lauantai 25. toukokuuta 2019

Neuvostoihminen



Neuvostoihminen

Klaus Mehnert, Neuvostoihminen. Yritys luonnekuvaksi kolmentoista matkan jälkeen Neuvostoliitossa vuosina 1929-59. Kirjayhtymä 1959,236 s.
1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Neuvostoliiton mahti oli huipussaan. Seitsenvuotissuunnitelma lupasi pikaista USA:n saavuttamista ja se luvattiin sitten jättää kauas jälkeen myös elintasokilpailussa.
Nyt neuvostokansalaiset toden teolla alkoivat saada myös uudenaikaisia kulutustavaroita, jääkaapeista televisioihin. Autojakin ilmestyi, etenkin propagandakuviin.
Sysäyksenomainen nousu elintasossa oli joka tapauksessa tosiasia, samoin kuin Neuvostoliiton johtoasema avaruuskilpailussa. Trendin oletettiin jatkuvan ja vievän maan aivan uuteen yhteiskunnalliseen järjestelmään, kommunismiin, vuoteen 1980 mennessä.
Asian vakuuttavuutta lisäsi se, että puolue hyvin painokkaasti pani koko arvovaltansa peliin julistaessaan tuon uuden onnelan saavuttamista. Paratiisi oli jo aivan nurkan takana.
Länsi oli kukistumassa omaan mitättömyyteensä ja se tapahtuisi rauhanomaisesti. Kommunistisessa yhteiskunnassa niukkuus olisi voitettu eikä siis rahaakaan enää tarvittaisi. Jokainen ottaisi yhteisistä rikkauksista aina sen, mitä tarvitsisi.
Läntisessä maailmassa tämä herätti epäuskoa. Eihän ihminen noin käyttäytynyt. Neuvostoliiton valtava tuotantopotentiaali saattaisi kyllä täyttää maan kulutushyödykkeillä, mutta tuo ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan” utopia ei ollut tästä maailmasta.
Kollektiivisesti ajattelevaa yleisen hyvän tavoittelijaa ei maailmaan syntyisi, vaan itse kukin tulisi ennen muuta huolehtimaan itsestään ja lähimmistään. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu, oli systeemi mikä tahansa.
Sivumennen sanoen, juuri tähän aikaan myös Otto Ville Kuusinen oli päässyt uransa huipulle, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen presidiumiin (politbyroohon) ja hänen papereistaan voimme havaita, että hänkin kuului skeptikoihin, vaikka ei toki uskaltanut asettua poikkiteloin uuteen puolueohjelmaan nähden.
Joka tapauksessa eräs maailmanhistorian kiinnostavimmista kysymyksistä kuului juuri tuohon aikaan näin: Onko uudenlainen ihminen kyetty luomaan? Millainen hän on?
Klaus Mehnert oli sopiva henkilö vastaamaan kysymykseen, sillä hän tunsi Venäjää vuosien kokemuksesta ja puhui kieltä virheettömästi.
Mutta tämä ei tietenkään riitä vielä kovin pitkälle. Lisäksi Mehnert tunsi erinomaisesti klassista venäläistä kirjallisuutta ja oli saanut tilaisuuden tarkkailla venäläisten ystäviensä reagointia ja sen muuttumista vuosien varrella. Hänelle ei ollut helppo myydä humpuukia.
Mehnertin kirjan nimestä Neuvostoihminen (Der Sowjetmensch) tuli sitten lännessäkin tuttu termi. Filosofi Aleksandr Zinovjev antoi sille myöhemmin tieteellistä määritelmää parodioivan muodon Homo Sovieticus, joka viittaa lajin homo (ihminen) uuteen alalajiin.
Homo sovieticusta monet kirjoittajat kuvailivat eri tavoin. Merkittävän tieteellisen tutkimuksen hänestä teki maineikas sovjetologi Juri Levada kirjassaan Sovetki prostoi tšelovek  Советский простой человек: опыт социального портрета на рубеже 90-х (Отв. ред. Ю. А. Левада. М.: Изд-во «Мировой океан», 1993. - 300 с.).
Kuten tunnettua, tämän ”uuden ihmisen” erikoislaadusta ja sen mahdollisesta säilymisestä meidän päiviimme saakka on viime aikoinakin keskusteltu ja painavimman, tutkimukseen perustuvan puheenvuoron on esittänyt Levada-keskuksen johtaja Lev Gudkov.
Mutta ei tästä nyt sen enempää. Klaus Mehnertin kirja oli aikoinaan alan perusteos, jonka tason ehkä saavutti sittemmin 1970-luvulla Hedrick Smithin teos The Russians, joka myös käännettiin suomeksi (Venäläiset amerikkalaisen silmin, WSOY 1976, 569 s.).
Mehnert ei ottanut vakavasti sellaisen uuden ihmisen syntyä, josta propaganda puhui, mutta ei myöskään kiistänyt sitä, että yhtä ja toista uuttakin oli syntynyt. Miten muu olisi edes ollut mahdollista maassa, jossa nykyaikaisen valtion massiivinen koneisto oli kokonaan valjastettu muuttamaan ihmisen käyttäytymistä ja käsityksiä.
Tämä oli jo erittäin merkittävä tulos, jota lukemattomat yksityiskohdat heijastivat. Mehnert kykeni osoittamaan, ettei ollut syntynyt uudenlaista kollektivistia, jolle aineelliset arvot olisivat olleet yhdentekeviä.
 Itse asiassa ne olivat venäläiselle hyvinkin tärkeitä ja se oli ymmärrettävää, sillä vasta nyt aineellinen vauraus näytti olevan keskivertokansalaisen ulottuvilla. Tilanne oli siis hieman samanlainen kuin tänäänkin.
Monet tyypillisesti ”venäläiset” piirteet ihmisissä olivat taantuneet ja jotkut jopa näyttivät kääntyneen vastakohdikseen.  Irrationaalisuus oli kesytetty määrätietoiselle menestykseen pyrkimisellä ja uskonnollisuus tungettu nurkkaan.
Bolševikit olivat tahtoneet teollistamista ja saaneet sen, totesi Mehnert, joka oli voinut seurata koko tarinaa 1920-luvun lopulta saakka. He olivat myös tarvinneet koulutusta ja saaneet sen. Kaikki tämä palveli heitä.
Mutta he olivat myös tarvinneet perhettä, joka alun perin oli tarkoitus hävittää. Se taas oli linnoitus totalitarismia vastaan. Henkilökohtainen ei ollut poliittista ja valtio pääsi tunkeutumaan perheen piiriin vain rajoitetusti.
Mehnertin mielestä oli paradoksi, että kun valtio oli määrätietoisesti kasvattanut ”vasta-venäläistä”, se olikin tehnyt hänestä paljon vähemmän soveliaan vallankäytön objektin, kuin hän oli ollut heti vallankumouksen jälkeen.
Porvarillistuminen ja älyllistyminen olivat niitä tendenssejä, joille bolševikit mahtoivat tuskin mitään.
Neuvostokansa oli epäilemättä isänmaallista ja valtion kannalta luotettavaa, mikäli maahan hyökättäisiin. Se oli kuitenkin paljon vähemmän maailmanvallankumouksesta kiinnostunutta kuin maan johto. Ja tämähän meidän on tänäänkin syytä muistaa: maailmanvallankumous pysyi aina Neuvostoliiton ohjelmassa, samoin kuin kommunistisen yhteiskunnan rakentaminen.
Henkinen vapaus, demokratia, sosialismi ja nationalismi olivat lännessä jo kauan sitten saavutettuja arvoja, viime mainittu oli jopa jo menettänyt loistonsa. Neuvostoliitossa kaikki olivat vielä saavuttamatta ja kehityksensä alkutaipaleella.
Kun sanottiin, ettei lännessä ole aatteita, se tarkoitti vain sitä, että siellä ne jo oli toteutettu.
Mehnertin lohdullinen johtopäätös on, ettei länsi ole vielä menettänyt luovaa kykyään ja lopullisesti hävinnyt kilpailussa Neuvostoliitolle ja idälle.
Sen oli kuitenkin otettava haaste vastaan. Vapaus ei saisi muuttua kurittomuudeksi, demokratia ei saisi johtaa anarkiaan eikä nationalismi johtaa kaikkien luonnollisten siteiden kieltämiseen. Lännessä oli myös toteutettu eräitä sosialismin perusosia, mutta sen hallinnassa oli vielä puutteita, joista Mehnert ei lähemmin kerro.
Luulenpa, että Mehnertin kirja oli poikkeuksellisen ansiokas opus ajallaan. Maailmanmatkaaja Mehnert oli tuottelias kirjoittaja, joka sittemmin kirjoitti muun muassa Kiinasta ja harjoitti saksalaisia itsetutkisteluja. Laajan kokemuspiirin tuoma tervejärkisyys ja pitkä perspektiivi näyttävät olleen hänen muillekin kirjoilleen tunnusomaisia.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Mitä me saamme haluta?


Mitä me saamme haluta?

Aina silloin tällöin on syytä palata Kantiin, kuten länsimaisessa filosofiassa on aika ajoin saatu huomata.
Kantin neljä kysymystähän ovat: 1. Was kann ich wissen? 2. Was soll ich tun? 3. Was darf ich hoffen?4. Was ist der Mensch?
Siis toisin sanoen mitä voin tietää, mitä minun pitää tehdä, mitä saan toivoa ja mikä ihminen on?
Kaksi keskimmäistä on sinänsä pettävästi esitetty yksilökeskeisessä muodossa, mikä ei suinkaan sulje pois sitä, että ihminen voi ja hänen pitääkin ymmärtää itsensä omaa henkilöään merkityksellisempänä oliona, jonka toiminnalla voi olla merkitystä pitkälti yli hänen oman toimintapiirinsä rajojen, niin ajallisesti kuin paikallisesti.
Kantin tapa esittää asiat yksilöllisinä johtuneekin vain siitä, että se on ainoa taso, joka on tai voi olla ihmisen omassa vapaassa hallinnassa, sikäli kuin hänellä on kykyä ja halua tähän. Eipä niitä kovin yleisesti olekaan.
Mutta kaikkihan on suhteellista. Totalitaarisessa ihannetilassa ihmisen ei tarvitse eikä hän saakaan kysyä mitään. Hänelle kerrotaan kyllä, mitä hänen sopii ajatella tietävänsä, mitä hänen pitää tehdä ja mitä hän saa toivoa. Kysymystä siitä, mitä ihminen on, ei synny, sillä hän on juuri se, joka täyttää nuo hänelle annetut roolit.
Tunnettu venäläinen -fiktiivinen- ajattelija Kozma Prutkov ilmaisi tällaisen olotilan ihanteen siinä muodossa, että ihminen saattoi todella ymmärtää asioiden olemusta vain valtion palveluksessa…
Nykyisellä Venäjällä tähän sisältyvä idea voisi varmaankin olla vaikka perustuslakiin kirjattu, onhan valtio siellä korotettu arvoista suurimmaksi ja sitä siis pitää kaikkien kumartaman ja kunnioittaman.
Liberaalissa kotimaassamme moista asiaa on pakko pitää henkisenä takapajuisuutena. Mehän olemme nimenomaan vapaita yksilöitä ja juuri siksi vanhan Kaliningradin, siis tämän Königsbergin mestarin kysymykset ovat joka päivä edessämme.
Tai siltähän se näytti vielä pari vuosikymmentä sitten.
Eipä näytä enää.
J.L. Talmon julkaisi puoli vuosisataa sitten kirjan Totalitaarinen demokratia (Suom. Jaakko Lavanne, Otava 1973, 348 s.), jossa hän analysoi terävästi demokratian kahta päätyyppiä, liberaalista ja totalitaarista.
Jälkimmäinen kehittyi Ranskan suuren vallankumouksen kaudella absurdiin täydellisyyteensä ja bolševikkien ideat olivat enimmäkseen vain sieltä lainattua tavaraa, jota hyvällä menestyksellä kierrätettiin.
Jakobiinit ja babouvistit eivät lainkaan hävenneet vaatia tiukkaa sensuuria ja muita sanktioita, jopa kuolemantuomioita nimenomaan vapauden nimissä.
Absurdin täydellisyytensä tämä totuuden monopolisointi saavutti silloin, kun poliisiministeri Fouché määrättiin hävittämään Lyonin kaupunki maan tasalle ja pystyttämään sen paikalla kyltti: Lyon nousi vapautta vastaan, Lyonia ei enää ole.
Sellaista vapautta se oli tuo todellinen vapaus, niin.
Aivan vastaavasti kaikki julkiset poikkeamat bolševikkien julistamista totuuksista (Neuvostoliitto on maailman vapain ja demokraattisin maa, siellä vallitsee sanan- ja ajatuksen vapaus, siellä toimii nuhteettomasti demokraattinen järjestelmä, vapain vaalein ja niin edelleen) olivat ankarasti kiellettyjä.
Eivät ne olleet kiellettyjä siksi, että olisi haluttu rajoittaa ihmisten vapautta, vaan siksi, ettei vääriä vastauksia olennaisiin kysymyksiin voitu hyväksyä. Nehän olivat nimenomaan vääriä.
Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja on nyt twiitannut tavalla, jonka voidaan, ainakin valtion vastuullisen virkamiehen taholta, tulkita sisältävän väärän, siis sallimattoman ajatuksen.
EU on näet levittänyt vaalien kynnyksellä kuvaa, jossa herttainen pariskunta edustaa Euroopan tulevaisuutta. Se pitäisi vaaleissa ratkaista.
Tuo mainittu onneton twiittari kommentoi, että nyt kannattaisi vaaleissa äänestää hänen puoluettaan, ettei tulevaisuuden Eurooppa näyttäisi siltä, kuin se kuvassa näyttää. Kuvassa nainen on selvästi aasialaisen ja mies afrikkalaisen näköinen.
Tarkoittiko kyseinen perushenkilö sitten sitä, etteivät ihmiset saisi olla sen näköisiä, kuin kuvassa esitetyt olivat? Vai tarkoitettiinko sitä, että kun otetaan kuva, jonka sanotaan edustavan tulevaisuuden eurooppalaisia, pitäisi siinä olla edes joku sellainen henkilö, jollaisia kutsumme eurooppalaisiksi, kuten kutsumme joitakin toisia esimerkiksi afrikkalaisiksi?
 Mikä se sellainen Euroopan tulevaisuus muuten on? Emmekö aa haluta sitä, että siellä olisi yhä myös eurooppalaisia?
Valtion vastuullinen edustaja tutkii nyt, tarkoittiko twiittaaja jotakin sallimatonta vai ei. En itse ymmärrä, minkälaisen ajatussotkun kautta asiasta voitaisiin löytää jotakin tuomittavaa ja suorastaan aihe kyseisen twiittarin (!) edustaman yhdistyksen valtionapujen menettämiselle, kuten on jo arvioitu. Sen kuitenkin ymmärrän, että jo tällaisen mahdollisuuden olettaminen on erittäin paha merkki.
Jos ja kun äänestäjillä on jotakin tehtävää EU:n vaaleissa, niin ainakin nyt se, että he saavat ilmaista mielipiteensä siitä, keiden haluavat maanosassaan tulevaisuudessa asuvan. Ei voi olla mahdollista, että maahanmuuttopolitiikasta ei ole sallittua olla kuin yhtä mieltä.
Mutta nyt tuntuu jo siltä, että liberaalinen ja totalitaarinen demokratia ovat alkaneet mennä pahasti sekaisin.
Kuinka ollakaan, yliopistot, nuo ajatuksenvapauden ja kriittisyyden tyyssijat näyttävät tässä asiassa tietä typerimpien edustajiensa välityksellä.
Helsingin yliopistossa oli taannoin kummasteltu ja kauhisteltu sitä, että tiedeyhteisö maassamme on niin suomalaisvoittoinen. HAPSU-niminen yhdistys oli tähän jonkin edustajansa suulla todennut, että tämä kai on myös luonnollista, kun kerran nimenomaan Suomessa ollaan.
Tämän mielipiteen takia yhdistys erotettiin ylioppilaskunnasta, mikä merkitsi myös avustusten lopettamista. Yksilöinä yhdistyksen entiset jäsenet sen sijaan voivat yhä toimia ylioppilaskunnassa ja maksaa jäsenmaksunsa…
Mitäpä sanoakaan. Kyllä jokainen tässä vapaassa maassa vapaan tieteen äärellä saa vapaasti esittää kysymyksiä ja niihin vastata.
On kuitenkin viisainta olla tekemättä sitä ääneen, ellei varmistu siitä, että päättävät tahot ovat asioista samaa mieltä.
Näin surkeaa ajattelun tasoa ja totalitarismille kumartamista en ole vielä eläissäni nähnyt. Taistolaisaikojen mielipideterrori oli sentään enimmäkseen vain oppositioainesten touhua. Nyt alkaa oikeinajattelun vartijoilla jo olla valtion koneisto käytettävissään.
Tässä nyt tekisi mieli sanoa, että hävetkää, mutta siitähän juuri on kysymys, ettei edes ymmärretä mitä pitäisi hävetä.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Eurooppa on aina oikeassa



Euroopan näkökulma

Neuvostoliitossa oli aikoinaan muuan suosittu ja paljon viljelty pahe, joka tunnettiin nimellä tsitatnitšestvo –sitaattioppineisuus.
Kukapa vanhempi ihminen ei muistaisi niitä loputtomia viittauksia Leninin, Marxiin ja Engelsiin ja tarvittaessa  myös Brežneviin ja Gorbatšoviin ja aikoinaan tietenkin Staliniin, jotka täyttivät joka ainoan kirjan johdannon ja usein vielä osan itse tekstiäkin.
Tsitatnitšestvon huono puoli oli, että sillä yritettiin korvata ajattelu. Leninin koottujen teosten hakemistosta oli aina helppo napata teema ja sitten siirtyä hänen kirjoituksiinsa, joista suurin osa liittyi aivan konkreettisiin päivän kysymyksiin.
Jotta niistä olisi voitu löytää se ajatus, joka niihin joskus kytkeytyi, olisi ollut ensin rekonstruoitava se tilanne, jossa ne esitettiin.
Sellaiseen vaivauduttiin ani harvoin ja varovasti. Ensinnäkin se oli turhaa, koska Leniniä vastaan ei kukaan kuitenkaan uskaltaisi protestoida. Toiseksi oli riskialtista esittää oma tulkintansa siitä, missä asemassa Lenin aikoinaan oli ja mitä hän tarkoitti sanomisillaan.
Useinhan kyseessä oli pelkkä demagogia, kun johtaja joutui selittelemään tätä tai tuota edesottamustaan, kuten nyt vaikka Suomen vallankumouksen tapauksessa. Silloin oli parasta vain ihastella Leninin neroutta, jota joka tapauksessa oli jokaisen velvollisuus ihailla.
Kun nyt tässä hieman siteeraan Aleksandr Herzeniä, yritän välttää tsitatnitšestvon sudenkuoppia.
En siis tarkoita, että puolentoista sadan vuoden takaisessa tilanteessa sanotut asiat olisivat ilman muuta päteviä myös meidän aikanamme tai että historia aina toistaisi itseään.
Kirjoituksessaan Prolegomena, joka tarkoittaa johdantoa joidenkin asioiden tarkasteluun (vrt. Immanuel Kantin samanniminen teos), Herzen puuttuu lännen ja Venäjän suhteeseen.
Kirjoitus on muuten julkaistu suomeksi Vesa Oittisen verrattomassa kokoelmassa Venäjä ja Eurooppa. Venäjän idea 1800-luvulla. Vastapaino 2007, 291 s., joka jokaisen Venäjästä vakavasti kiinnostuneen on syytä lukea. Käännökset ovat sieltä otettuja.
Herzen kirjoitti tämän artikkelinsa vuonna 1867, jolloin Puolan kapinasta (1863-1865) oli kulunut vain pari vuotta.
Koko Eurooppa oli kuohuksissaan Puolan takia, kuten oli ollut myös edellisen kapinan aikaan vuonna 1831. Silloinhan Puškin oli kirjoittanut kuuluisan runonsa Venäjän parjaajille, jossa hän oli kehottanut eurooppalaisia pitämään näppinsä erossa ”slaavien perheasioista”.
Vuosina 1863-1864 tilanne oli samanlainen. Venäjän joukot murskasivat säälimättömästi puolalaisten vapaushaaveet ja myös Suomen kaarti varustautui matkalle kuria palauttamaan.
Tällä kertaa se ei ehtinyt mukaan, toisin kuin vuonna 1831, jolloin se sai toimistaan kiitosta –siis Venäjän taholta. Kiitosta tuli nytkin ja jopa ylenpalttisesti.
Suurena liberaalina valtaan noussut Aleksanteri II hävitti nyt koko Puolan lopullisesti maailman kartalta, mutta Suomelle se juuri samaan aikaan vahvisti vakituiset valtiopäivät ja teki suomen kielestä tasa-arvoisen ruotsin rinnalla.
Hän siis todella oli yhä se liberaali, joka oli vuonna 1861 lakkauttanut maaorjuuden. Alamaisten oli vain puolestaan osoitettava uskollisuutensa ja sehän meillä Suomessa osattiin. Snellman ymmärsi myös reaalipolitiikkaa, niin filosofi kuin olikin.
Euroopassa siis kiehui samaan aikaan: Kirjoja, artikkeleita, vihkosia kirjoitetaan ranskaksi, saksaksi, englanniksi; pidetään puheita, aseita kiilloitetaan… Yksi asia kuitenkin unohdetaan: Venäjän kunnollinen tutkiminen. Rajoitutaan vain innokkuuteen, tulisuuteen, tunteiden ylevyyteen. Oletetaan, että säälin tunteminen Puolaa kohtaan merkitsee Venäjän tuntemista.
Herzenin mielestä lännessä ei tunnettu Venäjää eikä Puolassa taas haluttu tuntea sitä. Moni teki sen virheen, että uskoi puolalaisten olevan parhaita Venäjän tuntijoita.
Venäjää muuten yritettiin myös kaikin tavoin loukata, jopa ajamalla se pois niin sanottujen iranilaisten kansojen perheestä. Muuan Duchinski esitti, että isovenäläisten raakalaisuus pohjautui nimenomaan suomalaiseen verenperintöön. Oikeita slaaveja moskoviitit eivät olleet.
Herzen kertoi venäläisten suhtautuvan rauhallisesti väitteisiin puutteellisesta rotupuhtaudestaan: Olemme tyytyväisiä siihen, että suonissamme virtaa suomalainen ja mongoliveri; se asettaa meidät sukulais- ja veljeyssuhteeseen niiden paariarotujen kanssa, joista Euroopan ihmisrakas demokratia ei pysty puhumaan ilman halventavia ja loukkaavia sanoja. Emme valita myöskään turanilaisesta elementistä. Olemme saavuttaneet enemmän kuin Bulgarian, Serbian ja muiden maiden puhdasveriset slaavilaiset.
Muuten, nuori Venäjä ei enää rajattomasti ihaillut Eurooppaa. Se arvosti siinä vain tiedettä. Ja juuri tätä nuorta Venäjää Euroopan olisi tullut lähestyä, eikä tehdä myös sitä vihollisekseen, selitti Herzen. Hänen mielestään venäläiset tunsivat Euroopan ja rakastivat sitä, eurooppalaiset taas eivät tunteneet Venäjää ja kielsivät sen.
Herzenin mielestä venäläiset kuitenkin olivat pohjimmiltaan valmiimpia astumaan uuteen, entistä vapaampaan maailmaan kuin eurooppalaiset. Käsitys työn arvosta oli siellä säilynyt. He olivat viljelijäkansaa eivätkä korskeita valloittajia: Tässä syntyperässä ei ole mitään sankarillista tai eeppistä –uudismaan raivausta, työtä ja sekoittumista säälittäviin turanilaisiin, joita kohtaan länsimaiden lehtimiehet tuntevat niin suurta vastenmielisyyttä
Itse asiassa, väittää Herzen, vuonna 1861 –siis suurena maaorjien vapautuksen vuonna- Venäjällä kaikki tukivat Puolaa. Nyt asiaan sekaantui kuitenkin Euroopan käsi sotaisan rauhantahtoisine nootteineen. Tämän aseistamattomalla kädellä tehdyn puuttumisen aiheuttaman kolauksen vuoksi julma patriotismi valtasi yhteiskunnan.
Vasta nyt hallitus tunsi olevansa kyllin vahva aloittaakseen kauhean prosessin ihanteita vastaan, loputtoman prosessin, joka nielaisi uhrin toisensa perään, levisi koko maahan ja jatkuu yhä vieläkin (1867).
Ongelman ydin oli siinä, että länsi tyrkytti Venäjälle omaa vapauttaan, kykenemättä ymmärtämään sitä, että asiat olivat siellä toisella tavalla ja niiden tulikin olla. Herzenin mielestä se Venäjän länneltä salattu ydin, joka teki siitä toisenlaisen, oli venäläinen kyläyhteisö, mir, jossa vallitsevat periaatteet olivat kaukana läntisestä roomalaisesta oikeudesta.
Mutta entäpä se onneton Puola? Eikö Venäjä nyt joka tapauksessa raa’asti sortanut sitä ja eikö Puola joka tapauksessa kuulunut perinteidensä puolesta länteen? Melko läheinen kielellinen sukulaisuus ei tässä ollut olennaista eikä ainakaan syy tuhota kansakuntaa.
Mikäli Venäjä nyt halusi olla osa sivistynyttä maailmaa eli Eurooppaa, sen kai kuitenkin olisi ollut hyväksyttävä siellä vallitsevat arvot. Vai eikö se halunnutkaan? Ehkä sitä ei olisi kuitenkaan otettu vastaan mistään hinnasta?
Näitähän sitä joutuu kyselemään myös tämän uuden Ukrainan kriisin vuosina. Lännen kiivas reagointi siihen, että Venäjä, omia sääntöjään soveltaen, otti sen, mitä katsoi itselleen kuuluvan, oli tietenkin mitä eurooppalaisinta. Ja Venäjällä se aiheutti taas isänmaallisuuden myrskyn.
Vuonna 1867 Venäjä näyttikin olevan jonkinlainen hylkiö Euroopassa, mutta eihän se tilanne kauan kestänyt.
Kun Ranska tarvitsi kumppania uhatakseen yhdistynyttä Saksaa ja suorittaakseen kerran suuren kansakunnan arvoisen revanssin (Saksalta aikoinaan ryöstettyjen alueiden uudelleenpalautuksen alkuperäiselle ryöstäjälle), kelpasi venäläinen apu mitä mainioimmin.
On opettavaista lukea, miten hurmoksellisesti Venäjän ja Ranskan ystävyyttä juhlittiin 1890-uvulla. Siinä sai myös maanmiehemme, amiraali Avellan, opetella korkealentoista puheenpartta päästäkseen samalle tasolle innostuneiden ranskalaisten kanssa.
Sellaista se on, kansojen ystävyys.