tiistai 19. maaliskuuta 2019

Osmo Jussila


Osmo Jussila in memoriam

Tutustuin Osmoon joskus 1970-luvun alussa tai ehkä 1960-luvun lopussa, kun hän veti pientä piiriä, jolle luetutti tekeillä olevaa marxilaista Suomen historiaansa.
Marxilaisuus oli siihen aikaan niissä piireissä jotakin aivan uutta ja muistan, että esille tuli muutamia varsin briljantteja ajatuksia siitä, mitkä asiat olivat Suomen kehitykseen vaikuttaneet. Kirjaa ei sitten koskaan julkaistu.
Ennen pitkää sille Suomen ylioppilasmarxismille nimittäin kävi kuten kävi, eikä vapaa henki enää voinut osallistua siihen epä-älyllisyyden bakkanaaliin, joka vei ikäluokan kellokkaita mukanaan.
Osmo oli tuohon aikaan jo nuori tohtori, joka oli perin pohjin suututtanut historiatutkimuksemme grand old manin, Eino Jutikkalan, väitöskirjallaan, joka koski Suomen perustuslain suomalaisia ja venäläisiä tulkintoja.
Jutikkala nimitti Jussilaa uustsaristiksi ja jälkimmäinen omaksuikin hilpeänä nimityksen itselleen. Itse kiistakysymys siitä, kuka oli silloin kerran oikeassa perustuslakien suhteen, on itse asiassa osoittautunut pikemmin poliittiseksi kuin historialliseksi ongelmaksi ja siis ratkaisemattomaksi. Muistan, miten sitä kerran pyrittiin ratkaisemaan Osmon järjestämällä luutapallo-ottelulla. Eipä tainnut selvää ratkaisua tulla silloinkaan.
Joka tapauksessa Osmon varsinainen leipälaji oli Suomen autonomian ajan historia ja hänen suurena ansionaan oli purkaa niitä anakronismeja, joita tuon aikakauden tulkintoihin oli syntynyt tiettyjen projektioiden kautta.
Historiaahan oli useinkin ruvettu katsomaan niin sanotusta joulukuun kuudennen päivän tirkistysaukosta käsin. Myöhempien aikakausien tarpeet olivat synnyttäneet myyttejä muuallekin ja myyttien luonteen selittäminen ja ”paljastaminen” on toki muuan historian olennaisia tehtäviä.
Erikoisella tarmolla Osmo kävi niin sanotusti suomettuneen historiantulkinnan kimppuun. Jo 1960-luvulla ilmestyneessä arvostelussaan Viljam Vasiljevitš Pohljobkinin Suomen ja Venäjän suhteita koskevasta kirjasta hän pani tuon estottomasti todellisuutta vääristelevän opuksen paikalleen, samaan aikaan kun suurin osa suomalaisista arvostelijoista tuhlasi sille suitsutustaan.
Talvisodan tulkintoihin Osmo puuttui vasta 1980-luvun alussa. Niistä olikin tullut useassa tapauksessa aivan käsittämättömän kieroja.
Koska tuohon aikaan pysyminen Neuvostoliiton suosiossa oli välttämätöntä kaikille, jotka niin sanotusti pyrkivät eteenpäin, merkitsi tuon aran asian rehellinen käsittely sohaisua muurahaispesään.
Palkkiona oli tietenkin syytös neuvostovastaisuudesta, mihin Osmo suhtautui rauhallisesti ja myös oudoksui, eihän moisella käsitteellä ollut mitään tekemistä tieteen kanssa. Tutkijan tehtävä on tutkia ja tulokset kestävät, mikäli ne on asian mukaisesti perusteltu. Ei geologinkaan nimittämisessä kallionvastaiseksi oli mitään järkeä.
Osmo oli toki jo professorin nimityksensä saanut ja tuohon aikaan se merkitsi turvattua asemaa. Ei todenpuhujan osa kuitenkaan mikään helppo ollut. Tuolla aikakaudella oli omat erittäin tärkeät myyttinsä, eikä sellaisten puhkominen monia miellyttänyt.
Suurin osa niistä, jotka saivat äänensä kuuluville, paheksui Jussilan kirjoittelua. Monet varmaan tekivät niin tyhmyyttään tai opportunistisista syistä, mutta useimmat ehkä sittenkin ymmärtämättömyyttään. Paheksuminen oli joka tapauksessa suurta aina iltapäivälehtiä myöten. Niin suuri on aikakauden luoma yhdenmukaisuuden paine.
Muistaakseni tähän kauteen liittyykin kollega Lauri Hyvämäen luonnehdinta, jonka mukaan monet ovat nähneet Jussilan tutkijan hahmossa vain särmikkyyden, mutta nyt sieltä välkähtää timantti.
Osmon tutkijanlaadulle oli ominaista oikeastaan kaksi erilaista piirrettä. Toisaalta hän oli mestari ymmärtämään suuria linjoja ja niiden tulkinnoissa mahdollisesti piileviä vinoutumia. Toisaalta hän harjoitti myös tarkkaa lähdetyöskentelyä.
Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917 on hänen magnum opuksensa, joka käännettiin pian ilmestyttyään myös venäjäksi. Siihen liittynee myös se kunniamerkki, jonka entinen Suomen johtaviin neuvostovastaisiin luettu tutkija otti vastaan. Se ei tullut propagandan tekemisestä.
Toki Osmo kirjoitti paljon muutakin ja vielä vuosi sitten hänellä oli pari varsin kiinnostavaa, puolivalmista käsikirjoitusta työn alla. Mahdollisesti ne vielä ilmestyvät.
Ihmisenä Osmo oli vaikuttava persoonallisuus. Hän ei kumarrellut kuvia, vaan piti asiassa pysymistä aina silmämääränään. Puheenjohtajana hän oli verraton ja paukutteli kymmenessä minuutissa pöytään asiat, jotka löperömmiltä veivät tuntikausia, jos yleensä koskaan valmiiksi tulivat.
Osmolle tyypillinen sarkasmi, joka joskus tuntui suorastaan murhaavalta, ei ollut pohjimmaltaan ilkeää. Argumentum ad hominem oli hänelle mahdollisimman vieras ajatus. Ilkeydet oli osoitettu argumenteille, ei ihmisille.
Omasta puolestani joudun sanomaan, että Osmon kaltaisten ihmisten pelkkä kuunteleminen instituutin kahvihuoneessa opetti tiettyjä perusasioita enemmän, kuin pelkistä kirjoista tai dokumenteista olisi koskaan voinut oppia.
Oli kullan arvoista oppia itseään viisaammilta, ettei ole minkään arvoista käyttää huonoa argumenttia edes hyvän asian puolesta ja että myös kaikkein vastenmielisimpiäkin asioita voidaan tukea myös hyvillä ja kauniilla asioilla.
Tärkeintä on kuitenkin totuus ja se onkin sellainen asia, jonka kanssa ei leikitä. Totuus ei ole mahtaileva urho, joka kiipeää kukkulalle ja toitottaa torvea. Se on pikemminkin pieni ja huomaamaton miekkonen, joka kerran kömpii esille raunioiden alta ja kertoo, miten asiat olivat, hyvässä ja pahassa.
Tätä vertausta Osmo aina silloin tällöin esitti ja sai myös nähdä sen toteutuvan. Hänen oma roolinsa totuuden kertomisessa Suomen kansalle oli tärkeä ja se vaati sen luokan intellektuaalista ja moraalista kyvykkyyttä, jota vain harvalla oli.
Kevyet mullat, Osmo ja suuret kiitokset minun puoleltani.

Helsinki on muutoksen kärjessä


Mielikuvillakin on nyt velvollisuuksia

Nasima Razmyar kertoo hesarin haastattelussa, että on pysäyttävää ajatella, miten erilaiselta Helsinki näytti vielä viisitoista vuotta sitten.
Niin on minustakin.
Ja jatkoa seuraa. Vuonna 2035 eli reilun viidentoista vuoden kuluttua joka neljäs helsinkiläinen on vieraskielinen. Kouluissa tämä tarkoittaa sitä, että peräti joka kolmannen äidinkieli on muu kuin Suomi.
Niinpä SDP:n kerrotaan vaativan asenteenmuutosta monelta. ”Kiharapäinen, tummatukkainen tyttö on yhtä lailla suomalainen kuin se Elovena-tyttö”, sanoo Razmyar. ”Suomalaisuuteen liittyvien mielikuvien on muututtava.”
Tähän voi kyllä sanoa, että ei sitä kiharapäisyyttä ja tummatukkaisuutta ole koskaan pidetty suomalaisuudesta pois sulkemisen kriteerinä.
Mutta jos tuo kiharapää ei ole omaksunut suomalaisuuden keskeisiä ainesosia, eli kieltä ja kulttuuria, niin mikä ihmeen suomalainen hän silloin olisi? Mikäli hän vielä pyrkii erottautumaan kantaväestöstä kantamalla jonkin toisuskoisiin vihamielisesti suhtautuvan uskonnollisen liikkeen symboleja, on selvää, ettei hän haluakaan olla suomalainen, vaan jotakin muuta.
Tähän voidaan huomauttaa, että multikulturalismi tarkoittaa juuri sitä, ettei kansallisuutta määritellä valtaväestön kielen ja kulttuurin mukaan, vaan pidetään maan kaikkia kieliä ja kaikkia tai ainakin melkein kaikkia alakulttuureita yhtä suuressa arvossa.
Tämän mukaisesti sitten jokaiselle taataan omat kulttuuriset oikeutensa, joita ovat palvelut ja koulutus omalla kielellä ja jopa niin sanottu positiivinen syrjintä eli siis syrjinnän kohdistuminen kantaväestöön silloin, kun vastakkain ovat valtaväestön ja alakulttuurin edustajat.
Ikävä kyllä, multikulturalismi on ideologia, joka ei toimi, kuten Euroopassa on jo parin vuosikymmenen mittaan yhä uudelleen saatu todeta. Itse asiassa tämän päivän hesarin jutussa haastatellutkin näyttävät asian ymmärtävän, koska pitävät tuota erittäin nopean vieraskielistymisen trendiä haasteena.
Me tarvitsemme tässä maassa huippuosaajia, joiden on voitava tulla maahan myös sen ulkopuolelta. Niinpä täällä on oltava saatavilla englanninkielistä varhaiskasvatusta ja koulutusta ja sitähän täällä on jo sukupolvien ajan ollutkin.
Lisäksi noita palveluja on ja on ollut ainakin venäjäksi, ranskaksi ja saksaksi, siltä varalta, että joku ulkomaalainen sattuisi tarvitsemaan noitakin kieliä. Lienee niitä muillakin kielillä.
Tietenkin tällaisia valmiuksia on myös oltava kysynnän vaatimassa suhteessa ja sikäli kuin huippuosaajat ovat kysymyksessä, asia koskee useinkin väliaikaista tarvetta.
Mitä täällä vakituisesti asuviin suomalaisiin, kiharatukkaisiin ja muihin taas tulee, on heidän opeteltava suomea, mikäli tänne jäävät. Tämä on välttämätöntä, mikäli aiotaan todella tulla suomalaisiksi. Asia ei kaivanne erityisiä perusteluja normaalijärkisille.
Mutta ongelmahan meillä on ja se sen kuin kasvaa. Se liittyy tuon uuden siirtolaisuuden suureen määrään ja keskittymiseen. Mikäli syntyy kielellisiä ja kulttuurisia ghettoja, ne saattavat säilyä valtakulttuurista irrallisina satoja vuosia, kuten historia osoittaa. Aivan pienet vähemmistöt taas eivät edes periaatteessa voi erota omiksi enklaaveikseen.
Jos ja kun tähän eroamiseen ja erottautumiseen valtaväestöstä liittyy niin sanottuja yhteneväisiä, päällekkäisiä jakoja eli vaikkapa vajaa koulutus, huono kielitaito ja köyhyys, tulevat niiden seuraksi pian rikollisuus, huumeet, radikalismi ja valtion kustannuksella eläminen, kuten kaikkialla muuallakin ghettojen maailmassa.
Ikävintä on, että ghettojen suojassa säilyy myös primitiivinen kulttuuri, joka ilmenee väkivaltaisena laillisen oikeusjärjestyksen halveksimisena.
Razmyar kehottaa kouluttamaan kaupungin työntekijöitä ns. kunniaväkivallan tunnistamiseen, mikä lienee hyvä asia, mutta sen hyvyys on vain siinä, että sekin on parempi kaikkein huonointa vaihtoehtoa. Olisi naiivia kuvitella, että asia sillä häviää.
Daniel Sazonov taas katsoo, että tarvitaan paljon ns. positiivisen erityiskohtelun määrärahoja, mikä sekin lienee pahinta vaihtoehtoa parempi asia. Myös kotihoidon tukea maahanmuuttajille olisi leikattava, sillä tämähän saattaa kohtalokkaasti jarruttaa uusien kansalaisten kykyä integroitua uuteen kulttuuriin.
Tähän voisi lisätä, että tuen määrää olisi myös kaikilta tässäkin maassa vähennettävä heti, kun lisääntyminen ylittää normaalin kolmen hengen määrän. Eihän lasten tehtailu voi olla pohjoismaisessa hyvin vointivaltiossa ammattina enempää kuin kerjuukaan. Ei niistä ole syytä sellaisia kehittää.
Jussi Halla-aho taas katsoo, että muuttoliikettä Helsinkiin olisi rajoitettava ja jaettava asuntojakin ensisijaisesti niille, joilla on kaupungissa työpaikka.
Tämä on tietenkin normaalia tervettä järkeä samoin kuin se, ettei tulkkipalveluita pidä järjestää ihmisille. jotka ovat jo vuosia asuneet maassa.
On liikaa pyydetty, mikäli kanta-asukkaiden pitäisi sopeutua tulijoiden vaatimuksiin eikä päin vastoin.
Mutta noita vaatimuksiahan riittää ja siihenhän meidän sosiaaliturvajärjestelmämme takana oleva filosofia suorastaan yllyttää. Tyhmähän se on, joka ei pyydä, kun tietää, että aina annetaan.
Sivumennen sanoen, oikeus saada yhteiskunnan kustannuksella opetusta myös äidinkielessä ei näytä kaikille riittävän, vaikka kyseessä on kansainvälisesti varsin harvinainen oikeus. Nykyinen vieraan aineksen palvelemisen ylenpalttisuus sen sijaan saattaa synnyttää aivan villejä ajatuksia.
Huomasin erään venäläisen pikku yliopiston lehdessä (Научный поиск, Ivanovon yliopiston Šujan toimipiste) artikkelin, jossa ”analysoitiin” Suomen russofobiaa, jonka olemassaolo todetaan sillä perusteella, että meillä ei venäjä kuulu virallisiin, eli kansalliskieliin, vaikka venäjänkielinen vähemmistö on maassamme suurin.
No, suurinhan se vielä toistaiseksi on, mutta ei kovinkaan kauan, mikäli ennusteet pitävät paikkansa. Siitäpäs syntyisikin hauska soppa, kun meillä olisi virallisina kielenä suomen, ruotsin ja saamen lisäksi vielä venäjä, arabia, suahili ja vielä pari muuta.
Kiinaa, vietnamia tai nepalia eivät maamme näitä kieliä puhuvat vähemmistöt koskaan ole vaatineet virallisiksi ja ovat muutenkin keskittyneet tekemään töitä ja opetelleet maan tavat sen sijaan, että vaatisivat uutta ympäristöään muuttumaan entisen kotimaansa kaltaiseksi.
Mitäpä sanoakaan, haasteita meillä riittää, eikä kannata sanoa, ettei kukaan varoittanut. Niiden kohtaamisessa voisi auttaa Yhdysvaltojen esimerkki. Siellä maahanmuuttajat ovat aina oppineet itse pärjäämään, niiden joukossa jopa työtä ja vieraita uskontoja halveksivat kansanryhmät, saatuaan havaita, ettei toimeen voi tulla muuten kuin itse sopeutumalla ympäristöönsä ja sen ehtoihin.
Ei se asia ole tukan väristä eikä kiharaisuudesta ollut kiinni. Ongelmia saavat aikaan ne hyväuskoiset hölmöt, jotka kohtelevat maahanmuuttajia lapsina, joita on palveltava kehdosta hautaan. Ymmärrän, että siitä tulee hyvä mieli, mutta huonoja sen seuraukset silti ovat.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Käppäukolle kyytiä


Ajatusten sijasta

Kun välillä tulee oltua poissa kotoa, saattavat ajankohtaiset kulttuurin herkkupalat jäädä tuoreeltaan nauttimatta.
Mutta eihän hyviä ajatuksia aika pilaa.
Luinkin suurella kiinnostuksella hesarin haastattelun, jossa kerrotaan erään laulajattaren 20 vuotta sitten muuttaneen maamme musiikkihistoriaa. Juuri tällaiset tapahtumat ne ovat mielestäni kiinnostavia.
Toden sanoakseni, petyin suunnilleen saman verran kuin Seppo Räty tiettävästi pettyi tilattuaan Voima-lehden. Eihän siinä ollut mitään sellaista, kuin luvattiin. Ei hesarinkaan koko jutussa ollut ensimmäistäkään ajatusta.
Kyseessä oli joka tapauksessa musiikkikappale, joka kuulemma kertoi vallakkaan ja varakkaan ja keski-ikäisen miehen röyhkeästä käytöksestä. Se muuten syntyi sellaiseen Suomeen, jossa ei vielä tunnettu #metoota eikä mansplainingia
Joka tapauksessa kappaleesta haluttiin yhteiskunnallisesti kantaaottava. Miten tuota kantaa siinä sitten oikein otetaan, on kiinnostava kysymys, koska se ei lainkaan tapahdu käsitteillä, logiikalla tai millään argumenteilla.
Se tapahtuu maalailemalla kuva jostakin itse keksitystä hahmosta, joka Paavo Lipposen tavoin käytti sellaisia puheenvuoroja ja äänenpainoja, että ette te nyt mistään mitään ymmärrä. Se vitutti, kertoo tekijätär.
Sen sijaan ei käy ilmi, tiesikö sitten tekijä kuitenkin jostakin jotakin ja mistä asiasta hän nyt nimenomaisesti oli eri mieltä tuon luomansa hahmon kanssa ja millä perusteella.
Sikäli kuin kyseessä oli Lipponen, erimielisyys kaiketi jollakin, tarkemmin selittämättömällä tavalla kohdistui EU:hun.
Sitä paitsi hahmo kappaleen sanojen mukaan asui Eirassa, josta ehkä näkee Tallinnaankin (ei muuten näe) ja jonne välillä kuuluu mereltä jotakin huutoa.
Sen sijaan, että hahmo kiiruhtaisi hätiin tai edes soittaisi vaikkapa Meripelastajiin (onko hän edes yhdistyksen jäsen?), hän panee vain stereot kovemmalle.
Tämä kuulostaa kyllä jotenkin moitittavalta, mutta varmaankin myös Kallion ns. biisintekijät tuskin olivat yhtään sen parempia tai aktiivisempia meripelastajia tai edes järjellinen vaihtoehto avun antajina.
Mutta kaiken kukkuraksi pantiin sitten tuo iskelmään rakennettu hahmo ampumaan haulikolla. Siihen aikaan näet muuan kettufarmari oli ampunut haulipanoksella joitakin elinkeinoaan tuhonneita hiippareita.
Muistaakseni siinä ei kukaan vahingoittunut enkä muista kerrotun, minkä numeroisia hauleja käytettiin. Joka tapauksessa onhan se kovin rumaa ja moitittavaa ketään ruutiaseella ampua, olipa sitten vaikka suolapanos piipussa.
Mutta toki myös sen toisen osapuolen rooli pitäisi tällaisessa yhteydessä muistaa. Ei se farmari mitään ohikulkijoita paukutellut.
Laulun tekijä ei ymmärrettävästi ryhdy tässä tapauksessa argumentoimaan asiasta sen tarkemmin. Kaamea tyyppi tämä laulussa esiintyvä Eiran haulikkolipponen nyt ainakin on ja sitä paitsi keski-ikäinen ja vielä heterolta vaikuttava mies. Kyllähän se inhottaa.
Mutta mitään muutahan kuin tämä asenne ei koko performanssista löydykään. Se jotenkin tuntuu aika vaatimattomalta, kun kyseessä sentään kuuluu olevan Suomen musiikkihistoriaa muuttanut kappale (”biisi”).
Lyhyesti sanoen siis koko hommasta ei löydy ensimmäistäkään edes jotenkin järjellistä argumenttia minkään asian puolesta tai sitä vastaan. Tai no, ilmeisesti sentään jotakin vastaan. Laulun tekijä on parhaan ymmärrykseni mukaan halunnut sanoa suunnilleen sitä, että hän (siis) inhoo sellasia käppäukkoja kuin sekin, jonka hän biisiinsä keksi ja kehitteli. Vituttaa.
No, eipähän taida tässä olla millekään mansplainingille enää saumaa. Jos joku haluaa omalla tavallaan uhota, niin siitä vaan, ei se asia kuulu järjen piiriin ollenkaan. Ennen kaikkea kuitenkin kannattaisi lopettaa se laulaminen ja mennä jonnekin rauhoittumaan.
 Asian älyllisestä rehellisyydestä kyllä sen sijaan voi olla monta mieltä, mutta tekijä näyttää varanneen laulun oikean ymmärtämisen itselleen.
Mutta yksi yllättävä tulokulma asiaan kuitenkin löytyy: Jussi Halla-aho on joskus maininnut tämän biisin yhdeksi lempikappaleekseen. Ehkä sanoista voi tosiaan löytää myös miehen, joka äänesti perussuomalaiset nousuun… Siis kaiketi sen, joka ei myöskään osaa ajatella, mutta uhoaa kyllä ja keksii olkiukkoja.
No, jos näin on, niin kaipa se kappale sitten on todella merkittävä. Luulen kyllä, etteivät nuo äänestäjät ihan niin yksinkertaisia ole. Eivätköhän he sittenkin ole käyttäneet äänestyspäätöstä tehdessään enemmän tuota yläpäätään.
Mitäpä sanoakaan, antoipa taas kulttuuriliite pari hauskaa hetkeä iltapäivän ratoksi. Eipä sieltä sen vakavampaa antia osaakaan odottaa.