maanantai 23. toukokuuta 2016

Yksitoista jaloa totuutta



Yksitoista jaloa totuutta ja kulttuuriosaston tehtävät

Merkillepantava suuntaus aikakautemme intellektuaalisessa kentässä ovat värityskirjat aikuisille tai siis ikääntyville henkilöille. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, ”aikuisuutta” missään arvoväritteisessä hengessä ei toki sovi ajatella olevan olemassa eikä myöskään ole erityistä syytä ajatella, että leikki-iän tulisi jossakin vaiheessa mennä ohi.
Eipä siinä mitään, lapset, etenkin tietyssä maagisessa iässä saattavat yltää huikeisiin filosofisiin oivalluksiin ja etenkin kysymyksiin. Väristyskirjat eivät ehkä ole omiaan päästämään heidän neronleimauksiaan oikeuksiinsa, mutta onhan niiden täyttäminen kivaa askartelua, joka saattaa tuoda tietynlaista tyydytystä.
Sarjakuva, myös värittämätön, on myös yksi nykykulttuurin suuri innovaatio. Jo vuosien ajan on sarjakuvan avulla esitetty myös vakavina pidettyjä asioita. 1960-luvun Kuvitetut klassikot olivat kiinnostava yritys lisätä lasten tietämystä kulttuurista myös tätä kautta. Tavoitetaso ei ehkä ollut kovin korkealla.
Sen jälkeen sarjakuvien aluevaltaukset ovat vain jatkuneet. Merkittävien filosofien ajatuksia on saatavana sarjakuvina, samoin historian tärkeiden tapahtumien kuvauksia ja niin edelleen. Ja eihän keino asiaa pahenna. Eikö ole parempi saada nuori ihminen ymmärtämään jotakin Immanuel Kantin ajattelun problematiikasta sarjakuvan avulla kuin jättää hänet kokonaan vaille mitään käsitystä nosta asioista. Mene ja tiedä.
Selvää on, että sellainenkin aikamme ilmiö kuin feminismi levittää propagandaansa myös sarjakuvan avulla. Onhan se helppotajuinen ja nopea tapa kertoa ihmisille omasta aatteesta. Eivätköhän eri uskontojen edustajatkin tee aivan samoin?
Sarjakuva tuntuukin luonnostaan soveltuvan feminististen käsitysten propagointiin siksi, että niille on ominaista käsitys sukupuolesta ja kaikesta siihen liittyvästä sosiaalisina konstruktioina ja tarkemmin sanoen sukupuolten valtataisteluun liittyvinä konstruktioina. Kaikkihan voidaan vaikka piirtääkin.
Koska asian ydin on näin tavattoman yksikertainen, sopii mainiosti, että sarjakuvapiirtäjä konstruoi hahmoja ja tilanteita, jotka havainnollistavat jo tunnettua totuutta. Asioiden problematsointi tuskin onkaan tässä genressä mahdollista ja sitä paitsi se olisi muutenkin myönnytyksen tekemistä viholliselle ellei peräti antautumista sen edessä.
Niinpä onkin kovin luonnollista, että joku ruotsinmaalainen sarjakuvapiirtäjä on laatinut tutkielmansa naisen sukupuolielimen yhteiskunnallisesta roolista sarjakuvan muotoon. Hänhän hoitaa uskon levittämisen tointa (propaganda fide) eivätkä mitkään kysymykset asioiden merkityksistä ole tässä tai yleensäkään tarpeen tai edes sallittuja.
Niinpä on aivan normaalia, että on ilmestynyt kirja, jossa kerrotaan sarjakuvan avulla yksitoista jaloa totuutta naisen sukupuolielimen patriarkaalisessa yhteiskunnassa kokemasta todellisesta vainosta ja aliarvostuksesta.
 Koska kyseessä on konstruoitu tila, tiedämme, miten toisin, niin toisin koko maailmanhistoria olisi voinut mennä, mikäli kaikki olisikin konstruoitu toisin ja sehän olisi ollut niin helppoa: ah onni olit kerran sa, niin lähellä, niin läsnä…
Eikä järjenmukaista tilaa ole vieläkään saavutettu, joten feminismiä ja sen propagandaa tarvitaan yhä lisää ja lisää. Tässähän tätä on, lukemisia lapsille.
On ilmeistä, että nykyinen feminismi, myös tällaisissa ilmentymissään, nojaa valistuksen perintöön. Ehkä aikakaudessamme kuitenkin on jotakin perustavasti uutta?
Primitiivinen, lähinnä vähälukutaitoisille tarkoitettu saarna on sinänsä kai genrenä ollut tässäkin maassa olemassa iät ja ajat, mutta ennen se on kuulunut niihin kymmenen pennin kirjastoihin, joita ns. korkeakulttuurin piirissä ei ole noteerattu. Toki niitä kannattaisi ilmiöinä pohtia: millainen on yhteiskunta, joka tuottaa tällaista idiotismia ja mikä sen paikka on intellektuaalisessa kehityksessämme?
Yritinkin lukea Helsingin Sanomien esittelyä tuosta vaginasarjakuvasta tästä näkökulmasta, mutta huomasin, että se oli turhaa. Tämän laatulehtenä esiintyvän julkaisun kulttuurisivuilla oli lähes aukeama omaksuttu näiden sarjakuvien sanoman esittämiselle, ei siis analyysille.
Entäpä se analyysi? Eipä siinä mitään sellaista ollut, tuskinpa lienee tullut mieleenkään. Samaan aikaan, kun koko maamme ja sivilisaatiomme kohtaloa luotaavat kirjat jäävät tässä kulttuuriosastossa huomiotta, siinä löytyy runsain mitoin tilaa kritiikittömälle alkeellisen propagandan esittelemiselle, joka näyttää olevan suunnattu lukuvaikeuksista kärsiville ja toistaa vanhoja kliseitä.
Itse esitelty tavara tuskin olisikaan edes kommentoinnin väärtti, mutta väistämätön kysymys kyllä seuraa koskien julkaisupolitiikkaa: mikä se oikein on se tällainen kulttuuriosasto ja mikä on sen missio tässä maassa ja maailmassa? Missä mennään?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ollaanpa tarkkana!



Tarkkaa touhua

Jos sanoo Leninin nimen Suomen itsenäistymisen yhteydessä, pitää olla äärimmäisen tarkka, kirjoittaa Helsingin sanomien kolumnisti tänään.
Punaisesta viivasta muistamme sen hurskaan naisihmisen, joka pohdiskeli, oliko se viivan vetäminen tehtävä aina ihan tietyssä mielentilassa, kuten oli Ristuksen veriviinan juonti Herran pyhällä ehtoollisella. Jälkimmäisestä ainakin saattoi saada joko ihmisen armon tai vahingon sielulleen siitä riippuen, miten asiaan suhtautui.
No, kaikille, jotka historiasta jotakin tiesivät ja ymmärsivät, oli jopa Kekkosen aikana selvää, mistä oli kyse silloin, kun Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden. Sen tekemättä jättäminen olisi kerta kaikkiaan merkinnyt kasvojen menettämistä eikä bolševikkien tuonhetkinen olematon sotavoima sitä paitsi olisi siinäkään asiassa pystynyt tekemään mitään muuta kuin vahinkoa omalle asialleen, kunnes rauha Saksan kanssa olisi joka tapauksessa pakottanut hyväksymään sen, mitä voittaja vaati.
Kekkonen lanseerasi näkyvästi ns. joulupukkiteoriaa Suomen itsenäisyydestä Leninin lahjana ja onnistui tietenkin saamaan koko vähälahjaisemman kansanosan vilpittömästi taakseen. Eiväthän kaikki suinkaan Tuomo Polvisen tutkimuksia lukeneet.
Temppu oli sinänsä yksinkertainen, mutta nerokas. Kekkonen teki Leninistä Suomen itsenäisyyden takuumiehen ja se lisäsi suuresti maamme Venäjällä nauttimaa goodwilliä suuresti.
Mutta oltiinko tässä kaltevalla pinnalla? Entäpä jos olisi pidetty yhteisiä juhlia? Jos olisi vedetty Suomea lähemmäs suurvaltaa? Kavalia juonia oli tarjolla.
Eiköhän niitä liene nytkin? Mitäpä, jos Venäjä tarjoaisi nyt yhteisiä juhlia vuoden 1917 muistelemiseksi? Se olisi historian väärinkäyttöä, auttaa kolumnisti lukijaa.
Siinä joskus1960-luvulta lähtien meillä alettiin pitkän tauon jälkeen havahtua huomaamaan, ettei se Suomen asema Venäjän keisarikunnassa tainnutkaan olla yhtä kauhutarinaa. Itse asiassahan me olimme olleet etuoikeuksia nauttiva alue, vähän kuin Ahvenanmaa nyt Suomen yhteydessä.
Toki sitten seurasivat sortovuodet, mutta olisiko se syy unohtaa kaikki se myönteinen, mikä liittyi Suomen ja Venäjän suhteisiin? Historian muistaminen tuppaa aina olevaan valikoivaa, mutta kohtuus siinäkin pitäisi säilyttää, muuten mennään historian väärinkäytön puolelle.
Suomen ja Venäjän suhteissa on paljon hyvin kiinnostavia erikoisuuksia ja ne ovat myönteisiä. Sen takia me emme voi olla kunnon eurooppalaisia puolalaisten tapaan, meillä nyt kun vain on tämä oma historiamme, joka ei ole sama kuin Euroopan historia. Me olemme hoitaneet omat asiamme ja pärjänneet siinä hyvin ja jopa loistavasti. Puolalaisista en tässä suhteessa halua sanoa mitään.
Onko meillä eurooppalaisina oikeutta muistella noita myönteisiä historian jaksoja vai olisiko keskityttävä pelkästään kielteisiin? Venäjän todellisen olemuksenhan kai tuntevat parhaiten ne reunavaltiot, jotka ovat siitä joutuneet eniten kärsimään, vai kuinka se taas olikaan?
Kysymys historian oikein- ja väärinkäytöstä ei ole aivan triviaali. Olennaista on, ettei historiasta väännetä väkisin agitpropia. Tosiasiassa suomalainen russofobia paljolta syntyi juuri itsenäistymisvaiheessa. Bolševikkien antamaa tunnustusta pidettiin kaksinaamaisena ja koko kansalaissota pantiin heidän piikkiinsä, eikä vailla perusteita.  
Oli tietenkin hieno asia, että noihinkin ankeisiin tapahtumiin löydettiin myöhemmin myös myönteinen tarkastelukulma, mutta liika yksinkertaistaminen vei helposti sellaisiin asioiden vääristymiin, joita on jossakin vaiheessa pidettävä jo valheina.
Tällaiseen saatettiin syyllistyä joskus 1970-luvulla ja sellaiseen saatetaan syyllistyä myös nyt. Vääristely ja yli- ja alitulkinnat saattavat tapahtua Venäjän hyväksi, mutta myös sitä vastaan. Koetetaanpa nyt olla tarkkana, sillä ei kaikki, mikä on EU-korrektia ole historiallisesti se ainoa oikea totuus.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Taidetta ja fanitusta



Taide ja fanittajat


Taisipa olla 1970-lukua, kun jossakin ARS (Arse, Arsch?) näyttelyssä ensi kertaa näin teoksia, jotka olivat selvästi tökeröitä.
Olin aika lailla järkyttynyt siitä, että maksavaa yleisöä halveksittiin panemalla näytteille mokomaa roskaa, joka osoittaa selvästi, että tekijältä puuttuu taito, ja sitähän taiteen oli aina käsitetty olevan: ylivertaista kykyä luoda esitys, joka saa osakseen ihailua.
Nyt oli toisin. Saattoi olla juuri sama tai sitten jokin muu näyttely, jonka symboliksi nostettiin jonkin kyläsepän hitsailema kukko. vanhat viikatteet olivat sen olennainen elementti ja se kyllä oikeasti oli aika hauska, vaikka tuskin suurta taidetta, arvelin.
Arveluni vahvisti sittemmin itse tuon teoksen luoja, joka sadatteli taiteen alennustilaa, kun mokoma tekele oli kelvannut oikein esikuvaksi, vaikka siinä ei ollut mitään erityistä, olipahan sattunut olemaan sopivaa romua käsillä.
Nyt tökerösti tehty taide ei enää herätä minkäänlaista hämmästystä. Ei taiteilijalta enää mitään taitoja odotetakaan. Sen sijaan hänen oletetaan kyllä sanovan jotakin, esimerkiksi hän voi kertoa vitsin.
Tuollainen vitsi on tämän päivän Helsingin Sanomissa nostettu edustamaan Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyä, jota pidettiin yllättävän tasokkaana. Maalauksessa artisti (taiteilija?) on peräti kirjoittanut, että ainoa asia, minkä hän haluaa sanoa, on haistakaa paska!
Asia on toki kirjoitettu englanniksi (fuck you) ja kuvassa myös esitetään tätä toimintaa. Tämä itseironinen installaatio näyttää ihastuttaneen taiteen tuntijat. Viisikymmentä vuotta sitten työtä olisi tuskin edes asetettu näytteille, vaikka se epäilemättä on aika hauska ja myös sangen värikäs, sanoakseni siitä jotakin kohteliasta.
Muistan kun aikoinaan ihmettelin ARS-näyttelyn tekeleitä ja muuan kollega sanoi, ettei kyseessä itse asiassa olekaan mikään taidenäyttely, vaan konstinäyttely. Mielestäni ilmaus osui nappiin ja olisi voitu palkita jonkinlaisella valtionpalkinnolla, en tiedä millä, kun ala on minulle aika vieras.
Muinaiset roomalaiset, joita nyt en välttämättä joka suhteessa ihaile, ainakin osasivat tehdä vaikuttavaa kuvataidetta. Se ei joka pojalta onnistunut ja sanottiinkin syystä nemo nascitur artifex. Kukaan ei siis ollut seppä syntyessään, uskottiin.
Nyt, muutaman vuosikymmenen aikana tilanne on muuttunut ja oletuksena näyttää olevan, että jokainen nimenomaan on jo valmis taiteilija, mikäli hän päättää sellainen olla. Tosin kaikki eivät osaa hitsata, mutta maalaaminen ja installaatioiden laatiminen onnistuu kyllä keneltä tahansa.
Pitirim Sorokin havaitsi aikoinaan, että useassakin kulttuurissa voidaan todeta vaihe, jossa lakataan tekemästä luontoa muistuttavaa taidetta. Itse asiassa ns. näköispatsaat ja muotokuvat jäävät kokonaan pois käytöstä. Saattaa olla, että olemme nyt jo aika kaukana sillä tiellä. Olisikohan murrosvaihe jossakin 1960-70-luvuilla?
Merkillinen seikka on myös se, että kun syvälliset taiteen tuntijat Goethen tapaan kerran lähtivät siitä periaatteesta, että taiteilija voi kyllä sanoa, mutta hänen ei pidä puhua -Schaff Bilder, Künstler, rede nicht!- on nykyään vaikeaa edes kuvitella taidetta, jossa ei olisi mitään puhetta, vaikkapa nyt yhden puujalkavitsin verran. Tuskinpa sellainen taiteilija apurahoja saisi.
Suuret taiteilijat olivat aikoinaan suuren ihailun kohteina. Ylivertaisten kykyjensä ansiosta heidän nähtiin pystyvän ymmärtämään maailmaa syvällisemmin kuin tavallisten tallaajien.
Nykyään en tunne yhtään tapausta, jossa merkittävänä pidettyä kuvataiteilijaa fanitettaisiin. Tämän ilmiön nähdäkseen on ilmeisesti mentävä johonkin nuorisokonserttiin, jossa ihailun kohde on markkinoitu kohderyhmälleen joidenkin erityisansioidensa johdosta.
Laulamisen osaaminen ei ole tällaiselle henkilölle välttämätöntä, hän voi myös räpätä, ellei musikaalisia lahjoja ole sattunut siunaantumaan synnyinlahjana. Nuorisoidolit ovat taitelijoita, jotka puhuvat jotain rohkeaa. Suomen kielen tai hyvän englannin taitoa ei tarvita.
Idoli voi laulaa vaikkapa näin: ”Lattia ei satu mua, mä oon lelu” tai näin ”Ja mä mietin, että mitähän vittua…
Tästä tuleekin mieleen se, miten Esa Saarinen ja M.A. Numminen peri vuosikymmentä sitten pohdiskelivat merkitystään ajattelijoina. Jompikumpi loihe lausumaan: ”Eikö tässä ole jotain uutta” ja toinen vastasi kosmopoliittisen tyylikkäästi: ”Yeah!”.
Muuan arvostelija ei tähän uskonut, vaan kiteytti mielipiteensä ajan oloissa harvinaisen repäisevästi: ”Ja vitut on mitään uutta…”.
Mutta eipä olla hyväuskoisia. Kyllä tässä kaikessa on jotakin uutta, kun sitä katsoo muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan tähtäimellä. Tämä uutuus ei siitä kuitenkaan pelasta, päinvastoin.