lauantai 20. lokakuuta 2018

Sallitut ajatukset



Sallitut ajatukset

Minulla on musta kangaskassi, jossa pahaenteiset sanat: ”Luen kiellettyjä kirjoja”.
Minun puolestani vastaantulijat saavat kaikin mokomin arvailla, onko tuote peräisin fasistisen internationaalin suomalaisesta etäispesäkkeestä vai peräti sen maanalaisesta päämajasta, joka lienee jossakin römpsänperällä tai ehkä Hevon kuusessa.
Koska moni nyt ei kuitenkaan millään pysty arvaaman oikein ja asia saattaa häiritä mielenrauhaa, autan vähän ja totean, että kassi on Kansalliskirjaston myymä. Sen valmistuttamisella on ilmeisiä yhteyksiä johtajan, Kai Ekholmin väitöskirjatyöhön, joka käsitteli kirjojen kieltämistä Suomessa.
Se, että kirjojen kieltäminen on niin ilmiselvä rikos avoimen yhteiskunnan perusperiaatteita vastaan, on nykyään kaikesta päätellen kovin monille aivan käsittämätön asia, kertoo aikakaudesta jotakin tärkeää.
Emme enää elä kilpailevien totuuksien tai siis tulkintojen aikaa, jolloin se osapuoli, jolla oli varaa luopua sensuurista, osoitti jo sillä olevansa vahvoilla. Se taas, joka tavalla tai toisella esti pääsyn vääränlaisten tekstien ääreen, kertoi itse asiassa suoraan, ettei se kestänyt kritiikkiä.
Noita tekstejä piiloteltiin lukijalta monin tavoin, sekä suoraan kieltämällä ja pyyhkimällä, uudelleen ”toimittamalla” uusiin olosuhteisiin sopiviksi, jättämällä kääntämättä tietyille kielille, rajoittamalla painoksia ja sijoittamalla ns. erikoissäilytykseen.
Mutta ei se tähänkään pysähtynyt. Totalitaarinen koneisto oli ovela. Siellä tiedettiin erinomaisesti, että oikein asennoituneiden alamaisten ja hännystelijöiden silmissä kaikkein häpeällisimmätkin työt voitiin saada näyttämään sankarillisilta ja sensuroijiksi voitiin osoittaakin vastapuoli.
Niin, sensuuri. Sellainenkin kuului kommunismia rakentavan maan arsenaaliin. Sillä voitiin tehdä paljon pahaa, mikäli estettiin ihmisiä pääsemästä oikeiden tietojen ja ajatusten ääreen.
Mutta voitiinhan sillä tehdä paljon hyvääkin. Ajatellaanpa nyt sitä, että kommunismia rakentavan maan käytössä olivat myös tykit ja konekiväärit. Pitäisikö nekin hävittää?
Vai olisiko nyt ymmärrettävä se alkeellinen perusasia, että välineen hyvyys tai pahuus riippui vain ja ainoastaan siitä, mihin sitä käytettiin.
Kuka sitä paitsi sensuroi ja mitä? Objektiiviset laskelmat osoittivat, että informaatiovirta kapitalismin ja imperialismin valtakunnasta neuvostojen maahan oli moninkertainen verrattuna siihen virtaan, joka kulki päinvastaiseen suuntaan.
Rajan sillä puolen ei siis uskallettu julkaista sitä, mitä tällä puolen julkaistiin.
Muistelen, että tämä argumentti meni joskus 1970-luvulla (?) kaupaksi kuin siimaa. Merkittäviltä älyköiltä jäi ottamatta huomioon, että (informaatio)virta rautaesiripun läpi lännestä itään oli kyllä vuolas, mutta siinä oli verkko, joka järjestelmällisesti esti kaikkien suurten kalojen pääsyn…
Arvostettu opettajani Osmo Jussila pilkkasi julkisesti tätä silmänkääntötemppua ja sai sitten virallisen neuvostovastaisen polttomerkin. Sellaisen kanssa eläminen ei välttämättä ollut helppoa, sillä jokainen ymmärsi, että kaikki hyvä, mikä tässä maailmassa oli mahdollista, toteutui Neuvostoliiton ansiosta, suoraan tai välillisesti.
No, kylmän sodan jälkeen saavuttiin sitten yksinapaiseen maailmaan, mikä monen mielestä tarkoitti sitä, ettei ainoalla oikealla ideologialla ollut enää mitään kilpailijaa. Niinpä sensuurin välttämisessäkään ei enää ollut mitään mieltä. Kukapa sitä saattoi enää hyötyä? No ne ihmiskunnan viholliset tietenkin…
Avoimen yhteiskunnan teoreetikot olivat uskoneet, että pitkälle kehittyneen työnjaon yhteiskunnassa ei enää merkitsi mitään, kannattiko joku tuotteen valmistamisen prosessiin osallistuneista tiettyä uskonnollista tai poliittista näkemystä, puhumatta siitä, minkä värinen hän oli tai mitä kieltä puhui. Jokainen näkisi omin silmin, että sellaiset erottelut olivat aivan irrelevantteja. Niinpä suvaitsevaisuus olisi rajatonta.
No, tässähän sitä nyt ollaan, primitiivisen oikeaoppisuuden ja totisen bigoterian valtakunnassa, jossa poliittiset leimakirveet heiluvat ja kaikenkarvaisia boikotteja ja kieltoja tehtaillaan kilpaa.
Eipä olisi uskonut.
Joskus tuntuu jopa hieman uskalletulta kantaa sellaista kassia, jossa lukee ”Luen kiellettyjä kirjoja”. Sehän merkitsee suunnilleen samaa kuin ”Ajattelen vääriä ajatuksia”.
Mieleeni ei toki ole hetkeksikään tullut, että jättäisin kassin ullakolle ja yrittäisin esiintyä mahdollisimman oikeaoppisen näköisenä. Se tuntuisi jo kovin idioottimaiselta ja sitä se olisikin. Väärien ajatusten tutkisteleminen on mielipuuhaani. Siinä sitten tarvitaan myös kirjallisuutta aina Hitlerin Taistelusta raamattuun ja Marxin ja Engelsin teoksiin.
Sallittuahan se on. Vielä. Mutta avoin yhteiskunta ei ole mikään itsestäänselvyys. Siitä voi vakuuttua katsellessaan, miten pontevasti hyödyttömät idiootit yrittävät estää heille vastenmielisten ajatusten esittämistä. Amerikkalaiset yliopistot ovat esimerkki siitä, mitä meillä on edessä. Ja onhan tätä nähtävänä jo tässä ja nyt.
Minä siis kyllä aion kantaa kassiani. Ehkäpä sen sijaan ne henkilöt, jotka haluavat briljeerata ainoan oikean opin edustajina, voisivat kirjoittaa kassiinsa tai paitaansa: ”Luen vain sallittuja kirjoja”.
Itse asiassa se kyllä on heillä jo otsaan kirjoitettuna, kuten venäläinen sanoo. Это у них на лице написано.
Ja voihan sen saman asian ilmaista myös vaikkapa kantamalla paidassaan Che Guevaran kuvaa tai jotakin muuta korkeasta älykkyydestä todistavaa fetissiä. Todistuksia kyllä tarvitaan.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Totuuden aikoja



Totuus ja vapaus

Kuten tunnettua, kommunismi tähtäsi ihmisen maksimaaliseen vapauttamiseen. Monille, ellei useimmille intellektuelleille sen lupaukset ja metodit olivat aivan ymmärrettäviä ja uskottavia. Ihmeellinen ja suurenmoinen päämäärähän se oli se oleellinen asia, eivät yksittäiset ns. faktat.
Tarinahan kertoi, että kun viimeinen sorrettujen luokka ottaisi vallan käsiinsä, ei sortoa enää tarvittu, eikä oikeastaan enää voisi ollakaan, lukuun ottamatta nyt sitä lyhyttä välivaihetta, jonka aikana entisiä sortajia pakotettaisiin uuteen vapauteensa.
Kun itse on nähnyt, miten innokkaasti ihmiset uskoivat Neuvostoliitossa ja Kiinassa vallitsevan suuremman vapauden kuin lännessä, ei kai pitäisi enää ihmetellä sitä älyllisen tason sukellusta, joka nykyään on tapahtunut kulttuurin valtavirtaa edustavissa julkaisuissa.
Kommunismia tunnustavissa valtioissa selitettiin näennäinen vapauden puute sillä, että virallisista normeista poikkeaminen olisi itse asiassa tarkoittanut vapauden vastustamista.
Jokin yksilö, sanotaan nyt joku Solženitsyn, jonka huhuttiin polveutuvan riistäjäsuvusta ja haaveilevan epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan palauttamisesta, saattoi toki valittaa, ettei hänen annettu esittää ajatuksiaan julkisesti.
 Tämän nimittäminen sananvapauden rajoittamiseksi oli kuitenkin naurettavaa ja perustui sofismiin: eihän epävapauden saarnaaminen tarkoittanut mitään vapautta.
Vapaus puolestaan ei reaalimaailmassa voinut tarkoittaa mitään muuta kuin sitä vapautta, joka oli mahdollinen. Oli mahdollista kuvitella sellainen anarkistinen vapaus, joka salli ihmisen tehdä mitä tahansa toisista ihmisistä ja heidän eduistaan välittämättä, mutta se ei ollut koko kansan vapautta, vaan itsensä muiden yläpuolelle korottaneen pikkuporvarin vapautta.
Kuten Marx oli sanonut, vapaus oli välttämättömyyden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Voihan ihminen yrittää vaikka kiivetä pystysuoraa seinää ylös, mutta objektiiviset olosuhteet eivät salli hänen onnistua siinä.
Solženitsyniä sitten paneteltiin sekä julkisessa sanassa, että sitä täydentävillä luennoilla, jotka yleensä raottivat salaisuuksien verhoa hieman enemmän kuin painetussa sanassa katsottiin mahdolliseksi.
Käytännössä ne lisäsivät viralliseen totuuteen lähinnä löysää bullshittiä, josta ei tarvinnut vastata. Sitä paitsi oikean totuuden vartijat eivät tietenkään vastanneet oikeuden edessä mistään muustakaan, sillä totuus oli heidän läänityksensä ja he käyttivät sitä ja tarvittaessa kaikkea muutakin joka tapauksessa oikean asian hyväksi ja sehän se oli se asia, joka viime kädessä jotakin merkitsi.
Moneen läntiseen intellektuelliin kommunistinen logiikka teki valtavan vaikutuksen. Mieleeni tulee etenkin Jan Myrdal, joka menetti kokonaan kriittisen kykynsä saavuttuaan kiinalaiseen kylään, jonka elämää hän sitten tarkkaili tulkin muodostaman suodattimen läpi.
Mutta informaatiosodan logiikka ja menetelmät olivat toki jo vanhempaa perua. Aivan erityisesti sitä oli kehitelty 1930-luvulla, jolloin intellektuellien rintamaa järjestettiin riveihin Moskovan asiamiesten toimesta. Pariisi oli kokoontumisajojen suuria kiintopisteitä ja puuhamiehistä nousi erityiseen maineeseen Willi Münzenberg
Münzenbergin kokoaman kulttuuririntaman logiikka oli normaalia totaalisen sodan logiikkaa: se, joka ei ole puolellamme, on meitä vastaan ja päinvastoin. Kaikkien intellektuellien muodostaman älyn ja moraalin ritarien muodostaman rintaman tuli siis olla fasismia vastaan, muuten se oli sen puolella.
Suomukset kuitenkin putosivat Münzenbergin silmiltä, kun suuren terrorin ensimmäiset aallot alkoivat vyöryä. Koska hän ei varauksitta uskonut Neuvostoliiton nyt juuri tässä tapauksessa ehdottomasti noudattavan vapauden ja oikeudenmukaisuuden imperatiiveja, hänkin sai käskyn pistäytyä Moskovassa.
Nyt on tiedossa, ettei hän olisi tuolta matkalta palannut ja tämän hän aavisti itsekin. Niinpä hän jäåtti menemättä ja säilyi hengissä aina vuoteen 1940, jolloin kuoli olosuhteissa, joita on pidetty hämärinä.
Mutta kyseessähän oli vain yksi vähäpätöinen henkilö, jollaisista totalitaariset aatteet eivät yleensä pidä erityisempää lukua, koska ne haluavat määrätä miljoonien ja miljardien elämästä ja ajattelusta.
Joka tapauksessa Münzenberg ei ollut ainoa, joka niin sanoakseni heräsi dogmaattisesta horroksesta saatuaan kuulla ns. suurista puhdistuksista. André Gide on toinen tunnettu tapaus ja olihan niitä muitakin, paljonkin. Ei siis pidä paikkaansa väite, että Moskovan mielettömät tarinat oikeiston ja vasemmiston yhteisestä, trotskilaisesta salaliitosta olisivat vain pönkittäneet uskovaisten kommunistien vakaumusta.
Useassa tapauksessa näin kyllä todella kävi ja on kiinnostavaa nähdä, millä helppoudella monet poliittiset pyhiinvaeltajat ja muut hyväuskoiset hölmöt ryntäsivät hyväksymään kaikki Moskovan tarjoamat tulkinnat ja ratkaisut.
Kuolemantuomion vastustajat kannattivat innokkaasti niiden ”hullujen koirien” ampumista, jotka olivat olleet kyllin röyhkeitä ryhtyäkseen sabotoimaan koko ihmiskunnan suurinta projektia, jonka oli määrä korottaa lajimme vapaus aivan uudelle tasolle, silloinhan ei kukaan enää edes unelmoisi väärin tekemisestä tai ajattelemisesta. Siinäpä vapauksien vapaus!
Niin sanottu  faktantarkistus oli asia, josta kyllä useinkin ymmärrettiin Neuvostoliiton ulkopuolella olla huolissaan. Osoittautui sentään, että luotettaviksi arvioidut eli siis ihmiskunnan edistymistä kannattavat, havainnoijat toivat lohdullisen viestin: kaikki on kunnossa.
Kun tämä oli selvää, ja monellehan se oli itsestään selvää eikä edes kaivannut mitään todisteita, jäi jäljelle vain tarve uskoa sitäkin, mitä ei nähnyt ja, Lutherin katekismuksen mukaisesti, selittää kaikki kuulemansa parhain päin.
Vain hyvin harvoilla riitti älyllistä energiaa neuvostojen maasta tulevien uutisten kriittiseen analyysiin, mikä hyvin helposti johti myös itse suuren tarinan epäilemiseen.
Neuvostoliiton kommunistisenpuolueen ns. Lyhyessä kurssissa vuodelta 1938 Stalin ei suotta todennut, että heikkouskoisuus oli erittäin vaarallinen asia. Näin se varmaan olikin. Mutta riittihän sitä uskoakin. Näyttää ilmeiseltä, että yleinen uskonpuute sai Neuvostoliiton valtaansa vasta perestroikan aikana. Silloin se tapahtuikin kertarysäyksellä.
Mutta tämähän on vanha juttu. Miksi vatvoa asioita, jotka ovat olleita ja menneitä?
Siksipä, että ihmiset, jotka eivät historiaa tunne, tuomitaan elämään se uudestaan.
Olen huomannut, että monet aivan vilpittömästi hämmästyvät, kun heidän uskomaansa suurta kertomusta verrataan stalinilaiseen tarinaan vapauden valtakunnan synnystä ja sen edellyttämästä armojärjestyksestä.
Tämän nykyisen tarinan kannattajathan ovat kaikkien hyvien ja miellyttävien asioiden puolella. Heidän ajamansa vapaus on sitä todellista vapautta, josta poikkeaminen taas on epävapautta. Heidän kertomansa tarina on se tosi tarina eivätkä sen totuutta voi mitkään yksittäiset poikkeukset horjuttaa.
Juuri nyt olen huomannut netissä paljonkin sitä mielipidettä, että on hienoa, kun globalisaation ja kulttuurivallankumouksen epäilijät, heikkouskoiset ja väärien yleistysten levittelijät saavat ankaran rangaistuksen. Se, jos mikä lisää uskoa totuuden voimaan!
Kaikilla suurilla ideologisilla tarinoilla vain taitaa olla oma elinkaarensa, vaikka niitä aina pidetään lopullisina totuuksina. Saattaa olla, että myös tällä kertaa, kuten aikoinaan Neuvostoliiton tapauksessa, ideologian konkurssi toteutuu nopeana ja katastrofaalisena romahduksena.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Legioonien aika



Legioonien aika

Pekka Vaara, Viena 1918. Kun maailmansota tuli Karjalaan, Docendo 2018,352 s.

Pekka Vaaran kirjan kannessa on nuorukainen, yllään englantilainen uniformutakki ja päässään koppalakki, jossa on kokardina kolmiapila. Sellaisenhan kohtaamme usein Irlannissa, jolloin se on väriltään vihreä.
Vihreä se oli tämäkin, biljardipöydän verasta leikattu kokardi ja nuori mies kuului joukkoon, jonka johtaja, eversti Woods kutsui sitä nimellä Royal Irish Karelians.
Yleensä puhuttiin kyllä, ainakin virallisemmin, Karjalan legioonasta eli venäläisittäin otrjadista, joka karjalaksi vääntyi usein muotoon otraata. Muitakin muotoja oli.
Karjalan legioonaa ei pidä sekoittaa Muurmannin legioonaan, joka kyllä vaikutti saamaan aikaan samalla seudulla. Jälkimmäinen, jota muun muassa Jukka Nevakivi on seikkaperäisesti kirjassaan käsitellyt, koostui tunnetusti suomalaisista punaisista, kun taas otraatan väki oli karjalaista.
Tuskin paljon erehdyn, jos sanon, että yleisessä tietoisuudessa, mitä se sitten lieneekään, on kuva ns. heimosotaretkistä aika sumuinen ja ne mielletään sarjaksi suomalaisten joukkojen aggressiota Itä-Karjalassa, tavoitteena Suur-Suomen perustaminen eli tuon alueen liittäminen Suomeen. Niitä vastassa olivat sitten bolševikit.
Tässähän sinänsä ollaankin oikeassa. Kysymys kansallisesta itsemääräämisoikeudesta oli myös Karjalassa ja Suomessa päivänpolttava silloin, kun Euroopan rajat vedettiin kokonaan uusiksi ja kansojen kevättä julistettiin. Muuta olisikin ollut vaikea kuvitella.
Suomen voimavarat tällaiseen yritykseen olivat kuitenkin erittäin heiveröiset ja jo muutaman sadan miehen lähteminen yli rajan oli vaikeasti hoidettava toimi, jolla sitä paitsi ei suinkaan ollut yksimielistä kannatusta edes sotilaspiireissä.
Suomalaisten hyväuskoinen kuvitelma siitä, että Saksa olisi ollut kiinnostunut tästä asiasta, sai täyden tyrmäyksen kuten myös myöhempi yritys turvautua brittien apuun. Britit suorastaan sotivat sellaisia yrityksiä vastaan.
Molemmilla tahoilla uskottiin, että Suomen on syytä pysyä kaukana Muurmannin radasta, mikäli se halusi säilyttää itsenäisyytensä. Saksalaiset uskoivat myös, että kannaksella kannattaisi rajaa siirtää länteen, jotta siitä tulisi kestävä.
Tällaista linjaa voisi nimittää paasikiveläisiksi, vaikka Paasikivi itse olikin aikoinaan varsin kiinnostunut Itä-Karjalan saamisesta. Joka tapauksessa sellaisen asenteen omaksuminen edellyttää kylmää järkeä, joka on tiettyinä aikoina ollut erityisen niukka luonnonvara.
Suomen ja Venäjän suhteista vuosina 1918-1922 on paljon hyvää tutkimusta. Jouko Vahtola on tarkoin tutkinut niin vuoden 1918 retket kuin vuoden 1919 Aunuksen retken suomalaisten lähteiden osalta, Mirko Harjula on puolestaan selvittänyt suomalaisten punikkien roolin näissä tapahtumissa ja Jussi Niinistö on julkaissut yleisesityksen heimosodista.
 Muistelmia on vuosisadan mittaan ilmestynyt paljonkin, yllättäen myös varsin myöhään tapahtumien jälkeen. 1960-luvuilla näki päivänvalon pari erityisen kiinnostavaa muistelmakirjaa ja vasta aivan hiljattain julkaistiin karjalaisen otraatan komentajan, eversti Woodsin muistelmat (ks. blogi 19.8.2011).
Tuon viimeksi mainitun joukon historia on kuitenkin jäänyt aika lailla varjoon ja sen vuoksi tässä käsitelty teos täyttääkin merkittävän aukon.
Britit uskoivat Muurmannin ja siellä olevien varastojen olevan suurten, Suomessa majailevien saksalaisjoukkojen uhkaamia ja pelkäsivät ennen kaikkea saksalaisten voivan perustaa Muurmannille sukellusvenetukikohdan.
Suomalaiset nähtiin luonnollisesti saksalaisten liittolaisina eikä suotta nähtykään ja niinpä, perinteiseen brittiläiseen tyyliin, värvättiin alkuasukkaista joukkoja näitä vastustamaan.
Karjalaisten, samoin kuin suomalaisten punaisten halu liittyä joukkoihin oli suuri jo pelkästään sen takia, että se oli ainoa tapa säilyä hengissä seudulla, jossa kylmä ja nälkä ahdistelivat niin omia kuin vieraita.
Otraatalle löytyi kotimaisiakin päällysmiehiä, kuten tunnettu Iivo Ahava ja Riiko Lesonen (Grigori Lesojev/Ležijev). Jäseniksi saatiin nopeasti muutama sata nälkäistä karjalaista ja mukana pidettiin ilmeisesti koko ajan myös ns. kuolleita sieluja, mikä lievitti alueen nälänhätää.
Englantilaisten lämpimät uniformut (talvella jopa lammasnahkaturkit) ja pisketit purkkilihan kera olivat parasta propagandaa suomalaisille punikeille, jotka palelivat ryysyissään ja söivät nälkäänsä hevosia.
Karjalaisilla asiaan liittyi myös jonkinlainen kansallinen pahastuminen, jonka laatu ei vielä Vaaran kirjastakaan tullut ihan selväksi. Ihmisiä sen takia ainakin tapettiin suurella innolla.
Pienet suomalaiset vapaaehtoisjoukot, Malmin ja sittemmin Kuisman johtamat muutama sata miestä eivät voineet tarjota muuta kuin luoteja, joita kyllä auliisti pumpattiinkin vihamielisiin ja sellaisina pidettyihin ihmisiin. Toiminta oli jopa niin tolkutonta, ettei käsiin saatuja vihollisia maltettu ensin edes kuulustella.
Ilmeisesti karjalaisen otraatan miesten motiiveihin kuului myös kosto, joka sitten näyttää vaikuttaneen tälläkin alueella vielä vuosia eteenpäin.
Riiko Lesonen murhattiin rajalla niin myöhään kuin syksyllä vuonna 1923. Samalla murhattiin rajavaltuutettu Lavrov, jolla oli diplomaattistatus.
Asiasta nostettiin Venäjän lehdissä melkoinen haloo ja siitä näytti jo kehittyvän diplomaattinen selkkaus juuri samaan aikaan kuin ns. Hampurin lokakuun kapinayritys olisi aloittanut sisällissodan Saksassa. Kun jälkimmäinen nopeasti lässähti, ei murhajutustakaan paisunut sen isompaa. Oliki asioilla yhteyttä, en tietenkään tiedä.
Vaara kertoo, että murhaajat olivat salakuljettajia, mikä saattaa pitää paikkaansa. Joka tapauksessa ainakin suomalaiset epäilivät, että siinä olisi makseltu otraatan aikaisia kalavelkoja.
Kiinnostava ja vähälle huomiolle jäänyt dokumentti on karjalaisten Englannin kuninkaalle lähettämä kirje, jossa imperiumia pyydetään ottamaan Karjalan suojelualueekseen.
Siitä ei sitten tullut mitään ja Yrjö tuskin lienee edes lukenut koko dokumenttia. Kuitenkin myös se osaltaan heijasti niitä karjalaisten tuntoja, joissa sekä venäläiset että suomalaiset leimattiin saalistajiksi ja sortajiksi.
Karjalaiset patriootit, niin Suomessa kuin Veräjällä, kammoksuivat ajatusta, että karjalainen kansa hukkuisi monikulttuuriseen Venäjän kansainmereen.
Näin siinä sitten kuitenkin kävi ja jopa erittäin nopeasti. Vielä vuonna 1920 perustettu Karjalan työkansan kommuuni oli karjalaisenemmistöinen, mutta kun siitä muodostettiin Karjalan autonominen neuvostotasavalta vuonna 1923, olivat karjalaiset siellä jo vähemmistönä.
Nykyään karjalaiset ovat monikansallisen Venäjän nopeimmin assimiloituva kansanryhmä, jonka kieltä käyttää äidinkielenään vai pikkuruinen vähemmistö.
Vaara käyttää aika paljon palstatilaa referoidessaan olemassa olevaa tutkimusta, mikä onkin tarpeen suuren kuvan luomiseksi ja ilmeisesti oikea ratkaisu. Kannattaa lukea.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Naisten maailmanaika


Naisten aioni?

Vilius argentum est auro,
virtutibus aurum
Horatius

Aionit eli maailmankaudet vaihtuvat. Nyt jos koskaan, globalisoitumisen aikaan, meillä on syytä odottaa uuden aikakauden tuovan mukanaan uuden taivaan ja uuden maan, käyttääkseni kulunutta sanontaa.
Horatius Flaccus kiteytti aikoinaan muinaisten roomalaisten kulttuurisen ihanteen, väittämällä, että hyveet ovat kultaakin kalliimmat. Ja sehän oli vain tapa sanoa, ettei maailmassa ole mitään yhtä arvokasta. Tämä perinne on näihin asti kuulunut siihen länsimaisen kulttuurin antiikkiseen tukijalkaan, joka nyt on rapautumassa.
Huomautan ohimennen, että hyve, latinaksi virtus tarkoitti miehuutta (vir -mies), mutta ei sinänsä miehisyyttä. Hyve voitiin vain ansaita. Naiset saattoivat toki myös olla hyveellisiä, mutta heidän hyveensä ilmenivät jossain määrin eri tavoin johtuen heidän asemastaan ja tehtävästään tässä maailmassa.
Antiikin kardinaalihyveet olivat tunnetusti viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Kaikkia niitä vaadittiin molemmilta sukupuolilta. Koska mies toimi myös julkisissa tehtävissä ja kodin ulkopuolella puolusti sitä, joutui hän osoittamaan näitä ominaisuuksia usein eri tavoin kuin nainen.
Mutta molemmilta vaadittiin yhtäläisesti sitä mielenlujuutta, johon kaikki hyve liittyy. Hyve nimeltä pehmeys on 20. vuosisadan jälkipuolen keksintöä ja laadullisesti jotakin uutta…
Toki kulttuurimme tunnustaa myös kristilliset hyveet, uskon, toivon ja rakkauden. Niissä voi halutessaan nähdä naisellisen prinsiipin, mutta kyllähän niitä ainakin periaatteessa edellytettiin jopa ristiritareilta. Käytäntö toki vaihteli, kuten pyhimyselämäkerroista havaitsemme.
Sivumennen sanoen, uskossa vaadittiin aina lujuutta ja vielä myöhemminkin esimerkiksi Stalin ja Hitler korostivat sen tärkeyttä. Heikkouskoiset olivat vaarallinen ja vihattava aines. En muista, mitä olisi sanottu herkkäuskoisista.
Rakkaus noilla mainituilla tovereilla oli myös ohjelmassaan, mutta hyvin valikoivana. Sen kääntöpuoleksi ymmärrettiin viha, joka siis oli oikein käsitettynä juuri rakkautta. Tämä psykologiahan on tänäänkin aivan voimissaan, katsokaa nyt vaikka noita kaiken maailman anti-hörhöjä ja heidän riekkumistaan.
Sikäli kuin muistan, oli tämän viha-rakkauden esimerkillisiä edustajia paljon taistolaisten naisväessä, joihin uuden pelastusopin simppeli manikealaisuus näytti uppoavan erityisen hyvin.
Mutta onko yleensäkään olemassa sukupuolittuneita hyveitä? Eivätkö samat ihanteet ja velvoitteet koske kaikkia, niin kauan kuin kaikki olemme samoja ihmisiä, emmekä eri lajien edustajia? Tämähän näyttää yhä useammin unohtuvan.
Näinhän sitä voisi ajatella ja kaiketi pitääkin, ainakin mikäli pitäydymme kristillisissä lähtökohdissa. Mutta siitä taitaakin olla kysymys, että ne ovat jo hyvää vauhtia jäämässä hylyiksi, sivilisaation raunioille, nyt meillä on jo toinen arvopohja, kuten alati saamme huomata.
Nykyään emme enää arvaakaan, mitä vaikkapa paavi seuraavaksi sanoo. Koska hänen erehtymättömyyttään ei kukaan ota enää vakavasti, ei asialla oikeastaan ole väliä, mutta se on jälleen eräs indikaattori, joka kuvaa muutoksen suuruutta.
Ja muutos on ollut nopea. Katolisuus oli voimissaan vielä 1960-luvulla. Vasta sen jälkeen loppui Etelä-Euroopan maaseudulla ”pitkä keskiaika”, kuten Pierre Nora on huomauttanut. Uusi keskiaika saattaa olla kovaa vauhtia lähestymässä, mutta ainakin se on erilainen. Suuri muutos ilmeisesti koskee myös niinkin keskeistä asiaa kuin käsitystä hyveestä.
On paljonkin syytä uskoa, että uusi maailmanaika on erilainen kuin entiset. Megatrendinä on, paitsi pakanallisuuden läpimurto kristillisessä maailmassa, myös esimerkiksi naisten valtava tunkeutuminen julkiseen elämään ja siis myös päätöksentekoon sekä tietty, paradoksaalisesti lasten vähenemiseen liittyvä lapsellisuuden palvonta.
 ”Lapsi” ymmärretään tässä nuoreksi, joka ei ole vielä täystaitoinen eikä itsestään vastuullinen olento. Nainenhan ymmärretään nykyään eräänlaisena lapsena, mihin on ymmärrettävät syynsä. Uuden kulttuurin ytimessä ei ole hyvettä edustava ja siihen pyrkivä taistelija, vaan olento, joka vaatii hoitoa ja hemmottelua eikä suostu vastaamaan itsestään.
Naisten megatrendin synnyn selittämiseksi ei sinänsä tarvita muuta kuin tieteellis-teknisen edistyksen huomioiminen. Toki se on jo kauan noteerattu myös politiikassa. Jo bolševikkien puolueohjelma vuodelta 1919 puhui naisten vapauttamisesta kotiorjuudesta, minkä uskottiin tapahtuvan perheen hävittämisen ja kasvatuksen ja kotityön yhteiskunnallistamisen kautta.
Nikita Hruštšovin kommunismin rakentamisen ohjelmassa (1961) uskottiin sen lisäksi keskeisen tärkeän vipusimen tämän liki metafyysisen päämäärän saavuttamiseksi olevan kotitalouden koneellistaminen.
Niinhän siinä sitten kävikin. Tosin ensin meillä ja vasta sitten heillä, siellä kommunismin rakentajien keskuudessa. Valmistahan piti tulla vuoteen 1980 mennessä ja oikeastaan tulikin.
Lopputuloksena teknisestä kehityksestä ja koulutuksen vallankumouksesta joka tapauksessa oli tavallaan naispuolinen liikaväestö, siis vajaatyöllistetyt, vaikka sangen työkykyiset ja sivistyneet emännät ja kotirouvat.
 Kommunisteilla oli jo alun perin tarkoituksena marssittaa nämä tehtaalle, jossa miehetkin joutuivat olemaan. Kapitalistit taas ymmärsivät heti, että lisätyövoima merkitsi myös lisää ostovoimaa ja tuotannon ikuista laajenemista…
Mutta tämä on sivupolku. Naisten suuri poliittinen vaikutusvalta on jo nyt selviö, huolimatta siitä, että heillä keskimäärin ei näytä olevan tai ainakaan aikaisemmin olleen yhtä suurta hinkua tunkea itseään määrääville paikoille kuin miehillä.
Mielestäni kiinnostava kysymys tässä yhteydessä on, millaiset hyveet ja paheet tulevat korostumaan siellä, missä naiset määräävät tai ainakin ovat strategisesti tärkeissä asemissa?
Uskaltaisin lähteä siitä, että vaikka samat hyveet ja paheet ovat molemmille sukupuolille mahdolliset ja heiltä on myös ainakin joskus niitä vaadittu, on niiden esiintymisen jakauma sukupuolilla erilainen, kuten niin moni muukin asia.
Muistutan tässä yhteydessä siitä, että tilastot ovat tilastoja eivätkä koske populaation yksittäisiä jäseniä muutoin kuin yhtenä osasena ryhmässään. Pitää esimerkiksi aina paikkansa, että puolet jokaisesta populaatiosta on tyhmempää kuin se toinen puolisko. Tämä pätee silloinkin, kun kaikki ovat absoluuttisesti ottaen kovin viisaita. Valitan.
Mitä tulee siihen hallitsemiseen, niin tosiasia tietysti on, että myös miehistä vain pieni vähemmistö on koskaan eläessään määräävillä paikoilla eikä miespopulaatio kokonaisuudessaan välttämättä suinkaan äänestä sinne niitä, jotka ovat mahdollisimman paljon sen itsensä kaltaisia. Miksi äänestäisi?
Toki moni, kovin moni menee huipulle kiipimällä eikä suinkaan hyveidensä voimalla, olipa kumpaa tai mitä sukupuolta tahansa. He ovat sitten vapaata riistaa halveksujille ja tuomitsijoille, mutta sehän taitaa koskea kaikkia julkisia henkilöitä. Vain journalistit ovat nyt anoneet siitä vapautusta.
Nämä siis ovat niitä ikävän todellisuuden asioita, jotka pitänee yksinkertaisuuden vuoksi jättää seuraavassa huomioimatta, kun pohditaan hyveiden mahdollisen esiintymisen vaikutuksia.
Ajatelkaamme sellaista kardinaalihyvettä kuin rohkeus. On tietenkin selvää, että sitä sanan jossakin merkityksessä ja jossakin laajuudessa esiintyy molemmilla sukupuolilla. Miehille se joka tapauksessa on biologisesti ollut tietyillä aloilla tärkeämpää, sillä juuri hänen tehtävänään on ollut heikompiensa puolustaminen, jopa itsensä uhraamisen hinnalla. Se on myös asia, joka vetoaa naaraisiin monilla lajeilla.
Mutta liiallinen rohkeus on tyhmyyttä, joka suotta vaarantaa sen, mitä voidaan saavuttaa. Sellaista on politiikassakin nähty, vaikka tuskin yhtä usein kuin rohkeuden puutetta.
Naisvaltainen tai, sanoisiko, naismielinen politiikka ja kulttuuri saattaisi kenties nostaa kunniaan juuri rohkeuden puutetta ja pyrkimystä miellyttää kaikkia, ettei kukaan vain pahastuisi ja kenties tekisi tai sanoisi jotakin ikävää, jopa vihaista mielipidettään.
Saatan olla väärässä, sillä naisellista häijyyttä ei ehkä kannata aliarvioida, vaikka se perinteisesti on kohdistununt erityisesti kilpailijattariin ja tunkeileviin kosijoihin.
Entäpä viisaus? Tällä hyveellähän on perinteisesti naisen nimi, Sofia ja epäilemättä viileässä laskelmoinnissa, joka kuuluu viisauteen tai ainakin viekkauteen, on myös jotakin perinaisellista. Ajatelkaamme nyt Areen ja Pallas Athenen ikuista kamppailua, jossa räyhäävä riehuja aina jää tappiolle.
Mutta eikö itse asiassa hysteerinen emotionaalisuus juuri ole se varsinaisesti naisellinen pahe, jota nyttemmin on yritetty rehabilitoida, kuten naisille tyypillisiä paheita yleensäkin? Ehkä viisaus sentään on sukupuoleton hyve.
 Viisautta ilman kohtuullisuutta tuskin voi edes olla olemassa. Ilman sitä hyvekin muuttuu paheeksi, kuten jo Aristoteles tiesi.
Tosin voidaan ajatella kohtuullisuuden eroavan viisaudesta siinä, että viisaus tosin kertoo, mikä on oikein, mutta vasta kohtuuden hyveen omaava henkilö osaa pysyä tolkun rajoissa myös käytännössä.
Hillittömyyttähän me näemme joka päivä ja itse kukin taitaa siihen joskus langetakin. Käytännössä voi kenties sanoa kohtuullisuuden olevan naisilla korostuneempi hyve kuin miehillä. Siis keskimäärin ja ainakin väkijuomien nautiskelussa.
Mutta entäpä oikeamielisyys? Siinäpä asia, jossa emotionaalisuus on unohdettava. Lex dura, sed lex, sanoi roomalainen sananparsi ja oikeuden jumalattarella, joka siis kuvattiin naiseksi, oli aikoinaan sidotut silmät, joten hän pääsi arvostelemaan vain tekoja eikä tekijöitä.
Tässä on toki syytä muistaa, ettei laki ole sama kuin oikeus, mutta yhtä kaikki, oikeamielisyys tarkoittanee ennen muuta viileää harkintaa. Sillä, että pöyristyy mahdollisimman suuresti kaikista vääryyksistä tai sellaisilta kuulostavista asioista, joista ei itse asiassa edes tiedä yhtään mitään, ei ole mitään tekemistä oikeamielisyyden kanssa.
Tästä päästäänkin kysymykseen siitä, mitä asioiden ulkoinen hahmo, näyttöarvo vaikuttaa eri sukupuolten suhtautumiseen niihin.
Postmodernissa nykykulttuurissa on yhä enemmän vallannut alaa se ajatus, ettei asioilla ole mitään olemusta, tärkeää on vain se, miltä ne näyttävät.
Rohkenen ajatella, että tässä meillä on hyvin naisellinen ajattelutapa. Nainen ei suotta aina huolehdi siitä, minkä näköinen hän on. Se on asia, joka on hänen biologisen roolinsa takia aivan keskeinen koko maailmassa, siis hänen maailmassaan.
Se, minkä näköinen nainen on, on tärkeää myös miehelle, mutta jostakin syystä mies on taipuvainen välinpitämättömyyteen oman ulkonäkönsä suhteen. Tuskin tämäkään mikään hyve on, mutta pidän todennäköisenä, että ulkonäköön keskittyminen vie tilaa henkisesti ja moraalisesti korkeamman tason asioilta, mikäli se priorisoidaan kovin korkealle.
Tässä kohtaamme myös narsismin ongelman.
Narsismia esiintyy molemmilla sukupuolilla enkä ole varma, olisiko se jommallakummalla yleisempää kuin toisella.
Joka tapauksessa kyseessä on sosiaalisesti ja moraalisesti poikkeuksellisen ikävä ja jopa tuhoisa piirre, jonka pahanlaatuinen edustaja on valmis hylkäämään kaikki hyveet, mikäli narsismi sitä vaatii.
Pidän selvänä, että poliitikoilla ja toimittajilla narsistinen persoonallisuushäiriö on tavallista yleisempi ja kehittyneempi. Juuri siksi he hakeutuvat julkisuuteen. Sama tietenkin koskee myös kaikenkarvaisia artisteja ja malleja, mutta heidän todellinen vaikutuksensa kulttuuriin lienee vähäisempi kuin poliitikkojen ja muiden hallitsevaan eliittiin kiivenneiden.
Olennaista yhteiskunnan ja valtion terveen kehityksen kannalta saattaisi olla, että määrääviin asemiin saadaan sukupuolesta riippumatta ihmisiä, jotka tavoittelevat hyvettä enemmän kuin omia narsistisia päämääriään ja tässä pyrkimyksessään vieläpä enemmän tai vähemmän menestyvät.
Voin hyvin kuvitella valtion, jossa naiset hallitsevat kaikkia avainasemia ja joka siitä huolimatta on sekä miellyttävä paikka kunnon kansalaiselle että niin hyvin hoidettu, ettei se hevin romahda ensimmäisen kriisin tultua. Eiköhän sellaisia naisia ole olemassa riittämiin, vaikka heistä useimmilla ei taida olla tuota suurta ja jopa kohtuutonta pyrkyä yhä ylöspäin.
Mutta tämä oli siis vain kuvitelma. Pelkään pahoin, että käytännössä jo suuri naisten määrä päättävillä paikoilla luo valtioon sellaisen elementin, joka suistaa politiikan menemään siihen suuntaan, missä aita on matalin. Ehkä voisi muistaa senkin, että matriarkaatti lienee vallinnut silloin, kun ihmiskunta eli primitiivisintä kauttaan.
Mutta tämä on jo sivuseikka ja kenties asiatontakin.
Joka tapauksessa feministisen julistuksen mukainen ihannevaltio kuuluu dystopian piiriin. Lunatic fringe ei kuitenkaan liene koskaan, siis juuri koskaan päässyt asioista todella määräämään. Apujoukkoina pätevämmille toimijoille kaikenkarvaiset friikit kyllä ovat olleet.
Mutta ei myöskään huuhaa ole vailla mielenkiintoa. Katsokaapa vain, miten suurella kiihkolla feministeiksi julistautuvien piirissä sanoudutaan irti kaikesta tolkusta ja tervejärkisyydestä ja sillä jopa ylpeillään. Hyve sen sijaan on niissä piireissä vain ja ainoastaan pilkan aiheena ja sen mukaisesti myös häpeän ajan julistetaan olevan ohi.
Olisi kai yhtä tyhmää kuvitella tämän joukon kykenevän valtiota hallitsemaan kuin oli aikoinaan syytä pelätä taistolaisia, joilla tosiaan oli vain mitätön poliittinen kannatus ja vielä olemattomampi pätevyys, vaikka heidän julistuksensa tunki ulos joka tuutista, johtavista sanomalehdistä aina yleisradioon ja teatteriin.
Vai oliko sen kammoksuminen niin tyhmää? Onhan historiassa ennenkin nähty, miten utopia yrittää hallita. Kun maailmassa on riittävästi tahdottomia jees-miehiä, se saa siihen mahdollisuuden.