torstai 27. marraskuuta 2014

Russia and the Finnish Heritage



Eduskunta, tulevaisuusvaliokunta
TUVJ 9/2014 Russia as a Neighbour s. 104-105

A Legacy of Finlandisation and Russia
Timo Vihavainen, professor, University of Helsinki
Associated with the history of Fenno-Soviet relations during the period of so-called Finlandisation, i.e. mainly the 1960s to the 1980s, and also a key component of it, was a political culture that saw Soviet concepts and a Soviet frame of reference being used in Finland, a capitalist country, and attempts being made to promote both Finland’s and one’s own party’s political success also through maintaining direct relations with our neighbouring country.
Two things that I would personally distinguish between as precisely as possible in this context are the political collaboration line, which was both largely dictated by circumstances for Finland as a state, and also in many respects useful, and the side effects that this phenomenon gave rise to in circles of political culture.
What is clear in any case is that, examined in hindsight, many of the phenomena of that era prompt negative reactions ranging from embarrassment all the way to moral outrage. This understandably leads to a striving to disown the heritage in question and often also to unreasonable condemnation, which is founded on an insufficient understanding of history.
It is a typical feature of history that assessments of the merits and failings of various eras are developed using a formula of excesses trending in opposite directions. What is condemned today will become a focus of praise tomorrow, and vice versa. And the day after tomorrow everything will be different again. This is understandable and for all we know inevitable.
Typically enough, there is no desire at the moment to find anything positive about the era of so-called Finlandisation, or at least it is very rare to see such an attempt being made. However, vigorously taking distance from events then and condemning the entire era can easily mean wasting the positive legacy that we have. This can cause clear harm to the whole country.
It is worth, namely, remembering that the era in question bequeathed to Finland a considerable stock of goodwill on the part of Russia, something that emerged in special circumstance and with the support of a totalitarian mechanism. As a Russian study (A. Rupasov) shows, after the 1950s Soviet newspapers gave up writing negatively about Finland and their coverage became positive instead.
This was included in the fringe benefits of the so-called shop window policy and no other country enjoyed a comparable benefit. To this could also be added the esteem that Finland has enjoyed in broad strata of the population as a result of the prowess as soldiers displayed during the Second World War. The cruelties that are always part of total war likewise remained relatively few during the two conflicts between Finland and the Soviet
Union, especially because Finland for its part limited its warfaring activities to some degree.
The fact that Finland enjoyed both esteem and liking among Soviet citizens is a legacy that also foreigners notice and which it would be silly to lose. On the contrary, maintaining it demands efforts, because nowadays Finland has already lost the special position on the propaganda front that it once had.
Neutrality, a reputation as a dependable and irreproachable neighbour whose honesty is legendary, can be a force that is worth many divisions also in today’s world. It is possible that the Finns no longer have what it takes to preserve and cherish this kind of capital, because a desire to sit at big tables in the company of circles belonging to a larger frame of reference is in many ways too powerful to withstand and the intellectual capacity to understand the advantages of other alternatives is not necessarily sufficient, either.
Doubtless also present-day Russia is a lot more unpredictable and uncontrolled actor than was the Soviet Union, the stability of which was regarded as axiomatic and the needs of which with respect to Finland were satisfied so well by a policy centred on the Treaty of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance that changing the situation there would have been obvious stupidity.
Historically, we are now very close to the situation that obtained in the period between the world wars, more specifically to 1935, when we awoke to the realisation that the international community does not guarantee peace.
In the 1930s we also refused to join a military alliance, but it was apparently imagined that some kind of Germany option existed. A miracle saved the country’s independence in the Winter War, but it can be asked what kind of security accepting Germany’s guarantees in 1939 would have provided, let alone those offered by the Soviet Union.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Stolypin, Suomi ja Venäjä



Stolypin, Suomi ja Venäjä

Vuosi 1914 on Venäjän nykyisen valtiollisen mytologian keskeisiä pisteitä. Kuten tunnettua, Vladimir Putinin hallinto tekee hyvin aktiivista historiapolitiikkaa, jossa yksi kohta on ensimmäisen maailmansodan historian uudelleenkirjoittaminen. Venäjästä on tarkoitus tehdä yksi voittajavalloista, mikä vaatinee melkoisia älyllisiä ponnisteluja.
Tähän mennessä ensimmäinen maailmansota on Venäjällä jäänyt historiankirjoituksessa täysin vuoden 1917 vallankumousten, etenkin aikoinaan ns. Suuren lokakuun sosialistisen vallankumouksen varjoon ja sen alkusoitoksi ja taustaksi. Nyt siitä ollaan valtion tuella tekemässä itsenäistä ja suurta lukua isänmaan historiaan.
Itse asiassa Venäjän suuri aika nykyisen hallinnon tulkitsemana on helppo löytää. Se oli Stolypinin pääministerikausi vuodesta 1906 vuoteen 1911. Siis vain viitisen vuotta. Joka tapauksessa Stolypin pani vallankumoukselliset kuriin tiukoin ottein hirsipuiden ja rangaistusretkikuntien avulla. Muutama tuhatta teloitettiin ja loput hiljenivät. Myös talous kasvoi kohisten, Venäjälle tuli ulkomaista rahaa, rupla oli vahva ja teollisuus, modernisoitui voimakkaasti.
Myös maaseudulla toimeenpantiin kuuluisat Stolypinin reformit, jotka merkitsivät kyläyhteisön hajottamista ja uudismaan jakamista halukkaille viljelijöille mm. Siperiasta. Stolypin ei siis ollut pelkkä byrokraattinen kurinpitäjä, vaan myös valtiomies. Sitä paitsi se oli juuri hän, joka lausui siivekkäät sanat vasemmistolaisille: ”Te haluatte suuria mullistuksia, me haluamme suuren Venäjän!”
Venäjällä monet patriootit ovat jo kauan lähteneet siitä, että Stolypinin kausi oli Venäjän kotkan uljasta nousukiitoa, jonka sitten katkaisi sankarin kavala salamurha. Murhan tarkoituksena voitiin arvioida olevan mahdollistaa ne suuret mullistukset, jotka Stolypin olisi voinut estää ja kannattaa huomata, että murhaaja, Dmitri Grigorjevitš (itse asiassa Mordko Gerškovitš) Bogrov sattui olemaan, tai joidenkin mielestä ei vain sattunut, vaan nimenomaan oli juutalainen. Jopa sangen säädyllinen Solženitsyn kuvaa kirjassaan elokuu 1914, miten Stolypinin murha toi Venäjälle mustan myrskyn, läntistä alkuperää olevan marxilaisen sosialismin. Juutalainen toimi siis ainakin sen kätilönä, nolens volens.
Stolypinin ansioita suurmiehenä voidaan myös epäillä. Hänen kuuluisat uudistuksensa olivat itse asiassa Sergei Witten käsialaa ja hovissa hän oli menettänyt kannatuksensa jo ennen murhaa. Tuskin murha siis oli mikään Venäjän historian suuri käännekohta.
 Edes lausahdus”suuresta Venäjästä” ei ollut itse asiassa Stolypinin itse kirjoittama ja itse J.K. Paasikivi kertoo muistelmissaan, ettei Pjotr Arkadjevitš tehnyt häneen mitään suurmiehen vaikutusta. Suomen kannalta hän ehkä sitä paitsi olikin pahempi sortaja ja vaarallisempi vihollinen kuin kukaan ennen häntä. Paasikivi kertoo kenraalikuvernööri Gerardin, jolla oli runsaasti kanssakäymistä Stolypinin kanssa, sanoneen, että se mies on vähemmän älykäs kuin kuvitellaan ja myös vähemmän rehellinen. Paasikiven mielestä Stolypiniltä puuttui jotakin keskeistä: das politische Augenmass, jota Bismarck oli teroittanut.
Paasikiven arvion mukaan stolypiniläinen politiikka Suomen suhteen oli sitten sen mukaisesti alhaista pisteiden saalistamista, jossa totuudesta ei piitattu. Puhuessaan duumassa Stolypin korotti Suomen kysymyksen ratkaisemisen muka tärkeäksi periaatteelliseksi asiaksi, jolla poistettaisiin Venäjään kohdistuva uhka. Näin hän keräsi irtopisteitä pienen maan kustannuksella. Valtiomies olisi sen sijaan käyttänyt rehellisiä keinoja ja pyrkinyt hankkimaan takaisin suomalaisten lojaalisuuden, joka oli Bobrikovin aikana menetetty.
Itse asiassa Stolypinin suhtautuminen Suomeen oli Paasikiven mielestä samalla tasolla kuin Bobrikovin politiikka: ”Sama suomalaisten käsitysten huomioon ottamattomuus ja niistä välinpitämättömyys. Sama yksipuolinen jyrkkyys ja sovittelemattomuus. Sama suomalaisten yli olkain katsominen ja suomalaisten tunteiden loukkaaminen. Sama peittelemätön ja miltei tarkoituksellinen osoittelu, että Suomi ja sen kansa oli quantité négligeable…” Paasikivi muistuttaa myös, että ”Stolypin oli myös altis vihaan, jonka valtiomies ei saa koskaan antaa johtaa itseään.”
Toki tässä puhui koleerikko, joka saattoi ajaa takaa vahtimestaria, joka oli liian iloisena tervehtinyt häntä aamulla tai saattanut marssia kiukkua puhisten puolustusvoimien komentajaa läksyttämään, kun Sotakorkeakoulun katolta oli pudonnut hänen eteensä kadulle jääpuikko.
Mutta itse suuren periaatteen Paasikivi varmasti oli oivaltanut oikein: henkilökohtaiset emootiot eivät saa häiritä valtiomiehen ajattelua, muuten hän ei ole asemansa mittainen. Ja venäläisten ylimielisyydellä ei tosiaankaan ollut siunausta ja se koitui heidän omaksi vahingokseen. Übermut tut selten gut saattoi saksalaisista sananlaskuista pitävä Paasikivi ajatella kirjoittaessaan muistelmiaan 1950-luvulla.
Vai oliko Stolypin sittenkin aidosti huolissaan Suomesta, joka tarjosi aivan Pietarin vieressä kaiken maailman maksimalisteille ja bolševikeille paikan, jossa kyhäillä pommejaan ja jossa oikeuslaitos suhtautui kummallisen sallivasti itsevaltiuden vastaisiin vehkeilyihin? Kuten Paasikivi itse kertoo, arkistolähteeseen  viitaten, kaksikymmentä minuuttia ennen loppuaan Pjotr Arkadjevitš sanoi selvästi ja lujasti: ”Tärkeintä on, että sana Suomi kuuluu” (главное, чтобы было слышно слово Финляндия)… Se siis oli kuin olikin itsevaltiaan valtiomiehen viimeisenä huolenaiheena.
Mutta olkoon miten oli, vuonna 1914 Stolypin oli jo ollut pari vuotta kuolleena ja paitsi komeaa nousukiitoa, Venäjällä oli myös ongelmia. Paljolta ne olivat rakenteellisia.
Kuten Witten, myös Stolypinin politiikkaan kuului vauraiden suosiminen. Näin saataisiin kehitystä ja kasvua aikaan, kannattamattomilta pikkutilkuilta talonpojat siirtyisivät muuhun tuotantoon, kuten kaikkialla oli käynyt.
Idea oli varmaankin aivan terve, mutta Venäjän kaltaisessa kehitysmaassa, jossa vain pieni osa väestöä eli modernin yhteiskunnan piirissä ja siitäkin vain pieni osa rikastui huimasti, jäi väestön suuri valtaosa heitteille, kun valtava väestönkasvu teki mahdottomaksi riittävän viljelyalan hankkimisen kaikille. Se tuskin olisi järkevää ollutkaan, mutta eipä muitakaan mahdollisuuksia ollut riittävästi. Yhteiskunnallisia jännitteitä riitti niin maaseudulla kuin kaupungeissa.
Vaikka Stolypin oli pannut kapinalliset  kuriin, ei parannus ollut pitkäaikainen. Lenan lakkoliike ja siihen liittyvät ampumiset vuonna 1912 olivat kapitalisteille jälleen muistutus kuolevaisuudesta. Ja sen jälkeen kuohunta sen kuin lisääntyi. Vuonna 1914 Venäjällä oli taas runsaasti lakkoja ja myös niihin liittyviä väkivaltaisia mellakoita. Sellaisia oli myös Pietarissa aivan välittömästi ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä.
Jotkut historioitsijat, jotka suhtautuivat ns. Lokakuun sosialistiseen vallankumoukseen enempi tai vähempi tosissaan, kiinnittivät aikoinaan huomiota tähän seikkaan ja väittivät jopa, ettei vallankumouksen syynä ollut sota, se vain toimi katalysaattorina. Asiaa voi vahvasti epäillä, mutta kannattaa panna merkille, ettei kaksoiskotkan lento niin vaivatonta ollut, kuin nykyään halutaan esittää. Jopa Ranskan sotilasasiamies raporteissaan Venäjältä piti vallankumouksellisuutta merkittävänä uhkana Venäjän sotilaalliselle suorituskyvylle. Olihan vuosi kaikkine komplikaatioineen 1905 tuoreessa muistissa. Potentiaalia oli ranskalaisen mielestä yhä.
Kun sota vuonna 1914 syttyi, ei tilanne Venäjällä paljoakaan muistuttanut vuotta 1904, saati vuotta 1905. Japanin-sota, josta tunnetusti toivottiin pientä ja voittoisaa sotaa, joka olisi palauttanut hallitsijalle kansansuosion, muodostui katastrofiksi. Se ei ollut suosittu edes alun perin ja lakot, verisunnuntai ja Tsušiman katastrofi muuttivat koko asian painajaiseksi. Väitetään ettei edes oikeauskoinen kansa ymmärtänyt koko sodan pyhyyttä, kun tähän sotaan lähdettiin vastapyhitetyn Serafim Sarovilaisen nimissä eikä esimerkiksi pyhän Nikolauksen tai vaikkapa Kazanin jumalanäidin siunauksella, kuten tapana oli ollut.
 Joka tapauksessa tunnelmat Venäjällä, mikäli sanomalehtiä on uskominen, kehittyivät vuonna 1914 ennen sodan syttymistä hyvin myönteisesti. Vihollisiksi nousivat nyt Itävalta ja Saksa ja liittolaisiksi tulivat Ranska ja Englanti. Ne olivat vanhoja ja melko tuoreitakin vihollisia, kun taas vihollisuudet Itävallan saati Saksan kanssa olivat vanhempaa perua.
 Tosin Turkin-sodan loppuselvitys Berliinin kongressissa oli jäänyt Venäjällä kaivelemaan, joka tapauksessa saksalaisuus oli Venäjällä vanhastaan läheinen asia, jos kohta monissa piireissä hieman karsastettu. Mitään suuria intressiristiriitojakaan Venäjän ja Saksan välillä ei ollut paitsi että Saksassa pelättiin Venäjää, joka oli Ranskan kanssa liitossa. Venäjä oli vain liian vahva ja yhä vahvistumassa.
Miten siis oikein oli mahdollista, että kulttuuriltaan kansan syville riveille, joskaan ei yläluokalle outojen vanhojen vihollisten Englannin ja Ranskan kanssa niin intouduttiin juuri perinteisesti paljon läheisempien Saksan ja Itävallan vastaiseen sotaan?
Selitystä lienee haettava kahdesta asiasta. Ensinnäkin Serbia, jota Itävalta nöyryytti, koettiin veljeskansaksi, jota oli puolustettava. Tähän asiaan viitattiin usein ja sillä oli satavuotiset perinteet. Toiseksi Saksan hyökkäys näytti aivan provosoimattomalta väkivallalta. Sehän julisti Venäjälle sodan ensimmäisenä ja vasta sitten Venäjä vastasi samalla mitalla. Tämä antoi venäläiselle isänmaallisuudelle vahvan valtin käteen. Ensin lyötiin ortodoksisia slaaviveljiä ja sitten rohjettiin vielä käydä itse Venäjänkin kimppuun.
Saksan- vastainen sota synnytti Venäjällä ennenkuulumattoman isänmaallisen innon, joka ilmeni sekä Serbiaan että Ranskaan ja kaiketi myös Englantiin kohdistuvana myötämielisyytenä. Siitä ei tosin erikseen mainita ja luultavasti Englanti, jonka kanssa Venäjä sai riitansa sovittua vasta vuonna 1907, herätti paljon vähemmän lämpimiä tunteita kuin Ranska. Toisaalta sotaa edeltävä kuohunta ja itse sodan syttyminen tietenkin aiheuttivat vihaa hyökkääjiksi koettuja keskusvaltoja vastaan. Ja kolmanneksi kriisi aiheutti valtavia solidaarisuusmielenosoituksia hallitsijahuonetta, omaa kansallista symbolia kohtaan.
Sanomalehdet antavat kesäkuukausista vuonna 1914 hyvin dramaattisen kuvan. Vielä heinäkuun lopulla Pietarissa tapahtuu mielenosoituksia, jotka kukistetaan verisesti. Samaan aikaan mobilisoituvat myös serbien puolustajat, myös sekä Itävallan ja Saksan vastustajat että oman keisarin kunnioittajat, lähtevät kaduille.
Kun sota syttyy, murtautuvat mielenosoittajat pian poliisivartion läpi ja ryöstävät ja vandalisoivat Saksan lähetystön, joka sijaitsee Iisakin kirkkoa vastapäätä. Tuota uutta taloa, joka sai kunnian palvella myös Suomen eduskuntatalon esikuvana, muuten kuvataan Birževyja Vedomostissa synkäksi ja kolkon kasarmimaiseksi, mikä pitääkin paikkansa.
Lähetystön lisäksi ryöstetään saksalaisten pieniä pulla- ja makkarapuoteja Pietarin keskustassa ja kaiken kaikkiaan saksalaisuus pannaan maassa ahtaalle. Syyskuun alussa julistetaan Pietarin eli Sankt-Peterburgin saaneen uuden venäjänkielisen nimen Petrograd. Jopa saksan julkinen puhuminen, mikä oli Pietarissa aina ollut yleistä, kielletään. Kaikenlaista kiusaa keksitään saksalaisille, jotka sentään olivat Venäjällä yli puolentoista miljoonan asukkaan ryhmä ja erittäin hyvin edustettuna myös korkeimmassa hallinnossa.
Oma lukunsa ovat mielenosoitukset, joissa asetutaan tukemaan keisaria. Erityisesti ansaitsee maininnan se kahdenkymmenentuhannen hengen joukko, joka lähti liikkeelle Pietarin pääsynagogasta ja marssi keisarin kuvia kantaen ensin Aleksanteri pylväälle ja sitten Anitškovin palatsille ja lopuksi Aleksanteri III:n patsaalle. Niiden kaikkien edessä polvistuttiin, rukoiltiin esivallalle korkeimman suojelusta, laulettiin kansallisia hymnejä ja juutalaisia rukouksia ja pidettiin puheita.
Puheissa vakuutettiin, että Venäjän taistelevassa armeijassa olevat 400 000 juutalaista olivat kiihkeästi valmiit tekemään isänmaallisen velvollisuutensa.
Mielenosoitus kannattaa nähdä sitä juutalaisvastaisuuden ilmapiiriä vasten, joka noina vuosina oli saanut ilmauksensa ns. mustasotnialaisessa liikkeessä. Tunnuksin ”lyö (tapa) juutalaisia, pelasta Venäjä!” tuo aines oli kiihottanut kansaa juutalaisvastaisiin pogromeihin ja esittänyt juutalaiset katalana ja epäluotettavana joukkona. Oli siis merkittävä sosiaalinen tilaus sille, että juutalaiset, joiden joukossa mainitaan olleen paljon kunnostautuneita sotilaita ja yrjönristin ritareita, osoittivat puolestaan, kenen joukoissa seisoivat.
Ilmeisesti myös Suomessa mieliala oli jollakin tavoin venäläisisänmaallisuuden tartuttama. Ainakin monet lehdet kertoivat Suomesta pelkkää hyvää. Suomalaiset olivat osoittaneet ystävällisyyttä maassa oleville venäläisille matkailijoille ja olleet suorastaan ylitsevuotavan huomaavaisia leskikeisarinna Marija Fjodorovnalle, joka matkusti Suomen halki Torniosta Pietariin. Myös Suomen rautatiet saivat tunnustusta korkeimmalta sotilasjohdolta. Kaikki ne odotukset, jotka lähtivät suomalaisten petollisuudesta ja vihamielisyydestä näyttivät joutuvan häpeään. Ennen pitkää huomattiin, että merkittävä määrä suomalaisia halusi myös liittyä vapaaehtoisina Venäjän armeijaan.
Vuosi 1914 oli sodan kuherruskuukausi, joka edelsi ankeaa arkea, josta tuli sitten helvetillinen. Sota vaikutti heti talouteen ja esimerkiksi Suomessa työllisyyteen, kun yhteydet ulkomaille katkesivat. Venäjälläkään ei innostus kantanut pitkälle. Tannenbergin katastrofin on myöhemmin väitetty pelastaneen Pariisin saksalaisilta, jotka juuri olivat päässeet Marnelle, mutta venäläisiä se ei ehkä paljon lohduttanut. Sodasta tuli idässäkin ankeaa ja tolkutonta juoksuhautasotaa.
Marraskuun lopulla suomalaiset saivat taas kerran aiheen miettiä uudelleen jo kerran pahoin rakoillutta lojaalisuuttaan keisarikuntaa kohtaan. Lehdet julkistivat ns. suuren venäläistämisohjelman, jonka keskeinen idea oli venäjän kielen tekeminen valakieleksi myös Suomessa. Näin asia ainakin tulkittiin.
Sen sijaan, että olisi saanut palkkion lojaalisuudestaan, Suomelle luvattiinkin yhä kiihtyvää sortoa. Kuten tunnettua, ihminen, jonka hyvää tarkoittaviin yrityksiin vastataan niistä rankaisemalla, ”käyttäytyy tavalla, jota nimitämme vihaisuudeksi”, kuten muuan käyttäytymistieteilijä on asian muotoillut. Näin tekivät suomalaisetkin.
Jo samana päivänä kokoontui Ostrobotnialla pieni seurue, jonka pohdiskeli suursodan tarjoamia mahdollisuuksia Suomen irrottamiseksi Venäjästä. Tästä on laskettu jääkäriliikkeen historian alkavan.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Suomen kaartin sota



Hankala matka Marmaramerelle

Jouni Suistola, Heikki Tiilikainen, Sodassa vieraalla maalla. Suomalaiset Turkin sodassa 1877-1878. Atena Helsinki 2014,  283 s.

Suomen kaartin maineikkaasta Turkin retkestä on ennenkin kirjoitettu ja jopa melko paljon. Näiden kirjoitusten puutteena on kuitenkin ollut keskittyminen nimenomaan Suomen kaartiin. Sen suoritus Turkin sodassa oli epäilemättä hyvä ja kansan muistissa jopa legendaarinen, mutta tokihan yksi pataljoona oli  vain rikka rokassa siellä, missä kaiken kaikkiaan taisteli pelkästään Venäjän puolella liittolaiset mukaan lukien liki miljoona miestä. Suomalaisia oli tuhannen kaartilaisen lisäksi parisataa upseeria, jotka palvelivat muissa yksiköissä, mutta ei heidän määränsä koko Venäjän armeijasta ollut kuin pari promillea.
Sota ansaitsee siis myös suomalaisten osalta laajemman tarkastelukulman ja siihen ovat tämän kirjan tekijät myös pyrkineet, onnistuneetkin.
Teoksen kirjallisuusluetteloa silmäillessä ei vielä oikein vakuutu sen lähdepohjasta. Sodan pääasiallisten osapuolten kielillä eli venäjäksi ja turkiksi ei kirjalllisuutta ole, ei liioin romaniaksi tai bulgariaksi. Tämä on tietenkin rajoitus ja ymmärrettäväkin. Sen huomioon ottaen kirjan perspektiivi on yllättävän laaja ja sisältää paljon myös elävää tapahtumain kuvausta, joka perustuu mukana olleiden teksteihin.
Kirja ei kerro pelkästään Suomen kaartista, vaan myös Venäjän armeijasta, aikakauden sotataidollisesta tilanteesta, aseistuksesta ja sen kehityksestä Turkin sodan yleisemmästä merkityksestä ja, mikä erityisen ilahduttavaa, hyvin paljon myös Turkista, sen armeijasta ja sodankäynnistä.
Tuskin erehdyn, jos sanon, että Turkista ja turkkilaisista ovat ainakin tuon sodan osalta suomalaisten mielikuvat olleet aika epämääräisiä ja kielteisiä. Vihollinen on jäänyt lähinnä kasvottomaksi, julmaksi ja primitiiviseksi voimaksi, jonka lyöminen oli suuri humanitaarinen suoritus ja annettujen uhrien arvoinen. Sitähän muistellaan kiitollisuudella tämänkin päivän Bulgariassa ja siitä suomalaisetkin saavat oman osansa.
Syytökset julmuuksista eivät olleet perättömiä, mutta vastustajan nimittäminen primitiiviseksi olisi huomattavaa liioittelua. Aseistuksen suhteen turkkilaiset olivat venäläisiä edellä, kuten kirjoittajat muistavat sangen usein huomauttaa. Venäjän suurvalta-armeijan jalkaväen kiväärien uusiminen oli kesken ja nykyaikaiset berdankat oli vain osalla joukkoja. Turkkilaisilla taas oli jopa gatling-kuularuiskuja, Martini-Henry kivääreitä ja villistä lännestä tuttuja Winchestereitä. Heidän tulivoimansa oli hirmuinen, vain ampumataitoa ja tulikuria puuttui.
Paitsi kiväärit, myös tykit olivat turkkilaisilla parempia. Venäläisillä oli vielä paljon ”pehmeitä” pronssitykkejä, kun taas vastustaja tulitti uusilla Kruppin terästykeillä, joita osasi jopa käyttää hyvin.
Tilanne oli hieman samanlainen kuin Japanin sodassa sitten hieman myöhemmin. Myös silloin venäläisten aseet ja ammukset olivat ratkaisevasti huonompia kuin japanilaisten, jotka paljolta turvautuivat englantilaisiin huipputuotteisiin.
Laivastoa ei venäläisillä ollut Krimin sodan määräysten takia juuri lainkaan, mutta jokunen torpedovene eli minonosets sentään tuotiin paikalle. Kyseessä olivat etupäässä ns. tankotorpedoja, eli tangon päässä törröttäviä miinoja vihollisen laivan kylkeen tuikkaavat kutterit (kater). Sellainen onnistuikin upottamaan vihollisaluksen ja upottajakutteri saattoi kirjoittajien mukaan olla Turussa valmistettu. Ehkäpä siitä sitten tulikin aihe apokryfiselle tarinalle, miten ”Turkin keisari linnassansa/kiroili ja itki ja itki/ kun Suomen poijat ne ampuivat/ sen panssarilaivan rikki”?
Venäläisten päälliköt, kuten Skobelev ja Gurko nousivat kansallissankareiksi ja olivatkin ilmeisen vaikuttavia persoonia, mutta tekijät epäilevät heidän lahjakkuuttaan. Tilanne nimittäin oli sellainen, että jalkaväen tulivoima oli kasvanut ratkaisevasti ja tehnyt kaavamaisesta venäläisestä sotataidosta vanhanaikaista. Siitä huolimatta venäläiset vain marssittivat sotilaitaan kohti suojautunutta vihollista avoimella kentällä ja pyrkivät pistinhyökkäykseen kuin Suvorov sata vuotta aiemmin.
Kuten tekijät ovat huomanneet, käsikähmä, pistimin käytävä lähitaistelu oli venäläisen sotataidon idée fixe. Itse ”voittamaton” Suvorov oli kiteyttänyt sen lyhyeen lauseeseen: ”Kuula on typerä – pistin pelaa!” Itse asiassa sananparren venäläinen alkuperäismuoto Пуля -дура, штык -молодец! kuvaa kuulaa hölmöksi akaksi, kun taas pistin on reipas poika. Niinpä Suvorovin sotilaat eivät saaneet ampua kuin hyvin harvoin, se oli vain apukeino matkan varrella.
Tämä doktriinihan tuo tietenkin mieleen Kaarle XII:n joka oli myös huomannut pistintaistelun edut ja joka Poltavassakin varoitti: ”Se on kelmi teistä, joka ampuu!” Mutta se, mikä toimi suustaladattavien aikakaudella, toimi paljon huonommin takaaladattavien maailmassa, jossa uutta saatiin piippuun myös makuuasennossa vallin takana tai muussa suojaisessa paikassa.
Venäläisille asian ymmärtäminen tuotti ongelmia ja kuten tekijätkin huomauttavat, vielä talvisodassa upseerit komensivat joukkonsa juoksemaan avoimella kentällä päin konekiväärejä. Hämmästyttävintä on, että niin ilmeisen järjetöntä käskyä toteltiin niin Turkin sodassa kuin vielä toisessa maailmansodassa. ”Saksalainen pelkää pistintä”, toistelivat vielä puna-armeijan soturit yrittäen olla ajattelematta sitä, että vihollinen saattaisi peloissaan myös helposti ampua kuoliaaksi pistinhyökkäyksen suorittajan.
Enemmän kuin taistelut, veivät miehiä taudit. Se oli vielä tämän ajan sodankäynnin normaali käytäntö. ”Kenttäkuume” johtui epähygieenisistä oloista eikä sen parantamiseen ollut juuri mitään keinoja. Niinpä poikia haudattiin ”toiselle puolelle Tonavan” varsin runsaasti ja tunnettu suomalainen ambulanssikin lähetettiin jostakin syystä Kaukasiaan eikä Balkanille.
Balkanin vuorten ylitys oli yhtä helvettiä, mutta onnistui sentään turkkilaisten ihmeeksi. Itse asiassa tämäkin oli ”suvorovilainen” suoritus. Venäläinen sotilas oli vaatimaton ja liikkuva, mikä yleisesti tunnustettiin ja Suvorovin johdolla ”ihmesankarit” olivat aikoinaan ylittäneet myös Alpit. ”Mistä hirvi menee, siitä sotilaskin”, lausahti generalissimus aikoinaan.
Sodan lopulla suomalaiset saapuivat viimein Marmarameren rannalle. Rauhansopimus solmittiin San Stefanossa, joka sijaitsi nykyisen Atatϋrkin lentokentän alueella. Harva turisti taitaa sinne laskeutuessaan tietää, että Suomen poikia lepää haudattuna sen lähimaastossa.
Kirja on varsin kiinnostava ja tarjoaa monipuolista tietoa tuosta sodasta ja sen aikakaudesta. Kuvatessaan Venäjän armeijan erikoislaatuista hierarkiaa, joka muuten säilyi vallankumoukseen saakka kirjoittajat ehkä hieman liikaa korostavat sen arkaaisia piirteitä. Toki moiset nokkimisjärjestykset olivat jo epämoderneja tuohon aikaan, mutta ainakin periaatteessa venäläinen rankijärjestyssysteemi mahdollisti kyllä säätykierron, mikä saattoi muualla olla paljon vaikeampaa. Muistakaamme, että jopa keisarillisen armeijan viimeinen ylipäällikkö Kornilov oli maaorjan poika.
Mitä tulee kaartinrykmenttien keskinäiseen nokkimisjärjestykseen, en oikein usko sitä, että jääkärirykmentti olisi ollut kaartin ”kermojen kerma”. Eivätköhän sentään Pietari Suuren perustamat Preobraženski- ja Semjonovski-rykmentit olleet tässä asemassa sikäli kuin kyse oli jalkaväestä. Ratsuväessä taas Chevalierkaartin asemaa tuskin saattoi haastaa, vartioihan se keisarillista makuuhuonettakin.
Kaartinrykmentit olivat keisareille myös henkilökohtaisesti tuttuja ja henkivartijoina toimi aina välillä miehiä myös Suomen kaartista. Komeine, erivärisine univormuineen nuo rykmentit antoivat jopa Pietarin kaupungille oman sävynsä ja keisarin oli varmasti vaikea komentaa ne rintamalle, mikä oli tehtävä sitten, kun selvisi, ettei turkkilainen ollutkaan lyötävissä tavallisten ns. linjarykmenttien voimin.
Suistolan ja Tiilikaisen kirja tarjoaa kiinnostavaa luettavaa kaikille tästä aihepiiristä kiinnostuneille. Erityismaininnan ansaitsee sen pyrkimys kaikkien osapuolten tasapuoliseen ymmärtämiseen. Mieleen tulee, että joissakin muissa maissa vastaavan teoksen ilmestymistä saattaisi olla vaikeampi kuvitella. Meille suomalaisille ei suomalaisten joukkojen rooli uskollisena osana Venäjän armeijaa ole millään tavalla ”kipupiste” nyt eikä ollut sitä myöskään aikanaan.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Putinin pohdinnat



Putin pohti ja vastaili

Marraskuun 18. päivänä naapurimaamme presidentti esiintyi Yleisvenäläisen kansanrintaman kokouksessa Kansantalouden saavutusten näyttelyssä (VDNH). Tämä kansanrintama on vuonna 2011 luotu erikoislaatuinen elin, joka yhdistää Yhtenäistä Venäjää ja erinäisiä muita tahoja. Siinä on nähty korporatiiviselle valtiolle ominaisia piirteitä, joita Venäjällä on muitakin, kuten Obštšestvennaja palata (Yhteiskuntakamari).
 Niiden ilmeisenä tarkoituksena on kansalaisaktiivisuuden lisääminen ja sen suuntaaminen nimenomaan valtiovallan kanssa yhteiseen toimintaan myös puoluejärjestelmän ulkopuolella. Tällainen ”epäpoliittinen” yhteisten asioiden hoito on kieltämättä innovaatio, jolle ei ole helppo löytää nykymaailmasta vastineita.
Kannattaa muistaa, että samaan aikaan kun Yhtenäinen Venäjä on tosiasiallisesti maan hallitseva puolue nimenomaan ”vallan” omana puolueena, jolla on ns. hallinnollinen resurssi käytössään, pitää virallinen Venäjä ja Putin siinä luvussa tiukasti kiinni ajatuksesta, että Venäjällä vallitsevat sekä demokratia että markkinatalous. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, käy kiintoisasti ilmi siitä, mitä kansanrintaman kokouksessa puhuttiin.
Kokouksen teemana oli Putinin toukokuussa antamien ukaasien toteutuminen ja Venäjän talouden kehitys pakotteiden vallitessa. Kremlin julkaisemassa pikakirjoituspöytäkirjassa mainitaan, että presidentti kävi ennen kokousta tutustumassa näyttelyyn ”Tehty Venäjällä”, joka esitteli tuotteita, joita venäläiset firmat olivat valmistaneet tuontia korvaavia ohjelmia varten.
Lyhyessä alkupuheenvuorossaan Putin totesi, että kansanrintamasta näyttää todella tulleen se, mitä oli tarkoitettukin eli kansalaisaktiivisuuden kohottaja. Sen roolina oli erityisesti kansalaisten toteuttama kontrolli. Käytetty termi, graždanski kontrol poikkeaa muuten neuvostoaikaisesta, joka oli narodnyi kontrol. Ainakin sikäli asiat siis ovat muuttuneet.
Kuten puheenvuoron käyttänyt A. Bretšalov kertoi, kontrollia toteutti käytännössä yli 10000 ”kansan eksperttiä”, jotka aivan konkreettisesti matkustivat tapahtumapaikoille ja tarkistivat, mitä oikein oli saatu aikaan. Presidentti oli toki antanut hyviä määräyksiä ja kaiketi niiden täytäntöönpanosta oli raportoitu, mutta asian laadullinen puoli oli saattanut jäädä huomioimatta.
Kun kansan kontrollöörit tekivät oman kierroksensa, he tulivat siihen tulokseen, että selostetuista 131 tapauksesta, jotka koskivat Putinin ukaasien toteuttamista, vain 26 oli laadullisesti hyväksyttäviä ja niiden kontrollointi voitiin lopettaa. Loppujen silmälläpitoa oli syytä jatkaa. Osa oli toteutettu vain osittain ja osaa ei ollenkaan.
Putin oli luvuista ilmeisen imponoitu ja kysyi retorisesti, mitä oikein olisikaan tapahtunut, ellei koko kontrollia olisi ollut. Hän korosti toiminnan jatkamisen tarpeellisuutta ja totesi kiinnostavasti: ”Me emme tarvitse prosessia, emme ole mitään trotskilaisia, me tarvitsemme lopputuloksen. Trotskihan oli sitä mieltä, että liike on kaikki, eikä päämäärä mitään…”
Trotski tai Bernstein, sosialismi ei Putinia ainakaan vanhassa muodossa tuntunut elähdyttävän. Hän hyväksyi tietyt maataloustuet, joita lännessä muuten oli vieläkin enemmän kuin Venäjällä, sekä tietyntasoisen kotimaisen tavaran suosimisen. Ulkomaalaista oli kuitenkin käytettävä, mikäli laatu oli sama, mutta hinta selvästi halvempi.
Muutenkin Putin ilmaisi vastahakoisuutensa palata suunnittelutalouteen, jota jotkut esiintyjät itse asiassa olivat taipuvaisia suosittelemaan, sellaista ei nimittäin saanut toimimaan. Markkinoita oli syytä kunnioittaa eikä niiden uhmaaminen. Putin lainasi jopa kansanomaista sananlaskua, ”Ei sillä väliä kenen sonni oli asialla, tärkeää on, että vasikka on meidän”. Tiettävästi sanontaa oli maaorjaperheissä käytetty hälventämään sitä tarpeetonta mustasukkaisuutta, jota isännät joskus tunsivat tilanherraa kohtaan syystä tai toisesta.
Kansanrintaman esille tuomat asiat olivat hyvin maanläheisiä. Ne koskivat esimerkiksi maataloutta ja asuntojen peruskorjausohjelmaa. Siinä valtio oli antamassa uuden kodin 770 000 hengelle. Väärinkäytökset vaanivat täälläkin.
Maanläheisestä tematiikasta poikkesi yllättäen elokuvaohjaaja Ju. Kara, joka alkoi suorassa lähetyksessä puhua siitä, miten oli ollut seuraamassa, kun banderalaiset ja 4000 Syyriasta palannutta tataarifanaatikkoa valmistautuivat toimeenpanemaan Krimillä verilöylyn, joka estettiin loistavalla operaatiolla. Tuolloin Putin kysyi, miksi hän puhui kaikille asiasta, joka oli salainen. Kara ei vähästä häkeltynyt, vaan jatkoi puhumalla krimiläisten toiveesta, että Krimille rakennettaisiin sovinnon kirkko, mikä olisi kansan toivomus. Puhujaa ei saanut hiljenemään edes Putinin nimenomainen pyyntö: ”Lopettakaa, olkaa hyvä, pyydän!”, vaan hän jatkoi vielä ja selitti, että mainitun loistavan operaation takia Ylipäällikkö (Putin) ansaitsisi Voiton kunniamerkin ja Venäjän sankarin arvonimen.
Putin kiitti kunniasta ja arveli, että kunniamerkin ansaitsisivat itse krimiläiset.
Sen jälkeen Putin puuttui Karan repliikkiin, jonka mukaan Amerikka haluaa nöyryyttää Venäjää. Tämä ei ollut totta, Putin selitti, tarkoituksena ei ollut nöyryyttäminen vaan alistaminen, omien ongelmien ratkaiseminen Venäjän kustannuksella. Tämä ei onnistuisi.
Sen sijaan Amerikka onnistuisi kyllä liittolaistensa alistamisessa. Putin selitti joskus suorastaan hämmentyvänsä siitä, miksi nuo liittolaiset toimivat vastoin omia kansallisia etujaan ja puolustivat niin sanottuja läntisiä arvoja. Kenen intressejä siinä tarkoitettiin, kriteereitä ei ollut, oli vain yleisiä höpinöitä milloin demokratiasta, milloin jostakin muusta. Oliko olemassa oikeus vallankaappaukseen tai kansanmurhaan, kenen intressejä ne olivat?
Mutta kaiken takana oli toki valtioiden geopoliittisia intressejä, vaan kenen? Oliko eliiteillä samat intressit kuin kansoilla? Siellä markkinat ratkaisivat kaiken, mutta Venäjällä sen sijaan elämä pani asiat normaaliin järjestykseen ja Venäjä kyllä vielä pääsisi pitemmälle.
Putinin esiintyminen Yleisvenäläisen kansanrintaman tilaisuudessa ei siis ollut mikään varsinainen ohjelmapuhe, poslanije, jollaista hän kyllä selitti valmistelevansa ja odottavansa sitä varten aineksia kansalta ja sen edustajilta. Kommentti Amerikastakin esitettiin spontaanina repliikkinä ilman sen suurempia tavoitteita, joskin kannattaa panna merkille eliittien ja kansan erottaminen toisistaan. Tällaistahan on maailmassa ennenkin harrastettu ja jotkut soveltavat sitä myös Venäjään. Neuvostoliitto, kuten muistamme, julisti välittömästi ennen talvisotaa Molotovin suulla mahdollisuudesta kääntyä suoraan Suomen kansan puoleen, kun maan hallitus oli osoittanut oikean karvansa.
Tällaisten tilaisuuksien spontaanisuudesta voi esittää perusteltuja epäilyksiä. Ehkä kyseessä on pikemminkin lajityyppi hieman samaan tapaan kuin Pietari Aleksejevitš aikoinaan matkusti ulkomaille Pjotr Mihailovin nimellä. Kaikki toki tiesivät, mistä oli kysymys, mutta Pietari ainakin säästyi puuduttavilta seremonioilta ja muulta ikävältä.
Käskyjen antaminen ei yleensä ole kovin vaikeaa missään olosuhteissa. Niiden toimeenpanon varmistaminen saattaa olla sitäkin suurempi ongelma. Venäjän historiassa asia on ollut usein akuutti johtuen vallan keskityksestä ja pitkistä välimatkoista. Reviisorit Pietarista ovat aina aika ajoin ilmestyneet N:n kaupunkiin ja panneet virkamiehiin eloa ja liikettä, mutta sitten myös aina poistuneet.
Stalinin aikanakin toimeenpano muodostui suureksi ongelmaksi. Stalin itse teki pilaa paikallisista satraapeista, jotka raportoivat komeasti siitä, miten Moskovan määräykset olivat saaneet aikaan valtavan aktiivisuuden nousun ja läpimurto oli juuri tapahtumassa. Kun kysyttiin, mitä oli konkreettisesti saatu aikaan, vastaus kuului, ettei oikeastaan kyllä ollut edes ehditty aloittaa…
Stalinilla oli omat tapansa räjäyttää ”perhekuntaisuuden” pesäkkeet ja keskinäistakuut eli porukoiden (krugovaja poruka) järjestelmä, joka oli vanhaa venäläistä perua maaorjuuden ajoilta. Suurta terroria perusteltiin julkisesti nimenomaan sillä, että paikkakunnilla vallitsi käytännössä kontrolloimaton mielivalta ja epäjärjestys eikä käskyjä pantu toimeen. Lisäksi tietysti oli tahallista tuholaisuutta ja ensimmäisenähän oli aina kysyttävä, oliko sotkuja ollut tekemässä vihollisen käsi…
Stalinin kausi oli brutaali episodi järjestelmässä, joka oli periaatteessa talouden lakien vastainen ja siis toimimaton koneisto. Se saatiin käymään väkivallan avulla ja myöhemmin pelkkä sen uhka esti sitä sammumasta. Kun uhka loppui, lopahti myös koneiston puhti.
Nykyinen Venäjä perustuu periaatteessa aivan toisenlaiselle pohjalle. Markkinataloudesta luopumisen merkkejä on tuskin havaittavissa eikä hallintoakaan hoideta terrorilla. Jotakin erikoista maassa silti on tapahtumassa ja omintakeiset instituutiot kuten Yleisvenäläinen kansanrintama ovat tästä osoituksena. Ovatko nämä instituutiot epädemokraattisia?
Tuskinpa näin voi sanoa. Itse asiassa nykyistä Venäjää voisi pitää suorastaan demokraattisuuden perikuvana sikäli, että lähes itsevaltias presidentti kuuntelee jatkuvasti kansaa ja, kuten hän itse selittää, jopa valmistelee ukaasinsa tämän pohjalta. Itse asiassa kyseessä eivät siis ole presidentin ukaasit, vaan esimerkiksi yllä selostetussa kokouksessa esillä olivat ”meidän yhteiset ukaasimme”, joita oli yhdessä valmisteltu vuonna 2012.
Missäpä läntisessä demokratiassa ylimmän valtiovallan ja kansan syvien rivien välillä olisi jopa lainsäädännön ja lakien toimeenpanon alalla näin intiimi yhteys?
Mutta tällaiset instituutiot tuovat mieleen Neuvostoliiton, jossa niillä yritettiin korjata sitä, ettei systeemi, jonka piti olla maailman vapain ja eniten ihmisen mallinen, sitten kuitenkaan ottanut toimiakseen ilman erityistoimenpiteitä. Ruuveja oli aina pidettävä silmällä: Кто-то должен наблюдать за винтиками, sanottiin. Mutta ei nyt olla hätäisiä johtopäätöksissä.