lauantai 25. lokakuuta 2014

Turkki ja tattari




Turkki ja tattari

Askeri müzesi, Turkin sotamuseo, on suomalaisellekin kiinnostava paikka. Olihan se Suomen kaartikin aikoinaan marssinut ihan tuonne Konstantinopolin porteille. Vilua ja nälkää kärsien ja tautien ja taistelujen harventamana, kuten Torsten Ekman on viimeksi kuvaillut, oli tultu itse Suurturkin pesäpaikkaan, rankaisemaan Balkanin kristittyjä piinanneiden basibosukkien yllyttäjää ja taustavoimaa.
Hei rotaplii ja kara-kara kii!
kun me turkkilaisen tukkahan rynnättii!
Näinhän se sitten lauleli Suomen vanha väki myöhemmin manuveereilla. -Rotaplii? Komentokieli oli meilläkin venäjä ja kun huudettiin Rota! -Pli!, jyräytti kokonainen komppania laukauksen Berdaneistaan ja sankka savupilvi verhosi tienoon…
1800-luvulla suomalaisetkin kävivät innolla yhdessä venäläisten kanssa rökittämässä kristikunnan vihollisia, turkkia ja tataareja, niin Kaukasiassa kuin Balkanilla. Toki muhamettilainen maailma oli ihan aidosti kristikunnan perivihollinen ja sen rynnistys Wienin porteilla oli torjuttu yhteisvoimin vielä niin myöhään kuin 1683. Turkin valtakunta sijaitsi etupäässä Aasiassa ja Afrikassa  ja edusti myös aasialaista barbariaa, johon kuuluivat orjuus, janitsaarit, haaremit, eunukit ja despotia.
 Valistunut Eurooppa oli tuon kaiken vastakohta ja niinpä oli vain luonnollista, että Euroopan vallat pakottivat heikentyneen Turkin myöntämään kansalaisilleen eksterritoriaalioikeudet. Eihän sivistynyttä eurooppalaista voinut jättää barbaarien armoille ja heidän lakiensa mukaan tuomittavaksi. Turkin alaisia olivat myös Maghrebin maat, jotka länsivallat alistivat sitten 1800-luvulla valtaansa. Kun Ranska 1830 valtasi Algerian, loppui viimein myös merirosvous, josta Ruotsikin oli joutunut kärsimään ja jopa maksanut suojelumaksua eli veroa.
Suomalaisiltakin jäi tuossa vaiheessa helposti unholaan se, että Turkki oli aikoinaan ollut sankarikuninkaamme tuki ja toivo, kun hän taisteli Pietari Suurta vastaan. Sulttaanin joukot jopa saivat Venäjän armeijan saarroksiin ja sen pelasti tuholta vain lahjonta, johon osallistui tsaarin jalkavaimo, myöhempi keisarinna Katariina I eli ”tsuhonka”, joka antoi tähän tarkoitukseen käytettäväksi koko sievoisen koruvarastonsa. Siitä hyvästä Pietari perusti erityisen, vain naisille jaettavan  kunniamerkin, jonka tunnuksena oli  za ljubov i otetshestvo”, rakkauden ja isänmaan puolesta.
Mutta se on jo toinen asia. Niin kristikunnan vihollisia kuin turkkilaiset olivatkin, kelpasivat he aina tilaisuuden niin vaatiessa myös liittolaisiksi muita kristittyjä vastaan. Jo ristiretkien aikana, ennen Osmanien valtakunnan syntyä, oli tällaista tapahtunut ja vielä Wilhelm II:n Saksa koetti nostattaa Turkin ja sen alamaiset pyhään sotaan Englannin imperialismia vastaan, eikä aivan ilman tuloksia.
Sotamuseo, kuten myös Turkin laivastomuseo, kertovat tietenkin voitoista, vaikka tappioitakaan ei yleensä voi jättää aivan huomiotta ja niitähän kuuluu kaikkien armeijoiden historiaan, jos rehellisiä ollaan. Meillä yleensä muistetaan turkkilaisten rökäletappiot: Lepanto, Navarino, Sinope…  Laivastomuseon aarteisiin kuuluu Lepantossa vuonna 1571 ryöstetty sulttaanin viiri, jonka Vatikaani palautti 1960-luvulla.
Mutta tietenkin Turkin laivasto myös menestyi. Varsin mainittava rooli sillä oli ensimmäisessä maailmansodassa, jolloin siihen liitettiin saksalaiset risteilijät Goeben ja Breslau. Avuksi tuli vielä sukellusvene U 21, joka harvensi vihollisen raskasta kalustoa tehokkaasti. Gallipolissa ympärysvallat saivat pahasti turpiinsa, mutta Venäjä, eritoten Helsingissä ja vallankin Virossa sittemmin vaikuttaneen Nikolai  Judenitshin johdolla menestyi paremmin ja tuhon toi vasta bolshevikkien maanpetoksellinen toiminta, josta Suomikin sai kiittää itsenäisyyttään.
”Euroopan sairas mies” ryhdistäytyi Kemal Atatürkin johdolla ja karisti yltään länsivaltojen holhouksen itsenäisyyssodassa, joka käytiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kuten tunnettua, Atatürk, joka on maassaan vieläkin todellinen kulttihahmo, otti nuorten upseerien esikuvaksi Suomen, jota venäläinen Grigori Petrov oli kuvannut ihannoidussa valossa kirjassaan ”Valkoliljojen maa”.
Petrovin kirjasta en huomannut mainintaa sotamuseossa, mutta sitäkin näkyvämmin olivat esillä Atatürk ja myös Enver pašša, germanofiilinen suurturkkilainen, sotaministeri ja seikkailija, joka sai loppunsa neuvosto-Turkestanissa yritettyään nostaa siellä heimoveljiä kapinaan.
”Turaanilainen aate” herätti 1920-luvulla kiinnostusta myös suomalaisissa opiskelijapiireissä, joita pangermanistien ja muiden kaikenkarvaisten arjalaisten kukkoilu harmitti. Suomalaisista ei panturanismi koskaan saanut kannattajia, vaikka me turkkilaisten mielestä olemmekin sukulaiskansaa. Kielen rakennehan näyttää siihen selvästi viittaavan.
Sitäkin vahvempi näyttää turaanilaisen aatteen voima olevan Turkissa, ainakin sotamuseossa. Jo museon aulassa tulevat vastaan turkinsukuisten kansojen liput, aina uiguureihin eli siis Kiinan Sinkiangiin (läntiseen provinssiin) saakka. Turkkilainen aluehan käsittää vanhan silkkitien varsilla olevat alueet, jolla kansat ovat aikoinaan vapaasti liikkuneet harjoittaen paimentolaisuutta ja rosvousta.
 Kaikkien näiden turkinsukuisten kansojen maineikas historia esitetään mahtavin kartoin, panoraamoin ja jopa muotokuvin (!). Se ulottuu hunneista ja seldzukeista osmaneihin ja suurten menestysten selitykseksi tarjotaan ylivoimaista sotataitoa, jolle ei löytynyt vertaa enempää Aasiassa kuin Euroopassa. Muita suuria teemoja ovat Konstantinopolin valtaus, josta on jäänyt myös esineellisiä todisteita, muun muassa osa ketjua, jolla Kultainen sarvi aikoinaan suljettiin.
Täällä, samoin kuin Hagia Sofiassa tulee mieleen, miten kummallista on, että ryöstämisestä jaksetaan ylpeillä vuosisadasta toiseen, kun taas varkautta hävetään. Ikään kuin ryöstön edellyttämä väkivalta jollakin erityisellä tavalla pyhittäisi ekspropriaation. Mutta, luoja paratkoon, eivät turkkilaiset tässä ainutlaatuisia ole.
Itse asiassa nykyinen Turkki näyttää olevan jälleen heräilevä jättiläinen, ehkä pikkujäittiläisten sarjassa, mutta sittenkin. Joka tapauksessa sen väkiluku ja kansantuote ovat noin puolet samassa sarjassa painivan Venäjän vastaavista ja saattaa olla, että Turkin kasvu on vakaammalla pohjalla.  Turkin katse näyttää suuntautuvan vanhan silkkitien suuntaan, jossa sille löytyy tuolla valtavalla alueella kymmeniä miljoonia heimoveljiä.
Kaukasiassa Turkin paine tunnetaan vuosisataisena asiana ja armenialaiset, jotka ensimmäisessä maailmansodassa joutuivat joukkomurhan uhriksi, selittävät olevansa yhäkin kristikunnan etuvartio. Jos vuoristo-Karabah joutuu Azerbaidzhanille, syntyy Aasiaan valtava yhtenäinen turkkilainen alue, panturaanilainen valtakunta…
Politiikkaa tekevät ihmiset eivätkä geopoliittiset lainomaisuudet, mikäli sellaisia olisi. Turkki ei ole päässyt Euroopan unioniin eikä sinne tietenkään myös kuulu, mutta se saattaa olla kiinnostunut korostamaan kansallista itsetuntoaan muilla keinoin. Venäjän kannattaa muistaa, että Krimin tataareilla on mahtava tukija, joka on myös alueen vanha omistaja. Myös Kiinassa lienee huomattu, että uiguureilla on Euroopan rajoilla suuri sukulaiskansa, jolle uskonveljien ja heimolaisten kohtalo ei ole yhdentekevä. Sattumoisin turkinsukuiset kansat, tataareita myöten, asuvat juuri sellaisilla alueilla, jotka ovat rikkaita hiilivedyistä.
Mutta kieli ja uskontokaan eivät vielä edes yhdessä riitä takaamaan yhteistä identiteettiä, kuten arabimaailmasta huomaamme. Sen sijaan ne voisivat paljonkin vahvistaa koalitiota, jonka johdossa voisi olla pitkälle modernisoitunut, taloudeltaan dynaaminen suurvalta, jollaiseksi Turkilla on omalla alueellaan eväitä enemmän kuin muilla. Vanhan suuruuden muistoilla on yhä käyttöä. Turkissa ne eivät ole pelkästään antieurooppalaisia ainakaan niin kauan kuin Atatürkin muisto on pyhä.
Mutta kaikki voi muuttua. Sotamuseo oli kiinnostava paikka, joka kertoo kansakunnasta omaa kieltään. Siellä on päivittäin myös tunnin pituinen janitsaariorkesterin konsertti. Kullekin kansakunnalle antavat nostalgista loistoa sen suuruutta symbolisoivat asiat, niin barbaarisia kuin ne saattavat ollakin: Ranskassa Suuri vallankumous ja terrori, Englannissa Ruusujen sota ja Cromwell,  Yhdysvalloissa sisällissota, Turkissa Konstantinopolin valloitus ja janitsaarit, Venäjällä Pietari Suuri ja Stalin…

tiistai 21. lokakuuta 2014

Toisinajattelijana oikeaan aikaan



Väärään aikaan oikeassa?

Vanha kysymys Paavolaisen Synkän yksinpuhelun autenttisuudesta ratkaistiin heti sen ilmestyttyä ja jopa aiemmin. Osa tekstiä oli autenttista, osa falskia. Kirjoittajan sota-aikana tunteneet osasivat tietenkin täydellä varmuudella sanoa, että kokonaiskuva oli epäaito. Autenttisen aineksen mukanaolo ei tee retusoidusta aitoa.
H.K. Riikonen on Panu Rajalan mukaan todennut, että Synkkää yksinpuhelua on syytä arvioida taideteoksena eikä päiväkirjana. Valitettavasti näkökulma on turhan helppo. Kirja on ollut niin tavattoman tärkeä lähde totuutta etsiville, ettei käy laatuun kuitata sitä vain runoiluksi. Aivan olennaistahan siinä on se aines, jossa kirjoittaja nousee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Se tietenkin tapahtuu von oben herab ja näkökulma on sodanjälkeinen. Muutamassa tapauksessa anakronistisuus suorastaan lyö silmille, kuten Rajala osoittaa. Ja mikä groteskeinta, ylhäiseksi tuomariksi asettuu mies, joka asustaa mukavasti kaukana linjojen takana silloin, kun ne miehet, jotka pelastavat Suomen, panevat kaikkensa peliin.
Koko Suomen taisteleva armeija osoittautuu liian vähäpätöiseksi ja hengeltään latteaksi ollakseen todellisen eurooppalaisen intellektuellin arvoinen. Sen opimme yksinpuhelun avainkohdista, jotka vaikuttavat oudon irrallisilta koko tekstin massassa. Ilomantsin voitot eivät kirjoittajaa liikuta eikä liioin se armeijan henki, jota Tuntematon sotilas pian sodan jälkeen kuvasi. Päämajassa oli aikaa askarrella toisenlaisten asioiden parissa.
Synkän yksinpuhelun siteeratuimpiin kohtiin kuuluu Paavolaisen puuskahdus siitä, mitä voi odottaa tapahtuvan, kun sotaa käydään Jumalan, Runebergin ja Fanni Luukkosen voimin. Rajala on melkoinen kelmi asettamaan vastakysymyksiä, jotka ovat yhtä oikeutettuja kuin oleellisia.
Suomen armeijaan pesiytynyt uskonnollisuus oli kovin epämodernia, mutta ehkä sillä sentään oli osansa siinä, ettei sodasta meidän osaltamme tullut niin tavattoman brutaalia, kuin tapahtui siellä, missä eurooppalaisen sivistyksen kärkijoukoksi itsensä julistaneet ”vaaleat elukat” toteuttivat ideologiaansa.
Luukkosen paimentamat lotat olivat aivan ilmeisesti korkean moraalimuurin takana, mitä yksittäiset hairahdukset eivät muuksi muuta. On aivan ymmärrettävää, että Paavolaiselta ei tälle asialle riittänyt ymmärtämystä. Se saattoi olla raivostuttavaa, mutta se kuului tuon ajan provinsiaaliseen suomalaisuuteen, muuta meillä ei ollut.
Ja suomalaiset vihasivat vihollista. Tämä oli yleensä ikävä totuus, mutta miksi juuri heidän olisi pitänyt suhtautua viholliseen aivan toisin kuin kaikki muut kansat, kysyy Rajala. Miksi, tosiaan? Luulivatko suomalaiset olevansa toisenlaisia kuin kaikki muut kansat? Tai kenties he olivatkin?
Tietenkin kategorinen imperatiivi on voimassa riippumatta siitä, mitä tämän maailman lapset tekevät, vaikka heitä olisi enemmänkin. Kysymys voi tässä kuitenkin juontaa juurensa uskontoon, joka meillä oli arvossaan jopa äärioikeiston piirissä ja siellä erityisesti. Paavolainen ei tainnut ymmärtää, missä liikuttiin silloin, kun kysymys ei ollut pintailmiöistä.
Minusta tuntuu siltä, että meillä ei enää oteta kyllin vakavasti sitä merkitystä, joka aikanaan oli ajatuksella suomalaisista Jumalan valittuna kansana. Tietenkin oikeat intellektuellit pilkkasivat sitä, mutta rintamalla olivatkin eri miehet.
Ja miksi muuten Yrjö Jylhän tapaiset humanistit eivät lainkaan kiinnostaneet tuota päämajan eurooppalaista? Ehkä Jylhän tyylikkyys kuului väärään kategoriaan. Sitä hänen runoissaan joka tapauksessa oli. Ehkä ne olivat tasoltaan ja voimaltaan liian ylivoimaisia diletantille, jonka oli mahdotonta yrittää kilpailla, etenkään selustasta käsin. Tämä on vain oma helppohintainen arvaukseni.
Sodan jälkeen Synkkä yksinpuhelu sai myös kiittäviä arvosteluja, mutta sen teilasivat ne, joille Suomi ja sen pelastaminen olivat olleet elämää suurempi asia. Sodan aikana Paavolainen puuskahteli, että Saksan olisi miehitettävä Suomi, ilmeisesti siksi, että se aidosti eurooppalaistuisi. Näyttää siltä, ettei hän pitänyt tätä maata äitinään, vaan rakastajattarenaan.
Suomi pelastui eikä edes menettänyt mainettaan. Paavolainen sen sijaan menetti ja ansaitusti. Mutta olihan niitä rakastajattaria. Yksityiskirjeessä hän kirjoitti tuon tärkeän sanan muodossa mettresse...

maanantai 20. lokakuuta 2014

Tarjoilun ja pihvin problemaattinen suhde



Keikarointi, ruokailu ja kirjoittaminen

Viiden tähden hotellissa ja gourmet-ravintolassa hienostelu, keikarointi on keskeisessä roolissa. Tarjoilija ojentaa ruokalajeja aterioitsijoille arvokkaalla hartaudella, kuin harvinaista kuninkaallista herkkua ja suurta ihmettä, vaikka kyseessä olisi aivan keskinkertainen tai jopa kehno suupala.
Tokihan se juhlallisesti ja vaateliaasti tarjoiltu ruoka joskus todella on hyvää ja jopa loistavaa. Se ei kuitenkaan ole oleellista. Onhan joskus myös halvan katukuppilan ruoka loistavaa vaikka olisikin valmistettu yksinkertaisesti ja halvoista raaka-aineista ja usein juuri siksi.
Ruoan laatu, sen maku on kuitenkin toissijainen asia silloin kun myydään mielikuvia ja tunnelmia. Osterit oikeassa ympäristössään tuottavat upean elämyksen, vaikka kunnon rasvainen silakkalaatikko kiihottaa makunystyröitä aivan toisella tavalla ja enemmän. Tietysti myös tuota kansallisruokaamme voisi ja myös pitäisi myydä asianmukaisissa paikoissa kymmenen kertaa normaalia kalliimmalla, miniatyyriannoksina ja upean kattauksen kera, kukapa sitä estäisi.
Mutta olennaista gourmet-keittiössä ei ole maku, vaan elämys, ei syöminen vaan maistelu. Tuhatvuotisen kulttuurin kansa, kiinalaiset, ovat sitä paitsi havainneet, että maistelu, maun houkutteleminen esille onnistuu parhaiten maiskuttelemalla, mutta toki muillakin tekniikoilla voi päästä pitkälle. Makuelämyksen muodostumiseen vaikuttaa väkevästi myös nälkä, ruumiillisin ponnistuksin hankittu, mutta toki voi myös käyttää korvikkeita, ruokaryypystä lähtien.
Joka tapauksessa lievästi masokistinen aisteja kiihottavan herkun kiireetön ja harras nauttiminen upeassa ympäristössä tekee jopa jonninjoutavista ranskalaisen perusruuan hippusista ja mauttomista nilviäisistä keskipisteen palkitsevalle tapahtumalle. Sitä tuntee saaneensa jotakin harvinaista, upeaa ja arvokasta. Se on kulttuuria, erotuksena tankkauksesta. Rahvaanomainen krapulamättö antaa kovemmat kiksit, mutta viisi hotellitähteä tai vaihteleva määrä Michelin-tähtiä takaavat charmantimman nautinnon, ainakin eurooppalaiselle.
Eikö myös keikari (teikari, dandy) ole kuin luksusravintola, jolle ulkokuori antaa merkityksen? Hän voi oikeastaan kirjoittaa tai puhua mitä tahansa jonninjoutavuuksia tai suoranaista soopaa, mutta jos se tarjoillaan hienosti, tuntee kuulija saavansa jotakin kallisarvoista. Mikäli taas sanomasta riisutaan pois kaikki ulkonainen loisto ja komeus, saattaa jäljelle jäänyt kova ydin olla varsin keskinkertaista, ellei pahempaa.
Mutta tietenkin tyyli, kuten kattaus on osa itse asiaa, mitä ruisleivän ja silakan maassa on joskus vaikea muistaa. Nietzsche sai tai kuvitteli joskus saaneensa kysymyksen: ”eikö tämä rahvaanomaisesti sanoen tarkoita sitä, ettei Jumalaa ole olemassa, mutta paholainen on?”
Hänen vastauksensa kuului suunnilleen näin: ”Ei ollenkaan, vaan jotakin aivan muuta. Ja kuka sitä paitsi käskee teitä puhumaan rahvaanomaisesti?”
Rohkenen kuitenkin epäillä, että myös Nietzsche itse joissakin tilanteissa käyttäytyi rahvaanomaisesti, ehkäpä kiroili, ehkä jopa latki olutta makkaran kera, vaikka sitä ylenkatsoikin. Kukaties hän jopa korotti äänensä, vaikka arvelikin, ettei ihminen, jolla on hyvin kova ääni, todennäköisesti pysty ajattelemaan hienoja ajatuksia. Kaikella on aikansa ja mikä tahansa ei sovi mihin tahansa ympäristöön.
Voi kyllä olla, että olen erehtynyt. En nyt laiskuuttani viitsi perehtyä tähän asiaan, josta luulen kyllä löytyvän dokumentaatiota.
Yhtä kaikki. Asiaan. Arvostan kyllä Olavi Paavolaisen tyyliä, enkä leimaa hänen kirjoituksiaan jonninjoutaviksi. Arvostan myös Curzio Malaparten tyyliä, joka mielestäni on jopa parempaa. Molemmissa tapauksissa lukija tuntee olevansa hienon aterian äärellä.
Mutta suhtaudun hyvin epäillen Malaparten kuvauksiin Leningradin rintamasta Suomen puolella ja muuallakin. Varmasti hän puhuu joskus silkkaa totta ihan sanan banaalissa merkityksessä, mutta milloin, ah milloin? Thukydides pani henkilöidensä suuhun puheita, joita heidän oikeastaan olisi pitänyt kuvatuissa tilanteissa pitää, mutta joita he eri syistä eivät ilmeisesti pitäneet ja ehkä kyenneetkään pitämään, ainakaan tuon suuren auktorin tyylillä. Ilman noita komeita oraatioita kulttuurimme joka tapauksessa olisi köyhempi.
Myös sekä Paavolaisen että Malaparten hienojen tekstien äärellä nousee mieleen sama kysymys. Onkohan kuvaus paljonkin parempi kuin originaali?

perjantai 17. lokakuuta 2014

Paavolainen



Narsistin elämä
Panu Rajala: Olavi Paavolainen. Tulisoihtu pimeään. WSOY 2014. 624 s.

Olavi Paavolaisesta on tehty jo neljä elämäkertaaja yksi väitöskirja, toinen toistaan paksumpia. Voin kuvitella tekijän hengen olevan asiasta mielissään, mikäli sillä tajuntaa on.
Muuan venäläinen, Suomea tunteva ystäväni oli aidosti hämmästynyt Paavolaisen tavattomasta suosiosta jälkipolvien keskuudessa. Mikä mies hän oikeastaan oli? Millä tavalla merkittävä, noin loppujen lopuksi?
Kysymys on aiheellinen. Paavolaisen tuotanto käsittää jonkun hyvän matkakirjan, tendenssipitoisesti manipuloidun päiväkirjan, hieman keskinkertaista runoutta ja jonkun jonninjoutavan pamfletin. Ei niillä eväillä tulla Väinö Linnaksi tai Aleksis Kiveksi, ei edes Matti Klingeksi.
Paavolaisen oppineisuus oli heiveröinen. Koti oli kyllä opettanut sujuvan ruotsin ja saksan, mutta jo ranska ja englanti olivat alkeellisia, puhumatta venäjästä ja espanjasta, joita hän olisi kyllä tarvinnut pystyäkseen syvällisemmin ymmärtämään sitä, mitä näki ja mistä kirjoitti.
Muut opinnot olivat jääneet kesken tai oikeastaan eivät olleet ehtineet alkaakaan. Mutta tämä ei haitannut hänen ihailijoitaan. Paavolainen oli briljantti, loistava. Hänen tuttavuuteensa tai peräti piiriinsä kuuluminen oli suuri kunnia, sillä hänen valtava egonsa onnistui vakuuttamaan sekä hänet itsensä että muut tästä asiasta. Niin oli, koska siltä näytti.
Kuten yleensäkin, rajaton itsevarmuus teki suuren vaikutuksen naisiin, jotka kaatuivat ilman pienintäkään vaivaa saati vastarintaa. Päähenkilön ilmeinen viriiliys ja rakkaus lemmen taiteeseen sai myös naiset koukkuun, josta irtoaminen oli kova pala, kohtelipa adonis nymfejään miten yliolkaisesti tahansa.
Kuten tarun Narkissos, myös Paavolainen oli rakastunut omaan kuvaansa; tuskin niinkään omaan itseensä kuin juuri kuvaansa. Kaiken piti olla kaunista ja tyylikästä, muuten Narkissos ei ollut se, mitä hänen piti olla. Myös rakastajattaren piti pitkän eron jälkeenkin käydä ensin laitattamassa tukkansa ”itsesi tähden”, ennen kuin ylkä halusi ryhtyä häneen. Naiset saivat mitä tilasivat ja olivat siihen tyytyväisiä.
Kovin hienoa ja kaunista miestä epäiltiin tietenkin myös homoksi, mutta siitä synnistä Paavolainen taisi olla varsin vapaa. Naiset riittivät täyttämään palvontatarpeen. Eipähän ainakaan seksiseuralainen ollut samassa kategoriassa mahdollinen kilpailija.
Narsistit saattavat silmittömästi raivostua, jos heitä satutetaan arkaan paikkaan ja se onnistui joskus myös rakastajattarille. Itse Paavolainen puolestaan ei lainkaan tajunnut voivansa loukata naisiaan sillä, että harrasti samaan aikaan myös muita feminiinejä. Kaikkihan olivat tyytyväisiä ja oikeastaan kiitollisuudenvelassa.
Poliittisesti Paavolainen hurmaantui komeista puheista, visuaalisesti vaikuttavista lavasteista ja mahtipontisuudesta. Ei ihme, että hänen oli vaikea päättää, kumpi oli parempi, natsismi vai kommunismi. Selvää joka tapauksessa oli, että Suomen nukkavieru isänmaallisuus ja sen älyllisesti ja esteettisesti vajaamittainen armeija eivät riittäneet häntä tyydyttämään.
Suomalainen kirkonkylä koko koomisessa yksinkertaisuudessaan oli juuri sitä antikulttuuria, poroporvarillisuutta, joka herätti Kivennavan keikarissa ylenkatseen. Maalta hän itsekin oli, mutta henkisesti muualta. Pariisi jäi hänelle avautumatta samoin kuin Moskova ja Leningrad, mutta ehkäpä Berliini sittenkin saattoi olla hänen arvoisensa henkinen koti? Mein Kampfin mahtaileva sanahelinä taisi mennä perille.
Mutta Paavolainen ei viime kädessä ollut minkään puolueen vangittavissa. Ehkä hän oli siihen liian itserakas? Joka tapauksessa hänessä oli sitä todellisen intellektuellin ominaisuutta, että hän ei suin päin syöksynyt puolustamaan valitsemaansa aatetta, vaan punnitsi argumentteja puolesta ja vastaan ja saattoi jopa jättää asian auki ja aatteet keskenään kilpailemaan.
Kirjailija oli joka tapauksessa uskomattoman huonosti perillä isäntämaansa realiteeteista vieraillessaan Neuvostoliitossa vuonna 1939. Että hän saattoi pyytää pääsyä suomalaiselle klubille lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun suomenkielen käyttö tuossa maassa oli kokonaan kielletty, kertoo jo paljon. Paavolainen tietenkin tiesi teloituksista. Niistähän kerrottiin lehdissä avoimesti. Hän ei tietystikään tiennyt niiden laajuudesta, mutta mikäli hän olisi pyytänyt tapaamista kenen tahansa merkittävän suomalaisen kanssa, hän olisi saanut huomata, ettei pyynnön täyttäminen tässä maailmassa ollut mahdollista.
Ilmeisesti Paavolainen kuului enemmän tai vähemmän siihen joukkoon, josta niin sanotut pyhiinvaeltajat tulivat. Hän halveksi riittävästi poroporvarillisuutta ihaillakseen kaikkea sellaista, joka oli sen vastakohta tai vaihtoehto. Myös sellaiset tekniikat kuin egon hieronta, naisellinen viehätysvoima ja ylenpalttinen tarjoilu toimivat kuten tavallista.
30-luvun lopulla Komintern järjesti ns. kulttuuririntamaa, johon kaikkien maiden edistysvoimat kiiruhtivat liittymään vastustaakseen fasismia. Samaan aikaan suoritettiin Neuvostoliitossa joukkoteurastus, jollaisesta fasistit eivät vielä olleet edes unia nähneet. Mutta punaisen totalitarismin harjoittama häpeämätön valehtelu, yhtyneenä sen häikäilemättömään politiikkaan, tehosivat kaikkiin sovinnaisuutta halveksiviin älykköihin.
Jo kollektivisoinnin aikana Maksim Gorki oli julistanut, että hän saarnasi vihaa ja että ”vihollinen, joka ei antaudu, tuhotaan”. Tällainen tolkuttomuus veti hyvin vertoja myöhempien aikojen radikaalien neronleimauksille, joiden mukaan oli ”realistista vaatia mahdottomia” tai että pariisilaiset opiskelijat olivat hyvin verrattavissa Saksan juutalaisiin Hitlerin aikana.
Vaatelias järjettömyys ja alaston röyhkeys on aina vetävämpää kuin tasapaksu porvarillisuus, joka osaa puhua vain proosaa ja kursailla epävarmuudessaan. Paavolainen tunsi ilmeisesti olevansa siinä määrin muiden yläpuolella, ettei hänelle tuottanut vaikeuksia omaksua aina sitä kantaa, joka oli sopivan sokeeraava sovinnaisten henkien epateeraamiseksi.
Kukaan ei liene vielä väittänyt Paavolaista syvälliseksi ajattelijaksi tai kulttuurien tulkiksi. Hänet joskus tunteneet sen sijaan kyllä varsin yksimielisesti kertovat karismasta ja kyvystä saada muutkin uskomaan sankarin persoonan mielenkiintoisuuteen ja merkittävyyteen.
Kuka hän nyt sitten oikein oli tullakseen niin monen elämäkerturin tutkimaksi ja kuvailemaksi? Ainakin hän oli aikansa kuvaaja ja heijastaja, mutta samalla sen kuvan vääristäjä. Mikäli lukija haluaa löytää jatkosodan tai Nϋrnbergin puoluepäivien tunnot, hänen tuskin kannattaa kovin paljon uskoa Paavolaista. Hänen särmistään aikakauden valo taittui toisella tavoin, kuin keskivertosuomalaisen. Juuri siksi hän tavallaan on myös kiinnostava, mutta tuota kiinnostavuutta tuskin kannattaa liioitella.