tiistai 14. huhtikuuta 2015

Neuvostoliiton suurin valtiosalaisuus





Neuvostoliiton suurin valtiosalaisuus

 «Совершенно секретно»: Лубянка – Сталину о положении в стране (1922-1934 гг.). Институт российской истории Российской академии наук. Москва 2001-2015.
Редакционная коллегия (1. том): Г.Н. Севостянов, А.Н. Сахаров, Я.Ф. Погоний, В.К. Виноградов, Т. Вихавайнен, К. Пурсиайнен, Т. Мартин, Х. Ричардсон, Л.П. Колодникова)
(7. том): В.С. Христофоров, А.Н. Сахаров, Г.Н. Севостянов, В.К. Виноградов, Т. Вихавайнен, М. Кивинен, А. Гэтти, Л. Виола, Питер Х. Соломон, Л.П. Колодиникова
Тома I-IX (продолжение следует)

Hyvin varustetuissa slaavilaisissa kirjastoissa saattaa joskus huomata noin hyllymetrin verran sinikantisia vankkoja niteitä, joista kukin käsittää noin 500-700 sivua. Kyseessä on jo vuosikymmenen ajan ilmestynyt dokumenttiteos, joka valmistuttuaan käsittää lähes kaksikymmentä nidettä. Vuosista 1922-1934 on kustakin 700-1200 sivua tekstiä ja yksi tai kaksi kirjaa. Teossarjan toimituskunta on aikojen saatossa hieman muuttunut, mutta mukana on koko ajan ollut myös suomalaisia, siinä luvussa allekirjoittanut. Sen vuoksi en voi kirjoittaa siitä arvostelua, kerronpahan nyt edes sen olemassaolosta.
 Kirja on nimittäin todella merkittävä, vaikka on jäänyt myös kansainvälisessä alan lehdistössä toistaiseksi vähälle huomiolle  –useimmat aikakauskirjat kun katsovat, että kirjan voi arvostella vasta sitten kun kaikki osat ovat ilmestyneet. Syystä tai toisesta ilmestymistahti on ollut verkkaista, kuten voidaan havaita ja viimeisen osan ilmestymiseen menee vielä ehkäpä vuosi –pari, kukapa tietää.
Kirjan tärkein anti ovat ne salaisen poliisin (OGPU, NKVD) mielipideraportit, joita kerättiin koko maasta ja joista tehtiin ajoittain yhteenvetoja korkeinta neuvostojohtoa varten. Koska sana ei ollut vapaa Neuvostoliitossa ja toisinajattelu oli jo periaatteessa rikollista, ei sitä yleensä haluttu julkisesti esitellä. Julkinen sana suitsutti sitä, miten kansa kannatti vallitsevaa systeemiä ja taisteli sen puolesta. Uutiset kertoivat yleensä menestyksistä ja tyytyväisyydestä, vaikka myös tiettyjä ”ongelmia” otettiin melko runsaasti ja tarkoitushakuisesti esille vielä ennen niin sanottua sosialismin saavuttamista, mikä virallisesti tapahtui toisen viisivuotissuunnitelman päättyessä eli vuoteen 1937 saavuttaessa.
Virallisesti Neuvostoliitossa siis oli kaikki hyvin ja maan kukoistus ja kansan tyytyväisyys olivat vailla vertaa. Maan suurin valtiosalaisuus oli, että tämä ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Salaisen poliisin ”erittäin salaiset” kansiot, joita yleensä vain huippujohto sai lukeakseen, kertoivat jotakin aivan muuta. Ne muun muassa toivat julki sen tavattoman laajan tyytymättömyyden, joka vallitsi työläisten ja talonpoikien keskuudessa. Ihmiset, jotka olivat hiljaa tai hurrasivat muiden mukana silloin kun niin vaadittiin, olivatkin selän takana kivi taskussa ja sättivät neuvostovaltaa, joka teki elämästä paljon kurjempaa kuin se koskaan oli ollut tsaarin aikana.
Ihmiset olivat siis ”kaksinaamaisia”, kuten Stalin suuren terrorin alkajaisiksi keskuskomitean maaliskuun täysistunnossa vuonna 1937 totesi. Salaiset viholliset oli juurittava ja kärvennettävä koloistaan kuin syöpäläiset. Ja noita vihollisia oli kaikkialla. Tämän Stalin tiesi ja jopa mainitsi, paljastaen itse asiassa näin tuon maan suurimman valtiosalaisuuden olemassaolon.
Mutta asiaintilan myöntäminen yleisellä tasolla ei vielä paljoakaan kerro siitä, mitä ihmisille tosiasiassa tapahtui ja miten he asiat kokivat. Salaisen poliisin raportit esittävät myös tunnusomaisimpina pidettyjä konkreettisia esimerkkejä. Ihmisten toimeentulon ylivoimaiset ongelmat, epätoivo, nälkä, väkivalta, väärinkäytökset ja epäoikeudenmukaisuudet tulevat esille kaikessa alastomuudessaan ja ihmisten ”neuvostovastaisia” lausuntoja siteerataan sanatarkasti. Kommunistit eivät näissä raporteissa jää puhtaiksi pulmusiksi, vaan pyrkivät usein rohmuamaan osansa ennen muita ja saavat vihat niskoilleen.
Salainen poliisi havaitsi myös koko ajan jopa järjestäytynyttä poliittista toimintaa. Kielletyt poliittiset puolueet, anarkisteista monarkisteihin ainakin raporttien mukaan olivat enemmän tai vähemmän aktiivisia ja odottelivat kriisiä, joka kommunistiselle komennolle ennen pitkää tulisi. Vaikka Neuvostoliiton salainen poliisi olikin pahamaineisen taipuvainen keksimään itse kaikenlaisia salaliittoja ja organisaatioita, on luultavaa, että ihmiset todella yrittivät kehitellä jonkunlaista vastarintaa vallitsevaa tyranniaa vastaan. Myös aseellisia bandiittiryhmiä toimi Neuvostoliiton alueella 1920-luvun alussa sadoittain.
Tarina sinänsä oli kollektivisointi, jonka yhteydessä myös sellaiset” riistäjäluokat” kuin pikkukauppiaat likvidoitiin, mikä aiheutti käsittämättömän totaalisia pulailmiöitä. Monin paikoin ei saatavissa ollut kerrassaan mitään kulutustavaroita ja leivän hankkiminen muodostui taisteluksi elämästä ja kuolemasta. Erikoiskomennuskunnat, jotka saapuivat perustamaan kolhooseja, takavarikoimaan viljaa ja likvidoimaan kulakkeja ja pappeja, nostattivat usein paikallista vastarintaa, etenkin niin sanottuja ”akkojen kapinoita”, joissa vihaiset naiset onnistuvat usein ajamaan tiehensä konekivääreillä aseistettuja osastoja.
Vaarallista oli, että työläisten tyytymättömyys ajoittain puhkesi suuriksi lakkoliikkeiksi ja talonpojat puolestaan olivat erittäin tyytymättömiä siihen, että heitä aivan avoimesti sorrettiin ja pidettiin toisen luokan kansalaisina, vaikka valtio oli nimellisesti toteuttavinaan työväen ja talonpoikien valtaa.
Kirjasarjan massiivinen todistusvoima pysäyttää jokaisen, joka yrittää herätellä henkiin sitä stalinistista propagandakuvaa, joka 1920-30-lukujen Neuvostoliitosta annettiin. Tuo kuva, joka etenkin vuodesta 1937 lähtien kuvasi loputtomasti onnellisia ja sankarillisia ”uusia ihmisiä”, oli perin juurin valheellinen. Se aineellinen hyvinvointi, joka silloin julistettiin saavutetuksi, tuli vain mikroskooppisen pienen ihmisryhmän osaksi, kuten erityisesti Jelena Osokinan tutkimukset kulutuksesta osoittavat.
Muistan hyvin, miten tärkeänä askeleena historiallisen totuuden julkituomisessa tätä kirjasarjaa pidettiin, kun se 2000-luvun alussa alkoi ilmestyä. Se esiteltiin myös Venäjän Tiedeakatemian kokouksessa, jossa itsekin sanoin siitä muutaman sanan. Tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen julkaisuissa se oli lippulaiva, jonka avulla voitiin täydentää muista arkistoista löytyvää lähdepohjaa. Itsellänikin oli kansainvälien projekti, joka hyödynsi näitä dokumentteja.
Teossarjan olemassaolo ehkä kannattaa nostaa esille myös siksi, että liikkeellä näyttää olevan aivan vääristyneitä käsityksiä siitä, miten Venäjällä suhtaudutaan neuvostokauden historiaan. Totta kyllä, kaikenkarvaiset sovinistit ja, kuten sanotaan, säikkymättömät idiootit löytävät yhä tuosta aikakaudesta ravintoa katsomuksilleen, eikä heille kai mitään mahda. Joka tapauksessa siitä on käytettävissä myös aivan keskeisiä dokumentteja, jotka kertovat muun muassa sen salaisen tiedon, jonka varassa huippujohto pääsi oman virallisen valheensa taakse ja muodosti kuvansa vallitsevasta todellisuudesta. Totuutta etsivä ei voi sitä sivuuttaa.

Lenin ja Stalin



Johtajat: Lenin ja Stalin

Lapsi isälleen noin vuonna 1950:
Isä, kuka oikein on Stalin?
Isä: No hyvänen aika, hänhän on
meidän päällikkömme (vožd)!
Lapsi: Ja minä kun luulin, että päälliköitä
on vain villiheimoilla…      

Vožd, päällikkö, johtaja oli sekä Leninin että Stalinin epävirallinen, mutta sitäkin suositumpi titteli. Sitä voi hyvin verrata Hitlerin titteliin Führer ja Mussolinin titteliin duce (lat. dux = opas), kaikki kolme tarkoittavat opastajaa, tiennäyttäjää, siis johtajaa. Vožd on aika lähellä verbiä vozit, kuljettaa, mutta ajaja, kuljettaja on arkikielessä hieman eri muodossa: voditel. Vožd myös tuo mieleen sanan ohjakset, vožži, joten voisi ajatella voždin olevan se henkilö, joka kiskoo Venäjän ohjaksista kuin vaskiratsastajan Pietari Suuri taikka sitten läväyttelee vetojuhtaa lautasille ohjasperillä. Joka tapauksessa on selvää, että vožd hallitsee ja ohjaa, upravljajet, mutta kokonaista kansaa tai vähintäänkin nyt heimoa, eikä vain pioneerijoukkoa, kuten tekee ohjaajatäti, vožataja.
Führer-sanalla on myös täsmällinen ja aivan arkinen merkitys, joka tarkoittaa kuljettajaa ja sen, joka aikoo Saksassa ajaa autoa, täytyy hankkia todistus siitä, että hän on pätevä Führer eli kuski, tarvitaan siis ajokortti eli Führerschein. Hitlerin titteli käännetään suomeksi yleensä sanalla johtaja, jota se ei oikeastaan ole samassa mielessä kuin direktor taikka venäjän natšalnik. Führer johdattaa, osoittaa tien niille, joiden tulee häntä seurata: Führer befiel –wir folgen dir! laulettiin aikoinaan laulussa.
Saksalaiset pitäkööt kuskinsa. Sanoina vožd ja myös duce ovat hieman juhlallisempia. Kansakunnan ohjaajan tittelinä jokainen niistä tietenkin saa aivan erityisen kaiun, vaikka arkinen perusmerkitys jääkin näkyviin. Sellaisen tittelin haltijaksi voi jo periaatteessa tulla vain vuosisataisnero, jolla on enemmän kuin tavallisen ihmisen hengenvoimat.
Tietenkin jo ylevä tehtävä kansakunnan johtajana antaa yksilölle uudenlaista ulottuvuutta. Tunnemme hyvin tämän ilmiön myös Suomessa, jossa presidenttien ja sitä ennen keisarien kuvat ovat aina koristaneet virastojen ja koulujen seiniä. Tiettyä henkilöpalvontaa kehittyi Mannerheimin ympärille nimikkokatujen, pienoispatsaiden ja vastaavien symbolien muodossa. Mutta myös muut valtionpäämiehet ainakin Kekkoseen saakka saivat johtajanpalvonnasta osansa. Presidentin vallan murennuttua palvontakin on hiipunut.
Ei siis ole lainkaan yllättävää, että johtajien ympärille myös Venäjällä, erityisesti Neuvostoliitossa, kehittyi johtajakultti. Erikoista kuitenkin on, että tämä kultti kehittyi todelliseksi kvasiuskonnolliseksi henkilönpalvonnaksi juuri nimenomaan sosialistiseksi itseään kutsuvassa valtiossa, jossa yksilön historiallinen merkitys jo marxilaisuuden perusolettamusten mukaan oli toissijainen ja kaiken kunnian ajateltiin kuuluvan työtätekeville massoille ja historian liikevoimille, jotka olivat persoonattomia ja mitä suurimmassa määrin yliyksilöllisiä.
Neuvostoliittolaisessa henkilökultissa on nähty piirteitä ortodoksisesta perinteestä ja syystä kyllä. Toisaalta aivan ilmeisesti Neuvostoliiton johtajat kuuluivat historiallisesti siihen suurmiesten joukkoon, jota 1700-luvulta lähtien alettiin palvoa ihmiskunnan neroina, järjen sankareina, jotka olivat Jumalan sijaan astuneita hengen jättiläisiä. He olivat yli-inhimillisiä neroja, jotka kykenivät osoittamaan tien kansakunnalle ja Neuvostoliiton johtajien tapauksessa jopa koko ihmiskunnalle.
Pohdiskella voi, missä määrin Leninin ja Stalinin ajateltiin olevan sanan varsinaisessa merkityksessä yli-ihmisiä. Selvää ilman muuta oli, etteivät he olleet tavallisia ihmisiä, noita poroporvareita, joita Venäjän intelligentsija oli aina vihannut ja pilkannut. Aivan ilmeisesti he olivat uusia ihmisiä, joita Nikolai Tšernyševski oli epookkia luovassa romaanissaan kuvannut, mutta heidän merkityksensä ei rajoittunut tietenkään heidän yksilölliseen hahmoonsa, vaan ulottui koko maailman historiaan ja kaikkien tulevien sukupolvien elämään. Samalla se antoi uuden merkityksen myös menneisyydelle ja sen hahmoille. Oliko kukaan, koskaan tehnyt mitään vastaavaa?
Vožd, opastaja tai oikeastaan ajaja, ohjaaja oli arvonimenä epävirallinen kuten myös ne muut vastaavat kunnianimet, joita eri kansat Neuvostoliiton esimerkkiä seuraten alkoivat antaa historiallisille johtajilleen: Führer, duce, caudillo, suuri perämies (Puhemies Mao, sydäntemme punainen aurinko -毛主席是我们心中的红太阳, Máo Zhǔxí Shì Wǒmen Xīnzhōng De Hóng Tàiyáng).  ja niin edelleen.
Jo Napoleonin keisarius oli uudentyyppistä yli-ihmisen johtajuutta, mutta se otti vielä esikuvansa tuolloin muodikkaasta antiikista. Nerokkaiden tai ainakin sellaisiksi oletettujen caesar-hahmojen vuosisata alkoi toden teolla vasta Leninin kultista ja saavutti lakipisteensä Stalinin jumaloinnissa. Mao Tsetungin (Mao Zhedong), Kim il Sungin ja muiden vastaavien suuruuksien kultit kuuluvat samaan ilmiöön, ne alkoivat myöhemmin, mutta kestivät kauemmin.
Johtaja, vožd, nyt siis oli sekä kansakunnan että koko ihmiskunnan sankari ja kuului samalla sellaiseen kategoriaan, johon tavallisella kansalaisella ei ollut pääsyä. Osansa sankarin suuruudesta tavallinen kadunmies saattoi saada vain ja ainoastaan seuraamalla johtajan viitoittamaa tietä ja tarvittaessa uhrautumalla sen hyväksi, mikä olikin hänen korkein kutsumuksensa. Hänellä ei tietenkään ollut mitään mahdollisuutta mennä arvostelemaan vuosisataisneron ajatuksia tai niitä tulkitsemaan omasta rajoitetusta näkökulmastaan. Tämä oli diktatuurivaltion logiikka aivan riippumatta siitä, että samaan aikaan selitettiin historian olevan lainmukaista kehitystä, jonka liikevoimina olivat ihmisjoukot ja persoonattomat voimat.
 Käytännössä jonkun täytyi tulkita noita voimia ja niiden edustaman välttämättömyyden vaatimuksia ja juuri se tehtävä oli johtajalla. Häntä kunnioitettiin ja rakastettiin suksi, että hän suoritti tehtävänsä oikealla, ilmeisesti jopa ainoalla oikealla tavalla ja tuotti sen mukaisesti myös mahdollisuuksien rajoissa kaikenlaista aineellista ja moraalista hyvää omalle kansalleen ja koko ihmiskunnalle.
Johtajan kultti jokaisessa maassa oli tietenkin tarkoin suunniteltu ja säädelty projekti, jonka puitteissa toki tapahtui myös paljon spontaanista palvontaa. On ilmeistä, että kukoistusaikanaan henkilönpalvonta on aina aidosti temmannut mukaansa suuren määrän ihmisiä, jotka ovat riemuinneet saadessaan jättää oman valinnanvapautensa erehtymättömän neron harteille ja alistua tämän viisaaseen johtoon. Tätä ilmiötähän ovat sosiologit ja sosiaalipsykologit kuvanneet David Riesmanista Theodor Adornoon ja Erich Frommiin. ”Pako vapaudesta” on nähty epäkypsän persoonallisuuden reaktiona henkisesti vaikeaan tilanteeseen, jossa ”yksinäinen joukko” on valmis lähtemään houkuttavimman johtajan perään, alistuakseen hänen alaisekseen ja määräiltäväkseen.
Saattaa kuitenkin olla vaikeaa johtaa tuota alistumisen kaipuuta pelkästään yksilöpsykologiasta. Voi todeta, että samantyyppiset kehityskulut ovat tapahtuneet niinkin erilaisissa yhteiskunnissa kuin venäläisessä, kiinalaisessa, korealaisessa, saksalaisessa ja italialaisessa. Varmaankin poliittisen tradition kasvuympäristö voi olla merkittävä selittävä tekijä, kun pohditaan sitä, miksi henkilökultti kasvoi ja menestyi tietyssä maassa, mutta ei toisessa.
Välttämätön ehto aidolle henkilökultille, jolla ei enää tarkoiteta Kekkoselle tai Mannerheimille osoitettua ylenmääräistä kunnioitusta, vaan ihmisjumalan palvontaa, on joka tapauksessa aina ollut ehdoton poliittinen diktatuuri. Sen vallitessa johtajasta todella tulee kaikkivaltias ja hänestä luodaan virallinen kuva, jonka arvosteleminen on rikollista ja josta ehdottomasti rangaistaan kuten pyhäinhäväistyksestä uskonnollisessa valtiossa.
Kiinnostavaa johtajan virallisessa kuvassa ei ole se, millainen tuo henkilö itse asiassa oli, vaan se, millaisena kaikkivaltias propagandakoneisto hänet esitti. Keskeistä aineistoa johtajien palvonnassa ovat viralliset elämäkerrat. Palvonnan käytännön tarpeisiin kehitettiin myös erilaisia rituaaleja ja rakennettiin muistomerkkejä, joiden skaala ulottui tavallisista patsaista ja erilaisista nimikkopaikoista ja –laitoksista aina  ruumiiden balsamointiin ja näytteillepanoon.
Jokainen yksityiskohta maailmanhistoriallisen sankarin elämässä sai erityisen hohteen, kuten pyhimyselämäkerroissa oli tapana. Sankarin lapsuus ja nuoruus olivat esimerkkinä lapsille ja nuorille, hänen luonteenpiirteensä ja työtyylinsä elähdyttivät aikuisia. Hyville sankari oli hyvä, pahoille kauhistava. Auringon tavoin hän säteili auktoriteettia ja voiman täyteyttä.
Vladimir Iljitš Uljanov, joka elämänsä varrella käytti monia salanimiä kunnes Lenin –N.Lenin ja lopulta V.I.Lenin vakiintuivat hänen tavaramerkikseen. Työväenliikkeen johtajaksi hän ei olut lainkaan ilmeinen kandidaatti. Vladimir Iljitš oli aatelisperheestä eikä eläessään oikeastaan koskaan tehnyt niin sanottua rehellistä työtä saati ruumiillista työtä, joka tuohon aikaan oli monien mielestä ainoaa oikeaa ja varsinaista työtä, kuten voimme esimerkiksi Leo Tolstoin kirjoista havaita.
 Lenin ei myöskään ollut karismaattinen esiintyjä. Kuten tarkkailijat vuonna 1917 totesivat, hän puhui heikolla, raakkuvalla kurkkuäänellä ja äänsi hieman kummallisesti sanojen loppuja korostaen, mikä saattoi johtua hänen pitkäaikaisesta asumisestaan ulkomailla. Koko olemukseltaan hän oli silmälaseja ja lierihattua myöten tyypillinen valkokätinen älymystön jäsen –intelligent- joita työläiset halveksivat ja vihasivat. Itse asiassa pelkkä silmälasien käyttö saattoi vuonna 1917 olla hengenvaarallista työläiskortteleissa.
Tietenkin Lenin naamioitiin asianmukaisesti työläiseksi, jonka habitukseen kuului ehdottomasti lippahattu ja joka jätti silmälasinsa taskuun, vaikka ei likinäköisenä pystynyt ilman niitä tekemään paljon mitään. Leninin poliittinen linja joka tapauksessa menestyi loistavasti jo vuonna 1917 hänen omien puoluetovereidensakin hämmästykseksi. Salaisuutena ei varmastikaan ollut työväen johtajaksi pyrkivän intelligentin ulkoinen habitus, vaan hänen poliittinen linjansa.
Se nimittäin oli sangen yksinkertainen: oli vastustettava kaikkea sitä, mitä väliaikainen hallitus teki, sitä oli ”kannatettava kuten köysi kannattaa hirtettyä”, kuten Lenin asian kiteytti. Esittämällä aina vain radikaalimpia vaatimuksia kuin mitä mahdottoman tehtävän eteen valjastettu väliaikainen hallitus pystyi hyväksymään, saatiin koko yhteiskunnan tyytymättömin ja myös vastuuttomin aines mukaan liikkeeseen. Kaikille luvattiin kaikkea: rauha hinnalla millä tahansa, maat talonpojille heti ilman seremonioita ja mittaamisia, ruokaa nälkäisille vaikka kukaan ei tiennyt mistä se otettaisiin.
Jos maailmassa joskus on menestytty täysin vastuuttomalla populismilla, niin ainakin Leninin vei vuonna 1917 valtaan juuri se. Massat todella seurasivat johtajaa, vaikka varsinaisia äänestäjiä bolševikkipuolue sai vain neljäsosan kaikista, kun perustuslakia säätävä kansalliskokous valittiin yleisellä ja yhtäläisellä äänoikeudella vuoden 1917 lopulla.
Jatko tunnetaan: Lenin hajotti tämän Venäjän kansaa edustavan demokraattisen laitoksen ja alkoi hallita alastomalla väkivallalla. Kuten erityisesti Vladimir Brovkinin tutkimukset osoittavat, bolševikkien suosio romahti nopeasti, kun osoittautui, etteivät he lainkaan pystyneet lunastamaan lupauksiaan. Mutta kansa oli jo pannut köyden kaulaansa eikä voinut enää päästä vapaaksi puolueen ja sitä symbolisoivan johtajan vallasta.
Johtaja halvaantui vuonna 1922 ja kirjoitti vielä viime töikseen muutamia melko realistisia artikkeleita, joissa hän osoitti ymmärtäneensä, että koko idea sosialistisesta vallankumouksesta Venäjällä oli houretta, mutta puousteli toimintaansa selittämällä, että se työväenvalta, johon oli sosialismin sijasta päädytty, olisi joka tapauksessa hyvä pohja tuon sosialismin rakentamiselle joskus tulevaisuudessa…
Ja tämän saavuttamiseksi oli sitten tapettu ampumalla, kiduttamalla ja nälkään näännyttämällä miljoonia ihmisiä, tuhottu Venäjän talous ja yhteiskunta ja sen alkanut demokraattinen kehitys. Siinäpä ansioluetteloa maailmanhistorialliselle nerolle.
Vuonna 1924 Lenin sitten kuoli, maattuaan pari vuotta dementoituneena pikku paikkakunnalla, jolle suuren vieraan kunniaksi annettiin nimi Leninskije gorki –Leninin kukkulat. Välittömästi johtaja palsamoitiin ja hänen muistonsa ikuistamiseksi perustettiin toimikunta, jonka tehtävänä oli tarkastaa ja sensuroida kaikki, mitä johtajasta julkaistiin tai oli julkaistu, mukaan lukien valokuvat, maalaukset ja filmit.
Leninin balsamoitu ruumis sijoitettiin Punaiselle torille rakennettuun puiseen mausoleumiin, joka myöhemmin korvattiin Karjalan graniitista rakennetulla kivisellä monumentilla. Avoimessa arkussa makaavaa vainajaa pääsi kansa katsomaan ja toteamaan, että hänen ruumiinsa oli pilaantumaton kuten ortodoksisilla pyhimyksillä. Aivan uskomaton kunnianosoitus oli, että Venäjän toinen pääkaupunki, Pietari –Pyhän Pietarin kaupunki eli Sankt Petersburg nimettiin uudelleen Leninin kunniaksi. Jo sodan aikana kaupungin nimi oli venäläistetty Petrogradiksi, mutta nyt siitä tehtiin suorastaan Leningrad  -Leninin kaupunki. Tämä oli tolkutonta jo siksi, ettei Leninin elämä toiminta mitenkään erityisesti liittynyt Pietariin. Kysyä voi vain sitä, miksei hänen mukaansa kastettu uudelleen Moskovaa. Joka tapauksessa suuri joukko kaupunkeja ja vielä suurempi joukko tehtaita, kolhooseja ja luonnon muodostumia ristittiin uudelleen johtajan mukaan.
Lenin-kultti oli Stalinin suoranaisen ohjauksen alaisena syntynyt ja kehittynyt. Hänen taktiikkansa oli esiintyä edeltäjänsä. maailmanhistorian suurimman neron työn jatkajana. Stalin julkaisi teoreettisia ja vähemmän teoreettisiakin kirjoituksiaan kokoomateoksessa nimeltä Leninismin kysymyksiä. Jo tämä tapa tarjoilla ajatuksiaan yleisölle osoittaa, miten edeltäjän kulttia käytettiin suoranaisesti seuraajan kunnian kohottamiseen. Asia tulikin tavaksi sanoa mahdollisimman suoraan: ”Stalin on nykypäivän Lenin”.  Itse asiassa tämä kuulosti kauhealta, jos tiedettiin mikä mies Lenin oikeastaan oli ollut, mutta kultin rakentajat huolehtivat siitä, että kuolleen johtajan kuvasta tuli kaunis ja kiiltävä.
Itse Stalin kätkeytyi valheellisen vaatimattomuuden kaapuun ja esiintyi suuren neron oppilaana, joskin hyvänä oppilaana, joka oli täysin omaksunut edeltäjänsä ansiokkaat piirteet. Ennen pitkää hänen oma henkilökohtainen kulttinsa kuitenkin nousi ja jätti varjoonsa alkuperäisen Lenin-kultin, jonka jatkeeksi se oli perustettu. Ratkaisevia kultin nousukausia olivat syntymäpäivät vuosina 1929 (50 vuotta), 1939 (60 vuotta) ja 1949 (70 vuotta). Niiden ohella Stalinin yli-inhimillinen rooli korostui sosialismin toteutumisen ja suuren terrorin vuonna 1937 sekä Suuren isänmaallisen sodan vuosina, jolloin puna-armeijan sotilaat ajettiin ”suvorovilaisiin” pistinhyökkäyksiin huutaen sotahuutoa ”Isänmaan puolesta, Stalinin puolesta”! (Za Stalina, za rodinu!).
Jo vuonna 1925 Tsaritsyn, jossa Stalin oli rautaisin ottein johtanut sotatoimia valkoisia vastaan, nimettiin uudelleen Stalingradiksi. Kaupunkien nimeäminen uudelleen ehtikin jo tulla todelliseksi epidemiaksi. Yhä uusia ja uusia kaupunkeja nimettiin uudelleen neuvostosankarien mukaan. Jopa Trotski, joka jo pian Leninin kuoleman jälkeen ajettiin sivuraiteelle ja sittemmin demonisoitiin, ehti saada oman nimikkokaupungin, kun Hatsinasta tuli Trotski. Siellä nimittäin oli sota-asiain kansakomisaari kunnostautunut taistelussa ja jopa itse vieraillut etulinjassa.
Leninin hahmosta luotiin neuvostoliittolaisessa sankaritehtaassa mitä miellyttävin persoona: lapsena hän oli ahkera mallioppilas, nuorena aatteellinen ja oikemielinen, mutta rationaalinen vallankumouksellinen, koko elämänsä hän omisti työväen ja kaikkien sorrettujen palvelemiselle ja oli itse uhrautuva, hyväntahtoinen, huumorintajuinen ja inhimillinen.
Riippumattomista lähteistä löytyy toisenlainen Lenin-kuva. Leninin persoonallisuutta tarkoin tutkinut Robert Service toteaa hänen olleen oikullinen ja hemmoteltu narsisti, hänet tunteneet ihmiset kammoksuivat hänen tunteettomuuttaan ja suoranaista sadismiaan. Hänen lankonsa Jelizarov arveli Iljitšiä tärähtäneeksi.
Mutta mikään ei menesty niin kuin menestys. Mutta menestyikö Lenin ja jos niin miten? Itse asiassa Leninin elämäntyön voisi lyhyesti todeta olleen Venäjän imperiumin romahduttaminen ja miljoonia ihmisuhreja vaatineiden nälänhädän ja kansalaissodan aikaansaaminen. Mitään myönteistä on miltei mahdotonta havaita siinä Venäjässä, jonka Lenin jätti käsistään vuonna 1922. Kaikkeen hänen aiheuttamaansa verenvuodatukseen epäilemättä sisältyi myös niin sanotun sankaruuden elementtejä, epäitsekästä uhrautumista myöten, mutta lopputulos oli kaikilla mittapuilla mitaten lohduton, minkä vuonna 1922 kaikki ymmärsivät.
Mutta yhden asian Lenin oli saavuttanut: hän oli perustanut diktatorisen puoluevaltion, jossa vähemmistöä edustava klikki piti itsensä vallassa. Tälle pohjalle Stalinin oli hyvä perustaa oma, todella totalitaarinen valtionsa, jossa alastonta väkivaltaa ei lopulta enää paljonkaan tarvittu kansan pitämiseksi kurissa. Jokainen oli oppiva sen läksyn, ettei tämä järjestelmä hetkeäkään siekaillut tuhotessaan todellisia ja potentiaalisia vihollisiaan. Miksi olisi?


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Täivaltio



Täivaltio

Jokainen historian harrastaja muistanee, miten Himmler kerran sodan aikana luonnehti Suomea: Ein Lausenstaat –täivaltio. Mikä oikeus tällaisella maalla oli esittää omia mielipiteitään ja saattoiko sillä sellaisia edes olla? Sehän oli täysin riippuvainen Saksasta! Kyllä harmitti!
Tosiasiat olivat kuitenkin itsepintaisia ja Suomi piti kuin pitikin myös sodan aikana oman päänsä, vaikka ei asialla yleensä turhia elämöinyt. Tosin Suomen lähettiläs Kivimäki, ellen nyt väärin muista, joskus tuli aika jyrkästi sanoneeksi vielä voimissaan olevan Saksan edustajalle, ettei sen kerta kaikkiaan kannattaisi yrittää Suomessa mitään kepulikonsteja, suomalaiset näet olivat ”kovaa kansaa” ja antaisivat asiaankuuluvan vastauksen. Mutta sehän oli totista totta eikä mitään isottelua.
Myös venäläiset Suomi-syöjät olivat ennen vallankumousta jo vuosikymmeniä halventaneet Suomea ja sen merkitystä, vaikka samaan aikaan näyttivät paanisesti pelkäävän sen mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Niitäkin sitten tuli, kun Pietarin sovinistit aikansa verta nenästään hieroivat.
Nämä esimerkit tulevat pakostikin mieleen, kun lukee Pietarin ammattiliittojen humanistisen yliopiston rehtorin artikkelia Komsomolskaja Pravdassa. Suomihan on tämän herran mielestä täysi mitättömyys ja pysyy pystyssä itse asiassa vain Venäjän ansiosta. Mutta kun Suomen typerät poliitikot nyt ehkä uskaltavat ryhtyä lännen juoksupojiksi ja kääntyä pois Venäjän haluamalta tieltä, niin kauhea tuho uhkaa Suomea ja se tulee pian –taloudellisesti...
Lappeenranta, Kotka ja Imatra muuttuvat samanlaisiksi aavekaupungeiksi kuin Viron kaupungit, joista venäläisen turismin aurinko on kääntynyt pois. Suomi, lyhyesti sanoen lakkaa kukoistamasta, koska tämä kukoistus oli mahdollista vain Venäjän suosiollisella myötävaikutuksella. No, eihän Suomessa ole mitään: ei maakaasua, ei öljyä… Siksi myöskään Yhdysvallat ei koskaan kiinnostuisi moisesta paikasta eikä tulle sinne moskaan mitään sijoittamaan. Venäjä tekee näin armosta, jos tekee…
Suomalaisesta näkökulmasta moinen vuodatus on  tietenkin  varsin huvittava. Siinä ilmenee taas kerran se ylimielisyys, jonka Venäjällä saattoi joskus kohdata jo neuvostoaikana ja tietenkin sitä ennen. Monille, etenkin intelligentsijaan kuulumattomille oli mahdotonta käsittää, että Suomi olisi noussut kukoistukseensa ilman ulkopuolista apua, kun sillä tosiaankaan ei ollut erityisiä luonnonvaroja. Eihän se onnistunut Venäjällekään, jolla noita luonnonvaroja oli… Koska noita luonnonvaroja nyt joka tapauksessa ainakin osaksi saatiin juuri Venäjältä, tietenkin normaalia korvausta vastaan, oli johtopäätös ainakin vähälahjaiselle ajattelijalle selvä: Venäjähän elätti Suomea! Korollaari tästä oli, että kun kerran maa oli Venäjän armon varassa eläväloisvaltio, niin sitä voitiin yhtä hyvin myös lakata elättämästä. Mitäpä tuo olisi mahtavalle Venäjälle merkinnyt, mutta pikku Suomelle se tietenkin olisi katastrofi.
Tällainen naiivius on taas kerran nostanut päätään joidenkin venäläisten aivoissa, mikä on hieman yllättävää ottaen huomioon, ettei Suomen taloudellinen kukoistus, toisin kuin Venäjän, ole mikään eilen tai toissapäivänä hankittu asia eikä se tosiaan myöskään perustu luonnonvarojen myyntiin, vaan osaamiseen.
Mutta kuka nyt siis esittääkään tätä humpuukia? Ilmeisesti joku vähälahjainen, mutta sitäkin patrioottisempi mudak jostakin paikallisesta olutbaarista? Ottaen huomioon sen, miten typerä tämä artikkeli on, näin todella voisi olettaa. Onhan ilmeistä, että kirjoittaja kuvittelee sen kahdeksan prosentin kaupan, joka Suomella on Venäjän kanssa, ratkaisevan koko maamme talouskehityksen ja kaiketi luulee, ettei Venäjällä olisi asiassa mitään intressejä: mitäpä Suomeen myydä hyvää öljyä tai maakaasua tänä vuonna, kun sen voi ensi vuonna myydä jonnekin muualle tai ainakin nyt muutaman vuoden päästä varmaan jonnekin?
No, itse asiassa kirjoittaja on ammattiliittojen humanistisen yliopiston rehtori, joka peräti käyttää akateemikon titteliä. Kyseessä ei kuitenkaan ole Venäjän tiedeakatemia, vaan kasvatusakatemia akademija obrazovanija. Se, joka luulee tämän tittelin merkitsevän hyvin suurta tieteellistä meriittiä, tulkoon uskollaan autuaaksi. Se, ettei kyseinen herra ole Suomen asioiden asiantuntija, tulikin varmaan jo selväksi. Olisi kauheaa, jos oikea akateemikko kirjoittaisi tuota roskaa…
Mutta artikkeli on sen verran sapekas ja kaljapatrioottisuudessaan huomattava, että kirjoittajan poersoona –mikäli hän nyt itse on se kirjoittaja eikä hänen sijastaan joku dosentti- herättää pakostakin kiinnostusta. Mikä mies tämä nyt oikein on?
Lyhyesti sanoen hän on yksi noita Neuvostoliiton romahduksen jälkeen esiin putkahtaneita julkisuudenkipeitä narsisteja, jotka aina herättävät ympäristössään sekä ärtymistä että kiusaantuneisuutta. Pikku rehtorilla oli ainakin aikoinaan tapana ajella hälytysajoneuvolla ja hankkiutua kaikissa mahdollisissa paikoissa nuorten tyttöjen seuraan, mistä tietenkin syntyi skandaaleja. Lukukauden alkajaiseksi hän joskus hyppäsi koulun pihalle laskuvarjolla, josta tytöt juoksivat hänet irrottamaan…
Joidenkin väitteiden mukaan tämä kynäilijä on peräti Putinin läheinen ystävä, mikä on vieläkin epämääräisempi titteli kuin akateemikko. Tällaiset väitteet ovat aina helppoja laskea liikkeelle ja olisi pahempaa kuin tyhmyyttä antaa niille jotakin arvoa vaikka asiassa voi perääkin olla.
Joka tapauksessa voimme havaita, että taas kerran ja vieläpä sopivasti ennen vaaleja on joku henkilö Venäjällä taas katsonut sopivaksi kirjoittaa Suomesta artikkelin, josta ilmenee, ettei hän tiedä eikä ymmärrä aiheestaan yhtään mitään. Sen sijaan jokainen näkee kirjoituksen sävyn joka on ylimielinen ja sen agendan joka on uhkailu.
Juri Derjabin erehtyi joskus tekemään samanlaisen ulostulon ennen Suomen vaaleja. Se oli luultavasti hänen koko uransa suurin möhläys. Luulen, ettähän katui asiaa loppuikänsä. Yleisesti ottaenhan Venäjä on toki oppinut paljon asioidessaan Suomen kanssa. Tehtaankadun nykyisen korrektin asiallisuuden sijasta derjabinilainen limbo olisi nyt ehdottomasti parasta, mitä maamme Natomieliset voisivat naapurista saada. Kaikki eivät sitä näytä ymmärtävän.
Joku Zapesotski ei ole ikään suurlähettiläs, vaan hänet helppo leimata yhdeksi mudakiksi muiden joukossa. Joku, jossakin, joka tapauksessa näyttää saaneen päähänsä kokeilla taas kerran tätäkin keinoa –ehkä se jonkin porukan äänestyspäätöksiin vaikuttaa Venäjän toivomalla tavalla…?
En ole Suomen kansa, enkä tiedä miten se vaikuttaa. Mutta luulen, että koko idea tuosta jutusta oli  juuri yhtä typerä kuin itse juttukin. Ei meillä tuolla tavalla kannata toimia.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Lustraatio ja perlustraatio



Lustraatio ja perlustraatio

Suureksi huvikseni olen havainnut kotoisessa kielessämme uuden muotisanan, lustraatio. Vanha latinisti ymmärtää ilman eri käännöstäkin, että kyseessä on sanasta lux –valo, johdettu termi. Tarkoitetaan siis valaisemista, fiat lux!
Antiikin käsitys oli, jos niin voi sanoa, että valo joka tapauksessa tulisi aina ennen pitkää valaisemaan myös kätketyt asiat:
quidquid in occulto est, in apricum proferet aetas,
quidquid id est, timeo danaos et dona ferentes

Näinhän Laokoon ainakin Exercitia latinan mukaan aprikoi Troijan hevosen mahdollista sisällystä. Se sitten todella paljastui ja epäilyt osoittautuivat perustelluiksi, mutta tämä on toinen asia.
Lustraation ohella monessa maassa on ollut käytössä myös perlustraatio, joka tarkoittaa kirjeiden höyryttämistä auki ja niiden salaista lukemista ennen addressaatille lähettämistä. Valtiovalta näet saattaa haluta tietää asioista enemmän, kun sille halutaan kertoa. Siksipä se myös tavoittelee valoa omilla keinoillaan. Mikseipä valtiolla olisi oikeutta totuuteen? Sehän olemme me kaikki… Ollaanpa nyt ainakin loogisia.
Mutta höyryn aika on jäänyt taa ja uudet haasteet odottavat niitä, joille totuus on tärkeämpää kuin mikään muu ja jotka siis janoavat puhdistavaa paljastusta ja mieluummin juuri nyt, heti. Siksi lustraatio, myös meille.
Tyrmistyksekseni olen saanut huomata, että lustraation vaatijoissa on mukana aivan fiksun oloisia ihmisiä, jotka tosin yleensä edustavat hieman muuta toimialaa kuin historia. Sieltä löytyy myös vanhoja änkyröitä, jotka ovat tehneet tavanomaisen 180 asteen käännöksen ja jatkavat änkyröintiään entisellä tyylillä ja menetelmillä ja tätähän saattoi vain odottaa. Tietysti tällainen asia myös houkuttelee sitä väkeä, joka ei ymmärrä historiasta muuta kuin vuosiluvut. Joka tapauksessa mukana ei näytä olevan pelkkiä älykääpiöitä ja juuri tämä on se huolestuttava seikka.
Mitä käytännössä tarkoittaisi lustraatio Suomessa, nyt tai huomenna? Täytyy heti sanoa, että se kuulostaisi tasan yhtä komealta kuin virallinen julistus, jonka mukaan maassamme on otettu käyttöön perlustraatio yleisen edun näin vaatiessa. Luvassa siis olisi runsaasti kansainvälistä huomiota ja ansaitusti. Sen ansaitsisimme toimella, joka ilmentäisi sekä tavatonta tyhmyyttä että suhteellisuudentajun ja itsekunnioituksen puutetta.
Hyöty sekä perlustraatiosta että lustraatiosta olisi tuomittu jäämään aivan marginaaliseksi. Mutta ainahan joku saattaa kaikesta hyötyä, täytyy vain tietenkin kysyä, miten ja kuka? Ehkä kävisi niin, että koko sinänsä hauskan komedian naurut maksaisivat kovin paljon isänmaallemme ja hyödyt korjaisi vain joku ovela veijari. Se on kovin todennäköistä.
Lustraatio koskisi suomalaisten suhteita Neuvostoliittoon. On heti nähtävissä, että sen piiriin olisi otettava kaikki, joilla tuollaisia suhteita oli ja ilmeistä on, että jo nuo suhteet sinänsä olisivat pahasti kompromettoiva asia. Miksi pitikään mennä lirkuttelemaan pyöveleille ja tyranneille? Eikö selkä pysynyt suorassa luonnostaan vai tarjottiinko jotain korvauksia? Voi aikoja, voi tapoja!
Itse asiassa meillä on lustroitu jo useita vuosikymmeniä suhteitamme Saksaan sodan aikana ja jopa sitä ennen. Miten joku saattoi ylläpitää suhteita tuohon hirviövaltioon? Eikö sen sijaan olisi pitänyt luottaa Englantiin ja sen liittolaisiin? Eikö olisi voitu tukeutua Neuvostoliittoon, kuten kaikki sivistysvaltiot tuolloin tekivät? Miksi, ah miksi? Kaikki eivät vieläkään ymmärrä, eikä sille mitään voi.
Ja mitä tuolla kaikella oikein saavutettiin? Suomen itsenäisyys säilyi? Oliko se enää mitään itsenäisyyttäkään, jos emme voineet heti liittyä EEC:hen? Millainen oli todellinen asemamme, kun meillä ei ollut amerikkalaisia joukkoja? Kaikkihan nauroivat meille, kun kieltäydyimme YK:ssa äänestämästä. Kyllä hävettää vieläkin! Vai kuinka?
Eiköhän se ollut niin, että suomalaisten kädet likaantuivat, kun sodan aikana (ja jo sitä ennen!) käteltiin saksalaisia. Ja aivan sama tapahtui sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, kun ryssää hännysteltiin syyttä suotta. Ja mitä muka saatiin aikaan? Ihan itkettää kun ajattelee.
Toisaalta, kaikilla, siis lähes kaikilla mittareilla Suomi pärjäsi molemmissa vaiheissa loistavasti, sekä sodan aikana että sen jälkeen. Kun näitä asioita kriittisesti tarkastellaan, on siis aihetta miettiä, kenelle asioista kuuluu suurin kunnia. Heidät siis palkittakoon postuumisti, jos ovat kuolleet. Joka tapauksessa jokaisen kuuluu saada ansionsa mukaan. Tietenkin myös lurjuksille kuuluu heidän ansaitsemansa asema ja palaute. Keitä he sitten ovat ja mitä tekivät? Sitähän historiantutkimus aina ja koko ajan juuri selvittää. Se on asia, jota ei päätetä missään farssimaisessa lustraatiokomiteassa, jolle kaikkien historiasta jotakin ymmärtävien on pakko vain säälivästi nauraa.
Historiantutkimus on se apricus, auringonvalo, joka hitaasti, mutta varmasti paljastaa totuuden siinä määrin kuin se on paljastettavissa. Tutkija saa myös, viiveellä tosin, käytettäväkseen ne materiaalit, joita moni himoitsisi perlustraation avulla lukeakseen. Mutta hötkyily ei auta. Salaisuuden vanhenemisrajat voidaan hävittää tai minimoida, mutta se vie lopulta meidät vain kauemmas totuudesta. Totuus ei nyt kerta kaikkiaan aukene mahtikäskyllä, vaan ajan kanssa, jos on auetakseen ja kaikille se ei aukene koskaan. Tämä on valitettavaa, mutta totta.