keskiviikko 12. elokuuta 2020

Katsahduksia menneeseen

Kansallinen kosmopoliitti

 

Kersti Bergroth, Löytöretki. Otava 1973. 188 s.

 

Tämä pieni kirja ei oikeastaan ole muistelmat, vaan pikemminkin joukko merkintöjä vanhuuden näkökulmasta. Ainakin minut se yllätti.

Kersti Bergrothin (1886-1975) tunsin oikeastaan vain nimeltä. Kannakselaisnäytelmä Anu ja Mikko oli nimeltä tuttu, muilla nimillä julkaistuista kymmenistä kirjoista en ollut kuullutkaan, en myöskään siitä, että ensimmäiset kirjat kirjoitettiin ruotsiksi ja viimein muuan vanhuuden runoteos saksaksi.

Bergroth ei nimittäin ollut pelkkä kannakselaisen kansanelämän kuvaaja, vaan alun perin urbaani dagdrivare ja tuon ryhmän aktiivinen jäsen. Myöhemmillä päivillään hän asui pitkiä aikoja ulkomailla, sekä Englannissa että peräti pari vuosikymmentä Roomassa.

Pariisi oli tietenkin myös sydäntä lähellä, sehän oli vuosisadan vaihteen (siis 1800- ja 1900-lukujen) henkinen pääkaupunki kaikille vapaamielisille ja ketäpä muita olisi sivistyneistöön siihen aikaan kuulunut.

Bergroth ihmettelee itsekin, miten hän tuli kirjoittaneeksi ensimmäiset kirjansa ruotsiksi, vaikka perhe oli lujasti suomenmielinen ja lapsetkin pantiin suomalaiseen kouluun. Se vain kävi jotenkin luonnostaan.

Tuohon aikaan ruotsi näyttääkin olleen luontevampi kieli myös suurelle osalle suomenmielistä sivistyneistöä. Järnefeltien perhe, jossa venäläissyntyinen Elisabeth ei edes osannut ruotsia, oli erikoistapaus. Poikkeuksina ruotsinvoittoisuudesta kirjoittajan seurapiirissä olivat lähinnä Otto Manninen ja Anni Swan.

Ranskan kolmas tasavalta liberaalisuudessaan ja antiklerikaalisuudessaan taas oli se toinen henkinen kotimaa, jonka symboliksi kirjoittaja asettaa Anatole Francen, jonka antina itse asiassa oli vain jonninjoutava ateismi, mutta se tuntui silloin kovalta jutulta. Toki saksalainen runous, Goethe, Heine, Hölderlin ja Novalis kertoivat myös jonkin korkeamman todellisuuden mahdollisuudesta.

Vanhemmiten Bergrothista tuli antroposofi, Rudolf Steinerin oppilas, mikä näyttää antaneen hänelle syvempää henkistä tyydytystä. Nuoruuden ateismiinsa hän suhtautuu nyt huvittuneen alentuvasti.

Ylioppilasvuotensa kirjoittaja oli Ranskan lumoissa. Saksalaiset taas ovat hänen mielestään aina pystyneet parhaiten varsinaiseen ajatteluun. Englannissa oli järkyttänyt fair play-ritarillisuus ja venäläiset klassikot olivat olleet melkein uskonnollisen ihmisrakkauden esikuvina. Skandinavia oli edustanut aavistamattoman korkeaa vapaudentajua ja Suomessa taas tekee vaikutuksen sen asukkaiden pohjattoman syvä mietiskely, jonka Matias Aleksanteri Castrén on maininnut.

Yllättävästi Italia puuttuu koko tästä luettelosta, vaikka tulee sitten myöhemmin voimakkaastikin esille. Ilmeisesti se ainakin, jopa huumaavasti edusti nimenomaan kauneutta, jonka arvostusta, etenkin miesten kohdalla, kirjoittaja näyttää pitävän nykymaailmassa kohtuuttoman vähäisenä.

Hänelle kauneutta edustaa myös esimerkiksi Mannerheimin hahmo. Näkökulma lienee oikeutettu. Tarvitsee vain lukea Mannerheimin kirjeitä havaitakseen tämän puolen hänessä.

Tässä lyhyessä kirjassa kirjoittaja ei lainkaan mainitse sotaa, mitä itsekin näyttää hieman ihmettelevän. Sillä on kuitenkin syynsä. Nuoren lotan päiväkirjan kirjoittajalle sota ei vanhuudenpäivien näkökulmasta ole lopultakaan edes tärkeä asia. Se on jo täysin luonnoton ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä modernin ihmisen todellisen kehityksen kanssa. Se on kuin pyörremyrsky tai maanjäristys, joka sinänsä on kaiken inhimillisen ulkopuolella.

Ihminen on vaarallinen ja tuhoava niin sanotussa vapaudessaan ja voi päästä sodasta ja muista kehittymättömyytensä seurauksista vain terveemmäksi kehittyvän ajattelun avulla, pohdiskelee kirjoittaja.

Nuoruudet ja vanhuudet olivat kirjoittajan mukaan seuranneet toisiaan hänen elämässään. Vielä yli 80-vuotiaana hän odotti kiinnostuneena, mahtoiko elämällä olla taas joitakin yllätyksiä tarjottavanaan. Kuten kirjan nimestäkin voi havaita, kirjoittajaa oli aina kiehtonut uuden löytäminen ja sitä oli kiinnostuneelle aina ollut tarjolla.

Mainio asenne!

tiistai 11. elokuuta 2020

Läpi harmaan kiven

 

Sinnikäs grafomaani

 

George Sava, Parantava veitsi. Kirurgin kokemuksia. Viides painos. Karisto 1944 (1938), 365 s.

 

Kesämökkien kirjahyllyissä lienee yleisestikin paljon kiinnostavia kirjoja menneiltä vuosikymmeniltä.  Useinkin ne näyttäisivät olevan nidottuja ja kosteuden runtelemia, mutta kuluneisuudesta päätellen joskus innokkaasti luettuja.

Kun niitä nykyään harvoin enää löytyy kirjastoistakaan, kannattaa ainakin vilkaista, millaisilta nyt näyttävät nuo aikansa bestsellerit. George Savan kirja on yksi sellainen.

Kun ihmisellä on suuri tai kohtuuton into kirjoittamiseen, nimitetään häntä grafomaaniksi. Etenkin Venäjällä tämä on pejoratiivinen sana ja tarkoitettu erottamaan henkilöä oikeista, jaloista kynän ritareista.

Minulla saattaa olla oma lehmä ojassa, mutta en osaa pitää innokasta taipumusta kirjalliseen ilmaisuun pahana sinänsä. Toinen asia sitten on, jos sisältö antaa aihetta tylyyn tuomioon. Kyllä moni kirjoittamisen stahanovilainen tekee ihan hyvääkin työtä.

George Sava oli paitsi kirurgi, myös äärimmäisen tuottelias kirjailija, joka julkaisi yli 120 teosta, usein salanimillä. Kun hän näyttää aloittaneen kirjoittamisen vasta kypsässä iässä, tulee väkisinkin ihmetelleeksi, mistä löytyi aikaa myös lääkärintoimen harjoittamiseen. Ehkä häntä voisi jo tuotteliaisuuden perusteella nimittää myös grafomaaniksi.

Toki, ainakin oman kuvauksensa mukaan, kyseessä oli myös todellinen rautaisen tahdon sankari, samaa ihmislajia kuin neuvostonuorison idoli Pavel Kortšagin tai jalaton lentäjä Meresjev

Nuorena, miltei lapsena, Sava palveli luutnanttina Venäjän valkoisten joukoissa ja pakeni niiden mukana Konstantinopoliin. Sen jälkeen hän oli puilla paljailla ja näki usein nälkää, mutta oli lujasti päättänyt tulla kirurgiksi ja pelastaa ihmisiä eikä tappaa heitä.

Tähän päätökseen oli vaikuttanut kertojan kuumalla veitsellä suorittama alkeellinen operaatio, jossa hän poisti luodin toverinsa ruumiista.

Pennittömälle nansenpassilaiselle tie lääkärin ammattiin oli kivinen. Sava yritti monessa maassa edistyä alalla, opintoja hän suoritti niin Bulgariassa, Ranskassa, Italiassa kuin Saksassa ja päätyi viimein Englantiin, jonne oli tähdännytkin.

Tarinat puutteesta ja rahattomana matkustamisesta ja asumisesta ovat aihepiirin vakiotavaraa, hellittämätön pyrkimys lääkäriksi sen sijaan sai jo aika erikoisia muotoja. Nuori mies nimittäin pestautui sairaalaan lämmittäjäksi ja sai näin tilaisuuden salaa päin leikellä ruumiita. Kun valaistuskin oli heikko, kertoo hän kehittyneensä erityisen taitavaksi tuntoaistin perusteella tapahtuvassa tutkimisessa.

Pääsy opiskelijaksi onnistui viimein, mutta niukka elanto oli hankittava yleensä tarjoilijana ja päivät venyivät ympyriäisiksi. Lopulta sentään oli taskussa italialainen väitöskirja ja Saksassa hänestä tuli jopa ylilääkäri. Sieltä hän halusi ja pääsi muutaman vuoden kuluttua Englantiin.

Eri maista, joissa joutui työskentelemään, Sava ei yleensä anna sen erityisempiä luonnehdintoja, lukuun ottamatta Italiaa. Italialaisista löytyi aina empaattisia tovereita ja jopa vankeus Konstantinopolissa oli miellyttävä kokemus, kun sen sai suorittaa italialaisessa tyrmässä.

Kaikki tarinoiden käänteet eivät tunnu ihan yhtä uskottavilta. Naissuhteissaan Sava sai pettyä parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli kyseessä kaksinaamainen huijari, toisella kertaa luostarikoulun turmelema lapsiraukka.

Suuren rakkauden romahtamisen aiheuttama järkytys voi luonnollisestikin panna hautomaan itsemurhaa, ainakin tuohon aikaan. Sankarin valitsema tapa poistua maailmasta tuntuu sen sijaan epäuskottavalta. Hän nimittäin luopuu suuresta unelmastaan eli lääkärintoimesta ja lähtee jostakin syystä jalkaisin pyrkimään Espanjaan, jonne häntä ei haluta.

Uhkaava kuolema vuoristossa, pelastuminen mustalaisten vankkureihin ja mustalaispojan pelastaminen alkeellisin välinein tehdyllä leikkauksella ovat kovin dramaattisia tarinoita ja saattavat toki olla tosiakin, mutta kyllä lukijan hyväuskoisuus pannaan tässä koetukselle.

Toki kirjoittaja on myös kirjailija ja jopa grafomaani, uskaltaisin sanoa. Ehkäpä kirjan päähenkilö ei ihan oikeasti kokenut sellaisia seikkailuja, joita kuvaa, mutta luetaanhan sitä romaanejakin.

Se non è vero, è molto ben trovato, sanoo italialainen. Ainakin tarinat ovat varsin viihdyttäviä ja sopivat hyvin luettaviksi sateen ropistessa korpimökin kattoon.

maanantai 10. elokuuta 2020

Politiikan taituri

 

Sisukas imperialisti

 

André Maurois, Disraeli. Suomentanut Aino Tuomikoski. Kirja 1928, 356 s.

 

Benjamin Disraeli alias lordi Beaconsfield, kuten hänet myöhemmin tunnettiin, oli kieltämättä erikoinen ilmestys Englannin politiikassa.

Kuten nimestäkin kuulee, hän oli juutalaista sukuperää eikä sitä suinkaan kätkenyt vaan päinvastoin korosti juutalaisuuden suurta merkitystä ja arvoa länsimaiselle kulttuurille. Tosin hän itse oli kristitty ja ilmeisesti jopa hurskas sellainen, mutta leimautui joka tapauksessa itämaalaiseksi, mitä vastustajat eivät välttäneet tuomasta esiin.

Ranskan akatemian jäsen André Maurois, joka muuten itsekin oli juutalainen, näyttää hyvin ymmärtäneen Disraelin tilanteen poliittisena toimijana ympäristössä, joka piti häntä muukalaisena, vaikka hän oli mitä parhaimmin omaksunut kaikki englantilaisuuden attribuutit.

Disraelin elämä ei ollut helppo polku suoraan huipulle, vaikka hänen lähtökohtansa eivät kaikelta osin olleet huonot. Joka tapauksessa hänen sukunsa ei kuulunut siihen joukkoon, joka vanhastaan nautti kunnioitusta.

Loistavalahjainen, kaunis nuorukainen joka tapauksessa asetti tavoitteensa mahdollisimman korkealle. Hän kuitenkin luotti liikaa itseensä ja onnettareen ja joutui jo hyvin nuorena kokemaan myös sen oikullisuuden. Määrätöntä kunnianhimoa ei lopulta mikään masentanut, vaan tie jatkui politiikkaan, jossa myös oli tarjolla joukko pittoreskeja epäonnistumisia.

Varsin huikea on kuvaus Disraelin neitsytpuheesta alahuoneessa, jossa lakkaamattomat naurunräjähdykset säestivät hänen yleväksi tarkoitettua kaunopuheisuuttaan. Aito englantilainen heckling, jollaisesta meidän parlamentaarikkojamme nuhtelevilla moralisteilla ei ole aavistustakaan, teki nuoresta leijonasta heti pellen, jota ei haluttu ottaa vakavasti.

Thomas Carlyle suorastaan kyseli, miten kauan John Bull sietäisi moisen apinan tanssivan vatsallaan.

Mutta rautainen tahto vei Dizzyä eteenpäin. Hän loi itselleen määrätietoisesti vakavan imagon ja lopulta pakotti ottamaan itsensä vakavasti. Hän johti konservatiiveja taistelussa vapaakauppaa vastaan, mutta ei epäröinyt vaihtaa rajusti linjaansa, kun tarjolla oli poliittisia etuja.

Disraelin arkkivastustajaksi nousi sittemmin Gladstone, jonka hurskas imago vertautui Disraelin demoniseen itämaalaisuuteen. Vastakohta ei Disraelin puolelta niinkään perustunut vihaan kuin siihen, ettei hän kyennyt ymmärtämään, mikä vastustajaa oikeastaan liikutti.

Muuan tärkeä asia, joka jakoi parlamenttia, oli suhtautuminen siirtomaihin. Jotkut vaativat jopa niistä irtautumista, nehän veivät valtakunnan loputtomiin konflikteihin kaukana kotoa ja maksoivat paljon rahaa.

Disraeli kunnostautui myös siirtomaapolitiikan suosijana, vaikka ongelmia riitti Zulusodasta Afganistanin selkkaukseen. Suezin kanavan osakkeiden kaappausta pidettiin hänen mestarisuorituksenaan ja itämaisen kysymyksen varjolla hän onnistui saamaan Englannille Kyproksen.

Berliinin kongressia vuonna 1878 kirjoittaja kuvaa laajasti ja sen tuo melko unohdettu, mutta hyvin tärkeä tapahtuma ansaitseekin. Se oli tilaisuus, jossa Englanti ja Venäjä pelasivat pokeria suurin panoksin ja jossa ratkaistiin Osmanien valtakunnan kohtalo toistaiseksi. Paradoksaalisesti Saksa, joka koko tapahtuman järjesti, sai Venäjän vihat niskoilleen ja tie ensimmäisen maailmansodan asetelmiin alkoi hahmottua.

Maurois kuvaa Bismarckin ihastumista vanhaan Disraeliin: Der alte Jude, der ist der Mann! Pelissä, josta ei dramatiikkaa puuttunut, Disraeli onnistui hankkimaan maalleen loistavan diplomaattisen voiton ja muovaamaan karttaa mieleisekseen laukaustakaan ampumatta.

Tuohon aikaan siirtomaita ja sellaisiksi sopivia alueita katseltiin vielä nimenomaan maastamuuton näkökulmasta: eikö tuollakin olisi alue, joka sopisi maahanmuuttajille, siis eurooppalaisille…

Loistavan suorituksen johdosta kuningatar Viktoria, joka muutenkin oli oppinut suuresti arvostamaan Disraelia, korotti tämän Beaconsfieldin jaarliksi, herttuaksi nimittäminenkin olisi ollut mahdollinen tuolle miehelle, joka oli aloittanut uransa verkostoja vailla olevana juutalaispoikana hyvin säätytietoisessa yhteiskunnassa.

Maurois’n teos ei ole mikään tieteellinen biografia eikä sellaiseksi pyrikään. Se muistuttaa pikemmin Plutarkhoksen elämäkertoja ja keskittyy loistamaan henkevyyksillä ja upeilla kielikuvilla, jota elävöittävät kirjaa.

Päähenkilön moraaliset ominaisuudet ovat keskeinen osa kuvausta, eivätkä ne näytä niinkään huonoilta, vaikka machiavellismin taitaja epäilemättä tulkitsi tehtäväänsä toisin kuin esimerkiksi hänen arkkivastustajansa Gladstone, joka pukeutui perienglantilaisen tekohurskauden, cantin kaapuun. Molemmat saattoivat pohjimmiltaan hyvinkin olla moraalisia, joskaan tuskin vilpittömiä.

Disraelin avioliitto kaksitoista vuotta vanhemman naisen kanssa oli hyvin onnellinen parisuhde, vaikka jäikin lapsettomaksi. Yksityiselämässään Disraeli oli myös tuottelias ja arvostettu romaanikirjailija, jonka eräät romanttiset teokset menivät kuin kuumille kiville

Kaiken kaikkiaan lienee Maurois’n arvio Disraelin vaikutuksesta maansa politiikkaan varsin uskottava. Sen mukaan kykenee mies vähemmän painamaan leimaansa valtaan, kun valta painaa häneen, mikäli hän joutuu toimimaan maassa, jossa on hyvin järjestetty ja vakiintunut kulttuuri.

Sen sijaan Napoleon, joka sai vallan käsiinsä sekasortoisessa Ranskassa, saattoi painaa leimansa kokonaiseen kansaan sadaksi vuodeksi ja enemmänkin. Napoleon loi aikakautensa, mutta Disraeli joutui hoitamaan sellaisiakin asioita, jotka olivat hänelle vastenmielisiä.

Väriläiskä tuo mefistomainen vehkeilijä joka tapauksessa oli Englannin politiikassa ja sekin on jo suoritus sinänsä. Sen verran värikästä on tuo politiikkakin ollut kautta aikojen.

torstai 6. elokuuta 2020

Mitä nainen haluaa?

Hankala suhde

 

Reetta Aalto, Vadim. S&S 2020, 254 s.

 

Piti ostaa muodikas esikoisromaani, koska se tapahtuu miljöössä, jonka itsekin tunnen tai tunsin. Onhan siitä jo 20 vuotta.

Teoksen varsinaisena aiheena on seksisuhde ja tarkemmin sanoen se tavallinen tarina, kun nainen jää pahan pojan koukkuun eikä pääse irti millään. Tai pääsee lopulta, kun kaikki mahdolliset yritykset on kokeiltu ja saatu tarpeeksi kolhuja puolin ja toisin.

Kukapa näitä tarinoita ei tuntisi, monella niitä on lähipiirissäänkin eikä ihmettelylle ole loppua, kun kysytään, miksei juuri nainen jo lähde nostelemaan, kun suhde tarjoaa hänelle vain hyväksikäyttöä, lyöntejä ja alennusta.

Syynähän on yksinkertaisesti se, ettei se nainen pysty tällaiseen päätökseen tai ainakaan sen pitämiseen eikä toki pysty mieskään. Heitä pitää otteessaan intohimo ja tarkemmin sanoen halu. Tahto ei riitä sellaisen halun taltuttamiseen. Kyseessä on klassinen kahden hulluus –folie à deux.

Monesta asia on käsittämätön ja se johtunee juuri siitä, ettei heillä itsellään ole tällaisia haluja, siis yhtä voimakkaita, tai sitten ainakin tahto riittää sen herraksi pääsemiseen. Eivät he pysty tilannetta itselleen kuvittelemaan.

Isoisäni kommentoi hieman vastaavaa tapausta, erästä miestä, juurevan kansanomaiseen tapaansa: toisilla on vika kulokussa (ryyppääminen), toisilla mulokussa, mutta tällä miehellä ne on molemmissa. No, hän oli ankarasti jumalinen mies, joka huolehti siitä, ettei hänen pojistaan koskaan voitaisi mitään vastaavaa sanoa.

Se tapahtui kuitenkin 1950-luvulla, jolloin elettiin toisenlaisessa kulttuurissa ja jolloin hyveet ja arvot olivat nykyiseen verrattuna vastakkaiset. Hedonismi ei ollut vielä arvoista ylin, nythän se on.

Varmuuden vuoksi totean, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että nainen nauttii seksistä, päinvastoin. Siitä paitsi tiedän, että tietty osuus naisista saa seksistä niin paljon nautintoa, että se helposti heidät addiktoi. Suurin osa ei sen sijaan koko asiaa ymmärrä eikä voikaan ymmärtää ja se siitä. Siitä, mitä ei voi kielellä esittää, on pakko vaieta, opetti jo Wittgenstein.

Romaanissa kuvaus kiertää tiettyä narsistista kehää, jonka keskiössä on omaa haluaan ja sen täyttymystä (kamerallakin) kuvaava nuori nainen. Välikappaleena on nuori mies, jonka ainoa avu on se, että hän kykenee antamaan ylivertaisen nautinnon.

Kyseessä ei ole varsinaisesti paha poika, vaan ressukka. Päähenkilö joutuukin toteamaan, ettei mitenkään voi viettää loppuelämäänsä tällaisen kanssa. Itse asiassa miestä ei edes kehtaa esitellä poikaystävänään, sillä hän on hieman jotenkin jälkeenjäänyt. Yhteen asiaan häntä toki sopii käyttää.

No, kyllä naisenplanttu toki yrittää olla ystävällinen ja helläkin ja hänestä tuntuu, että hän todella rakastaa, mitäpäs se ihana seksi nyt muutakaan olisi?

Kun ylkäehdokas ei kuitenkaan sängyn ja muiden muhinoimispaikkojen ulkopuolella kykene yhtään mihinkään eikä edes sitä yritä, on tilanne masentava. Sitä paitsi hän osoittautuu patologiseksi valehtelijaksi ja varkaaksi.

Mitä erikoista tuossa nuorukaisessa oikeastaan on? Päähenkilöllä on kyllä muitakin seksikokemuksia ja suhteita, eivätkä nekään niin huonoja ole. Eräs ystäväni yritti aikoinaan neuvoa vastaavassa tilanteessa ollutta naista vakuuttamalla, että kyllä se kalu löytyy muiltakin, kuin tuolta lurjukselta. Mutta eihän se auttanut, jotakin muutakin siinä oli.

Kirjoittajan mukaan päähenkilön lumosi miehen kauneus, mutta ei vain se. Itse asiassa Vadim ei ollut edes oikein miehekäskään vaan jopa hieman päinvastoin. Jokin tuossa onnettoman lurjuksen habituksessa siis piti hyväksikäyttäjää otteessaan. Lapsenomaisuus?

Vai käytettiinkö tässä juuri naista hyväksi? Ainakin häneltä säännöllisesti varastettiin rahaa. Se kyllä oli sikäli ymmärrettävää, että jopa harjoittelijan palkoilla siitä riitti tuohon aikaan varastettavaksi. Vuoden 1998 suurdeflaation jälkeen se, joka Venäjällä sai palkkansa markoissa, eli kyllä leveästi. Sehän muistetaan.

Kirja sijoittuu aikaan, jolloin Putin nousi valtaan eli siis vuosituhansien vaihteeseen. Silloin Suomen ja Venäjän välillä vallitsi elintasokuilu, joka kuului maailman syvimpiin. Tämähän ei tilanne ole ollut enää pitkään aikaan, mitä monet eivät ymmärrä. Silloin joka tapauksessa näin oli.

Tällainen tilanne aiheuttaa vääjäämättömästi omat seurauksensa myös seksin markkinoilla. Ne venäläiset tytöt, joilla oli mitä myydä, joutuivat kiusaukseen ja sama koski niitä suomalaisia, joiden teki mieli ostaa.

Voidaan väittää, ettei Vadim kuulunut tähän kategoriaan lainkaan, mutta epäilen kyllä, että hänetkin on syytä ymmärtää myös tässä kontekstissa. Mahdollista toki on, että tarina tapahtuisi myös juuri tänään, vähänkö meillä on nuorisoa, jolla on niin sanoakseni vika sekä kurkussa, että alempana. Eto sudba, sanoisi venäläinen.

Naisena päähenkilö tietenkin herätti venäläisissä oudoksuntaa. Hän oli sikäläisittäin sanoen valkoinen varis, niin boheemipiireissä kuin seurustelikin.

Venäläiset miehet kummastelevat naista, joka ei oikeastaan tunnu lainkaan kuuluvan naissukupuoleen, joka Venäjällä tuolloin korosti ja yhä korostaa naisellisuuttaan. Kyseessä oli ikään kuin jokin kolmas sukupuoli. Vadim taas huomasi olevansa oikeastaan jollakin tavalla naisellinen.

No, tästähän pääsemmekin muodikkaaseen identiteettipolitiikkaan ja naisen oikeuteen olla aktiivinen ja niin edelleen. Vahvaa naista tai edes itsenäistä ei tästä kirjasta kuitenkaan löydy, joten kaikki ei ole pelkkää kliseetä ja hyvä niin.

Vahvasti eletyn tuntuahan romaanissa on, se mahtanee myös olla aivan poikkeuksellisen postmoderni kuvatessaan kokemuksen kuvaamista ja kuvaamisen aiheuttamaa reaktiota.

Onhan siinä kuvaamisen aihetta ollut. Onnittelut vain onnistumisesta!