torstai 16. helmikuuta 2017

Karjalankannas



Karjalankannas

Milla Hannula, Kiistamaa. Venäjän Karjalankannas. Kiuas 2016, 170 s.

Vuosi 1812, oli yksi maamme kohtalonvuosista. Se oli Karjalan palautuksen vuosi.
Venäjä oli tunkenut luoteisrajaansa yhä kauemmas Pietarista kautta 1700-luvun. Vuonna 1721 valloitettu Viipuri muodosti ”tyynyn” uudelle pääkaupungille, kuten Karl Marx asian ilmaisi ja kun tyytymätön Ruotsi sitten hyökkäsi revanssi mielessään, vietiin raja aina Kymijoelle asti.
Tämäkään ei Ruotsia lannistanut ja sen hyökkäys Kustaan sodassa 1788 olisi ollut vakava vaara Pietarille, mikäli kaikki olisi mennyt suunnitelman mukaan.
Niinpä Suomen valloitus vuosina 1808-1809 oli paljon enemmän kuin vain Napoleonin mieliksi suoritettu pakotetoimi. Uusi raja muutti tarpeettomaksi tai ainakin toissijaiseksi suurella vaivalla tehdyn Ruotsinsalmi-Lappeenranta-Savonlinna puolustuslinjan. Venäjän länsiraja oli nyt Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella.
Niinpä rajanmuutos oli mahdollinen myös Suomen itäisellä sivulla. Kymijoen linjassa ei strategisesti ollut mitään vikaa, mutta kun suuriruhtinaskunnan rajalla oli todellista juridista ja kaupallista merkitystä, tarjosi Karjalan ja Itä-Savon jälleenyhdistäminen suuriruhtinaskuntaan tiettyjä etuja.
Asia ei kuitenkaan ollut tällä selvä. Niin sanotun Vanhan Suomen alueella oli venäläisellä suuraatelistolla paljonkin niin sanottuja lahjoitusmaita ja siirtyminen suuriruhtinaskunnan lakien alaisuuteen rajoitti pahoin lahjoitusmaaherrojen asemaa.
Niinpä Pietarissa oli tätä asiaa vastaan melkoinen oppositio Aleksanteri I:stä vastaan, joka muutenkin oli epäsuosittu Napoleonia myötäilevän politiikkansa ja Ruotsin-sodan takia.
Raja kuitenkin muutettiin. Päätös tehtiin vuoden 1811 lopulla ja pantiin toimeen seuraavana vuonna. Suomalaiset pitivät asiaa niin sanoakseni lottovoittona ja yhtenä uuden esivallan suurista suosionosoituksista. Suomella ei ollutkaan uudessa asemassaan mitään valittamista.
Niinpä Karjala siis palautettiin, mikä merkitsi muun muassa sitä, että suuriruhtinaskunnan raja Karjalankannaksella oli lähimmillään, -ns. Kuokkalan mutka huomioiden- vain vähän yli 30 kilometrin päässä Pietarista, joka tuohon aikaan ei tosin vielä ollut miljoonakaupunki, mutta kasvoi nopeasti sellaiseksi saman vuosisadan kuluessa.
Riihimäen-Pietarin radan valmistuttua vuonna 1870 ja Pietarin kasvaessa nopeasti kaksimiljoonaiseksi metropoliksi, tuli Kannaksella ahdasta ja kesäasutus levisi voimakkaasti myös Suomen puolelle. Vallankumoukseen mennessä oli rantapitäjissä, Kivennavalla ja Uudellakirkolla jo paljon enemmän venäläisiä kuin suomalaisia, etenkin kesäisin.
Tämä johti suunnitelmiin ja jopa päätökseen rajan muuttamisesta. 1900-luvun alussa Kannasta oli venäläisellä puolella syystäkin alettu pitää vaarallisena konspiraation ja pommitehtailun pesänä, jossa separatistiset suomalaiset virkamiehet suojelivat valtakunnan vihollisia.
Rajan muuttamisesta sitten päätettiin, mikä aiheutti suomalaisella puolella kiivaan isänmaallisen reaktion. Muuan tunnettu russofiilikin tokaisi masentuneena, ettei tässä kai naapurisuhteiden kannalta ole muuta tehtävissä kuin opetella ampumaan.
Eino Leino runoili:
Karjalan kannas on vartiopaikka,
Karjalan kannas on kaunein paikka
seisoa, kaatua, suuttua, surra,
vaan ei vierahan kakkua purra,
ei olla pajarin poikien orja,
vaan olla vapaa, suora ja sorja,
uskoa oikeuden voittavan voimaan,
toivoa tuomion torvia soimaan,
Karjalan kannas on teidän,
Karjalan kannas on meidän!

Rajaa ei kuitenkaan muutettu, vaan Rajajoelta lähtevä linja palveli lähtökohtana myös niissä rauhanneuvotteluissa, joita käytiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä, aluksi Berliinissä vuonna 1918 ja sittemmin Tartossa vuonna 1920.
Tartossa sovittiin rajan, siis tuon vuoden 1812 rajan pitämisestä ennallaan. Siinä Suomen tasavalta sai alueen, johon kuului myös mahtava linnoitus Inonniemellä. Sopimuksen mukaan se tuhottiin.
Joka tapauksessa nöyryytetyt bolševikit saivat myös merellä rajan, joka jätti Itämeren laivaston aivan pieneen loukkoon, josta sen ulospääsy oli mahdollinen vain kapeita käytäviä pitkin Suomenlahden saarten, kuten Suursaaren kohdalla.
Kansallisuusperiaatteen kannalta kaikki oli erinomaisesti. Suomalaiset säilyttivät ne rajat, joiden sisäpuolella he olivat asuneet vuosisatoja. Rajajoen linja oli alkupäästään sama kuin jo vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhassa. Oikeus oli tapahtunut ainakin Kannaksella, vaikka osa ylioppilasnuorisoa ei hyväksynyt järjestelyjä Itä-Karjalan osalta.
Kuten tiedetään, Neuvostoliitto oli uuteen rajaan tyytymätön ja erityisesti ajan superaselajin, laivaston kannalta se olikin aika masentava. Mutta maantiede oli maantiedettä ja suomalaiset asuivat siellä, missä olivat aina asuneet. Ei kai tilanne heidän vikansa ollut?
Kuusisen hallituksen kanssa vuonna 1939 suoritettu aluevaihto antoi Suomelle Itä-Karjalan karjalaiset alueet eli toteutti Suur-Suomen. Vastapainoksi Suomi luovutti Neuvostoliitolle Karjalan kannaksen Koivistolta itä-länsisuunnassa kulkevaa linjaa pitkin. Siis etupäässä Suomenlahden rannikkoalueen. Tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu ja sen voimassaolo jäi vain paperille. Toki se todistaa jotakin venäläisen osapuolen oikeata rajalinjaa koskevista näkemyksistä.
Talvisodan jälkeen päätettiinkin sitten palauttaa Pietari Suuren raja vuodelta 1721. Miksi tyydyttiin juuri siihen vuoden 1743 rajan asemesta, ei ole selvää. Jälkimmäinen joka tapauksessa olisi saattanut olla maallemme ylivoimainen, mikäli evakuoitu väestö olisi siinäkin tapauksessa yritetty nopeasti integroida asuttamalla.
Joka tapauksessa vasta jatkosodan jälkeen alettiin järjestelmällinen suomalaisuuden hävittäminen kannakselta ja sepitettiin taruja sen ikimuistoisesta venäläisestä historiasta. Paikannimet vaihdettiin byrokraattien virkatyönä ja niiden typeryys onkin asiasta jäänyt pysyvä muistomerkki, kuten muuan venäläinen alan tutkija on todennut.
Kaiken kaikkiaan Kannaksen historia on koko maailman mitassakin hyvin poikkeuksellinen tarina. alueen nykyinen asujamisto tiedostaa tämän yleensä hyvin ja monet ovat viime vuosikymmeninä alkaneet etsiä alueensa historiasta kertovia muistomerkkejä jaa selvittää sen tarinaa.
Viipurin osalta aivan erityisen maininnan ansaitsee ”Mikko” alias Mihail Kostolomov, intohimoinen kotiseutututkija, joka viime vuonna valitettavasti poistui elävien joukosta, suureksi vahingoksi sekä Viipurin ja Kannaksen että myös laajemmin Suomen ja Venäjän kulttuurille ja kansojen yhteisymmärrykselle.
Kannaksen historiaan liittyy paljon verta ja tulta, väkivaltaa ja vääryyttä. Toisaalta nämä traagiset vaiheet ja se valheen verho, joka on yritetty niiden eteen nostaa, on myös nostanut esiin monia intellektuelleja, joille totuus ja oikeus on tärkeämpi kuin ontto valhe.
Vuoden 1812 raja saattoi tuskin jälkikäteen arvioiden olla kestävä. Miten sen geopoliittinen dilemma olisi voitu ratkaista on kysymys sinänsä. Käytännössä se ratkaistiin brutaalilla voimalla, mikä nyt lienee molemmin puolin pakko tunnustaa huonoksi tavaksi.
Milla Hannula on kirjassaan kosketellut tämän alueen ja sen historian problematiikkaa etenkin sen nykyisten asukkaiden kannalta. Hän on myös haastatellut niitä venäläisiä, joilla kannaksen oikean historian palauttaminen on sydämenasia.
Kirjaa voi suositella kaikille niille, jotka haluavat tutustua tähän aiheeseen pintaa syvemmältä.
Muuten: Tekijä esittelee kirjaansa Pietari-seuran tilaisuudessa Helsingin yliopiston Makula-laitoksen Venäjä-huoneessa (Unioninkatu 38 A, käynti ortodoksista pikkukirkkoa vastapäätä) maanantaina 20.2. alkaen klo 18. Kaikki tervetulleita!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Menneen ajan Helsinki



Pariisilainen näkökulma

Louis Léouzon Le Duc, Pariisista Pohjantähden alle. Suomentanut ja toimittanut Marja Itkonen-Kaila. SKS 2001, 312 s.

1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa alkoi ulkomaisia matkailijoita saapua Suomeen ja heidän kertomuksensa tarjoavat tänäänkin hyvin kiinnostavia välähdyksiä ajan arkipäivään. Joukossa oli väkeä venäläisistä italialaisiin ja englantilaisiin.
Paradoksaalisesti juuri kaikkien banaaleimmat asiat näyttävät noissa muistelmissa nyt erityisen kiinnostavilta, koska niistä on vähiten kuvauksia. On siis käynyt kuin perhealbumissa. Juhlista ja erikoisista tapahtumista on kuvia, mutta ainiaaksi kadonnut arkipäivä loistaa poissaolollaan.
Ulkomaalaiselle, ainakin mikäli hän tuli maailman sivistyksen pääkaupungista, oli meikäläinen elämäntapa jo täyttä eksotiikkaa. Tai ainakin osittain se oli sitä ja tietenkin maksoi vaivan esittää nimenomaan joita omituisuuksia, jotta lukija voisi pitää kirjaa lukemisen arvoisena.
Osittain 1800-luvun alkupuolen tai puolivälin Helsinki nimittäin tuntui pariisilaisestakin varsin kotoiselta. Myös Helsingissä oli Pariisinsa. Parempi herrasväki puhui ranskaa ja jotkut jopa erinomaisesti, sitä lapsena natiivilta mamsellilta opittuaan.
Niinpä Lóuzon Le Duc, kreivitär Emilie Musin-Puškinin kotiopettaja saattoi järjestää Helsingissä ranskankielisiä teatteriesityksiä ja löysi myös yleisöä luennoilleen Ranskan kirjallisuudesta. Hänen palkkansa oli todellinen herrasmiehen palkka: 4000 ruplaa vuodessa.
Helsingissä oli oikeastaan vain kaksi todellista kaunotarta ja maailmannaista, molemmat Stjernvallin tyttäriä: Kreivi Vladimir Musin-Puškinin, Suomeen karkotetun dekabristin edellä mainittu Emilie-vaimo ja hänen sisarensa, upporikkaan ruhtinas Demidovin vaimo Aurora, joka sittemmin nimellä Karamzin on jäänyt muistiimme.
Ei herrasväen määrä ihan tähän rajoittunut, mutta vain kaksitoista perhettä niitä oli, jotka olivat mielestään kyllin hyviä seurustelemaan keskenään ja järjestivät salonkeja ja muita tapaamisia, kuka viikoittain, kuka harvemmin. Näissä tilaisuuksissa kävi yhtensä 50-100 henkeä, korkeintaan kaksisataa.
Venäjän kielen ja kirjallisuuden professorina toiminut Jakov Grot, myöhempi kruununperillisen koriopettaja ja akateemikko sai myös armon tulla näihin tilaisuuksiin ja piti niitä aika tylsinä. Stjernvallin tyttäret olivat hänen mielestään aika poispilattuja, kun kunnon kilpailua ei ollut, toisin kuin Pietarissa.
Mutta Le Duc ei ollut vain seurapiirien liepeillä viihtyvä liehtari, vaan teki merkittäviä töitä, kääntäen muun muassa Kalevalan ranskaksi. Hän siis osasi myös Suomea. Sitä paitsi hän matkaili maata ristiin rastiin komennettuna etsimään materiaalia Napoleonin sarkofagiin, kunnes löysi sitä Itä-Karjalasta. Sarkofagiahan voimme yhä ihailla invalidikirkossa. Aikoinaan se herätti myös monenlaista kritiikkiä, kuten muistelija kertoo.
Kaikki suomalaiset eivät olleet yhtä ihastuneita Le Duciin ja jokunen mainitsikin häntä suurvalehtelijaksi. Teoksellaan Le Finlande Le Duc valittiin vuonna 1850 Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjeenvaihtajajäseneksi. Tämäkin osoittaa, ettei hän ihan satuja paperille päästellyt, vaikka joskus voi havaita hänen esittävän ominaan lainauksia toisilta kirjoittajilta esim. tapainkuvauksissa.
Joka tapauksessa Le Duc nimittää Helsinkiä kiinnostavaksi paikaksi ja katsoo sen erinomaisesti ansaitsevan pääkaupungin arvonimen. Olihan monumentaalinen keskusta hänen saapuessaan vuonna 1842 jo rakennettu ja kaupungissa oli komeat 15000 asukasta. Myös kaasuvalo kuului katukuvaan. Öisin saattoi paikalle ilmaantua susiakin.
Kirjoittajalla on hauskoja anekdootteja Helsingin vallasväestä, jolla toisinaan oli laajaa kokemusta maailman mondeeneista keskuksista. Melkoisia persoonia ja myös ilmettyjä valehtelijoita näyttää olleen liikkeellä.
Kuvaukset teatteriesityksistä ovat sangen eläviä. Erityisesti mainittakoon mysteerinäytelmä Tiernapojat, jonka sen aikaiset sanatkin on merkitty muistiin.
Joulun vietosta on muutakin kiinnostavaa. Niinpä siellä esiintyi joulupukki, jolla oli neljä jalkaa, kuten pukeilla yleensäkin. Sitä paitsi joulupöydän kunkkuna oli jo tuolloin kinkku. Se ei siis tullut muotiin vasta 1930-luvulla, kuten jotkut ovat väittäneet, mutta saattoi toki yleistyä vasta silloin, kansan varallisuuden kasvaessa.
Helsingin ohella Le Duc vieraili myös Suomen Manchesterissa, Turussa, joka myös sai sangen sympaattisen arvostelun. Turun vankilan ja rangaistusjärjestelmän kuvaus ansaitsevat huomiota. Samoin se tieto, että kaikilla oli jo pikkupojasta lähtien puukko vyöllä ja että he myös käyttivät sitä herkästi tappeluissa.
Kiinnostava on myös kuvaus Viaporista, joka, kuten tunnettua, eli omaa, Helsingistä eristettyä venäläistä elämäänsä.
Suomen kansakunta yksilötasolla saa kirjoittajalta tunnustusta. Hänen huomionsa mukaan siltä tosin kokonaisuutena puuttui poliittinen kyvykkyys. Argumentti on ilmeisesti sama kuin muillakin tuon ajan ja myöhempienkin aikojen tarkkailijoilla: suomalaiset eivät ole koskaan muodostanut valtiota. Ergo: suomalaiselta kansalta puuttuu valtiota muodostavaa kykyä.
 Joidenkin mielestä tästä seurasi myös se, että jonkin toisen kansan on aina hallittava suomalaisia. LeDuc ei suoraan sano näin, vaan toteaa, että ylpeys ja voittamattomuus ilmenee yksilöissä, mikä riittää kansallisen luonteen turvaamiseen ja säilyttämiseen. Muuten, arkisissa töissään suomalainen oli juro ja verkkainen. Hänellä oli kuitenkin ylpeä mieli ja inspiraation saadessaan hän oli vertaansa vailla oleva runoilija.
Kirja sisältää myös jännittäviä kertomuksia matkoilta Suomessa ja Suomeen, erityisesti kesällä pitkin Suomenlahtea ja talvella Ahvenanmeren yli. Kaikki on sangen viihdyttävää ja lukukelpoista.
Tämän kirjan kohdalla täytyy antaa erityinen tunnustus kirjan ansiokkaalle kääntäjälle ja toimittajalle. Marja Itkonen-Kaila on nähnyt suuren vaivan laatiessaan kirjaan erittäin perusteelliset ja kiinnostavat kommentaarit.  Ne on ehdottomasti syytä lukea.
Koska samalta ajalta on käytettävissä esimerkiksi Jakov Grotin ja Pjotr Pletnjovin kirjeenvaihto, on ollut mahdollista valaista monipuolisesti sitä maailmaa, josta kirja kertoo.  Kommentoijan eväät eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Bibliografia on laaja ja osoittaa osaltaan syvällistä aiheen tuntemusta.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Beatlesin syvempi merkitys



Musiikin jälkeen

Muistan, ettei Beatlesien musiikki koskaan temmannut minua mukaansa. Kuulin siinä lähinnä yhdentekevää määkimistä, jossa aina joskus näkyi olevan tavoiteltu jonkinlaista nokkeluutta tai herttaista kivan kokemusta.
En tietenkään voinut olla havaitsematta, että samaan aikaan miljoonat nuoret ympäri maailmaa alkoivat kiivaasti fanittaa beatlesien musiikkia ja habitusta. Tämä oli kuitenkin tuttua jo Elviksen ja muiden rokkarien touhuista, joissa hypetys saavutti uskomattomia muotoja ja mittasuhteita. Huonekalujen särkeminen ja tyttöjen pyörtyileminen kuului asiaan, koska se kuului asiaan. Tässä oli jotakin uutta.
Seurasin jonkin verran englantilaisia lehtiä ja ymmärsin, että kyseessä oli nuorison kahtiajako ryhmiin mods and rockers. Biitlemannit olivat noita edellisiä ja kunnostautuivat enempi tai vähempi feminiiniseen vivahtavalla pukeutumisella ja käytöksellä. Myöhemmät hipit olivat heille sukua.
Suomessa koko tämä kulttuuri tuntui aika keinotekoiselta ja tarpeettomalta ainakin niistä, joita tanssilavat kiinnostivat muusta syystä kuin musiikin kuuntelemisen ja sillä erottautumisen paikkana.
Mutta suuren maailman kulttuuri tai sen puute oli tuomittu leviämään myös meille. Agraarisen Suomen väistyessä ja koulutuksen lisääntyessä pop-kulttuuri kuului niihin valtaväyliin, joiden kautta kansainvälistyttiin.
Saattaahan myös jalkapallo olla objektiivisesti arvioiden vailla kaikkea rationaalista sisältöä, mutta siitä huolimatta se kuuluu tämän maailmanajan suurimpiin ja kalleimpiin huviteollisuuden ilmentymiin valtavine stadioneineen ja huligaanitureismeineen.
Pop-kulttuurin merkitystäkään ei kannata yrittää arvioida sen älyllisen, moraalisen tai taiteellisen sisällön perusteella. Sen ilmaantuminen sinänsä oli vallankumous. Voidaan sanoa, että siinä tyhmyys ja alkukantaisuus ottivat selkävoiton jalostuneesta ja ylevästä, mutta sehän ei kumoa asian merkittävyyttä, päinvastoin.
Espanjalainen filosofi José Luis Pardo on kirjoittanut kirjan Esto no es música. Introducción al malestar en la cultura de masas. Galaxia Gutenberg 2016. 492 s. Malestar tarkoittanee tässä levottomuutta. Kai se voisi myös pahoinvointia olla.
Postmodernismin innoittama kirjoittaja lähtee liikkeelle kollaasista, jossa esiintyy merkillinen kokoelma ihmisiä: Beatlesit madame Tussaudin nukkeina, Edgan Allan Poe, Aldous Huxley, Bernard Shaw, Oscar Wilde, Karl Marx, Mae West, Marilyn Monroe, Stan Laurel, Oliver Hardy ja Sonny Liston sekä eräitä muita.
 Itse asetelma kuin myös henkilöhahmojen kirjavuus tuo mieleen Ilja Glazunovin maalauksen XX vuosisadan mysteeri/Мистерия XX века. Kyseessä kuitenkin näyttää tällä kertaaolevan Sgt. Pepper’s Lonelyhearts’ Club. Kollaasista on erilaisia versioita, mutta yhteistä niille on korkea- ja matalakulttuurin sekoittuminen. Se oli aikansa vallankumous.
Pardo kehittelee teemasta mitä moninaisimpia polkuja, kuljettaen mukanaan Platonin, Nietzschen ja postmodernien filosofien työkaluja ja niitä välillä käytellenkin
Se maailmankuva, joka maalataan tuon kollaasin pohjalta ei ilmeisestikään ole tai edes pyri olemaan objektiivisen tai tieteellisen ajattelun piirissä sanan vanhassa merkityksessä. Sen sijaan se tuo mieleen Egon Friedellin metodin, jota hän kutsui diletantismiksi.
Kirjasta löytyy vastaavanlaisia välähdyksiä ja anekdoottimaisia tiivistyksiä ja vertauksia. Asiat voisi nähdä toisinkin, mutta on jo sinänsä kiinnostavaa, että ne tulee nähneeksi ja että ne korotetaan merkitykseen, joka kenties on suhteeton, mutta ajatuskokeena usein hyvinkin kiinnostava.
Yksi syntyvän pop-kulttuurin ulottuvuuksista on koomisuus. Tämä elementti on säilynyt myös sarjakuvien nimessä. Sarjakuvatkin ovat itse asiassa parodiaa ja niillä on samanlainen funktio kuin ite-taiteilija Simon Rodian kyhäämällä pienoispilvenpiirtäjien kokoelmalla Nuestro pueblo -Meidän kaupunkimme.
Itse asiassa pilvenpiirtäjätkin ovat koomisia jääväthän ne pilvet sinne missä ovat, mutta toisaalta ne kuvastavat mahdollisuutta nousuun, jokaiselle. Ainakin nyt hississä, mikäli paikka herrahississä jäi arvonnassa saamatta.
Popkulttuurin saavutettavuus kaikille joka tapauksessa on olennainen osa sen merkittävyyttä. Rodia pystyi tekemään jotakin. Hänen rahansa riittivät sementtiin ja harjateräkseen, jota tarvittiin omituisen ja naurettavan häkkyrän aikaansaamiseen, mutta sepäs juuri oli jotakin.
Asian ydin oli siinä, että kuka tahansa saattoi nyt olla jotakin. Muuan italialainen maankiertäjä oli jo 1800-luvun lopulla tullut joksikin tappamalla keisarinna Sissin. Joku Mae West saattoi tulla miljoonien idoliksi ilman sen kummempia lahjoja.
Entä Beatlesit? Kirjoittaja tuntuu ottavan hyvin vakavasti heidän biisiensä sanat ja asettaa myös jonkun Bob Dylanin latteuden tyyppiä the times they are a-changin’ suorastaan apokalyptiseen merkitykseen.
Eikö ollutkin nerokasta sanoa, että ajat olivat muuttumassa? Jos näin oli asia, mikä arvo silloin jäi menneisyydelle ja mikä tuli tulevaisuudelle?
No niin. Suurimmassa yksinkertaisuudessa saattaa hyvinkin piillä suurin syvällisyys, kuten erityisesti japanilaisen kulttuurin piirissä on oivallettu. Ehkä sentään ensimmäisen pop-sukupolven merkitys ei ollut siinä, mitä he sanoivat, vaan siinä, että he sen sanoivat ja saivat sillä suosiota.
Ajatelkaamme nyt vaikka John Lennonia. Tämä liverpoolilainen pystymetsän kasvatti tuskin lienee koskaan ajatellut mitään erityisen omaperäistä eivätkä hänen teoksensa kulu oppineiden tai edes peruskurssia suorittavien käsissä.
Hän oli kuitenkin se, joka sanoi olevansa suoritumpi kuin Jeesus ja hän nimenomaan tarkoitti, sikäli kuin ymmärrän, että hän oli myös parempi ja nykyajalle sopivampi johtotähti.
Toki tämä herätti vastaväitteitä, jopa paheksuntaa. Asian ydin on kuitenkin siinä, ettei Lennonia tämän vuoksi haastettu oikeuteen tai vaikkapa kivitetty.
Sikäli kuin tiedän, hänet murhattiin hieman samasta syytä kuin keisarinna Sissi -siksi, että joku halusi tehdä jotakin. Onko herostraattinen kuuluisuus elinkautisen vankeuden väärtti, on jokaisen vallassa itse arvioida, mutta totuus on, että se on kaikille tarjolla.
Mutta ajatelkaapa sitä, että joku missä tahansa islamilaisessa valtiossa menisi ja sanoisi olevansa Muhammedia kuuluisampi. Siinä vaiheessa, kun tuo sanoma saisi samanlaisen vastaanoton kuin oli aikanaan Lennonilla, voisi sanoa tapahtuneen jotakin hyvin merkittävää.
Pardan kirja on sekä hauska että omituinen. Barcelonalaisen kirjakaupan myyjä ositti suosiotaan valinnalle, joten en ole ainoa, jota kirja ainakin kiehtoo, vaikka en tunnekaan löytäväni siitä kestävää viisautta. Kaiketi sellaista ei ole edes kuviteltu edes mahdolliseksi tässä postmodernien installaatioiden maailmassa.