maanantai 26. syyskuuta 2016

Demokratuurin ongelmia



Epäliberaali demokratia

Demokratia on aina ollut vaarallinen poliittinen järjestelmä. Onhan päätösten tekeminen siinä periaatteessa alttiina kansajoukkojen mielen ailahduksille. Joukot, joissa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, saattavat saada päähänsä mitä absurdeimpia ajatuksia ja ryhtyä niitä ajamaan, huutaen ja rähisten tai sitten vain äänestäen.
Nykyään demokratia, järjestelmä, jonka kautta johtajia vaihdetaan, on jo kauan ollut tapana sekoittaa ja samaistaa milloin mihinkin aivan toiseen asiaan, kuka luulee sen tarkoittavat tasa-arvoa, kuka suvaitsevuutta, kuka mitäkin. Tutkimusten mukaan monet Venäjällä arvelivat sen tarkoittavan aineellista hyvinvointia.
Tavaksi on joka tapauksessa tullut lähteä siitä aksioomasta, että demokratia on poliittinen järjestelmä, joka toimii kansan enemmistön hyväksi, kun se kerran saa siltä ainakin jonkinlaisen mandaatin. Tässä se eroaa tyranniasta, jossa kaikki perustuu yhden henkilön tahtoon ja yksi henkilöhän voi olla paha tai muuten huono. Kokonaista kansaa ei oikein kukaan uskalla epäillä moisesta.
Voiko kokonainen kansa olla edes tyhmä? Tyhmyyttä, kuten viisautta ja muitakin ominaisuuksia kansassa on normaalijakautuman verran kutakin. Edellä viitattu tiivistymisilmiö kuitenkin toimii yleisen käsityksen ja arkihavainnon mukaan vain huonontavaan suuntaan. Periaatteessa kai parlamentit oli tarkoitettu tiivistämään nimenomaan positiivisia ominaisuuksia, mutta näyttää siltä, ettei kokemus ole juuri vastannut odotuksiin.
Diktaattorit muinaisessa Roomassa nimettiin kansan toimesta määräajaksi hoitamaan poikkeustilanteita. Siten tämä instituutio ei alun perin suinkaan ollut demokratian vastakohta tai edes sen vastainen, toisin kuin nykyään usein kuvitellaan.
Tosin aikamme diktaattorit eivät ole tyytyneet määräaikaisuuteen ja sen johdosta ovat tavallaan mitätöineet koko vanhan diktatuurin idean. Cincinnatusta, joka valtion johtajan paikalta palaisi takaisin auran kurkeen, pidettäisiin nykyään kai höyrähtäneenä. Onhan tavaksi tullut olettaa, että jokainen on velvollinen ajamaan maksimaalisesti omia etujaan. muuten hän ei herätä luottamusta.
Mutta diktatuuri on nykyään tullut kirosanaksi eikä se leima siitä enää ilmeisesti lähde millään. Turhapa siis on kenenkään enää yrittää ratsastaa antiikin vanhalla instituutiolla ja selittää olevansa kansan tarvitsema diktaattori.
Suomen historiassahan diktaattoreita on ollut tasan yksi kappale: Kullervo Manner keväällä 1918, jolloin valtaa ei ollut enää paljon käytettävänä, vaikka sitä olisi kuinka keskittänyt yksiin käsiin.
Tilanne oli paljon huonompi kuin vuonna 1930, jolloin puolustusministeri Niukkasta, ellen väärin muista, peloteltiin vallankaappauksella. ”Kuapatkoot mitä kuappoovat, ei tässä oo paljon kuapattavvoo” tokaisi turhautunut ministeri.
Itse asiassa tilanne ei ollut niinkään huono. Lapualaishuliganismi ei suinkaan ollut edes upseeriston ehdottomassa suosiossa, mutta tämä on taas jo toinen juttu.
Suomi kesti kuin kestikin demokratian kriisin, joka 1930-luvulla kukisti miltei jokaisen Euroopan uusista demokratioista.
Meillä irtautuminen demokratian pelisäännöistä ja lähteminen väkivallan tielle oli yhä tuoreessa muistissa vuodelta 1918 ja vain harvat halusivat toistaa kokemansa.
Niinpä Suomi sinnitteli demokratiallaan, jopa läpi sotavuosien. Valtion tiedotuslaitoksen piirissä oltiin huolestuneita siitä, että niin Moskovasta kuin Berliinistä syydettiin häpeämätöntä propagandaa omien diktatuurikomentojen hyväksi.
Tyhmimmälle kansanosalle saattoi tulla se käsitys, että vain näissä maissa hallitukset olivat todella tehneet jotakin kansan hyväksi.
Johtopäätöksenä oli, etteivät ainoastaan diktatuurit tarvinneet propagandaa oman järjestelmänsä hyväksi, vaan demokratia sitä vasta tarvitsikin.
Tilanne oli erityisen katala siksi, että Englanti, jota Suomen sivistyneistö oli oppinut ihailemaan demokratian klassisena mallimaana, syyti Suomeen häikäilemätöntä propagandaa, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa Suomen sotaponnisteluja ja saattaa se Neuvostoliiton armoille.
Asiaa hoiti käytännössä toimisto nimeltä Political Warfare Executive (PWE), jonka direktiivejä mm. BBC:n lähettämälle propagandalle on hyvin valaisevaa lukea. Eipä siinä Suomen kansan edut paljon painaneet ja totuudenkin arvo punnittiin sen mukaan, mitä asiaa se palveli.
Tässä suhteessa tämän laitoksen toimintaperiaatteet muistuttivat siis nykyisen valtalehdistön touhuja. Mutta kuten armeijamme, myös valtiollinen järjestelmämme kesti hyökkäykset.
Tietenkin sota-ajan demokratia oli jotakin muuta kuin se meno, kota voitiin sallia rauhan auvoisina päivinä. Maassa vallitsi sensuuri ja lehtien kirjoittelua pyrittiin keskitetysti ohjailemaan isänmaan edun mukaisesti. Myöskään eduskunta ei katsonut mahdolliseksi ruveta rakentamaan avointa riitaa aikana, jolloin koko maan kohtalo oli vaakalaudalla.
Puhuttiin ”demokratuurista” ja tiedotuksen suhteen ”puntilismista”. Karuna aikana demokratia ei voinut olla samalla tavalla liberaalia, kuin sitten myöhemmin.
Mutta silti” korkealta johdetun maan” poliittinen järjestelmä oli nimenomaan demokratia eikä esimerkiksi diktatuuri. Myöskään ”kansandemokratiaa” siitä ei koskaan tullut, monen suureksi harmiksi ja vielä useampien tyytyväisyydeksi.
Joka tapauksessa myös sodan jälkeinen demokratia tarkoitti sitä, että lainsäätäjät ja hallitus olivat vastuussa kansalle ja se seikka mitattiin määräajoin vaaleissa.
Se, että vahva presidenttivalta pääsi joissakin suhteissa rapauttamaan järjestelmän puhtautta, voi pitää kauneusvirheenä. Sen vastapainona on kuitenkin muistettava koko järjestelmän pelastuminen tilanteessa, joka oli varsin vaarallinen.
Sen jälkeen kun suuri osa maassamme käytettyä valtiollista valtaa on siirretty Brysseliin, osaksi pakosta, osaksi tuottamuksellisesti, ei demokratia enää kuulosta samalta kuin ennen.
Kuka voisikaan, etenkään tuon kuuluisan jytkyn ja sen seurausten jälkeen kuvitella, että hallituksen politiikka todella on riippuvaista kansan tahdosta.
Tarvitsee vai katsoa, mitä mieltä ajan suurista kysymyksistä kansa ilmoittaa olevansa ja toisaalta seurata sitä, mitä hallitus tekee ja julistaa.
En halua tässä kannattaa halpaa populismia. Hallituksella ei todellakaan ole paljoa liikkumatilaa, ellei se uskalla käydä avoimesti vastustamaan niitä mahteja, jotka pitävät sitä pakkoraossa. Mitä ne ovat, ei kannata ehkä tässä toistaa, niistä on tullut ennenkin kirjoitettua.
Joka tapauksessa tilanne on nyt se, että kansalainen, joka ymmärtää voimattomuutensa tässä poliittisessa järjestelmässä, niin demokratian nimellä kuin se kulkee, saattaa jutua pahasti tuhrautumaan.
Onko demokratia nyt siis kriisissä, vai missä ne vaihtoehdot ovat? Vai onko kyse nyt jälleen demokratuurista, eräänlaisesta liberaalien tunnusten alla esiintyvästä vaihtoehdottomasta järjestelmästä, joka meidän on ollut pakko hyväksyä?
Onko se kenties nyt välttämätön vaihtoehto huonommalle tilanteelle, joka syntyisi silloin, jos vihapuhuvan kansan asenteet otettaisiin vakavasti? Silloin astuisimme Unkarin ja Visegrad-maiden tielle ja kukaties kansa hankkisi päälleen koko sivistyneen maailman kirouksen?
Aika monta lämmintä tuolia tärkeissä pöydissä voisi jäädä meidän osaltamme täyttämättä sellaisessa demokratiassa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Huuto ja meteli



Kova ääni

Friedrich Nietzsche pohdiskeli aikoinaan, että on melkein mahdotonta, että ihminen, jolla on hyvin kova ääni, voisi ajatella hienoja ajatuksia.
Tämä tuli mieleeni, kun huomasin, että sellainenkin brändi kuin Hard Rock Cafe näyttää saaneen suurta suosiota koko maailmassa.
Kyseessä on sangen selvästi uuden aikakauden ilmiö. 1950-luvulla alkanut rock-musiikki on ilmeisesti jotakin laadullisesti uutta. Sen oleellisiin piirteisiin näyttää kuuluvan niin voimakas meteli, että keskustelu ja jopa ajattelukin käyvät mahdottomiksi ja siis myös tarpeettomiksi.
Niinpä ihmisten välinen kommunikaatio tuollaisen musiikin vaikutuspiirissä rajoittuu siihen, mikä on kaikkein primitiivisintä. Pariutumisikäiset nuoret voivat keskittyä katselemaan toistensa visuaalisia viestejä. Eihän siinä puhuakaan voi. Henkisessä suhteessa typerykset nousevat intellektuellien tasolle ja luultavasti ylikin.
Slummien hierarkiassa keskeinen arvo, katu-uskottavuus korvaa sanallisen kommunikaation ja nyanssien sijasta koko miljöössä on tavoitettavissa vain suuriäänistä mölyä. Paljaimmillaan tämä tilanne ilmenee gangsta-rapissa, musiikin korvikkeessa, jossa ei tarvitse edes yrittää laulamistakaan, pelkkä kähiseminen riittää ja viesti on niin osoitteleva ja selkeän karkea, että vammainenkin sen käsittää.
Tässä tietenkin toteutuu maksimaalisesti tasa-arvo eikä sen toteutuminen kehittyneempien ainesten ehdoilla tietenkään ole mahdollista. Siinä kyse voi olla vain tason laskemisesta primitiivisimpien piirien ulottuville.
Muistan, miten tuo samainen meteli valtasi Venäjän, jossa olin tottunut hierarkian ja korkeakulttuurin kunnioitukseen. Petroskoissa muuan ystäväni halusi tarjota minulle tuopillisen paikkakunnan uuden oluttehtaan niin sanottua elävää eli suodattamatonta kuohujuomaa.
Kahvilan meteli oli kuitenkin niin kauhistuttavaa, että jouduimme suin päin pakenemaan pihalle, jossa nautimme oluemme melko karussa miljöössä. Hyvää se kyllä oli.
Minusta kokemus oli kauhistuttava ja uskoin sen olevan esimakua sille, että pian myös venäläisestä teatterista tulisi brechtiläis-turkkalaista mölinäjuhlaa, jossa sentimentaalinen ylinäytteleminen on se asia.
Luojan kiitos, näin ei sentään ole vieläkään käynyt, ainakaan kaikkialla. Olen kyllä nähnyt niin sanotusti modernisoituja versioita klassisista teatterikappaleista, taisi olla jopa Tšehovista. Mutta klassinen, hieno näyttelijäntyö on siellä joka tapauksessa myös yhä kunniassa.
Joskus minusta tuntuu, ettei meillä yleisesti enää edes ymmärretä mitä sellainen edes tarkoittaa. Ikään kuin hienous voisi olla vain hienostelua, jotakin sellaista, mitä niin sanotusti rasvanahkainen kansan syvien rivien edustaja ei ymmärrä ja jota hänellä sen takia on oikeus ylenkatsoa.
Koska hänen ajatellaan olevan se oikea kohdeyleisö, häntä yritetään ainakin periaatteessa mielistellä, vaikka käytännössä tämäkään ei onnistu, koska kuva tavallisesta kansanihmisestä on aliarvioivan harhainen.
Mutta tämä tästä ns. korkeakulttuurista. Myös populaarimusiikki on parin sukupolven mittaan muuttunut rajusti.
Ennen sotia ja aina 1960-luvulle saakka olivat muodissa melodiset ja usein hieman sentimentaaliset tai sitten hauskat kappaleet. Teemat olivat kansainvälisiä, venäläisyys oli vahvasti mukana, samoin italialaisuus. Myös espanjasta ja latinalaisesta Amerikasta saatiin eksoottisia teemoja.
Anglosaksinen musiikki, joka sivumennen sanoen on perinteisesti tai ainakin saksalaisten ja ranskalaisten perusteltujen ennakkoluulojen mukaan ollut varsin kalseaa ja tylsää, ei sen sijaan juuri suomalaisiakaan elähdyttänyt. Poikkeuksena olivat jotkut banjorämpytykset, joita liika herkkyys ei vaivannut.
Soittaessani veneessä vierailleni noita vanhoja suomalaisia iskelmiä, olen havainnut niiden yleensä herättävän melkoista ihastusta.
Herääkin kysymys, miksei mitään vastaavaa tehdä nykyään, jolloin yhtyeet ja laulajat kerskailevat ammattitaidollaan ja jolloin musiikkibisneksen rahallinen arvo on moninkertainen gramofonikauteen verrattuna. Ainakin se oli sitä vielä hiljattain.
Kyseessä näyttää olevan kansainvälisten monopolien ylivalta. Ne ovat ainakin osaksi ottaneet asemansa yksinkertaisesti ostamalla. Tietenkään myös muotia ja sen mahtia nuorisoon ja muuhun yksinkertaisempaan kansanosaan nähden ei voi aliarvioida.
Eipä esimerkiksi kuvataiteessakaan näytä olevan mahdollista palata vanhoihin esikuviin. Muistan, miten muuan suomalainen järjesti Pietarissa, peräti kai Venäläisen taiteen museossa näyttelyn, jonka työt olivat aivan klassikkojen tasoa ja muistuttivat Šiškinin töitä.
Hän kertoi, ettei ollut koskaan hakenut apurahaa, koska tiesi, ettei sellaista saisi. Yleisö sen sijaan oli ihastuksissaan. Tämä maalari osasi tekniikan viimeistä piirtoa myöten ja myös pystyi näkemään luonnossa sen vaikuttavuuden.
Stipendimafia tässä nyt on asia erikseen. Mutta se niin sanottu populaarimusiikki, jota nykyään tuotetaan, on uskottavien asiantuntijoiden mukaan ennen muuta koneellinen luomus. Sen sijaan, että kaiken keskellä olisi laulusolisti, jota säestys täydentää, onkin lavalla valtava arsenaali kaikenkarvaista ämyriä. Ilman tuota tekniikkaa koko esityksestä ei jäisi jäljelle muuta kuin se mitättömyys, johon kyseinen ”tähti” yltää.
Liiallinen meteli on tietenkin myös vaarallista. Konserttien desibelimäärät ovat sellaisia, että pysyvä kuulovaurio voi syntyä jo yhdellä kerralla.
Olin kerran sellaista kuuntelemassa koulussa (!) jossa toimin opettajana, enkä unohda tuota taide-elämystä koskaan. Se tuntui ytimissä ja munaskuissa eli munuaisissa, jotka tuntuivat irtoavan ja keuhkot läpsyivät rintakehää vasten kuin rukkaset viemäriputkessa, käyttääkseni tällaista tuoretta ilmaisua.
Ja lapset aplodeerasivat asianmukaisen tunnollisesti ja kovaakin, vaikka oli aivan ilmeistä, ettei kukaan heistä todella nauttinut tuosta metelistä.
Mutta sitten kun sama yhtye esitti hempeän ja melodisen kappaleen, seurasi todellinen, spontaani aplodien myrsky…
Mutta sitä tavaraa heille tarjoiltiin vain harvinaisena herkkuna. He olivat sosiaalistumassa kakofonian ja jumputtavien bassojen kulttuuriin ja oppivat ylenkatsomaan sellaista musiikkia, joka olisi todella saattanut heitä koskettaa.
Tunnen tietenkin tätä alaa huonosti ja haluan vain kertoa omia kokemuksiani siitä, miten asiat ovat muuttuneet. Suunta on selvä. Kaiken on nyt tultava Amerikasta tai ainakin anglosaksisesta maailmasta. Itse musiikilla ei ole sen enempää väliä, kunhan se riittää mykistämään puheen ja saman tein kai ajattelunkin.
Miljardibisnes on ulottanut lonkeronsa tällekin alueelle ja napannut mukaansa nuoret, joita oman arvostelukyvyn sijasta ohjaa pakonomainen tarve fanittaa ja liittyä yhteisöihin, jotka fanittavat tiettyä tyyliä.  Se on helppo saalis.
Idolina voi olla ulkonäöllään ratsastava henkilö, joka on vaikkapa tuhonnut sen erilaisilla lävistyksillä ja tatuoinneilla tai sitten muiden yläpuolelle nostetaan jokin muu friikki, jonka habitus ilmeisesti tarjoaa aralle kasvuikäiselle tilaisuuden tuntea itsensä sentään aika kelvolliseksi pariutumismarkkinoilla.
Kaikki tämä on ainoastaan ja vain rahan palveluksessa. Tämä ala myy tyhjää kalliilla ja siksi voittomarginaalit ovat valtavat. Nyt sitä tosin taitaa uhata piraattiharrastus, jota se kaikin voimin koettaa vastustaa.
Työmies on palkkansa ansainnut, mutta mikäli nuo firmat menettävät otteensa nuorisosta ja tekevät konkurssin, on maailma tuskin paljoa menettänyt.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Huuto ja vihellys



Huuto ja hurraa

Veikko Antero Koskenniemi, jota en aikoinaan ymmärtänyt sopimattomaksi henkilöksi arvostaa, kirjoitteli suuren määrän herkullisia aforismeja ja epigrammeja, vähän Goethen tyyliin, jota hän myös suomensi.
Muuan letkautus on jäänyt pysyvästi mieleeni:
”Mikä huuto ja hurraa kadulla kajaa?
Siellä tyhmyys aasin valjaissa ajaa”.
Keskenkasvuinen kun olin, tämä vain nauratti minua, vaikka en ihan tiennyt miksi. Hieman vanhempana ymmärsin, että kohteena oli ilmeisesti 1940-luvun torikokousdemokratia, jossa ”aktiivinen etujoukko” vähäisestä suhteellisesta määrästään huolimatta, pyrki sieppaamaan aloitteen käsiinsä ja esiintymään kansan yleistahdon (volonté générale) ilmaisijana.
Tämä tietenkin oli sitä taktiikkaa, jonka jo Lenin oli kehitellyt tärkeässä pikku artikkelissaan ”Mitä on tehtävä”. Aatelismies Uljanov ymmärsi erinomaisesti, ettei kansa voi eikä sen sovi määrätä yhtään mistään. Vain eliitti voi.
Eliitti oli tässä tapauksessa kansan syvien rivien kaikkein aktiivisin osa, sen ”kermojen kerma”, kuten Nikolai Tšernyševski oli kirjoittanut Leninin ihailemassa kirjassa, jonka nimi sattumoisin myös oli ”Mitä on tehtävä?”
Nämä torkikokoukset olvat sitä ”uusdemokratiaa”, jota Suomeenkin yritettiin sotien jälkeen tarmokkaasti vyöryttää. Sosialidemokraattinen puolue, joka oli suoraselkäisesti kantanut vastuutaan isänmaan kohtaloista sotavuosina, näki suoraan tämän sumutuksen läpi ja lanseerasi aikoinaan tunnetun ”Jo riittää”-kampanjansa.
Sosialidemokraattien, erityisesti sen aseveliisiiven vankkana ideologisena perustana oli ymmärrys siitä, että ”kansandemokratia” eli kansankansanvalta todella lisäsi jotakin uutta siihen kansanvaltaan, jonka idea oli tuttu jo Ranskan vallankumouksen ajoilta.
Mutta se ymmärsi jo pelkästään Itä-Karjalassa näkemänsä perusteella, että se, mitä demokratiaan lisättiin, tarkoitti sen vesittämistä ja tyrannian mahdollistamista. Demokratialla ja kansandemokratialla on sama ero kuin paidalla ja pakkopaidalla, veisteltiin myöhemmin.
Neuvostoliiton pahaenteinen hahmo tämän uudenlaisen ”demokratian” takana riitti vakuuttamaan useimmat siitä, mistä nyt oli kysymys. Niinpä vuoden 1949 ”Jo riittää”-kampanja upotti ”kansandemokraattien” haaveet vallan ottamisesta täällä Suomessa.
Sitten myöhemmin, joskus 1960-luvulla syntyi myös SDP:n sisällä uusi herätysliike ja ”porvarilliseen” demokratiaan kyllästyneet nuoret alkoivat hävetä ”asevelisosialistien” nuivuutta sitä korkeampaa demokratiaa kohtaan, joka Neuvostoliitossa oli tarjona ja josta olimme jääneet paitsi.
Ja taas kerran saatiin kalliissa kotimaassamme nähdä torikokousspektaakkeleita. ”Kansa” nyt vain ei ollut etujoukon mielestä sama asia kuin ne typerät äänestäjät, jotka eivät vaaleissa suostuneet suomaan kommunisteille ja heidän läheisille liittolaisilleen enemmistöä eduskunnassa. Kaiken oikeuden mukaanhan se joka tapauksessa kuului heille ja tuli myös kerran heille siirtymään historian lakien mukaan.
Myöskään sosialismiin siirtymistä pohdiskelevat teoreetikot eivät yleensä suinkaan edellyttäneet, että sellaista historian jo määräämää asiaa varten pitäisi olla takana vaaleissa saavutettu enemmistö. Toki aktiivisen etujoukon mielipide voitiin muutenkin saada selville, esimerkiksi juuri torikokouksilla.
Niinpä niitä harrastettiin innokkaasti ja Leninin ”Mitä on tehtävä”-kirjasen opetusten mukaisesti haalittiin mukaan maksimaalinen määrä ”yleisdemokraatteja”, jotka eivät oikeastaan kannattaneet vallankumousta, mutta olivat joka tapauksessa johonkin asiaan tyytymättömiä. Ne tulivat mielellään mukaan yhteiseen suureen tapahtumaan.
Niinpä alkoivat Suomen kadut 1960-luvun puolivälistä lähtien taas kerran olla täynnä huutoa ja hurraata ja se jatkui siihen saakka, kunnes Moskovassakin todettiin, että koko juttu sosialismista oli ollut pelkkä farssi.  Se satu oli parasta unohtaa. Silloin oli meilläkin pakko hiljennellä, ja hurmahenkien hehku hiipui, kun ei muutakaan voitu.
Torikokousriekunnalle on tietenkin ominaista ennen muuta emotionaalisuus. Se vastaa epä-älylliseen tarpeeseen olla yhtä eläintä (P. Saarikoski) suuren joukon kanssa. ”Yksinäinen massa” kaipaa näitä tunteita. Pidän todennäköisenä, että kyse monien kohdalla saattaa olla varsin perustavanlaatuisesta tarpeesta, joka vapauttaa ihmisen kosmisesta yksinäisyydestä ja älyllisestä ja moraalisesta vastuusta.
Joukossa tiivistyy tyhmyys, siellä voi vapautua omasta vastuustaan ja lakata ajattelemasta, mutta se ei ole koko tarina.
Tosiasia on, että aasinvaljaisiin ei asetu pelkästään kansan tyhmin osa, vaan myös huomattava määrä sen älyllistä eliittiä. Mitä se sieltä hakee, taitaa vielä olla tutkimatta, mutta mutu-tuntuman perusteella nämä kansaan menemiset lienevät nimenomaan emotionaalisesti palkitsevia ja samalla oikeutus antautumisesta tyhmyydelle, mikä tunnetusti tuottaa suorastaan euforisen tilan.
Niinpä se osa ns. hyvin koulutettua väkeä, joka on erkaantunut kansan enemmistön normaalista arkipäivästä, sekä järjestää noita massatapahtumia että ymmärtää ne sitten todistuksiksi siitä, että kansan yleistahto (tai yhteistahto, volonté générale) on juuri sama kuin heidän omat pyrkimyksensä. Eräänlaista masturbaatiota siis (sen hyödyistä lienemme nykyään kaikki yksimielisiä).
Samaan aikaan he tietävät erinomaisesti, että mielipidetutkimusten mukaan kansan suuri enemmistö kannattaakin muita mielipiteitä. Torille saattaa tulla parituhatta ihmistä, mutta äänivaltaisia kansalaisia on sentään miljoonia…
Leniniltä periytyvän etujoukkoajattelun mukaan tämä ei merkitse mitään. Neuvostoliitossa oli Marxin tarkoittamien kapitalistisessa tuotannossa työskentelevien työläisten eli teollisuusproletariaatin määrä 1920-luvun alussa vain prosentti-pari koko työvoimasta, mutta silti heidän diktatuuriaan pidettiin oikeutettuna.
Eihän korkeampi demokratia perustunut primitiiviselle äänten laskemiselle. Tiedostava etujoukko saattoi olla pieni, mutta se oli voittamaton ja aina oikeassa, koska se oli tiedostava. Leninin mukaan se oli voittamaton, koska se kannatti marxismia, joka taas oli oikea.
Niinpä älymystön etummainen osa saattoikin kaikin mokomin pukeutua aasinvaljaisiin ja mennä torille kiljumaan sydämensä halusta idioottimaisia iskulauseita. Se kaikki oli syvimmältä olemukseltaan korkeinta totuutta.
Niiden typeryys oli suorastaan käsin kosketeltavaa, mutta niiden riemukas anti-intellektualismi omalla autenttisella tavallaan tuki ja vahvisti sen ideologian oikeutusta, joka eliitille oli valjennut tutkijankammioiden hiljaisuudessa.
Härligt var det,
att i denna gryning leva
men att vara ung
var själva himlen!

Siltähän se näytti, sivusta katsoen, tuo 1970-luvun Brežneviä ylistävien mielenosoitusten euforia. Siitä en koskaan saanut omakohtaista kokemusta, mutta olen nähnyt sen.
Tuntui vain paluulta normaalisuuteen, että tämä ilmeinen idiotismi sitten aikanaan maineettomasti lopahti. Ehkäpä siis historia sittenkin, monen mutkan kautta, oli kehittymässä kohti korkeampia tasoja?
Sanotaan, että historia on viekas -List der Geschichte. Tämä Hegelin näsäviisas nokkeluus tuntui minusta  joskus rienaavalta. Laskematon se historia nyt ainakin on.
Juuri kun ennätimme tottua ajatukseen, että voimme luottaa normaaliin, Ranskan vallankumouksen viitoittamaan demokratiaan ja unohtaa aasinvaljaissa ajavan ideologian riemumarssit, meidät herätetään kalseaan aamuun, jossa tuhannet pölhökustaat eliitin edustajien seurassa puhaltavat pilleihinsä kannattaakseen primitiivisiä ja demokratian kannalta vaarallisia iskulauseita ilman mitään selkeää sisältöä.
Kuuleeko historian hengetär tämän sille kaiketi osoitetun auditiivisen vihellysuhrin? Onko pilleihin puhaltamisella muuta merkitystä kuin osoittaa, että taas yksi henkilö (tuhansien joukossa) on autuaasti vapautunut taakastaan kansalaisena ja ihmisenä ja ryhtynyt epämääräisten, koreiden iskulauseiden kritiikittömäksi kannattajaksi?
En pysty vastaamaan. Selvää on vain se, että ilmiö, jonka luultiin jo tulleen peruuttamattomasti kuolleeksi ja kuopatuksi, onkin taas täällä tänään ja jopa hyvissä voimissa. Uutta on, että edes hallituksen jäsenet eivät häpeä osallistumistaan tähän sirkukseen…
Me eletään uutta aikaa, sanoi Saarikoski, joka ei tainnut olla kovin hyvin selvillä historian terminologiasta.