torstai 23. maaliskuuta 2017

Kun politiikka vielä oli politiikkaa



Kun politiikka vielä oli politiikkaa
Risto Volanen, Suomen synty ja kuohuva Eurooppa. Otava 2017, 416.
Perinteinen poliittinen historia on jo kauan ollut alamaissa. Itse asiassa se on ollut suoranaisen väheksynnän kohteena, kun ”syvälliset” uudet näkökulmat ovat kilvan tarjonneet halukkaille vaihtoehtoista viisautta. Joskus tuntuu siltä, että moni on jo ruvennut ajattelemaan, ettei koko poliittisella historialla edes ole niin väliä. Pintailmiöitähän siinä vain kaivellaan.
Sattumaa tai ei, samaan aikaan voimme havaita itse politiikan joutuneen alennustilaan. Kun vallitsevan ortodoksian mukaan maailmalla on vain yksi mahdollinen kehitystie, joka joudutaan hyväksymään tavalla tai toisella, tulee politiikasta pakostakin teknistä nippelitouhua, globaaliset prosessit ja välttämättömyydet ne asioista määräävät.
Maailman politiikka on toisin sanoen ainakin pyrkinyt muuttumaan yksinapaiseksi ja tämäkin aiheuttaa sen, ettei todellisia valintoja ole: vapaus on välttämättömyyden tiedostamista, kuten jo Marx oivalsi.
Kun näin on, voidaan politiikka kaikin mokomin jättää vaikkapa jättiläismäiselle juttutuvalle (parlement), joka jauhaa asioita loputtomasti ja syytää myriadeja päätöksiä ja muita lauselmia, joita jotkut sitten noudattavat ja toiset eivät.
Paradoksaalisesti suvereeni valta on nykyään Euroopassa käpertynyt omaan merkityksettömään kaikkivaltiuteensa tietäen, ettei todellista toimeenpanovaltaa ole eikä tule. Niinpä siis ei ole varsinaista politiikkaakaan, kunhan istutaan ja puhutaan. Siltä se ainakin sivullisesta tuntuu.
Edellisellä pohdinnalla ei oikeastaan ole mitään tekemistä Volasen uuden kirjan kanssa. Se vain tuli mieleeni sitä lukiessa ja on kokonaan omalla vastuullani.
Vaikka tunnen Volasen terävänä miehenä ja hyvänä historian tuntijana, tartuin kirjaan hieman skeptisissä tunnelmissa. Kirjallisuusluettelon mukaan opus perustuu kirjallisuuteen eikä käytännöllisesti katsoen lainkaan alkuperäislähteisiin, mikä tosin näin pitkän ajanjakson kohdalla on jopa väistämätöntä.
Lisäksi kirjallisuusluettelo on myös yksipuolinen. Kirjat ovat suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä ja vain pari ranskankielistä on otettu mukaan. Tätä en olisi odottanut enarkilta, siis henkilöltä, joka on käynyt Ranskan kuuluisan hallinnollisen korkeakoulun (ENA).
Venäjäähän meillä ei kenenkään oleteta osaavan, mutta missä ovat kaikki saksankieliset kirjat? Eikö tästä yksipuolisuudesta väistämättä seuraa, että myös näkökulma on yksipuolinen?
Näin asia jossakin määrin lieneekin, mutta täytyy sanoa, että kirjan luettuani en enää menisi esittämään tällaista kritiikkiä. Väite mahdollisesta yksipuolisuudesta olisi osoitettava konkreettisesti, enkä tunne siihen tarvetta.
Ymmärrän, että vaikkapa Izborskin klubista, washingtonilaisista think tankeista ja vaikkapa Alfred Rosenbergin teoksista löytyisi vaihtoehtoisia näkökulmia. Myös kiinalaiset saattaisivat kirjoittaa samasta aiheesta kirjan, jossa näkökulma olisi toinen. Tässä se on suomalainen eikä esimerkiksi amerikkalainen.
Ottaen huomioon tehtävän valtavuuden, olen joka tapauksessa hyvin tyytyväinen Volasen kysymyksenasetteluihin ja hänen tapaansa esittää asiat poliittisina ongelmina ja useinkin kaikessa yksityiskohtaisessa dramaattisuudessaan. Asialla on filosofi ja hallinnon ja politiikan teorian ja käytännön tuntija, alan todellinen ammattilainen.
Volanen perustaa keskeisen osan kirjaansa poliittisen historian tutkimuksille, joista Suomen osalta ohittamattomia klassikoita ovat esimerkiksi Polvisen, Jussilan, Paasivirran , Luntisen ja Klingen teokset ja kansainvälisellä tasolla muun muassa Alan Palmerin ja A.J.P. Taylorin teokset.
Suuri määrä erikoistutkimuksia on sivuutettu ja tämä johtaa väistämättä joihinkin epätarkkuuksiin tai vähintäänkin kiistanalaisiin tulkintoihin, mutta en usko kokonaisuuden tästä kärsivän.
Volasen tekniikkana on keskittyä sellaisiin hetkiin, joissa poliittisen historian jännitteet tihentyvät ja esittää ne kaikissa monimutkaisissa yhteyksissään. Tämä toimii ja on myös lukijalle nautittavaa.
Kirjoittaja huomauttaa saaneensa joissakin tapauksissa ”valtavirrasta poikkeavan kuvan tapahtumista”. Tämä on yksi tapa sanoa esittävänsä jotakin uutta ja myönnän mielelläni, että sanoja on oikeassa.
Joskus maailmassa oli tapana paljonkin käyttää termiä ”whig-historia”, jolla viitattiin menneisyyden käyttöön nykyisen politiikan perustelemisessa.
Kun asialla on avoimesti Suomen perinteistä ulkopoliittista linjaa kannattava henkilö ja jopa julkialkiolainen, tulee ilman muuta mieleen ajatus samanlaisesta historian käytöstä, jota voisi nimittää vaikkapa K-historiaksi. Siitähän meillä on esimerkkejä etenkin 1970-luvulta.
Ennen kuin rupeaa naureskelemaan ajatukselle Euroopan historian alkiolaisesta tulkinnasta, kannattaa lukea tämä kirja ja osoittaa, missä kohden kirjoittaja on mennyt harhaan tai kohtuuttomuuksiin. Ei tämä kirja mitään menneisyyteen projisioitua politiikkaa ole. Sen sijaan se kyllä julistaa, että menneisyyden, eritoten Euroopan 1800-luvun politiikan tutkimuksella ja tuntemuksella on relevanssia tähän päivään.
Sitä on paljonkin. Eurooppalaisen tasapainon idea, joka Wienin kongressissa naulattiin kiinni, ei tuonut paratiisia maan päälle. Itse asiassa sitä syystäkin arvosteltiin monessa suhteessa. Silti se toimi, aikansa ja kohtuuden rajoissa.
Koko 1800-luku oli aikaa, jossa politiikka vielä oli mahdollista ja jossa sitä pidettiin mahdollisuuden taiteena. Se sitten antoi tilaa sekä loputtomalle vehkeilylle ja kyyniselle oman edun tavoittelulle muiden kustannuksella. Viime kädessä se mahdollisti maailmansotien katastrofit, joten historian kirous on syystäkin langennut sen viime vaiheiden ylle. Samaa emme toki halua.
Filosofina Volanen ei tyydy vain esittämään poliittisia kehityskulkuja ja ratkaisevia tähtihetkiä. Hän antaa suuren merkityksen myös kansojen henkiselle kehitykselle, toisin sanoen sivistykselle. Suomalainen nationalismi nousi sivistysliikkeenä ja sen vuoksi maastamme tuli sitä, mitä tuli.
Historiallinen realismi oli Suomen filosofia ratkaisevissa vaiheissa, sekä vuonna 1808 että Krimin sodan aikaan ja muulloinkin. Näin lienee asian laita vieläkin, monen suureksi harmiksi.
Vuonna 1918 Suomi sitten hetkeksi luisui tieltään ja katastrofi uhkasi jo kehittyä koettuakin syvemmäksi, elleivät maalaisliitto ja erityisesti sen syvästi aatteellinen johtaja Santeri Alkio olisi kyenneet patoamaan murtumaa.
Tämä saattaa jo monen mielestä mennä liian pitkälle oman puolueen kirkastamisessa. Volasella on kuitenkin argumentit puolellaan. Kokoomus ja muut monarkistit toimivat tolkuttomasti syksyllä 1918, Mannerheim, joka silloin pelasti tilanteen, vaaransi sen kuitenkin kesällä 1919, jolloin taas oli kokoomuksen vuoro olla järkevä.
Talvisodan aikana sitten vanha konspiraattori Mannerheim, monarkisti Paasikivi ja tasavaltalainen Kallio toki löysivät yhteisen kielen. Ilmeisesti suomalaisen patriotismin erikoislaadulla oli jotakin tekemistä tämän kehityksen mahdollistamisessa, osoittakoon sen, ken tietää. Tulkitsen, että Volanen hyväksyy tämän näkemyksen.
Poliittisella historialla on omat erityiset vaaransa. Lähteiden luonne sokaisee tutkijan helposti jättämään huomiotta asiat, jotka eivät niistä ilmene. Monia seikkoja, joita kerran pidettiin itsestäänselvyyksinä, ei aikoinaan vaivauduttu edes mainitsemaan. Niinpä Suomen historiaa turhan usein tarkastellaan vain Suomen historiana, kun kyse itse asiassa on mitä suurimmassa määrin Euroopan historiasta, jossa omien voimavarojemme vaikutusmahdollisuuksilla on usein ollut ahtaat rajansa.
Volasen kirjan suuri ansio on, että hän on hyvin tarkoin ja jopa monipuolisesti pyrkinyt rekonstruoimaan ratkaisujen hetket laajassa kansainvälisessä kontekstissaan ja samalla konkreettisessa kohtalokkuudessaan. Näin hän tulee antaneeksi ajattelun aihetta sellaisellekin, joka asiat tuntee.
Kirjan läpitunkevana eetoksena on kissingeriläinen ajatus sellaisesta maailmanpolitiikasta, jossa osapuolet voisivat suvaita toisiaan ja pidättäytyä pyrkimyksistä ylivaltaan ja rankaisemiseen. Vanhat politiikan mestarit, kuten Metternich tai Castlereagh ymmärsivät kohtuullisuuden merkityksen, mitä kielteistä heistä sitten voidaankin sanoa.
Toivottavaa olisi, että oman erinomaisuutensa tiedostavat nykypoliitikot voisivat myös oppia hieman nöyryyttä, mikä saattaisi seurata historian kunnollisesta tuntemisesta.
Volasen kirja on täynnä herkullisia kiteytyksiä ja oivalluksia. Sillä on myös ajankohtaista sanottavaa, vaikka tekijä ei missään tapauksessa ole prokrustisoinut menneisyyttä itseään palvelemaan.
Kirjaa voi todella suositella kaikille, jotka ovat maamme historiasta vakavasti kiinnostuneita ja kykenevät sitä ymmärtämään. Se olisi tietenkin myös käännettävä tärkeimmille kansainvälisille kielille.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hattujen perintö



Hattujen perintö

Tässä on taas pakko taas toistaa anekdootti, jonka yliopettaja Matti J. Castrén aikoinaan kertoi. Hän oli kertonut oppilaille Uudenkaupungin rauhan jälkeisestä Ruotsin politiikasta ja sanonut, että siellä oli sellainen rauhantahtoinen puolue, joka leimattiin vähän lälläreiksi. Sen nimi oli myssyt. Sitten oli toinen puolue, joka vaali sotaisia perinteitä ja halusi valloittaa Venäjälle menetetyt alueet takaisin. Mikähän sen nimi mahtoi olla?
Joku hoksaavainen poika vastasi heti: ”Pyssyt!” Anekdootti on siitä mukava, että sen voi kertoa myös ruotsiksi: mössor och bössor. Kuten muistamme, myös Vaahteramäen Eemelillä oli rakkaat mössykkänsä ja pössykkänsä.
Uusimmassa Suomen kuvalehdessä on artikkeli myssyistä ja hatuista maamme tämän hetken politiikassa. Kirjoittaja on havainnut, että hatut ovat putoilleet pois politiikan avaintehtävistä niin, ettei jäljellä ole oikein ketään. Seuraavissa presidentinvaaleissa taitavat kaikki olla myssyjä, aavistelee kirjoittaja ja haluaisi mukaan ainakin yhden hatun.
No, tokihan tuollainen aito valintatilanne viehättää politiikan tarkkailijan silmää. Kekkosen aikana sellaista ei ollut ja sepä monia harmittaa vielä jälkeenpäin. Muutenhan kyllä meni hyvin, mutta kai se johtui vain hyvästä tuurista.
Mutta jos nyt ajatellaan noita 1700-luvun myssyjä ja hattuja, on sanottava, että molemmat tarjoavat surkean esimerkin siitä, mihin ulkopolitiikan keskittyminen epäpätevän oligarkian käsiin ja poliittisen kilpailun kohteeksi saattoi johtaa. Tuhoisan yksinvaltiuden kauden jälkeen oli päästy yhtä vaaralliseen sisäisen riitelyn ja taktikoinnin kauteen, jossa lahjusten ottaminen ja antaminen myös ulkovaltain taholta oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Vieraita valtoja saatettiin sumeilematta käyttää pelättiminä ja pyytää niiltä tarvittaessa rahaa ja aktiivisia toimia. Eipä ihme, että koko tällaista valtakuntaa suunniteltiin jo naapurien kesken jaettavaksi ja nämä ajatukset pysyivät tapeetilla aina Wienin kongressiin tai oikeastaan vuoteen 1812 saakka.
Mainittuna vuonna nimittäin Ruotsi omaksui uuden kruununperijänsä johdolla politiikan, joka on tuonut sille parisataa vuotta turvallisuutta ja vakautta.
Voi tietenkin huomauttaa, että tuolloin Ruotsi olikin jo jaettu, mutta olipa siinä yhä jaettavaa. Tanska halusi ymmärrettävästi korjata kokemansa historiallisen vääryyden ja sen onnistuminen ei ollut ajoittain niinkään kaukana. Historiallinen oikeus ei kuitenkaan tapahtunut, jos niin voi sanoa.
Myssyt oli pilkkanimi, joka oli ansaittu. Hatut pyrki olemaan kunnianimi, mutta juuri se puolue sai aikaan Ruotsin historian surkeimman ja kunniattomimman sodan.
Löysiin lupauksiin ja toiveajatteluun perustaen lähti hattujen johtama Ruotsi komeasti hyökkäämään, mutta jämähti jo alkumetreille. Ennen pitkää armeija perääntyi ja antautui ja revanssin sijaan saatiin luovuttaa vielä loputkin Karjalasta ja eteläinen Savo kaupan päällisiksi.
Suomi jäi kahden armeijan rosvottavaksi ja kärsi vielä pahasti taudeista, kuten sota-aikoina oli tavallista. Sodan jälkeen itäinen Suomi jäi pussin pohjalle ja toipui vasta 1800-luvulla, jos silloinkaan. Karjalan palautus vuonna 1812 kyllä edesauttoi tilannetta ratkaisevasti.
Jos historiassamme on esimerkkiä täysin epäonnistuneesta ulkopolitiikasta, niin sellaista oli kyllä hattujen politiikka. ”Hattupuoluetta” voisi hyvin käyttää kirosanana ja sen nykyisen perinneyhdistyksen jäsenet voisivat nimittää itseään vaikkapa ”Turun rauhan klubiksi”.
Luen parhaillaan Risto Volasen erinomaista kirjaa Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, joka paneutuu varsin perusteellisesti tämän maanosan politiikan koukeroihin Napoleonin sodista lähtien.
Volanen on syystäkin ilmeisen mielistynyt Henry Kissingeriin, jonka muistelmia hän usein siteeraa. Rohkenen itsekin niitä tässä siteerata Volasen käännöksenä:
”Sodan logiikka on voima, ja voimalla ei ole rajoja. Rauhan logiikka on suhteellisuuden taju ja siihen sisältyy rajojen asettaminen. Sodan menestys on voitto, rauhan menestys on vakaus. Voiton edellytys on sitoutuminen, rauhan edellytys on itsehillintä. Sodan motiivi on ulkoinen. Rauhan motiivi on sisäinen: voimatasapaino ja sen hyväksyntä. Sodan houkutus on rangaista; politiikan tehtävä on rakentaa”.
Nämä viisaudet on helppo asettaa kyseenalaisiksi ja vaikkapa naurunalaisiksi halvalla viisastelulla. Suhteellisuuden tajua ei kuitenkaan voi ostaa eikä myydä, saati kaataa sellaisten ihmisten päähän, joilta puuttuu edellytyksiä sen vastaanottamiseen. Tällaisistahan hatut tarjoavat hyvän historiallisen esimerkin.
Kissingerin ajatukset sopivat mainiosti kuvaamaan sitä viisautta, jota tarvittiin Euroopan rauhan turvaamiseksi parisataa vuotta sitten ja tänä päivänä ne ovat yhä täysin ajankohtaisia.
Siteeraan vielä hiukan Volasen viisasta kirjaa, josta on syytä myöhemmin kirjoittaa laajemminkin:
Kissingerin mukaan ”vakautta vaarantavat ’profeetat’, jotka katsovat edustavansa universaalia eli yhtä ainoaa oikeaa järjestystä. Toinen vakauden vaarantajien ryhmä ovat ’vallankumoukselliset’, kuten Napoleon, joille turvallisuus voi toteutua vain täydellisenä hegemoniana ja siksi kaikkien muiden turvattomuutena. Kaikki turvallisuus on suhteellista. Yhden absoluuttinen turvallisuus on toisen absoluuttista turvattomuutta”.
No tällaisia niin sanoakseni metatason asioitahan ulkopolitiikassa saatetaan ymmärtää ja toteuttaa silloin, kun se ei ole poliittisten intohimojen temmellyskenttä, jossa kosiskellaan kansojen syviä rivejä ja ostetaan irtopisteitä halvoilla iskulauseilla.
Jos maamme ulkopolitiikka todella on nykyään hattujen ja myssyjen välisen kamppailun kohteena, on se huonoiin mahdollinen tilanne kansallisen turvallisuuden kannalta.
Bismarck sanoi aikoinaan, että Jumala suojelee lapsia, humalaisia ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja. Näinhän se joskus oli, mutta tuskin enää. Topelius puolestaan uskoi, että erityisesti Suomi on Jumalan erityisen huolenpidon kohteena.
Näin saattavat asiat olla. Joka tapauksessa Suomen kohdalla on hyvä muistaa, ettei tuo suojelus ole säästänyt maatamme koettelemuksilta ja aina on mahdollista, että se jostakin meille käsittämättömästä syystä katsotaan hyväksi lopettaa. Hattujen kaudellahan näin tapahtui.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ruutikellari



Ruutikellarin vartijat

Pavel Poljan, joka on julkaissut kirjan Историомор, или трепанация памяти. Битвы за правду о ГУЛАГе, депортациях, войне и Холокосте (Historian näännyttäminen eli muistin kallonporaus. Taistelut totuudesta Gulagin, karkotusten, sodan ja holokaustin historiassa, AST, Moskova 2016, 624 s.) on ottanut motoksi Osip Mandelstamin lausahduksen: Historia on ruutikellari.
Toinen motto on peräisin kenraalimajureiden P.S. Lebedevin ja S.N. Bjalkovskin toimittamasta kirjasta vuodelta 1972 ja siinä sanotaan, ettei ”tapahtumia pidä kaunistella, mutta että olisi sallimatonta myöskään keskittää huomio joihinkin epäonnistumisiimme, tai vääriin arvioihimme ja kääntää huomio pääasiasta. Se taas on neuvostokansan ja sen soturien vertaansa vailla oleva sankaruus ja suuret voitot uskomattoman vaikeassa taistelussa synnyinmaan erittäin hyvin valmistautunutta, voimakasta ja katalaa vihollista vastaan”.
Molemmat motot ovat ymmärrettäviä myös suomalaiselle, esimerkkejä lienee tarpeetonta esittää. Isänmaallisuuden ja kovin tarkan ja valikoimattoman muistamisen välillä on aina jännitettä.
Suotta ei ole sanottu, että kansakunnan tulee muistaa tiettyjä asioita yhdessä ja unohtaa eräitä muita. Se, mitä nämä ovat, on kansakunnan peili. Jos siinä näkyvä naama on vino, pahoittaa moni patriootti mielensä ja alkaa touhuta paremman peilin aikaansaamista. Sellaista se on tuo patriotismi, jota toki arvostan, tulkoon sanotuksi.
Tuo vuodelta 1972 peräisin oleva motto on myös aivan järkevä, eikä välttämättä edellytä mitään historian väärennöstä. Näinhän se on ollut meilläkin: keskittyminen esimerkiksi sodanjohdon puutteisiin tai sotilaiden moraalin pettämiseen joissakin tilanteissa saattavat viedä huomion itse pääasiasta, jota todella oli kaiken kunnioituksen ansaitseva suoritus. Itse asiassa se oli vertaansa vailla…
Jotta ei totuus unohtuisi, on muistettava, että kaikilla kansoilla on vertaansa vailla olevia suorituksia. Harrastuksiini kuuluu populaarien historialehtien ostaminen niistä maista, joissa satun käymään. Minulle tuotti lievän yllätyksen, kun sain lukea, että myös italialaisilla oli toisessa maailmansodassa jokunen aivan huikea suoritus.
Kyllä minäkin noihin ihmesuorituksiin uskon tai ainakin otan vakavasti niihin liittyvät kertomukset. Luulen, että ihminen tarvitsee sellaisia tai ainakin tarvitsi asustellessaan savannilla ja koska hänellä yhä on tallella ns. vanhempien nisäkäsaivojen järjestelmä, niin vaatiihan sekin veronsa.
Siinä mielessä patrioottinen historia, jossa unohtaminen ja muistaminen palvelevat järkiperäisesti tiettyä päämäärää tai olotilaa, on mielekästä. Sitten kun valtiot alkavat tulla mukaan tähän prosessiin, joudutaan uudelle tasolle.
On selvää, että valtioilla on asiassa mitä suurin intressi ja tämä koskee myös omaa maatamme. Lojaalit ja muutkin kansalaiset yleensä ymmärtävät asian. Ainakin minä huomaan verenpaineeni nousevan, kun luen vääristeleviä kuvauksia siitä, miten Suomi joutui viime sotiin, mitä se niissä tavoitteli ja millä keinoin. Riittäähän niitä vääristelyjä yhäkin. Jotkut toimivat tahallaan ja useammat kai vain tyhmyyttään.
Niinpä myös meidän pluralistinen valtiomme huolehtii ainakin jossakin määrin siitä, että kuva sen toiminnasta eri yhteyksissä ei perustu vääristelyyn. Sen vastapainoksi voidaan tarjota sellaista informaatiota ja sellaisia näkökulmia, joita vääristelijät ovat laiminlyöneet. Varsinaisen työn tekevät tietenkin aina historian ammattilaiset.
Mutta mitä on sanottava siitä, kun arkistoja pidetään suljettuina tai avataan vain hieman ja tarkoitushakuisesti? Toki silloin syntyy se väistämätön johtopäätös, että jollakin on asiassa jotakin salattavaa, tarkemmin sanoen sillä, joka on kiellon asettanut.
Meillä ei tuollaisia kieltoja ole sikäli kuin asia ei koske aivan viimeaikaisia tapahtumia. Neuvostokollegat yrittivät aikoinaan vihjata tiettyjen yksityisarkistojen ehkä sisältävän järkyttäviä asioita, mutta tämä ei todellakaan merkinnyt samaa kuin se kaikkialle levinnyt salailu, joka Neuvostoliitossa vallitsi.
Entä mikä on tilanne nyt? Ne, jotka eivät asiasta mitään tiedä, näyttävät yleisesti uskovan, että on palattu neuvostoajan käytäntöihin. Näin ei kuitenkaan ole, eikä sellainen olisi nykyisellä Venäjällä enää mahdollista.
Poljan kuvaa kirjassaan niitä taisteluita, joita on käyty totuuden selville saamiseksi erinäisistä asioista, etenkin kirjan alaotsikossa luetelluista. Kysymys holodomorista, joka otsikosta tietenkin tulee mieleen, jää käsittelemättä, mutta toki siitä on muita kirjoja.
Työ ei suinkaan ole ollut turhaa. Sen tuloksiin kuuluu muun muassa se yli sataosainen stalinismin historia, jossa on julkaistu sekä tärkeimmät ulkomaiset klassikot että paljon uutta kotimaista tutkimusta. Sen osia saa kaikista kunnon kirjakaupoista Venäjällä. Meillä tätä tavaraa on hyvin satunnaisesti.
Mutta historia ei tule koskaan valmiiksi. Suomessakin voi havaita, että ne sota-arkiston asiakirjavuoret, jotka eivät muutama vuosikymmen sitten kiinnostaneet ketään, ovat nyt massamittaisen penkomisen kohteina. Sota, joka jo unohdettiin, on noussut kuolleista.
Pitkälti Venäjän arkistopolitiikka iskee samaan paikallisten harrastajien joukkoon, jonka intohimona on rekonstruoida tiettyjä historiallisia tapahtumia. Myös erinäiset suuren luokan kysymykset, jotka liittyvät esimerkiksi Saksan kanssa tehtyyn yhteistyöhön, jäävät sensuurin takia vastausta vaille.
Toki aina silloin tällöin kuullaan riemu-uutisia. Esimerkiksi puolustusministeriön arkiston kymmenen miljoonaa asiakirjaa määrättiin kymmenen suotta sitten julkisiksi entisten kahden miljoonan lisäksi. Puolustusministeri Ivanov oli kuitenkin ehtinyt määrätä useita kategorioita tämän ”armahduksen” ulkopuolelle ja siis asiakirjakohtaisen julkistamisprosessin taakse.
Pelkkä salassapito on varsin banaali, mutta tavallaan tehokas keino vaikuttaa historiaan. Toinen olisi sensuuri, mutta sellaisesta en ainakaan minä ole havainnut merkkejä. Kaiken maailman opuksia ovat kirjakaupat väärällään, edes virallisen Venäjän alimpaan kattilaan manaaman Viktor Suvorovin kirjat eivät ole hävinneet kaupoista, vaan myyvät hyvin. Meillähän niitä ei olekaan julkaistu…
Hienovaraisempaa ja kukaties tehokkaampaa vaikuttamista historiankirjoitukseen pyritään suorittamaan erilaisten organisaatioiden kautta, jotka tarjoavat kepin lisäksi myös porkkanaa. Niissä ovat mukana Kremlin ylimmät, sanoisiko, opritšnikit.
On silmiinpistävää, miten kiinnostunut Venäjän johto on maansa historian tulkinnoista. Epäilemättä sillä on asiaan niin sanoakseni legitiimi intressi, mikäli sen vaikutustoimet pysyvät tietyissä, säädyllisissä rajoissa. Cosi fan tutti.
Kohtuus siis kaikessa, myös kremlin kaikkien toimien demonisoinnissa. Liberaalit antiputinistit kyllä ovat ymmärrettävästi raivoissaan jokaisesta toimesta, joka haiskahtaakin valtiovallan pyrkimyksestä vaikuttaa maan historiakuvaan. Ymmärrän heitä erinomaisesti.
Mutta kansa kannattaa Putinia kuten se aikanaan ilmeisesti kannatti Nikolai I:tä. Merkittävää kyllä, myös Poljan kirjoittaa, että ajatukset (Neuvostoliiton) valtion rikollisuudesta, historiallisen syyllisyyden tunnustamisesta ja aivan erikoisesti kansallisesta katumuksesta, jota muuten Solženitsyn painavasti susitteli, ovat äärimmäisen epäsuosittuja.
Historiomor on valitettavasti miltei väistämätön asia, mutta onhan se myös jo apriori väliaikainen ja ohimenevä, lohduttautuu Poljan.
Kuitenkin, tulkoon sanotuksi, ei tämä meininki sentään vielä neuvostoaikaiselta näytä. Pikemminkin voidaan puhua uudesta virallisesta patriotismista, joka on verrattavissa Nikolai I:n ajan edeltäjäänsä. Ortodoksia, itsevaltius ja venäläisyys ovat taas enemmän tai vähemmän virallisia ihanteita. Ne ovat esimoderneja tunnuksia, kuten ne olivat jo kaksisataa vuotta sitten, Silloin niitä kritisoivat niin länsimaalaistajat kuin slavofiilit ja aika samanlaisiahan nuo asetelmat taitavat olla nytkin.
Eipä tässä kai muuta voi tehdä, kuin odotella Aleksanteri II:n nousemista valtaistuimelle, toivottavasti siihen ei nyt tällä kerralla sentään Krimin sotaa tarvita.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Idänkaupan kultaiset ja muutkin vuodet



Kulta-ajan analyysiä

Inkeri Hirvensalo&Pekka Sutela, Rahat  pois bolševikeilta. Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa. Siltala 2017, 415 s.
Финляндия. Новые вызовы и возможности для экономического сотрудничпества с Россиенй. Санкт-Петербург, Издательско-полиграфическая ассосиация университетов России 2015, 222 с.

Hirvensalon ja Sutelan kirjan nimi on turhan vaatimaton ja muutenkin hieman omituinen. Itse asiassa kirjoittajat käsittelevät Suomen Venäjän-kauppaa 1800-luvulta lähtien ja hieman kauempaakin. Mitä nimeen tulee, sen tarkoitus mahdollisesti on jo heti kättelyssä kertoa lukijalle, että Suomen puolelta kaupassa oli kysymys voiton tavoittelusta.
Sellaistahan kauppa aina on, voidaan sanoa, mutta totalitaarisen valtion näkökulmasta asia ei välttämättä ole näin ja aina on periaatteessa mahdollista vaikkapa tulkita asiat niin, että on olemassa pakotettuja kauppasuhteita, jotka ovat toiselle osapuolelle pysyvästi epäedullisia. Ns. sosialistisen ystävyysliiton mailla näyttää olleen tuontapaisia käsityksiä omasta idänkaupastaan. Neuvostoliittoa ei niissä ole tarkasteltu kärsivänä osapuolena.
Toki yritys sanoa yhdellä tai kahdella sanalla kokonaisarvio mistä tahansa kymmenien tai satojen vuosien ajan kestäneestä toiminnasta on väistämättä enemmän tai vähemmän mielivaltainen.
Sitähän oli huonompia ja parempia päiviä ja vuosia. Joka tapauksessa idänkauppa tai laajemmin Venäjän kanssa käytävä kauppa on ainakin autonomian ajoista lähtien ollut Suomelle tärkeää, mutta keskimäärin ei sentään kaupan keskeinen osa toisin kuin usein luullaan.
Varsin hurjalta kuulostaa väite, jonka mukaan Kalevi Sorsa joskus sanoi Neuvostoliiton kaupan aina olleen Suomen kaupasta neljänkymmenen prosentin luokkaa. Virhe on huikea, sillä keskimäärin sen suuruusluokka oli viistoista prosenttia ja aivan lyhyeksi aikaa se hyppäsi jopa lähes 27 prosenttiin.
Neuvostoliitonkin kannalta Suomen kauppa joka tapauksessa oli tärkeää. Maan kapitalistisista kauppakumppaneista Suomi oli usein kakkosena heti Länsi-Saksan jälkeen. Toki sosialistimaat olivatkin paljon suurempia kumppaneita.
Suomen tärkeys perustui kuitenkin sen tuotteiden laatuun ja valikoimaan. Keskeinen elementti olivat laivat ja mukana oli paljon muutakin sellaista tavaraa, joka oli niin sanotusti kaksoiskäyttöistä eli myös potentiaalista sotilastavaraa. Varsinaisten aseiden ja niihin liittyvän teknologian vientiä valvoi CoCom-niminen organisaatio, jolla ei tosin ollut tähän mitään juridisesti pätevää mandaattia, mutta jonka neuvot ymmärrettiin tietyistä syistä ottaa varteen.
Idänkaupassa oli omat instituutionsa, joihin kuuluivat muun muassa clearingtilit. Julkisuudessa rummutettiin kaupan ongelmattomuutta, se kun muka oli automaattisesti tasapainossa ja kasvoi ja kehittyi suhdanteista vapaana.
Tilanne oli tosiasiassa päinvastainen. Hurjimmillaan hypättiin Suomen 390 miljoonan ruplan ennätysvelasta vuoden 1981 lopussa 300m miljoonan ruplan saatavaan vuoden 1981 lopussa, runsaan vuoden aikana.
Tämä liittyi öljyn hinnan vaihteluun ja muistakaamme, että rupla oli tuohon aikaan dollaria suurempi rahayksikkö, yleensä tosin hieman puntaa pienempi.
Clearingjärjestelmä tuotti monenmoista päänvaivaa ja myös kuluja muun muassa Suomen pankille, jonka palveluksessa kirjoittajatkin ovat työskennelleet. Asiaan liittyivät muun muassa niin sanotut kuolleet sielut eli kauppa sellaisilla hyödykkeillä, joita ei tosiasiassa ollut olemassa.
Joka tapauksessa idänkauppa oli suomelle tärkeää. Nokian piirissä on arvioitu, ettei kännykkäihmettä olisi voinut syntyä ilman idänkaupan luomaa pohjaa. Suomen metalliteollisuus myös kasvoi huomattavaa vauhtia sotakorvausten jälkeen ja on arvioitu, että niillä ja niitä seuraavalla idänkaupalla oli asiassa ehkä ratkaiseva rooli.
Olisi kuitenkin väärin sanoa, toteavat tekijät, että tämä olisi merkinnyt Suomen metalliteollisuuden syntyä. Se oli tuottanut laivoja muun muassa Venäjän laivastolle jo autonomian aikana ja tuotti niitä myös maailmansotien välisenä aikana, jolloin kauppa itäöisen naapurin kanssa oli vain pari prosenttia kauppavaihdosta. Metalliteollisuus sen sijaan kyllä laajeni nimenomaan idänviennin ansiosta ja se oli tärkeää. Ei se länsimarkkinoita olisi tuosta vaan valloittanut.
Satuin muistamaan lehden nimeltä Финский торговый журнал noin vuodelta 1930, jossa venäläisille mainostettiin suomalaisen telakan kykyä rakentaa panssarilaivoja. Sukellusveneitä ei nostettu esille ehkä siksi, että venäläiset rakensivat niitä jo samaan aikaan saksalaisten kanssa, kuten mekin.
Mutta mitä myöhempiin vaiheisiin tulee, kuten tunnettua, clearingkauppa loppui sitten rytinällä ja samassa yhteydessä koko kaupan määräkin romahti äkillisesti.
Olisi liioittelua sanoa, että tämä tapahtui varoittamatta. Toisaalta asiasta saatiin tietoa, mutta toisaalta saatiin ja levitettiin myös vastakkaista tietoa. Tilanne oli hieman samanlainen kuin Stalinin saamissa tiedoissa Saksan aikeista kesällä 1941.
Joka tapauksessa Neuvostoliiton romahdus oli raju eivätkä sen vaikutukset kenties olisi olleet paljoakaan pehmennettävissä. Clearingin jatkaminen tuskin olisi ollut ratkaisu.
Sivumennen sanoen, Neuvostoliiton hajotessa perustettiin Virolle salaapäin tili Suomen pankkiin. Sieltä vietiin lahden yli melkoisia määriä ns. riihikuivia seteleitä autolla. Mainittakoon, että vastaava operaatio oli tapahtunut myös vuonna 1918, jolloin setelit toimitettiin satamaan potkukelkoilla.
Oliko kahdenvälinen idänkauppa ja eritoten clearingkauppa Neuvostoliiton kanssa sitten Suomelle siunaus vai ei, ovat kirjoittajat kysyneet alan veteraaneilta ja saaneet ristiriitaisia vastauksia.
Tulkitsen, että kirous se ei missään tapauksessa ollut, mutta ei myöskään mikään ihmeellinen ja joka suhteessa siunauksellinen instituutio, jonka puitteissa suomalaiset olisivat vuolleet helppoa rahaa todella yrittämättä. Mutta joka tapauksessa asia onnistuttiin hoitamaan hyvin, huolimatta siitä, etteivät alan toimijat tienneet Neuvostoliitosta oikeastaan mitään, kuten tekijät useaan otteeseen huomauttavat.
Kekkosella oli mitä esittää, kun hän aikoinaan tarjosi maansa ulkopolitiikan tuloksia malliksi muillekin. Tosiasia tietenkin on, ettei samasta potista olisi ollut kovin monelle jakaa.
Kokonaisen historiallisen aikakauden arvioiminen on, kuten sanottu, mahdoton tehtävä, mutta sen sijaan meidän on vaikea kuvitella sille parempia vaihtoehtoja ja helppo kuvitella sille ikävämpiä vaihtoehtoja. Kysykääpä vaikka virolaisilta.
Hirvensalon ja Sutelan kiinnostavan ja monipuolisen kirjan jälkeen on sopiva hetki selailla Venäjän kaupallisen edustuston tuottamaa kirjaa, jossa pohditaan taloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia nykyoloissa.
Kirja on venäjänkielinen ja siis ilmeisesti osoitettu rajantakaisille kauppakumppaneille ja venäläisestä näkökulmasta kirjoitettu.
Yllättävää ei ole, että laivat, arktinen teknologia ja muun muassa kuuluisat pienoissukellusveneet ovat saaneet kirjassa palstatilaa samoin kuin ydinvoima. Niin ovat myös uudemmat yhteistyöalueet bioteknologiaa myöten.
Kirjassa torjutaan väitteet siitä, että Venäjä, pakotteista loukkaantuneena, olisi nyt kääntynyt itään, eritoten Kiinaan, Koreaan ja Japaniin. Kauppa niiden kanssa on vain kolmannes Euroopan kaupasta. Venäjän ”idänkauppa” kyllä kasvaa, mutta se ei vähennä intressiä Eurooppaan yleensä ja Suomeen erityisesti. Sitä tarvitaan jo tasapainon vuoksi.
Venäjästä tulee eurooppalainen maa, korostavat kirjoittajat ja tälle uskolle antaa pontta se ainutlaatuinen kokemus molemminpuolisesti edullisesta yhteistoiminnasta, joka Venäjällä on Suomen kanssa. Suomen nykyisessä taloustilanteessa asia on sillekin varsin tärkeä.
Karjalaa aikoinaan johtaneen V.A. Šljaminin päätoimittaman kirjan on sen alkusivuilla arvostellut Suomen-kaupan veteraani Juri Piskulov, joka pitää kirjaa hyödyllisenä, mutta olisi kaivannut siihen lisää asiaa idänkaupan kulta-ajan merkityksestä Suomen teollistumiselle.
Kajoamatta sen enempää tähän kiinnostavaan kirjaan, voidaan todeta, että käsitys myyttisestä kulta-ajasta on hyvin tiedossa rajan molemmin puolin.
Sen tärkeyttä ei kannata kiistää ja on hyvin todennäköistä, että sen jälkimaine saattaa edesauttaa suhteiden kehittämistä nykyäänkin. Venäjän puolella sitä tarvittaisiin etenkin Karjalassa, joka on taloudellisesti myös heikkojen suomalaisalueiden tärkeä naapuri, kuten kirjan tilastollisesta osasta selviää.