keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Gestapo



Totalitarismin kivijalka

Frank McDonough, Gestapo. Natsi-Saksan salaisen poliisin historia. Suom. Mari Janatuinen, Atena 2016, 344 s.

Kuten kirjoittaja toteaa, klassiset totalitarismin teoreetikot (Hannah Arendt) ovat katsoneet, että sellaiselle järjestelmälle on olennaisen tärkeää luoda salainen poliisi, joka kylvää mieliin pelkoa. Sellaisen elimen päätehtävä ei edes ole rikosten selvittely, vaan ”valtion vihollisiksi” katsottujen pidättäminen.
Gestapo oli tietenkin tällainen salainen poliisi (Geheime Staatspolizei -salainen valtionpoliisi) ja usein sitä lienee pidetty valtavana organisaationa, joka kykeni valvomaan kansaa orwellilaisessa hengessä.
Kaikki hyvät tutkimukset haluavat kumota myyttejä ja niin myös tämä. Tässä tapauksessa ruuti kyllä on taidettu jo keksiä, mutta ainahan sitä tarvitaan lisää.
Samaa revisionistista kantaa, kuin tämän kirjan tekijä, edusti jo Nürnbergin oikeudenkäynnissä Werner Best ja hänen ilmeisen perusteltua näkemystään ovat kannattaneet myös myöhemmät asiaan perehtyneet tutkijat, joten voimme pitää McDonoughin kantaa ainakin hyvin perusteltuna joskaan nyt ei aivan uutena ja sensaatiomaisena.
Asia nimittäin oli siten, että useissa otantaan perustuneissa tutkimuksissa on voitu havaita, ettei Gestapon toiminta ollut mielivaltaista, vaan hyvin pitkälle byrokraattista ja suorastaan legalistista. Se ei yleensä pidättänyt ihmisiä raahatakseen heidät keskitysleiriin, vaan suoritti aina perusteellisen tutkinnan ja jätti tuomioiden antamisen kompetenteille elimille, tuomioistuimille.
 Gestapo oli lähinnä reaktiivinen laitos, joka tutki eteensä tulleita juttuja, joista oma tiedustelu tuotti vain viisitoista prosenttia. 26 prosenttia jutuista perustui ilmiantoon. Instituutiolla oli alle 15000 työntekijää, joten se ei muiden tehtäviensä ohella juuri ehtinyt panostaa urkintaan.
Kirjoittajan johtopäätös on, ettei normaaleilla, lainkuuliaisilla kansalaisilla yleensä ollut syytä pelätä Gestapoa eikä sitä myöskään pelätty.
Tässä kannattaa kuitenkin muistaa, että tuon ajan Saksassa olivat monet kansalaisten kategoriat eri asemassa kuin tuo enemmistö.
Kirjoittaja on tutkinut suuren määrän konkreettisia Gestapon käsittelemiä juttuja ja selostaa niitä kiinnostavasti. Vaikka tiettyä legalismia korostetaan, näyttää monien juttujen saama ratkaisu olleenkin varsin yllättävä: joskus vakavalta kuulostavasta syytöksestä seurasi tuskin mitään ja joskus taas lievän tuntuinen tapaus johti ankariin seuraamuksiin. Tällainen kuitenkin näyttää yleiseminkin olevan tyypillistä tuomioistuinkäytäntöä, jopa nykyään ja jopa ihan tässä lähellä, joten asia ei erityisesti hämmästytä.
Gestapo oli nimensä mukaisesti joka tapauksessa salainen valtionpoliisi eli lähinnä kansallisista turvallisuusasioista vastaava elin. Sen ohellahan olivat Orpo (Orgnungspolizei) eli järjestyspoliisi ja Kripo (Kriminalpolizei) eli rikospoliisi. Neuvostoliitossa muuten ORPO (ОРПО) tarkoitti keskuskomitean kaaderiosastoa, joka oli aito totalitaarinen organisaatio ja valvonnan käsikassara.
Kuten Neuvostoliitossa, niin myös Hitlerin Saksassa tietyt ryhmät julistettiin kansanvihollisiksi. Saksassa termi liittyi sekä ”rodullisiin” ryhmiin kuten juutalaiset ja mustalaiset, että muut kansankokonaisuuden (Volksgemeinschaft) ulkopuoliset ainekset, kuten taparikolliset, homot, seksuaalirikolliset, pitkäaikaistyöttömät, alkoholistit, kerjäläiset, nuorisorikolliset ja katujengit.
”Epäsosiaaliset ulkopuoliset” pyrittiin steriloimaan tai tuhoamaan keskitysleireillä ja ”arvotonta elämää” viettävät tapettiin. Joskus asiasta käytetään termiä ”eutanasia”, joka on monessa tapauksessa sopimaton.
Myös Neuvostoliitossa määrättiin sosialistisen yhteiskunnan aamunkoiton aikaan vuonna 1937 uuden yhteiskunnan kannalta arvottomat yksilöt likvidoitaviksi. Samaan aikaan tuhottiin ihmisiä myös kansallisuuden perusteella (ns. NKVD:n kansalliset operaatiot).
Tuntuisikin varsin mielekkäältä verrata toisiinsa natsi-Saksan ja Neuvostoliiton sisäisiä väkivaltaorganisaatioita. Sitä kirjoittaja ei ole valitettavasti tehnyt.
Tiettyä läheistä sukulaisuutta NKVD:n ja Gestapon välillä ei tietenkään käy kiistäminen. Molemmat toimivat yleensä lain antamissa raameissa ja mikäli Gestapon jäljet usein todistivat kaameasta barbaarisuudesta, oli syynä yleensä pikemminkin natsien aikana luotu uusi lainsäädäntö kuin mielivalta. NKVD näyttää joka tapauksessa olleen selvemmin laista riippumaton elin.
Molempien laitosten tiedetään käyttäneen mitä sadistisinta väkivaltaa kuulusteltaviaan kohtaan, mutta ilmeisesti molemmissa tapauksissa kyse oli pikemmin poikkeuksista kuin säännöstä.
Vastenmielisimmät esimerkit mielivallasta ja väkivallasta liittyvät sotavuosiin ja McDonoughin aineisto, joka ei käsitä varsinaisen Saksan (Altreich) ulkopuolisia alueita ei ole keskimäärin kovin raflaavaa. Gestapon miehistä valtaosa oli ammattipoliiseja ja ylemmät toimihenkilöt olivat juristeja. Ilmeisesti jopa natsi-ideologian omaksuminen oli usein vajavaista.
 Hallinnon määräysten kyseenalaistamisesta ei sen sijaan esitetä esimerkkejä ja se lienee ollut yhtä toivotonta niin Saksassa kuin Neuvostoliitossa.
Molemmissa maissa saatettiin kohteeksi tietyssä vaiheessa ottaa joku sinänsä aivan viaton ryhmä, jonka jäsenen oli turha edes yrittää todistaa viattomuuttaan, koska rikos koski nimenomaan tuohon kategoriaan kuulumista.
Niinpä kulakin tai suomalaisen tuskin kannatti aikoinaan yrittää todistaa mitään muuta kuin sitä, ettei hän tosiasiassa kuulu tuohon ryhmään.
Tietty prosentti talopojista määriteltiin kulakeiksi sosiaalisen asemansa eikä tekojensa tai edes poliittisten näkemystensä perusteella eikä yksilöllisillä eroilla ollut tässä asiassa merkitystä. Eivät myöskään kansallisten operaatioiden kohteet olleet yksittäistapauksia, vaan niin sanoakseni kansansa edustajia.
Saksassa, kuten Neuvostoliitossa näyttää joskus, mutta ilmeisesti vain harvoin käyneen niin, että ylhäältä määrättiin tavoitelukuja jonkin ryhmän ”hoitamisessa”. Joskus tapahtui jopa sellainenkin ihme, että ”uusimmat tutkimukset” osoittivat ns. vanhojen mustalaisten olevankin ”arvokasta rotuainesta” (arjalaisia). Kyseiset ”tutkimukset” näyttävät tapahtuneen Himmlerin ja Hitlerin välisissä keskusteluissa.
Mc Donoughin kirjassa on kiinnostavaa ainesta, joka liittyy esimerkiksi uskonnonvastaiseen työhön (mikä myös oli yhteinen piirre kommunistisen Neuvostoliiton kanssa) tai vaikkapa sellaisiin nuorisojengeihin, jotka harrastivat länsimaista musiikkia ja pahoinpitelivät Hitler-nuoria.
Suuret kysymykset totalitarismin luonteesta tulevat kirjassa hieman epämääräisemmin käsitellyiksi. Hitlerin komento perustui epäilemättä suuressa määrin hänen suureen suosioonsa. Myös sota-aika loi oman psykologiansa, jonka merkitystä ei kannata aliarvioida. Samanlainen psykologiahan oli myös Neuvostoliitolle ominaista sen alusta loppuun saakka.
Näyttää joka tapauksessa siltä, ettei Hitler onnistunut koskaan luomaan todella totalitaarista komentoa, joka taas Stalinille onnistui. Merkittävänä erona kahden salaisen poliisin työskentelyssä saattaisi olla se, että puolue hallitsi Neuvostoliitossa paljon aktiivisemmin. Siellä se myös teki interventioita aina halutessaan ja tiettyinä aikoina varsin usein.
Jälkikäteen arvioiden muuan ero noiden poliisilaitosten historiassa on tietenkin se, että vain saksalaiset joutuivat vastaamaan toiminnastaan oikeudessa, kun taas neuvostoliittolaiset saivat pitää kunniamerkkinsä ja eläkkeensä eikä heidän toiminnastaan koskaan kyselty ennen perestroikan loppuaikoja ja Neuvostoliiton hajoamista.
Kuitenkin myös Gestapo pääsi sodan jälkeen kuin koira veräjästä, korostaa Mc Donough. Nürnbergissä päätettiin kyllä, että Gestapo oli rikollinen organisaatio. Sen sijaan siinä työskentelemisestä ei seurannut rangaistusta eikä erillistä Gestapon vastaista oikeudenkäyntiä koskaan pidetty.
Etenkin Länsi-Saksassa -mutta harvemmin DDR:ssä-  moni Gestapossa uransa aloittanut poliisi jatkoi työtään uusissa oloissa, käytyään läpi Entnazifizierung-prosessin, jota kuvataan aika heppoiseksi.
Asiaa voi kuitenkin verrata kehitykseen Venäjällä, jossa tietääkseni kukaan ei joutunut kärsimään toiminnastaan NKVD:n palveluksessa, ainakaan sen jälkeen, kun Stalin vei läpi oman rankaisuoperaationsa vuosina 1938-39. Stalinin tapoihinhan kuului tarvittaessa rangaista alaisiaan siitä, että he olivat noudattaneet hänen antamiaan käskyjä. Tuossa vaiheessahan päitä tippui paljonkin, mutta esitetyt perusteet olivat valheellisia.
Kirjan käännös vaikuttaa laadukkaalta, vaikka siitä ei alkutekstiä tuntematta tietenkään voi paljon sanoa. Yksi asia pistää silmään, mutta se on ilmeisesti tekijä vika. Tekstissä nimittäin esiintyy aivan suhdaton määrä lukkoseppiä ja lukijalle syntyy väkisinkin se mielikuva, että saksalaisilla on tai ainakin oli kerrassaan maaninen viehtymys lukkoihin ja lukitsemiseen.
Selitys on mitä todennäköisimmin se, että sana Schlosser on johdonmukaisesti käännetty englantilaiseen alkuteokseen perusmerkityksessään. Sehän tarkoittaa myös asentajaa yleensä ja sellaisia olettaisin Saksassa olleen miljoonia.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Esikuvat ja sankarit



Esikuvat ja sankarit

Die Zeit on vuoden ensimmäisessä numerossaan keskittynyt pohtimaan sankarien ja esikuvien (Vorbild) merkitystä nyt ja ennen.
Onko sellaisia vielä? Tarvitaanko niitä? Olivatko ne ennen nykyistä parempia?
Esille nostetut esikuvat ovat kovin erilaisia ja eritasoisia. Mukana ovat joku ”maailman seksikkäin” pariskunta, Jeesus, pakolaisia auttanut (salakuljettanut) henkilö, itsepäinen paikallispoliitikko, joku potkupalloilija ja joku satunnainen henkilö, jonka kohtaamisesta mellakkapoliisien kanssa saatiin merkittävä valokuva.
Valinta on kuulemma toimituksen nuoremman polven tekemä. Kuten voi odottaakin, tämä aiheuttaa jossakin määrin taipumusta keksiä lisää ruutia. Mutta tokihan meidän aikakautemme nyt sentään myös jollakin tavoin eroaa menneistä, jo senkin takia, että meillä on tämä internet ja heillä ei ollut.
Samoja ihmisiä tässä kuitenkin ollaan, ainakin osittain ja sitäkään ai kannata unohtaa, vaikka olisi syntynyt esimerkiksi 1980-luvulla.
Yhtä kaikki. Muuan keskeinen johtopäätös näyttää olevan se, ettei täydellisyys enää kelpaa esikuvaksi. Tässä ei toki mitään uutta olekaan, kuten Sabine Rückert historiallisessa katsauksessaan aivan oikein toteaa.
Tuskin kukaan antiikin sankareista oli täydellinen ja nuhteeton. Päinvastoin, kaikilla oli paheita, syntejä ja lankeemuksia. Siitä huolimatta he pääsivät korkeaan asemaansa esikuvina ja armoitettuina.
Ajatellaanpa vaikka vanhan testamentin hahmoja sellaisia kuin Kain, Jakob tai Daavid. Vastenmieliset synnit murhasta petokseen olivat heidän kontillaan, mutta Jumalan armoon he silti pääsivät. Niin todellakin myös Kain, jonka otsaan pantiin tuo tunnettu turvamerkki.
Entäpä Jeesus itse? Ihmisenä hän ei ollut enempää eikä vähempää kuin luuseri ja hänen seuraajansa olivat surkimuksia, kuten Pietari, eli siis ”kallioksi” nimetty henkilö, joka kiiruhti pettämään mestarinsa kovin pian ja helposti.
Asian ydin ei taidakaan olla siinä, kuten kirjoittaja on hyvin oivaltanut, että noita ihmisiä kunnioitettaisiin heidän virheettömyytensä takia. Juuri tuo inhimillisyydessä piilevä kyky ja viehtymys kehnoon ja arvottomaan on merkki vapaudesta, joka tekee toisaalta myös sankaruuden mahdolliseksi.
Sinänsä outoa on, että suuri yleisö on kovin kärkäs syöksemään sankarinsa jalustalta, silloin kun hänen havaitaan poikkeavan täydellisyydestä. Toimitusten jakobiiniarmeijat odottavat aina täydessä valmiudessa voidakseen kaataa jalustaltaan sankareita ja amatöörit lisäävät vielä löylyä internetissä.
Tällaista pidetään jostakin syystä ilmeisen arvostettuna ja hyödyllisenä toimintana ja onhan sillä kai monille viihdearvoa. Muunlaisten arvojen olemassaolo taidetaankin joissakin piireissä kokea kiistanalaisena.
No, joka tapauksessa Rückert tekee sen johtopäätöksen, ettei täydellisyyttä kannattaisi edes odottaa. Mitä sanookaan yhteiskunnasta sen tarve luoda palvontansa kohteeksi jättiläisiä? Onnellisempi taitaa olla se, jolle arjen sankarit kansalaishyveineen ja myös inhimillisine heikkouksineen riittävät.
Saattaapa se noinkin olla. Saattaa kyllä olla myös niin, että esikuvat ja sankarit ovat kaksi eri asiaa, ainakin osittain. Lapset ja lapselliset henkilöt valitsevat esikuvakseen jonkun palloilijan tai muun sirkushahmon, joka näyttää kykenevän lähes yli-inhimillisiin temppuihin. Sellainen hahmo voi olla myös sankari, mikäli hän tekee jotakin merkittävää yhteisönsä hyväksi. Ehkäpä hän vain antaa seuraajilleen mahdollisuuden kuvitella olevansa jollakin tavalla joitakin muita parempia.
Tällainen lienee tyypillistä aikakautemme sankaruutta. Esikuvia ilman sankaruutta sen sijaan lienevät ”maailman seksikkäimmän” pariskunnan osapuolet, jotka tuskin tekevät mitään erityistä kenenkään muun kuin itsensä hyväksi. Lapsellisten ihailijoiden mielessä he kuitenkin luultavasti muuttuvat täydellisyyden perikuviksi. Silloin jokainen pikku uutispätkä heidän intiimistä elämästään tulee ”fanittajille” tärkeäksi informaatioksi tai ainakin sellaiseksi kuvitellaan.
”Jeesus ihmisenä” on myös yksi tämän gallerian sankareista ja hän jos kuka suoritti mahdottoman sankariteon sovittamalla koko ihmiskunnan synnit.
Tämä on mysteerio, jota en enempää yritä ruotia, mutta selvää on, että se nousee aivan toiselle tasolle kuin muut käsitellyt ”esikuvat”.
Tuomas Kempiläisen ja monen, monen muun kehittelemä ajatus Kristuksen seuraamisesta (imitatio Christi) tuntuu kovin vaikealta ajatukselta. Onko sellainen nykyään edes mahdollista?
Näyttää siltä, että tällä idealla voisi periaatteessa olla paljonkin annettavaa aikana, jolloin Muhammedin seuraamista pidetään yhä laajemmissa piireissä kiitettävänä ja kannatettavana ja jopa ainoana oikeana ideana.
Koska sekä Jeesus että Muhammed olivat molemmat ihmisiä, on varmaankin aiheellista tarkastella heitä myös sellaisina. Edellisen kohdalla voimme todeta vallitsevaksi yleisen pyrkimyksen vapauttaa kanssaihmiset lain tyranniasta. Jälkimmäinen taas keskittyi nimenomaan sen vahvistamiseen ja ehdottomaan noudattamiseen, kuten vaikkapa Profeetan elämäkerrasta voimme todeta.
Mikäli ajatellaan valtiota ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa, sisältää Kristuksen oppi vaarallisia, anarkistisia aineksia. Tämänhän Tolstoi yhtenä monista selkeästi aikanaan osoitti.
Muhammedin oppi rigoristisessa legalismissaan taas lähestyy totalitaarisen yhteiskunnan ihannetta. Sen perustaja oli kuitenkin inhimillisten vikojen ja puutteiden alainen, kuten muutkin ihmiset. Hänhän oli sekä julma, mustasukkainen että erehtyväinen, kuten kertoo Ibn Hisham ja kukapa tohtisi hänen todistustaan epäillä?.
Miksi sadat miljoonat ihmiset kuitenkin kieltäytyvät suhtautumasta kriittisesti henkilöhahmoihin, joiden väitettyä täydellisyyttä meillä on jopa käytettävissä olevien tietojen mukaan kaikki syyt epäillä?
Miksi hahmot, jotka selvästi ovat mielenterveysongelmaisia ja synnin ja paheiden alaisia, korotetaan tahrattomiksi esikuviksi ja sankareiksi ja tehdään niiden kaikesta kritisoinnista tabu?
Siinäpä kysymys, jota Die Zeit ei jäänyt pohdiskelemaan. ”Esikuvat”, jotka se on nostanut katsottaviksi, ovat keskenään kovin eri maailmasta. Satunnainen mielenosoittaja tai pakolaislasta sylissään pitelevä nainen tuskin kelpaavat todellisuudessa kenellekään esikuviksi. He nyt vain ovat sattuneet osaksi onnistunutta valokuvaa.
Liittokansleri Schmidt sen sijaan kyllä on vaikuttava tyyppi ja hyvä kirjoittaja, mutta miksi hän nousisi sankarien asteikossa erityisen korkealle? Merkeliin verrattuna hän toki on mielestäni nero, mutta asiasta voi olla muutakin mieltä.
Kaiken kaikkiaan nuo ”arjen sankarit” ja viihdeteollisuuden komeljanttarit kuuluvat aivan toiseen kategoriaan kuin historian taannoiset palvonnan kohteet, Bismarckista ja Hitleristä Staliniin ja vaikkapa Kekkoseen.
Hitlerin ja Stalinin oletettiin olevan virheettömiä jättiläisiä, kun taas Bismarck ja Kekkonen olivat vain mahdollisen taitureita, toki paljon suuremmissa rooleissa kuin palloilijat ja jonglöörit. Heissä joka tapauksessa oli nähtävissä myös inhimillisen raadollisuuden leima, jota ei yritettykään kieltää tai edes kätkeä.
Muinaisuuden sankarit taas, ja luen tähän myös jumalolennot, olivat ja ovat yhä elämää suurempia hahmoja. Onnellinen on se aikakausi, joka ei tarvitse sankareita, sanotaan.
Näin kai se on. Tämä ei kyllä taida olla sellainen aikakausi aivan riippumatta siitä, mitä journalistit tekevät tai ovat tekemättä. Valitettavasti.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Bon vivant

¨

Bon vivant

Schönbrunnin linnanorkesterin konsertissa esitettiin jälleen vanha klassikko Iloisesta leskestä. Siinä Pontevedron lähetystön attasea kertoilee olemattomista kiireistään ja diplomaatin lähinnä potentiaalisista kiireistä ja vaivoista.
O Vaterland du machst bei Tag
Mir schon genügend Müh und Plag!
Die Nacht braucht jeder Diplomat
Doch meistenteils für sich private!
Um Eins bin ich schon im Büro,
Doch bin ich gleich drauf anderswo,
Weil man den ganzen lieben Tag
Nicht immer im Büro sein mag!
Niinpä sankari iltaisin siirtyy Maximiin, missä hän on erinomaisen läheinen tuttava (sehr intim) revyytyttöjen kanssa. Niitä tarvitaakin peräti puoli tusinaa nuutuneen diplomaatin virkistämiseksi. Toki se sentään onnistuu:
Lolo, Dodo, Joujou
Clocio, Margot, Froufrou,
Sie lassen mich vergessen
Das teu're Vaterland!
Dann wird champagnisiert,
Und häufig pamponiert, (cancaniert)
Und geht's an's Kosen, Küssen
Mit allen diesen Süssen;
Lolo, Dodo, Joujou
Clocio, Margot, Froufrou,
Dann kann ich leicht vergessen
das teure Vaterland!

Herrojen huvit olivat tuohon aikaan erittäin kalliita ja kuilu heidän ja rahvaan välillä ammotti syvänä. Joka tapauksessa diplomaatti edusti aina kotimaataan ja hänen täytyi esiintyä sen arvon mukaisesti, vaikka nyt sitten revyyteatterin takahuoneessa.
Mikä eroitus, mikä eroitus, verrattuna vaikkapa nykyiseen Suomen hallitukseen, joka peräti jätti itsenäisyyspäivän vastaanoton järjestämättä viime vuonna vai oliko se edellisenä. Moinenhan välittää viestin konkurssikypsästä valtiosta, joka sitä paitsi ei edes arvostaa omaa olemassaoloaan sen vertaa että kutsuisi ystäviään sitä juhlimaan.
Pontevedron ja vastaavien apokryfisten valtioiden diplomaattien elämä lienee oikeastikin sisältänyt enemmän tai vähemmän itsetehostusta juuri juhlinnan avulla. Ellei valtio muuten pysty mitään erityistä esittämään, voi se ainakin häikäistä poroporvarit osoittamalla, miten rahaa osataan kylvää.
Suurvalloilla ei ollut samanlaisia paineita, mutta toki aateluus velvoitti. Kuuluisista hummaajista tulee mieleen hänen brittiläisen majesteettinsa edustaja Sir Robert Hamilton Bruce Lockhart.
Sankari toimi Englannin pääkonsulina Moskovassa ennen vallankumousta ja sen jälkeen hän joutui huimien vakoilutarinoiden päähenkilöksi. Todellinen aikansa James Bond siis. Sankari jäi kiinni ja teloitus oli uhkaamassa, mutta sitten hänet vaihdettiin Maksim Litvinoviin, josta myöhemmin tuli ulkoasian kansankomissaari, kuten muistamme.
Oliko Bruce Lockhartin tarkoituksen Leninin murhaaminen, ei ainakaan minulle oli selvinnyt, mutta ainakin hän toimi aktiivisesti agenttiverkoston aikaansaamiseksi bolsevistisella Venäjällä. Toki tuosta punaisen hämärän maasta haluttiin saada oikeata tietoakin.
Muistelmissaan Memoirs of a British Agent (suom. Britanniaa edustamassa) sankari kertoo huimia tarinoita, joissa riittää niin rakkautta kuin jännitystä. Omaa hurjapäisyyttään hän selittää verenperinnöllä, joka juontui Skotlannin ylämaiden puolivillien soturien joukosta. Sieltähän koko Eurooppa sai paljon palkkasotureita, aina Suomea myöten. Hänen omien sanojensa mukaan ”suonissani ei virtaa pisaraakaan englantilaista verta”.
Mutta varsinainen hummaus, juosta piti puhua, alkoi maailmansotien välisenä aikana. Sitä selostetaan kirjassa Retreat from Glory (suom. Mennyt loisto).
Kirjassa kerrotaan uskomattomista suorituksista yökerhoissa ja muissa ravintoloissa, joiden laskut lienevät olleet brittiläisen imperiumin arvon mukaisia. Muistaakseni urotyöt sijoittuivat lähinnä Tšekkoslovakian uuteen valtioon, nyt en saa kirjaa käsiini.
Ancien régimen kokeneet muistelijat kertoivat joskus, ettei nykypolvi enää voi edes kuvitella, miten ihanaa elämä saattoi joskus olla.
Kaikki on toki suhteellista ja halvalla tai kohtuuhintaan pystyy varmaankin löytämään aivan samanlaisia ja parempiakin nautintoja kuin suurella rahalla.
Joka tapauksessa Bruce Lockhartin kirjat ovat muistutus sellaisesta maailmasta, jota ei enää ole. Tämä saattaa olla pelkästään hyvä asia, sillä toki veronmaksajien rahojen käyttöä on aina syytäkin pitää kriittisesti silmällä, sitähän edellyttää jo kunkin maan arvovalta.
Bruce Lockhartin kaltaiset sankarihummaajat voisivat nykyään olla mahdollisia jonkun Trumpin yksityisen firman piikkiin rellestettäessä. Myös investointipankit kuuluvat järjestäneen väelleen näyttäviä rahantuhlaustilaisuuksia.
Mutta tyyppinä on tainnut jo hävitä tuo menneiden aikojen bon vivant, Pontevedron attašean  tai Britannian konsulin kaltainen hummaaja. Levätköön rauhassa.