perjantai 17. lokakuuta 2014

Paavolainen



Narsistin elämä
Panu Rajala: Olavi Paavolainen. Tulisoihtu pimeään. WSOY 2014. 624 s.

Olavi Paavolaisesta on tehty jo neljä elämäkertaaja yksi väitöskirja, toinen toistaan paksumpia. Voin kuvitella tekijän hengen olevan asiasta mielissään, mikäli sillä tajuntaa on.
Muuan venäläinen, Suomea tunteva ystäväni oli aidosti hämmästynyt Paavolaisen tavattomasta suosiosta jälkipolvien keskuudessa. Mikä mies hän oikeastaan oli? Millä tavalla merkittävä, noin loppujen lopuksi?
Kysymys on aiheellinen. Paavolaisen tuotanto käsittää jonkun hyvän matkakirjan, tendenssipitoisesti manipuloidun päiväkirjan, hieman keskinkertaista runoutta ja jonkun jonninjoutavan pamfletin. Ei niillä eväillä tulla Väinö Linnaksi tai Aleksis Kiveksi, ei edes Matti Klingeksi.
Paavolaisen oppineisuus oli heiveröinen. Koti oli kyllä opettanut sujuvan ruotsin ja saksan, mutta jo ranska ja englanti olivat alkeellisia, puhumatta venäjästä ja espanjasta, joita hän olisi kyllä tarvinnut pystyäkseen syvällisemmin ymmärtämään sitä, mitä näki ja mistä kirjoitti.
Muut opinnot olivat jääneet kesken tai oikeastaan eivät olleet ehtineet alkaakaan. Mutta tämä ei haitannut hänen ihailijoitaan. Paavolainen oli briljantti, loistava. Hänen tuttavuuteensa tai peräti piiriinsä kuuluminen oli suuri kunnia, sillä hänen valtava egonsa onnistui vakuuttamaan sekä hänet itsensä että muut tästä asiasta. Niin oli, koska siltä näytti.
Kuten yleensäkin, rajaton itsevarmuus teki suuren vaikutuksen naisiin, jotka kaatuivat ilman pienintäkään vaivaa saati vastarintaa. Päähenkilön ilmeinen viriiliys ja rakkaus lemmen taiteeseen sai myös naiset koukkuun, josta irtoaminen oli kova pala, kohtelipa adonis nymfejään miten yliolkaisesti tahansa.
Kuten tarun Narkissos, myös Paavolainen oli rakastunut omaan kuvaansa; tuskin niinkään omaan itseensä kuin juuri kuvaansa. Kaiken piti olla kaunista ja tyylikästä, muuten Narkissos ei ollut se, mitä hänen piti olla. Myös rakastajattaren piti pitkän eron jälkeenkin käydä ensin laitattamassa tukkansa ”itsesi tähden”, ennen kuin ylkä halusi ryhtyä häneen. Naiset saivat mitä tilasivat ja olivat siihen tyytyväisiä.
Kovin hienoa ja kaunista miestä epäiltiin tietenkin myös homoksi, mutta siitä synnistä Paavolainen taisi olla varsin vapaa. Naiset riittivät täyttämään palvontatarpeen. Eipähän ainakaan seksiseuralainen ollut samassa kategoriassa mahdollinen kilpailija.
Narsistit saattavat silmittömästi raivostua, jos heitä satutetaan arkaan paikkaan ja se onnistui joskus myös rakastajattarille. Itse Paavolainen puolestaan ei lainkaan tajunnut voivansa loukata naisiaan sillä, että harrasti samaan aikaan myös muita feminiinejä. Kaikkihan olivat tyytyväisiä ja oikeastaan kiitollisuudenvelassa.
Poliittisesti Paavolainen hurmaantui komeista puheista, visuaalisesti vaikuttavista lavasteista ja mahtipontisuudesta. Ei ihme, että hänen oli vaikea päättää, kumpi oli parempi, natsismi vai kommunismi. Selvää joka tapauksessa oli, että Suomen nukkavieru isänmaallisuus ja sen älyllisesti ja esteettisesti vajaamittainen armeija eivät riittäneet häntä tyydyttämään.
Suomalainen kirkonkylä koko koomisessa yksinkertaisuudessaan oli juuri sitä antikulttuuria, poroporvarillisuutta, joka herätti Kivennavan keikarissa ylenkatseen. Maalta hän itsekin oli, mutta henkisesti muualta. Pariisi jäi hänelle avautumatta samoin kuin Moskova ja Leningrad, mutta ehkäpä Berliini sittenkin saattoi olla hänen arvoisensa henkinen koti? Mein Kampfin mahtaileva sanahelinä taisi mennä perille.
Mutta Paavolainen ei viime kädessä ollut minkään puolueen vangittavissa. Ehkä hän oli siihen liian itserakas? Joka tapauksessa hänessä oli sitä todellisen intellektuellin ominaisuutta, että hän ei suin päin syöksynyt puolustamaan valitsemaansa aatetta, vaan punnitsi argumentteja puolesta ja vastaan ja saattoi jopa jättää asian auki ja aatteet keskenään kilpailemaan.
Kirjailija oli joka tapauksessa uskomattoman huonosti perillä isäntämaansa realiteeteista vieraillessaan Neuvostoliitossa vuonna 1939. Että hän saattoi pyytää pääsyä suomalaiselle klubille lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun suomenkielen käyttö tuossa maassa oli kokonaan kielletty, kertoo jo paljon. Paavolainen tietenkin tiesi teloituksista. Niistähän kerrottiin lehdissä avoimesti. Hän ei tietystikään tiennyt niiden laajuudesta, mutta mikäli hän olisi pyytänyt tapaamista kenen tahansa merkittävän suomalaisen kanssa, hän olisi saanut huomata, ettei pyynnön täyttäminen tässä maailmassa ollut mahdollista.
Ilmeisesti Paavolainen kuului enemmän tai vähemmän siihen joukkoon, josta niin sanotut pyhiinvaeltajat tulivat. Hän halveksi riittävästi poroporvarillisuutta ihaillakseen kaikkea sellaista, joka oli sen vastakohta tai vaihtoehto. Myös sellaiset tekniikat kuin egon hieronta, naisellinen viehätysvoima ja ylenpalttinen tarjoilu toimivat kuten tavallista.
30-luvun lopulla Komintern järjesti ns. kulttuuririntamaa, johon kaikkien maiden edistysvoimat kiiruhtivat liittymään vastustaakseen fasismia. Samaan aikaan suoritettiin Neuvostoliitossa joukkoteurastus, jollaisesta fasistit eivät vielä olleet edes unia nähneet. Mutta punaisen totalitarismin harjoittama häpeämätön valehtelu, yhtyneenä sen häikäilemättömään politiikkaan, tehosivat kaikkiin sovinnaisuutta halveksiviin älykköihin.
Jo kollektivisoinnin aikana Maksim Gorki oli julistanut, että hän saarnasi vihaa ja että ”vihollinen, joka ei antaudu, tuhotaan”. Tällainen tolkuttomuus veti hyvin vertoja myöhempien aikojen radikaalien neronleimauksille, joiden mukaan oli ”realistista vaatia mahdottomia” tai että pariisilaiset opiskelijat olivat hyvin verrattavissa Saksan juutalaisiin Hitlerin aikana.
Vaatelias järjettömyys ja alaston röyhkeys on aina vetävämpää kuin tasapaksu porvarillisuus, joka osaa puhua vain proosaa ja kursailla epävarmuudessaan. Paavolainen tunsi ilmeisesti olevansa siinä määrin muiden yläpuolella, ettei hänelle tuottanut vaikeuksia omaksua aina sitä kantaa, joka oli sopivan sokeeraava sovinnaisten henkien epateeraamiseksi.
Kukaan ei liene vielä väittänyt Paavolaista syvälliseksi ajattelijaksi tai kulttuurien tulkiksi. Hänet joskus tunteneet sen sijaan kyllä varsin yksimielisesti kertovat karismasta ja kyvystä saada muutkin uskomaan sankarin persoonan mielenkiintoisuuteen ja merkittävyyteen.
Kuka hän nyt sitten oikein oli tullakseen niin monen elämäkerturin tutkimaksi ja kuvailemaksi? Ainakin hän oli aikansa kuvaaja ja heijastaja, mutta samalla sen kuvan vääristäjä. Mikäli lukija haluaa löytää jatkosodan tai Nϋrnbergin puoluepäivien tunnot, hänen tuskin kannattaa kovin paljon uskoa Paavolaista. Hänen särmistään aikakauden valo taittui toisella tavoin, kuin keskivertosuomalaisen. Juuri siksi hän tavallaan on myös kiinnostava, mutta tuota kiinnostavuutta tuskin kannattaa liioitella.

torstai 16. lokakuuta 2014

Taasko köyhiksi?



Entäpä jos Suomi köyhtyy?

Suomen taloudella ja yhteiskunnalla on edessä kovia haasteita. Tätä menoa (ja tulevaisuuden mahdollisesta muunlaisesta menostahan me emme tiedä) meiltä loppuvat työntekijät. Tarvittaisiin peräti kaksi miljoonaa siirtolaista paikkaamaan tilannetta, jossa se olisi optimaalinen nykyisenkaltaisen tuotannon ja julkisen talouden kulurakenteen kannalta.
Jokainen luultavasti ymmärtää, ettei kuolemaa voi torjua itsemurhalla, joten tällainen vaihtoehto on jätettävä pois laskuista. Sen sijaan on syytä vakavasti miettiä, millaisia voisivat olla muut vaihtoehdot ja mitä pahimmillaan voisi olla edessä. Mitä esimerkiksi voisi tuoda tullessaan köyhyys?
Köyhyys sinänsä ei välttämättä ole maailmanloppu eikä edes suuri onnettomuus. Köyhiä on oltu ennenkin ja vanhempi sukupolvi muistaa vielä hyvin, mitä se tarkoitti. Kokeiltu siis on, ainakin yhtä sorttia.
1950-luvun ihmiselle ei ollut katastrofi, mikäli hän ei kyennyt ostamaan autoa tai rakentamaan kesämökkiä. Sen sijaan hän rakensi hartiapankkitalon ja osti radion ja sittemmin television, ehkä velaksikin. Lasten kouluttaminen ja vanhusten huoltaminen kysyivät suuria ponnistuksia ja kieltäymyksiäkin. Silti ne tehtiin nurkumatta. Se oli jokaisen sukupolven velvollisuus vuorollaan.
Tie parempaan elämään oli ainakin näennäisesti auki sille, joka jaksoi puurtaa. Miehen voimalle löytyi vastusta ja kylmä korpi muutettiin työllä ja sisulla tuottavaksi pelloksi. Meillä ei istuttu pakolaisleireissä tumput suorina, vaan raivattiin ja rakennettiin. Siinä oli tehtävä ja mielekkyys.
Ulkomaanmatkat, eksoottiset herkut, yhä uudet muotivaatteet ja ikuinen shoppailu olivat keskivertokuluttajan ulottumattomissa. Alkoholi ja ravintolat olivat huikean kalliita ja ruokataloudessakin katsottiin tarkkaan, mikä olisi edullisinta. Toisaalta hyvän ruoan valmistaminen ei koskaan ole kiinni rahasta vaan osaamisesta.
Vapaa-ajan vietto oli halpaa ja alkeellista. Urheilu, ulkoilu, kalastelu, piknikit nokipannukahveineen, kahvikutsut ja lukeminen eivät maksaneet oikeastaan mitään, ellei niihin välttämättä halunnut rahojaan sijoittaa. Ihmissuhteet, seksi ja muut suurimmat nautinnot eivät oikeastaan olleet edes rahalla ostettavissa eivätkä ole sitä vieläkään.
Toki rahaa olisi tarvittu, jos mieli päästä yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Tunne kuulumisesta vähempiarvoisten joukkoon ei ollut miellyttävä, jos se sattui tulemaan kohdalle. Mutta muutos oli luvassa tai tarjolla myös säätykierron muodossa. Toki tuolle vuosikymmenelle oli ominaista eteenpäin menon henki huolimatta siitä, että talousongelmat olivat välillä todella vakavia. Keskimäärin ihmisillä oli syytä luottaa siihen, että asiat olisivat huomenna taas paremmin. Seuraavalla vuosikymmenellä sitten saatiin huomata, että olot paranivatkin paljon enemmän kuin kukaan olisi osannut kuvitella.
Köyhiä oltiin, mutta sittenkin vain mammonan suhteen. Vai oliko kuitenkin myös henkinen taso nykyistä matalampi, vaatimustaso olematon ja ymmärrys maailmasta heiveröinen? Tosiasiassa varmaan myös henkisesti pahoinvoivia pudokkaita oli. Siitä vain ei puhuttu ja tuskin edes välitettiin.
Roomalaisen sananlaskun mukaan dives est cui satis est quod habet. Rikkaus siis tarkoittaa vaatimusten ja omistettujen tai käytettävissä olevien resurssien suhdetta. Suotta ei sanassa sanota, että köyhä nukkuu yönsä hyvin, mutta rikkaalle ei hänen omaisuutensa suo yön lepoa eikä päivän rauhaa. Jos onni on osamäärä, jossa jaettava on ihmisen käytettävissä olevat hyvyydet ja jakaja hänen vaatimuksensa, on sitä helpompi kasvattaa jakajaa pienentämällä kuin jaettavaa suurentamalla. Jälkimmäinen kun sitä paitsi pyrkii aina kasvamaan suhteessa edelliseen. Jos vaatimuksesi ovat nolla, olet äärettömän onnellinen, noin teoriassa.
Mutta epäilemättä ajan psykologia oli toinen kuin nykyään. En ole asiaa tarkistanut, mutta muistelen, että jopa älykkyysosamäärät olivat tuolloin nykyistä pienempiä. Eihän elämässä monikaan tarvinnut abstraktia ajattelua eikä ollut siihen koulussa harjaantunut. Kun katsoo ajan filmejä ja muita kulttuurin tuotteita, huomaa heti, miten vähäistä sofistikaatiota ne ilmentävät. Kielitaitokin oli keskimäärin olematon ja ne, jotka briljeerasivat vieraskielisillä sitaateilla, tekivät lähes aina karkeita virheitä.
Olimme siis keskimäärin köyhiä, tyhmiä ja sivistymättömiä. Asian siedettävyyttä paransivat osaltaan juuri nuo kaksi jälkimmäistä seikkaa. Hulvaton kotimaan olojen ylistys sai pontta siitä, ettei muusta mitään tiedetty. Kukapa olisi tuolloin valittanut Suomen ilmastosta? Mitä typerämpää hän olisikaan ajan mittapuiden mukaan voinut tehdä?
Meillä oli kyllä ylivertainen vertailukohta ja se oli Ruotsi, mutta siellä vieraileminen tuli tavaksi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Asiaintilaa saattoi tietenkin selitellä ja kehitellä sen johdosta jopa jonkinlaista moraalista paremmuutta puuttuvan materian vastikkeeksi, mutta olihan naapuri todella sentään maailman ykkönen miltei joka alalla.
No, suhteellinen deprivaatio on tunnetusti vaikea paikka kestää. Se edellyttää siis paremmin pärjäävää tai muuten ylivertaista vertailukohdetta ja sellainen voi varmaankin olla myös oma menneisyys.
Nyt kuulee ennustettavan, että tulevat sukupolvet täällä lännessä ja pohjoisessa todella elävät huonommin kuin heidän vanhempansa. Tuskin kuitenkaan on vielä ajateltu, että he todella romahtaisivat joskus sille tasolle, joka vallitsi 1950-luvulla, joka nyt alkaakin olla isovanhempien aikaa.
Mikäli tämä lama ei olekaan tyyppiä W tai edes WV, vaan muistuttaa pikemmin alas johtavia portaita, tulee lattia ilmeisesti vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pohjoisen ja etelän tasoerot nivelloituvat. Kun palkkataso pohjoisessa on sama kuin etelässä, ei ole erityistä syytä siirtää työtä pohjoisesta etelään. Kysymys kyllä kuuluukin, onko sitä enää syytä siirtää etelästä pohjoiseen ja miksi.
Jos suorittava työ päästetään täältä karkaamaan, voi valmius vastata tulevaisuuden haasteisiin heiketä rajusti. Intellektuaalisella alalla meillä ei ole mitään syytä kuvitella, että etulyöntiasemamme Itä-Aasian huippulahjakkaisiin kansoihin nähden olisi realistisella pohjalla. Sen sijaan, että etsisimme menestyksen avaimia yksinomaan kansainvälisestä vaihdantataloudesta, on meidän syytä taas kerran kurkistaa omien resurssiemme ja erityisedellytystemme suuntaan.
Silloin näemme ainakin metsät ja puhtaat vedet ja jopa pellot, osaksi metsitettyinä, mutta tuossa tuokiossa valmiina palvelukseen. Loppumaton biomassan tuotanto turvaa lämmityksen ja liikenteen muutaman miljoonan ihmisen kansalle ikuisiksi ajoiksi. Pystymme myös tuottamaan ruokamme ja vaikkapa sitä viemään. Niillä pärjäsimme itsenäisyyden alkuvuosina ja jopa sota-aikana. Niillä voimme pärjätä aina.
On mahdollista ja jopa luultavaa, että ihmistyö on yhä suuremmassa määrin väistyvä tuotannontekijä. Suuri osa kansasta on jo muuttunut liikaväestöksi, jonka syrjäytyminen uhkaa onnettomuudella myös heidän ympäristöään. Sen sijaan, että maahan haalittaisiin lisää työvoimaa, olisi entisetkin työttömät saatettava ihmisarvoiseen asemaan vaatimalla heiltä saamilleen rahoille korvausta. Systeemin pitäisi myös mahdollistaa kannustaminen ja korkeampi palkka paremmasta suorituksesta olipa sitten kyseessä vaikka talouden kannalta merkityksetön työ. Ihmisille on turvattava toivo ja ihmisarvo ja ne eivät ole edes rahalla mitattavissa.
Tällaisten, vaikkapa ”tappiollisten” töiden järjestäminen saattaa kansamme onnen kannalta olla paljon tärkeämpää kuin suuren työntekijäreservin ja sen kylkiäisenä syntyvien slummien synnyttäminen työnantajien iloksi.
Tärkeää voisi olla myös kansansivistyksen turvaaminen ja sen tason ylläpitäminen taloudellisesta merkityksestä riippumatta. Kansakoulujen ja kirjastojen luoma perussivistys näyttää nyt jo rapautuvan. Lukeminen ja laskeminen osataan, mutta hyvän kirjallisuuden ja filmien sijasta kulutetaan täyttä roskaa, ja sen tuottamiseen panostaa jopa veronmaksajien rahoilla toimiva televisio. Mikäli tosi-TV:lle, kokkisodille ja urheilulle pantaisiin jyrkkä huvivero, voitaisiin sen tuotolla rahoittaa kunnollisten kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmien tuotantoa.
Tähän liittyy tietenkin myös alkoholihaittojen minimointi. Palkkatasoon verraten uskomattoman halvat alkoholin hinnat, joihin vielä liittyy tosiasiallinen salakuljetuksen rajaton salliminen, ovat osaltaan tuhoamassa sitä inhimillisen kehityksen ihannetta, jonka takia koko talous ja sen pönkittämä yhteiskunta ovat olemassa.
Mikäli alkoholin vuotuinen kulutus per capita saataisiin jälleen laskettua sille noin kahden litran tasolle, jolla se oli ennen hullujen vuosien reformeja, olisi kansamme monin verroin terveempää niin aineellisesti kuin henkisesti. Tiedän kokemuksesta, että elämä ilman alkoholia on tylsää, mutta sen tosiasiallinen tyrkyttäminen ihmisille, joille ei ihmisarvoisen elämän perusteita ole turvattu, on inhimillisen ja sosiaalisen tragedian luomista.
Köyhä Suomi ei välttämättä ole slummien ja rikollisen elämäntavan Suomi. Sellaista ei ollut 1950-luvulla, mutta sellainenkin kehitys on mahdollinen ja juuri se on potentiaalisesti suurin uhkamme eikä suinkaan BKT:n putoaminen, saati huippujohtajien palkkauksen jääminen kansainvälisestä tasosta jälkeen.
Voi toki olla, että kansallinen itsemurhamme on jo tosiasiallisesti päätetty asia. Rappeutunut kulttuuri ei kykene uusintamaan itseään ja korvautuu jollakin muulla, näin on ollut ennenkin. Köyhyys sinänsä ei kuitenkaan välttämättä ole suuri inhimillinen tragedia. Joskus maailmassa oli välineitä sen sietämiseen. Mikäli nyt tulee uudenlainen köyhyys 2., jota joudutaan kestämään rikkaan yhteiskunnan tarpeisiin suunnitelluilla instituutioilla, tilanne voi olla aivan toinen.
Nyt, kun aikaa vielä kenties on, kannattaisi vakavasti pohtia millaisia kurjistumisen skenaarioita Suomella voi olla edessään ja estää niistä ainakin pahimpien toteutuminen.
 Pään pistäminen pensaaseen ja mielipuolisten väestönvaihtosuunnitelmien tekeminen nykyisen, tosiasiassa ehkä jo menetetyn ikuisen kasvun turvaamiseksi todistavat vain tekijöidensä avuttomuudesta elleivät sitten moraalisesta nihilismistä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pitää suojautua kun räjähtää



Väestöräjähdys ja tulevaisuuden riskit

Pohjois-Afrikan epävakaa tilanne ei tullut alueen tuntijoille yllätyksenä. Valtava syntyvyys on siellä yhdistynyt yhteiskunnan ja talouden perinteiseen kehittymättömyyteen, jota öljylläkään ei ole kyetty lääkitsemään. Kun tähän lisätään islamin militantti paatos, on räjähtävä keitos valmiina. Miljoonat nuoret miehet ovat vailla mielekästä tekemistä ja ihmisarvon mukaista elämää.
Pohjois-Afrikassa kuten muillakin kehittymättömillä ja epätasaisesti kehittyvillä alueilla valtioilla on tapana panostaa erittäin paljon aseisiin ja armeijaan. Paitsi, että se pönkittää johtajan egoa ja kansan isänmaallisia tunteita, se antaa ainakin näennäistä turvaa naapurien aggressioita ja myös oman kansan tunteenpurkauksia vastaan. Naapurissa ajatellaan samoin.
Itse asiassa ne ongelmat, jotka nyt ovat ”arabikevään” ns. demokraattisessa hurmoksessa räjähtäneet, ovat patoutuneet paljon laajemmalle alueelle, joka ulottuu Aasiasta Afrikkaan ja sivuaa ainakin henkisesti myös Eurooppaa Balkanin ja Kaukasian suunnalla. Yleistän tässä nyt reippaasti, mutta minusta näyttää, että en ole tässä asiassa ainoa.
Kyse ei ole pelkästä demografiasta ja talouden kehittymättömyydestä. Näyttää siltä, että tärkeä merkitys on myös sillä, että näillä seuduilla yhteiskunnassa on säilynyt enemmän tai vähemmän voimakkaita heimo- ja klaaniyhteisön elementtejä. Etenkin vuoristoseuduilla yksilö on yleensä ollut tiiviisti sidoksissa klaaniinsa, jonka verikostoperinne on tavallaan suojellut häntä ja toisaalta taas saattanut alttiiksi toisen klaanin provosoimattomalle väkivallalle.
Amerikkalaisten ja eurooppalaisten arvojen importointi tuolle alueelle olisi hullunkurista, ellei se olisi niin traagista. Naisten vapauttaminen saattaa olla newyorkilaisten feministien mielestä maailman tärkein ongelma ja hyvinkin muutaman tuhannen GI:n hengen arvoinen, mutta heiltä jää huomaamatta, että mikäli tämä miekkalähetys ei löydä halukkaita vastaanottajia, se aiheuttaa vain väkivaltaisen vastareaktion. Aivan sama koskee demokratiaa ymmärrettynä länsimaisen yhteiskunnan näkökulmasta, jolloin oletetaan, että koko maan mitassa voidaan kansalaisten solidaarisuus järjestää puolueittain ja ignoroida kokonaan perinteiset, siellä primäärisinä pidetyt rakenteet.
Sukujen ja klaanien vaikutuksesta on jäänteitä myös Euroopassa. Joillakin Italian seuduilla kukoistavat tietyt järjestöt, jotka toimivat virallisten rakenteiden sisällä ja hallitsevat niitä omilla menetelmillään. Meidän suloisessa Suomessamme voimme törmätä joidenkin kansanryhmien monimutkaisiin väistämissääntöihin ja hierarkioihin, jotka sosiaaliviranomaiset ovat joutuneet nöyrästi huomioimaan niiden arkaaisuudesta huolimatta.
Suomessa valtio ja yhteiskunta kuitenkin toimivat aivan poikkeuksellisen rationaalisesti ja ainakin toistaiseksi meillä on kieltäydytty kovin pitkälle menevistä myönnytyksistä kumpujen yöstä nouseville traditioille. Tilanne näyttää kuitenkin olevan muuttumassa. Kuten muuallakin Euroopassa, meillä on jo syntymässä enklaaveja, joissa vallitsevat toiset normit.  Liikaväestöään purkavalla maailman takapajuisella vyöhykkeellä on kova tarve heittää tämä aines toistaiseksi vielä rikkaaseen pohjoiseen.
Sananparren mukaan Rooma valloitti Kreikan, mutta tuli sitten kulttuurisesti Kreikan valloittamaksi. Aikanaan länsimaat valloittivat itselleen siirtomaita niin fyysisesti kuin kulttuurisesti. Nyt kun ne ovat itse muuttuneet siirtomaiksi eli liikaväestöä vastaanottaviksi, tulee sama prosessi tapahtumaan toiseen suuntaan. Euroopassa kukoistava militantti islam ja lännen kulttuurinen antautuminen luovat kehitykselle ihanteellisen pohjan. Vain tämä aikakausi olisi kyennyt keksimään sellaisen tieteenalan kuin postcolonial studies.
Taantuvan amerikkalaisen supervallan yritykset eksportoida väkivalloin primitiivisille heimoille niitä yleisinhimillisiksi julistamiaan arvoja, joita se itse on kannattanut tuskin kahtakymmentä vuotta, eivät ole pelkästään koomisia. Ne nimittäin tarjoavat takapajuisen vyöhykkeen liikaväestölle todellisen ja tervetulleen elämää suuremman aatteen, vihollisen jonka vastustaminen tekee elämän elämisen arvoiseksi.
Euroopan unioni kaikessa uljuudessaan on julistanut kannattavansa aivan tiettyjä arvoja, joihin kuuluvat sekulaarisuus, monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus, käytännössä yksilön ja hänen hedonisminsa asettaminen kaikkien muiden kriteerien yläpuolelle. Moniarvoisuuden kuvitellaan kukoistavan, kun vähemmistöjen traditioiden annetaan tästä huolimatta määrätä julkisen toiminnan rajat.
On merkille pantavaa, miten innokkaita Suomessa ja muissa pohjoismaissa on oltu vastaanottamaan siirtolaisia juuri sellaisista maista, joiden arvomaailma on tutkimusten mukaan kaikkein kauimpana täkäläisestä. Tässä on samaa naiiviutta kuin aikoinaan amerikkalaisilla, jotka uskoivat kaikkien maailman ihmisten ehdottomasti kannattavan heidän arvojaan, kunhan he vain saisivat vaikkapa kerran osallistua piknikkiin amerikkalaisessa esikaupungissa.
Sokeakin näkee, että menossa parhaillaan on suuri historiallinen prosessi, etelän väestöpommin purkautuminen. Tiedetään, ettei väestöräjähdys jatku ikuisesti. Syntyvyys laskee miltei kaikkialla ja naisetkin pääsevät osallisiksi sivistyksen siunauksista joskus ja jossakin tahdissa. Mutta realistin on pakko hyväksyä, että sopeutumisprosessi kestää jonkun sukupolven ja se on kriittistä aikaa.
 Muuttuuko Eurooppa tässä ajassa fyysisesti ja henkisesti valloitetuksi maaksi, on kiinnostava kysymys. Jos näin tapahtuu, se menettää koko merkittävyytensä eli sen historiallisen erityisluonteen, joka kerran nosti sen maailmanhistorian kärkijoukoksi. Sen jälkeen siitä voi tulla kulttuurisesti yhtä yhdentekevä maa kuin on päiväntasaajan Afrikka. Asukkailleen sekin varmasti on maailman paras paikka, mutta vierailla ei ole koskaan ollut erityistä syytä siitä kiinnostua.
Suomessakin näyttää esiintyvän runsaasti halua osallistua kaikkiin mahdollisiin selkkauksiin maailman takapajuisella vyöhykkeellä. Mikäli tällä luullaan kitkettävän totalitaarista islamia ja paikallisen yhteiskunnan perusrakenteita, ollaan luultavasti toiveajattelun pauloissa. Irrationaalinen väkivalta tulee luultavasti tuolla vyöhykkeellä jatkumaan niin kauan kuin sen taloudellinen takapajuisuus ja pohjolan sekaantuminen jatkuvat. Yhteiskunnan perusrakenteiden ja traditioiden särkeminen ulkoa käsin on sekä mahdotonta että moraalisesti epäilyttävää, vaikka postmodernistilla ei olisikaan välineitä asian ymmärtämiseksi.
Hulluinta, mitä Suomi voi tehdä, on haalia omaan maahansa sitä ongelmaväestöä, jonka ympärille maailman ristiriidat tulevat lähivuosikymmeninä keskittymään. Silloin se saa tuliaisina myös tuon alueen ongelmat. ISIS on vain alkua. Islamin reformaatiota ei näy eikä kuulu eikä sitä välttämättä tule koskaan, mikäli sillä ymmärretään sen eetoksen muuttumista. On syytä muistaa, että islamilainen maailma elää 1400-lukua ja oppineisuus siellä tarkoittaa koraanin oppimista ulkoa.
Valtiot ovat olemassa siksi, että ne hoitavat omien kansalaistensa etuja. Siksi myös ovat olemassa rajat, joiden ylittäminen riippuu kunkin valtion eikä muiden tahdosta. Pohjois-Amerikassa siirtolaisuudelle on asetettu selvät kriteerit ja ne perustuvat siirtolaisen vastaanottavalle maalle tuottamaan mahdolliseen etuun. Mikäli määrääväksi tekijäksi sen sijaan tulee joidenkin muiden etu, on valtio pettänyt kansalaisensa. Ruotsin pääministerin kyynelöivä kehotus avata sydämet ja rajat sadalletuhannelle vieraalle vuosittain ovat kauhistuttavaa kuunneltavaa sille, joka joutuu asumaan naapurimaassa.
Mikäli Suomi antaa muuttaa itsensä maailman liikaväestön kaatopaikaksi, on sen varauduttava myös tulemaan osaksi sitä väkivallan, arkaaisten epärationaalisten ja epämuodollisten sosiaalisten instituutioiden ja keskinäisen irrationaalisen vihan vyöhykettä, joka toistaiseksi pääosin sijaitsee meistä muutaman tuhatta kilometriä etelään. Sillä kuitenkin on jo sillanpäänsä täällä pohjoisessa. Se on syytä tukkia vielä kun se on mahdollista ja pyrkiä sen jälkeen mahdollisimman tarkoin integroimaan täällä jo olevat tulokkaat. Mustalaisten tapauksessa puoli vuosituhatta ei ole riittänyt, ei ole mitään takeita siitä, että muut kansat ovat helpompia.
Ihanteellinen rinnakkaiselo pohjolan ja tuon mainitun vyöhykkeen välillä olisi sellainen, että työkykyiset henkilöt sieltä saisivat luvan oleskella pohjoisessa vain osoittamalla, että heillä on siellä töitä ja niin kauan kuin työ kestää. Perheenjäseniä ja muuta sukua tai klaania lupa ei koskisi. Mitään intressiä sen jälkeiseen viipymiseen ei tietenkään ole kummallakaan osapuolella ja suvun jäsenten haaliminen uusiin olosuhteisiin olisi tietenkin erittäin kustannustehotonta toimintaa. Tuleehan perhe siellä etelässä toimeen murto-osalla siitä rahasta, joka täällä tarvittaisiin.
Olisiko tällainen työskentele-ja-häivy-politiikka epäinhimillistä, syrjivää tai (kauhea sanoa) rasistista? Mitä rasismiin tulee, sillä ei ole mitään suoraa suhdetta maahanmuuttopolitiikkaan. Se löytyy ihmisten aivoista ja näyttää vaivaavan erityisesti siitä huolta kantavia uuspuheen apostoleja. Mitä taas tulee syrjintään, sitä suorittaa jokainen suvereenisuudelleen uskollinen valtio estäessään vapaan pääsyn maahansa, saati sen täysivaltaiseksi asukkaaksi kaikkine kansalaisen oikeuksineen.
Koska siirtolaisuuden potentiaalinen paine etelässä on niin valtavasti suurempi, kuin pohjoisen kyky tuota väkeä vastaanottaa, voisi rajoitettu ja työskentelyyn sidottu oleskeluoikeus olla kaikkien osapuolten kannalta ihanteellinen tapa ratkaista ongelmia siinä määrin kuin ne ovat ratkaistavissa. Väliaikaiseksi sovittu oleskelu ei edellyttäisi kotouttamista eikä loisi paineita isäntämaan instituutioille tai kitkaa ihmisryhmien välille. Taloudellisesti se olisi jopa monin verroin tehokkaampaa etelän auttamista kuin maahanmuutto. Sopimuksen tehdessään jokainen tietäisi, mihin sitoutuu.
Ongelmia varmaan syntyisi, esimerkiksi avioliittojen kautta, mutta siinäkin kyse on valinnoista. Kenenkään ei nykyisessä Suomessa ole pakko avioitua ja on tuskin liikaa vaadittu, mikäli ikuista rakkautta vannova seuraa siippaansa myös tämän kotimaahan silloin kun niin vaaditaan ja siihen voi sitoutua tai sitten ei. Inhimillisiä ongelmia tietenkin syntyy aina eikä patenttiratkaisuja kaikkien maailman ongelmien selvittämiseksi ole kellään. Joka tapauksessa sille, joka tarkkailee Ranskan, Englannin, Saksan ja Ruotsin esimerkkiä, lienee jo tullut selväksi, mihin holtiton maahanmuutto johtaa.
Sen sijaan, että kaikista Euroopan maista juuri Suomi tarjoaa pakolaisille ylivertaisia rahallisia etuja, se voisi alkaa kiinnittää huomiota omiin etuihinsa myös pitkällä tähtäimellä ja niukkojen aineellisten resurssiensa mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Työperäinen maassavierailu voisi olla rationaalinen vaihtoehto, mikäli tuotantoelämämme juuri nyt tarvitsee lisää toimijoita, kuten on väitetty. Kukaan ei nimittäin tiedä, tarvitseeko se niitä viidenkymmenen vuoden kuluttua.
 Ydinvoiman käytöstä syntyvät jätteet pysyvät aktiivisina lähes ikuisesti, mutta syvissä luolissaan ne ovat maan pinnalla eläville yhdentekevän passiivisia. Maahan etabloituneet uudet kansat voivat olla paljon vaikeampi kysymys ja tähän kysymykseen myös liittyy todellisia riskejä hallitsemattomasta ja kaikkien osapuolten kannalta epätoivottavasta aktiivisuudesta. Niiden tahallinen hankkiminen jälkipolville on vastuutonta, olipa tarkoitus miten jalo tahansa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Roskajournalismia



Roskajournalismin kukkasia

Tässä taannoin saattoi aina luottaa venäläiseen lehdistöön, kun kaipasi myötähäpeän kokemuksia. Kertomukset venäläisten lasten kohtelusta Suomessa, talojen vandalisoinnista ja muusta vastaavasta esitettiin taatulla dosenttitason tyylillä ihmisoikeusasioina ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä.
Seuraukset Suomessa olivat ilmeiset. Epäluulo naapuria kohtaan virisi taas neuvostoaikojen jälkeen kuin hiipunut hiillos tuulen puhaltaessa. Nämä kampanjat riittivät syystäkin leimaamaan suomalaisen lukijan silmissä koko venäläisen lehdistön, jossa toki on paljon myös tasokasta ainesta ja hyviä journalisteja. Mutta törkeä ja tarkoitushakuinen uutisointi on lukijan aliarvioimista ja siitä voi suuttua jo suorastaan henkilökohtaisesti. Onhan lukija ollut tarpeeksi tyhmä maksaakseen tuosta löpinästä.
Man merkt die Absicht und wird verstimmt, sanottiin ennen, kun ei vielä ollut pakko puhua englantia.
Tämä tuli vain mieleeni siitä, kun Helsingin Sanomat eilisen Aranda-sensaation jälkeen joutuikin tänään uutisoimaan, ettei vähäpätöinen ja vailla kaikkea uutisarvoa oleva asia anna ulkoministeriölle aihetta pyytää selityksiä tai protestoida. Koko häly oli siis yhtä tyhjän kanssa.
Ettei asia olisi näyttänyt aivan siltä, mitä se oli, liittivät sankarijournalistit sen sentään Suomen ilmatilan loukkauksiin ja muihin vastaaviin ilkitöihin. Melkoinen otsikko saatiin myös siitä, mitä ei ollut kyseessä. Toimittaja sai nimittäin idean kysäistä, oliko Arandaa ehkä käytetty harjoitusmaalina ja vastaus oli kielteinen. Olisi tietenkin voinut myös kysyä, oliko alusta yritetty upottaa tai kaapata.
Aika epäseksikäs taitaa olla tämän uutisen tausta, mutta ainakin uutisoinnissa on tällä kertaa rutkasti sitä nykyään paljon kaivattua läpinäkyvyyttä. Pelkään kyllä, ettei se tämänlaatuisena paranna tilauskantaa.
Kun olen ennenkin tavannut merellä venäläisiä vartioaluksia, rohkenen vielä puolestani kysäistä muutamaa mahdollisuutta tuon mykän koukkauksen ja helokopterivierailun syistä. Ihan vaan aus der Liebe zur Kunst.
Vastaavalla tavallahan ennen menettelivät usein lentokoneet, joilla ei ollut radioyhteyttä kohteeseen. Tässä tapauksessa täytyy olettaa, että radioyhteys oli, mutta kenties on mahdollista, ettei ollut kielitaitoa. Tällaisissa tapauksissa nimittäin on itäisellä Suomenlahdella turvauduttu joskus ikäviin koukkauksiin, joilla on viestinnällinen tarkoitus, kuten olen kuullut. Venäjänkieliseen VHF-viestiin vastaamalla kyllä on sellaiselta välttynyt.
 Joka tapauksessa pitäisin luultavana, että varoittava alus on pitänyt vasemmassa saalingissa signaalilippua U (uniform), joka tarkoittaa ”kuljette kohti vaaraa”. Lisäksi on saatettu antaa lippu- ja/tai valosignaaleja. Juttu on nimittäin niin, että Venäjän laivastossa nämä vanhat konstit osataan, mutta en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että ne enää ovat läntisten kauppalaivastojen henkilökunnan tiedossa.
Ehkä ovatkin ja ehkä mitään muuta konstia kuin rumannäköinen koukkaus ei käytetty. Jos näin oli, niin tökeröähän sellainen toiminta oli, avutonta kerrassaan. Samaa voi tietenkin sanoa siitä, ettei otettu VHF:llä yhteyttä englanniksi. Mutta mahtaako tuossa nyt olla ihan uutisen paikka? Toimittajien kannattaisi miettiä asiaa vakavasti, ylimielisyys voi käydä kalliiksi.