perjantai 17. elokuuta 2018

Hirttämätön sankari


Hirttämätön

Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna. Muistelmia Saksan-matkoiltani. K.J. Gummerus, Jyväskylä 1918, 319 s.

Saksankielessä on sana Galgenvogel, siis hirsipuulintu, jota enemmän tai vähemmän joskus vastasi suomen sana hirtehinen.
Sellainen henkilö oli lainsuojaton vähintäänkin kuvaannollisessa mielessä. Hän oli myös omalla omituisella tavallaan vapaa, mitä kuvaa toinen saksan sana vogelfrei, lainsuojaton. Lakien noudattaminen tai kunnioittaminen ei kuulunut hänen intresseihinsä, koska hän ei niiden suojaakaan nauttinut.
Siinä asemassa olivat ensimmäisen maailmansodan aikana kotimaassaan Saksan jääkärit. Asia mainitaan Jääkärimarssissa: meill’ armoa ei, kotimaata. Nuorukaisten onni, fortunan eli kohtalon tarkoittamassa mielessä oli tosiaan heidän -tai lähinnä Saksan- kalpojen kärjissä.
Jääkärimarssi ei ole pelkkää paatoksellista helskyttelyä, jota tähän aikaan, luoja paratkoon, oli kyllä paljon liikkeellä. Siinä kerrotaan: Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä, missä toki on annos licentia poeticaa.
Paikkansa sen sijaan pitää se, että kansan suuri enemmistö ei kaikesta päätellen ollut lähelläkään jääkäreitä sikäli kuin asia koskee uskoa Suomen aseelliseen vapauttamiseen Venäjän vallasta. Inhimillisesti katsoen tuo enemmistö toki edustikin järkeviä tolkun ihmisiä. Jääkärien asian voitto edellytti odottamatonta onnenkantamoista.
Aarne Sihvo oli legenda jo eläessään ja sopi hyvin koko jääkärijoukon symboliksi, jollaiseksi hän nuoressa itsenäisessä Suomessa nousikin. Rohkea, komea ja sivistynyt, suomenkielinen nuorimies oli pannut kaikkensa peliin aatteensa vuoksi ja ratsasti lopulta voitonparaatin kärjessä Helsinkiin.
Siinä oli kaikki sankaritarun ainekset. Sihvo sai myöhemmin monipuolisen sotilasalan koulutuksen eri maissa ja toimi pariinkin otteeseen puolustusvoimien komentajana. Mannerheimin väitetään kadehtineen kansansuosikkia ja pitäneen hänet siksi poissa vastuunalaisilta rintamaosuuksilta kotijoukkojen komentajana sodan aikana.
Toki tällainenkin asema oli hyvin tärkeä ja sopi erinomaisesti juuri Sihvolle, joka oli keskustajääkäri, kuten hänestä tehdyn elämäkerran nimikin kertoo. Sihvo ei kuulunut niihin piireihin, jotka lapualaisaikoina vehkeilivät laillista esivaltaa vastaan. Mutta tämä on jo toinen juttu.
Tämä Sihvon muistelmakirja ilmestyi hyvin kiinnostavana aikana. Silloin vapaussota oli jo käyty, mutta maailmansota jatkui yhä. Kirjoittajan usko Saksan voittoon on yhä horjumaton.
Kirja koostuu kuitenkin muistelmista eikä ns. tulevaisuudentutkimuksesta.  Hyvin vahvana pohjavireenä siinä on pettymys siihen, että Suomen yleinen mielipide piti jääkäreitä vaarallisina häirikköinä, jotka saattoivat vaarantaa koko Suomen asian.
Kun maailmansota syttyi, suomalaiset olivat Venäjälle lojaaleja tavalla, joka suorastaan hämmästytti venäläisetkin. Vapaaehtoisia (Mannerheimin jääkäreitä) värväytyi nyt Venäjän armeijaan. Sihvon mielestä tämä kansa, joka ennen sotaa oli tuskin uskaltanut edes itsenäisesti ajatella, oli nyt sodan sytyttyä lojaalinen. -Jääkäreistä tuli se poikkeus.
Saman todistuksen saamme niin monelta taholta, ettei sitä kannata epäillä. Ne, jotka pyrkivät pelastamaan Suomen asian Venäjän duumassa, kävivät Tukholmassa asti varoittamassa kaikkia tahoja jääkäritoiminnasta. Tietyssä vaiheessa värväys lopetettiinkin, Sihvon suureksi katkeruudeksi.
Itse hän joka tapauksessa otti mukisematta vastaan komennuksen Suomeen jatkaakseen vielä kerran vastatuuleen joutunutta värväystä.
Kiinnihän siinä jäätiin, ja Špalernajan tutkintovankilan jälkeen oli sodanaikaiseen valtiopetokseen syyllistynyttä odottamassa hirsipuu, jollainen mainitaan esimerkiksi Sam Sihvon Jääkärin morsiamen suositussa laulussa.
Itse asiassa suomalaisia hirtettiin maanpetoksesta vain kaksi henkeä, mikä kaiketi liittyi siihen, että koko vyyhti haluttiin ensin perinpohjaisesti selvittää. Sihvokin ihmetteli säästymistään ripustamiselta, mutta oli toki katkera kuullessaan Helmikuun vallankumouksen jälkeen jonkin suomalaisen kauppiaan tokaisseen, että ne pojat olisi sittenkin pitänyt ripustaa.
Kysymyshän oli siitä, että sen jälkeen, kun Helmikuun vallankumous lopetti sortotoimet ja laittomuudet, olisi ollut niin mainiota voida vedota Suomen täyteen lojaliteettiin Venäjää kohtaan ja aloittaa uusi elämä jonkinlaisena dominiona Venäjän valtakunnan yhteydessä.
Historialla on taipumus tehdä pilkkaa järkevistä ja toki vielä useammin hulluista. Maailmansota joka tapauksessa loppui Suomen kannalta äärimmäisen kummallisesti. Venäjä hävisi sen, mutta niin teki Saksakin. Englanti, jonka merkitys Suomen vihollisena oli Sihvolle kirkastunut, nousi sen sijaan kukoksi tunkiolle ja saneli osaltaan rauhanehdot.
Mutta kaikki se kuului vielä tulevaisuuteen muistelmien kirjoittamishetkellä. Silloin takana olivat huimat tiedusteluretket vihollisen hallussaan pitämälle alueelle, hirmuiset rymsteeraukset, jotka kuuluivat tärkeänä osana jääkärikulttuuriin sekä armoton preussilainen kuri ja äkseeraus.
Toisin kuin moni muu, Sihvo ei valita tolkuttomasta preussilaisesta äksiisistä, mutta kyllä sen sijaan siitä, että hänet voitiin noin vain komentaa mielettömään tehtävään Suomeen. Edes kommentointia ei sallittu ja käskyn antajana oli sentään esimies pidetyimmästä päästä, majuri Bayer…
 Tässä suomalaisuus ja saksalaisuus iskivät yhteen, mutta jälkimmäinen voitti viisi-nolla. Siinä taisi käydä vähän samoin kuin Suomessa, venäläisten käskiessä?
Kansalaissodan jälkeen jääkärit olivat eittämättä kansallissankareita ja sen mukaista myyttiä oli heti ryhdyttävä luomaan. Sihvon kirjoittaessa muistelmansa he eivät vielä olleet kansakunnan kaapin päällä, vaan joukko tavallisia nuorukaisia hyveineen ja paheineen. Jälkimmäisten esittelyä julkisuudessa ei myöskään kaihdettu.
Muistelmansa kirjoittanut nuori mies höysti tarinaansa lukuisilla, usein pateettisilla runoilla, joiden rustaamisessa hän oli aika taitava, joskaan ei varsinainen virtuoosi.
Joka tapauksessa siinä oli aineksia valkoisen Suomen myytille. Sihvon sankarihahmo ja etenkin sen runollinen aines todisti, että kansan paras osa ja siis oikeastaan koko kansakunta oli aina ollut horjumaton itäistä vaaraa vastaan.
Vaikka sankari itse muistelmissaan vuodattaa harmiaan ja katkeruuttaan sen johdosta, ettei näin suinkaan ollut, voitiin asia kaikin mokomin unohtaa varsin pian: historia on voittajien historiaa ja se, mikä ei mahdu kaavaan, joutaa unohtua ja jäädä harhapoluksi ja historian tuomitsemaksi kuriositeetiksi.

tiistai 14. elokuuta 2018

Veneily lisääntyy


Viron veneilyturismin nousu

Virossa, kuten myös Venäjällä tekee vaikutuksen se, että kaikki yleisön palvelemiseen liittyvä on uutta, joko upouutta tai vain kymmenen- parinkymmenen vuoden ikäistä.
Sille, joka muistaa neuvostoajan, on vaikea edes palauttaa mieleen, millainen tämä maailma oli vielä äsken. Niin vähän on säilynyt siitä, mikä kerran muodosti kokonaisen suljetun maailman, josta pois pääseminen oli työn ja tuskan takana niille, jotka olivat siellä syntyneet.
Niin sanottu saavuttajan etu on käytetty hyväksi täysin määrin sekä Virossa että Venäjällä. Siellä, missä aloitettiin tyhjästä, ei tarvinnut ylläpitää ja kunnostaa vanhentunutta ja vanhenevaa. Lankapuhelimia vailla olleet seudut loikkasivat suoraan langattomien verkkojen aikaan, kirjoituskoneita ei hankittu koskaan, vaan alettiin käsitellä tekstiä tietokoneella.
Ei ole vitsi, vaan täyttä totta, että Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen aloittaneet yleisöpalvelulaitokset panivat uusille työntekijöilleen ehdoksi sen, ettei näillä ollut aiempaa kokemusta palvelualalta.
Yleisön palveleminen neuvostosysteemissä näet oli melko perverssiä touhua: siellä ei pyritty saamaan kaupaksi mahdollisimman paljon, vaan keskityttiin vahtimaan, etteivät asiakkaat ostaisi liikaa sitä epärealistisen hintaista tavaraa, jota ei kuitenkaan kaikille riittäisi.
Tuntuu suorastaan ihmeeltä, että aivan lyhyessä ajassa niin Viroon kuin Venäjälle ilmaantui kohtelias ja miellyttävästi käyttäytyvä yleisönpalvelijoiden joukko ja vanha kuuluisa asiakkaiden sättiminen hävisi jälkeä jättämättä.
Muistan, että joskus uskoimme, että ainakin vessoissa eli siis kulttuurin alarakenteen tasolla vanha ainakin säilyisi vielä kauan. Näyttihän siltä, että surkeat vessat olivat suorastaan sosialismin yleinen tunnuspiirre, joka tavattiin aina kaikkialla siellä, missä tuo ylevä ideologiakin.
Vielä mitä. Tässäkään suhteessa ei mitään kulttuurin vitkaa voi havaita, ainakaan kulttuurisen etulinjan alueella. Jos haluaa löytää epäsiistin vessan, kannattaa sitä mieluummin etsiä meiltä Suomesta, missä kaiketi kotikasvatus tukee tällaisia ilmiöitä. Asia koskee myös katujen siisteyttä.
Mutta oikeastaan piti puhumani Viron satamista, siis venesatamista, jotka nyt alkavat olla varsin vaikuttavia.
Muistan, miten meillä 1980-luvulla venesatamissa oli, harvoin poikkeuksin vielä enemmän tai vähemmän jonkinlaista eräretkitunnelmaa, eikä asiakkaiden mukavuutta ollut priorisoitu. Eihän sellainen kuulunut lainkaan asiaan, jos ihminen nyt kerran merelle lähti vaivojen ja vastusten piiriin vapaaehtoisesti.
Jo Ruotsissa oli toista. Sikäläisen pullamössömentaliteetin osaksi saattoi laskea sen, että keittiöstä tuotiin aamulla lämpimät sämpylät roikkumaan veneen keulapulpettiin. Muutenkin asiakasta hellittiin kovasti.
Virossa ei tuohon aikaan ollut venesatamia lainkaan ja piikkilangat ja vartiotornit varmistivat sen, ettei kansa noin vain mennyt veneilemään.
Kun joskus päästiin yllättäen Tallinnaan, oli sijoituttava samaan altaaseen Georg Otsin kanssa ja maksettava laivalle kuuluva maksu, ”laevan” pituuden mukaan… No, saatiinhan samaan hintaan ainakin sotilas vahtimaan alusta, joka nyt näytti jotenkin entistä komeammalta.
1990-luvulla, kun portit aukenivat, Piritan satama oli vielä ajanmukainen ja asiallinen ja hyvinhän siellä pärjää yhäkin. Sen sijaan ne pikku satamat, joissa huviveneilijä saattoi nyt yöpyä, olivat kovin karuja.
 Lohusaluun valmistui kyllä kalastusalusten keskelle myös laituri huviveneille, mutta esimerkiksi Dirhamissa oli kiinnityttävä korkean aallonmurtajan kylkeen, eivätkä kaikki edes uskaltaneet kavuta sieltä rantaan, jossa palveluita edusti pieni kontintapainen, jossa toimi pieni kauppa.
Toista se on nyt. Pelkästään Tallinnassa on useita aivan moderneja satamia vanhan Piritan lisäksi. Kakumäen satama Koplin lahdella tarjoaa tilaa sadoille veneille ja palvelut ovat huippuluokkaa.
Veneitä myös löytyy. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli harvinaista löytää virolainen vene, nyt niitä on pilvin pimein ja toinen toistaan upeampia. Myös venäläisiä veneitä on liikkeellä ja niitä onkin ollut jo hyvän aikaa. Ennen niillä purjehtivat lähinnä huippuammattilaiset, nyt näköjään etupäässä keskiluokka. Ökyrikkaiden jahdit ovat sitten oma tarinansa.
Tuntuu siltä, että oman merellisen perinnön valtaaminen takaisin on tullut virolaisten sydämenasiaksi. Myös merimuseoihin panostetaan paljon, kuten kyllä muihinkin  museoihin.
Kiinnittää huomiota, ettei meillä Helsingissä oikeastaan edes ole mainitsemisen arvoista vierasvenesatamaa, vaikka Katajanokan kainalossa olevaa laituria sellaiseksi mainitaan. Sekin avattiin vasta muutama vuosi sitten, eikä ilman tyhjää hypetystä.
Onhan meillä toki paljonkin kotisatamia, vaikka kaupalliset marinat ovat vähissä, mutta onhan veneitäkin valtavasti. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten Viron monet upouudet ja huippuhienot marinat oikein kannattavat? Onko niitä omia veneitä jo tosiaan niin paljon, vai odotetaanko vieraita?
Voidaan havaita, että satamia on perustettu EU:n tuella. Kaiketi niiden kuitenkin myös täytyy jotenkin kustantaa ympärivuotinen olemassaolonsa. Kakumäen satamassa näyttää toimivan myös suurimittainen veneiden säilytys ja talvihuolto. Samaa näyttäisi olevan myös ainakin Dirhamissa ja Kärdlassa.
Silti tulee kysyneeksi, millaista on hiljaiselo näissä paikoissa silloin, kun meri on jäässä ja lumi tuiskuaa. Ainakin ne gourmet-luokan ravintolat, jotka parin kuukauden ajan pursuavat asiakkaita, ovat luultavasti kiinni siellä, missä ollaan kaukana asutuskeskuksista.
Veneilysatamat ovat, paitsi kansallista kulttuuria, myös osa turistibisnestä ja sesongin lyhyys on sekä Virossa että meillä se heikko kohta. Toinen on maantieteellinen etäisyys niistä keskuksista, joissa suurin osa maanosamme potentiaalisesta yleisöstä asuu.
Kun saksalainen perhe tai työssä käyvä pariskunta lähtee Itämerelle purjehtimaan, he harvoin ehtivät Suomeen tai Viroon saakka. Jos he tänne ehtivät, on palaaminen jo lähes ylivoimainen urakka, ainakin perhepurjehtijalle.
Kuitenkin täkäläiset ja sanon patrioottina, erityisesti suomalaiset olosuhteet ovat ainutlaatuisuudessaan suuri potentiaalinen resurssi. Jos veneen voisikin jättää talveksi tänne, siis Suomeen tai Viroon, olisi tilanne helpompi.
Viron rannikon karikkoisuus on erikoisuus, joka taitaa pitää monet sieltä, ainakin Väinämereltä loitolla. Tosin nykyiset navigaatiolaitteet mahdollistavat varsin turvallisen matkan, mitä helpottaa vuorovesien puuttuminen.
Voi liioittelematta sanoa, että etenkin Suomella olisi tarjottavanaan ainutlaatuisia elämyksiä veneilijöiden suurelle ja maksukykyiselle joukolle. Ne olisi vain hyödynnettävä. Saaristomeri ja Saimaa tarjoavat uutta sillekin, joka luulee jo nähneensä kaiken. Silloin, kun esimerkiksi tanskalaiset ovat käyneet puolityhjällä Saimaalla, he ovat olleet ns. hepnaadilla lyötyjä.
Mutta eihän kukaan ehdi lomallaan koko lenkkiä tehdä, vaikka jopa sattuisi tietämään, pohjolan tarjoamista elämyksistä. Mutta eivät he kyllä tiedäkään.
Keski-Euroopan lomakuukausi sattuu vielä olemaan elokuu, minkä hyödyntäminen kasvattaisi meillä turistibisneksen sesonkia liki puolella. Meillä silloin kyllä pannaan jo luukkuja kiinni, esim. Saimaan laivaristeilyillä.
Tilanteen muuttamiseksi tarvittaisiin arvattavasti suuria operaatioita, joihin kuuluu sekä suurten, kesällä mukavuutta ja talvella talvisäilytystä ja kunnossapitoa tarjoavien marinoiden rakentaminen sekä niiden olemassaolosta tiedottaminen.
Muistan, että kun Saimaan kanavan käyttäminen tehtiin veneilijöille hyvin helpoksi, odotettiin suurta keskieurooppalaista ryntäystä. Ei tapahtunut yhtään mitään.
Kuitenkin Suomen, Venäjän ja Viron alueen pitäisi kaiken järjen mukaan houkutella koko maailman purjehtijoita. Onhan tämä toista kuin yksitoikkoinen ulappa, jonne etelän suurten satamien veneet kyllä harvoin viitsivätkään lähteä, kuten siellä käyvä turisti voi todeta.
Luulen, että meillä saattaisi nyt olla syntymässä mahdollisuudet käyttää hyväksi synergiaetua. Virossa alkaa olla paikkoja, joihin voi jättää veneensä talveksi, meillä Suomessa taas on paljon nähtävää ja koettavaa, mukaan lukien Venäjältä vuokrattu alue, jonka kautta pääsee aivan uusiin seikkailuihin tarvitsematta jännätä, onko satamissa tilaa.
Olisikohan tässä yhteisen UE-projektin paikka, vaikkapa ns. lähialueyhteistyöhön liittyen?

maanantai 13. elokuuta 2018

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit


Apinan vaistoilla kohti tulevaisuutta

Desmond Morrisin Alaston apina (The Naked Ape) ilmestyi vuonna 1967 ja käännettiin välittömästi monille kielille, myös suomeksi (Otava 1968).
Yhdessä joidenkin muiden kirjojen (Konrad Lorenz, Das sogenannte Böse, 1963) sen voi sanoa avanneen uuden, ihmisen eläimellistämisen trendin.
Toki jo Darwin oli korostanut ihmisen eläimellistä puolta, mutta 1960-luvun etologit tarkastelivat myös inhimillistä kulttuuria sen kantajien edustaman eläimellisyyden näkökulmasta.
Idea oli epäilemättä hyvä ja tarpeellinen. Ihmisen eläimellisen luonteen kiistäminen olisi hedelmätöntä. Toki myös sen korostamisen merkitystä kannattaa tarkastella kriittisesti.
Selvää on, että ihmisten ja muiden lajien vertaileva etologinen tutkimus voi parhaimmillaankin antaa vain yhden näkökulman ihmisen käyttäytymiseen. Kulttuurin merkitys on myös suuri eikä kumpaakaan ole syytä korostaa liiaksi. Ikuinen kysymys näyttää olevan luonnon ja kulttuurin nature and nurture välisen suhteen löytäminen. Olisi naiivia kuvitella tieteen selvittäneen inhimillisen käyttäytymisen pohjiaan myöten.
Desmond Morris esitti joka tapauksessa ja sangen uskottavasti, että kulttuuri on mahdottoman tehtävän edessä yrittäessään muuttaa vuosimiljoonien mittaan lajinkehityksessä syntyneitä asioita. Luonto palaa takaisin ikkunasta, jos sen heittää ovesta ulos, sanoo vanha sananlasku saman asian.
Muuan kiinnostava piirre liittyy siihen tosiasiaan, että juuri 1960-luvulla, tuolla kulttuurivallankumouksen vuosikymmenellä tuli muodikkaaksi tarkastella ihmistä eläimenä muiden joukossa. Aiemmin se ei suinkaan ollut itsestään selvä näkökulma, kaukana siitä.
Tuohon aikaan uskottiin kyllä yleisesti ympäristötekijöiden ylivoimaiseen merkitykseen ja ihmisluonnon muokattavuuteen, mutta samaan aikaan syntyi myös ihmisen eläimellisyyttä ja vaistoja korostava pohjavirta.
Morris tuo esiin muutaman perusasian, joiden mukaisesti ihminen poikkeaa muista eläinlajeista. Ihminen nimittäin ei suinkaan ole vain apina muiden joukossa, vaan ainutlaatuinen metsästävä ja lihaa syövä kädellinen, vieläpä paljaspintainen.
Nämä ominaisuudet liittynevät tiiviisti sekä ihmisen parinmuodostukseen, pariutumiseen ja paritteluun sekä sukupuolirooleihin ja yhteisöllisyyteen ja niiden kehitykseen. Muilla kädellisillä elämänmuoto ja sen mukaisesti tarpeet ovat erilaisia, alkaen naaraan orgasmista -joka on ihmisellä ainutlaatuinen- ja päätyen pystyasentoon, lapsuuden pituuteen ja aivojen kokoon.
Aikansa lapsena Morris katsoo, että uskonto oli ”nykyään” lähinnä tiedettä ja kulttuuria ja varsinaiset temppelit siis nyt kirjastoja, teattereita ja niin edelleen. Kyseessä oli siis kehityksen edistysaskel vaistoista ja luuloista tietoon. Uskonto sanan varsinaisessa merkityksessä voitiin redusoida virheellisiksi ja harhaisiksi kuvitelmiksi.
Tältähän asia taisi näyttää silloin, kulttuurivallankumouksen suvikuussa, kun edistys vielä näytti ikuiselta. Nyt koko perusasetelma taitaa olla toisenlainen, mutta luulen, että Morrisin näkökulma asioihin saattaa antaa meille ajattelemisen aihetta.
Sanon tämän olettaen, että myös nykyisenä vastuullisen hihamerkkijournalismin aikana on lupa vapaasti esittää ajatuksia, joita ei ole tieteellisesti todistettu ainakaan ehdottoman pätevästi ja jotka saattavat jopa olla aivan virheellisiä.
Kun ihmistä lähestytään eläimenä ja siis kunnioitetaan hänen evoluutiossa syntyneitä taipumuksiaan ja vaistojaan, saattaa pyrkimys niistä vapautumiseen alkaakin näyttää sekä mahdottomalta että perverssiltä asialta.
Uskonnon luomat kuvitelmat puhtaasti henkisestä elämästä jonkinlaisessa ihannemaailmassa kuoleman jälkeen ovat todennäköisesti humpuukia sanan ankarassa merkityksessä. Niiden varaan perustaminen olisi ainakin tuhoisaa tieteellisen ajattelun kannalta.
Toisaalta niin uskonnossa, kuin kulttuurissa sanan klassisessa mielessä on yhtenä tärkeänä komponenttina aina ollut pyrkimys päästä normaalia eläimellistä luontoa ja jopa arjen tasoa korkeammalle, luoda maailma, jossa totuudella, hyvyydellä ja kauneudella on hallitseva asema pelkän animaalisen tason sijasta.
Mikäli sen sijaan suhtaudumme hyvin kunnioittavasti juuri siihen perintöömme, jota geenimme kantavat ja joka heijastelee viidakon tai savannin olemassaolontaistelun vaatimuksia, on ilmeistä, että taivumme perinteisen korkeakulttuurin sijasta arvostamaan primitiivisyyttä.
On merkille pantavaa, että juuri metsästys, joukolla suoritettu tappaminen ruoan saamiseksi on nähtävästi tehnyt ihmisestä ihmisen, sen mitähän nyt on. Maanviljelys, joka edustaa verrattomasti korkeampaa kehityksen tasoa, on niin uusi asia, että se on tuskin lainkaan ehtinyt vaikuttamaan geeneihimme. Samaa lienee sanottava paimentolaisuudesta.
On merkille pantavaa, että monet ihmiset nykyään arvostavat aivan erityisesti sitä, mikä on luonnonmukaista ja pyrkivät vähentämään kulttuurin vaikutuksen elämässään minimiin.
Kun katsoo sitä nykykulttuuria, joka ottaa esikuvansa slummeista ja sellaisilta ihmisryhmiltä, jotka vielä varsin hiljattain kuuluivat metsästäjiin ja keräilijöihin, voisi odottaa, että myös Morrisin kuvaamat sukupuoliroolit ja perhekäsitys olisivat suuressa kunniassa.
Ilmeisesti tämä onkin yksi aikamme trendi. Sille vastakkaisena voi pitää sitä krampinomaista pyrkimystä irtautua evoluution tuottamista malleista, jota feminismi edustaa ja joka hallitsee toisia yhteiskunnan piirejä.
Koska nykyihminen ei enää tosiasiassa ole lainkaan riippuvainen niistä metsästyksen edellytyksistä, jotka määräsivät hänen edeltäjiensä kehityksen vuosimiljoonien aikana, on käytännössä täysin mahdollista, että naaras voi omaksua koiraan tapoja. Niitähän lauma myös on aina arvostanut. Heikot urokset voivat myös huoletta jättäytyä naismaisiksi.
Tämä sotii kuitenkin niitä perusvaistoja vastaan, joita myös nykyihminen yhä kantaa geeneissään. On kiinnostavaa seurata, miten pitkälle tällainen kehitys voi jatkua. Näyttää siltä, että ainakaan Morris vielä 1960-luvulla ei osannut kuvitella, miten heikoksi ydinperhe saattaisi kehittyä.
Lienee kuitenkin ilmeistä, että uudenlainen sukupuolikäyttäytymisen sekoittuminen hajottaa sitä lisääntymisen perusinstituutiota, joka perhe on ollut ja jonka funktiona oli lajin säilyminen.
Toimiminen luontoa vastaan johtaa syntyvyyden laskemiseen rajusti, mikä voisi olla luonnollinen reaktio ylikansoitukseen. Kun lajia on liikaa, on sen säilymistä palvelevat asiat käännettävä vastakohdikseen. Silloin on normaalia, että äidit syövät poikasiaan. Homoseksualismikin muuttuu yhteisön kannalta funktionaaliseksi.
Ylikansoitus nimittäin on vaara koko yhteisölle ja ihmisen tapauksessa koko lajille. Kannattaa panna merkille, että sitä tosiaankin osattiin pelätä tulevaisuuden ehkä suurimpana vaarana jo 1960-luvulla.
Tragikoomista on, että lajia hävittävät instituutiot ovat nyt laajasti levinneet juuri siellä, missä ylikansoitus ei ole ongelma. Samaan aikaan alaston apina lisääntyy hillittömästi siellä, missä ei pitäisi.