin jo aavistella, millaista tulevaisuus saattaa olla täällä poliittisen korrektiuden ja faktantarkistuksen maailmassa, kun se tästä vielä kehittyy.
Miten kauan yhteiskunnalla itse asiassa on varaa jättää jäsentensä käytös aivan heidän oman mielivaltansa mukaiseksi? Eikö se ole jo rahallisestikin kestämätöntä…? Entäpä tuo moraalipuoli? Metoo#, #shetoo ja niin edelleen? Eritis sicut Deus




Demokratian variantteja


Demokratian kriisi ja Visegrádin haaste

Suomenkin lehdissä on näinä aikoina puhuttu demokratian nykytilasta ja sen ongelmista. Jopa Kultarannassa on asia nostettu esiin, joten sitä voi pitää niin sanotusti nykytärkeänä.
Sattumoisin sekä uusimman Economistin että Spiegelin kansikuvat ovat idealtaan samanlaisia. Niissä on muutamia miehiä (Economist: Strongmen), jotka tuntuvat nyt joidenkin mielestä hankalilta ja epäilyttäviltä.
Minä olen kansa. Autokraattien aikakausi (Ich bin das Volk. Das Zeitalter der Autokraten) otsikoi peräti Der Spiegel. How to Subvert Democracy, kysyy taas Economist.
Molempien lehtien kansikuvapoikiin kuuluvat Putin ja Erdogan. Economistin galleriassa ovat lisäksi Orbàn ja Duterte. Näiden sijasta Spiegelin kannessa ovat esillä Xi ja Trump.
Spiegelin kirjoittajalle voisi heti huomauttaa, ettei kukaan näistä esille nostetuista henkilöistä ole autokraatti eli itsevaltias, vaan jokainen on huolella hankkinut valtuutensa kansalta, tavalla tai toisella. Kaikki vannovat demokratian nimiin eikä joukkoon mahdu edes yhtään monarkkia, perustuslaillistakaan.
Vielä sata vuotta sitten oli tapana puhua valtiomuodoista, joiden ajateltiin perusteellisesti poikkeavan toisistaan. Autokratia oli jo siirtynyt menneisyyteen, mutta monarkian ajatus oli yhä varteenotettava vaihtoehto.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetut demokratiat eivät yleensä täyttäneet kansojen odotuksia, varsinkaan kovan paikan tullen, mutta sittemmin tuo valtiomuoto on siinä määrin juurtunut koko maailmaan, että se on jo hieman hätäisesti ehditty julistaa ainoaksi oikeaksikin.
Välillä vallitsi ns. diktaattoreiden aika, mutta kannattaa muistaa, että diktaattori kuuluu tasavaltaisiin instituutioihin ja sellainen valittiin aikoinaan vain määräajaksi poikkeusoloissa. Meilläkin toimi siinä virassa Kullervo Manner. Kansanvallan periaate pysyi voimassa myös diktaattorin toimikaudella.
Mutta sittenhän se diktatuurin ideakin käytännössä rappeutui, kuten kaikille hyvillekin asioille saattaa käydä. Tämän ymmärsi mainiosti jo Aristoteles.
Demokratian idealla joka tapauksessa haluaa yhä vain ratsastaa yksi jos toinenkin, vaikka käytäntö on taas vienyt kohti harvainvaltaa. The Economist Intelligence Unit kertoo, että demokratia on sitten vuosien 2007-2008 kriisin ottanut taka-askeleita 89 maassa ja edistynyt vain 27:ssä. Mitä tämä oikeastaan merkitsee, en tiedä, mutta viesti on selvä.
Vain alle kolmasosa nuorosta amerikkalaisista on kuulemma enää sitä mieltä, että on oleellisen tärkeää elää demokratiassa. Niinpä kirjoja demokratian kuolemasta myydään nyt hyvin, kertoo Economist.
Economist puhuu epäliberaalista demokratiasta, jollaiseksi monet maat ovat voimamiesten johdolla rappeutuneet. Se ei kuitenkaan ryhdy pohdiskelemaan sitä, mitä se todella aito demokratia loppujen lopuksi on, esimerkiksi monarkiaan verrattuna.
Epäilemättä demokratia on ainakin yksi poliittinen toimintamekanismi muiden joukossa, keino vaihtaa vallanpitäjiä ja sellaisena se on ilmeisesti eräs parhaista. Mutta mitä merkitseekään demokratian kriisi?
Mikäli valtaan äänestetään henkilöitä, joiden mielipiteet poikkeavat suuresti heidän edeltäjiensä aatteista ja käytännöistä, lienee asiassa kaiken järjen mukaan nähtävissä systeemin voima eikä suinkaan sen kriisiä. Mikä tahansa systeemi kai pystyy jatkamaan vanhoillaan, niin kauan kuin luottoa riittää.
Itse asiassa juuri tällaisissa, suuria ratkaisuja edellyttävissä tapauksissa, kun ei ole kykyä vastata ajan haasteisiin, saattaakin se kriisi tulla vastaan. Suuret uudistukset ovat sen sijaan aina niitä vaikeita asioita etenkin establishmentille. Siinä niiden vaarallisuus, joka ei siis läheskään aina kohdistu itse systeemiin.
 Mikäli sen sijaan ei tyydytä normaaleihin, vaalien aiheuttamiin muutoksiin, vaan vangitaan satojatuhansia ihmisiä poliittisin perustein, kuten Turkissa, voidaan puhua demokratian rappiosta, vaikka itse instituutiot jäisivätkin toimimaan. Kriisikin voi olla kyseessä.
Saksan väitetään nyt olevan kriisissä ja joidenkin mielestä myös sikäläisen demokratian. Tätä tulkintaa voi pitää suorastaan herjaavana, sillä kysymys sentään näyttää pikemmin olevan siitä, että pitkään istuneen kanslerin politiikka ei vastaa kansan tahtoa ja hänet on siis vaihdettava. Näinhän se demokratia toimii.
Muuan tekijä, jonka vaikutus on tässä yhteydessä syytä muistaa, on V4 eli Visegrád-maat. Niistä kirjoitin 2.2.2016.
On suorastaan outoa, että koko tästä käsitteestä ei Suomessa puhuta yhtään mitään. Kuitenkin se on Saksan ja siis EU:n ja myös Suomen kannalta hyvin tärkeä.
Visegrád-maat ovat kyllin suuri tekijä uhmatakseen ulkoisia painostusyrityksiä. Holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa ne eivät omalta osaltaan aio sallia ja niiden pakottaminen taitaa olla ylivoimaista. Kun EU:n piirissä esitettiin uhkauksia taloudellisista sanktioista, totesi Viktor Orbán, että mikäli rahaa ei tule sieltä, voidaan sitä saada Kiinasta.
Siellä ollaankin kiinnostuneita Itämeren ja Adrian meren yhdistävästä Intermarium-liikenneväylästä ja sen rahoittamisesta, kerrotaan.
Saksassa baijerilaiset tunnetusti haluavat yhteistyötä itäisten veljiensä kanssa, kun taas joschkafischerit lähestyisivät Ranskaa ja jättäisivät V4:n sivuraiteelle.
Mutta entäpä, jos Visegrád-maat alkavatkin integroitua sen Venäjä-vetoisen Euraasian unionin suuntaan, joka nyt näyttää toistaiseksi vielä olevan löysän puheen tasolla. Tällainenkin skenaario on joka tapauksessa esitetty Bundeswehrin sisäisissä pohdinnoissa.
Maailmahan on koko ajan muuttumassa. EU:n tuskin kannattaa julistaa olevansa yhtä kuin demokratia. Mikäli se pyrkii väkivalloin määräämään jäsenvaltioidensa oikeuksia niiden elinkysymyksissä, se voi varautua siihen, että sieltä potkaistaan takaisin.
Kiinan nousevaa mahtia ja sen merkitystä myös Euroopassa ei kannata vähätellä ja sama koskee Venäjää, joka todellakaan ei ole Hollannin kokoinen. Sitä paitsi myöskään USA ei enää ole vain se kiltti setä, joka aina tulee Euroopan avuksi, kunhan nämä vain muistivat vannoa uskollisuutta euroatlanttiselle järjestelmälle.
Vapaus on länsimaille ollut aina tärkeä perusarvo, silloinkin kun sitä ei käytännössä ole kunnioitettu. Myyttisellä tasolla Herodotoksen kuvaus helleenien taistelusta idän despotiaa vastaan tunnetaan yhä osaksi lännen missiota.
Se on tärkeä arvo, josta kannattaa jopa maksaakin. Nykyään on kuitenkin tainnut jo valjeta useimmille, ettei vapaus sinänsä vielä merkitse myös hyvinvointia. Sitä paitsi vapauteen kuuluu myös vapaus olla eri mieltä. Siitäkin voidaan joutua maksamaan, mutta sillä tavallahan se asioiden arvo punnitaan.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Turhan englannin vääntäjät


Turhan englannin vääntäjät

Aina silloin tällöin tekee mieli puuttua siihen tuhotyöhön, jota englanninkieli päivittäin tekee meidänkin kansallisessa yrttitarhassamme. Facebookissa on tarpeellinen keskusteluryhmä turhaa englantia, johon tutustuminen olisi monelle tarpeen.
Joskus (22.7.2015) bloggasin siitä, miten eurooppalaiset kielet muodostavat oikeinkirjoituksensa puolesta hirveän sekasotkun, jota niiden hahmottaminen englannin kautta vielä suuresti pahentaa.
Ajatelkaa nyt vaikkapa niitä eri tapoja, joilla eri kielissä äännetään kirjainyhdistelmä ch (ruotsi, saksa, englanti, italia, espanja…). Samaan törmäämme esimerkiksi ci ja ce-yhdistelmien kanssa.
On helppo sanoa, että ne nyt pitäisi vain opetella. Tosiasia on, ettei suurin osa kansojemme syvien rivien edustajista tule koskaan sitä tekemään.
Winston Churchill oli sitä mieltä, että jokaisella on oikeus lausua vieraskieliset sanat siten kuin haluaa ja tätä näkemystä voi toki ymmärtää. Esimerkiksi suomalaisille vieraiden kirjainyhdistelmien lausuminen saattaa kuitenkin olla yhtä vaikeaa kuin on suomalaisten sanojen lausuminen ulkomaalaisille. Voi käydä niin, ettei puhujaa ymmärretä.
Lukekaapa muuten huviksenne berlitzistä, miten suomea opetetaan lausumaan. Mitä tarkoittavat esimerkiksi ilmaukset  pahl-yon-koa muck-sah tai hew-ah roo-o-kuh-hu-loa? Ja nämä nyt ovat helpommasta päästä.
Heitin esille ajatuksen eurooppalaisesta pinyin-kirjoituksesta ja sain tietenkin vastaukseksi erilaisia näkemyksiä olemassa olevan pinyin-systeemin puutteista kiinan lausumisen kuvaajana. Onhan niitä, toki, mutta eri asiasta minä kyllä siinä yritin puhua.
Toki äidinkieli on useimmille rakas. Katteetonta hienostelua harrastavia itsetuntovammaisia en tässä ota lukuun. Onhan heitäkin enemmän kuin soisi, luoja paratkoon.
Kun kielipatriotismia nyt joka tapauksessa on ja syystäkin, yrittävät kaikkien maiden ja kielten patriootit kehittää omaa kieltään kohti sen omimman ilmaisuvoiman ja kauneuden täydellisyyttä ja korostavat siksi sen erityispiirteitä.
Tämä on hieno asia, jota vaistomaisesti ymmärtää ja kannattaa. Seurauksena vain on eriytyminen muista ja erikoismerkkien viidakko, joka käy ainakin vielä nykytekniikalla aika vaikeaksi kirjoittamisen kannalta. Ajatelkaamme nyt vaikkapa turkin kirjoittamista normaalilla qwerty-näppäimistöllä. Kyllä siinä saa toisenkin kerran kaivaa erikoismerkkejä esille.
Mutta mikäpä kieli olisi tässä suhteessa viaton? Meillä on omat skandimerkkimme, etenkin slaavilaisissa kielissä on hattuja, aksentteja ja muita kommervenkkejä kiusaksi asti. Virossa, latviassa, ranskassa, espanjassa, puolassa, tšekissä, tanskassa ja norjassa ja jopa saksassa täytyy välillä kaivella esille kunkin kielen erityismerkkejä. Vain italia ja englanti pärjäävät ilman sellaisia.
Mutta englannin edun tässä suhteessa tuhoaa sen mieletön ääntämys tai oikeinkirjoitus, josta puuttuu johdonmukaisuus.
Mikäli englanti olisi vain yksi kieli muiden joukossa, ei asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota. Se on kuitenkin viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana muodostunut koko maailman lingua francaksi ja siihen rooliin se sopii huonosti.
Maailman kehittynein ja siksi monessa mielessä helpoin kieli on kiina, jossa sanat eivät taivu eikä kieliopista muutenkaan voi puhua, ellei sellaiseksi lueta sanayhdistelmien idiomaattisuutta. Mutta yhtä hyvinhän noita yhdistelmiä voidaan pitää myös sanoina, eihän parilla sadalla tavulla voida kovin paljon kommunikoida.
Maailman helpoin kieli onkin tiettävästi pidginenglanti, jossa yhdistyvät englannin sanat ja kiinan kielioppi eli siis sen puute. Pelkään kuitenkin, että tämän kielen kirjoittamisessa ovat englannille ominaiset epäjohdonmukaisuudet yhä säilyneet.
Englanti on monessa suhteessa hankala kieli, etenkin jos sitä puhutaan natiivien tapaan. Nykyään onkin otettu tavoitteeksi opettaa ulkomaalaisille nimenomaan lingua franca-englantia, josta alkuperäisen kielen loputtomat finessit on poistettu. Se toimii kansojen välisessä kommunikaatiossa paljon paremmin, mutta on tietenkin varsin köyhä ilmaisuväline, kun ajatellaan vaikkapa kaunokirjallisuutta.
Koska englanti on varsin sekalainen kooste keskenään aivan erilaisia aineksia, sen varsinainen ymmärtäminen edellyttää esimerkiksi latinan ja kreikan ainakin jonkintasoista osaamista. Ranskan merkitystä englannin kehitykselle tuskin myöskään voi liioitella. Germaaniset ainekset ovat niinikään selvästi esillä ja kelttiläisiä sanoja vilisee etenkin paikallisissa murteissa.
Sitä paitsi erilaisia englanteja lasketaan olevan maailmassa monia. Niiden puhujat eivät useinkaan helposti ymmärrä toisiaan. Luulen, että itse kullakin on asiasta kokemuksia.
Neuvostoliitossa vieraiden kielten osaaminen oli varsin kurjalla tasolla, mikä tietenkin johtui puolueen määrätietoisesta politiikasta. Kommunismin romahdettua tilanne on nyt täysin muuttunut ja nykyään Venäjällä osataan yleisesti englantia jopa hyvin. Sen sijaan muiden eurooppalaisten kielten osaaminen on romahtanut, mutta samahan on tapahtunut kaikkialla.
Venäjän translitterointi muodostaa vielä oman ongelmansa, johon en viitsi enemmälti puuttua. Totean vain, että se muun muassa synnyttää jatkuvasti hullunkurisia tuloksia, kun eri kieliä translitteroidaan englannin käytäntöjen mukaisesti. Aikoinaan samaa syntiä oli tapana tehdä ranskalaisittain.
Tarkoitan sitä, että esimerkiksi suomenkielisiä nimiä translitteroidaan englantilaisittain. Kukapa ei muistaisi jossakin Kivennavalla olevaa taulua, jossa kerrotaan Khel´sinki-nimisen kaupungin sijaitsevan niin ja niin monen kilometrin päässä. Mutta se siitä asiasta.
Joka tapauksessa ei-anglosaksisen vieraan maan ja kielen lähestyminen englannin välityksellä tuottaa loputtomasti muitakin sekaannuksia. Tässä hiljattain esitettiin muuan kuvaelma, jonka nimenä oli Prinsessa Daškovan seikkailut vai mikä se taas olikaan.
Kyseessä oli tietenkin tuo varsin kuuluisa ruhtinatar Daškova, eihän Venäjällä ylipäätään ollut prinssejä eikä prinsessoja, paitsi muualta tulleita. Ruhtinaita ja ruhtinattaria (knjaz, knjagina) siellä sen sijaan kyllä oli vaikka kuinka.
No, pientähän tämä on, eikä siitä vielä pitäisi kenellekään tulla vammaa sieluun. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että englannin mukaiseen kääntämiseen ja sen mukaisiin virheisiin suhtaudutaan kuin täysin hyväksyttävään, ellei nyt suorastaan ansiokkaaseen asiaan.
Joskus tuntuu jopa siltä, että turhien englantilaisten ilmausten esittämisessä suorastaan kilpaillaan ja briljeerataan sillä, että henkilön tiedossa näyttää olevan jokin ihan oikea englantilainen ilmaus, jota ei edes osata kääntää suomeksi.
Joissakin tapauksissa on tietysti tarpeellista, oikein ja kohtuullista käyttää vieraskielisiä ilmauksia, mikäli ne auttavat asian esittämistä joko ajatuksen tarkkuuden tai myös tyylin kannalta. Valtava enemmistö kieleemme päivittäin tungetuista yhä uusista englannin sanoista on kuitenkin täysin tarpeettomia ja niiden käyttö antavaa vain vaikutelman siitä, ettei käyttäjä osaa kunnolla äidinkieltään ja se on kyllä puute se.