maanantai 18. syyskuuta 2017

Kanavointia



Laivat nousevat Volgalle

Tunnetun Belomorkanal -papirossilaatikon kyljessä oli ja on kartta, joka osoitti kolmen uuden kanavan paikan: Vienanmeren (Stalinille nimetty) kanava, Volga-Don ja Moskovan kanava.(им. Москвы). Tupakka oli reilua itämaista laatua ja polttelin sitä usein silloin, kun piipputupakkaa ei ollut tarjolla. Jotkut eivät pitäneet hajusta ja nimittivät sitä erheellisesti mahorkaksi. Makunsa kullakin.
Joka tapauksessa, tuo valtava kaivuutyö tehtiin 1930-luvulla suureksi osaksi hyvin primitiivisin menetelmin. Etenkin Vienanmeren kanavan kaivaminen esitettiin kansalle uskomattomana tahdon riemuvoittona, jolloin käsivoimalla ja paikan päällä valmistetuilla kottikärryillä mentiin kirjaimellisesti läpi harmaan kiven.
Tai, no, kallioiden kohdalla kyllä räjäyteltiinkin. Sosialismille ominaista fuskua harrastettiin, mutta pakkohan kanava oli saada luovutushetkellä sellaiseksi, että laivat siitä läpi pääsivät. Hyvin tunnetussa propagandakuvassa laivan kannella ovat Stalin, Vorošilov ja Nikolai Ježov, poliittisen poliisin kaikkein pahamaineisin päällikkö.
Vienanmeren kanavaan liittyy kiinnostava julkaisu, jonka päätoimittajana oli itse Maksim Gorki, kirjallisuuden paavi ja niin sanotun sosialistisen realismin symbolinen sankari ylitse muiden. Moskovan pääkatua ei suotta nimetty hänen mukaansa. Yhtä asianmukaista on, että nimi on taas muutettu.
Kirja oli äärettömän optimistinen, voitonriemuinen ja käsittämättömän naiivi kuvaus siitä, miten sosialismia rakentavat entisten riistäjäluokkien jäsenet ja muu hylkyaines tempautuvat mukaan suureen tehtävään ja saattavat muuttua pikkuporvarista tietoiseksi proletaareiksi muutamissa kuukausissa jalostavan uudenlaisen työn ansiosta.
Gorki kuvasi kirjassa muun muassa sitä, miten muuan entinen kulakki, joka oli kärsinyt vatsavaivoista syödessään jatkuvasti vatsansa täyteen puuroa, oli nyt fyysisestikin ihmeellisesti parantunut. Ehkäpä hänellä oli laktoosi-intoleranssi, joka ei leirioloissa sattuneesta syystä antanut enää oireita? Gorki joka tapauksessa näki asiassa poliittisen tapahtuman.
Sivumennen sanoen, tuossa mainitussa kirjassa myös sivalletaan suomalaisia vankiloita, joissa olot olivat niin huonot, että asukit luultavasti olisivat mitä mieluimmin pyrkineet mainion kanavatyömaan tapaiseen paikkaan, jossa ei käytännöllisesti katsoen edes tarvittu vartijoita. Ei sieltä kukaan karata halunnut, väitettiin.
No, tämä seikka nyt liittyi 1930-luvun alun dumping-kampanjaan, jonka yhteydessä suomalaiset olivat nostaneet esille sen, että Neuvostoliitossa tuotettiin vankityövoimalla puutavaraa mm. Englannin markkinoille, vaikka tuon maan lait kielsivät vankityövoimalla (ja orjatyövoimalla) tuotetun tavaran maahantuonnin.
Tämä teema nousi meilläkin otsikoihin ja nimenomaan tätä taustaa vasten on ymmärrettävä Uuno Kailaan runo ”Rajalla”, joka viittaa ajan suureen puheenaiheeseen: ”Siellä on orjuus ja pakkotyö/tähdet katsovat sitä”. Olihan siinä mistä puhua ja mitä pohtia.
Itse kirjan tekijäkollektiivin kohtalo ansaitsee oman lukunsa, mutta sen paikka ei ole tässä.
Tässä tarkoitus oli nimittäin keskittyä Moskovan kanavaan, tai pikemminkin sen jatkoreitteihin. Se ei noussut samanlaiseksi sankarikohteeksi kuin Stalinin kanava, mutta samanlaiset tarinat olivat varmasti paljolta myös sen synnyn takana: epävapaa väestö, joka ilman korvausta vaikeissa oloissa suoritti valtavan urakan.  
Sitä mainostettiin sankaruutena vaikka toisenlaisenkin lähestymistavan olisi tietysti voinut ottaa. Jotkut ottivatkin, mutta siinä tarvittiin joko epäluuloista konservatismia tai sitten suurta henkistä vapautta. Liberaalilla älymystöllä ei ollut kumpaakaan.
Volga alkoi siis 1930-luvulla tosiaan virrata Moskovaan, vaikka toki pieninä annoksina, sulutusten yhteydessä. Moskovan luoteispuolelle syntyi valtava patojärvi, jonka aalloilla moskovalaiset tänäänkin veneilevät. Sen ansiosta saatiin kaupunkiin myös sähkövoimaa ja samanlaisia altaita syntyi pelkästään ylisen Volgan varrelle useita.
Tunnetuin niistä on niin sanottu Rybinskin meri, jossa on vettä muutaman Saimaan verran. Pienempiin kuuluu muun muassa Uglitšin allas.
Kuten arvata saattaa, patojärvien alle jäi sadoittain asutuksia. Lähellä Uglitšia on kirkontorni, joka nousee suoraan vedestä, kirkko ja kylä jäivät sen alle. Se ei ole ainoa. Venäjän syntytarussa mainitun Valkeajärven rannalla törröttää vedestä samanlainen hylätty torni.
Kolmesta varjagiveljeksestä, kuten muistamme, Novgorodia hallitsemaan jäi Rurik, Izborskiin meni Truvor ja Valkeajärvelle Sineus. Nyt, kun heistä on jäljellä muisto vain, kiistellään siitä. Perustivatko he oikeasti Venäjän valtion? Mistä he tulivat? Oliko Kiovan Rus nykyisen Venäjän vai nykyisen Ukrainan alku?
No, eivätpä vastausta anna enempää äiti-Volga kuin Valkeajärven (Valgetjärvi) rannat tai aavat selät.  Luulenpa, että venäläiset turistit tulevat joka tapauksessa täältä etsimään ennen muuta juuri vanhan, mystisen ja kadotetun Venäjän jälkiä.
Täällähän ne säilyivät Kiovan Venäjän bylinatkin ikään kuin pakastimessa, vaikka niiden syntypaikka selvästi on siellä Dneprin rannoilla. Kalevalan runoillahan lienee ollut samanlainen kohtalo.
Pohjoinen Venäjä on enimmäkseen harvaan asuttua maaseutua. Matkailijalle se siis sopii nykyään  erityisen hyvin symbolisoimaan vanhaa, luostarien, erakkojen ja jokia purjehtineiden kauppiaiden Venäjää. Neuvostokauden mahtailevat kanavarakennelmat säväyttävät sekä mittasuhteillaan että historiallaan. Jotkut 1500-luvun muistoja kantavat luostarit ovat myös molemmissa suhteissa vaikuttavia.
Moskovasta suuret jokiristeilijät lähtevät Jokiasemilta, (retšnoi vokzal) joita on kaksi kappaletta. Pohjoinen jäi aikanaan lähtemättömästi mieleeni, kun jouduin siellä selvittelemään Gorkin puistossa syömäni pilaantuneen sillivoileivän jälkiseurauksia.
Silloin, 70-luvulla siellä oli valtava huussi, joka jostakin syystä oli jäänyt nähtävästi koko kesän ajaksi tyhjentämättä ja mahavaivaiselle onnettomalle asiakkaalle se toi mieleeni helvetin esikartanon. Ehkäpä markiisi de Sade olisi siellä viihtynyt. Minä en.
Nyt tällä kertaa en päässyt tarkistamaan, oliko mainittu paikka enää olemassa, mutta enpä sitä usko. Turistikohteissahan kaikki on varsin siistiä. Laivat taitavat olla lähinnä Itä-Saksassa 1980-luvulla tehtyjä. Asiallisia ne ovat lajissaan, jos saa sanoa mielipiteensä yhden esimerkin perusteella.
Noita noin kolmensadan matkailijan laivoja on aika monta kymmentä. Useimmat on nimetty suurmiesten mukaan ja suloisessa sovussa kohtaavat toisensa niin Jesenin kuin itse Rauta-Feliks Dzierzynski, eikä edes myöhäisenä tulokkaana kansakunnan kaapin päälle päässyt Ivan Bunin näytä kavahtavan Leninin seuraa.
Kaikki isänmaan historian suuret vaikuttajat ovat patsaansa ja muut kunnianosoituksensa ansainneet, tuntuvat nimien nikkaroijat ajatelleen. Venäläisten into tuoda suurmiehiään esille joka käänteessä muistuttaa hieman ranskalaista, mutta menee kyllä vielä pitemmälle.
Noita turistiristeilijöitä muuten on nyt niin paljon, että omani ei mahtunutkaan jokiasemalle, vaan  joutui lähtemään naapurista, Retšnoi portista, jossa on myös rahtiliikennettä ja niinpä jokiaseman sinänsä komea stalinistista tyyliä edustava rakennus jäi tällä kertaa käymättä.
Mutta matkaan siis päästiin, illan suussa kohti Volgan yläjuoksua ja sen jälkeen Volgan-Itämeren kanavaa, Äänistä, Syväriä, Laatokkaa, Nevaa ja viimein Pietaria. Matkaa kertyy noin 1800 kilometriä. Matkalla on 18 sulkua ja yllättävän paljon nähtävää.  
Laivalla on varsin rauhallista ja verrattuna valtaviin Välimeren risteilijöihin, pienempi koko on monessa suhteessa etu. Asiat sujuvat verrattain vauhdikkaasti ja turhanpäiväiset yhteiset tilaisuudet voi täälläkin jättää väliin, jos haluaa.
Syyskuun puoliväliin oli kuin olikin siunaantunut niin sanottu akkojen kesä, babje leto, jota anglosaksisella kielialueella myös Intian kesäksi (indian summer) mainitaan. Parhaimmillaan mittari kiipesi hellelukemiin, vaikka välillä vähän sataa tihuutteli.
Volgan rannoilla sijaitsevien pikku kylien lukemattomien kirkkojen kultaiset kupolit saivat miettimään, että Olavi Paavolaisen ja muiden innostuneiden pyhiinvaeltajien suuri aika on ollut ja mennyt. Se aika oli lyhyt. Venäjän historiassa se oli vain, kuten sanotaan, parenteesi.  Menneisyyteen on taas palattu, ainakin  yritetty.
Uusi aika on nostanut kaikkialla takaisin kunniaan vanhan, etten sanoisi pyhän Venäjän tunnukset ja rannalla voi jossakin havaita jopa jonkinlaisen kastetoimitukseen pyhitetyn paikan lukuisine risteineen. Pohjoisen Venäjän suuret luostarit eivät vielä kaikki ole päässeet entiseen loistoonsa, mutta näyttää siltä, että niin tulee tapahtumaan. Yritystä on.
Rahtilaivoja liikkuu joella paljon, joten teollista toimintaa, etenkin kaivostyötä ja metallurgiaa (mm. Tšerepovets) täältä löytyy runsaasti ja onhan Volgan varrella vaikkapa Nižni Novgorod ja etelässä paljon muitakin suurkaupunkeja. Lastit –enimmillään 5000 tonnia, jos oikein ymmärsin- eivät kuitenkaan mene Pohjois-Venäjän kylien paikallisiin tarpeisiin. Suurteollisuuttahan ne palvelevat.
 Lukemattomat pienet kylät ovat kai varsin perspektiivittömiä, kuten jo Hruštšovin aikana sanottiin ja niinpä joelta löytyy myös paljon pikkuveneitä kalastajineen, liki jokaisena vuorokauden aikana.
Venäjän maaseudun kurjuudesta on paljon kirjoitettu. Karjalassa ja Leningradin alueelle näkyy rappio, razruha, paikoin kilometrien päähän mutta jossakin Uglitšin tienoilla seutu näyttää melko hyvinvoivalta ja usein idylliseltä. Ne muutamat kylät, joissa rantautuessa käydään, ovat myös aika vireän näköisiä, kaiketi kukoistavan turismin takia. Lapsia ja koulujakin näkyy.
Toki tällainen vaikutelma on pakostakin äärimmäisen pinnallinen. Ehkä globalisaatio tekee joka tapauksessa tehtävänsä kaikkialla vaikka globalismin ideologiaa yritettäisiinkin vastustaa? Vai onko maaseudun alasajossa sittenkin kyse pohjimmiltaan virheellisestä laadullisesti erilaisten asioiden mittaamisesta rahalla ja rahan kritiikittömästä korottamisesta kaiken mitaksi?
Turistimatka antaa perusteita arvostella turistimatkaa, ei sen enempää. Esittäytyminen vieraille on yksi kansainvälisen kanssakäymisen pakollisia kuvioita ja onhan se omalla tavallaan kiinnostavaa. Ei Venäjällä enää mitään ideologiaa ole, joten siinä suhteessa satunnainen matkailija voi säilyttää rauhallisuutensa. Ei häntä kannata värvätä.
Venäjä ei ole sen eksoottisempi kuin Ruotsikaan, nykyisin tilanne saattaa usein olla jopa päinvastainen. Joka tapauksessa molemmat naapurit ovat niin lähellä meitä, että ne voivat tarjota kiinnostavan näköalan siihen, mikä voisi olla nykyisen suomalaisen elämänmenon vaihtoehto.
Toki sellaisen toteutuminen eikä sen puuttuminen olisi itse asiassa kuulunut historian ns. luonnolliseen kulkuun, jollaisesta kaiken maailman geopolitiikot ja muut huijarisaarnaajat puhuvat.
Volgan yläjuoksulta ja Venäjän jokireiteiltä nyt tuskin siihenkään asiaan voi kovin kummoista vastausta saada, mutta saattaa se välillä tulla mieleen.
Tiedän, että monen mielestä Venäjästä pitäisi aina muistaa puhua, ellei nyt hammasta purren, mikä on hankalaakin, niin ainakin pitäen mielessä kyseisen maan erityinen kataluus, jonka suuri vuosisatamme on jälleen tuonut esille.
Eläkeläisturisti ei kuitenkaan yksinkertaisesti viitsi tätä tehdä, kun tietää, että on hyvin vaikeaa pystyä kaikkialla, vanhaan bolševistiseen tapaan löytämään todellisuuden objektiivinen ydin ja kuvaamaan kaikkia asioita sen perspektiivistä.
Tämähän edellyttäisi sitä, että totuus jo tunnetaan. Bolševikit sen tietenkin luulivat jo tuntevansa ja nykyään, takinkäännön jälkeen sama jatkuu. Koska ymmärrän, etteivät tietoni eivät ihan sille tasolle yllä, ajattelin, että minun varmaan kannattaa vain keskittyä vastaanottamaan ja sulattelemaan vaikutelmia siitä, miltä asiat näyttävät.
Kirjoittelen näistä joskus, kun aikaa on.




sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Arkipäivän ressentimentti



Ressentimentin maailma
Эрик Хоффер, Человек убежденный. Личность, власть и массовые движения. Альпина паблишер, Москва 2017, 205 с. (Eric Hoffer, The True Believer, 1951)

Jaroslavlilaisesta Tšitai-gorod –kirjakaupasta sattui käteen muuan klassikko, joka minulta oli tähän mennessä jäänyt lukematta. Hyvä, että sattui, kirja on sangen ajatuksia herättävä ja hyvin viihdyttävä.
Nykyään massaihmisestä ja hänen varassaan nousevista ja kaatuvista joukkoliikkeistä on jo suuri määrä kirjallisuutta, tieteellistäkin.
Sitäkin enemmän hämmästyttää Eric Hofferin jo pian sodan jälkeen kirjoittama kirja, joka perustuu laajaan, mutta eklektiseen lukeneisuuteen. Uskomattomalta tuntuu, että sen kirjoittaja oli mitään kouluja käymätön autodidakti, joka elätti itseään hanttihommilla maatiloilla ja satamissa. Hän oli myös kiertänyt Amerikkaa kulkurina ja ollut kahdeksan vuotta sokeana.
Hofferia ei siis voi syyttää ainakaan siitä, ettei hän olisi tuntenut köyhyyden ja onnettomuuden alhoja. Hänen lähestymistapansa saattaa tuntua varsin aristokraattiselta, mutta jos se on vinoutunut, ei asia johdu ainakaan mistään kultalusikkasyndroomasta.
Hofferin suuria guruja ovat klassikot kuten Pascal, Renan, Tocqueville, Thoreau ja Dostojevski. Hän on myös tutustunut joukkoliikkeiden johtajien, kuten Leninin, Trotskin, Jeesuksen, Hitlerin ja Lutherin ajatuksiin. Alan tutkimusta, jos niin voi sanoa, edustaa täällä lähinnä Ortega y Gasset.
Korkealla abstraktiotasolla on mahdollista tehdä samoista aineksista teorioita, jotka näyttävät todistavan aivan päinvastaisia asioita. Näinhän toki tehdäänkin. Mitäpä muuta politiikan ja talouden koulukunnat ovat kuin esimerkkejä tästä.
Vaikka ns. suuria teorioita on käytännössä mahdotonta perustella sanan varsinaisessa merkityksessä tieteellisesti (yrityksistä muistanemme ”tieteellisen sosialismin”), on rohkeilla, maailmaa syleilevillä näkemyksillä kuitenkin merkittävä heuristinen arvonsa.
”Yksinäisen joukon” ja ”vaarallisen vapauden” (p.o. sietämättömän vapauden) tutkijoiksi ilmoittautui paljon väkeä toisen maailmansodan jälkeen ja yleensä heidän tähtäimessään oli Hitler ja osittain myös fasismi ja nationalistiset liikkeet.
Hoffer tarkastelee asioita laajemmasta perspektiivistä ja ottaa vertailuun mukaan myös uskonnot. Itse asiassa kirjan nimi viittaakin juuri uskonnolliseen ihmiseen. Venäläinen käännös, joka puhuu ”vakuuttuneesta ihmisestä” vastaa oikeastaan paremmin kirjan sisältöä. Hofferin teemoja ovat persoonallisuus, valta ja massaliikkeet eri vaiheissaan.
Samanlaisia kaikki massaliikkeet eivät ole, mutta toki analyyttisen ajattelun eräänä tärkeänä tehtävänä on löytää yleistyksiä, muutenhan ihmissuku pysyisi lapsellisuuden tilassa.
Yleistysten ohella on tietenkin säilytettävä tuntuma todellisuuteen eikä häivytettävä sitä yksinkertaistuksilla, kuten massaliikkeiden fanaatikot tekevät. Vain hölmö pitää yleistyksiä ja erityispiirteiden huomioimista toisilleen vastakkaisina saati keskenään sovittamattomina asioina. Sitä ne ovat vain psyykkisesti vajaakykyisille.
Mutta millainen onkaan massaihmisen psyyke, hänen, jonka harteilla nykyinen maailmamme on ollut jo muutaman sukupolven ajan?
Hofferin käsitys ei ole imarteleva. Ihminen, useimmat meistä, on tyytymätön olento. Tyytymättömyys johtuu siitä, että ihminen tajuaa olevansa vähäarvoinen ja vihaa siksi koko maailmaa, jossa tämä vähäarvoisuus toteutuu. Viime kädessä (ansaittu) viha ja halveksunta kohdistuu ihmiseen itseensä.
Vain aidosti luovat ihmiset, joille maailma tarjoaa ikuisesti innoitusta ja työ palkitsee tekijänsä, voivat olla todella tyytyväisiä. Heille maailman muuttaminen ei ole tärkeää. Aivan keskeinen tarve se sen sijaan on kaikille epäonnistuneille taitelijoille ja muille luovan työn tekijöille, jotka viime kädessä itsekin ymmärtävät mitättömyytensä.
He ovat aktiivisimpia tämän maailman eli siis nykyisyyden vihaajia ja pyrkivät kaikin voimin uuteen, parempaan maailmaan, joka sijaitsee huomisessa ja jossa heidän mitättömyytensä on pois pyyhitty.
Hoffer on mielestään havainnut kaikissa massaliikkeissä kausia, jotka menevät suunnilleen samassa järjestyksessä, vaikka kovin selviä lainomaisuuksia ei voi sanoa syntyvän, kun verrataan parin kymmenen vuoden aikana kehittyneitä poliittisia liikkeitä ja pari vuosituhatta kestäneitä uskontoja.
Joka tapauksessa selvää on, että vallankumoukset aina ehtyvät tietyssä vaiheessa ja entusiasmista siirrytään kirkkojen rakentamiseen ja henkilökunnan palkkaamiseen.
Kirjoittajan teoriat näyttävät pätevän erinomaisesti Saksan ja Venäjän totalitaaristen liikkeiden kohdalla, mikä on jo aika paljon sekin. Vertailu uskontoihin pakottaa tekemään hieman säätöjä, mutta niinhän kaikessa todellisuutta kunnioittavassa ajattelussa joudutaan tekemään, mikäli kohteena on ihmisten käyttäytyminen eikä kuollut luonto.
Kiinnostavinta Hofferin kirjassa on mielestäni joka tapauksessa sen lähtökohta: ihmisen vajavaisuus, mistä kumpuaa omaa itseä ja olemassa olevaa maailmaa kohtaan tunnettu viha ja halveksunta.
Kyseessä on ilmeinen nietzscheläinen ressentimentti, joka tuntuu olevan ihmisen luonnollinen tila, ellei hän satu olemaan aidosti luova yksilö, joka saa toteuttaa missiotaan aidossa luovassa työssä. Tuo luova työ saattaa liittyä käsityöläisammatteihin, taiteelliseen tai tieteelliseen luomiseen ja niin edelleen.
Joka tapauksessa sellaisella ihmisellä ei ole tarvetta halveksua itseään eikä maailmaansa. Hän on vapaa, eikä tunne tarvetta joutua kahleisiin.
Massaihmisen laita on toisin. Hän haluaa nimenomaan vapautua mitättömyydestään ja sulautua massaan, tulla nöyryytetyksi ja kärsiväksi, vasta se tekee hänet onnelliseksi, mikäli tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää.
Köyhyys ei luovalle ihmiselle ole sietämätön olotila. Sitä se epäilemättä kuitenkin on luomiskyvyttömälle luovan työn tekijälle, jonka mielenkiinto paljolta keskittyy apurahojen ruinaamiseen ja niiden pienuudesta valittamiseen.
Kirjoittajalla on paljonkin sanomista siitä, miten massaliikkeen voima ja puoleensa vetävyys syntyy vasta silloin, kun se vaatii jäseniltään kaiken ja antaa tilalle vain uskon toisenlaiseen huomiseen. Mahdottomaan tehtävään sitoutuminen antaa massaihmiselle kuvitelman omasta merkityksellisyydestä ja kuolemattomuudesta.
Venäläistä kommunismia Hoffer kuvaa hyvin sattuvasti ja hänen paljolta aforistiset luonnehdintansa tuntuvat sopivan hyvin myös ainakin natsismiin.
Mieleen tulee luontevasti kysymys, missä määrin Hoffer tarjoaa hedelmällistä näkökulmaa myös esimerkiksi feminismiin, vihreään liikkeeseen ja nykyiseen niin sanottuun arvoliberalismiin, joka nostattaa mielenosoituksia ja innoittaa fanaatikkoja.
Nuo aatesuunnat edustavat ainakin kaikki radikaalia ja jopa totalitaarista ajattelua. Konservatismia ja liberalismia sanan klassisessa merkityksessä niistä ei kannata etsiä. Vihreiden kohdalla toki voi puhua taantumuksellisuudesta, joka on yksi radikalismin laji huolimatta siitä, että sitä on usein väärinkäytetty konservatiiveja haukuttaessa.
Radikalismi on tietenkin muuan massaliikkeen välttämätön ainesosa, mutta missä määrin se yllämainituissa tapauksissa johtuu juuri siitä vihasta olemassa olevaa maailmaa, jonka tietoisuus omasta kelvottomuudesta aiheuttaa –ja viime kädessä siis itsevihasta?
Hofferia lukiessa tuntee yhä uudelleen näkevänsä hänen kohteenaan nykyaikaisen collegeradikaalin, joka suurella innolla järjestää kokouksia estääkseen opettajia puhumasta sellaisella tavalla, joka saattaisi harmittaa erilaisia vähemmistöjä.
Feministiliikkeen pohjalla oleva ressentimentti on itse asiassa aivan avointa ja erilaiset karvataitelijat ja vaginamonologien sepittelijät esittelevät kaikille halukkaille kyvyttömyyttään todelliseen luovaan työhön. Tuntuu kuin Hoffer olisi kirjoittanut näiden ihmisten hahmo silmiensä edessä.
Sinänsä aika ohut kirja on täynnä kiinnostavia huomioita. Muuan vallankumouksellisen kauden eli massaliikkeen syntykauden tunnusmerkkejä ja luultavasti myös edellytyksiä on ikävystyminen. Kukapa ei muistaisi lausetta Ranskan on ikävä.
Tuntuu siltä, että myös läntisellä maailmalla on nyt ikävä, kuten niin monesti ennenkin. Tajunnantäytön uudet tekniikat tarjoavat tien pois ikävästä, mutta vain pinnallisesti. Saavatko edes rikkaat tyhjäntoimittajat tyydytystä elämäänsä? Auttavatko siinä edes extreme-lajit? Mistä johtuu se, että kaikkein suurin mielettömyys eli sota tuntuu nyt monia niin suuresti kiehtovan?
Työttömyys ja sen synnyttämä tarkoituksettomuus on yhteiskunnan ja ihmisen kannalta paljon tuhoisampaa kuin köyhyys tai edes kurjuus.
Globalisaatio saattaa tuoda meille ja muille halpoja hyödykkeitä, mutta elämälle se ei voi antaa tarkoitusta. Massaihminen on keskuudessamme alastomampana kuin koskaan.
Suurin ja perimmäisin ongelmamme saattaakin olla tarkoituksettomuus, oma viheliäisyytemme ja se viha, jota me sen takia tunnemme sekä itseämme että koko muuta nykyistä maailmaamme kohtaan, lukuun ottamatta tämän  oman maailmamme vihollisia, joita me masokistisesti rakastamme.
No, itse asiassa otan vapauden poistua tästä kuvatusta joukosta, vaikka tiedän, ettei sellainen kuulu hyviin tapoihin.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Valitun kansn olemus



Valitun kansan olemus

Juhani Aho, Kevät ja takatalvi (1906), SKS 2006, 571 s.

Kun Juhani Aho kirjoitti historiallisen romaaninsa suomalaisuusliikkeen alkuajoilta, oli kansakunnan kohtalo taas valinkauhassa. Sortokausi oli kirjan ilmestyessä takana ja toiveet olivat taas suuret, mutta Suomen tulevaisuus imperiumin osana ei välttämättä ollut edes silloin turvattu.
Selvää on, että kirjoitushetkellä tulevaisuus näytti paljon synkemmältä. Toki näin laajaa teosta ei olisi voinut saada aikaan seuraavana vuonna, marraskuun manifestin jälkeen.
Kirjoittamisprosessi olikin ilmeisesti varsin pitkä ja oli enimmäkseen tehty Tirolin ja Italian alppimaisemissa vuodesta 1903 lähtien. Vuosina 1906-1907 kirjoitettu kirja olisikin varmaan ollut erilainen kuin Bobrikovin aikana aloitettu.
Yhtä kaikki. Se suomalaisen kansakunnan ja suomenkielisen kulttuurin luominen, josta Snellman oli puhunut ja jonka alkuvaiheita kirjassa kuvataan, oli 1900-luvun alkuun mennessä saavuttanut jo erittäin merkittäviä edistysaskelia, vaikka kaikki näytti jo vuonna 1850 valuvan hukkaan, kuten kirjassa kuvataan.
Tuolloinhan säädettiin pahamaineinen sensuuriasetus, joka kielsi julkaisemasta suomeksi muuta, kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta. Loppujen lopuksi sitä noudatettiin vain viisi vuotta, Nikolai I:n kuolemaan saakka, vaikka se kumottiin vasta 1860.
Joka tapauksessa kyseessä oli yksi aikakauden uskomattomimpia kansallisia sortotoimia, vaikka sen merkitystä suuresti vähensi se, että koko sivistyneistö osasi ruotsia -suomea vain harvat. Suomen kielen ja sitä puhuvan kansan tuon asetuksen taustavoimat joka tapauksessa halusivat syystä tai toisesta jätettävän sivistyksen ulkopuolelle.
Ahon kuvaama kevät on Snellmanin Saiman ja Lönnrotin Kalevalan aikaa. Silloin nuorison entusiastit kuvittelivat uuden suomalaisen kulttuurin syntymistä kalevalaiselle pohjalle ja kansanvalistuksen uskottiin vapauttavan syvien rivien uinuvan potentiaalin.
Takatalvi taas oli hallitsevan virkavaltaisuuden kosto, joka iski sekä Snellmania että heränneitä, jotka itse asiassa edustivat sitä todellista kansaa ja jolle kalevalaiset runot olivat pelkää pakanuutta.
Todellinen isänmaallisuus olisi kansan palvelemista, ymmärsi nuoriso, mutta ei aluksi tiennyt, millaista tuo kansa oli ja mistä se löytyisi.
Lopulta se löytyi herännäisyydestä, joka oli aitoa kansan riveistä noussutta liikettä, omanlaistansa vapaa-ajattelua, joka perustui itse pohdittuun ja perusteltuun raamatun tulkintaan. Kansasta vieraantuneelta herrasväeltä ei sen piirissä oppia otettu.
Ahon romaania on sanottu naiiviksi ja sen henkilöitä suorastaan lastenkamarimaisiksi, mikä pitää paikkansa, mutta siinä suhteessa se on melko hyvässä seurassa. Tolstoin Ylösnousemus tunnettiin meilläkin.
Ymmärrän kyllä, että Eino Leino tunsi tarvetta pilkata kollegaansa romaanillaan Tuomas Vitikka. Ahon romaani edusti paljolta juuri niitä aineksia sellaista, joita vastaan hyökkäämistä Leino piti velvollisuutenaan.
Luultavasti hänen sympatiansa olivat aika lailla tuon Ahon kuvaaman liberaalin herrasväen puolella ja körttiläisiä vastaan. Kysymys kansasta oli kuitenkin aikanaan monimutkaisempi ja ehkä Aho ymmärsi asian syvemmin.
Aho antaa ymmärtää, että vanhan virkavaltaisen eliitin joukosta lähti se takatalvi, joka uhkasi sekä kansallista että uskonnollista herätystä. Muistan Heikki Ylikankaan esittäneen, että körttiläisten kimppuun itse asiassa kävivätkin kansalliset herättäjät, Lönnrot takapirunaan. Muistaakseni tälle näkemykselle löytyi kuitenkin vain aihetodisteita.
Aholta, joka oli aikansa länsimaiseen sivistykseen hyvin perehtynyt maailmanmies, olisi joka tapauksessa odottanut toisenlaista otetta aiheeseensa. Mutta ehkäpä hän tunsi nuo asetelmat niin hyvin kotinsa pappilamiljööstä, että tunsi tarvetta eläytyä nimenomaan ihannoimaansa herännäisyyteen, joka itse asiassa lienee ollut hänelle vierasta. Melkoisena boheeminahan häntä taidettiin pitää.
Aholla kansallinen liike ja talonpoikien uskonnollinen liike käyvät tavallaan käsi kädessä. Kansa oli jotakin hienoa ja ylevää, ainakin noin periaatteessa. Se oli vain saatava tulemaan siksi, mitä se oli.
Luulen, että romaanin avainkohtia ovat ne pohdiskelut, joissa luonnehditaan Suomen kansaa. Se oli varsin erikoinen kansa. Sen luvattu maa oli köyhä, karu erämaa, ”joka oli sille annettu sen tähden että se oppisi Herraa seuraamaan”. Se oli kovaa koulua, mutta tuotti aivan erityisen tuloksen:
Suomen kansa on ehkä enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa kasvatettu siihen uskoon ja luottamukseen, että sen kohtalo on Jumalan kädessä… ehkä juuri se (on) antanut sille sen ihmeellisen rauhallisuuden odottaa maalisenkin onnen täyttymistä. ..
Sen uskon on sille etupäässä antanut se, että sen opillinen kasvatus on ollut miltei yksinomaan uskonnollinen ja ihanteellinen. Siitä sen passiivinen sitkeys. Se ei käy voimalla eikä väellä vastustajainsa kimppuun, ei nosta kättään ulkonaisia eikä sisällisiä vihollisiaan vastaan, vaan uuvuttaa ne kärsivällisyydellä, tietäen niiden ajan tullen luhistuvan maahan kuin hanki auringon edessä…
Ei se ole keisari, vaan Jumala, joka on korottanut Suonen kansan kansakuntien joukkoon. Siksipä on Jumala myöskin pitävä huolen siitä, että sitä ei kansakuntien joukosta keisarikaan voi pyyhkiä pois.
No, tällaiset puheet olivat toki myrkkyä aikansa liberaaleille eli siis Ahon aikakaudelle, eikä ole takeita siitä, että ne heijastelisivat kovin autenttisesti myöskään kuvatun, menneen aikakauden henkeä.
Silti ne kannattaa mielestäni ottaa vakavasti. Suomalaisen nationalismin luomisessa oli toki erilaisilla vapaa-ajattelijoilla ja liberaaleilla omat ansionsa, mutta kansan syville riveille harras kristillisyys oli usein varsin tyypillistä.
 Suomalainen nationalismi ymmärrettiin oikeudenmukaisuuden vaatimukseksi. Körttiläisyys oli toki aivan eri juurta, mutta varmaan sekin voitiin ymmärtää oikeuden mukaisuuden vaatimukseksi. Siinä kansan syvät rivit nousivat ainakin tuomitsemaan herroja, joita niiden olisi jälkimmäisten mielestä pitänyt vain pokkuroida.
Ehkäpä tässä tosiaan oli jotakin myös suomalaisen nationalismin aineksia, vaikka erilläänhän nuo asiat aina pysyivät eikä niiden yleisö koostunut kuin osittain samoista ihmisistä.
Tässä voi muistaa myös Topeliuksen näkemyksen suomalaisista Herran valittuna kansana. Ahollahan on selvästi samanlainen näkemys. Se saattoi olla historiallisesti tärkeä ja aika omalaatuinenkin.
Mutta ajatelkaamme vaikka sitä, miten voidaan selittää talvisodan henki. Pidän todennäköisenä, että se oli ainutkertainen tapahtuma ja että siinä yhtyivät jossakin määrin myös sattumalta useat elementit. Mutta täytyihän sille aineksia olla olemassa kansan keskuudessa.
Aatteilla on kohtalonsa. Kun Aho julkaisi kirjansa, olivat uudet jännitteet ja jakolinjat jo tulleet näkyville suurlakon kuohunnassa. Pappilan verannalta kansaa katselleille sukupolville uusi aika oli raaka yllätys, minkä Aho sai pian kirjata muistiin Hajamietteissään kapinaviikoilta.
Kansa ei ollutkaan niin jalo ja sivistystä janoava, kuin oli näyttänyt. Oikeudenmukaisuutta se kyllä oli kiivas vaatimaan eikä enää nostanut edes hattua herroille.
Monelle vuosi 1918 oli yhtä hirveä sokki kuin vuosi 1939 oli uskomaton yllätys. Kansat eivät ole pelkästään petoja enempää kuin ylevyyden ruumiillistumia. Kaikkeahan ne saattavat tehdä, mutta on niillä ilmeisesti kullakin jokin oma luonteensa, joka pitkälti riippuu siitä, millaisen koulun ne ovat käyneet.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Hyvin järjestetty poliisivaltio



Hyvin järjestetty poliisivaltio

1600-luvulla uudenaikaisen valtion ihanteeksi tuli tila, jota nimitettiin saksaksi ”Der wohlgeordnete Polizeistaat” ja ranskaksi ”l’état bien policé”.
”Poliisivaltio” tässä yhteydessä ei tarkoittanut samaa kuin joskus myöhemmin, kun se liberalismin kukoistuksen päivinä tuli merkitsemään, eli siis kaikenlaista viranomaisten mielivaltaa ja ihmisen toiminnan tarpeetonta säätelyä.
1600-luvun merkantilismi sen sijaan uskoi siihen, että kaikkien asioiden piti noudattaa järjestystä. Vasta silloin talous ja valtio saattoivat kukoistaa.
Niinpä ammattikunnat ja muut korporaatiot omassa keskuudessaan rationalisoivat tuotannon ja muut elämän muodot ja yhtenäistivät keskinäiset normit. Järki ja sen mukainen säätely tuli myös inhimillisen elämän perusteeksi tai ainakin ihanteeksi, kuten sen jo ymmärrettiin hallitsevan koko luotua maailmaa.
Marc Raeff, kiinnostava Venäjän tutkija on päätynyt siihen näkemykseen, ettei Venäjä päässyt mukaan tuohon hyvin järjestetyn poliisivaltion rakentamiseen. Toki poliisit ilmestyivät sinnekin, mutta kaikki jäi puolinaiseksi. Ylhäältä kyllä kaikkea ohjattiin tai ainakin yritettiin, mutta tuloksena oli lähinnä silmän palvontaa sen sijaan, että aito kansalaisaktiivisuus olisi kukoistanut valtion määräämissä raameissa.
Mene ja tiedä. Poliisin ja muiden vormuniekkojen rooli Venäjällä on joka tapauksessa aina ollut hyvin silmiinpistävä. Siitä kertoivat myös 1800-luvun suomalaisten lehtien lukijakirjeet.
Perinne sitten jatkui ja Neuvostoliitosta Suomeen saapuvat turistit hämmästelivät aikoinaan sitä, ettei meillä missään ollut poliiseja eikä sotilaita. No, hieno asia se onkin, tokaisi muuan historioitsijaystäväni. Eiväthän ne ole muuta kuin tyhjäntoimittajia. Hyvinvoinnin luovat kyllä aivan muut ihmiset.
Tämä tuli taas mieleeni, kun yritin Moskovan keskustaan kaupungin juhlapäivänä. Tuhannet ja taas tuhannet poliisit, sotilaat ja kaiken maailman kursantit estivät pääsyn Tverskajalle ja kenties kauaskin sen taakse.
Mutta eipä tuosta suuri vahinko liene tullut. Kun oli kaunis päivä tein pienen kävelyn Liittojen (pylvässali!) talon luota bulevardikehälle ja sieltä takaisin Lubjankan aukiolle.
Minua kiinnosti se, miten ”mukavaa Moskovaa” oli onnistuttu rakentamaan. Jo pari vuotta sitten oli Zamoskvoretšjessä luotu miellyttävää miljöötä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Oli kaupunkipyöriä ja tiloja kaiken maailman nuorisoporukoille, bändeille ja vetelehtijöille. Aitoa hipsterimiljöötä siis.
Silloin Tverskaja oli vielä kokonaan auki myllätty, mutta remontin luvattiin olevan pian valmis.
No, se nyt jäi katsomatta, mutta olipahan aikaa havainnoida Bolšaja Dmitrovkan (entinen Puškinskaja) kehitystä.
Suunnilleen neljännesvuosisata sitten Lubjankan aukion täytti valtaisa lauma ihmisiä. Heitä oli varmasti ainakin sata tuhatta, tuskin sentään miljoonaa tai ehkä sittenkin.
Sellainen paljous tuntuu jo jotenkin huolestuttavalta, ainakin siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei sen seasta pääse minnekään.
Joka tapauksessa nuo ihmiset olivat enimmäkseen tavallisia perheenemäntiä, jotka olivat tulleet myymään jotakin omistamaansa. Sokkiterapia oli todellinen sokki niille, jotka olivat ikänsä säästäneet eläkepäiviä ja lapsia varten ja huomasivat nyt, että omistivat vain se, mitä jonnekin kaappiin oli sattunut jäämään.
Tilanne oli niin surkea, että poliitikotkin jo mainitsivat, että kyse on ihmisten eloon jäämisestä.
Lubjankan aukiolta joukko saatiin jossakin vaiheessa  jotenkin siirrettyä Puškinskajalle, jossa se kokoontui suunnilleen entisen Marxismi-Leninismin instituutin eli myöhemmän vanhan puoluearkiston kulmilla. Seutu oli nuhjuista ja hoitamatonta. Kodittomat koirat kokoontuivat eräälle kioskille, josta niille annettiin teurastusjätteitä.
Nyt, aurinkoisena sunnuntaiaamuna, katu on upea ja puleerattu. Julkisivut ja ikkunat ovat kuten hienostokaduilla kuuluukin. Entiset kodikkaat nuorison kahvilatkin ovat tainneet muuttaa muualle liian kalliilta seudulta. Muutos ei ole enää määrällinen vaan laadullinen, sanoisi Karl Marx.
Moskovan viihtyisyyskampanjaan näyttävät kuuluvan myös upeat näköispatsaat. Bolšaja Dmitrovkan alkupäässä on upea Maija Plitsetskajan patsas korkean patsaan päässä. Bulevardilla on niin ikään uusi Aleksandr Tvardoskin patsas ja sitä itään mennessä tulee vastaan huikean korkean pylvään päässä tasapainoileva pyhimys, Georgios voittaja. Kaatuneiden sotilaiden muistoksi… Uutta kaikki.
Mutta olennaisen leimansa tämän juhlapäivän kuvaan antavat nuo tuhannet poliisit ja muut vahdit. Ohrana on kirjoitettu jokaiselle poikkikadulle pystytettyihin portteihin. Luotiliivit ja konepistoolit antavat kaupunkikuvalle leimansa kuten niin monissa Euroopan suurkaupungeissa. Täällä juuri nyt määrä vain on satakertainen tai vielä suurempi.
No, ehkäpä tällainen, sinänsä mielettömältä näyttävä overkill antaa myös oman viestinsä niille, jotka jostakin syystä haluaisivat osoittaa mieltä. Mikäpäs siinä, vapaa maahan se tämä on…
Mutta valppaana on syytä olla. Metrossa kuulutetaan yhä uudelleen, että oudoista ja isännättömistä tavaroista on heti ilmoitettava henkilökunnalle. Sitä paitsi itse kunkin olisi syytä miettiä, missä asuu. Tiedättekö, keitä on naapurissa?
Sitä paitsi: älkää ottako riskejä. Älkää oikaisko pimeiden puistikoiden kautta, kertokaa omaisillenne, minne olette menossa…
Ohjeet ovat varmaankin järkeviä. Siitä huolimatta niiden lakkaamaton toistaminen tekee oudon vaikutuksen. Onko tarkoituksena vähentää yhteiskunnassa vallitsevaa luottamusta, jota tutkimusten mukaan on muutenkin vähän? Vai halutaanko osoittaa, että joku siellä jossakin välittää myös sinusta: älä vaan nyt kompastu siellä pimeässä… Jos rosvo tulee, olemme joka tapauksessa valmiina ja sinun palveluksessasi!
Ohrana on siis vahva, ohrannikien lauma sankka, mutta niinhän se oli myös sata vuotta sitten. ei niitä miljoonajoukkoja ole helppo hallita ja viisautta onkin antaa niille syytä tyytyväisyyteen, vaikkapa nyt mukavaa Moskovaa ja viihtyisää Pietari rakentamalla.
Leipää täytyy olla ja sitä onkin, vaikka voi juuri tällä hetkellä vaikuttaa aika vähärasvaiselta, kuten asian laita oli myös neljännesvuosisata sitten. Mutta sitä kyllä riittää, toisin kuin kerran. Mutta ei ihminen elä ainoastaan leivästä, edes voilla päällystettynä.
 Sirkusta täytyy olla ja sitä riittääkin. Se sitä paitsi sattuu olemaan Venäjällä perinteisesti kansan rakastama taidemuoto.