sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pyhä amiraali



Pyhä vanhurskas Fjodor Ushakov

Ikoneissa ei ole aivan tavallista nähdä sotilasta nykyaikaisine kunniamerkkeineen. Poikkeus on Fjodor Fjodorovits Ušakov, joka julistettiin ensin Saranskin hiippakunnan pyhimykseksi vuonna 2000 ja sitten vuonna 2004 yleiskirkolliseksi pyhäksi. Tähän asemaan kuuluivat tietenkin asianmukaiset ikonit ja pyhimyselämäkerta. Saranskin pyhimysjuhlien kunniaksi julkaistiin kuvateos Arhistratig deržavy Rossijskoj eli siis Venäjän valtakunnan arkkistrategi –ylin sotapäällikkö.
Ikonissa Ušakovin rintaa korostavat niin pyhän Yrjön risti kuin Vladimirin ja Aleksanteri Nevskin ritarikuntien kunniamerkit. Hänen vasemmassa kädessään on miekka ja oikeassa paperi, jossa on teksti: ”Älkää vaipuko epätoivoon! Nämä pelottavat myrskyt kääntyvät Venäjän kunniaksi.”
Ušakovin elämäkertaa kuvaavassa ikonissa on kuvattu hänen voittoisia taisteluitaan ja viimeisessä kuvassa ihmiset saapuvat kumartamaan amiraalia, jonka päätä ympäröi sädekehä.
Ušakovin saavutukset olivat epäilemättä merkittäviä ja aivan erityisesti ne olivat merkittäviä kotimaan ulkopuolella, Välimerellä, jopa Italiassa asti. Se lienee syys siihen, että amiraali on sekä Venäjän laivaston että strategisten ilmavoimien suojelija.
Ušakov taisteli turkkilaisia vastaan ja voitti kaikki taistelunsa, joten häntä onkin verrattu Suvoroviin, toiseen ”voittamattomaan”. Venäjän-Turkin sodassa vuosina 1787-1791 Ušakov voitti useita meritaisteluita ja vuosina 1798-1800 hänen laivueensa osallistui taisteluihin ranskalaisia vastaan sekä Kreikan saarilla että Italiassa. Ušakovin ansiot sotilaana olivat epäilemättä varsin huomattavat ja jo Stalin perusti toisen maailmansodan aikana hänen nimeään kantavan kunniamerkin.
Vuoden 1956 Bolšaja Sovetskaja entsiklopediassa Ušakovin selitetään toteuttaneet suvorovilaista hyökkäyksellistä ajattelua merellä ja käyneen jopa ylivoimaisen vihollisen kimppuun. Hänen mainitaan myös ensimmäisenä ottaneen käyttöön taktisen reservin meritaisteluissa. Sama kirja mainitsee myös Ušakovin ansiot maataisteluissa, kuten Korfun valtaamisessa rynnäköllä. Diplomaattinakin sankarilla oli ansionsa.
Pelkkä sotasankaruus ei kuitenkaan vielä yleensä oikeuta pyhimykseksi julistamiseen, olkoonkin että henkilö on taistellut ristin vihollisia vastaan. Saranskilaisessa pyhimysjuhlasta kertovassa kirjassa Moskovan patriarkka Aleksi II selittää asiaa. Hänen mielestään Ušakov oli hurskas ja oikeauskoinen ja siinä suhteessa hän sopi esimerkiksi uskovaisille herralle otollisena ihmisenä. Pyhiä sotureita oli muitakin, Aleksi totesi, niitä olivat esimerkiksi Aleksanteri Nevski ja Dimitri Donskoi, mutta toki ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan pyhitettiin nyt soturi ja ensimmäistä kertaa kaiken kaikkiaan pyhimys edusti laivastoa.
Fjodor Fjodorovitš oli omistanut koko elämänsä Venäjälle, totesi patriarkka ja hän palveli sekä kansaansa että synnyinmaansa arvoa suurvaltana. Sitä paitsi hän oli koko ajan syvästi uskovainen ja noudatti ankarasti ortodoksisen hurskauden vaatimuksia ja harrasti hyväntekeväisyyttä.
Juuri tämä harmoninen henkilökohtaisen hurskauden ja julkisen palveluinnon yhdistelmä olikin tärkein syy Ušakovin pyhimykseksi julistamiseen, kuului patriarkan mitä merkittävin arvio.
Niinpä pyhimykseltä voitiin nyt pyytää hengellistä apua sekä Mordvan kansalle että Venäjän laivaston sotilaille, jotka jatkoivat urhoollisuuden, kunnian ja armeliaisuuden ušakovilaisia perinteitä, ilmoitti patriarkka ja päätti artikkelinsa rukoukseen:
”Olkoot hurskaan laivastopäällikön rukousten myötä hänen nykyiset seuraajansa yhtä voittamattomia Andreaksen lipun kunnian puolustajia. Pyhä hurskas Fjodor, rukoile Jumalaa puolestamme!”
Epäilemättä hurskauden ja sotilasammatin yhdistämisessä on monen mielestä tiettyjä ongelmia ja tämän myös omassa artikkelissaan mainitussa teoksessa totesi Saranskin ja Mordvan arkkipiispa Varsonofi. Ušakovissa yhdistyivät hänen mielestään urhoollisuus ja nöyryys, joita nykyaikainen mentaliteetti pitää toisiinsa sopimattomina. Ušakov tarjosi siitä kuitenkin kaikille esimerkin ja hänen pyhittämisensä yhdisti ikiajoiksi Venäjän valtakunnan laivaston ja sen ortodoksisen kirkon.
Ulkopuolisen silmään pistää joka tapauksessa se valtiollisuuden ja sotilaallisuuden, ettei sanoisi militarismin korostuminen, joka tälle kanonisoinnille on ominaista. Perinteisesti kanonisoitujen pyhien toimintaan liittyi ainakin jonkinlaisia ihmeitä tai ainakin marttyyriutta. Ušakovin kohdalla ei puhuta kummastakaan. Sen sijaan korostetaan hänen ansioitaan valtion ja sen suurvaltaetujen palvelemisessa.
On vaikea välttää sitä ajatusta, että Ušakovin kanonisointi on jotakin suorastaan laadullisesti uutta. Se on käytännön palvelus, jonka kirkko on tehnyt valtiolle lahjoittamalla yhdelle sotavoimien aselajille oman kansallisen suojelijan.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Vladimir -isä aurinkoinen





Vladimir – aurinkoinen

Stalinia lienee sanottu ”aurinkoiseksi” vain Suomessa. Tietääkseni ei ole tutkittu, mistä tämä nimitys on meillä peräisin, ehkäpä se on sota-ajan tuotteita ja pilkallisessa mielessä käytetty. Venäjältä en ole sitä löytänyt.
 Sen sijaan kaikkien tuntema ihmisaurinko on Venäjällä suuriruhtinas Vladimir - Krasno Solnyško, kaunis, tai upea aurinko. Voi sen ajatella myös punaista aurinkoa tarkoittavan ja asialle on sikälikin perusteita, että sankari oli perso alkoholille.
Yhtä kaikki, Vladimir I Pyhä eli Vladimir Svjatoslavovitš Suuri, Novgorodin ruhtinas ja Kiovan suuriruhtinas oli se henkilö, joka valitsi venäläisille uuden uskonnon ja kastatti kiovalaisensa Dneprissä vuonna 988.
Tämä urotyö oli ilman muuta hänen kaikkein merkittävimpänsä ja sillä oli seuraukset vuosituhanneksi, ehkä voi jopa sanoa vuosituhansiksi. Venäjän kastamisen ohella Vladimir sai vielä muutakin aikaan. Imja Rossija-ohjelman 500 sankarin kirja mainitsee vjatitšien, radimitšien ja jatvagien kukistamisen, sodat petšenegejä, Volgan Bolgariaa, Bysanttia ja Puolaa vastaan, alueen laajentamisen ja Kiovan linnoittamisen. Tämän todetaan lisänneen muinaisen Rusin kansainvälistä auktoriteettia. Kirkko pitää Vladimiria apostolien veroisena (ravnoapostolnyi) pyhänä.
Vladimir-aurinkoinen on siitä merkittävä hallitsija, että hän myös seikkailee lukemattomissa kansantarinoissa, bylinoissa, jotka vilisevät erilaisia taruhahmoja, väkevästä Ilja Murometsista kauppiaaseen ja laulajaan, Sadkoon. Merkillistä on, että suurin osa näistä lauluista on 1800-luvulla koottu Pohjois-Venäjältä, erityisen paljon Karjalasta Kižin tienoilta, vaikka itse tapahtumat sijoittuvat tuhannen kilometrin päähän Kiovaan ja tuhannen vuoden takaiseen aikaan.
Tarinat siitä, miten ortodoksisesta uskonnosta tuli Venäjän uskonto, lienevät kaikille pääpiirteissään tuttuja. On silti kiintoisaa katsoa, miten asiat esitettiin Nestorin kronikassa (Povest vremennyh let).
Vladimir ei ollut suinkaan Venäjän ensimmäinen kristitty, sellainen oli ollut jo hänen isoäitinsä Olga, ovela ja kova hallitsija, joka menestyi toimissaan. Vladimir oli kuitenkin karski soturi eikä lämmennyt uudelle uskonnolle ennen kuin sai kokea sen ihmeen, että JHV paransi hänen silmäsairautensa. Lisäksi kaste oli ehtona avioliitolle Bysantin keisarin tyttären kanssa.
Kuten tunnettua, Vladimirin kastaminen tapahtui Korsunissa (Khersonesos), nykyisellä Krimillä, mihin muuan nykyisempi Vladimir on syystä tai toisesta viitannut. Krim ei kuitenkaan ollut Rusin aluetta, vaan vain sen väliaikaisesti Bysantilta valloittama.
Vladimirin mummo, kuten myös monet hänen alamaisensa, etenkin varjagit, olivat siis kastettuja kristittyjä. Tämä ei vielä edistänyt hurskauselämää kovinkaan pitkälle eikä taannut kristinopin tietoja. Kuten kronikka kertoo, Vladimir oli suuri syntinen, joka oli muun muassa tappanut veljensä. Lisäksi hän oli kovin irstas. ”Vaimoja hänellä oli Vyšgorodissa kolmesataa, Belgorodissa kolmesataa ja Berestovossa, jota nykyään nimitetään Berestovojeksi, kaksisataa. Hän oli lihanhimossaan kyltymätön ja hän harjoitti haureutta naitujen naisten kanssa ja raiskasi neitsyitä. Hän rakasti naisia kuten Salomo, sillä kerrotaan, että Salomolla oli seitsemänsataa vaimoa ja kolmesataa jalkavaimoa. Salomo oli viisas, vaikka kohtasikin lopulta tuhonsa. Mutta tämä oli typerä, vaikka hankkikin ennen kuolemaansa itselleen ikuisen pelastuksen” (Marja-Leena Jaakkolan suomennoksen mukaan kuten muutkin tämän blogin lainaukset).
Uskonasiat alkoivat syystä tai toisesta kiinnostaa Upeaa Aurinkoa ja hän kuunteli muhamettilaisia bolgaareja, jotka kertoivat, etteivät saa juoda viiniä eivätkä syödä sianlihaa, mutta kuoltuaan sen sijaan tyydyttää himonsa sitsemänkymmenen kaunottaren kanssa. Muhammed oli bolgaarien mukaan sanonut, että täällä maan päällä oli antauduttava kaikenlaisille riettauksille. ”Ja he laskettelivat sellaisia valheita, että niistä ei voi häpeämättä kirjoittaa. Vladimir kuunteli heitä, koska hänkin rakasti naisia ja rietasta elämää. Mutta hän ei pitänyt ympärileikkauksesta eikä halunnut kieltäytyä sianlihan syönnistä saatikka viinistä. Hän sanoi ’Juominen on venäläisten ilo, ilman sitä emme voi elää’”.
Saksalaisten katolisten usko kuulosti Vladimiristä jonninjoutavalta eivätkä juutalaiset vakuuttaneet. Heidän jumalansahan oli sallinut ajaa heidät hajalleen ympäri maailmaa. Halusivatko he venäläisille samaa kohtaloa?
Sitten Vladimirin luokse tuli kreikkalainen filosofi, joka ei näköjään malttanut pidättäytyä kilpailijoidensa panettelusta. Muhamettilaisia bolgaareja hän nimitti kansoista kirotuimmaksi ja Sodoman asukkaisiin verrattavissa oleviksi. Heidän uskonsa häpäisi taivaan ja maan ja tavat olivat sikamaisia: ”Sillä veden, jolla he ovat pesseet alaruumiinsa, he valuttavat suuhunsa ja hierovat sillä partaansa ja tekevät sen Muhammedin kunniaksi. Samoin tekevät heidän vaimonsa ja he tekevät vieläkin iljettävämpää…” Sen kuultuaan Vladimir sylkäisi maahan ja sanoi: ’Inhottavaa’.”
Tässä kohtaa tulee mieleen, että tarinat venäläisten itsensä omituisista peseytymistavoista, jotka hieman muistuttivat kreikkalaisen tässä esittämiä, tulivat ainakin kerran esille eräässä viime sotien suomalaisessa propagandaohjelmassa.
Yhtä kaikki, myös eri uskontojen jumalanpalvelukset poikkesivat erittäin paljon toisistaan. Vladimirin lähettiläät kertoivat, että bolgaarien jumalanpalvelus oli kelvoton: ”Tehtyään kumarrukset bolgaari istuu katse harittaen kuin vähämielisellä, eikä siellä ole iloa eikä onnea, vain murhetta ja hirvittävä löyhkä. Heidän uskonsa on huono.” Myös latinalaisten menot vaikuttivat varsin jonninjoutavilta.
Kreikkalaisten jumalanpalvelus sen sijaan oli niin loistokas, etteivät lähettiläät tienneet, olivatko taivaassa vai maan päällä. He eivät edes osanneet selittää kokemaansa, tiesivät vain sen, että ”Jumala oli siellä ihmisten kanssa ja että heidän jumalanpalveluksensa on parempi kuin missään muussa maassa. emme pysty unohtamaan sitä kauneutta, sillä jokainen ihminen, joka on saanut maistaa makeaa, ei sen jälkeen enää ota karvata, emmekä mekään voi enää jäädä tänne.” Pajarit sanoivat: Ellei kreikkalaisten usko olisi hyvä, ei isoäitisi Olga olisi ottanut sitä omakseen ja hän sentään oli kaikkia muita viisaampi”.
Venäjän kastaminen tapahtui Kiovassa, joka oli Venäjän (Rusin) kaupunkien äiti ja jonka kukkuloita itse apostoli Andreas oli kerran käynyt siunaamassa. Puiset epäjumalankuvat, joihin kuuluivat muun muassa Perun eli Piru ja Volos eli Veles, kaadettiin ja hinattiin Dnepriin. Matkalla niitä häväistiin ruoskimalla.
Kun kansa oli kastettu Dneprissä, alkoi myös valistuksen valo levitä kautta Rusin. Siten toteutui ennustus, joka kuului näin: ”Ja sinä päivänä kuulevat kuurot kirjan sanoja ja mongertajien puhe käy selkeästi”.
Ja paholaisen muisto hävisi humisten, mutta Herra elää iankaikkisesti, lauloivat Venäjän pojat ylistystä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, ja vanhurskaat miehet ja uskovaiset naiset, tämä Jumalan valitsema uusi kristikansa, joka otti kasteen ja teki parannuksen syntien anteeksi saamiseksi, kiroaa pahat henget.”
Vladimir itse oli valistunut, samoin hänen poikansa ja hänen maansa, arvioi kronikoitsija.
Eikä tässä kyllin. Kun petšenegit löivät hajalle Vladimirin pienen družinan ja suuriruhtinas itse vaivoin pelastui piiloutumalla sillan alle, hän lupasi pelastuakseen rakentaa kirkon Vasiljevoon pyhän kirkastuksen (preobraženie) kunniaksi, ”sillä päivä, jolloin taistelu käytiin, oli Kristuksen kirkastumisen päivä. Vältettyään vaaran, Vladimir rakensi kirkon ja järjesti suuret juhlat, joita varten pantiin kolmetuhatta kannua mesijuomaa.” Juhlia Krasno Solnyško järjesti enemmänkin ja jakeli niissä köyhille herkkuja ja rahaa valtion kirstusta. Sairaat ja köyhät, jotka eivät itse jaksaneet kävellä, haettiin kestitystä saamaan valtion, eli družinan miesten toimesta.
Hyvä hallitsija tuo aurinkoinen siis lopulta oli perisyntisyydestään huolimatta. Kronikoitsija kiteyttää asian: ”On ihmeellistä, miten paljon hyvää hän teki Venäjänmaalle kastamalla sen kansan. Me kristityt emme osoite hänelle sitä kunniaa, minkä hän on teoillaan ansainnut. Sillä ellei hän olisi meitä kastanut, eläisimme vieläkin paholaisen pauloissa.”
Vaikka Vladimir oli ennen elänyt iljettävässä lihan himossa, hän katui sitä myöhemmin ankarasti apostolin sanoin: ”Missä synti on suurentunut, siinä armo on tullut ylen määrin runsaaksi”.
Kristinuskon ja nimenomaan sen kreikkalaisen muodon omaksuminen todella varmasti oli Venäjän historian suurimpia ja kohtalokkaimpia valintoja. Kirkothan eivät tuolloin itse asiassa olleet vielä jakaantuneet, mutta tie myöhempään vastakkainasetteluun katolisen lännen kanssa oli tuolla valinnalla valmistettu. Pjotr Tšaadajev kuuluisassa filosofisessa kirjeessään vuonna 1836 valitti koko tapahtumaa ja johti siitä venäläisen kulttuurin onnettomuudet ja takapajuisuuden. Hänet tunnetusti julistettiin virallisesti mielipuoleksi, mutta hänen kysymyksenasettelunsa kiinnostavuus on eittämätön.
Krasno Solnyškon muisto elää ja hänen työnsä jälki näkyy.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Pushkin elää






A.S. Puškin –sankari runoilijana

Jos paholainen saapuisi (taas kerran) Venäjälle ja julistaisi, että Venäjän kirjallisuus pyyhitään historiasta ja ihmisten muistista viimeistä piirtoa myöten, mutta kansa saa valita yhden kirjailijan, joka säästetään, niin kuka valittaisiin?
Harva asiaa vähänkään tunteva epäilee hetkeäkään, että valituksi tulisi Puškin, Aleksandr Sergejevitš, josta myös Boris Jeltsin käytti kaikkien tuntemaa fraasia: naše vsjo! Meidän kaikkemme! Hänen ei tarvinnut keksiä tätä itse.
Puškin on tuon ylittämättömän superlatiivin ansainnut, sillä hän on enemmän kuin pelkkä kirjailija tai edes kansalliskirjailija. Hän symbolisoi koko sivistystä, koko henkistä vapautta ja vapaudenrakkautta, humanismia, neroutta. On miltei herjaavaa käyttää Puškinista ammattinimikettä kirjailija –hän oli kaikkea: runoilija, romaanikirjailija, patriootti, vapaustaistelija, marttyyri ja urotyön suorittaja podvižnik, humanisti ja klassikko, intohimoinen nuorukaishahmo, rienaaja, pirullisten epigrammien kirjoittaja, venäjän kielen kehittäjä ja luoja. Sanalla sanoen hän oli uomo universale, jolta kaikki näytti sujuvan kuin leikiten ja jonka vertainen ei ollut kukaan, ei lähellekään.
Jokainen venäläinen osaa ulkoa Puškinia ja mitä sivistyneempi hän on, sitä enemmän hän osaa. Runoilija saakin venäjän kielen soimaan aivan hämmästyttävällä tavalla ja hänen runoutensa kääntäminen on mahdotonta. Ehkä näin on hyvä, sillä meillä hänen runonsa murhattaisiin heti lausumalla niitä tasapaksulla keskusteluäänellä, kuten normimme ja kansanluonteemme edellyttävät. Venäläinen lausunta on toista: se on skandeerausta, joka kuvastaa tunnetta. Merkittävää on, että Puškin on yhä täysin elävä kirjailija ja häntä rakastavat ja ymmärtävät kaikki, sivistystasosta riippumatta.
Käännäpä nyt suomeksi tämäkin:
Буря мглою небо кроет,
Вихри снежные крутя;
То, как зверь, она завоет,
То заплачет, как дитя,
То по кровле обветшалой
Вдруг соломой зашумит,
То, как путник запоздалый,
К нам в окошко застучит.

Vaikkapa näin:

Myrsky taivaan usvaan peittää
vihureita pyörittää
suden lailla ulvoo, huutaa
lapsen lailla itkee vaan

No, leikillänihän  minä. Mutta koko runon tunnelma on jäljittelemätön. Talvisen myrskyn melankolia tekee runoilijan janoiseksi ja hän kehottaa vanhaa njanjaansa kaatamaan molemmille ryypyt vodkaa: juodaan suruun, tätikulta, sydäntä se lämmittää…

Выпьем, добрая подружка
Бедной юности моей,
Выпьем с горя; где же кружка?
Сердцу будет веселей.

Erikoista Puškinissa tietenkin on, että hänen suonissaan virtasi myös afrikkalaista verta, aikoinaan tämä oli todellinen harvinaisuus. Runoilijan äidinisä oli Pietari Suuren murjaani, arap Petra Velikogo, Hannibal eli Gannibal, kuten venäjäksi sanotaan. Ihmissyönnin kanssa nimellä ei ole mitään tekemistä.
Slavofiili Aleksei Homjakov selitti aikoinaan, että Puškinin asema Venäjän kansalliskirjailijana riitti jo sinänsä osoittamaan venäläisen kulttuurin universaalisuuden. Neekeriveri, joka runoilijan suonissa virtasi, ei millään tavalla haitannut hänen asemaansa Venäjällä. Amerikassa runoilija ei olisi voinut naida edes saksalaisen pyykkärin tai englantilaisen teurastajan tytärtä.
Runoilijan nuorukaishahmo keskellä aikansa kultaista nuorisoa, joka oli yhtä nerokasta kuin huvittelunhaluista, luo hänen ympärilleen tarumaisen hohteen. Naisseikkailut biedermeierin tukahduttavassa, kaksinaismoraalin maailmassa, jossa kunniaa korostettiin ja henki oli herkässä, ovat legendaarisia. Samoin ovat nuo pistävät pilkkarunot, jotka joskus olivat viedä kaksintaisteluun, ja traaginen oli viimein loppu jonninjoutavan ranskalaisen ampumasta luodista…
Koko Puškinin elämä näyttää jälkipolvista yhdeltä runolta, jonka johtoaiheena on rohkeus. Ystävyys dekabristien kanssa ja uskalletut kirjoitukset veivät karkotukseen, ensin Kaukasiaan ja sitten Pihkovan seudulle, pois Pietarista. Satiiriset runot hallitsijoista ja kaikista lurjuksista miellyttivät suunnattomasti ajan älymystöä ja olivat yhtä sietämättömiä niiden kohteeksi joutuneista. Ajatelkaamme nyt vaikka tätäkin:

Воспитанный под барабаном
наш царь лихим был капитаном
Под Австерлицем он бежал
В двенадцатом году дрожал
Зато был фрунтовой профессор!
Хо фрунт герою надоел-
Теперь коллежский он асессор
По части иностранных дел!

Kun rumpuin tahti kasvatti
tul’ tsaarist’ kelpo kapteeni
Hän Austerlitzist’ pakeni
 eess’ Napoleonin kalpeni
vaan professori rintaman
oli sankar’ ajan muutaman-
nyt virkaa tekee ahertain
alalla ulkoasiain!

No, aika ilkeää Aleksaneri I:stä, mutta osasi Puškin enemmänkin:

Полу-милорд, полу-купец,
Полу-мудрец, полу-невежда,
Полу-подлец, но есть надежда,
Что будет полным наконец.


Puol-herra, puoliks kauppias,
Puol-viisas, puoliks narri vaan
Puol-kelmi, mutta sanotaan,
Voi täydeks tulla aikanaan.

Aikansa ”koputtelijasta”, Faddei Bulgarinista, tuosta vuoden 1808 sotaa niin kauniisti kuvanneesta Suomen ystävästä runoilija sanoi niin ilkeästi kuin osasi, eikä se ollut vähän. Yleensäkin on merkille pantavaa, miten pirullinen tätä suuri humanisti osasi olla. Tämä ei millään tavalla vähennä hänen sympaattisuuttaan ja viehätysvoimaansa. Runoilija ei tee kompromisseja, hän kuuluu totuuden sankareihin ja siksi hän onkin suuri.
Runoilijan oikeus ja velvollisuus par excellence on nousta roskajoukon tšern, yläpuolelle ja kertoa sille, mitä sen rauhaan kuuluu. Tästä hänellä on vuonna 1828 kirjoitettu runo Poet i tolpa, runoilija ja lauma, jonka mottona on Procul este, profani –häipykää te katalat!
Runossa rahvas ihmettelee, miksi runoilija oikein laulaa. Vapaa kuin tuuli on hänen laulunsa, vaan mitä hyötyä siitä meille on?
Как ветер песнь его свободна,
зато как ветер и бесплодна
Какая польза нам от ней?

Runoilija vastaa nimittämällä rahvasta maan matosiksi, joille materia on runoutta kalliimpaa ja joka haluaa kaikesta vain hyötyä. Roskajoukko vastaakin uskaliaalla ehdotuksella, jossa ei säästele omia vikojaan: totta, se sanoo, tässä sitä kyllä ollaan pikkusieluisia, kavalia, häpeämättömiä, ilkeitä, kiittämättömiä, kylmäsydämisiä kuohilaita, panettelijoita, orjia ja hölmöjä. Mutta eikö runoilija voisi meidät parantaa ja meitä opettaa paremmiksi?
Runoilija on armoton:
Подите прочь — какое дело
Поэту мирному до вас!
В разврате каменейте смело,
Не оживит вас лиры глас!
Душе противны вы, как гробы.
Для вашей глупости и злобы
Имели вы до сей поры
Бичи, темницы, топоры; —
Довольно с вас, рабов безумных!
Во градах ваших с улиц шумных
Сметают сор, — полезный труд! —
Но, позабыв свое служенье,
Алтарь и жертвоприношенье,
Жрецы ль у вас метлу берут?
Не для житейского волненья,
Не для корысти, не для битв,
Мы рождены для вдохновенья,
Для звуков сладких и молитв.

No antaa vetää, mitä tässä
on teidän kanssa tehtävää
Ei teihin pysty lyyran ääni
Se siinä tyhjiin häviää…

Roskajoukko oli vastenmielinen kuin hauta, vastaa runoilija. Omaa tyhjyyttään ja ilkeyttään varten sillä on asianmukaiset varusteet ruoskista ja tyrmistä lähtien. Porukka voi kaikin mokomin harrastaa paskan lapiointia pois kaduilta, mikä on hyödyllistä työtä, mutta ryhtyisivätkö alttarin uhripapit ottamaan heiltä luutaa? Me, runoilijat emme ole tarkoitetut siihen työhön, vaan sen sijaan olemme syntyneet innoitusta varten, sulosointuja ja rukouksia varten…
Siinäpä kursailematon vastaus! Odi profanum vulgus et arceo! Kukapa tohtisi demokraattisena aikanamme vihjatakaan johonkin tuollaiseen. Ajatelkaamme vaikka huviksemme sitä, että Puškin noususi yllättäen kuolleista ja matkustaisi esiintymään Ruotsiin, jota on objektiivisesti syytä pitää aikamme arvokehityksen johtavana maana.
Synneistä pienimpiä –vaikka sokeeraavaa kyllä-  olisi, että hän puhuisi murjaaneista –hän kirjoitti itse esi-isästään kertomuksen Pietari Suuren murjaani- Puškinin elitismi ja roskaväen halveksunta olisi jotakin, josta koko ruotsalainen kulttuuri saattaisi menettää järkensä. Varmaankin runoilija julistettaisiin hulluksi.
Puškin kuoli, kuten tiedetään, vuonna 1837 tuossa kuuluisassa kaksintaistelussa, jonka paikkaa voi käydä ihailemassa Tšornaja retškalla, lähellä Suomeen johtavaa Primorski prospektia. Kuolinvuotta juhlittiin sadan vuoden kuluttua erittäin näkyvästi. Sattumalta tuo vuosi oli suuren terrorin huippuvuosi, jolloin koko mediakenttä, julkinen sana oli sakeana pelosta ja valheesta. Oltiinhan siirtymässä uudenlaiseen tietoisuuteen, kuten vastasyntynyt sosialismi edellytti.
Puškin sopi tuohon ympäristöön kuin nyrkki naamaan. Vapauden laulajaa liehiteltiin ja ylistettiin maasta taivaaseen, sillä hän, jos kukaan oli klassikko ja näistä oli nyt otettava oppia. Kuollut runoilija yritettiin kesyttää ja pakottaa nyt viimeinkin palvelemaan kansaa eli luomaan paskaa… Nyt, jos koskaan vallassa ei ollut kansa, vaan roskaväki, tšern. Mutta Puškin ei ollut helppo tapaus. Hän nimittäin ei ollutkaan kuollut, vaan eli yhä kirjoissaan ja teki työtään huomaamattomasti, mutta varmasti. Neuvostovalta oli vain aikansa luomus, mutta Puškinin runot ovat ikuisia. Hän ei suotta kirjoittanut itsestään, valheelliseen vaatimattomuuteen pyrkimättä:

Я памятник себе воздвиг нерукотворный,
К нему не зарастет народная тропа,
Вознесся выше он главою непокорной
Александрийского столпа.

Horatiuksen tavoin runoilija julisti luoneensa itselleen vaskea ikuisemman monumentin, joka kohoaisi ylemmäs kuin Aleksanterin pylväs, jonka tunnemme Pietarin Palatsitorilta ja joka kansan ihmeeksi sinne Puškinin aikana pystytettiin.
Ego ei siis ollut aivan pieni. Jossakin suhteessa runoilija sentään taisi erehtyä:

Слух обо мне пройдет по всей Руси великой,
И назовет меня всяк сущий в ней язык,
И гордый внук славян, и финн, и ныне дикой
Тунгус, и друг степей калмык.

Kaikki kansat, villejä tunguuseja myöten tulisivat vielä Puškinin suuruutta ylistämään, joukossa jopa suomalainen ja kalmukki. Suomalaisten valloittamiseen Puškinilla on vielä matkaa. Kalmukeista en ole varma.
Joka tapauksessa runon viimeinen säkeistö on puškinilaiseen tapaan yhtä hauska kuin korskea:
Веленью божию, о муза, будь послушна,
Обиды не страшась, не требуя венца,
Хвалу и клевету приемли равнодушно
И не оспоривай глупца.

Ole, muusa, kuuliainen jumalaiselle käskylle, älä loukkauksia pelkää, älä laakereita vaadi, ota kehut ja panettelut yhdentekevinä vastaan ja hölmön kanssa älä rupea riitelemään…
On kuin runoilija olisi jo lähes kaksisataa vuotta sitten aavistanut postmodernismin tulon! Ehkä hän jumalaisessa innoituksessaan näki myös Putinin ja kulttuuriministeri Medinskin, naši-nuoret ja koko sen joukon, joka nyt tarjoaa lapiotaan hänen kauniiseen käteensä. En usko, että Puškinia nytkään voi käskeä isänmaalliseen rintamaan, vaikka yrityksiähän olemme jo nähneet. Häntä ei muuten ollut mukana tuossa kuuluisassa ”venäläisen kulttuurin kaanonissa”. Ehkä hän ei yksinkertaisesti suostunut?








torstai 26. helmikuuta 2015

Sankaruuden ammattilaiset



Sankaruuden ammattilaiset

Sotilas, kuten härkätaistelija, ovat kukin omalla alallaan sankaruuden ammattilaisia, kuten Bizet’n Carmenissa todetaan. Jälkimmäinen tosin on enemmänkin komeljanttari, jonka tehtävänä on viihdyttää. Sotilaan ammattiin liitetään toisenlaisia asioita, hieman kulttuurista riippuen. Hollywood-sotilas seisoo puskan laidalla ja laskettelee autokuormittain luoteja viidakkoon, suomalainen korpisoturi ampuu naama irvessä tappaakseen ja venäläinen ihmesankari hyökkää pistin tanassa päin konetuliaseiden murhaavaa ryöpytystä.
Sankareita kaikki, mutta kukin omalla tavallaan. Joillakin on tärkeänä ominaisuutenaan suorastaan kuoleman halveksiminen, hollywood-tyypillä saattaa olla esimerkiksi sätkä suussa tämän osoittamiseksi, toinen uhrautuu isänmaan hyväksi ottaen omalla rinnallaan vastaan vihollisen luodit tai kuulat, kuten ennen sanottiin, le palle nemiche, kuten asian ilmaisi joku italialainen ja tämä on traagista:
Sotto l'acqua che cadeva a rovescio
grandinavano le palle nemiche;
su quei monti, colline e gran valli
si moriva dicendo così:

O Gorizia, tu sei maledetta
per ogni cuore che sente coscienza;
dolorosa ci fu la partenza
e il ritorno per molti non fu.

Se oli siitten jo siihen aikaan, kun oli saatu oppia, mitä nykyaikaisuus tarkoittaa, kun sodasta puhutaan. ”Sankaruudesta” tuli pelkkä tyhjä, jopa makaaberi sana:
Voi chiamate il campo d'onore
questa terra di là dai confini;
qui si muore gridando: assassini!
maledetti sarete un dì.

Ne kelmit, jotka keksivät lähettää miehiä ikäluokittain rintamalle, olivat yksinkertaisesti murhaajia. Siinä koko tarinan moraali, jos asiaa katsotaan normaalin inhimillisyyden kannalta.
Mutta jokinhan sotasankaruudessa on aina kiehtonut niin miehiä kuin naisia. Nämä asiat saattavat liittyä yhteen siten, että edellisillä on halu mennä kunnostautumaan, jotta jälkimmäiset heitä ihailisivat. Ellei härkätaistelijan vakansseja satu olemaan tarjolla, voi ryhtyä sotilaaksi ja ”oottaa aikaa parempaa”.
Uhrautuminen, taistelu ja kärsimys toisten puolesta on ollut sankaruuden ytimessä niin Suomessa kuin Venäjällä. Sotilas ei ole pelkkä isoa nuijaa heilutteleva rehjake, vaan urotyön tekijä. Urotyö on venäjäksi podvig, mikä viittaa uskonkilvoitteluun, podvižnitšestvo. Marttyyrius ei ole asiassa ehdottoman välttämätöntä, mutta parantaa asiaa ilman muuta.
Ennen muinoin, kun sota oli vielä sotaa eikä teollista teurastusta, oli jokaisen urhon panoksella suuri merkitys, joskin luoti saattoi aina tulla ja varsin koruttomasti ja seremonioitta katkaista vakain tuumin aloitetun urotyön ilman erityistä sankaruuden hohdetta, olipa maa mikä tahansa:
Eine Kugel kam geflogen:
Gilt’s mir oder gilt es dir?
Ihn hat es weggerissen,
Er liegt zu meinen Füßen
Als wär's ein Stück von mir.
Ehkä tämä satunnainen kaatuminen olikin kaikkein traagisinta? Joka tapauksessa, sotimisen ja sankaruuden korkeinta muotoa on Venäjällä aina edustanut käsikähmä, rukopašnyi boi. Miten sanoikaan tuo veteraanisetä, jolta Lermontov kyseli Borodinosta:
Изведал враг в тот день немало,
Что значит русский бой удалый,
Наш рукопашный бой!..
Земля тряслась - как наши груди,
Смешались в кучу кони, люди,
И залпы тысячи орудий
Слились в протяжный вой...

Ranskalainen ”basurmaani” (musulmaani) sai Borodinossa tuta, mitä tarkoittikaan venäläinen hurja käsikähmä. Siinähän venäläiset arvelivat olevansa ylivertaisia, koska näin virallisestikin heille kerrottiin. Alan suuri asiantuntija Denis Davydov tosin, muistelmissaan Suomen sodasta mainitsee ohimennen, että suomalaiset olivat tässä touhussa venäläisten veroisia. Tätä tunnustusta tuskin annettiin ihan kevyesti ja aiheetta.
No, jokainen kansakunta kehuskelee sillä, että on muita urhoollisempi, hukkaanhan koko asia muuten menisi. Vanha brittiläinen sea-shanty kertoo, miten teki englantilainen laiva, kun vihollinen vaati sitä laskemaan lippunsa antautumisen merkiksi:
The first broadside we gave to them, it made them for to wonder.
Their mainmast and their rigging too a-rattling down like thunder.
We drove them from their quarters, they could no longer stay.
Our guns did roar, we made so sure we showed them British play.
Muuten, Venäjäm laivastossa oli Pietari Suuresta lähtien pysyväiskielto laskea lippua antautumisen merkiksi. Sen mukaisesti venäläiset ovat ottaneet tavakseen kehua jopa tappioillaan, mikäli siihen ei ole liittynyt tuota häpeällistä lipun laskua. Näin esimerkiksi risteilijä Varjag Japanin sodassa:
Мы пред врагом не спустили
Славный андреевский флаг,
Нет! мы взорвали «Корейца»,
Нами потоплен «Варяг»!
Itse siis upotettiin ”Varjag” ja räjäytettiin ”Korejets”, mutta Andreaksen lippua ei laskettu! Muuten, Varjag nostettiin myöhemmin pohjasta ja se upposi lopulta romukunnossa jonnekin Brittein saarten tienoille, mirabile dictu. Olihan se kohtalo silläkin.
Mutta takaisin tuohon käsikähmään. Kyse oli siis pistinhyökkäyksestä, jollaiset tulivat muotiin yhdessä itse pistimen kanssa eli siis 1700-luvulla. Sen lajin kiistämättömiä mestareita olivat ruotsalaiset, joilla siis tarkoitetaan myös suomalaisia. Tuo kansahan oli niin hurjassa sotilasmaineessa, että Buharan emiirikin 1700-luvulla maksoi erityisen paljon juuri ruotsalaistytöistä siksi, että nämä synnyttivät hyvää soturiainesta. Ehkä miellyttivät muutenkin, mikä oli tietysti bonusta.
Kaikki muistavat Narvan taistelun, jossa pieni, mutta kova joukko löi hajalle moninkertaisesti vahvemman vihollisen. Ruotsalaisten maineen tuntien Pietarikin oli pötkinyt pakoon jo ennen taistelun alkua, mikä ehkä pelasti hänet vankeudelta.
Vielä Poltavassa sankarikuninkaamme huusi miehilleen: ”Se on kelmi teistä, pojat, joka ampuu!” Ja niin pojat ryntäsivät vaitonaisina pistinhyökkäykseen, jonka vihollisen muskettien yhteislaukaus ja kartessituli repäisivät hajalle, kuten Peter Englund ikimuistoisesti kuvaa: vihollisen riveistä ryöpsähti yhteislaukaus, jonka ääni muistutti kankaan repimistä… Ruotsalaisten harvat tykit ja kostealla ruudilla ladatut tussarit eivät kyenneet vastaamaan, eikä urhoollisuuskaan riittänyt korvaamaan tulivoimaa. Tilanne lienee ollut turhauttava.
Itse teräasein tehdyn häikäilemättömän ratkaisuhyökkäyksen olivat ruotsalaiset ilmeisesti oppineet puolalaisilta, jotka taas olivat sen omaksuneet taisteluissa arokansoja vastaan. Kun vihollinen karakuloi, eli karautti ratsuillaan ampumaetäisyydelle, laukaisi aseensa ja poistui lataamaan, rupesivatkin ruotsalaiset käymään päälle tappajan meiningillä: ratsut ravasivat kylki kyljessä ja miehet hakkasivat miekallaan kumoon kaatuvien vihollisen rivistöjen päälle. Vastaava ideologia oli siirrettävissä myös jalkaväelle ja se oli karoliinien salainen ase, joka toimi Poltavaan asti ylivoimaisen tehokkaasti. Sitten osat vaihtuivat. Saattoi tulla uskon puute.
Joka tapauksessa Venäjän suurin sotapäällikkö kautta aikojen, voittamaton Suvorov uskoi lujasti nimenomaan pistinhyökkäykseen. Päinvastoin kuin preussilaiset, joita hän halveksi, venäläiset eivät panostaneet rintaman koneelliseen liikkumiseen kontramarsseineen, vaan rynnäkköön pistimin, siis käsikähmään. Suvorov kirjoitti ”kymmenen käskyä sotilaille”, joissa hän neuvoi, että ensimmäinen vihollinen on tapettava pistimellä, toinen ammuttava ja kolmas taas pistettävä kuoliaaksi. ”Kuula on hölmö, pistin on poikaa!” Pulja dura, štyk molodets!
Mutta tämähän on tuttua tarinaa itse kullekin. Upseeri ja herrasmies ovat itse asiassa melkein identtisiä termejä, vaikka sen niminen elokuva taitaakin esittää ne vastakohtina. Sitä en ole katsonut. Herrasmies on monessa kielessä sama kuin hevosmies: caballero, chevalier, equites jne. Herrat ratsastivat ja palvelijat kävelivät, olipa herra vaikka sitten köyhtynyt vaeltava ritari. Muu ei ollut sopivaa, kuten jo raamatussa todettiin. Vain herrasmiehellä oli varaa palvella ratsumiehenä ja palvelemalla ratsumiehenä saattoi myös tulla herrasmieheksi.
Upseeri ei toki välttämättä ratsastanut, mutta hän oli jo virkansa puolesta jalo, eli hänen vallassaan oli tapattaa kaltaisiaan ihmisiä. Asemansa takia hänen ei esimerkiksi sopinut tehdä työtä käsillään, mikä olisi ollut häpäisevää. Niinpä asia tunnustettiin myös kansainvälisissä sotavankisopimuksissa. Massa-armeijoiden aikakaudella asia oli irvokas, mutta niin se vain oli.
Venäjällä jokainen upseeri oli aluksi Pietari Suuresta lähtien automaattisesti aatelinen, minkä johdosta hänestä käytettiin puhuttelua ”teidän jalosukuisuutenne” vaše blagorodie. Myöhemmin aateluuden kynnys siirtyi ylemmäs ja varsinaiseen perinnölliseen aatelisarvoon pääsi vasta noustuaan rankijärjestyksessä tietylle tasolle. Aleksanteri II:sta lähtien kyseessä oli viides tšin eli eversti ja siviiliviroissa neljäs tšin eli valtioneuvos. Puhuttelu oli tällöin ”teidän korkeasukuisuutenne” vaše vysokorodie.
Vladimir Putin piti hiljattain puheen miesten päivänä eli isänmaan puolustajan päivänä. Siinä hän mainitsi myös käsitteen univormun kunnia, tšest mundira. Käsitteellä oli vielä sata vuotta sitten ja myöhemminkin varsin konkreettinen merkitys myös monissa sivistysmaissa. Venäjällä rykmentin kunniatuomioistuin määritteli kussakin tapauksessa, mitä kunniaan kuului ja se saattoi johtaa esimerkiksi kaksintaisteluun, josta ei voinut kieltäytyä.
Upseereita varten kehitettiin myös erityinen kunniakoodeksi, joka julkaistiin vuonna 1804 ja miltei samansisältöisenä uudelleen sadan vuoden kuluttua. Siinä annettiin ohjeita siitä, mikä oli upseerille sopivaa: milloin saattoi esimerkiksi puristaa vihamiehen kättä tai oliko soveliasta mennä kohteliaisuudessa tai kunnianarkuudessa liian pitkälle. Kaduilla perässä huuteleviin ei sopinut kiinnittää huomiota, eikä olla liian avomielinen eikä liian ankara. Se, että oli itse pelottava, oli vähemmän arvoista kuin se, ettei pelännyt. Juoruaminen muista oli kunniatonta. Ellei keksinyt jostakusta hyvää sanottavaa, oli oltava hiljaa.
Erityinen kohderyhmä olivat tietenkin naiset. Heidän kunniaansa oli aina puolustettava. Vuonna 1804 asiakirja päättyi ytimekkääseen kiteytykseen: Душа — Богу, сердце — женщине, долг — Отечеству, честь — никому!
Eli siis, sielu Jumalalle, sydän naiselle, velvollisuus isänmaalle, mutta kunniaa ei kenellekään. Kyseessä oli siis luovuttamaton, korkein arvo, jolla ei ollut hintaa.
Naiset olivat ymmärrettävästi upseerin elämän keskipisteessä, juopottelun ja uhkapelin ohella. Sotilaan elämä saattoi parhaimmillaan tarjota eräänlaista vapautta, kuten Denis Davydov, Sodan ja rauhan sorakielinen hurjimus Denisov runoili:
Нет, братцы, нет: полу-солдат
Тот, у кого есть печь с лежанкой,
Жена, полдюжины ребят,
Да щи, да чарка с запеканкой!-
Так говорил наездник наш,
Оторванный судьбы веленьем
От крова мирного - в шалаш,
На сечи, к пламенным сраженьям.
Puolisotilas oli se vaan siis, jolla oli tässä maailmassa koti ja kakarat, kaalikeittoa ja piirakkaa. Oikea soturi viihtyi mieluummin vaikka havumajassa ja hurjissa taisteluissa…
No, sotilasta sitoi myös hänen valansa. Eipä auttanut mennä vaimon viereen lämmittelemään, mikäli toisin määrättiin: ”sotaan täytyy lähtee, koska kapteen käskee”, kuten suomalainen runoilija tunnetusti asian ilmaisi.
Leo Tolstoi, joka itse eli tässä sotilaiden maailmassa, oppi vanhemmalla iällään katsomaan sitä uusin silmin. Hänestä tuli, kuten tiedämme, tinkimätön pasifisti, joka ei voinut pöyristymättä katsoa jokaisessa kasarmin tuvassa roikkuvaa kenraali Dragomirovin ohjetta siitä, miten vihollinen oli tapettava: muiden keinojen loppuessa vaikka hampailla…
Sitä paitsi Venäjän armeija ei ollut vain se Suvorovin ylistämä hyvää tekevä sankarten joukko, jonka puolella Jumala oli. Se ei myöskään ollut vain intomielisten patrioottien ja uskon sankarien joukko. Kuten Preussissa, myös Venäjällä kuria rikkonutta uhkasi spitšruten, kujanjuoksu, jossa ihminen tapettiin hakkaamalla häntä latauspuikoilla. Moukilla ei ollut kunniaa, johon olisi voinut vedota ja heitä oli siis käsiteltävä toisin.
Tämä ei ollut edes harvinaisuus, vaan sitä tapahtui jatkuvasti aina Aleksanteri II:n aikaan saakka. Jopa tuo ylistetty ”enkeli” Aleksanteri I oli tapattanut lukemattomia miehiä tuolla sadistisella tavalla. Tolstoilla oli Venäjän armeijassa paljon, mitä inhota. Hän tunsi sen miljöön.
Mutta myös Tolstoi oli vanha sotilas. Kun venäläiset Japanin sodassa osoittivat huonoa taistelukuntoa, närkästyi Jasnaja Poljanan äijä moisesta vetelyydestä, mikä sai hänen tyttärensä hämmästymään: eikös pasifistin pitänyt vastustaa kaikkea sotimista, eikä kritisoida huonoa sodankäyntiä? Tuohon kreivi reagoi melko epäloogisesti selittämällä, että sodalla oli omat sääntönsä. Ja elämähän on vähemmän loogista noin yleensäkin. Sen ymmärsi Tolstoi, joka ei ollut mikään siili, vaan kettu mieheksi.