keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Intellektuellien puolustus



Intellektuellit ja synkkä kolmio

Synkkä kolmio (dark triad) on ammattipiireissä nimityksenä persoonallisuustyypille, jossa yhdistyvät narsismi, machiavellismi ja psykopatia.
Itse asiassa vain ensimmäinen ja viimeinen kai ovat käypiä psykiatrisia luonnehdintoja. Machiavellismi, jota on myös epäilty lieväksi psykopatian muodoksi, joka tapauksessa liittyy tiiviisti noihin patologisiin ilmiöihin.
Narsismille ovat tyypillisiä suuruuskuvitelmat, ylpeys, egoismi ja empatian puute, psykopatiaan taas liittyvät antisosiaalinen käytös, impulsiivisuus, itsekkyys, tunteettomuus ja katumattomuus.
Machiavellismille sanotaan olevan luonteenomaista toisten ihmisten manipulointi ja hyväksikäyttö, kyyninen piittaamattomuus moraalista ja keskittyminen omaan etuun ja pettämiseen. Tunnistamme tällaiset tyypit helposti kulloistenkin mahtimiesten läheisyydestä, jonne ne kerääntyvät kuin häntäkärpäset liehakoiden ja ylistäen isäntänsä mahtavuutta. Niille totuudella ja valheella on vain surinan arvo ja ainoaa todellista suuruutta edustaa tuoreen ulosteen loppumattomuus.
”Synkän kolmion” persoonallisuustyyppien on havaittu korreloivan aggressiivisuuden, rasismin ja öykkäröinnin kanssa. Historiasta tuttu SA-miehen prototyyppi voisi siis hyvin sopia esimerkkihenkilöksi.
Joskus puhutaan myös ”pimeästä neliöstä”, jossa narsismiin, machiavellismiin ja psykopatiaan yhdistyy vielä sadismi. Ehkäpä Heinrich Himmler etsi ja löysi juuri tällaisia tyyppejä SS-joukkoihinsa. Voisi ainakin ajatella heidän viihtyneen siellä mainiosti.
Mutta miten ”kolmion” tai ”neliön” ominaisuudet suhtautuvat toisiinsa? Henkiset poikkeavuudet eivät yleensä vielä predestinoi ihmisiä rikollisuuteen tai muuhun pahuuteen, tuskin myöskään intellektuelleiksi tai näyttelijöiksi. Lähes kaikkia henkisiä valmiuksia voi käyttää myös hyviin tarkoituksiin. Mikä hallitsee ”synkän kolmion” ihmisiä ja onko yhteiskunnalla toivoa siitä, että heistä voisi tulla täysiarvoisia kansalaisia?
Kuten edellisestä selviää, asian ydin on siinä, että niin ”kolmiossa”, ”neliössä” kuin niiden komponenteissakin on aina kyse siitä, että oma ego hallitsee elämää, jossa sivullisille on tarjolla vain välineen rooli.
Ihminen, joka ei välitä toisten kärsimyksistä tai jopa nauttii niistä on ehkä sopiva vanginvartijaksi, mutta pystyisikö hän vaarantamaan ja jopa uhraamaan itsensä vieraiden ihmisten puolesta?
Saattaisi ensi näkemältä olla vaikea ymmärtää, että niin monet poliittiset fanaatikot ovat joka tapauksessa epäitsekkäitä ja suorastaan pyrkivät uhrautumaan aatteensa puolesta. Asian ydin on mitä ilmeisimmin projektiossa ja introjektiossa. Narsisti tavallaan ulottaa itsensä käsittämään koko sen yhteisön, johon hän samaistuu ja sulkee taas muut sen ulkopuolelle. Hänelle ei ole olemassa itsensä lisäksi muita, mutta tuo hänen egonsa saattaa pullistua käsittämään koko hänen sukunsa tai kansansa. Muut ihmiset taas leikkautuvat oman viiteryhmän ja samalla koko ihmisyyden ulkopuolelle. He ovat ”toisia”.
Siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan selitys siihen, miksi tietyt ihmiset saattavat samaan aikaan olla niin totaalisen julmia vihollisilleen ja mitä sentimentaalisimpia palvojia oman ryhmänsä jäsenille, etenkin sen symbolisille johtajille, joille he alistuvat sadomasokistisen kaavan mukaisesti.
Kuten me vanhat ihmiset vielä muistamme, Theodor Adorno luonnosteli aikoinaan sodan jälkeen autoritaarisen persoonallisuustyypin. Sen edustajia löysi helposti saksalaisista poroporvareista, jotka olivat aina valmiina tottelemaan ylempiensä käskyjä, millaisia tahansa. Ilman saksalaista poroporvaria Hitlerin valta ja varsinkaan holokausti tuskin olisivat edes olleet mahdollisia.
 Adorno ja yleisemminkin Frankfurtin koulukunta tekivät itse asiassa juuri pikkuporvaristosta historian konnan. Saksan työväenluokka oli sinänsä vahva ja sen olisi pitänyt kyetä sosialistiseen vallankumoukseen, jota älymystöpiireissä usein pidettiin kaikkien ihmiskunnan ongelmien patenttiratkaisuna. Tuo luokka oli kuitenkin pikkuporvarillisten vaistojen turmelema ja, kuten vitsailtiin, se ei koskaan kykenisi valtaamaan rautatieasemia, jos sille kieltäydyttäisiin myymästä laiturilippuja.
Tällainen käytös ei kuitenkaan itse asiassa viitannut hävittäviin narsistisiin ja sadistisiin taipumuksiin, vaan pikemminkin aitoihin kansalaishyveisiin, kuten kurinalaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen. Psykopaateilta tällainen kyky puuttuu ja he ovat taipuvaisia impulsiivisuuteen ja ”kiksejä” tarjoaviin seikkailuihin sekä yleensäkin lyhytjännitteiseen elämäntapaan.
”Pikkuporvarillinen” kunnollisuus ja kurinalaisuus taas ovat niitä ominaisuuksia, joita todelliset vallankumoukselliset ovat aina halveksineet ja pitäneet paheista suurimpina. Venäjällä lokakuun vallankumoukseksi nimitetty kaaos oli ennen muuta rahvaan hallitsematonta riekkumista. Venäjän tuntijat nimittivät sitä nimellä ”volja”, kyseessä oli vapaus tehdä mitä halusi eikä pelkästään pakkovallasta vapautuminen.
Tällaista orgiaa ei Saksassa koettu, vaikka sen perinteinen hyvä järjestys kyllä järkkyi vuoden 1918 mellakoissa, jotka vielä muutamin paikoin lähivuosina uusiutuivat.
Paul Johnsonin tunnetussa teoksessa ”Intellectuals” esitetään karu galleria häiriintyneitä tyyppejä, jotka ovat kulttuurissamme kunnostautuneet palvottuina intellektuelleina.
Huomattakoon, ettei Johnsonin kirjan nimessä ole määräävää artikkelia. Kyseessä ovat siis eräät tietyt intellektuellit pikemmin kuin koko se joukko, jota kutsutaan tuolla nimellä ja joka haluaa siihen samaistua.
Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, miksi näin monet alan kuuluisuudet ovat niin ilmeisesti olleet henkisesti tasapainottomia ja miksi heihin siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi on suhtauduttu niin kritiikittömän palvovasti. Siitäkin Johnson antaa paljon puhuvia esimerkkejä.
Jean-Jacques Rousseau kuuluu tietenkin Johnsonin galleriaan. Hänen henkilöhistoriansa pääpiirteet ovat yleisesti tunnettuja. Tuo altruismin ja luonnonmukaisuuden sentimentaalinen palvoja kohteli lähimmäisiään mitä raaimmin. Lapsensa tuo hellän kasvatuksen entusiasti pakotti lähettämään lastenkotiin.
Johnson siteeraa erästä nykyisempää tutkijaa, joka on listannut Rousseaun paheet. Hän oli ”masokisti, ekshibionisti, neurasteenikko, hypokondrikko, onanisti, latentti homoseksuelli, kyvytön normaaliin vanhemman kiintymykseen, kehittyvä paranooikko, narsistinen introvertti, jonka taipumus teki hänestä epäsosiaalisen, täynnä syyllisyydentuntoja, patologisen arka, kleptomaani, infantiili, ärtyisä ja surkea”.
Nykyaikainen ennakkoluuloton lukija voi tietenkin kuitata tämän listan lyhyesti –entäs sitten? Nuo ominaisuudet ovat aikakautemme perspektiivistä ihan OK. Osaksi ne ehkä ovat hieman ikäviä, mutta mitäpä ne kuuluvat Rousseaun toimintaan filosofina?
Kiinnostavaa joka tapauksessa on, että noita paheita tai aikakauden perspektiivistä katsoen vähintäänkin vajavaisuuksia ei ihailijoiden piirissä ainoastaan kieltäydytty näkemästä, vaan Rousseauta suorastaan palvottiin myös persoonallisuutena. Hänen tavaton kuuluisuutensa ja historiallinen vaikuttavuutensa varmaan olivat riittäviä syitä sille, että hänen tavaroitaan, viimeistä tupakkakukkaroa myöten kohdeltiin kallisarvoisina reliikkeinä.
Kummallisempaa sen sijaan on, että häntä nimitettiin ”Pyhäksi Rousseauksi” (George Sand) tai peräti ”Kristuksen kaltaiseksi sieluksi, jolle vain taivaan enkelit olisivat sopivaa seuraa” (Schiller). Tolstoi kertoi, että kaksi suurinta vaikuttajaa hänen elämässään olivat olleet Kristus ja Rousseau ja nykyisemmän sukupolven oppi-isä Claude Levi-Strauss kommentoi: ”Hän on mestarimme ja veljemme… jokaisen sivun tässä (minun, Levi-Straussin) kirjassa olisi voinut omistaa hänelle, ellei se olisi ollut arvotonta hänen suuren muistonsa rinnalla”.
Paul Johnsonilla on hyvä perusteet puolellaan, kun hän arvioi, että Rousseau oli nerokas kirjailija, mutta tasapainoton sekä elämässään että kirjoituksissaan. Hieman pirullisesti Johnson antaa viimeisen sanan eräälle Rousseaun rakastajattarista, jonka mielestä filosofi oli ”kiinnostava hullu”.
Rousseaun mielestä paheet kuitenkin johtuivat ennen muuta yhteiskunnasta ja hän epäilemättä olisi voinut karistaa epämiellyttävät luonnehdinnat niskoiltaan kuin hanhi veden. Eihän syypää hänen lurjusmaisuuteensa ollut hän itse, vaan Ranska, se yhteiskunta, joka häntä ympäröi ja tyrannisoi.
Tässä on kuitenkin kiinnostavaa pohtia, miten Rousseaun tapaus suhtautuu ”pimeän kolmion” syndroomaan. Johnsonin kokoamien tietojen mukaan hänen tuttaviensa todistus oli varsin yksimielinen: David Humen mielestä hän oli ”hirviö, joka piti itseään ainoana merkittävänä olentona koko maailmankaikkeudessa”. Diderot, joka tunsi hänet hyvin, katsoi, että hän oli ”petollinen, turhamainen kuin Saatana, kiittämätön, julma, tekopyhä ja täynnä ilkeyttä”. Voltairen mielestä hän oli ”turhamainen ja halpamainen hirviö”.
Näyttää siis pahasti siltä, että ”synkän kolmion” ulottuvuuksista ainakin narsismi on monen kuuluisan intellektuellin persoonassa vahvasti läsnä ja ilmeisesti ainakin jonkinasteinen psykopatia. Kaikesta sentimentaalisuudestaan huolimatta filosofi oli kykenemätön vanhemmuuden tunteisiin ja lähetti lapsensa lastenkotiin, jollaiset tuohon aikaan lienevät muistuttaneet enemmän helvettiä kuin mikään nykyaikainen instituutio, amerikkalaiset vankilat mukaan lukien.
Machiavellismista puheen ollen, koko hänen oppinsa yhteistahdosta rakentui itse asiassa sen periaatteille. ”Yhteistahto” oli luomus, jonka avulla oli mahdollista perustella lähes mitä tahansa aatetta riippumatta siitä, ketkä sitä kannattivat ja miten paljon heitä oikeastaan oli.
Bertrand Russell kertoo lapsena kysyneensä isältään, kuka oli Rousseau, jolloin hänelle oli vastattu: ”Muuan hyvin paha mies, poikani!” Russell itse oli Rousseaun ajatusten suuri kriitikko ja hänen persoonansa poikkesi monessa suhteessa kyynelehtivästä ja epävakaasta Rousseausta, mutta molemmat olivat intellektuelleja par excellence.
 Ehkä jo tämä yhteinen intohimo antaa aihetta olettaa, että heillä oli myös henkisesti paljonkin yhteistä? Russellin omaelämäkerrasta ja Johnsonin kirjasta päätelleen Russell oli kuitenkin valoisampi tyyppi. Hänen merkittävin heikkoutensa olivat naiset, mutta pidäkkeettömyydelleen hänellä oli tarjota filosofiset perusteet, jotka monet naiset myös jakoivat. Russell olisi voinut kuulua Dostojevskin galleriassa kevyempään, ”isien” sukupolveen. Hän kieltäytyi tunnustamasta pahuutta eikä itsekään sitä edustanut. 
  Russell muistutti ulkonäöltään lintua ja kehitti vanhemmiten yhä vastenmielisemmän kotkottavan naurun, mutta hän valloitti älyllään ja kaatoi naisia kuin heinää. Kysyntä luo tarjontaa ja ehkä tuo myöhempien aikojen Don Juan oli omassa kategoriassaan miesten parhaita.     
Päinvastoin kuin Russellille, Leo Tolstoille seksuaalisuus oli demoni, jota vastaan hän taisteli ja josta hän kärsi. Kuten tunnettua, hän saarnasi pidättyvyyttä, leimasi taiteen himojen herättämiseksi ja yleensäkin näki seksuaalisuuden alentavana, suurena lankeemuksena.         
Omasta suuruudestaan Tolstoilla sen sijaan ei ollut epäilyksiä, tai ainakin niiden torjuminen onnistui vaivatta. Paul Johnson katsoo, että Tolstoi katsoi olevansa Jumalan veli ja joskus näytti jopa siltä, että hän piti itseään vanhempana veljenä.
Tämän voinee kuitata ilkeänä henkevyytenä. Mielestäni on täysin mahdollista nähdä asia siten, että Tolstoi uskoi kaikkien ihmisten samanarvoisuuteen Jumalan edessä ja Jumala taas oli hänelle yksinkertaisesti totuus, vilpittömän sydämen valaistuminen, jota suuret opettajat ajasta aikaan olivat saarnanneet. Tämä ajatushan on buddhalaisuuden ytimessä ja sieltä myös Tolstoin opit olivat peräisin.
Tolstoi ei ehkä sellaisenaan kannattanut Feuerbachilta juontuvaa ihmisjumaluuden ideaa. Jotakin samankaltaista oli kuitenkin hänen kapinassaan kirkkoa ja uskontoa vastaan. Niitä hän syytti totuuden vääristelystä ja etsi totuutta ihmisestä eikä tuonpuolisesta. Valtiota hän piti pyhän Augustinuksen tapaan ”suurena rosvojoukkona”. Toisin kuin jälkimmäinen, hän ei antanut sille armoa edes siksi, että se olisi hallitsijan väline oikeuden harjoittamiseksi. Valtio, kirkko ja seksuaalisuus olivat sinänsä väärin.
Tolstoi vaati siis mahdottomia yhtä tinkimättömästi kuin jo hänen kuuluisampi esikuvansa Jeesus. Nikolai Berdjajevin mielestä hänen maksimalisminsa oli ”demonista” tai ”saatanallista” eli kapinaa Jumalaa vastaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen sen hajottavaa merkitystä sitten alettiin myös intellektuellien piirissä kauhistella, kun vahinko jo oli tapahtunut. Ennen vallankumousta Tolstoi oli jo kirottu niin kirkon kuin valtionkin taholta, mutta lähinnä vain mustasotnialaiset intellektuellit tohtivat kritisoida häntä. No, myös Gorki kritisoi, koska Tolstoi hänen mielestään oli …poroporvari.
Joka tapauksessa Tolstoi sai tavattomasti seuraajia yhteisen kansan parista ja Suomessakin hänen pamflettikirjasiaan myytiin runsaasti. Intellektuellina Tolstoi paradoksaalisesti ylisti toisaalta yksinkertaisen kansan viisautta ja toisaalta niitä suuria opettajia eli siis intellektuelleja, jotka ajasta aikaan olivat tuoneet kansalle valaistuksen.
Tolstoin kirja ”Mitä meidän siis on tehtävä” julkaistiin heti vuonna 1908 myös suomeksi. Sen radikalismi hämmästyttää tänäkin päivänä. Jotkut sen perusolettamuksista ovat ilmeisen vanhentuneita, kuten kuvitelma siitä, että vain ruumiillinen työ on oikeasti työtä ja ns. henkinen työ pohjimmiltaan pelkkää huvia. Mutta ehkä sen voisi vielä myydä etelän hikipajojen työläisille?
Joka tapauksessa ”Jasnaja Poljanan äijä” eli Taata Sillanpään sanoin ”iso ryssä” vaati kaikilta mahdottomia. Itse hän yritteli aina välillä ryhtyä ruumiilliseen työhön ja pidättäytyä seksistä, mutta eihän siitä oikein mitään tullut.
Epäilemättä Tolstoita voi joka tapauksessa pitää eräänlaisena vaatimattomuuden suurmiehenä, jonka viitan rei’istä saattoi kyllä pöyhkeys vilahdella ja jonka ego tosiasiassa pyöri taivaan navalla saakka. Hänen paljasjalkaisen kyntäjän hahmonsa oli tuskin sinänsä falski, mutta se oli vain ihannerooli, jota ei ollut mahdollista tavoittaa ja johon kreivi aina toisinaan pitkästyi. Persoonana hän joka tapauksessa on niin suuri, että pienempien älykköjen heittelemät kivet eivät häntä tavoita.
Niinpä Johnson saakoon tässä pitkän nenän ja samoin ne, jotka yrittävät tunkea kaikki tai ainakin enimmät intellektuellit pimeään kolmioon tai peräti neliöön.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Voltairen pappeus



Voltaire, intellektuelleista ensimmäinen
Melkisedekillä ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verratava - hän pysyy pappina ainaisesti." Hepr.7:3.

Nykyajan ihmisen on hieman vaikeata ymmärtää, miksi Voltaire oli aikoinaan niin tavattoman kuuluisa ja palvottu. Kun lukee hänen teoksiaan, niin esimerkiksi Candide on sinänsä hauska kirjanen, mutta ei kuitenkaan vaikuta aivan mullistavan nerokkaalta. Kaarle XII:n historia taas on varsin vaatimaton historiallisen kirjallisuuden edustaja, jonka lukeminen ei vielä sammuta aiheeseen liittyvää tiedonhalua saati vakuuta lukijaa kirjoittajan syvällisestä asiantuntemuksesta. Toki Voltaire kirjoitti paljon, paljon muutakin, mutta ehkäpä nuo pari näytettä antavat käsityksen siitä, miltä tuotanto maistuu. Diletanttihan ei kohteeltaan enempää vaadikaan.
Filosofian historia ei tunne mitään erityistä Voltairen saavutusta, johon kaikki myöhemmät sukupolvet olisivat joutuneet ottamaan kantaa. Voltairen suurin saavutus ilmeisesti oli hän itse: hahmo, jonka hän onnistui myymään aikansa mahtaville. Siinä todella oli jotakin uutta.
Voltairelta tunnetaan monta sangen sukkelaa sutkausta ja hänen patsaansakin välittää kuvan hilpeästä seuramiehestä, mikä hän tiettävästi oli. Henkevyys, ésprit on Ranskassa aina ollut hyvin arvostettua, siinä kuin totinen syvällisyys Saksassa ja jalo tunne Venäjällä. Kaikkea ei voi tehdä kerralla.
Ranskan vallankumouksen suuren tuntijan Thomas Carlylen mukaan Voltaire oli ennen muuta suuri rienaaja ja koska rienaaminen eikä kunnioitus oli kaikkien ranskalaisten suuri intohimo tuohon aikaan, tuli Voltairesta paradoksaalisesti heidän jumalansa: ”Ranskassa ei ollut ketään niin ylhäistä, kaunista ja jaloa, ettei hän olisi myöntänyt tämän miehen (Voltairen) olevan itseään vielä ylhäisempi, kauniimpi ja jalompi”.
Kyseessä on Carlylen rakastama paradoksi. Itse asiassa kyse oli siitä, että tuon ajan ranskalaiset olivat menettäneet aidon kyvyn ihailla ja kunnioittaa suuria miehiä. Sen takia heidän kunnioituksensa, sikäli kuin sanontaa tässä yhteydessä voi käyttää, kohdistuikin aitojen asioiden sijasta tähän lurjukseen, joka ei ollut enempää kuin vain rienaaja, persifleur.
Carlylen analyysi, joka on vallankumouksellista Ranskaa kohtaan niin ankara, perustuu hänen mystiselle filosofialleen, joka nosti suuret miehet, sankarit, historian keskipisteeksi. Voltaire, jonka toiminnan tuloksena lopulta oli Ranskan vallankumous, ei Carlylelle ollut sanan varsinaisessa merkityksessä suuri. Sen sijaan hän oli kyllä aikansa symboli ja sen pisimmälle viety saavutus alallaan.
Muuten, eräs saksalainen oppinut antoi joskus väitöskirjalleen nimen: ”Thomas Carlyle. Ein Voltaire Schottischer Prägung”. Täysin ymmärrettävä ja järjellinen näkökulma, mutta itse tutkimuksen sankari saattoi vaivaantuneena käännähtää haudassaan.
Missä siis oli tämä Voltairen merkittävyys, jonka aikalaiset todella niin varauksettomasti tunnustivat? Epäilemättä kyseessä oli ennen muuta vapautuminen auktoriteeteista. Nykyajan ihmisen on vaikea ymmärtää, miten valtavan vaikutuksen Isaac Newton aikanaan teki luomalla taivaanmekaniikan, joka selitti mystisinä pidetyt tähtien liikkeet yhdellä ainoalla periaatteella, gravitaatiolla. Suoritusta verrattiin Jumalan luomistyöhön: ”Let Newton be –and All was light!” runoili Alexander Pope.
Aivan ilmeisesti Voltairen ajateltiin saaneen aikaan jotakin samankaltaista. Kun hallitsijat julistivat saaneensa vallan Jumalalta, kehotti Voltaire heitä esittämään valtakirjansa. Koko se valtava koneisto, joka edusti maan päällä Jumalan valtakuntaa, osoittautui Voltairen käsittelyssä hiekalle rakennetuksi.
Jos enempää pappi kuin hallitsijakaan eivät voineet osoittaa vaatimustensa perustuvan johonkin ihmistä korkeampaan auktoriteettiin, niin mihin ne silloin oikein perustuivat ja miten niihin piti suhtautua?
Varsin vakuuttavan päättelyn mukaan nuo vaatimukset olivat peräisin ihmisistä ja heidän järkeilystään.  Muussa tapauksessa ne olivat pelkkää taikauskoa.
Järkeilyyn voitiin vastata vain paremmalla järkeilyllä. Oikeassa oleminen ei voinut perustua ilmoituksen auktoriteettiin, vaan kaikki ihmiset ponnistivat samalta tasolta. Heistä paras oli se, joka päätteli parhaiten, pystyi ja uskalsi selvittää sen, mitä kertoivat logiikan ikuiset totuudet. Hänelle kuului oikeassa olemisen kunnia. Jumala oli syösty jalustaltaan ja karkotettu aistimaailman takaisiin sfääreihin, hän ei enää osallistunut keskusteluihin. Hänen vapaana olevan paikkansa oli perinyt ihminen, intellektuelli, jonka sanoista oli nyt etsittävä korkeinta totuutta.
Tarinan mukaan sivistyneen ihmisen kuului niin itsestään selvästi tuntea Voltaire, että olisi ollut mautonta kirjoittaa hänen hautakiveensä muuta kuin tuo yksi sana. Itse asiassa Pariisin Pantheonissa noita sanoja kyllä on useampiakin.
Kuten aikoinaan Horatius, olisi Voltairekin saattanut sanoa omnis non moriar,  ”kokonaan en kuole!” Hänen suhtautumisessaan kuolemaan on jotakin sekä hänen persoonallisuudelleen ja roolilleen että myös aikakaudelle tyypillistä ja uutta. ”Viivyttäisin kuolemista, jos keksisin jonkin hyvän henkevyyden (bon mot)” hän kuuluu sanoneen. Hänen autoepitafinsa kuului:
Ci-gît VOLTAIRE
De l'Académie française.
Il a franchi le seuil
et n'a quitté son fauteuil
que pour le Père-Lachaise.
Tässä lepää Voltaire Ranskan akatemiasta. Hän on siellä jättänyt tuolinsa, mutta nojatuolistaan hän luopui vain isä Lachaisen (hautausmaan) hyväksi.
Mutta kuoleman jälkeisestä maailmasta, josta kirkko niin paljon puhui ja jolla se valtaansa ja asemaansa perusteli, ei aikansa filosofikirjailijoiden johtotähdellä ollut paljon sanottavaa:
On meurt deux fois, je le vois bien:
Cesser d'aimer et d'être aimable,
C'est une mort insupportable;
Cesser de vivre ce n'est rien
.

Hyvin ymmärrän, että kuolemia on kaksi,/ se kun lakkaa rakastamasta ja se kun lakkaa olemasta rakastettava/. Se on sietämätön kuolema, /mutta elämästä lakkaaminen ei ole mitään.
Kuitenkin tavallinen kuolevainen, tuona aikana, jolloin jokaisen elinpäivien määrä oli paljon nykyistä lyhyempi ja arvaamaton lähtö saattoi koska tahansa odottaa, toki kovasti halusi tietää, mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuisi. Ehkä taivasta ei olisi, ehkä ei helvettiä, mutta mitä sitten oikein oli? Siitä riimitteli filosofeista suurin:
Nous naissons, nous vivons, bergère,
Nous mourons sans savoir comment;
Chacun est parti du néant:
Où va-t-il?...Dieu seul le sait, ma chère
-Niin synnymme ja elämme me, paimenparka, /niin tietämättä kuolemme me, joka mies/ On tyhjästä kai kaikki lähtenyt /ja minne päätyy, Luoja yksin ties.
Filosofeista viisain tai ainakin nokkelin ei siis pystynyt paimenelle itse substanssista sanomaan yhtään mitään. Sen sijaan hän pystyi esittämään uuden suhteen kuolemaan. Se oli henkevän aristokraattinen. Ehkäpä siinä oli jotakin samaa kuin antiikin epikurolaisuudessa. Kansanjoukoille sitä ei kannattanut myydä, heidän aikansa koitti vasta parinsadan vuoden kuluttua, jolloin kaikenkarvaiset Dawkingsit sanovat taas saman uudelleen, mutta paljon, paljon lahjattomammin kuin Ferneyn irvileuka.
Kieltämättä intellektuellit harvoin nousivat yhtä korkeaan asemaan kuin Voltaire, joka oli tämän alan ensimmäinen todellinen eurooppalainen uranuurtaja –ei tiedemies, ei taiteilija, vaan jokapaikan päältäpäsmäri ja harrastelija. Mutta tärkeintä tässä on periaate: jos etsit korkeinta totuutta tai sen auktoriteettia, älä käänny Jumalan, hallitsijan äläkä klassikoiden puoleen. Korkeinta on järki ja sen vuoksi sinun on syytä kääntyä järjen ruhtinaiden eli, kuten myöhemmin sanottiin, intellektuellien puoleen.
Koska lähimpänä sitä paikkaa, jossa Jumala ennen asusti, oleilivat nyt filosofit, oli myös tavallisen kansalaisen mahdollista hakeutua kohti olemassaolon korkeimpia tasoja omaksumalla filosofien ajatuksia. Heidät saattoi haastaakin, sillä kaikkien yläpuolella oli yhteinen Järki ja siitä olivat osallisia kaikki ihmiset, kuka enemmän kuka vähemmän.
Kenelle tahansa intellektuellille avautui tästedes mahdollisuus huumaantua maailman hallitsemisesta järjen keinoin. Ihmisjärki, sama, joka oli selittänyt taivaankappaleiden liikkeet, oli ase, joka tarvittaessa myös ohjasi käytäntöä. Se myös siunasi niin poliittisen toiminnan suunnan kuin siinä käytettävät aseet. Uusi hallitsija, in spe oli nyt intellektuelli, joka raivasi tieltään myös papiston. Ainakin teoriassa saattoi jokainen nyt asettua hallitsijoiden ja pappien yläpuolelle, itse asiassa siis asettua itse papiksi. Hallitsijat eivät taas hevin luopuneet istuimistaan, olipa niiden pitämiselle perusteita tai ei.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Ajankohtainen Leontjev?



Konstantin Leontjev ja Venäjän mahtivaltio

”Eikö olisikin hirvittävää ja loukkaavaa ajatella,
että … apostolit saarnasivat, marttyyrit kärsivät,
runoilijat lauloivat, taiteilijat maalasivat…. vain
sen takia, että ranskalainen, saksalainen tai venäläinen
porvari säädyttömässä ja naurettavassa puvussaan
viihtyisi ”yksilöllisesti” tai ”kollektiivisesti” koko
tämän suuruuden raunioilla? Venäjää on edes hieman
pakastettava, ettei se ”mätänisi”.

Konstantin Leontjev syntyi vuonna 1831 ja kuoli vuonna 1891, joten hänellä oli onni poistua tästä maailmasta hieman ennen kuin se, mitä sanotaan Venäjän kirjallisuuden hopeakaudeksi, puhkesi täyteen tolkuttomaan kukkaansa.
Leontjev olisi ehkä tosin viihtynyt erinäisten antiporvarillisten friikkien seurassa tai ainakin tuntenut heitä kohtaan sympatiaa. Se, mitä hän ei olisi sulattanut, olisi ollut se pidäkkeettömän hedonismin saarnaaminen, mikä oli tyypillistä Venäjän dekadenssille. Leontjev, jos kuka, puhui kyllä dekadenssista, mutta hän ei ylpeillyt siitä, saati saarnannut sitä, vaan kärsi siitä syvästi.
Leontjev, jota myös on nimitetty Venäjän Nietzscheksi, halveksi hedonismia, hyvinvointia ja poroporvarillisuutta (мещанство). Tämä viimemainittu seikka yhdisti kyllä hänet koko venäläisen intelligentsijan traditioon, jossa tuskin tapaamme ketään, joka ei olisi ollut poroporvarillisuuden vannoutunut vihollinen.[1]
Siihenpä yhtäläisyydet sitten päättyivätkin. Leontjevia olisi ollut vaikea kuvitella vaikkapa Maksim Gorkin tai Vladimir Majakovskin poliittiseksi liittolaiseksi, vaikka tässä on kyllä syytä olla varovainen. Nietzsche, yli-ihminen, ja vallitsevan kulttuurin kelvottomuus olivat kuin olivatkin hyvin tärkeitä myös viimemainituille. Myös suunnaton ego oli heille yhteinen nimittäjä.
Leontjev oli avoimesti taantumuksellinen ja hänen lausahduksensa Venäjän ”pakastamisesta” yhdistetään usein juuri Aleksanteri III:n ajan taantumukseen, Mihail Katkoviin ja Konstantin Pobedonostseviin eikä millään muotoa siihen intelligentsijan etujoukkoon, joka julisti vihaavansa itsevaltiutta, porvareita -ja myös hyvinvointia-  ja rakastavansa sen sijaan kansaa, tuota kaiken kärsinyttä Venäjän mystisen voiman lähdettä, oppimatonta ja lapsenomaista, mutta juuri siksi niin suuren viisauden omaavaa ihmismassaa.
Leontjev sen sijaan oli aristokraatti. Siinä, että kansa kärsi, ei hänen mielestään ollut mitään vikaa, eikä muu ollut sitä paitsi mahdollista. Tärkeää ja merkityksellistä oli se, jos miljoonien kärsimysten ansiosta saataisiin aikaan edes yksi mestariteos. Silloin ei kärsimys olisi ollut turhaa.
Eurooppa tyrkytti Venäjälle nyt jotakin päinvastaista. Se ei enää ollut se ”pyhien hautojen” ja suurten muistojen valtakunta, josta myös Dostojevski puhui, vaan loppumattoman lattean ”onnen” tavoittelun kotimaa. –Jos Eurooppa joskus rohkenisi ”tyrkyttää meillekin uusien lakiensa mätää ja saastaa vähäpätöisestä maallisesta autuudesta, radikaalista maallisesta kaiken kattavasta helppohintaisuudesta (о земной радикальной всепошлости)» oli Venäjän turvauduttava bysantismiin. Vain sen avulla se saattoi kestää.
Mitä merkillistä oli sitten bysantismi?  En ole oikein saanut asiasta tolkkua ja epäilen hieman, ettei myöskään Leontjev itse pystynyt muodostamaan siitä selkeätä loogista kuvaa. Mutta miksipä suuria ajatteleva vaivautuisi askartelemaan niin vähäisen asian kuin kaikille yhteisen logiikan kanssa? Sen kai voi jättää niille kaiken maailman Büchnereille ja Haeckeleille, jotka eivät pystyneet nousemaan korkeampiin sfääreihin.
Sillä Leontjevin maailmassa mystiikalla oli korkein sija. Toisin kuin mystikot yleensä, hänelle kyse ei ollut niinkään yksilöllisestä kokemuksesta kuin kollektiivisesta. Valtio ja sen sotilaalliset urotyöt olivat mystisiä asioita ja sopivat palvonnan kohteeksi.
Venäjän intelligentsijalle tämä vallan palvonta oli jo loukkaavaa. Valta, власть, kansan kiduttaja, intelligentsijan murhaaja, työtätekevien riistäjä ja puolivillaisen herrasväen lauman elättäjä: siinäpä palvonnan kohde! Eikö jokaisen säädyllisen intelligentin velvollisuutena ollut nimenomaan vallan vastustaminen, tarvittaessa jopa itsensä uhraaminen sen vastaisessa taistelussa?
Leontjevin mielestä näin ei ollut asia. Yksilöllisyys, individualismi, oli tälle hengen ylimykselle toki tärkeä asia. Hän itse meni Athoksen luostariin harjoittamaan askeesia ja olemaan kahden Jumalansa kanssa, jota siis piti itselleen arvollisena seurana. Mutta massoille sopivat toisenlaiset arvot ja instituutiot. Saksalaisten filosofien usein kaipaama Zwangherr oli myös Leontjevin mielestä tarpeellinen ja ylistettävä asia tässä maailmassa.
Pelon ja rakkauden sekoitus, niistä täytyy ihmisyhteisöjen elää, jos ne elää haluavat…” kiteytti Leontjev. ”Kunnia, sotakunnia, niin, valtakunnan ja kansan sotilaallinen kunnia, sen taide ja runous, ne ovat tosiasioita. Ne ovat olemassa olevan luonnon todellisia ilmiöitä, ne ovat saavutettavissa ja siitä huolimatta korkeita”.
Leontjevin on sanottu harjoittaneen väkivallan esteettistä kulttia. Jopa kristinuskon hän onnistui tulkitsemaan synkän väkivallan ja pelon eikä rakkauden uskonnoksi väittää Nikolai Berdjajev.
Entä se Bysantti? Mitä se tähän kuuluu? Bysantin, eli Konstantinopolin, muinaisvenäläisen taruston Tsargradin valloittaminen oli Leontjevin mielestä Venäjän kansallinen tehtävä. Sitähän se todella oli ollut jo Katariinasta lähtien eikä Leontjevin nimikään suotta ollut Konstantin. Päämäärä vain oli yhä saavuttamatta.
Vielä ensimmäisessä maailmansodassa Turkin salmet, joiden rannalla jo Suomen kaarti oli aikoinaan leiriytynyt, olivat Venäjän kansallinen haave, joka sopi vieläpä liberaaleille kadeteille (КД). Leontjeville itä oli Venäjän luonnollinen laajenemissuunta siksi, että näin se saattoi kokonaan kääntää selkänsä mädälle Euroopalle. Sillä Venäjän maailmanhistoriallisena tehtävänä oli pelastaa ihmiskunta hirvittävältä tuholta, jota eurooppalaistuminen moraalisesti tarkoitti. Sen takia oli välttämätöntä kehittää omaa ei-eurooppalaista perintöä ja sen takia oli otettava Konstantinopoli.
Leontjevin mielessä väikkynyt ihanteellinen Venäjä oli autoritaarinen, se arvosti sankaruutta ja uhrautumista eikä hyvinvointia ja halujen tyydyttämistä, se korosti suuruutta ja mahtavuutta, teki valtiosta itsetarkoituksen ja palvonnan kohteen. Leontjevin ihanteellinen Venäjä oli aidosti esimoderni, se osasi vielä hallita häpeämättä (властвовать беззастенчиво) eikä kumarrellut demokratiaa ja sosialismia, se oli Ioann Kronstadtilaisen  ja Aleksanteri III:n Venäjä, Pobedonostsevin Venäjä eikä Plehanovin, Struven tai Berdjajevin Venäjä…
Mutta todellisuudessa se oli myös noiden viimemainittujen Venäjä. Kaikessa ristiriitaisuudessaan nimenomaan itsevaltiuden ja tolkuttomassa ylellisyydessä elävän ylimystön Venäjä loi myös vastakohtansa, se ilmeni vanhan Leo Tolstoin anarkismissa, dekadenttien perverssiyden palvonnassa ja viimein futuristien pyhässä idiotismissa.
Leontjev oli varmaan oikeassa väittäessään, että vain vainon ja ahdistuksen oloissa taiteilija luo jotakin suurta. Siksi hänen tuli olla libre pensant absolutismin ja teokratian oloissa, mutta taantumuksellinen silloin kun liberalismi ja eudaimonismi olivat henkisesti niskan päällä…
Sellainen Leontjev oli. Ehkä hän oli satanisti, kuten Berdjajev katsoo, ehkä vain höyrähtänyt taiteilija, kuten monet muuta arvelivat. Leontjev oli liian epäkäytännöllinen ollakseen todellinen poliittinen vaikuttaja jaluostari sopi hänelle paremmin kuin ministeriö.
Mutta mitä tekemistä Leontjevilla on nykypäivän Venäjällä? Miksi Putin viime syyskuussa viittasi hänen auktoriteettiinsa puhuessaan Venäjän valtion erikoislaadusta? Vain siksikö, että Konstantin Nikolajevitš on yksi niistä suurmiehiä kansakunnan kaapin päällä, joita bolševikit halusivat hävittää kansakunnan muistista? Vaiko siksi, että valtio Venäjällä on taas samassa asemassa kuin se oli Leontjevin aikana: toisaalla vihamielinen älymystö, toisaalla ajatuksettomat kansanjoukot, bydlo jonka mystiikaksi sopivat mainiosti valtion mahti ja sotaisat urotyöt… Ларвы Николая не дают покоя...?


[1] Tästä tarkemmin ks. Тимо Вихавайнен, Внутренный враг. Борьба се мещанством как моральная миссия русской интеллигенции. «Коло», СПБ 2004. On engl. The Inner Adversary. The Struggle against Philistinism as the Moral Mission of Russian Intelliegentsia. NewAcademia, Washington DC, 2006.