perjantai 28. elokuuta 2015

Rasismi ei vaivaa



Rasistit ja populationistit

Rasismi on paha asia, kuten jokainen tietää. Onneksi tämä synti on maassamme tuiki harvinainen. Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta piti ihmisiä samanarvoisina riippumatta heidän ihonväristään tai etnisestä taustastaan. Tässä on kuulevinaan Uuden testamentin äänen: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata…” Ihmisarvo ei siis suuren enemmistön mielestä ollut sidottu ainakaan rotuun.
Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia vastauksia vaikkapa maassamme asuvat eri uskontokuntiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt olisivat antaneet samoihin kysymyksiin. Tutkijat eivät suhteuttaneet tulosta mihinkään, mutta lienee selvää, että se on kansainvälisesti ottaen sangen tasa-arvopainotteinen.
Mutta riittääkö tämä ihmisten samanlaisen ihmisarvon tunnustaminen aiheuttamaan sen, ettei ihminen ole rasisti? Terveen järjen mukaan asia on tietenkin näin, mutta tutkijat eivät välttämättä hyväksy tätä johtopäätöstä. Rasismi näet ehkä voikin tarkoittaa sitä, ettei henkilö toivota kaikkia ihmisryhmiä maahamme yhtä tervetulleiksi. Tässähän näyttää olevan se kätketty olettamus, että nuo ihmisryhmät ovat keskenään jotenkin pysyvästi erilaisia, vaikka Patagonian intiaani ja Myllypuron alkuasukas poikkeavat vähemmän toisistaan kuin suomalainen ja ruotsalainen orava.
Oravat, kuten koirat, jakaantuvatkin rotuihin, kun taas ihmiset jakaantuvat keskenään erilaisiin populaatioihin, jotka näyttävät erilaisilta ja käyttäytyvät eri tavoin, mutta ovat aivan samanlaisia. Mikäli ihminen näkee nämä ryhmät erilaisina ja suhtautuu niihin eri tavoin, hän todellisuudessa hyväksyy ajatuksen rotujen olemassaolosta ja on siis rasisti. Näin olen kuullut sanottavan. Mutta koska eroja nyt joka tapauksessa on, lienee väistämätöntä, että eri ryhmiin suhtaudutaan eri tavoin.
George Orwellin onneton päähenkilö Winston Smith oli aikoinaan sitä mieltä, että kaksi kertaa kaksi on neljä. Vaikka Puolue sanoi, että tulo oli todellisuudessa viisi, Smith uskoi omia silmiään ja joutui tämän vuoksi Rakkauden ministeriön koulutukseen. Intensiivisen opiskelujakson jälkeen Smith alkoi todella huomata, että kun kahteen sormeen lisättiin kaksi, siellä itse asiassa pilkisti kuin pilkistikin tuo kaivattu viides sormi. Ristiriita oli voitettu ja Winston lakkasi ahdistumasta siitä, että ajatteli väärin.
Tämä nyt tuli vain mieleeni.
Yhtäkaikki, kovin huolestuttavaa näyttää tutkijoiden mielestä olevan, että jotkut ajattelevat olevan suotavaa, että Suomessa olisi mahdollisimman paljon vain syntyperäisiä suomalaisia, jotka jakavat suomalaiskansalliset arvot. Peräti 9 prosenttia kannattaa tätä. Sen sijaan 8 prosenttia toivoo, että Suomessa olisi mahdollisimman paljon erinäköisiä ja erilaisista maista tulleita ihmisiä.
Suomalaisten asenteissa näkyy selvä hierarkia, jossa tervetulleimpia ovat muuttajat maista, joissa kulttuuri ja ihmisten ulkonäkö ovat mahdollisimman samanlaisia kuin Suomessa. Niinpä ruotsalaisia ja saksalaisia suositaan somalien ja irakilaisten kustannuksella.
Ovatko tällaiset asenteet oikeita vai vääriä? Edes tutkijat eivät taida antaa kysymykseen selvää vastausta, mutta ilmeisesti kauhistelevat ääripäitä ja ilmeisesti myös heidän puolueitaan. 34 prosenttia perussuomalaisten kannattajista unelmoi mahdollisimman suomalaisesta Suomesta, kun taas noin 20 prosenttia vihreistä ja vasemmistoliittolaisista jakaa aivan päinvastaisen unelman.
Toki meillä on poliittinen järjestelmä juuri sen takia, että eri ryhmät voisivat sen kautta pyrkiä toteuttamaan unelmiaan. Sellaisiin jokaisella lienee oikeus. Siitä vain unelmoimaan! Kansa saanee lopulta sen, mitä ansaitsee.
En kuitenkaan tiedä, mihin tuloksia pitäisi suhteuttaa. Mikäli kaikki suomalaiset unelmoisivat mahdollisimman suomalaisesta Suomesta, voisi asiaa kai pitää ymmärrettävänä ja odotettavana. Millainen lienee tässä suhteessa tilanne muissa maissa? Sen sijaan olisi kai luonnotonta, mikäli suurin osa minkä tahansa maan kansalaisista toivoisi, että maan väestö muodostuisi mahdollisimman kirjavaksi. Ja mikäli kaikki mahdolliset maahanmuuttajat toivotettaisiin tasapuolisesti tervetulleiksi, olisi kyseessä ilmeisesti hyvin paha arvostelukyvyn puute, joka lupaisi kansakunnalle ennen pitkää pahoja ikävyyksiä.
”Rasismitutkimus” ei ole nollatutkimus. Itse asiassa se antaa varsin hätkähdyttävän kuvan siitä hyväuskoisuudesta, joka maassamme vallitsee maahanmuuttokysymyksissä. Koska kaikkia ihmisiä joka tapauksessa pidetään yleensä samanarvoisina ja jopa koko rotujen olemassaolon kieltää lähes kolme neljännestä, on myös väärin puhua rasismista. Sen sijaan voisi sitten puhua populationismista, joka arvottaa eri tavoin erilaisia ryhmiä potentiaalisina oman maamme kansalaisina. Sikäli kuin se perustuu empiiriseen tietoon, se on tervettä politiikkaa.
Olisi äärimmäisen outoa, ellei maahanmuuttokysymyksissä esiintyisi minkäänlaista hierarkisointia. Sellaisen asiaintilan selittämiseen ei riittäisi mikään suvaitsevaisuuden tai sen puutteen arvioitu määrä. Kyseessä olisi ilmeisesti lähinnä absoluuttinen tyhmyys.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Vastaan kiihottaminen



Erään blogin johdosta


”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Otin tämän lakisitaatin Kemppisen blogista. Teksti pani ajattelemaan ja täytyypä sanoa, että hämmästyin suuresti, kun luin, että blogisti halusi sitä sovellettavan niihin, jotka olivat kommentoineet hänen tekstiään. Hän siis ilmiantoi lukijansa ja kertoi vielä mielihyvin auttavansa poliisia sellaisten ihmisten henkilöllisyyden selville saamisessa, jotka ehkä ovat syyllistyneet rikokseen. Tämä tapahtui yleisen hyvän ja yhteisen edun nimissä, kuten kirjoittaja vakuutteli.
Paavo Rintala-vainaa aikoinaan piti tapanaan silloin tällöin letkauttaa juristeista, joita hän piti todellisuudelle vieraana ja haitallisena joutoväkenä.
Koska juristit eivät ole syntyperänsä tai esim. seksuaalisen suuntautumisensa takia sitä, mitä ovat, Rintalaa ei voinut syyttää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Muuten ehkä olisi syytetty. Ja harva varmaan ajatteli, että juristit olisivat juristeja jonkinlaisen vakaumuksen perusteella, onhan ilmeistä, että heidän työtään helpottaa juuri sellaisen puuttuminen.
Joka tapauksessa on yleisesti ottaen hätkähdyttävää, millaiseen halpamaisuuteen ihminen saattaa alentua silloin, kun voi selittää nojaavansa lakiin tai haluavansa tutkia, onko laki hänen puolellaan. Tuntuu, etteivät minkäänlaiset normaalin häveliäisyyden säännöt tällöin pidättele juristia. Hänhän ratsastaa lailla, joka on, ellei nyt samaa kuin oikeus, niin perinteisesti kunnioitusta nauttiva asia ja välttämättömäksi ymmärretty. Laillisuuden puitteissa me kaikki haluamme pysyä.
Ongelmalliseksi asian saattavat tehdä lait, joiden noudattaminen on vastoin ihmisten vakaumusta tai tuottaa selvästi mielettömiä tuloksia. Sellaisessa tapauksessa syntyy vastarintaa, jota kutsutaan kansalaistottelemattomuudeksi. Se on useinkin terve reaktio, joka osoittaa, mikä on yleisen oikeustajun ja lain käyvän tulkinnan välinen ero.
Mikäli ero osoittautuu ylittämättömäksi, aukeaa valtiovallan ja hallintoalamaisten välille kuilu, joka voidaan ylittää vain lakia tai sen tulkintaa muuttamalla. Laki, jota ei kunnioiteta, mutta jonka noudattamista silti vaaditaan ja yritetään valvoa, johtaa yleisen lainkuuliaisuuden murenemiseen kuten aikoinaan kieltolaki tai Neuvostoliiton lain neuvostovastaisuutta koskevat pykälät.
On toki ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä asiaa tai halua sen olemassaoloa myöntää. Heidän ainoaksi keinokseen jää vaatia kovempia rangaistuksia ja tiukempaa valvontaa. Ennemmin tai myöhemmin tämä tie on kuljettu loppuun ja se, mikä halutaan kieltää, pakottaa tunnustamaan olemassaolonsa. Tämä sillä edellytyksellä, että kielto kohdistuu johonkin normaaliin ja väistämättömään inhimillisen käyttäytymisen muotoon, joka koetaan oikeaksi ja kohtuulliseksi.
Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan muistuttaa kovasti surullisenkuuluisaa rauhanlakia. Sekin on helppo ulottaa koskemaan lähes mitä tahansa mielipiteenilmausta: ”panetellaan… jotakin ryhmää… vakaumuksen vuoksi…”… Ollaan vaikkapa siis eri mieltä asiasta, joka koskee vakaumuksia ja kerrotaan tämä avoimesti.
Panetteluksi voidaan leimata mikä tahansa jostakin ryhmästä esitetty mielipide, joka ei perustu tieteelliseen tutkimukseen tai perustuu sellaisiin tutkimustuloksiin, joita pidetään sopimattomina, kuten Tatu Vanhasen tutkimukset. Jopa kohdettaan ylistävät kommentit, mikäli ne ymmärretään sarkastisiksi, voitaneen tällaisen lain perusteella kriminalisoida.
Se, että jotakin voidaan tehdä, ei tarkoita että niin saisi tehdä tai peräti pitäisi tehdä. On asioita, joissa järjen käyttö on nimenomaisesti kielletty. Ne liittyvät muun muassa vartiopalvelukseen, jossa on varmistettava, ettei vartijaa huijata. Sitten on asioita, joissa järjen käyttämättä jättäminen on itse asiassa rikollista tai muuten tuomittavaa. Sellaiset liittyvät esimerkiksi sananvapauden käytön rajoittamiseen.
Normaali, säädyllinen ihminen ymmärtää jopa John Stuart Milliä lukematta, miten tärkeää on sananvapauden mahdollisimman täydellinen salliminen ja miten törkeää on sen rajoittaminen oman mielipiteen suojelemiseksi ja toisenlaisten mielipiteiden tukahduttamiseksi.
En vihjaile, etteivät juristit tai edes joku tietty juristi lainkaan kuuluisi normaalien, säädyllisten ihmisten joukkoon, mikäli he tai hän haluaa tutkittavan, mitä laki kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta oikeastaan tarkoittaa. Tämä sillä edellytyksellä, että tavoitteena on mahdollisimman suuren sananvapauden turvaaminen ja sen estäminen, että tuota vaarallisen kuminauhamaista lakia käytettäisiin sananvapauden rajoittamiseen.
Mikäli sen sijaan kyseinen henkilö toimii tavoitteenaan vain oman turhamaisuutensa pönkittäminen tai toisenlaisen ajattelun kieltäminen, ansaitsee hän tietenkin kaikkien ylenkatseen.
Ihmisten motiivien lopullinen löytäminen edellyttää ydinten ja munaskuitten tutkimista, johon ei ihminen kykene. Päätelmiä voi jokainen toki tehdä sen perusteella, miten asia toteutetaan. Ilmianto ihmisistä, jotka ovat tulleet bloginpitäjän vieraiksi ja ovat siis tavallaan kestiystävän ominaisuudessa, on tässä maassa ymmärtääkseni jotakin aivan uutta…

perjantai 21. elokuuta 2015

Ongelmia ei ole



Kun ongelmia ei ole

Principiis obsta, sero medicina paratur
cum mala per longas convaluere moras
Ovidius

O tempora o mores, senatus haec intellegit consul videt, hic tamen vivit…
Cicero

Kielet, joita ei tarvitse, tuppaavat unohtumaan ja rapistumaan haperoituvissa aivoissa, kunnes eräänä kauniina päivänä pöllähtävät jonnekin, kaikkien ulottumattomiin ja tekevät koko niiden opiskeluun käytetyn ajan ja vaivan lopulta turhaksi. Sääli.
Niinpä tunnen milteipä pakonomaista tarvetta pitää ammoisen työni tuloksia jonkinlaisessa kunnossa ja varjella niitä edes ennenaikaiselta pilaantumiselta. Anteeksi siis nuo sitaatit, kaikella on selityksensä.
Mutta itse asiassa monien mieleen joskus tarttuneiden lentävien lauseiden muistaminen ei vaadikaan aktiivisia toimia. Nykyajan ilmiöt tuovat yhä uudelleen mieleen vanhat historian tapahtumat peloponnesolaissodista Rooman rappioon ja Karthagon hävityksestä Catilinan salaliittoon.
Sillä ihminen sinänsä on noista ajoista kehittynyt tavattoman vähän. Vain tyhmyyden ja barbarian hyväksynnän määrä yhteiskunnassa ja kulttuurissa on vaihdellut ja sen myötä niiden aplodien kiivaus, joita noita asioita edustavat keräävät suurelta yleisöltä. Viisautta harvemmin mennään suuriäänisesti kaduille ja toreille ylistämään, sille voidaan korkeintaan joskus alistua, yleensä kyräillen ja itsekseen jupisten, usein vasta pakon edessä ja usein liian myöhään.
Ovidiuksen sanat siitä, että ongelmat on ratkaistava silloin kun ne vielä ovat ratkaistavissa, eikä silloin, kun ne jo ovat riistäytyneet hallinnasta, eivät ole mitään rakettitiedettä, vaan tervettä järkeä. Terveen järjen musertava logiikka harmittaa aina tavattomasti niitä, joiden mielestä se on liian vulgaaria ja helppoa ja jotka eivät sen tähden millään haluaisi olla samaa mieltä kuin yhteiskunnan pahnanpohjimmaiset ja syntipukit, joiden moraalia ylenkatsotaan yhtä paljon kuin heidän henkilökohtaista ihmisarvoaan.
Niinpä tämän päivän senaatti teeskentelee, ettei se ole mistään ongelmasta kuullutkaan ja konsuli torkahtaa aina, kun sen korviin on kantautumassa tieto siitä, että meno on villiintynyt ja koko valtion perusteet ovat järkkymässä. Kas, kun itse asiassahan näet ongelmaa ei vielä ole, joten siitä puhuminenkin on väärin ja jopa rikollista. Ongelmaa vastaan voidaan taistella vasta sitten, kun se on syntynyt ja sitä ennen onkin mitä jyrkimmin kiistettävä sen olemassaolo. Terveen järjen noudattaminen ja ensi oireisiin puuttuminen olisi alentavaa ja leimaisi harjoittajansa ihannoidun vertaisryhmän keskuudessa. Tuo ryhmä on näet jo ongelmansa kehittänyt ja suhtautuu pahansuovasti niihin, jotka yrittävät siltä välttyä.
Mutta jossakin vaiheessa, kun prosessit aikansa kehittyvät, päästään uuteen tilanteeseen, jossa asioista jo on pakko käyttää uusia nimiä.
Näinä päivinä on Euroopassa ja jopa meillä alettu siirtolaisuuden kohdalla puhua ”taakanjaosta” eikä enää ”rikkaudesta”. Rikkaudelle löytyy aina innokkaita jakajia, taakkojen kanssa on toisin.
Jopa itse sanankäyttökin näyttää muuttuneen, ellei sitten ole kyse lipsahduksista. Jopa televisiossa on puhuttu ”siirtolaisista”, viitattaessa ”pakolaisiksi” ilmoittautuneeseen joukkoon, joka nyt tunkeutuu laillisista muodoista välittämättä ja suvereenien valtioiden oikeuksia polkien niiden alueelle.
Monella tulijalla, tai ainakin jonossa olevalla lienee hätä, mikä on ymmärrettävää. Ovathan heidän kotimaansa sotkeneet asiansa niin perinpohjaisesti, etteivät ne enää ole asumiskelpoisia ennen kuin hallitsevien klikkien ja heille hurraavien massojen järki palautuu, mikä voi vaatia paljon aikaa ja paljon uhreja.
Inhimillisyys vaatii, että hätää kärsiviä on autettava. Tästä lähes kaikki lienevät yksimielisiä, mutta sen jälkeen yksimielisyys lakkaa. Joidenkin mielestä auttamisen on tapahduttava ottamalla vaikeuksiin joutuneita ihmisiä omaan maahan asumaan ja tarjoamalla heille kanta-asukkaille normaalisti kuuluvat oikeudet. On turha sanoakaan, mitä tämä merkitsee niiden kannalta, jotka eivät mahdu joukkoon.
Sentimentaalisuus on varma tie mielettömään politiikkaan, josta kärsivät kaikki osapuolet: ne jotka jäävät ilman, ne, jotka joutuvat tulijat elättämään ja heidän kanssaan elämään ja lopulta, muttei vähiten, tulijat itse.
Tosiasia on, että asyylioikeutta käytetään maahanmuuton välineenä, mikä ei tietenkään ole sen tarkoitus. Olikohan tämä kenellekään yllätys? Pakolaisia vastaanotettaessa ei edes yritetä sitouttaa heitä palaamaan sinne, mistä olivat lähteneet sitten kun se on turvallista. Nykyään sellaista kai pidettäisiin aivan sopimattomana. Pakolaisuus on yksinkertaisesti muuttunut siirtolaisuudeksi ja potentiaalisia tulijoita on enemmän kuin koko läntinen maailma koskaan pystyisi vastaanottamaan, vai mitä on sanottava siitä, että pelkästään Afrikan väkiluvun ennustetaan kasvavan neljään miljardiin.
Mitä siis ratkaistaan ottamalla vaikkapa miljardi afrikkalaista Eurooppaan? Kukaan ei ole liian tyhmä ymmärtämään, mitä se merkitsisi. Sen sijaan moni näyttää olevan liian välinpitämätön tai kyyninen tai ehkäpä ennen kaikkea liian sentimentaalinen.
Todettakoon nyt varmuuden vuoksi, ettei sentimentaalisuus ole mikään ylevä moraalinen taso, jolle meidän kaikkien tulisi pyrkiä. Näin siitä huolimatta, että kansamme sietää idolinaan Vesku Loiria ja hänen kaltaisiaan, jotka sivistysmaissa eivät pääsisi esiintymään julkisesti ja vieläpä maksusta.
Sentimentaalisuus on infantiili tila, joka on ominainen ämmille ja joka estää rationaalisen toiminnan tarjoamiensa moraalisten palkintojen johdosta (ks. moralismi). Se on eräänlainen primitiivireaktio, jossa välitön palkinto (esim. itkupotkuraivari, omasta jaloudesta liikuttuminen tms.) tekee järkevän harkinnan ja yleensä kaiken pitkäjänteisyyden mahdottomaksi. Sentimentaalinen yksilö elää hetkessä eikä tulevaisuus merkitse hänelle mitään, paitsi ehkä sumuisia kuvitelmia uusista ylentymisen hetkistä kiitollisten kanssaihmisten siunaamana.
Ne, jotka tuntevat primitiivisten kansojen todellisuutta, ymmärtävät, että auttaminen on vaikea laji eikä sen vaikutus ole riippuvainen käytetyn tunteen tai rahan määrästä. Siirtolaisuus puolestaan ei ole edes auttamista, vaan jotakin aivan muuta, josta kannattaa puhua erikseen. Auttamiseen käytettävissä olevien resurssien tuhlaaminen siirtolaisuuteen on itse asiassa skandaalimaista edesvastuuttomuutta, josta päättävien olisi vastattava apua vaille jääneiden edessä. Muistelen, että Pekka Haavisto uskalsi tässä asiassa puhua järkeä, mutta kenelle tahansa tämä ei taida olla sallittua.
Kun ihmiset tarvitsevat apua, on sitä järjestettävä heille rationaalisesti, mikäli tarkoituksena todella on auttaminen eikä jokin muu. Venetaksipalvelu meren yli on tehtävä mahdottomaksi eikä palkittava siihen osallistuneita tahoja. Primitiivisten, rikollisten hallintojen toteuttama keskiaikainen terrori on kukistettava siellä missä se toimii ja velvoitettava sen vastustajat taistelemaan sitä vastaan paikan päällä eikä autettava roistoja järjestämällä oppositio pois heidän tieltään. Kansainvälisen lainsäädännön on kehitettävä normistoa koskemaan myös uskonnon nimissä tehtyjä rikoksia ja rikolliset on saatettava vastuuseen kaikilla tasoilla.
Näin siis pitäisi tehdä, jos haluttaisiin auttaa ja jos oltaisiin rationaalisia. Näyttää siltä, ettei Eurooppa siihen kykene. Elämme sentimentalismin aikaa ja kuvittelemme, että ongelmia ei ole tai että ne sijaitsevat meidän sydämissämme, jotka olisi avattava ja hyväksyttävä loputtoman siirtolaisvirran saapuminen ongelman ratkaisuksi.
Ja kuitenkin me tiedämme, ettei se ole ratkaisu, vaan ongelma. Avain ongelman ratkaisemiseen ei ole meidän sydämissämme, vaan aivoissamme. Avoin luopuminen järjen käytöstä ei ennusta hyvää. Seuraava aikakausi valmistetaan nyt ja se tulee olemaan erilainen.

tiistai 18. elokuuta 2015

Taivaallinen ongelma



Taivaallinen ongelma

Ayaan Hirsi Ali, tunnettu somalitaustainen toisinajattelija on uusimmassa Foreign Affairs –lehdessä ottanut härkää sarvista. Hänen mielestään länsi, erityisesti USA, ei uskalla edes lausua ääneen sitä ongelmaa, jonka kanssa se on nyt joutunut vakavasti taistelemaan.
Seuraavassa en väitä pelkästään selostavani Hirsi Alin tekstiä, vaan rohkenen tehdä siitä omiakin päätelmiäni. Hirsi Ali on kyseessä silloin, kun asia nimenomaisesti mainitaan.
Hirsi Alin mielestä ongelman nimi on islam. Siis islam, eikä jihadismi, salafismi tai väkivaltainen ekstremismi. Toki maailma saa käytännössä kärsiä etupäässä juuri uskonkiihkoisten höyrypäiden toilauksista, mutta koko ongelman taustalla on, ettei taustalla olevaa uskontoa ole reformoitu. Se edustaa yhä keskiaikaa, kaikessa pimeydessään.
Valistunut lukija herää tässä vaiheessa huomauttamaan, ettei keskiaika suinkaan ollut sen pimeämpi kuin meidän oma aikakautemme täällä lännessä ja että sitä paitsi islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto ja sitä paitsi kristinuskon nimissä sitä vasta onkin paljon kaikkea kauheata tehty.
Tämä valistunut lukija on osa ongelmaa. Kun arvorelativismi viedään absurdiin äärimmäisyyteensä, ei meillä tietenkään ole oikeutta eikä mahdollisuutta asettaa arvojärjestykseen jihadismia, konfutselaisuutta tai tolstoilaisuutta sen enempää kuin wieniläisklassikoita, gangsta-rapia tai Reino Helismaata. Väärin on vain noiden asioiden hierarkisointi sinänsä.
Myös politiikka on tässä tärkeää, siis poliittinen korrektius. USA:n presidentit eivät ole suostuneet lainkaan puhumaan islamista ongelmana, Obaman mielestä IS(IS) esimerkiksi ei tarkoita lainkaan islamia, vaan jotakin muuta. Tämä on ymmärrettävää. Islamistit eivät mitään muuta niin suurella innolla odota kuin lännen julistautumista vihollisekseen.
Hirsi Ali ihmettelee sitä, ettei kissaa sanota kissaksi ja vertaa tilannetta kylmään sotaan. Silloin länttä vastassa oli väkivaltainen ja valheellinen ideologia, jota vastaan kuitenkin taisteltiin eikä julistettu sen erinomaisuutta noin periaatteessa. Länsimaiden johtajat eivät valitelleet sitä, että Neuvostoliitto tai vaikkapa Baader-Meinhof-liiga eivät edustaneet oikeaa sosialismia, joka oli rauhan ideologia, vaan jotakin harhaoppia. Ne uskallettiin todeta vääriksi sinänsä ja tuettiin toisinajattelijoita, jotka olivat asiasta samaa mieltä. Lännen parhaita aivoja mobilisoitiin argumentoimaan kommunistista propagandaa vastaan.
Nyt tällainen ei näytä olevan edes periaatteellisella tasolla ajateltavissa. Se, joka sanoo islamista alastoman totuuden, leimataan islamofobiksi tai, mikä pahinta, peräti orientalistiksi. Rasistin leima kelpaa toki myös aina ja sitä on –uskokaa tai älkää- sovellettu myös Hirsi Aliin… Itse asiassa USA näyttää ponnistelevan islamin valkopesemiseksi ja puhuu vain sen oletetuista perversioista.
Mitä islam opettaa, ei kaipaa tässä selostamista. Hirsi Alilla on joka tapauksessa asiasta käytännön kokemusta, eikä hän epäröi sanoa, että IS(IS) toteuttaa islamia. Ongelma on siinä, että koko islamin oppi otetaan täydestä. Keskiajalla tämä oli normaalia, 2000-luvun kehittyneessä maailmassa ei.
On totta, että vain pieni joukko kaikista muslimeista, kuten myös kristityistä ottaa uskontonsa tosissaan ja suurin osa ei, mutta tällainen asiain tila ei vielä riitä tuomaan koko joukkoa 2000-luvun maailmaan. Myös koko uskonto on reformoitava, on löydettävä tulkinta, joka sopii yhteen aikakauden kanssa. Tätä on uskallettava vaatia.
Hirsi Alin haaste on sävähdyttävä. Onko meidän kulttuurimme todella kykenemätön käsittelemään rehellisesti siihen kohdistettuja haasteita ja seisomaan periaatteidensa takana? Vai onko käytännössä niin, että periaatteena onkin täydellinen periaatteettomuus, joka ilmenee haluna miellyttää kaikkia ja johtaa käytännössä liberaalien arvojen tuhoon?
Hirsi Alin mukaan islamin piirissä on toisinajattelijoita, joita lännen pitäisi tukea. Islam nykymuodossaan olisi haastettava ja ilmeisesti asia koskee niin shiialaisuutta kuin sunnilaisuutta. Tästä voisi päätellä, että jos muslimit selittävät, että heidän norminsa ovat pätevämmät kuin heidän asuinmaansa lait ja vaativat tämän tunnustamista, he ovat yksinkertaisesti väärässä paikassa ja se on uskallettava heille sanoa. Tiettyjen universaalien normien vaatiminen kaikilta on yksinkertaisesti kehittyneiden maiden velvollisuus ja siitä luistaminen on karhunpalvelus kaikille.
Multikulturalismin edellyttämä islamin omien normien tukeminen sille vieraassa ympäristössä jopa kanta-asukkaiden oikeuksien kustannuksella on yksinkertaisesti mieletöntä. On tosiasia, että suuri osa lännen islamilaisesta väestöstä kannattaa monia islamin väkivaltaisia normeja, vaikka ei niiden toteuttamiseen aktiivisesti osallistuisi. Tämänhän näimme meilläkin pilakuvamylläkän yhteydessä. Kyse on siis ekstremismistä –voidaanko sellainen hyväksyä, mikäli se ei käytännössä ole väkivaltaista? Ehkä kannattaisi ainakin olla sitä tukematta ainakaan julkisista varoista?
Hirsi Ali on varmasti oikeassa siinä, että islamin ja modernin länsimaisen kulttuurin välillä on ristiriita. Mikäli asia kielletään ja suunnataan ristiriitojen kärjistyessä kaikki kritiikki niihin kanta-asukkaisiin, jotka uskaltavat kritisoida islamia ja sen käytäntöjä, vahingoitetaan molempia osapuolia ja pilataan poliittista ilmapiiriä. Tärkeätä olisi kuitenkin ristiriidan tunnustaminen ja sen rauhallinen käsittely, mikä voisi johtaa oppimisprosessiin ja ongelmien sääntelyyn.
Islamisaation vastustaminen ja vaatimus tuohon uskontoon liittyvien normien saattamisesta nykyajan tasolle ovat ja niiden täytyy olla osa normaalia politiikkaa jokaisessa itseään kunnioittavassa maassa. Sellaisia taitaa tosin nykyään olla aika harvassa.