maanantai 6. huhtikuuta 2020

Seloottien sukua


Raivoilija

Panu Rajala, Intoilija. Fotografin muistikuvat. WSOY 2015, 418 s.

Juhani Aho on kirjoittanut lastun nimeltä Pyöraraivoilija. Nykyaikainen lukija saattaa odottaa, että päähenkilö siinä on täynnä aggressiota ja polkee pyöräänsä kiukkuisena ja naama norsunkärsällä. Näin ei kuitenkaan ole asia.
Suomen kielessä ei ilmeisesti Ahon mielestä oikein löytynyt sopivampaa sanaa kuvaamaan intoilijaa, Schwärmer, Fanatiker tai enthousiaste. Rakastajat eli Liebhaberit tai amateurit olivat ehkä liian kalpeita kuvaamaan todellista asialle vihkiytyneen kiihkoa. Niinpä raivo sai tulla merkitsemään myös myönteistä intohimoa.
Olihan meillä itse asiassa sana into, mutta jostakin syystä Aho ei sitä käyttänyt. Sen sijaan käytti Johan Abraham Nyström tuota sanaa antaessaan nimen pojalleen, Into Konradille vuonna 1865. Inha-nimen poika omaksui muistuttamaan sisarestaan, joka menehtyi nuorena.
Kuten tunnettua, Inha oli valokuvaaja, joka erityisesti kunnostautui kuvatessaan Vienan runokyliä. Hän oli myös vanhan Helsingin ikuistaja ja kuvasi paljon maaseudun kansatieteellistä aineistoa ja ihmisiä.
Inha oli myös kansanrunouden tutkija, jonka tulkinnat menivät ristiin Julius Krohnin kanssa, ja joka siksi jäi tieteessä sivuraiteelle. Myöhemmän ajan näkökulmasta hänen tulkintansa saattavat hyvinkin kilpailla tuon ajan luutuneen oikeaoppisuuden kanssa.
Tieteen sijasta Inha siirtyi journalismin pariin ja toimitti sekä Uutta Suometarta että Kyläkirjaston kuvalehteä. Kuvalehdet olivatkin ajan uusi suuntaus ja kiinnostivat laajoja kansankerroksia. Leipä niistä heltisi, mutta kapeahan se oli.
Joka tapauksessa Inha, kuten myös Aho, tunsi vetoa muuallekin kuin Itä-Karjalan korpiin. Hän pyöräili satojen kilometrien matkat Saksassa ja matkusteli myöhemmin Pariisissa ja Lontoossa. Hän toimi jopa sotakirjeenvaihtajana Kreikan ja Turkin sodassa 1897. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen lehti lähetti sellaisen ulkomaille.
Kirjassa kuvataan ajankohtaisia tapahtumia, jotka kiinnostivat suuresti myös suomalaisia: Pariisin maailmannäyttely oli sellainen ja buurisodassa suomalaiset tunsivat suurta myötätuntoa pientä kansaa kohtaan, suurvallan sitä ahdistaessa.
Kirjan henkilögalleria käsittää monia tuttuja nimiä: entinen koulutoveri, Janne Sibelius on paljon esillä, kuten myös vanhaksi pojaksi jääneen Inhan epätoivoiset rakkaudet, joihin kuului muun muassa Aino Krohn, myöhempi Kallas.
Epäilemättä kauniimman sukupuolen etsintä oli tärkeä osa myös Inhan elämää, mutta lukijasta saattaa joskus tuntua siltä, että sitä in nostettu turhankin paljon esille ottaen huomioon sen, ettei henkilöiden syvistä tunnoista ole paljoakaan luotettavaa tietoa saatavissa.
Vai onko? Kirjassahan on lähdeluettelo, johon kuuluvat sekä Aino Kallaksen päiväkirjat, että hänen kirjeitään. Petiitillä painetut, intiimejä pohdintoja sisältävät kohdat saattavat olla peräisin osittain niistä. Inhan omista päiväkirjoista ja kirjeistä ei lähdeluettelossa ole mainintaa. Lukija olisi kovin kiitollinen, jos tietäisi, mikä on fiktiota ja mikä ei.
Yleisesti ottaen vierastan jonkin verran näitä historiallisia romaaneja, jotka ovat lähellä nykyaikaa ja jotka ottavat samalla kirjailijan vapauksia. Siinä ikään kuin yritetään sekä syödä että säästää sama kakku. Sellaisiahan on esimerkiksi Kekkosesta tehty jo useampiakin.
Kuitenkin samoista aiheista tehdään myös puolidokumentaarisia elokuvia. Ne ilmeisesti tehoavat suuresti ihmisiin, jotka ne katsottuaan alkavat tuntea olleensa katsomassa, miten kaikki oikein tapahtui. Kyllä kai tälläkin lajityypillä on oma oikeutuksensa.
Kirja sisältää jonkin verran myös Inhan ottamia valokuvia, mikä lisää dokumentaarisuuden tuntua. Rajala tuntee aikakauden kulttuurin ja sen henkilögallerian erinomaisesti ja hänen tekstinsä on miellyttävää lukea.
Kuten kaikista kunnon kirjoista, tuntee ainakin tämä lukija saaneensa jotakin uutta ja kiinnostavaa myös tästä romaanista. Mitäpä tässä enää muuta vaatisi?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Nykyaika entisaikaan.


Missä mentiin?

Olavi Paavolainen, Nykyaikaa etsimässä. Esseitä ja pakinoita, Like 2002 (Otava 1929), 280 kuvaa, 461 s.

Ilmestyessään Paavolaisen kirja luotasi sitä kulttuurin uusinta uutta, mikä maailmaan oli tullut suuren sodan jälkeen. Luin sen ensimmäisen kerran yli puoli vuosisataa sitten, jolloin se oli jo hauskasti vanhentunut. Nyt se on jo dokumentti toiselta aikakaudelta.
Silti kirja on varsin kiinnostava. Se on reportaasi omasta ajastaan ja sen on kirjoittanut mies, joka halusi aina tunkeutua pintaa syvemmälle tai ainakin pohtia, mitä sanottavaa tuolla pinnallisuudella oikeastaan oli.
Kirjassa on ajankohtaan nähden erittäin huomattava määrä kuvia, mikä heijastaa sitä kirjoittajan ajatusta, että kuva olisi surmaava tekstin. Ottaen huomioon sen, että tuon ajan kuvat olivat yleensä mustavalkoisia, pieniä ja suttuisia ja että ajan suuriin uutuuksiin kuului vasta radio, mutta ei televisio, tuo oli aika rohkea näkemys.
Paavolainen taisi siinä asiassa olla sata vuotta aikaansa edellä.
Hän olisi oikeasti halunnut käydä katsomassa tulevaisuutta -sillä nyt jo usein ymmärrettiin, että myös meille kerran saapuisi koko se koneellinen ja urbaani kulttuuri, joka Amerikassa vietti hurjaa nousukauttaan, mutta liput mahtaviin Leviathanin kaltaisiin matkustajalaivoihin, joilla olisi viikossa voinut päästä Amerikkaan, olivat aivan liian kalliita.
Niinpä oli tyydyttävä Eurooppaan, jossa kannatti etsiä vasta nykyaikaa, mutta tuskin juuri tulevaisuutta.
Pariisissa oli paljon huippumoderneja elementtejä, Eiffel-tornista metroon, mutta siellä oli myös eilispäivä yhä läsnä: hotellit olivat -silloinkin- ahtaita, kylmiä ja vailla hissejä. Öljylamppuja löysi Ranskasta yhä varsin helposti.
Kuitenkin kolmimiljoonaisen megalopoliksen elämä oli jotakin muuta kuin vasta äskettäin suurkaupungiksi (ajan oloissa) paisuneen Helsingin melko vaatimattomat mittasuhteet.
Joka tapauksessa Ranska, Saksa ja Venäjä olivat kirjoittajan mielestä elettävän murrosajan kulttuurin johdossa. Ne tasoittivat tietä sille uudelle kulttuurille, joka saapui Amerikasta ja oli osittain jo Euroopassa: hermoja koetteleva nopeus, rahan palvonta, neekerijazz, uudenlainen naistyyppi ja niin edelleen.
Sivumennen sanoen, anglosaksien osuus suomalaisesta populaarikulttuurista oli tuohon aikaan ylivoimaisesti suurin. Kyse oli ennen muuta amerikkalaisesta aineksesta, kuten Olli Jalonen kertoo kirjassaan Kansa kulttuurin virrassa.
Joka tapauksessa Paavolainen keskittyi Ranskaan ja erityisesti Pariisiin, käväisi Nizzassa ja ehkä Biarritzissa, mutta ei kanaalin takana eikä vielä myöskään Neuvostoliitossa.
Tämä saattoi johtua vaikkapa kielitaidollisista syistä, en tiedä. Tiettävästi Paavolaisen ranskakaan ei ollut kovin korkealla tasolla, mutta eihän se estänyt häntä havainnoimasta elämän menoa ja rytmiä.
Mainittakoon joka tapauksessa, että vuoden 1937 suuressa kulttuurikeskustelussa Pidot tornissa, asetettiin Suomelle yksimielisesti seurattavaksi kulttuuriseksi keskukseksi Englanti. Se edusti paljolta samanlaisia arvoja kuin Suomikin. Ranska oli sodan jälkeen väsähtänyt, ja Saksa ja Venäjä eivät nyt sattuneesta syystä tulleet kysymykseen…
Minusta Paavolaisen keskeinen pointti ja suurin ansio on siinä, mettä hän ymmärsi tapahtuneen katkoksen vai sanottaisiinko kehitysloikan historiallisen mekrityksen: tapahtumisen nopeutuminen, kuvan ”demokratisoituminen”, naisen tulo kaikkialle yhteiskuntaan, alastomuuskultti, kaikki nuo olivat syvällisiä muutoksia, eivät vain muoteja.
Jopa futurismi ja dada olivat tärkeitä oireita ajastaan. Dada ei ollut mitään taidetta, vaan sen vastakohta, mutta senhän se juuri halusi sanoa. Futurismin taustaksi oli ymmärrettävä Italia, joka oli kuin museo. Se, että se levisi juuri Venäjälle, jossa kansansivistys oli vasta alkuvaiheessaan, oli kieltämättä outo paradoksi.
Olla moderni ihminen merkitsi samaa kuin olla suurkaupungin asukas. Hänellä oli uudenlainen kokemis- ja näkemistapansa. Kulkuneuvojen kehitys ei merkinnyt vain matkustamisen nopeutumista, vaan maailman kutistumista: kun matka Pariisista Pekingiin taittui 12 päivässä, ei asia voinut olla vailla vaikutuksia! Cunard-linjan höyrylaivoissa rakastettiinkin toisin kuin kolmimaston kyydissä.
Romantiikan sininen kukka oli yhä olemassa, mutta nyt sitä symbolisoimaan sopivat maanosan halki kiitävä Pacific-veturi tai tarkasti määrättyä reittiä kulkeva Junkers-lentokone. Paavolainen kertoo löytäneensä sinisen kukan, nykyajan unelman, suurkaupungeista ja kiinnittäneensä sen pulloveriinsa.
Modernin ylellisyyden symboli oli auto ja siinäkin oli jotakin uudenlaista. Pölyisessä ja rasvaisessa nahkatakissaan kiitävän auton omistaja on aivan toisenlaisessa suhteessa ylellisyyteensä kuin menneen ajan ruhtinaat ja potentaatit, jotka keräilivät taidetta, rakennuttivat palatseja ja järjestivät uskomattomia herkutteluja.
Ja nykyään nainen oli siirtynyt tapahtumien johtajaksi. Veltto odaliski ei ollut enää muodissa, vaan sen sijaan aktiivinen poikatyttö tai amerikkalainen girl, Pariisista tunnettu grisette oli jo passé. Pariiisi kyllä oli yhä liberaalisuuden ja libertinismin keskus, mutta siinä suhteessa myös Berliini sopi jo sen kilpailijaksi.
Vuoden 1923 hyperinflaation aikaan Berliinissä syntyi myös ilmiö valuuttatyttö. Paikalliset kaunottaret ja jopa suorastaan emigranttivenäläiset aateliset tarjosivat valuutasta auliisti palveluksiaan. Tätä aikaa kesti pari vuotta, huomauttaa kirjoittaja. Kuten tunnettua, taloudellinen romahdus on sittemmin aiheuttanut vastaavia ilmiöitä muuallakin.
Aikansa reportaasina Paavolaisen kirjaa voi verrata vaikkapa Elsa Enäjärven kirjaan Englannista (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=en%C3%A4j%C3%A4rvi ). Paavolaisen kulturologinen lähestymistapa tekee kirjasta kuitenkin hieman toisenlaisen, siinähän muun muassa selostetaan ja jopa siteerataan laajastikin ajan kirjailijoita. Molemmat joka tapauksessa kertovat kiintoisasti myös itse kirjoittajasta ja hänen edustamastaan kulttuurista.
Kirja oli paljon luettavampi kuin aluksi sitä plaratessani kuvittelin. Hyvin sen parissa yksi koronapäivä menee.

Vasemmuuden ongelmia


Vasen laita lavea

Muuan ystävällinen lukija kertoi, että etymologisesti oikean alkuperäinen merkitys on suora, kuten näemme esimerkiksi sanasta oikaista, suoristaa.
Näinhän asia lienee, vaikka voi aina kysyä, mikä merkitys on kaikkein alkuperäisin: suoruutta vai paremmuutta ilmaiseva.
Suoruuteenhan viittaa myös esimerkiksi saksan sana Recht, jonka yhteys sanaan richten, suunnata (ruots. rikta) näyttää ilmeiseltä. Tuomari eli Richter on sitten suuntaaja, suoristaja. Scharfrichter tarkoittaa pyöveliä ja lienee saksalaisittain ymmärrettynä sitten tuomariuden korkein aste. Ruotsin riktig on samaa perhettä.
Mutta maailmassa, luoja paratkoon, on vielä paljon ämmällistä ja naurettavaa, kuten Jukolan Jussi oli Turku-reissullansa saanut havaita. Itse asiassa koko tämä ihmissuku on tehty vääränvänkkyrästä puusta, kuten Sir Isaiah Berlinin kirjan nimestäkin näkee: The Crooked Timber of Humanity.
Sellaisesta ei oikein mitään suoraa loppujen lopuksi synny, lautakin menee ennen pitkää propelliksi. Vasen laita on lavea ja sinne on helppo luiskahtaa.
Oikea käsihän on se, joka normaalisti pystyy tekemään tarkkaa, kunnon työtä. Jos jotakin tehdään vasemmalla kädellä, ei se yleensä kestä tarkastelua, sitä ei tehdä tosissaan.
Pietarissa, Italjanskaja-kadun Fontankan puoleisessa päässä on huikean kiinnostava museo: Russki levša -venäläinen tunari, suoraan suomennettuna vasenkätinen.
Nimi viittaa tarunomaiseen sankariin, joka pystyi kengittämään kirpun. Museossa tämäkin ihme on näytteillä ja paljon muuta uskomatonta. Kannattaa käydä! (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=italjanskaja ).
Vasenkätinen tunari olikin itse asiassa taiturien taituri. Ja onhan niitä sellaisia vasenkätisissäkin, oikeasti. Ja vasemmistolaiset tarkoittavat yleisesti ottaen pelkkää hyvää. Näin olen ymmärtänyt. Varmuuden vuosi on kai sanottava, että olen oikeistolaisistakin samaa mieltä.
Mutta mitä vasempaan tulee, meidän vasempamme löytyy myös virosta -vasak, se tarkoittaa vain paremman eli oikean vastinparia. Synonyymi on pahem, eli sen käden puoli, joka toimii huonommin.
Tuo huonous kuuluu vasemmuuteen kai useimmissa kielissä. Ranskan gauche tarkoittaa paitsi vasenta, myös kömpelöä. Latinan sinister tarkoittaa myös takaperoista, nurinkurista, onnetonta ja pahaenteistä. Sinistra (manus) on vasen käsi Oikea eli dexter (dextra) taas on sekä hyvänteinen, taitava että sopiva.
Englannin dexterous eli näppärä on suoraan latinasta saatu.
Sivumennen sanoen, olen ollut lääkärikeskus Dextran asiakkaanakin, mutta mikäli sillä olisi kilpailija Sinistra, miettisin kahdesti, ennen kuin menisin sen ovea avaamaan.
Saksaksihan vasen on Linke ja ruotsiksi vänster. Italiaksi se on sinistro, mutta espanjaksi izquierdo, venäjäksi siis levyi. Mielestäni kaikkiin noihin sanoihin liittyy jonkinlainen pejoratiivinen konnotaatio, mutta se saattaa olla omaa kuvitteluani. Vasemmuudessa kyse on joka tapauksessa oikeuden vastakohdasta.
Tätähän ei varsinaisesti liene tavoiteltu: mitä tulee poliittiseen vasemmistoon, juontuu nimitys kaikkialla Ranskan vallankumouksen ajan kansalliskokouksen istumajärjestyksestä. Vasemmalle ovat siitä lähtien sijoittuneet ne, jotka eniten pyrkivät poliittisiin muutoksiin ja oikealle taas säilyttäjät eli konservatiivit.
Toki voimme tässä nähdä myös sitä symboliikkaa, että vasemmalla on perinteisesti pidetty lakia ja (positiivista) oikeutta porvarillisena ideologiana, jota ei kunnioiteta. Vrt. Teidän lakinne ja oikeutenne! Niitähän minun pitikin ampua…