tiistai 15. elokuuta 2017

Kiukkuinen mies kynän varressa



Kiukkuisen miehen refleksit ja reflektiot

Kuko Rumpunen (toim.), ”Olen tullut jo kovin kiukkuiseksi”. J.K. Paasikiven päiväkirjoja 1914-1934. s.a., Kansallisarkiston ystävät – Riksarkivets vänner ry, 339 s.

Päiväkirjat kuuluivat antoisimpiin menneisyyden jäänteisiin. Meillä niitä on nykyään jo julkaistu koko liuta, Juhani Ahosta, Santeri Alkiosta ja L.K. Relanderista J.K. Paasikiveen ja U.K. Kekkoseen, monesta vähäisemmästä puhumatta. Vielä muutama vuosikymmen sitten tilanne oli aivan toinen.
Paasikiven päiväkirjat sodan jälkeiseltä ajalta tunnetaan hyvin, samoin kuin hänen muistelmansa niin sortokausilta kuin Stalinin ja Molotovin kanssa asioinnista sodan aattona ja sitten itse sotavuosina.
Kaikki on hyvin lukukelpoista ja kiinnostavaa tekstiä, mistä arvatenkin suuri ansio lankeaa toimittajille. Toki myös itse päähenkilön resoneeraava ja usein räiskähtelevä ote näkyy päiväkirjoissa hyvin. Muistelmissa koleerisuuden ilmaukset on asianmukaisesti häivytetty tyynen, mutta murhaavan logiikan alle.
Paasikivellä oli maamme kohtaloissa suuri rooli ja hän on saanut ansionsa mukaisen elämäkerran, kirjoittajina Tuomo Polvinen ja hänen työryhmänsä, kuten tiedetään.
Mutta millaiset olivatkaan lopulta Paasikiven ansiot ja toisaalta puutteet ja virheet? Eikö hän myöntyvyysmiehenä ja sittemmin Saksa-suuntauksen edustajana toiminut oikeastaan maamme etuja vastaan? Vähintäänkin hän kai veikkasi väärää hevosta?
Entäpä sodanjälkeinen aika? Ehkä reipas länsisuuntaus olisi myös silloin voinut pelastaa maan siltä kauhealta kohtalolta, joka suomettuminen joidenkin mielikuvissa näyttää olevan?
Näiden kysymysten suhteen on syytä tässä tyytyä viittaamaan Polvisen etc. kirjoittamaan elämäkertaan. Sankarin omat reflektiot ovat joka tapauksessa myös kiinnostavia, vaikka tietenkin puolueellisia. Kauko Rumpusen toimittama teos, joka valitettavasti on bibliofiilinen harvinaisuus, tarjoaa siihen tilaisuuden sortokausien osalta.
Muistelmissaan Paasikivi tekee selvää Stolypinistä ja erinäisistä muistakin mielestään sen ansaitsevista henkilöistä. Toisaalta arvoa saattavat saada myös hänen kanssaan kilpailevaa suuntausta edustaneet. Myöntyvyys ja vastarinta eivät olleet toistensa vastakohtia vaan kaksi eri taktiikkaa samassa toiminnassa, jonka tarkoituksena oli isänmaan pelastaminen sille hyvin vaarallisissa vaiheissa.
Mutta miten nopeasti ihmisten tapa hahmottaa asioita saattoikaan muuttua! Jo pian 1920-luvulla nuoriso ymmärsi tai luuli ymmärtävänsä vain maan itsenäistyneen urhoollisen aseellisen taistelunsa ansiosta. Sortokausien tai vuoden 1917 realiteeteista ei ymmärretty enää yhtään mitään.
Ylioppilaskunnan puheenjohtaja ei vuonna 1924 sen vertaa tuntenut lähihistoriaa että olisi tiennyt Ståhlbergin vastustaneen jääkäriliikettä eikä kuuluneen itsenäisyysmiehiin. Ylioppilaat eivät myöskään noteeranneet Svinhufvudia, jolle hänen ystävänsä, muun muassa Paasikivi sentään tarjosivat pienet päivälliset.
Ylioppilaita vaivasi myös kansalliskiihko, joka, ”kuten kaikki kiihko on välinpitämätön järjellisyydestä ja vie turmioon”. Nuoret olivat myös röyhkeitä ja uhkailivat uutta Suomea, mikäli K.N. Rantakari, vanha myöntyväisyysmies, kirjoittaisi siinä. ”Suomen nuoriso on mätä. Siltä puuttuu käsitys oikeasta ja väärästä (oikeudentunto), minkä pitäisi olla nuorison tärkein ominaisuus.”
Juho Kusti oli epäilemättä oikeassa. Radikalismi ryssänvihaoppeineen oli tyhmyydelle rakentuvaa emotionaalista toimintaa, mutta mitä muuta nuorilta olisi oikeastaan saattanut odottaa? Tulevaisuus sodan jälkeenkin sitten osoitti, että tämän tien kulkijoilla oli aina menestystä luvassa. Historia on kerta kaikkiaan niin vaativa laji, etteivät massat, myöskään ylioppilaiden massat, kykene sitä koskaan varsinaisesti ymmärtämään. En puhu tässä yksilöistä.
Sitä paitsi Suomen historia on aivan erityisen vaativa kohde. Sortovuosien ja itsenäistymisen historia eivät olleet yhtä jatkumoa, jonka saattaa ottaa haltuun tarkastelemalla sitä vuoden 1917 joulukuun kuudennen päivän tirkistysaukosta. Vielä hölmömpää on fokusoida saman vuoden viimeiseen päivään ja ”suuren Leninin” ikimuistoiseen valtiotekoon.
Mutta kansa tarvitsee lyhyen ja selkeän tarinan, jonka koululaiset voivat viidentoista ikäisinä omaksua. Sen jälkeen se vielä unohtaa siitä suurimman osan ja jäljelle jäävät sellaiset fragmentit, joilla on enemmän tai vähemmän raflaavuutta. Niitä sitten iltalehtien lööpit aikanaan täydentävät.
Ei siis vaadita liikoja, eihän mopollakaan mahottomiin pystytä. Juho Kustin koleerinen temperamentti ei kuitenkaan voinut hiljaa hyväksyä tätä asiaa ja aina silloin tällöin häneltä purkautui epätoivoinen kiljaisu Suomen kansan lahjattomuudesta ja tyhmänylpeydestä. Eihän meillä itse asiassa ollut mitään ylpeyden aiheita paitsi urheilijat, joille nyt ei paljon voinut rakentaa.
Myöntyvyyslinja ei tarkoittanut lain rikkomista. Paasikivi pohti, ettei itse koskaan ollut rikkonut lakia, kieltolakia lukuun ottamatta. Fyysinen rohkeuskaan ei ollut sitä suurinta rohkeutta. Siinä riskeerasi vain henkensä, mutta ”jos uskaltaa kansan menestyksen vuoksi poiketa laillisesta järjestyksestä, siinä riskeeraa sielunsa”.
Mitäpä Suomessa olisikaan tapahtunut, jos kaikki olisivat olleet passiivisen vastarinnan kannalla? Jonkin piti hoitaa kansakunnan etuja myös silloin, kun siitä ei saanut aplodeja.
Olisiko pitänyt mennä vielä pidemmällekin? Kuten tunnettua, meillä saatiin sitten aikanaan eronneiden senaattoreiden tilalle sellaisia suomalaisia kuin Vladimir Markov, Transbaikalin kasakkakunnan hetmani, joka kyllä osasi sekä ruotsia että suomea, mutta tuskin tunsi hyvin paikallisia oloja.
Paitsi Suomen historiaa, resoneeraa Paasikivi myös Venäjän historiaa. Vuonna 1932 hän pohdiskelee sitä, että Suomessa luotettiin kadetteihin ja Miljukoviin vielä vuonna 1917.
 ”Heillä oli oikeat ”länsimaiset” ideat, parlamentarismi, demokratia jne.” Kuitenkin ”kadettien toiminta oli esimerkki siitä, miten teoreettisesti oikeat ideatkin ovat turmiollisia, kun eivät sovi reaalisiin oloihin. Kadetit täysin epäonnistuneita jo 1905-1905. Jos olisimme olleet kokeneempia ja tarkkanäköisempiä, olisimme jo silloin voineet nähdä, miten kykenemättömiä ja epäonnistuneita poliitikkoja kadetit ja Miljukoff oli…”
Paasikivi ei ole ainut analyytikko, joka on tehnyt saman johtopäätöksen. Itse asiassa Putin et consortes näyttävät nyt kannattavan samaa näkemystä, mihin liittyy myös ajatus vallankumouksen, myös helmikuun vallankumouksen turmiollisuudesta.
Mutta selvää on, että ilman vallankumousta Suomen itsenäisyys olisi ollut mahdoton asia. Se olisi ollut myös mahdoton, ellei Venäjän valtion hajoaminen olisi loppuvuodesta 1917halvaannuttanut koko Venäjää. Väliaikaisen hallituksen kanssa kyllä päästiin juuri ennen bolševikkikaappausta sopimukseen kahden valtion, Suomen ja Venäjän suhteista, mutta se ei vielä olut itsenäisyyttä, vaan kuulumista eräänlaiseen kansainyhteisöön.
On mielestäni epäilemätöntä, että Paasikivellä oli suuret ansionsa myös Suomen itsenäistymisessä huolimatta siitä, että hän, kuten muutkin vastuunalaiset tahot pitivät sitä mahdottomana niin kauan kuin asialle ei ollut sellaista reaalista tukea, jollainen oli Saksan armeija.
Jostakin syytä sitäkin on tullut tavaksi vähätellä.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tolkku pois?



Tolkku pois –viinakulttuurin peruskysymyksiä

Martti Julkunen kertoo kirjassaan Talvisodan kuva, että ulkomaiset kirjeenvaihtajat olivat kovin imponoituja suomalaisten rintamaupseerien lyhyestä maljapuheesta ”Tolkku pois!”.
Oikeastaan se viinan viljely rintamalla olikin tietyistä syistä kiellettyä, vaikka tosiasiassa suosittuakin. Naapurin puolella sen sijaan alettiin juuri tuohon aikaan pitkän tauon jälkeen tarjota päivittäistä vodka-annosta (100-150 g.), kuten Pavel Aptekar on osoittanut. Tämäkös suomalaisia moraalisesti kauhistutti, kuten piispa Eino Sromunen on kuvannut.
Viinaryyppy oli sotilaan perinteinen ilo ja lohtu. Se poisti ahdistuksen –hetkeksi- ja antoi rohkeutta hyökätessä. Perinne oli ikivanha ja tsaarin armeijassa ryypyn koko oli yksi tšarka eli 1,299 desiä. Kelpo moukku siis. Sellaisen myös Mannerheim ilmeisesti kumosi päivittäin ja vieläpä kaadatti piripintaan. Se saattoi jo hiukan laulattaa.
Toki ryyppy kuului siviilienkin päivittäiseen ruokavalioon, herrasväen piirissä. Jopa Ylioppilastalon ravintolassa oli vodkasamovaari, josta jokainen sai laskea itselleen mieleisensä moukun voileipäpöydän kyytipojaksi. Talonpojat taas ottivat herättyään aamuryypyn, kun ei kahviakaan lämmikkeeksi ollut. Näinhän myös Runeberg muistaa hirvenhiihtäjiensä tehneen.
Moninaiset ovat viinan funktiot olleet. Ei pelkkä šamaanimainen ryyppääminen tiedottomuuteen asti, vaan myös ruokahalun herättäminen ja pintaverenkierron piristäminen. Ja mainitsematta jäi myös juhlapöytä. Mitäpä olisi suomalainen juhlapöytä ilman viinaa?
Vastaus taitaa olla, että viina kuului vain herrojen kesteihin, vaikka vähänkö niitä jäljiteltiin. Rahvas joi juhlissa pari kertaa vuodessa sahtia ja ainoastaan parempi väki otti kammarin puolella isännän nurkkakaapin pullosta jonkun ryypyn taikka peräti totin, kuten kanttoori Sepeteus Nummisuutarien loppusivuilla. Mutta eihän viinapulloa pöytään pantu, tolkku se oli maalaisihmisellä.
Herroilla oli toisin ja ruotsinkielisellä puolellahan asian ympärille kehittyi kokonainen snapsilaulujen kasvusto. Itsellänikin on levy 100 bästa snapsvisor. Siitä riittää jo pitemmällekin lounaalle.
Viinaa, luoja paratkoon, kansamme on kyllä osannut juoda niin kauan kuin sitä on ollut tarjolla tai laillista tehdä. Silloin kun se oli laitonta, sen juominen vain lisääntyi.
Muistuupa mieleeni Joel Lehtosen Henkien taistelun hahmo Hirvo Törsö, joka oli Pariisiin siirtynyt suomalainen eläinlääkäri, muistaakseni. Hirvo oli sydämistynyt ranskalaisille siitä, ettei koko maassa saanut kunnon paukkuja ravintolassa. Kotimaan pirtu oli sentään ihan toista…
Sama se on nykyäänkin. Ravintolassa Ranskassa eteen kannetaan väkevät (joita kaupassa pidetään lukollisessa kaapissaan) kahden sentin annoksina. Särvipä siitä nyt muka tunnin verran likööriä tai konjakkia kahvin höysteeksi ja ole vielä tärkeän näköinen…
Suomalaiselle tällainen teeskentely sopii huonosti ja saman koskee venäläisiä. Neuvostoaikana kunnon ryyppy oli minimissään sata grammaa eli viisi ranskalaista ja usein tuli otettua –mitäpä syntiä salaamaan- aikamiehen annos eli kaksisataa grammaa. Pariisissa olisi sitä varten pitänyt juoksuttaa edeskäypää peräti kymmenen kertaa.
Eivät ole kansat veljeksiä, eivät. Ranskalaisia emme ole ja italialaisiksi tuskin tulemme. Mutta missä määrin oma viinakulttuurimme on sukua naapureille?
Luulen, että olemme aika omaperäisiä tässäkin suhteessa. R.E. Palmroth –Palle-vainaa yritti aikoinaan importoida maahamme ruotsalaista perinnettä ja käänsi suuren määrän snapsilauluja. Käännökset ovat hänelle ominaiseen tapaan ihan nokkelia, mutta eihän niitä kukaan laula. Sarkka, tai meikäläisittäin neljän sentin tuplaryyppy kulautetaan asiaankuuluvasti kerralla, kuten myös naapurin helan. (Den som går).
Joskus pidetään maljapuhe eli tost, kuten venäläiset tekevät, mutta yleensä siihen riittää kaksi sanaa. Lakonisimmat suosivat lyhyttä muotoa: asiaan!
Tämä kaikki on jo esimerkiksi Brittein saarilla eksotiikkaa. Muistan, miten Suomen Lontoon instituutin johtaja parikymmentä vuotta sitten sai paljon mainetta ja kunniaa ottaessaan instituutissaan käyttöön suomenruotsalaisen snapsin sillin kera. En kyllä tiedä, jäikö lontoolaiseen kulttuuriin tästä pysyvä jälki. Toivotaan. Olisihan se rikastumista.
Mutta jos ihan suoraan sanotaan, on maassamme viinakulttuuri tuuliajolla. Meillä ei ole pyhää vodkaa, kuten venäläisillä emmekä kunnioita sitä lauluilla kuten ruotsalaiset. Meillä suhde koko juttuun on niin sanoakseni uusasiallinen, joka kyllä hyvin sopii kulttuurimme yleisiin piirteisiin.
Miltäpä tuntuisi ottaa ruokaryyppy Alvar Aallon suunnittelemassa pöydässä Paimion parantolan parvekkeella, äärimmäisen pelkistetysti ja ilman sanoja, vain pienen ähkäisyn kera? Siinä sitä voisi sanoa olevansa suomalaisen kulttuurin ytimessä.
Vastuunalaisissa piireissä on kuitenkin herännyt ajatus, että viinakulttuuriamme pitäisi viljellä. Viljelyähän se kulttuuri juuri tarkoittaa. Viinan viljely on sitten asia erikseen.
Itse asiassa aihepiiriin liittyy tavattomasti kysymyksiä, sekä käytännöllisiä että teoreettisia. Millainen on/olisi paras ryypyn koko? Milloin sellainen kannattaa ottaa ja milloin ei? Mikä on oikea vahvuus? Huomautan, että venäläisten keskuudessa esiintyvät väitteet Dmitri Mendelejevin suuresta tieteellisestä löydöstä, joka todistaa 40 tilavuusprosentin ainoaksi oikeaksi, perustuvat väärinkäsitykseen.
Entä mikä on oikea lämpötila? Millaiset zakuskat ovat parhaita ja miksi? Lisäksi tulee erilaisten maustettujen viinojen paremmuudesta ja soveliaisuudesta eri ruokiin (Korn, akvaviitti, Kirsch, pontikka, pomeranssiviina, vääpeli Ryhmyn sipuliviina jne.).
Luultavasti viinaan kannattaa olla tykkänään koskematta mahdollisimman paljon. Vain sillä tavalla se saa ympärilleen sen tietyn sädekehän, joka vasta tekee juhlaryypyn juhlalliseksi ja taikoo koko tapahtuman irralleen arjesta. Mutta montako ryyppyä sitten otetaan? Mannerheimin Chevalier-kaartin tapaan lukuisia vielä piiskaryypyn jälkeenkin?
Entä itse tuo piiskaryyppy (venäläisittäin посошок). Sehän otetaan matkaa varten kuten piiska hevosta varten. Paljonko? Millaisin menoin sen tulee tapahtua?  Kysymyksiä, kysymyksiä…
Monenlaisia asioita nousee mieleen, kun kuulee sanan viinakulttuuri. Vaikka eihän sitä missään kuulekaan. Olisiko kuitenkin aika ruveta siitäkin huolehtimaan? Kyseessä on joka tapauksessa kansallisesti tärkeä kulttuurin sarka, jonka jättäminen vaille huomiota olisi väärin.
Toki asian historiasta on kiitettävästi tehty tutkimusta ja esimerkiksi Ilkka Mäntylän ja Kustaa H. Vilkunan kirjat ovat tästä hieno osoitus. Kesannolla sen sijaan näyttäisi olevan niin sanoakseni asian käytännöllinen puoli, vaikka samaan aikaan maamme on täynnä erilaisten viinihörhöjen yhdistyksiä.
Olisiko viinamiesten aika nousta ja järjestäytyä?

lauantai 12. elokuuta 2017

Venäläinen nationalismi



Venäläinen nationalismi

Muistan miten Geoffrey Hosking joskus pari vuosikymmentä sitten eräässä huipputason historiaseminaarissa tokaisi venäläisille isännille: ”I’m a Russian nationalist!”. Saattoi kyllä olla, että hän sanoi sen venäjäksi. En muista.
Tällä Hosking, etenkin Englannissa hyvin arvostettu Venäjän tutkija, joka tapauksessa tarkoitti, että hänestä nationalismi olisi erinomainen vaihtoehto imperialismille. Venäjällä oli tuolloin molemmat tiet avoinna ja Jeltsinin pienvenäläinen nationalismi vaikutti vielä menestykseltä ainakin jossakin suhteessa.
Toki myös Jeltsin sai oman ”imperialistisen” päänsärkynsä. Tšetšeniasta tuli sellainen paise Venäjän arassa alavatsassa, ettei sen hoitamiseen näyttänyt olevan mitään ratkaisua. Vladimir Žirinovski, joka vielä vähän aiemmin oli rehvastellut venäläisten tulevilla rajoilla lämpimien merien rannoilla, lakkasi leikkimästä asioilla, jotka eivät enää huvittaneet ketään.
Jos miljoonan asukkaan Tšetšenia pyöritteli Venäjää tuolla tavoin, niin mitä se kykenisi tekemään vaikkapa kahdeksankymmenen miljoonan asukkaan Turkille…
Ainoaksi mahdollisuudeksi osoittautui jättää Tšetšenia käytännössä rauhaan. Sen miehittäminen olisi syönyt aivan liikaa kaikkia resursseja. Kadyrov saattoi olla sika, mutta oman pahnan väkeä kuitenkin.
Sellainen imperialismi, jota vielä pari sukupolvea sitten pidettiin joillakin tahoilla tavoittelemisen arvoisena, on nykyään jo täysin mieletöntä ja sen ymmärtävät jo kaikki ne, jotka tietävät, että nykyaikaisen valtion hallitseminen vaatii rationaalista ajattelua, hyötyjen ja kustannusten laskemista, ei ryöstämistä tai varastamista.
Usein on mietitty, mitä Saksa ja Japani olisivat hyötyneet, jos niiden tavoittelemat imperiumit olisivat toteutuneet. Muuan analyytikko oli 1960-luvulla ydinfyysikko Wilhelm Fucks, joka yritti laskea noita mahdollisuuksia. Hänen kirjansa Tulevaisuuden voimasuhteet suomennettiin ja jopa arvosteltiin Historiallisessa aikakauskirjassa.
Fucksin ”insinööritieteellinen” metodi ei ehkä ole historiassa ihan toimiva, mutta ainakin tyhjää parempi. Hänen arvionsa mukaan Saksalla ei koskaan ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuuksia.
Vastahakoisen imperiumin kurissa pitäminen olisi ollut toivoton tehtävä. Siihen kuluvat resurssit olisivat olleet pois hyvinvoinnin lisäämisestä kaikille osapuolille. Orjillehan niitä ei haluttukaan.
Koko juttu oli yksinkertaisesti primitiivisen ajattelun surkea tulos. Ilman imperiumejaan ja maahan lyötyinä Saksa ja Japani sen sijaan nousivat ennennäkemättömään kukoistukseen, jollaista kukaan ei ollut voinut edes kuvitella.
Kuten tiedämme, Venäjällä on suurella suulla julistettu, että se voi olla vain imperiumi. Mitenpä voitaisiin taata vaikkapa Volgan tataareille mahdollisuus erota Venäjästä? Muitakin vähemmistökansallisuuksia on ja sitä paitsi myös Keski-Aasian maat ovat aika pitkälle riippuvaisia Venäjästä, vaikka Kiinan kasvava vaikutus antaa tilanteelle mielenkiintoisen lisänsä.
Suuri Euraasialainen yhteisö, jonka jäsenet luonnostaan kuuluvat yhteen, on kuitenkin ennen muuta kuviteltu yhteisö. Paluuta Neuvostoliiton aikaan ei ilman väkivaltaa ole näkyvissä. Väkivallan käyttö imperiumin muodostamisessa ja ylläpitämisessä taas on niin typerä ja tehoton keino, että itsesuojeluvaiston pitäisi estää jokaista sitä yrittämästä, ellei rationaalista ajattelua muuten riitä.
Luulenpa, että menneisyys on opettanut jotakin myös Venäjällä. Jokaisen valtiollisista asioista vastuunalaisen venäläisen kannattaisi kirjoittaa tulikirjaimin sieluunsa sana Puola.
Puolan orjuuttaminen toi molemmille osapuolille mukanaan pelkkää onnettomuutta ja on luultavaa, ettei se koskaan kannattanut enempää taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Moraalisesti se vaikutti kuin syöpä eivätkä seuraukset ole vieläkään hävinneet.
Miten toisin asiat voisivatkaan olla, mikäli Venäjä ja Puola olisivat voineet toimia yhdessä, ystävyysliitossa, joka tuntuisi luonnolliselta sukulaiskansojen kesken? Miten valtavasti energiaa onkaan vuosisatojen kuluessa haaskattu perivihollisuuteen ja sen keinotekoiseen peittelyyn ja ystävyyden valehteluun?
Mutta Katariina sai Puolan, Novorossijan ja Krimin valtaajana osakseen tavatonta kunnioitusta ja peräti arvonimen ”Suuri”. Ovatko häntä seuranneet sukupolvet koskaan todella kritisoineet häikäilemätöntä hallitsijaa imperialismin johdosta?
No, siihen aikaan oli toki ulvottava sutena susien joukossa. Puolan jaotkin olivat alun perin preussilaista keksintöä ja niiden ilmeinen tarkoitus oli säästää Turkin salmet venäläisten etenemiseltä.
Siitä huolimatta Puola oli katkera lahja jälkipolville. Se oli jo johtaa imperiumin tuhoon, kun Napoleon hyökkäsi sitä vapauttamaan. Sen jälkeenkin se pysyi avoimena haavana, jonka ansiosta paljolta syntyi Euroopassa se mentaliteetti, jota on nimitetty russofobiaksi.
Mutta tämä nyt on jo vanhaa historiaa, joskaan ei merkityksensä menettänyttä. Kuvitelkaamme nyt kuitenkin, että Kremlissä olisi vallassa joku älykääpiö, jonka päämääränä todella olisi valloittaa takaisin ne alueet, joita imperiumiin on joskus kuulunut ja yksin tein vielä lisää niin paljon kuin irti saa.
Ellen ole ihan erehtynyt, jotkut perustavat ajattelunsa juuri tähän näkemykseen.
Muistakaamme nyt kuitenkin, että Venäjä ei ole supervalta eikä sellaiseksi tule vaikka kuinka yrittäisi. Sen väkiluku on vain puolet entisen Neuvostoliiton väkiluvusta ja kolmannes EU:n vastaavasta. Taloudellisesti se ei ole edes Saksan kokoinen, puhumatta tuotannollisesta kyvystä.
Sitä paitsi Venäjän syntyvyys on yhtä surkeassa tilassa kuin Euroopankin, eikä sielläkään enää kauan hurrata, mikäli tuhansittain asevelvollisia päätyy sankarihautoihin. Sielläkin eletään jo nykyaikaa.
Wilhelm Fucksin ajattelua seuraten voisi laskeskella, miten paljon resursseja Venäjä joutuisi uhraamaan siihen, että saisi pidettyä edes vastahakoiset Baltian maat pihdeissään. Taloudellisesti jo Krim on uskomattoman kallis taakka, vaikka väestön enemmistö siellä suhtautuu isäntään myönteisesti. Mitäpä maksaisi vaikkapa Ukraina…?
On ikävää, ettei Venäjä voi tyytyä olemaan vain nationalistinen, vaan on ruvennut ainakin noukkimaan pisteitä imperialismilla.
Sellaisesta oli aikoinaan tapana kiittää hallitsijoita ja pystyttää heille patsaita. Sen ajateltiin ainakin lisäävään valtakunnan kunniaa, joskaan ei ehkä hyvinvointia.
Nyt asiat ovat toisin ja kaikki tietävät sen. Toisaalta ihmiset ovat kyllin tyhmiä innostuakseen kansallisesta pullistelusta ja se taas vaikuttaa huumeen tavoin johtajiin.
Olisi kuitenkin erittäin vaikea uskoa, että Venäjä tai mikään muukaan valtio haluaisi ihan oikeasti kantaa niitä seurauksia, joita vihamielisen maan hallussapidosta seuraisi.
Jo aikoinaan jätti Neuvostoliitto Suomen lopulta rauhaan, kun Moskovassa oli Molotovin todistuksen mukaan vakuututtu siitä, että sen valloittamisesta tulisi ikuinen avoin haava, joka vahingoittaisi ”sosialismin asiaa” (Neuvostoliittoa) kaikkialla. Luultavasti se oli oikea arvio ja luultavasti samanlaista realismia löytyy siellä päin vieläkin.  Mikään ei todista siitä, että tuo arvio olisi muuttunut.