perjantai 29. heinäkuuta 2016

Eestirand



Eestirand

Prangli on viehättävä saari, joka sijaitsee suoraan Helsingistä etelään, Viron rannikolla. Kun lähtee Harmajalta suoraan pitkin 25. pituuspiiriä, joutuu sinne. Vieressä on pieni Kerin majakkasaari, jonka valon näkee yöllä vilkkuvan.
Tallinnaan kertyy Pranglista matkaa vähän yli kaksikymmentä meripenikulmaa, mutta sinne voi myös mennä yhteysaluksella, joka arkisin kulkee neljästi Leppneemen satamasta, Viimsin niemeltä.
Idyllisellä saarella on parikin pikku museota ja tietysti nykyään taas kirkko hautausmaineen. Itse asiassa hautausmaita on kaksi, joista toinen sijaitsee saaren kaakkoisosassa, paikassa jonka nimi näyttää olevan Eestirand. Nimi tuntuu luontevalta, sillä siellähän Viron manner häämöttääkin, sinisenä horisontissa.
Nimi tulee kuitenkin toisesta syystä. Kuten tunnettua, olivat kesä ja syksy 1941 katastrofaalisia puna-armeijan kannalta, eikä Viron rannikon ja Hangon valtaaminen auttanut punalipullista Itämeren laivastoa millään tavalla. Talvisota valtavine uhreineen osoittautui tosi paikan tullen mielettömyydeksi, joka pelkästään haittasi Neuvostoliiton sotilaallista ja poliittista toimintaa.
Kuten tunnettua, Neuvostoliitto joutui tyhjentämään sekä Hangon tukikohdan että Tallinnan meritse. Kuuluu historian ihmeisiin, että molemmat onnistuivat lopulta niinkin vähäisin uhrein, kuin sitten tapahtui. Amiraalien piirtelemät rannikkotykistön ampuma-alat eivät käytännössä merkinneet yhtään mitään, kun punalaivasto teljettiin Suomenlahden pohjukkaan, jossa se pysyi vuoteen 1944 saakka.
Se siitä ”geopolitiikasta”, joka velvoitti tai suorastaan muka pakotti Neuvostoliiton jatkamaan venäläisen imperialismin perinteitä. Järjen käyttö olisi tässäkin tapauksessa ollut verrattomasti parempi vaihtoehto.
Mutta kun jumalat tahtovat ihmisiä tuhota, he vievät ensin järjen. Tallinnan evakuointiin liittyy niin paljon pauketta, rätinää ja kuolemankauhua, että se ansaitsee paikkansa kaikkien sotahistorian rakastajien suosikkien joukossa. Siinä kuoli eri arvioiden mukaan 6000 - 17000 ihmistä, kaikki hyvin dramaattisella ja ikävällä tavalla.
Elokuun lopussa Tallinnasta Kronstadtiin suunnanneisiin saattueisiin kuului jopa yli 200 eri kokoista alusta, joista upposi useita kymmeniä. Teoksessaan Tallinna lahing 1941. Grenader 2013, antavat Mati Õun ja Hanno Ojalo uponneiden luvuksi 91 laivaa. Valitettavasti minulla ei nyt tässä ole kläytettävissäni Merisodan pikkujättiläistä, joka voisi antaa lukuja vertailtavaksi. Joka tapauksessa nämä luvut sijoittuvat niin sanoakseni yläkanttiin.
Suurin osa laivoista upposi ajettuaan Jumindan niemen kohdalle laskettuun miinakenttään. Osan upottivat syöksypommittajat ja myös pinta-alusten hyökkäykset ja saksalaisten rannikkotykistö Jumindan niemeltä käsin antoivat oman säestyksensä helvetin kakofoniaan.
Kirjoittajat esittävät, että suomalaisten laskemien miinojen osuus kaikista olisi ollut jopa kaksi kolmasosaa, mikä ei taida pitää yhtä meikäläisten tietojen kanssa. Heidän esittämänsä luvut ovat muutenkin suurimmasta päästä.
Joka tapauksessa niin tässä kuin muissakin vastaavissa yhteyksissä rannikkotykistön tosiasiallinen merkitys ei lainkaan näytä vastanneen sitä, mikä sille annettiin ennen sotaa tehdyissä laskelmissa. Laivat saattoivat kiertää kauemmas merelle, käyttää hyväksi pimeyttä, laskea savuverhon ja niin edelleen. Silloin tosin vaarana olivat miinat ja lentokoneet.
Pinta-alusten rynnäköt saattuetta vastaan onnistui pakenija torjumaan sotalaivojen tulella ja suomalaiset sukellusveneet näyttävät osallistuneen tässä tapauksessa vain miinanlaskuun. Myös suomalaiset lentokoneet rynnäköivät tämän kirjan mukaan, mutta verraten laihoin tuloksin.
Mutta takaisin Pranglin ”Eestirantaan”. Siellä sijaitsee hautausmaa, jonne on haudattu samannimisen laivan haaksirikossa kuolleita uhreja. Avomerikalastuksen tukialus Eestirand oli ajan oloissa varsin suuri höyrylaiva, uppoumaltaan 4688 brt ja pituudeltaan 115 metriä.
Eestirand otti kirjan mukaan kyytiinsä 3300 virolaista puna-armeijaan mobilisoitua miestä kun se lähti kohti Kronstadtia 23. elokuuta 1941 eli useita päiviä ennen sitä suurta saattuetta, joka sitten tapasi kohtalonsa Jumindan niemen kohdalla.
Eestirand pääsi vain Pranglin kohdalle, kun se sai kimppuunsa saksalaiset syöksypommittajat. Yksi pommi läpäisi laivan ja räjähti sen alla, täyttäen tiheästi miehitetyn ruuman vedellä. Toinenkin pommi osui ja tappoi heti puolensataa miestä.
Osa miehistä hyppäsi veteen ja kuolleita lienee kertynyt noin 550 henkeä. Osa pelastettiin saattueen muihin laivoihin. Eestirand juuttui pohjaan parin kaapelinmitan päähän Pranglin rannasta. Kirjan mukaan sen kimppuun kävi silloin vielä suomalaisen tunnuksin varustettu kone, joka ei tosin aiheuttanut tappioita.
Seuraavana aamuna vietiin haavoittuneita maihin Pranglin miesten avulla. Kuolleet haudattiin sinne, missä nyt on ”Eestirannan” nimellä tunnettu kalmisto. Kuolleita ei kuitenkaan näytä sinne saadun kovin paljon.
Puna-armeijaan rekrytoiduilla virolaisilla ei yleisesti ottaen ollut mitään halua päästä sotimaan ja niinpä mukana olleilta venäläisiltä otettiin pois aseet. Kun muista laivoista yrittivät puna-armeijalaiset tulla Pranglille, heitä vastaan avattiin konekiväärituli, kertovat kirjoittajat.
Pelastuneiden avuksi saapui sitten mantereelta Erna-pataljoonan miehiä, jotka auttoivat haavoittuneita mantereelle. Pranglin miehet auttoivat muonituksessa luovuttaen muun muassa kymmenen tonnia (!) suolakalaa.
Eestirand-laiva koki siis kovan kohtalon ja saksalaiset pommittivat vielä sen hylkyäkin. Sen sijaan 2762 mobilisoitua pääsi haaksirikon ansiosta kääntymään takaisin Viroon, missä varsin monien lienee kyllä ollut pakko ryhtyä palvelemaan toista miehittäjää.
Eestirannan hylky hinattiin sodan jälkeen Koplin lahteen ja sieltä Paljassaareen, jossa se leikattiin romuksi.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Arvot ja tavallisuus



Arvojen taistelu ja tavallinen ihminen

Kylmää sotaa ei voitettu vain aseilla, vaan myös arvoilla, sanoi presidentti Obama Varsovan huippukokouksessa taannoin.
Presidentti paheksui myös populismin nousua. Monet johtajatkin ovat sellaista tarjonneet kansoilleen ja menestyneet erinomaisesti. Presidentin viestinä oli, että on tärkeää osoittaa kansalaisille tällaisten johtajien olevan väärässä, kertoo Helsingin Sanomat. Muuten, myös meidän Sauli Niinistömme oli nyt hyväksytty osallistumaan presidentin illalliselle.
Onhan tässä mistä olla huolissaan. Populistit nimittäin istuvat myös jo Naton pöydässä, siellä, minne me emme oikeasti ole vieläkään päässeet, siellä ytimien ytimissä.
On merkille pantavaa, etteivät kokouksen soraääniä olleet Niinistö tai hänen kaltaisensa, vaan natomaiden Kreikan ja Puolan päämiehet. Kokouksen isäntä, Puola, sai presidentiltä jopa varoituksen. Naton arvoyhteisössä on muitakin ongelmia, kuten Turkki ja myös Ranskan presidentin Hollanden viestit Venäjästä saattavat olla ristiriitaisia. Sit venia verbis.
Aika ongelmallinen arvoyhteisöhän Nato siis tuntuu olevan. Sen on joka tapauksessa ilmeisesti syytä puolustaa arvojaan, mitä ne sitten lienevätkään, sillä ainakin ne ovat erilaiset kuin ne, joita Venäjä edustaa.
Naton huippukokous on vain yksi ilmentymä aikamme ahdistavuudesta. On tietenkin lähdettävä siitä, että länsimaiset arvot ovat oikeita siinä muodossa, kuin ne kulloinkin ilmenevät Yhdysvalloissa. Voimmehan vain kuvitella, millaisen reaktion herättäisi kaikkeinkorkeimmissa pöydissä se, joka olisi jämähtänyt niihin arvoihin, jotka USA:ssa vallitsivat vaikkapa 1950-luvulla tai esimerkiksi vielä 1970-luvulla! Siinäpä se olisi varsinainen häirikkö!
Populistit, jotka mielistelevät kansaa ja pyrkivät noudattamaan sen mielipiteitä, ovat nähtävästi todella aikamme todellinen vaara ja destabilisoiva tekijä. Ongelmasta tekee erityisen pirullisen se etteivät sen takana kuitenkaan viime kädessä ole vain johtajat, vaan heidät valtaan äänestänyt kansa itse.
HS:n kolumnisti Terho Pursiainen nousee kolumnissaan tavallisuuden tyranniaa vastaan. Hän ottaa sinänsä klassisen esimerkkinsä hieman kaukaa eli Aksel Sandemosen 1930-luvun romaanista.
Sivumennen sanoen, Sandemosen Jante ei ole norjalainen pikkukylä, vaan tanskalainen pikkukaupunki Nyköping, joka sijaitsee Jyllannissa Limfjordin rannalla ja on tunnettu äyriäisherkuistaan.
Turistin mielestä paikka on aivan hurmaava, mutta epäilemättä kirjailija tunsi asian paremmin kuvatessaan siellä kerran vallinnutta ahdistavaa ja samanlaistavaa henkeä.
Jante oli yhdenmukaisuuden painetta olennoiva yhteisö ja kuului siis siihen aikaan, jolloin sosiaalinen vaihto oli vähäistä ja yhteiskunta toimi sen mukaisesti.
Noista päivistä lähtien maailma on muuttunut rajusti, kuten jo Erik Allardt oikein ennusti. Yhteiskuntamme on nykyään pluralistinen ja lienee hyvin vaikeaa löytää enää paikkaa, jossa tuon menneen maailman henki vallitsee. Ainakaan sinne ei ole pakko jäädä.
Syystä tai toisesta kolumnisti joka tapauksessa on ottanut tällaisen muinaisjäänteen tähtäimeensä ja hyökkää tavallisuuden kimppuun. Sellaista on toki muuallakin kuin Suomessa, mutta eipä se siitä parane.
Tavallisuus ilmenee näköjään ainakin naisvihana, jota ilmaistaan tarkemmin selostamattomilla kuvottavilla tavoilla sosiaalisen median viemäreissä. Myös maahanmuuttaien sekä toisten seksuaalisen suuntautumisen erilaisuus ovat tavallisuuden hyökkäysten kohteena. Epätavallisuushan se on, joka näissä junteissa aiheuttaa tämän reaktion.
Sivumennen sanoen, juntti on termi, joka muistini mukaan tuli käyttöön 1970-luvulla ja jota nimenomaan käytettiin Helsingin ympäristökuntien, erityisesti Vantaan asukkaista. He näet eivät täyttäneet kaikkia oikeiden stadilaisten pikkukaupunkiegon omalle piirilleen kehittämiä kriteereitä.
Mutta tavallisuudesta puhuen, se ei kolumnistin todistuksen mukaan enää ole hillittyä eikä hurmaavaa, kuten aikoinaan oli porvarillisuus. Syynä on se, että aikamme teknologia on tehnyt jokaisesta oman elämänsä päätoimittajan. Jätkät ovat pilanneet jo tavallisuudenkin!
Ennen muinoin epätavallista tyydyttiin paheksumaan työpaikan kahvihuoneissa, mutta nyt tavallinen rahvas menee ja kirjoittaa oksennuksensa nettiin, jota koko maailma pääsee lukemaan.
Uustavallisuus ei ole hillittyä. Koko hiljainen enemmistö ei kyllä ole noussut rähjäämään. Tolkun  ihmisten vastuu on kuitenkin siinä, että he antavat militantin tavallisuduen rähjätä nimissään. Tämä hiljaisuus on kuitenkin äärimmäisyyksien kutupaikka.
Ilmeisesti siis tolkun tavallisten pitäisi nousta yhtenä henkilönä pois hiljaisuudestaan ja vastustaa noita tavallisia rähjääjiä.
Muuan ongelma on kuitenkin jäljellä: ehkäpä se tuntematon enemmistö ei olekaan noita tavallisia äänensä käyttäjiä vastaan vaan niiden puolesta? Mistä tiedämme, mitä mieltä enemmistön pitäisi demokratiassa olla? Pitäisikö meidän kysyä asiaa presidentiltä?
Kolumnin lopussa todetaan, että Brexit on todellisten, tavallisten, kunnollisten ihmisten juhla. Tätä mieltähän kaikkien demokratiaa kunnioittavien kai on oltava, pitipä äänestystuloksesta tai ei.
Ehkä kolumnistikin siis oikeasti tunnustaa, että demokratiassa tavallisille ihmisille on annettava mahdollisuus ilmaista nimenomaan oma mielipiteensä asioista, olipa se sitten tavallinen tai vähemmän tavallinen. Jälkimmäisten kohtalona on saada puolelleen vähemmän kannatusta.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Obor



Obor

Harva on tainnut edes huomata, että Nordenskiöldin jälkeen on parikin suomalaista pienalusta kulkenut läpi koillisväylän.
Purjevene Lena (lenayacht.tumblr.com) ja purjevene Sarema (www.sarema.fi/) ovat lisäksi menneet läpi luoteisväylänkin eli siis kiertäneet Pohjoisnavan.
Tämä ei tietenkään ole ollut mitään leikintekoa, mutta ymmärtää saattaa, että matka, jonka voi tehdä purjeveneellä, onnistuu myös nykyaikaisella rahtilaivalla.
Venäjä onkin alkanut panostaa pohjoiseen meritiehensä ja Vladivostokin kaupungista yritetään kehittää yhtä maailmankaupan napaa, jonka etuihin kuuluisi myös lyhyt meritie Eurooppaan.
Koska Euroopassa yksi reitin etappi ja mahdollinen pääte on Murmanskissa, kiinnostaa tämä liikenneväylä myös suomalaisia ja siihenhän on vuosien mittaan paljon toiveita sijoitettu. Arktisia murtajia tehdään taas Suomessa ja kohta varmaan muutakin aihepiiriin liittyvää. Toivokaamme parasta projektille.
Pohjoinen meritie on yksi niistä suuren luokan uutuuksista, jotka saattavat mullistaa maailmaamme tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
Kiina, jonka kehitysmaakausi alkaa olla lopuillaan, kuten voidaan havaita sen talouskasvun maltillistumisesta teollistuneiden maiden tasolle, ei ole kutistumassa keskisuureksi taloudeksi, vaan pursuaa yhä dynaamisia suunnitelmia, joista suurin on OBOR.
Kyseessä on itse asiassa valtava kokonaisuus, johon liittyy erilaisia suunnitelmia ja projekteja teistä ja rautateistä kaivoksiin ja voimaloihin. Nimi tulee englanninkielisistä sanoista one belt  one road.
Tässä ”belt” hieman omituisesti viittaa maayhteyksiin ja ”road” taas meriteihin. Molemmat joka tapauksessa yhdistävät Kiinaa  muuhun Aasiaan ja Eurooppaan. Niistä on myös käytetty nimitystä ”silkkitie”.
Vanhan silkkitien tehokkuus liikenneväylänä ei ollut kovin suuri. Siitä huolimatta kamelikaravaanien mukana kulki vuosituhansien mittaan valtava määrä silkkiä, mausteita ja muita idän tuotteita länteen jo Rooman valtakunnan aikana.
Nyt uusi silkkitie tulee tiettävästi tarjoamaan nopean yhteyden, joka kukaties muuttaa koko maailmankaupan tasapainoa. Pelkkä tie ei ole koko asia, sen varteen tehdyt sijoitukset taitavat olla se varsinainen pihvi.
Tällä hetkellä maailmankaupan keskus on USA, joka on sekä Euroatlanttisen, että Tyynenmeren yli suuntautuvan Amerikan ja Aasian kaupan kohtauspaikka. Kukaties Kiina tulevaisuudessa on samassa roolissa Euroopan ja Amerikan välissä, arvelee The Economist.
Suuret liikenneväylät ovat aina kiehtoneet imperialistista mieltä. Muistamme brittien Kap-Kairo-suunnitelman ja saksalaisten Bagdadin radan. Se, joka rakentaa tällaisia väyliä, pyrkii niitä myös hallitsemaan ja ulottaa epäilemättä ainakin taloudellisen valtansa kyseiselle alueelle.
Mutta kaupan ideanahan on molempien osapuolten hyöty. Niinpä alueen valtiot ovat yleensä suurella innolla tarttuneet tilaisuuteen ja ruvenneet yhteistyöhön kiinalaisten kanssa. Sitä paitsi Kiinan suuri läsnäolo tarjoaa esimerkiksi Keski-Aasian kansoille tasapainoa Moskovaa vastaan.
Toki venäläisetkin ovat asiassa mukana. Tunnettu Siperian kaasuputki on ilmeisesti tällä hetkellä OBORin suurin projekti, arvoltaan 55 miljardia dollaria.
Suuria ovat muutkin projektit ja Kiina on The Economistin mukaan ilmoittanut investoivansa OBOR-maihin peräti neljä biljoonaa dollaria (4 000 000 000 000) eli siis neljä miljoonaa miljoonaa. Marshall-avun määrä oli aikoinaan 130 miljardia (130 000 000 000) dollaria. Tosin ei sanota, millä aikavälillä tämä tapahtuu.
OBORin vaikutus näkyy jo nyt Euroopassa, missä Kiina on hankkinut muun muassa enemmistön Pireuksen satamasta. Suuria investointeja on tapahtumassa muuallekin, indonesiasta ja Kazakstanista Kaukasukselle ja Eurooppaan saakka. Tien toinen pää sijaitsee Rotterdamissa ja sinne haarautuu kaksikin tietä myös Moskovasta. Jopa Kenia kuuluu merireitin varrelle.
Merta pitkin on suuria lasteja toki kulkenut jo iät ja ajat, mutta maitse kulkeva reitti on hyvin haastava. Olen itse kulkenut Urumqista Kashgariin kulkevan osuuden ja jo silloin, puolenkymmentä vuotta sitten, näkymä oli lievästikin sanoen imponoiva.
Koska tie kulki Tien –Shanin vuoriston laitaa, koettelivat sitä keväisin vuorilta vyöryvät vesivirrat, jotka laskivat Takla-Makanin autiomaahan. Vesien hallitsemiseksi oli pitänyt rakentaa valtava määrä eräänlaisia tulvamuureja, jotka ohjasivat virrat uomiin, joiden kautta ne alittivat tien. Silti se tie oli aina silloin tällöin poikki.
Myös autiomaan hiekkamyrskyt vainoavat sekä tietä, että niitä hämmästyttävän reheviä viljelyseutuja, jotka kiinalaiset ovat onnistuneet valtaamaan autiomaalta. Seutu teki erittäin hyvinvoivan vaikutuksen, poikkeuksena uiguurikylät, jotka elelivät vanhoillaan ja aikaansaivat valtavasti hiilenkäryä saslikkeja paistellessaan.
Vaurauden merkki se toki on sekin, mutta ei verrattavissa han-kansan kansoittamiin viiden tähden hotelleihin, ja muihin komeisiin rakennelmiin, joita oli jokainen keidas kirjavanaan.
Silkkitien pohjoinen haara, joka kulkee Sinkiangin pohjoisosaa myötäillen, näyttää olevan valittu oborin pääkanavaksi tällä suunnalla. Toinen vanha haarahan menee saman autiomaan etelälaitaa ja vie myös Kashgariin, jonka valtava basaari lyö eurooppalaisen ällikällä.
Merkittävää siellä myös on tai ainakin oli, että väki vaikuttaa hyvinvoivalta ja huumorintajuiselta, mikä kertoo tietystä tyytyväisyydestä elämään.
Ovathan kiinalaiset aika poikia rakentamaan vaikkapa pikarautateitä. Siitä sain itsekin vakuuttua matkustaessani muutamia kymmeniä kilometrejä yli 400 kilometrin tuntinopeudella. En kuitenkaan usko, että sellaista voidaan pystyttää aavikoiden hiekkamyrskyihin. Ihminen on sentään niiden luonnonvoimien keskellä aika pieni.
Mutta ehtiihän sitä vähemmälläkin. Kuten The Economist kiteyttää, rakennuspalikat ovat jo paikoillaan ja ensimmäisen projektit käynnissä. OBOR alkaa jo haastaa sitä vanhaa käsitystä, joka pitää Eurooppaa ja Aasiaa toisistaan erillään sijaitsevina markkina-alueina.
Vieraat tulevat siis Eurooppaan ja erityisesti Venäjän imperiumiin myös idästä. Keskuksen valtakunnan väki ei taida hyväksyä ajatusta, että tämä olisi taas yksi barbaarien invaasio Eurooppaan. Onko se sitä kuitenkin meidän kannaltamme?
Ken elää, hän näkee.