perjantai 22. maaliskuuta 2019

Sota, joka yllätti


Rauhasta oli päätetty ja sota syttyikin

Talvisota 1939-1940 kuului niihin historian laskemattomiin yllätyksiin, jotka muuttivat sen kulkua ennalta aavistamattomalla tavalla.
Myös talvisodan seuraukset olivat ennalta aavistamattomat ja ne ovat tänäkin päivänä tärkeä osa konkreettista todellisuuttamme.
Historiallisessa keskustelussa niistä on kuitenkin puhuttu vähän ja sen sijaan on keskitytty käsittelemään talvisodan syttymistä ja sitä, olisiko se esimerkiksi voitu välttää.
Asia on kuitenkin lähinnä triviaali. Mikäli jollekin valtiolle luovutetaan ilman sotaa se, mitä se vaatii, käy sota tietenkin tarpeettomaksi eikä se syty lainkaan.
Lähellä tällaista ratkaisua ollaan silloin, kun hyökkääjän murskaava ylivoima tyrmää puolustajan heti henkisesti tai fyysisesti. Silloin myös taisteluiden vaatimat uhrit jäävät vähäisiksi ainakin hyökkääjän puolella. Tästä on historiassa paljon esimerkkejä. Silloin voidaan puhua sodan sijasta vaikkapa poliisitoimesta.
Talvisodassa tällaiset vaihtoehdot eivät toteutuneet eikä myöskään se loppuratkaisu, jonka hyökkääjä eli Neuvostoliitto oli ylivoimaansa luottaen sille jo laatinut.
Kun kysytään, millaiseen ratkaisuun Neuvostoliito pyrki hyökätessään Suomeen, ei tarvitse turvautua spekulaatioihin. Sen 2.12.1939 Kuusisen nukkehallituksen kanssa solmima sopimus kertoi asian koko maailmalle.
Se uusi järjestely, joka Kremlissä oli päätetty, sisälsi Suomen puolelta tehtyjä pienehköjä alueluovutuksia Karjalan kannaksella ja Suomenlahdella ja Hangon kaupungin vuokraamisen laivastotukikohdaksi 30 vuodeksi merkittävää rahasummaa vastaan. Suomenlahden saaret Suomi myi Neuvostoliitolle 300 miljoonalla markalla.
Vastineeksi luovutuksista Suomeen yhdistettiin mainitulla sopimuksella valtava alue Itä-Karjalasta. Kyseinen alue oli se, jolla kansallisuudeltaan karjalainen väestö pääasiassa asui.
Kyseessä ei enää suinkaan ollut sama alue, jota syksyn neuvotteluissa luvattu vaihtaa Kannaksen ja Suomenlahden alueisiin. Se käsitti suurimman osan nykyisestä Karjalan Tasavallasta ja oli kooltaan noin kolmasosa Suomesta.
Kyseessä oli nimenomaan se Suur-Suomi, josta nuorisopiirit Suomessa olivat haaveilleet väittäen, että tuo alue kansallisesti kuului Suomen yhteyteen. Nyt neuvostohallitus tunnusti saman asian puhuen sopimuksessa Suomen ja Karjalan kansojen vuosisataisesta toiveesta jälleenyhdistymiseen, joka nyt toteutettiin.
Kyseessä ei ollut mikään lupaus, vaan valtiosopimus, joka astui heti voimaan. Sen ratifiointi oli määrä suorittaa Helsingissä mahdollisimman pian.
Moskova oli siis asettanut Suomeen uuden hallituksen, jolla se oli lahjoittanut valtavan maa-alueen. Suomen laillinen hallitus selitettiin kansan kannatusta nauttimattomaksi ja aluksi sen väitettiin jopa paenneen tuntemattomaan suuntaan.
Tämä uusi alueellinen järjestely siis oli se, johon Stalin Suomen suunnalla ainakin tuossa vaiheessa pyrki ja jonka hän kuvitteli jo saavuttaneensakin. Eihän ollut mitään syytä odottaa, että syntyisi sellaista merkittävää vastarintaa, jota puna-armeija ei nopeasti kykenisi tukahduttamaan.
On syytä muistaa, että juuri samaan aikaan käytiin Neuvostoliitossa erittäin näkyvää kampanjaa, jossa ylistettiin puna-armeijan kykyä ratkaista aseelliset konfliktit vihollisen alueella nopeasti ja vähällä verellä. Elokuva ja laulu ”Jos huomenna on sota” muistuttavat siitä yhä.
Joka tapauksessa Suomen suuntaa voitiin siis pitää poliittisesti loppuun käsiteltynä, kun aseet olivat puhuneet vain pari päivää. Sotilaat saivat hoitaa loppuun ne asiat, jotka heille kuuluivat. Suomessa oli uunsi hallitus, joka jatkoi maansa vuoden 1918 valankumouksen perintöä ja vei sen nyt voittoisaan loppuun, kuten Suomen kommunistinen puolue tuolloin antamassaan julistuksessa selitti.
 Leningradin ja Suomen välillä raja oli siis nyt -kartalla- siirtynyt rannikolla länteen satakunta kilometriä ja Laatokan pohjoispuolella taas itään pari sataa kilometriä, aina Lappiin saakka. Suomenlahden saaret ja Hanko olivat Neuvostoliiton hallussa, paperilla.
Huomattavaa on, että Suomi oli niinikään paperilla jäänyt itsenäiseksi valtioksi, kuten sopimuksessa erityisesti todettiin. Kuusisen hallituskin selitti olevansa väliaikainen ja hallitsevansa vain siihen saakka, kunnes uudet vaalit yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella pidettäisiin.
Lienee ymmärrettävää, että suomalaiset olivat koko asian suhteen epäluuloisia. Suomessa ymmärrettiin hyvin, ettei Kuusisen hallitus ollut mikään vallankumouksen tuloksena syntynyt hallitus, vaan naapurin nimittämä ja sen tahdosta riippuvainen marionetti.
Suomea ei siis julistettu Neuvostoliittoon liitetyksi, mutta oliko olemassa sellaisia aikeita?
Sitä emme tiedä. Sangen mahdollisesti myöskään Stalin ei vielä tiennyt, olisiko sellaiselle järjestelylle tarvetta. Baltian maat joka tapauksessa niin sanotusti liittyivät Neuvostoliittoon heinäkuussa tuona samaisena vuonna 1940 eli siis aika pian talvisodan jälkeen.
Jälkikäteen voidaan siis todeta, että mikäli jo sovittuja järjestelyjä ei odottamatta ja sensaatiomaisesti olisi peruttu, olisi Suomen valtioalue siis muuttunut huomattavasti ja aivan erityisesti se olisi laajentunut historiassa ainutlaatuisen aluelahjoituksen ansiosta.
Mikäli olisi käynyt niin, että Suomesta olisikin tullut neuvostotasavalta, olisi se todennäköisesti joka tapauksessa pysynyt noissa annetuissa rajoissaan ja suurella varmuudella itsenäistynyt vuonna 1991 muiden liitontasavaltojen tapaan.
Kun Suomi jäi Puna-armeijalta aikataulun mukaan valloittamatta, kuivui koko joulukuun 1939 skenaario kokoon ja Suomen laillisen hallituksen kanssa jouduttiinkin nöyryyttävästi tekemään rauha, vaikka ei oikeastaan pitänyt olla sotaakaan.
 Eihän Neuvostoliitto, sotilaalliseen ratkaisuun pyrkiessään edes tunnustanut koko hallitusta pitkään aikaan. Se, että se tehtiin, kuuluu uudemman historian sensaatioihin ja oli varmasti odottamaton ja ennalta arvaamaton tapahtuma.
Rauhanteon sivutuotteena perustettiin myös hylätylle Kuusiselle ja hänen harvoille suomalaisilleen sitten kansalliseksi kotimaaksi Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta, Neuvostoliiton kuudestoista liitontasavalta, jonka hauras elämäntaival jatkui vuodesta 1940 vuoteen 1956.
Se oli sodan täysin odottamaton seuraus ja ansaitsee oman käsittelynsä, jonka paikka ei kuitenkaan ole tässä.
Yhtä kaikki, se, että Suomelta riistettiin Karjalan kannas, kokonainen historiallinen maakunta ja sen johdosta karkotettiin kodeistaan 430 000 ihmistä, ei kuulunut sodan alkuperäiseen skenaarioon, kuten voimme todeta.
Liioin ei ollut mitään syytä aikoinaan odottaa, että syntyisi raju sota, jossa kuolee parisataatuhatta ihmistä ja vammautuu vielä useampia.
Kun Molotov Moskovan rauhan solmimista seuranneessa puheessaan totesi, ettei uusia rajoja määrätessä enää voitu tyytyä alkuperäisiin vaatimuksiin, koska paljon verta oli vuodatettu ”ilman meidän syytämme”, hän oli tavallaan oikeassa. Kaikenhan piti käydä aivan toisin.
Juuri Suomen armeijan vastarinta oli se kriittinen tekijä, joka sekoitti koko alkuperäisen skenaarion. Kun suomalaiset ylipäätään ryhtyivät vastarintaan ja vieläpä vastoin kaikkia odotuksia onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen, menetti Kuusisen hallitus ajan kanssa uskottavuutensa ja sen mukana romahti koko skenaario Suomen vallankumouksesta ja sen auttamisesta.
Kuusisen ja hänen kanssaan solmitun, laajasti mainostetun valtiosopimuksen hylkääminen olivat kova pala Stalinille. Se merkitsi kasvojen menetystä ja sellaiseen voitiin ryhtyä vain erittäin vakavasta syystä.
Sellainen olikin olemassa. Stalin oli saanut tietoja siitä, että liittoutuneiden apuretkikunta oli jo lähdössä Suomen avuksi. Se olisi merkinnyt sotaa Ranskaa ja Englantia vastaan Saksan rinnalla. Siihen Stalin ei ollut halukas.
Lisäksi se olisi merkinnyt strategisen tilanteen muuttumista Itämerellä. Saksalaiset joukot olisivat varmasti pyrkineet estämään liittoutuneiden tunkeutumisen Skandinaviaan, jossa ne olisivat voineet katkaista Saksan malmikuljetukset Ruotsista. Ilman niitä Saksan sodankäynti olisi loppunut pian.
Voi tietenkin kysyä, eikö Saksan heikentäminen myös tällä ilmansuunnalla olisi ollut Neuvostoliiton edun mukaista, mutta tämä menisi jo spekulaation alueelle ja jätän tämän kysymyksen rauhaan.
Suomen suunnan aluejärjestelyt oli joka tapauksessa sovittu Neuvostoliiton ja Saksan välillä yhteisymmärryksessä. Molotovin ja Ribbentropin elokuussa 1939 solmiman sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi oli sovittu jätettäväksi Neuvostoliiton etupiiriin.
Talvisodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Kun Molotov marraskuussa 1940 vieraili Berliinissä, hän vaati Hitleriltä vastusta siihen, oliko tuo etupiirisopimus yhä voimassa. Hitlerin vastaus tarkoitti käytännössä, ettei se enää ollut.
Talvisota oli saanut Hitlerin kiinnostumaan Suomen saamisesta omana etupiiriinsä ja suomalaiset olivat nyt tässä tilanteessa asialle hyvin myönteisiä, vaikka olivat ennen sitä pysytelleet poliittisesti mahdollisimman kaukana Saksasta ja torjuneet sen esittämät lähentelyt.
Käytännössä Talvisodan jälkeisen elintarvikepulan ja suuren pakolaisongelman kanssa painivalla Suomella ei nyt ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin valita itselleen pelastaja kahdesta suurvallasta, Saksasta tai Neuvostoliitosta.
Valinta ei ollut nyt vaikea, mutta tämä tilanne oli nimenomaan talvisodan seuraus ja on myös syytä korostaa, että se oli odottamaton kaikille osapuolille.
Suomen armeijan odottamattoman menestyksellinen vastarinta oli tehnyt tyhjäksi kaikki ennakkosuunnitelmat ja sekoittanut täysin jopa suurpoliittisen shakkilaudan. Jälkeenpäin katsoen kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin mitä odotettiin ennen itse tapahtumia.
Aina on myös syytä kysyä, miksi talvisota syttyi ja miksi se syttyi juuri syksyllä 1939?
Stalin tiesi tämän asian paremmin kuin kukaan muu ja vaikka hänen omia sanojaan ei välttämättä tarvitse ottaa aivan täydestä, koska hän asiasta puhuessaan puolusti huonoksi osoittautunutta ideaansa, on syytä ottaa hänen omat sanansa vakavasti.
Talvisodan jälkeen pidetyssä sodan kritiikkiseminaarissa Stalin selitti, että sodan syy oli ollut Leningradin turvaaminen. Siis rajojen muuttaminen.
 Suomeen hyökkääminen ei Stalinin mukaan ollut huono, vaan hyvä idea. Se oli myös ollut syytä tehdä juuri silloin kun se tehtiin, talvella, koska suurvallat olivat silloin toistensa kimpussa, eivätkä päässeet sekaantumaan asiaan. Muuten asia olisi voinut lykkääntyä vaikkapa kahdellakymmenellä vuodella.
 Se, ettei koko Suomea valloitettu, ei taas ollut mitenkään erikoista, sotihan myös Pietari Suuri 21 vuotta saadakseen saman alueen, joka saatiin juuri nyt, totesi Stalin, joka ei saanut esityksestään merkittävää kritiikkiä ainakaan tuon meille säilyneen pöytäkirjan mukaan.
Olipa tuon kevytmielisen ja katastrofaalisen hyökkäyksen syynä mikä tahansa, sen seuraukset olivat varmasti hyökkääjän kannalta huonot joka suhteessa. Niistä vähäisin ei ollut Suomen joutuminen Saksan liittolaiseksi vuosina 1941-1944.
Mikäli hyökkäyksen tarkoituksena oli Leningradin turvaaminen, ei se olisi voinut huonommin onnistua. Hankituilla tukikohdilla ei ollut käytännössä edes mitään sotilaallista arvoa, minkä kai pitäisi tehdä meidät skeptisiksi niin sanottuun geopolitiikkaan nähden.
Mutta odottamaton, suuri rajansiirto kohti länttä joka tapauksessa tapahtui ja sen seuraukset näkyvät yhä eikä tilanteen muuttuminen ole odotettavissa. Suomi ei ole asiasta edes kiinnostunut, mitä ei tarvitsekaan normaalijärkisille henkilöille edes perustella.

Setämiesten maailma


Setämiehen rooli

Seurasaaren Antintalossa on, kuten kaikki muistamme, sellainen osasto, jonka nimenä on Setämiehen puoli.
Setämieshän oli perheen naimaton poika, jolle ei tarvinnut omaa tilaa tai torppaa lohkaista.
Niinpä tämän miehen työt tavallaan menivät hukkaan sikäli, että hän biologisesti katsoen jäi suutariksi, kuten joskus sanotaan.
Tai itse asiassa ne eivät sen enempää hukkaan menneet kuin muidenkaan, koska hän oman elatuksensa lisäksi kantoi kortensa kekoon myös veljiensä perheille eli tulevaisuudelle. Tavallaan setämies siis joutui tekemään pyyteetöntä työtä, ellei nyt sattunut olemaan niin laiska tai kyvytön, että elätti vain itsensä, jos sitäkään.
Aristotelisesti katsoen setämies tuskin oli onnellinen. Mikäli ihmisen määränä on tulla siksi, mikä hän on, jäi hänen kohdallaan se toteutumatta se miehinen potentiaali, joka kaipaa toteutumistaan perheen hankkimisessa, elättämisessä ja kasvattamisessa.
Mutta on tietenkin mahdollista, ettei tätä potentiaalia ollutkaan. Eihän luonto ole mikään täydellisiä olentoja suoltava automaatti. Se tekee aina tietyn määrän myös niin sanottua hylkytyötä. Se on kova tuhlaamaan.
Ennen maailmassa asia ymmärrettiin ja näihin erikoistapauksiin suhtauduttiin yleensä rauhallisesti tekemättä heistä enempää maailman napaa kuin myöskään kauhukuvaa. Setämiehenähän se Jukolan Simeonikin vanhemmiten eleli ja lienee täyttänyt hyvin oman paikkansa yhteisössä.
Tunnettu setämies maailmankirjallisuudessa on Tšehovin Vanja-eno, epäitsekkyyden perikuva, joka raatamisestaan ja uhrautumisestaan saa palkakseen vain palvelemansa professori Serebrjakovin tunteettomasti laskelmoivan tylyyden. Vanjalle ei jätetä mitään, koska ei tarvitse. Itsepähän on sellainen kuin on.
Tietenkin setämiehellä on myös naisellinen vastineensa. Vanja-enon kohtalotoveri on Sonja, joka on toivottomasti rakastunut tohtori Astroviin, mutta eihän siitä mitään tule, kun Astroville kelpaisi vain täydellinen nainen.
 Eivät kaikki sellaisia ole eivätkä voi olla, sanoipa feministien kannatusryhmä mitä tahansa (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=astrovhttps://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=astrov ).
Vanhatpiiat olivat aikoinaan usein traagisia hahmoja. Toki moni lienee viihtynyt osassaan siinä kuin setämieskin, mutta Aristoteleeseen viitaten katson, ettei kaikki heidän kohdallaan nyt yleisesti ottaen mennyt ihan kuten olisi pitänyt.
Ennen muinoin vanhapiikatädit olivat usein talossa setämiehen kaltaisia perheenjäseniä. Heidän työlleen oli aina käyttöä, sillä vähintäänkin kehräämistä, neulomista ja parsimista oli tarjolla loputtomasti.
Heidän kapionsa, jotka olivat yleensä suurimmat aarteet, jäivät käyttämättä ja saattoivat mennä perintönä eteenpäin. Ja kyllähän meillä Ruotsin laki määräsi myös naisille oman perintöosuutensa, vaikka he eivät niin sanotusti isänyyttä olisikaan ottaneet käsiinsä. Kukapa senkään olisi voinut kieltää.
Naimattomat naiset saivat itse hallita omaisuuttaan, mutta yleensä he, setämiesten lailla, jättivät se kuoltuaan sukulaisilleen. Eihän sitä mukaansakaan voinut ottaa.
Nyky-yhteiskunnassa setämiesten ja vanhojenpiikojen tilanne on muuttunut monessa suhteessa, paitsi siinä olennaisessa asiassa, etteivät he yhäkään voi jättää henkistä ja aineellista perintöään jälkeläisilleen.
Sen sijaan he voivat tavallaan adoptoida edunsaajikseen muita ja näin varmaan myös tehdään. Taitaa kuitenkin yhä useammin olla niin, ettei tuonilmaisiin siirtyneillä setämiehillä ja vanhoillapiioilla ole henkilökohtaista suhdetta edunsaajiinsa. Tilalle ovat tulleet kissat ja koirat.
Niinpä on syntynyt tilanne, jossa naimattomaksi jäävät miehet ja naiset eivät enää leimaudu ihmisten pyyteettömiksi auttajiksi, vaan sen sijaan pikemmin egoisteiksi, jotka pyrkivät ottamaan elämästä irti kaiken sen, minkä muilla lasten elatukseen menevien tulojen suuntaaminen omiin tarpeisiin mahdollistaa.
Eipä heitä kukaan siitä moitikaan ja miksi moittisi. Vanja-enon ja Sonjan altruismi tuskin saisivat nykyään yhtään sen parempaa kiitosta kuin ennen.
Parempi saattaa olla lahjoittaa perintönsä kodittomien kissojen hyväksi, vaikka nuo itsekkäät ja vastenmieliset luontokappaleet eivät monen mielestä sitä ansaitsisi.
Silti ihmettelen, että sanalle setämies on nykyään tietyissä anti-intellektuaalisissa piireissä haluttu antaa kielteinen lataus.
Noiden piirien ajattelusta en enää pitkään aikaan ole yrittänytkään etsiä mitään logiikkaa, koska sitä ei siellä selvästikään ole.
Sen sijaan näen siellä jonkinlaista infantiilia pyrkimystä vaikuttaa erilaisilla eleillä emootioihin ja ilmaista omia, hyvin merkityksellisiksi julistettuja mieltymyksiä.
Mikäli siis joku sivistymätön teini-ikäinen tai vanhempi naisoletettu käyttää termiä setämies, arvelen hänen tarkoittavan, että kyseessä oleva henkilö on hänen mielestään uros, jonka on ihan turha yrittää vokotella termin laukaissutta naarasta seksiin.
Se on epäilemättä kovin argumentti, joka tuolla tasolla voidaan esittää, mutta menettää kokonaan tehonsa, mikäli osoittautuu, ettei setämies ole koko asiasta pennin vertaa kiinnostunut juuri siksi, että on setämieheksi syntynyt.
Mutta noin yleisesti ottaen setämiesten ja naimattomien tätien merkitystä aikojen saatossa tuskin lienee kylliksi korostettu. Kyllä he varmaankin  ovat parastaan yrittäneet, ainakin  monet heistä.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Onnellisuudessa ykkössija


Onnellisuuden mitta

Viimeiset ihmiset ovat keksineet onnen, sanoi aikoinaan Nietzsche ja piti tietenkin tätä keksintöä mitättömänä ja halveksittavana.
Mutta kyllä onnellisuus oli keksitty jo paljon aikaisemmin, joskin voidaan aina keskustella siitä, missä suhteessa maailman eri onnellisuudet muistuttavat toisiaan ja missä ei.
Aristotelinen käsitys onnellisuudesta tarkoittaa ihmisen tulemista sellaiseksi, kuin hän on eli hänessä piilevän potentiaalin todellistumista.
Onni on tämän näkemyksen mukaan viime kädessä hyvettä, onnellinen ihminen tekee hyviä tekoja ja näitä kahta asiaa tuskin edes voi erottaa toisistaan.
Aikakautemme todellinen filosofia on utilitarismi, joka näkee hyvänä ja tavoiteltavana sen, että mahdollisimman paljon hyvää annetaan mahdollisimman monelle.
Mutta mitä hyvää heille nimenomaan on annettava? Onko kyse yksinkertaisesti halujen maksimaalisesta tyydytyksestä eli siitä, että jokainen saa mahdollisimman paljon sitä, mitä haluaa?
Mutta haluavatko he oikeita asioita?
Mikäli ajatellaan, että ihmisen nimenomaan pitäisi tulla onnelliseksi, saattavat he halutakin vääriä asioita. Siinä tapauksessa herää kysymys, olisiko ihmiset pakotettava tulemaan onnellisiksi, tarvittaessa myös vastoin heidän tahtoaan.
Tämä kysymys ei ole oikeamielisillä henkilöillä herännyt vain Brexitin ja populististen liikkeiden yhteydessä. Se oli aivan keskeinen myös siihen aikaan, kun totalitaariset aatteet kilpailivat ihmisten sieluista maailmansotien välisenä aikana ja sen jälkeenkin.
Mutta tässä menemme jo pois itse asiasta eli siitä, mitä se onnellisuus oikein on.
Onnellisuutta on maassamme tutkittu jo kauan ja hartaasti. Tutkijat ovat tehneet sen yleisen johtopäätöksen, että onnellisuuteen suhteudutaan meillä vakavasti.
Kyseessä ei ole vain typerä haave loputtomasta rahan tulosta ja lokoisasta elämästä itse mitään yrittämättä.
Sen sijaan meillä ymmärretään hyvin terveyden ja hyvän elämän, ihmissuhteiden ja mielekkään työn arvo. Nehän ovat asioita, joita sanan varsinaisessa merkityksessä ei voi rahalla ostaa.
 Aristotelisessa mielessä onnellisuus, kuten sanottu, merkitsee ihmisen itsensä kehittämistä. Hyve on silloin oma palkintonsa, ei keino rahan ja vaikutusvallan hankkimiseksi.
Yhteiskunnallinen ulottuvuus on onnellisuuden kannalta myös aivan olennainen. Yhteiskunnan huolenpito yksilöstä on meillä kehittynyt laadullisesti aivan uudelle tasolle viime sotien jälkeen. Aineellinen kurjuus ja köyhyys, syrjäytyminen ja riisto ovat joko hävinneet tai muuttaneet muotoaan.
Köyhyyttä ja epätoivoa on yhä, inhimillistä arvokkuuttaan on monen mahdotonta toteuttaa mielekkäässä työssä ja sängyn pohjalla unohdettuna makaavan vanhuksen osa ei välttämättä ole kadehdittava, vaikka hänestä niin sanotusti huolta pidetäänkin.
Arvokas kuolema omaisten ympäröimänä jossakin Etelä-Sudanissa saattaa olla paljon onnellisempi tapahtuma kaikkine ylenpalttisen surun ilmauksineen kuin kymmeniä vuosia hengissä pidetyn vanhuksen yksinäinen menehtyminen ajanmukaisessa hoidossa.
Ja onhan meidän muistettava myös se, mitä viisas Solon sanoi kuningas Kroisokselle, joka luuli olevansa onnellinen: ”Ennen kuolemaansa ei ketään ole pidettävä onnellisena”. (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=kroisos ).
Mutta otetaan nyt sentään vakavasti se, mitä tämä World Happiness Report, erittäin arvovaltainen tutkimus on suomalaisten onnellisuudesta sanonut.
Vaikka on tietysti otettava huomioon, että onnellisuus voidaan käsittää monella toisestaan paljonkin poikkeavalla tavalla, ei ole syytä halveksia niiden hyvin merkittävien tutkijoiden päätymistä siihen ratkaisuun, että sitä on juuri nyt järkevintä mitata juuri niillä mittareilla, kuin he ovat tehneet.
Eivät ne mitään absoluuttisen totuuden ilmentymiä tietenkään ole ja mittauksia onkin tehty eri vuosina hieman eri näkökulmasta.
Se, että maamme on siitä huolimatta jälleen ykkönen, on joka tapauksessa merkittävää.
Tämän yleisen tuloksen valossa voimme jo asettaa omaan, suhteelliseen arvoonsa ne itseruoskinnan helmet, joita yhä uudelleen tuodaan esille: olemme muka maailman sairain kansa, negatiivisten tunteiden, pidätellyn aggression, itsemurhien ja epätoivon kotimaa ja niin edelleen.
Itseinhoa meillä kyllä näyttää esiintyvän ainakin tietyissä piireissä huomattavan paljon, mutta väitteitä ei tee totuudeksi se, että niissä vähätellään myönteisiä asioita, vaikka sitten mustamaalattaisiin enemmänkin.
Merkittävä tekijä tuossa meidän onnellisuudessamme on se, että meillä ollaan valmiita antamaan apua niille, jotka sitä tarvitsevat. Tämä edellyttää sosiaalista luottamusta ja ilmeisesti myös tiettyä sosiaalista homogeenisuutta. Näin on ainakin yleisellä tasolla havaittu.
Mikäli yhteiskunnassa sen sijaan syntyy yhä suurempia, jyrkästi toisistaan poikkeavia ryhmiä, on odotettavissa yleistä solidaarisuuden vähenemistä ja se tietää myös putoamista alaspäin onnellisuusasteikolla. Ja ne seuraukset ovat aivan todellisia ja tuskin suuremmalla rahallisella panostuksella autettavissa.
Alaspäin on tietenkin monta muutakin tietä. Mikäli yhteiskunnan taloudellinen perusta romahtaa, on odotettavissa ikävyyksiä muillakin tasoilla. Mikäli työttömyys kasvaa suuriin mittoihin ja mikäli meillekin syntyvät rikollisen alakulttuurin slummit, on se vakava isku yleisellekin onnellisuudelle.
World Happiness Report ottaa Yhdysvallat esille varoittavana esimerkkinä. Siinähän on maa, jonka talous kyllä on koko ajan kasvanut toisen maailmansodan jälkeen, mutta onnellisuus ei suinkaan ole seurannut samaa trendiä, vaan jopa vähentynyt.
Yhdysvalloista on kehittynyt addiktion yhteiskunta. Alkoholi, huumeet, ylensyöminen, pelaaminen (ja oliko nyt bloggaaminen?) ovat onnen korvikkeita, pakoa onnettomasta todellisuudesta keinotekoiseen euforiaan, paheisiin.
Ajatus siitä, että olemme ykkösenä maailman kansojen joukossa, kun onnellisuutta mitataan, on aika huikea. Venäjällä se oli heti tuoreeltaan useimpien tiedotusvälineiden aiheena.
Sivumennen sanoen, tällaiset positiiviset uutiset Suomesta ovatkin siellä sangen normaalia ainesta. Sitä sopii vain verrata siihen lähes monomaaniseen epäluuloisuuteen ja kaunaan, joka hallitsee meidän Venäjä-uutisointiamme.
Onnellisuus on tässäkin tapauksessa asia, joka on helppo menettää. Luulenpa, että se on vieläkin hauraampi omaisuus kuin se Pisa-menestys, jotka meillä taannoin ylpeiltiin.
Runoilija kehottaa niitä, joilla onni on, sen kätkemään. En tiedä, olisiko siihen juuri nimenomaan tässä maassa enää mitään tarvetta.
Meillä ei kuulu asiaan vakuuttaa onnellisuutta suu hammastahnahymyssä ja tuskin tällaiseen kannattaa pyrkiäkään. Todellinen onnellisuus kun ei edes ole asia, jolla voisi kerskua. Ei se ole mitään kauppatavaraa. Ja kannattaa sitä Kroisoksenkin kohtaloa aina miettiä.
Meillähän ei ole varsinaisia polttorovioita, mutta kyllä ihminen yhäkin voi palaa kuoliaaksi ja mikäli ei pala, joutua yhtä kurjan kohtalon uhriksi. (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=kroisos ).