tiistai 1. heinäkuuta 2014

Maailmanvallankumous 2.



Maailmanvallankumous 2. ja Kremlin nahjukset

Surullisen kuuluisa Izborskin klubi toimii nykyään kuumeisesti. Sen piirissä kiinnitetään suuria toiveita Itä-Ukrainan tapahtumiin ja klubin lehden uutta numeroa koristavat Donbassin pyssymiesten kuvat, murhattujen ruumiskasat ja verenpunaiset vinjetit. On ilmeistä, että ollaan pyhien arvojen äärellä. Vuotava veri saa selvästi tämän joukon täpinöihinsä, onhan  kyseessä absoluuttisen pahan (fasismi) ja absoluuttisen hyvän taistelu. Sillä sellaista juuri on fasisminvastainen taistelu, kuten lehdessä yksikantaan todetaan.
On siis epäilemättä käsillä aivan tavattoman suurenmoinen ja juhlallinen hetki jo sen takia, että päästetään ihmisiä hengiltä. Veritodistajat ja sankarit kasvavat tässä pellossa. Mutta oleellista on kuitenkin, että ollaan vielä suurempien, maailmanhistoriallisten ratkaisujen vedenjakajalla. Ne vaatisivat kuitenkin rohkeita ja radikaaleja tekoja. Sellaisaet eivät ole Aleksandr Duginin tai Nikolai Starikovin vallassa, eivät edes Leonid Ivašovin tai Natalija Narotšnitškajan. Niiden avaimet ovat Putinin taskussa –vai ovatko ne edes siellä?
Klubilaisten mielestä Ukraina ei ole paikka kompromissille, vaan voitolle. Kysymys ei myöskään ole vain Ukrainasta, vaan koko maailmasta ja sen tulevaisuudesta, ja se on ratkaistava nyt.
Millainen maailman tulevaisuus sitten on ja millainen se voisi olla? Yleensä tulevaisuuden ennustamista on pidetty jossakin määrin riskaabelina harrastuksena, mutta Izborskin klubin piirissä ei vaikeuksia säikähdetä. Klubilaisten näkemykset poikkeavat toisistaan jossakin määrin, mutta peruskysymyksessä he näyttävät olevan samaa mieltä: Euraasian liiton luominen ei ole mikään tavallinen liikeasia. Se on maailmanhistoriallinen tehtävä. Liiton roolina tulee olla toimia vastavoimana amerikkalaisvetoiselle uudelle maailmanvallankumoukselle, joka on tuhoamassa tai jo tuhonnut vanhan maailman niin taloudellisessa kuin kulttuurisessa suhteessa ja pyrkii alistamaan sen ylikansallisin menetelmin.
Venäjän ylevä tehtävä on maailman pelastaminen. Se edellyttää irtaantumista ylikansallisesta pakkopaidasta, minkä jälkeen uusi vapauden saareke voi alkaa vetää puoleensa muitakin orjuutettuja tai orjuutuksen uhan alaisina eläviä maita ja muodostaa lopulta Euraasian mantereen supervallan, jolla ei ole vertaa. Tämän tehtävän täyttäminen ja sen aloittaminen edellyttää kuitenkin vihollisen uhmaamista ja avointa haastamista. Globalisaatiosta irtautuminen sisältää väistämättä riskejä, mutta se on myös uuden ”vastavallankumouksen” välttämätön edellytys. Ratkaiseva kysymys on, uskaltaako ja haluaako Putin ottaa tämän askeleen.
Nimikuulu Maksim Kalašnikov (Kutšerenko) on hiljattain julkaissut asiasta uuden kirjankin, Maailmanvallankumous 2. Se sisältää myös muiden ”izborskilaisten” tekstejä. Tässä kuitenkin nojaudun Kalašikovin niihin hengentuotteisiin, jotka löytyvät klubin kotisivulta. Ainakin osittain ne ovat samoja kuin ko. kirjassa.
Kalašnikovin idea maailmanvallankumouksesta ja sen haastamisesta ei ole sinänsä uusi, vaan kuuluu izborskilaisten vakiokäsitteisiin. Laaja versio samasta teemasta nimellä ”Venäläinen doktriini” (Russkaja doktrina) on jo useita vuosia sitten julkaistu Dynaamisen konservatismin instituutin toimesta ja linkitetty nyt Izborskin klubin kotisivulle www.dynacon.ru. Sieltä löytyy materiaalia myös englanniksi.
Epäilemättä Kalašnikov on niin sanotusti omaperäinen ajattelija ja hänen näkemyksensä ovat vielä hiukan villimpiä kuin eräiden muiden. Nimimerkkiä ei ole valittu suotta.
Artikkelissaan  ”Miksi Destruktintern on luotu?” Kalašnikov ihmettelee, mitä mieltä voi olla globaalisessa uudessa järjestelmässä, ”vallankumouksessa”, joka näyttää hävittävän kaiken. On ilmeistä, että USA ja Eurooppa ovat itse tuhoamassa vanhan kulttuurinsa ja väestönsä siinä kuin muunkin maailman. Kuka tästä kaikesta hyötyy?
Kirjoittajan mukaan siitä hyötyy korkeammaksi kastiksi erottuva pieni joukko, joka keskittää käsiinsä vallan ja rikkaudet ja niiden avulla pyrkii hankkimaan itselleen ennen pitkää jopa fyysisen kuolemattomuuden (transhumanismi). Lähitulevaisuudessa se on mahdollista, mutta vain pienelle joukolle, jota muut palvelevat.  Tulevaisuuden hirviömäistä yhteiskuntaa varten on ensin syrjäytettävä kristinusko ja tämä työ onkin hyvässä vauhdissa. Tulevaisuuden orjuutta rakennetaan tulevien orjien omin käsin. Uuden superkastin jäsenet puolestaan pitävät itseään jumalina.
Niinpä on syntynyt uusi destruktiivinen internationaali, Suuren globaalin palvelijat, jota vastaan on solmittava uusi ”Anti-Komintern sopimus”. Kirjoittaja pahoittelee ohimennen tätä hieman sopimatonta termiä ja toteaa, että tähän uuteen sopimukseen voivat osallistua myös kommunistit, kuten myös monet muut poliittiset voimat, joiden intresseissä se on. Niistä monet ovat masennettuja ja demoralisoituja, kuten esimerkiksi kirkot. Merkittävin toivon lähde on Venäjä, josta voi tulla ”toivon maa” (strana lutš). Venäjä olisikin otettava ratkaiseva askel ja irtaannuttava globaalisesta orjuudesta. silloin se voisi tulla esikuvaksi koko sille maailmalle, joka haluaa elää, luoda ja vaurastua rehellisesti, eikä pirullisen globalisaation orjuudessa.
Mutta onko ratkaiseva hetki koittanut vai onko toiveet petetty? Huolimatta siitä, että Itä-Ukrainan verenvuodatus näyttää herättävän klubilaisissa suurta riemunsekaista odotusta, on Kalašnikovin kesäkuussa esittämä arvio aika tyly. ”Putinin suunnitelma”, joka uusimmassa muodossaan esitettin Pietarin talousforumissa, tekee kaiken väärin. Venäjän kriisi on vain syvenemässä. Toisaalta, hän arvelee, ”sehän on hyvä. Sitä pikemmin koittaa meidän valtamme…”
Putinin arkuus ja puolinaisuus ei kelpaa Kalašnikoville laisinkaan. Tämä ei halua irtisanoutua Gaidarin ja Tšubaisin pyhistä kirjoituksista WTO:sta ja muusta vastaavasta, valittaa Kalašnikov. Hänen mielestään tarvittaisiin ”teollistamista” ja ”uudismaiden valtausta”. Näitä neuvostotermejä ei uskalleta edes käyttää, vaikka Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen juuri tällaiselle toiminnalle olisi Venäjällä tarvetta ja tilausta. Sama koskee liikenneväylien ja kotimaisen energian jakelun kanavien suurimittaista rakentamista.
Kalašnikov itse haluaisi asettaa venäläisille, ”viimeiselle suurelle valkoihoiselle kansalle” suuren tavoitteen, yli-ihmisen luomisen ja siinä sivussa paljon muutakin. Tämän rinnalla Putinin touhut ovat tietenkin pelkää näpertelyä.
Miten Kalašnikov hoitaisi kansainvälisen politiikan? Sen hän ilmoittaa konkreettisesti artikkelissaan ”Friedmanin Iranin suunnitelma”.  Ensinnäkin Donbassin sota pitäisi hoitaa kotiin raskain asein ja liittää maa Venäjään tulevan teollistamisen tarpeisiin. Toiseksi hallitus olisi puhdistettava ”liberaallista kamarillasta”. Kolmanneksi Bulgariassa pitäisi nostattaa kapina, joka tekisi lopun Nabucco-kaasuputken tarkoittamasta uhasta, sehän ”uhkaa” lopettaa Euroopan riippuvuuden Venäjän kaasusta. Lisäksi pitäisi erota WTO:sta, luoda maan sisäinen kaasuverkosto, aloittaa Iranin kanssa ydinaseyhteistyö ja myydä sille sukellusveneitä. Se pitäisi myös liittää kaasukartelliin. Sitten olisi aloitettava megaprojekteja, joiden tavoitteena olisi mm. ikuisen elämän saavuttaminen ym. rohkeaa.
Mutta pystyykö nykyinen Kremlin johto tällaiseen? Vastaus on selvä. Tämä ”läpimätä, laiska ja älyllisesti jälkeenjäänyt” joukko ei kykene mihinkään suureen historialliseen tekoon ja sen tietää myös lännen johto. Kreml on sen sijaan sijoittanut rahansa tuleviin jalkapallokisoihin (2018) ja universiadeihin (2019). Venäjällä on nyt ”kruunattujen pikku poroporvareiden valta” (власть коронованных мещан-обывателей) eikä se kykene muuhun kuin lännen matkimiseen, valittaa Kalašnikov 19.6. päivätyssä kirjoituksessaan.
Joku suomalainen tutkija päätteli hiljattain, että Putin on nyt Izborskin klubin ”ohjauksessa”. Tämä klubi ei toki ole mikään monoliitti ja edellä selostetut Kalašnikovin ajatukset ovat sielläkin ääripäätä. Kalašnikovin pettymys Putiniin on hyvä panna merkille, samoin kuin se, että hän odottaa Putinin politiikan vievän katastrofiin, mikä jälkeen ”meidän” aikamme koittaisi…
Ei tietenkään ole missään säädetty, että Putinin hallinnon epäonnistuessa valtaan nousisi varsinainen lunatic fringe, mutta eihän se mahdotontakaan ole. Tuskin se on sen epätodennäköisempää kuin että ”värivallankumous” Venäjällä tosi mukanaan länsimaisen demokratian, eikä arabialaistyyppistä. Venäjän kansaa on nyt lännen suunnalta niin voimakkaasti ravisteltu, että sen perinnäinen rauhallisuus ja turvallisuuden kaipuu näyttää järkkyneen.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Tuuhakon viesti



Tuuhakko

Merikorttia (nyk. merikartta) katsellessa sattui silmiin uusi saaren nimi: Tuuhakko. Vastaavanlainen saari nimeltä Tupsu oli aikanaan tullut hyvinkin tutuksi, minulla kun oli tapana sen kohdalta siirtyä merkityltä väylältä merkitsemättömälle.
Tuuhakko – tuo sointuva sana toi vanhalle syntisäkille jotenkin nostalgisen olon. Vielähän hiljattain joka tytöllä ja varttuneemmallakin naisella oletettiin olevan sellainen. Siinä oli jotakin salaperäisen romanttista ja, pakko myöntää, kiihottavaakin. Miten laulettiinkaan 1950-luvulla: ”On piilossa viidakon…” Jatkoa en oikein hyvin muista, mutta idea oli selvä. Tuuhakon tapaisesta siinä viidakossa oli kyse.
Nyt, internetin aikakaudella ei voi aina välttää näkemästä ns. pornokuvia, vaikka yritän parhaani, voin vakuuttaa. Niissä ei nimittäin enää lainkaan saa nähdä noita tupsuja ja tuuhakoita. Pelkkä paljas ilona siellä on esillä kuin esipuberteettisella. Melkeinhän se hävettää sellaista katsoa, kun sen habitukseen liittyy selvä assosiaatio suojeluiästä ja pedofiliasta. Syvään huokaisten klikkaan pois moisilta sivuilta ja paheksun mielessäni tapojen höltymistä ja maun turmeltumista.
Elin sentään nuoruuteni tuuhakoiden aikaan, jos niin saa sanoa. Silloin myös naiset näyttivät aivan häpeämättömästi naisilta ja taisivat olla siitä vähän ylpeitäkin, jotkut jopa koppavia, mikä tietenkin oli jo ikävää. Nyt on kuvissa tarjolla muka silmän iloksi erilaisia infantiileja luuviuluja, joista rasva on jollakin metodilla tykkänään kuorittu pois. Muutamassa iltapäivälehdessä tarjottiin naisille kadehdittavaksi täysin litteää naisvatsaa. Tyttö oli litteä kuin lauta ja laiha kuin kesäorava.
Vanhassa ja arvovaltaisessa Fritz Kahnin kuvitetussa teoksessa esiteltiin aikoinaan sukupuolten primääriset jos sekundäärisetkin tunnusmerkit. Oppi oli hyvin tervetullutta ja tarpeellista ja tarttui muistiin erinomaisesti. Naissukupuolen sekundäärisiä tunnuksia olivat tuon auktoriteetin mukaan muun muassa tuuhakon yläreunan tasaisuus, joka antoi kokonaisuudelle sangen söpön ja jotenkin herttaisen yleishahmon. Toinen oli se, että naisen reidet ulottuivat koko pituudeltaan toisiaan vasten, kun taas miehille jäi reisien väliin hieman kolhon näköinen kolo.
Kovin hehkeitä olivat nämä sukupuolimallit siihen aikaan. Silloin ennen, ja nyt viittaan suunnilleen ajanjaksoon Milon Venuksesta Twiggyyn, normaali naisvartalo erosi selvästi miehen vartalosta. Harva nainen taisi edes yrittää tulla pojaksi, jolla on rinnat. Miksi olisi?
On selvää, että se uusi taso, jonka olemme tälläkin alalla saavuttaneet, merkitsee edistystä. Kukaan ei enää kiellä naista muotoilemasta kehostaan haluamaansa taideteosta, jossa sukupuolten aiemmat stereotyyppiset erot ylitetään vapautuneen riemukkaasti tuosta vaan. Varmemmaksi vakuudeksi piirrätetään kankkuun jokin kuva, jonka ajatellaan merkittävästi parantavan alkuperäistä ruumiinosaa. Sille ei siis paljon arvoa anneta. Usein se olisi alkuperäismuodossaan aivan liian naisellisen näköinen.
Vapaus vapautena. Kuitenkin näyttää monille naisille tuottavan hirmuisia paineita se, että he ovat naisen näköisiä, noin ihan biologisen objektiivisessa mielessä. Koska ainakaan heteronaiset itse eivät pysty ymmärtämään naisellisen vartalon seksuaalista viehättävyyttä, he ovat alttiita viekkaalle propagandalle, joka selittää, että heidän täytyy näyttää jollekin muulle. Asialla ovat kaiketi ns. muodinluojat, joiden seksuaalinen suuntautuminen selittänee ainakin osaksi heidän makunsa ja häpeällisen naisvihamielisen toimintansa. Ja onhan kyseessä toki myös miljardibisnes.
Niinpä naisellisuus opetetaan kokemaan häpeäksi ja se alkaa jo muuttua uhanalaiseksi luonnonvaraksi. Missä vielä saa nähdä niitä suloja, jotka kerran täyttivät maailman kursailemattomalla rehevyydellään? Onko enää olemassa edes niitä tuuhakoita? Jollei niin miksi? Onko tämä alkua maailman lopulle?
Näitä tuskaisia kysymyksiä miettiessä havaitsen, miten pilvi saa hopeisen reunuksen. Se paljastuu pehmoisen pyöreäksi cumulukseksi, joka purjehtii ylväästi kohti länttä. Ymmärrän, että kyseessä on numen, jumalten nyökkäys. Kompassin perusteella ikinaisellisuutta symbolisoiva taivaallinen ruumis saapuu idästä, jostakin Pietarin suunnasta.
Tietenkin! Naisellisuutta löytyy idästä ja etelästä. Maailma ei ole loppumassa. Myllyt jauhavat ja uusia taloja rakennetaan.  Tälläkin kansalla on vielä oleva monta sukupolvea jälkeläisiä molempaa sukupuolta, ehkäpä kaikkia 165:ttä vai miten paljon niitä oli. Vackert så!
Näitä ajatuksia tunki andropaussin herkistämään mieleeni, kun katselin merikorttia. Muodit tulevat ja menevät, nimet muuttuvat. Mutta mikä nykyään on Tuuhakko? Onko se enää vain saaren nimi? Ajatteleeko kukaan sen kuullessaan mitään muuta?

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Käsittämättömän käsittäminen



Käsittämättömän käsittäminen

Venäjällä 1800-luvun puolimaissa syntynyttä Kozma Prutkovia voi pitää viisauden vertauskuvana. suotta ei eräs hänen toksistaan ole nimeltään ”Järjen hedelmiä”. Muuan sen kiintoisista ajatuksista kohdistuu itse järjen ominaisuuksiin. Suomeksi se on ”Kukaan ei käsitä käsittämätöntä” (suunnattomuutta). Alkukielellä se (Никто не обнимет необъятного) viittaa ehkä vielä konkreettisemmin ”käsittämiseen”, ”ymmärtämiseen” sen alkuperäisessä merkityksessä eli halaamiseen.
Prutkovin hengentuotteet syntyivät itse asiassa muutaman kirjailijan, etenkin Aleksei Tolstoin (vanhemman) aivoissa. Grafomaanin virkamiehen perikuva Prutkov kirjoitti myös mahtipontisia runoja ja ylpeili siitä, että kykeni ymmärtämään asioiden syvimmän olemuksen, koska oli valtion palveluksessa. Nykyisemmällä Venäjällä Prutkoville on haettu seuraajaa Viktor Tšerdomyrdinistä, jonka aforismin myös olivat loistavia, runoista en tiedä.
Yhtä kaikki, Prutkovin viehätys on hänen hahmossaan, siinä miten hän itse hurmaantuu omasta kyvystään ymmärtää maailmaa. Tosin käsittämätöntä ei voi käsittää, kuten Prutkov useaan otteeseen toteaa ja sanoo vielä varmemmaksi vakuudeksi: ”Sylkäise silmille sitä, joka sanoo käsittävänsä käsittämättömän!”
Mikä sitten on käsittämätöntä ja mikä ei? Aikoinaan ihmiset olivat pelokkaan kunnioituksen vallassa kuullessaan ukkosen jyrinää. Mummoni tapana oli asettua kiikkustuoliin ja lueskella virsikirjaa ”Jumalan ilmalla” ja hän kehotti ankarasti myös lapsia olemaan kunnolla tällaisella pyhällä hetkellä, jolloin hengenlähtö ei ollut paljosta kiinni.
No, sähköpurkauksiahan ne salamat olivat, kuten Benjamin Franklin oli jo parisataa vuotta aiemmin osoittanut. Ehkä mummon kiertokoulun oppikirjoissa asia oli jäänyt kertomatta? Joka tapauksessa mummo aivan ilmeisesti käsitti asiat huonosti ja yhdisti aivan suotta toisiinsa virrenveisuun ja salamien välttämisen.
Itse asiassa koko ihmiskunta on kulkenut riemuvoitosta toiseen käsittäessään yhä uudelleen käsittämätöntä. Kaikki oli yhtä pimeyttä, kuten Alexander Pope aikoinaan runoili, kunnes Jumala sanoi: ”Tulkoon Newton!” ja valkeus tuli.
Hyvä näin. Maailman järjellistyminen, Entzauberung der Welt, on ollut valtava edistysaskel pois siitä pimeydestä, joka kerran vallitsi. Nyt meillä on tietoa ja ymmärrystä, jollaisia menneet sukupolvet eivät voineet kuvitella. Käsitämme ja tiedämme yhä enemmän. Tiedämme myös paljon sellaista, mikä ei ole terveen järjen käsitettävissä, mutta voidaan todistaa. Ehkä olemme käytännöllisesti katsoen jo ratkaisseet sen, jota joskus sanottiin maailmanarvoitukseksi –die Welträtsel? Joku aalto ja hiukkanen on vielä nappaamatta, kosmologian kaukaisin nurkka vähän repsottaa, mutta näin isossa asiassa sen merkitys on kokonaisuuden kannalta plus miinus nolla.
Koska maailma on täysin tunnettu, on se myös täysin järjellinen ja käsitettävissä. Niinpä turhat ja vajavaiseen ymmärrykseen perustuvat johtopäätökset voi heittää romukoppaan. Koskee erityisesti veisuuta ukonilmalla, mutta paljoa muutakin. Sapere aude! sanoi jo Immanuel Kant. Ja Occamin partaveistä käyttäen saamme kuorittua esille myös ihmisen ja yhteiskunnan kovan ytimen. Sen, mitä on luonnossa ja välttämättömästi voimme nyt erottaa tarpeettomasta ja mielettömästä rojusta.
Kaikki ymmärrys on viime kädessä ihmisen itseymmärrystä. Olemme siinä pitkällä, kun ymmärrämme oman samuutemme apinoiden ja sikojen kanssa liki identtisten geenien kantajina. Alastomina apinoina meillä on ymmärrettävät heikkoutemme mutta myös vahvuutemme. Orgaanisina kasaumina olemme osa luonnon kiertokulkua ja yhteiskunnan jäseninä biologisen luonteemme toteuttajia.
Mutta ymmärrämmekö sen, saammeko ja miksi emme saisi manipuloida, siis parantaa omaa perimäämme ja rotuominaisuuksiamme? Saisimmeko ja miksi emme saisi tappaa lajitovereita tai toisten lajien edustajia? Pitäisikö meidän pyrkiä entistä paremman ihmisen luomiseen myös biologisesti ja jos ei pitäisi niin miksi? Pitäisikö meidän uskoa, ettei joitakin kansoja tai rotuja saisi tuhota tai ainakin suuresti harventaa? Miksi näin on? Voimmeko luottaa siihen, että myös nuo toiset tekevät samat johtopäätökset? Miksi?
Meistä saattaa näyttää, että vastaukset ovat itsestään selviä. Biologian, kosmologian, fysiikan ja kemian näkökulmasta ne ovatkin sitä. Tee, apina luontosi mukaan! Jos olet sika, niin ole sitä! Laji ei kärsi yksilön kuolemasta ja joidenkin rotujen väistyminen ja toisten astuminen niiden tilalle ovat nimenomaan luonnollinen asiaintila. Muu on luonnotonta. Sellaisiksiko haluamme?
Jo toistasataa vuotta sitten Nietzsche pohdiskeli samoja peruskysymyksiä ja päätyi siihen, että kristillinen orjamoraali oli mieletön kehityksen jarru. Itse asiassa sillä toki oli mieli, se toimi huonoimpien hyväksi parhaita vastaan. Mummolleni ei tätä kukaan kiertokoulussa kertonut ja hän kuoli 1960-luvulla uskossa ylösnousemukseen ja muuhun vastaavaan.
On jotenkin hienoa, että ymmärrämme nykyään asioita. Mutta Prutkovin memento on syytä yhä muistaa. Ymmärryksemme aseet ovat heiveröiset, ne ovat kuin hakkuja ja lapioita, joilla on turha edes yrittää käsitellä kellokoneistoa. Niillä on omat tehtävänsä, joihin ei lainkaan kuulu vastaaminen kaikkein olennaisimpiin kysymyksiin.
Ludwig Wittgenstein kirjoitti joskus: ”Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen”! Tämä trivialisoidaan usein käsittämällä asia niin, että lauseen muss (muß) olisi merkitykseltään identtinen verbin soll kanssa. Silloin kysymys olisi kehotuksesta, velvollisuudesta olla höpöttelemättä turhia. Kyse on kuitenkin puhumisen mahdottomuudesta silloin, kun asialle ei löydy käsitteitä. Se tarkoittaa, että sellainen maailma jää ymmärryksemme ulkopuolelle.
Vanha kunnon Prutkov sanoi saman jo aikanaan, ennen Wienin piirin perustamista. Hän ei kuitenkaan tainnut tehdä sitä Wittgensteinin kiteytystä, josta erityisesti pidän: Nicht wie die Welt ist, ist das Mystische, sondern dass sie ist. Mystistä? Aivan oikein. Sen kanssa rationaalisella ajattelulla ei ole mitään tekemistä, vaikka siitä onkin paljon sekä huvia että hyötyä.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Moskovan käsi



Pietarin käsi ja Moskovan käsi historian patinoimina

Kaikki rinnastukset ontuvat, mikä enemmän mikä vähemmän, joillekin tarvitaan vähintään kyynärsauvat, että ne jotenkin kulkisivat.
Siitä huolimatta historiallisia rinnastuksia kannattaa tehdä. Siinä samalla tulee huomanneeksi sen, miten alttiita tulkinnat ovat muutoksille, jopa riippumatta siitä, onko asioista saatu jotakin uutta tietoa.
Aikalaiset toimivat aina ja säännönmukaisesti vajavaisen tiedon varassa. Tätä kuitenkaan harvoin edes ajatellaan, kun toiminta kutsuu ja suuret arvot ovat vaakalaudalla. Toimijalle on tyypillisempää hakea lisää perusteita omille näkemyksille kuin pysähtyä miettimään, mitä oikeutusta vastapuolella saattaisi olla omilleen. Kovin analyyttistä lähestymistapaa poliittisten inhohimojen raivotessa moni pitääkin tyhmyytenä. Kuten natsit ja bolsevikit sekä heidän ideologinsa selittivät, olennaista on maailman muuttaminen, teko, der Tat. Perustelut ovat hyviä, jos ne sitä auttavat.
Yleinen säännönmukaisuus on, että vuosikymmenten mittaan järki kuitenkin palailee hiljalleen ja usein pätkittäin. Mahtipontiset selonteot oikean ja väärän välisestä taistelusta, oikeuden puolesta annetuista uhreista ja taistelun ihanuudesta alkavat saada väriä ja sävyjä. Sinfoniaan tulee riitasointuja ja koko sävellaji voi muuttua.
Otetaan esimerkiksi vuosi 1918. Sen vallitsevana teemana oli aikanaan syvä moraalinen suuttumus. Se oli niin syvää, että se vaati verta. Se vallitsi molempia osapuolia. Punaiset turhautuivat valtalaista ja panivat sen hylkäämisen porvarien syyksi, vaikka hitunen kylmää harkintaa olisi riittänyt kertomaan, että Kerenskin hallitus olisi ollut edesvastuuton ja suorastaan hullu, mikäli se olisi sallinut moisen separatismin keskellä sotaa ja odottamatta koko Venäjän mandaatilla toimivan Perustavan kokouksen kannanottoa. Valkoisen puolen turhautuminen ja järkytys siitä, että punaiset ottivat bolsevistisen Venäjän suojelijakseen, oli aitoa ja syvää.
Se, mikä tässä jälkikäteen pitää silmään, on historiankirjoituksen näkökulman ja painopisteen muuttuminen. Siinä kun punaisten maanpetos ja heidän roolinsa Pietarin agentteina oli aikalaisille ilman muuta selvää ja toimi valkoisen historiankirjoituksen lähtökohtana, hävisi koko tämä teema lähes jäljettömiin siinä historiankirjoituksessa, joka 1960-luvulta lähtien nosti tarkastelun keskipisteeseen punaisten marttyyriuden ja Suomen sosiaaliset epäkohdat.
Nyt todetaan kylmän rauhallisesti, että aseet saatiin Venäjältä, samoin kehotuksia ottaa valta käsiin väkivalloin ja tulipa muutama tuhat miestäkin rintamalle taistelemaan. Hämmästyttävästi saatetaan aivan tästä riippumatta käsitellä kapinaa Suomen omana sisäsyntyisenä konfliktina, jossa Venäjä oli vain yksi, pyydettäessä sekaantunut osapuoli. Jopa Brest-Litovskin rauhan Suomea koskeva osuus jää ikään kuin koko tarinan ulkopuoliseksi detaljiksi, samaan aikaan kun tappion häämöttäessä solmittu Suomen ja Venäjän bolsevikkihallituksen ”punainen valtiosopimus” otetaan täydestä nimellisarvostaan.
Myöhemmin totuttiin puhumaan ”Moskovan kädestä” aina siellä, missä vehkeiltiin laillisia hallituksia vastaan ja nostatettiin kapinoita. Aseita tuntui mystisesti aina löytyvän niille, jotka syystä tai toisesta halusivat yrittää valtaannousua niiden avulla.
Moskovan käsi toimii myös nyt Itä-Ukrainassa, kuten jokaiselle lienee selvää. Olisi myös äärimmäisen naiivia olettaa, ettei mitä mahtavin organisaatio nimeltä CIA olisi siellä puolustamassa ns. vapaata maailmaa, jonka vapaus on määritelty USA:n tavoitteita tarkastelun keskipisteessä pitäen.
Mutta onko Moskovan käsi luonut koko konfliktin vai onko sillä kotoperäisiä juuria? Mikä suhteellinen rooli on Venäjän agenttien toiminnalla, venäläisillä aseilla, Venäjän propagandalla ja prestiisillä verrattuna niihin paikallisiin jännitteisiin, joilla on oma syntyhistoriansa ja jotka ovat eskaloituneet sitä mukaa kun konfrontaatio on jatkunut. Ei Suomessakaan tarvinnut tappaa kovin monta kymmentä ihmistä ennen kuin syntyi valmius tehdä selvää jälkeä vastapuolesta, joka näytti edustavan pelkkää pahuutta. Tämä siitä huolimatta, että samaa kieltä puhuttiin ja samaa kansakoulua oli käyty.
Kansalaissodan logiikka on ankara, eikä järjelle ole siinä muuta roolia kuin teknisenä apulaisena. Konflikti voi syttyä aivan vähäpätöisistä tapahtumista, jotka saavat yllättäen suuren symbolisen merkityksen. Siinä samalla ne aktivoivat vanhat kaunat, rakenteelliset epäkohdat, jopa henkilökohtaisen epäsympatian. Kun tässä vaiheessa suoritetaan provokaatio ja tapetaan riittävä määrä ihmisiä, on tie auki totaaliselle teurastukselle, jota mikään rationaalinen harkinta ei hillitse. Mölisevät joukot ovat kaduilla harjoitelleet kollektivismia ja erottautumista ja niiden kyky suodattaa informaatiota tarkoituksenmukaisesti on siinä samalla harjaantunut. Joillakin on asialle jo valmista henkistä pohjaa potkupallokisoista ja vastaavasta toiminnasta.
Moni ihmetteli, miten Suomessa, jonka kaikki tunsivat rauhallisuuden ja pidättyvyyden tyyssijana, saatettiin vuonna 1918 toimeenpanna joukkoteurastus, joka oli rajumpi kuin konsanaan Venäjällä, jossa sellaista kyllä osattiin odottaa. Asia on tänäkin päivänä hieman epäselvä. Pettymyksen, petoksen ja turhautumisen teemat ovat tässä tarinassa joka tapauksessa voimakkaasti mukana.
Nykyään historiankirjoitus joka tapauksessa on yleensä vallan unohtanut Pietarin käden, jonka aikoinaan katsottiin selittävän kaiken, ainakin mikäli siihen lisättiin kapinallisten alhainen älyllinen taso. Nyt koko asia näyttää selittyvän kotimaisista lähtökohdista, jotka oikeastaan jo sellaisinaan riittäisivät, mutta täydellisyyden vuoksi tarinaan lisätään maininta Venäjän tapahtumista ja suhteista meidän Kansanvaltuuskuntaamme.
Kuva on hieman karrikoitu, mutta pääpiirteissään se kuvaa sitä olennaista muutosta, joka vuoden 1918 sodan arvioinneissa on tapahtunut.
Emme vielä tiedä mitä Ukrainassa tulee tapahtumaan, saati sitä, miten noita tapahtumia käsittelevä historiankirjoitus tulee kehittymään. Uskaltaisin joka tapauksessa olettaa, että alkuvaiheessa sen keskipisteessä on syyttely ja toisen osapuolen vaikuttimien oikeutuksen totaalinen kieltäminen. Mahdollisesti niitä jollakin tavalla ymmärrellään ”harhaanjohtamisen” näkökulmasta. Sitten seuraa revisiokausi, jolloin ”Moskovan käsi” saa aivan toissijaisen roolin ja lopulta, yli sadan vuoden kuluttua luodaan tasapainoinen kertomus, jossa konnien ja sankarien toimet sijoitetaan kontekstiinsa ja molemmille osapuolille annetaan sekä ymmärrystä että, ja ennen kaikkea, moraaliset nuhteet ja oikeudenmukaiset syytökset siitä vastuuttomuudesta ja sokeudesta, jolla he vetivät katastrofin itsensä ja kansansa päälle.
Koululaiset, jotka lukevat tätä uutta historiankirjoitusta ovat syystä tympääntyneitä ja kirjoittavat kommenttinaan virtuaalivihkoonsa EVVK ja jopa VMP. Samaan aikaan heitä kiehtovat tarinat tarumaisista konflikteista jossakin Mordorissa, jossa sankarit ovat todellisia sankareita ja konnat todellisia konnia ja jossa oikeuden miekka ei laske leikkiä vaan niittää lurjuksia armotta. Tokihan ihmisyyteen kuuluu myös tinkimätön oikeudenjano.