keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Hävisikö Suomi vai taide?



Hävisikö Suomi vai taide?

Suomi putosi taas euroviisujen loppupeleistä. Syynä ei ainakaan ollut kappaleen taso eivätkä esittäjien vajavaiset kyvyt. Kuten Helsingin Sanomat todistaa: ”Esitys oli energinen ja raju… ääneensä laulaja onnistui taikomaan kunnon norjalaisen kirkonpolttohevin petomaisuuden. Loppuun hän vetäisi vielä hillittömät karjunnat. Yhtä rajut olivat myös suosionosoitukset”.
Mitä siis jäi puuttumaan? Eikö kyse olut lajissaan huippuesityksestä? Myös esiintyjien mielestä se sujui ”helvetin hyvin”. Kyseessä oli myös basistin mielestä ”paras veto, mitä ollaan koskaan vedetty”.
Oliko kyse siitä, että ns. fanittaminen muodostui ongelmallisesti, koska pariutumisikäisten oli vaikeaa kohdistaa unelmansa oikeasta parittelupartnerista juuri näihin esiintyjiin? Jos muuten näin oli, niin sopii kysyä miksi. Asia antaa vakavaa itsetutkistelun aihetta.
Sitä paitsi viime vuonna kisat voitti Conchita Wurst (Pillukka Kullinen), kaksisukupuolista ainakin esittävä taiteilija. Miten moni ihan oikeasti saattoi uneksia saavansa juuri Conchitan vuoteeseensa? Luulen, että suurin osa niitä, jotka antavat näin ymmärtää, puhuvat vähintäänkin venytettyä totuutta.
Mutta Pillukka voitti. Tänä vuonna hän lisäksi kävi juttelemassa punktaiteilijoidemme kanssa ja näytti ikään kuin antavan heille apostolisen siunauksensa. Mutta me emme voittaneet. Siis Suomi. Jokin tässä niin sanotusti mättää.
Kenellekään ei kai tarvitse erikseen sanoa, että kehitysvammaisen ihmisarvo ei ole sen vähäisempi kuin kenenkään muunkaan. Miksi häntä siis syrjitään taiteilijana? Kenellä siihen on oikeus?
Taiteen alalla aikamme on kehittänyt tasa-arvon, johon kuuluu, ettei taiteilijalla tarvitse olla erityisiä kykyjä. Räppäämisen idea on raakkuminen, jossa toistetaan jotakin simppeliä mantraa, joka yleensä on mahdollisimman ilkeä ja sävyltään kielteinen.
Se on siis jo perusidealtaan eräänlaista vajakkitaidetta, jossa koko efekti saadaan aikaan ilman musiikillisia perusaineksia. Koko homman ydin on niin sanottu sanoma, joka yleensä on aina sama.
Jokaiselta tämä, oliko se nyt pogoaminen, ei kai kuitenkaan onnistu yhtä hyvin, mutta eikö juuri vammaisilla tässä ole objektiivisesti ottaen etulyöntiasema? Johtavan sanomalehtemme taidearvostelijan todistuksen mukaan meidän poikamme ylsivät huippusuoritukseen. Eipä ihme, että laulusolisti kieltäytyi uskomasta, ettei yhtye voittanut ja kiljui TV:n katsojille oman näkemyksensä asiasta.
Miksi me sitten emme voittaneet? On mahdollista, että syynä oli yksinkertaisesti raadin puuttuva suvaitsevaisuus eli siis moraalinen alamittaisuus. Eikö vammaisia hyväksytty? Vai oliko vika heidän suomalaisuudessaan? Kyllä jotakin on vialla, ellei edes kirkonpolttajien hillitön petomaisuus kelpaa.
Molemmissa tapauksissa tuomarien on syytä mennä syvälle itseensä ja miettiä, miten tulla paremmiksi ihmisiksi. Niin kauan kuin tapahtuu sitä, mitä Wienissä nyt nähtiin, ei Eurooppa eikä koko ihmiskunta voi tuntea olevansa turvassa. Polttouunien hajuhan se tämänkin asian ympärillä leijailee.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Väinö Linnan suuruus ja surkeus



Väinö Linnan arvo ja asema

Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta on tehty lukemattomia käännöksiä. Koskaan ne eivät ole ulkomailla tavoittaneet yleisöään ja arviot koko kirjasta ovat olleet toinen toistaan hullunkurisempia. Niitähän on paljonkin tutkittu.
Myös Edvin Laineen filmatisointi on lytätty mennen tullen, viimeisempänä muuan Jelena Senjavskaja, moskovalainen sotapsykologian tutkija, joka piti koko tekelettä aivan mitättömänä: siinähän ei ollut edes minkäänlaista juonta. Sitä paitsi se antoi hyvin ikävän todistuksen suomalaisen kansanluonteen barbaarisuudesta. Vihollisen kärsimyksillähän siinä hekumoitiin.
Hiljattain on Tuntemattomasta ilmestynyt uusi käännös suomesta englantiin ja arvio oli taas varsin nuiva. Tuskin mitään muuta voi odottaakaan, mikäli ymmärtää mistä tuossa kirjassa on kysymys. Samalla Linnan vertauskohdaksi nostettiin (tilauksesta?) jokin Sofi Oksasen, tunnetun goottikirjailijattaremme kirja, joka sai osakseen kiitosta. Sillähän oli kirjallisia ansioita, taisi olla monikerroksellisuutta ja kaikenlaista muuta asianmukaista. Kahden kirjan vertailussa nuori nainen voitti puhtaasti ja pitkällä marginaalilla.
Hölmöpä taitaakin olla tämä maatiaiskansa, joka pitää Linnaa kansallisen kaappinsa päällä ja on ostanut pelkästään Tuntematonta yli miljoona kappaletta. Tämän ohella valtavan menestyksen on saanut myös saman tekijän masentavan typerä trilogia primitiivisestä junttikansasta, joka kuokki suota, kiroili ja tuhersi mitä tuhersi. Jossakin vaiheessa se innostui tappamaan toisiaan uskomattomalla apinan raivolla. Ymmärrän, ettei itseään kunnioittava kulttuurin harrastaja missään maassa halua tuhlata aikaansa tuon sepustuksen kursoriseenkaan läpikäyntiin.
Mutta täällä kirjailijavainaa on puolijumalan asemassa. Paitsi tietenkin kulttuuriväen piirissä, jonne hän sai jalansijan vasta katkerien taistelujen jälkeen. Nyt se kyllä siellä on ja pysynee, pakon edessä.
Kaikille paradokseille on maailmassa selityksensä. Mielestäni ne Linnan kohdalla ovat lopultakin varsin yksinkertaiset, kuten on hänen kirjailijan laatunsakin. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita ettei hän olisi nerokas. Mielestäni hän on kirjallisuutemme suurin nero huolimatta siitä, ettei hän kirjoita teknisesti kiinnostavaa fiktiota.
Kysymys on siitä, että Linna kirjoittaa totta. Hänen valtava suosionsa ja myös hänen nerokkuutensa liittyvät juuri totuuden löytämiseen ja kykyyn kertoa se.
Muistan, miten lapsena ihmettelin, kun kylillä kerrottiin, että se ja se, joka ei ollut koskaan kirjoja lukenut, oli nyt lukenut tämän Väinö Linnan kirjan peräti viisi kertaa vai oliko enemmänkin. Kysymys saattoi olla siitä, ettei lukija vähemmällä tajunnut asiaa, mutta muistakaamme, että myös nuori kirjanoppinut V.I. Uljanov luki Tšernyševskin kirjaa Mitä on tehtävä? yhä uudelleen ja muistaakseni ilmoitti ymmärtäneensä sen vasta kuudennella kerralla. Lenin saattoi olla hullu, mutta ei hän tyhmä ollut. Siinä kirjassa oli jotakin juuri hänelle.
Isäni, joka oli ollut Linnan porukoiden naapurijoukoissa, ei ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta ja harrasti myös taloudellisuutta. Niinpä hän osti ensin Linnan kirjan sijasta Viljam Pylkäksen muistelmakirjan Rokka. Konekiväärimiehen sotaa. Mutta viimein paine kasvoi sietämättömäksi ja Tuntemattoman kansanpainos ilmestyi meillekin ja muistan sen olleen sekä huippujännittävä että hirmuisen hauska. Etenkin murrerepliikit opin oitis ulkoa, niille voi nauraa vaikka itsekseen, kun niitä sattui muistamaan.
En tiennyt, että lukutapani oli primitiivinen. Minulta, kuten yleensä myös ulkomaalaisilta jäi pääasia ymmärtämättä. Linna ei kirjoittanut kaunokirjallisuutta, vaan historiaa, tuota matalan katseen historiaa, kuten asia myöhemmin ilmaistiin.
Sen muistan, miten emännät juttelivat ja joku hyvin painokkaasti totesi, että meidän mies se sanoo, että kaikki oli justiinsa niin, kuin kirjassa sanotaan. Kyllä hän sen kaiken siellä itse näki. Niih.
Tämä oli asian ydin. Linnan kirjassa faktaa ja fiktiota oli tietenkin sekoiteltu, eikä kaikki siinä ollut itse koettua ja osa oli tietenkin vain kuviteltua. Mutta Linna toi nyt jokaisen ulottuville uuden diskurssin. Sota ei ollut sitä, mitä upseerit kertoivat tulen ja liikkeen käytöstä ja strategian ja taktiikan mukauttamisesta elävän voiman ja materiaalin suhteelliseen saatavuuteen eikä se myöskään ollut vain sankarien sankarillisuuden näyttämisen ja vihollisen torjumisen paikka. Sota oli se tila, jossa yli puoli miljoonaa miestä oli joutunut elämään vuosikaudet. Se oli se paikka, jossa he joutuivat viettämään nuoruutensa.
Linnaa on kritisoitu siitä, ettei hänen kirjassaan uskonnollisuus näy kuin parodiana. Tosiasiassa sillä nimittäin kyllä oli vielä jatkosodassakin varsin suuri rooli. Linnan hahmoissa purnarit ovat myös kovin hallitseva miehistöaines ja upseerien rooli jää yleensä varsin vähäpätöiseksi ja usein naurettavaksi.
Hiukan samaan tapaan kuin Tolstoilla, Linnan kuvaama sota on taistelijoiden sotaa, jossa tilanteet kartalla jäävät aivan käsittämättömiksi ja propagandan maailmankuva vaikuttaa vain pilkan kohteena. Tämä on varmasti yksipuolista. Ehkäpä sentään miehet ajattelivat myös esimerkiksi sitä, mitä tapahtuu, jos vihollinen saa tahtonsa läpi. Linnan miehet ajattelivat vain sitä, miten selvitään tässä ja nyt.
On joskus sanottu ja muotoilu taitaa kuulua Mauno Koivistolle, että Suomen idea on selviäminen. Se on myös Linnan kirjojen idea ja koskee niiden filmatisointejakin, ainakin ensimmäistä. Linna kirjoitti historiaa sitä tutkimatta, mutta osittain, ja nimenomaan Tuntemattomassa, hän kirjoitti sitä asiantuntemuksella, joka toki oli osittaista ja vajavaista, mutta tarjosi ainutlaatuisen näkökulmaan siihen osaan totuutta, jota ei muualla ollut saatavissa ja nähtävissä ja josta vaiettiin, myös tietoisesti.
Tuntematon ja Pohjantähti kilpailevat tasavertaisesti Suomen kansallisromaanin asemasta. Niiden valtava vaikutus perustuu osittain siihen, että aikanaan ne kertoivat asioista, joista ei paradoksaalisesti voinut puhua, vaikkei puhumista kukaan kieltänyt. Vuoden 1918 valkoinen terrori oli aihe, josta puhuminen oli monesta syystä mahdotonta. Kommunistit saattoivat siitä puhua, mutta eivät heitä säädylliset ihmiset kuunnelleet.
Linnan historiallinen urotyö oli, että hän antoi äänen äänettömille. Hän toi historiaan asiat, joita siellä ei ennen ollut. Sitä paitsi tämä ei tapahtunut propagandistin kiihkolla, vaan suuren kirjailijan armottomuudella. ”Totuus ei ole punainen eikä valkoinen. Se on inhimillinen ja siksi kipeä” sanoi Linna joskus.
Siinähän se asian ydin oli. Linna on yhden kansakunnan oman eepoksen kirjoittaja ja olisi luonnotonta, jos sama kelpaisi myös jollekin toiselle kansakunnalle. Jokaisella näistä ”kuvitelluista yhteisöistä”, todelliseksi tultuaan, on oma persoonallisuutensa ja oma lukutapansa. Vain kansallinen nero voi sen tavoittaa, ei sen sijaan mikään sellainen kansainvälinen bestsellerien rustaaja, joka herättää suurta mielenkiintoa kaikkialla globaalien markkinoiden piirissä.
Kansallisen neron merkitys on toisenlainen. Kuten runoilija sanoi:

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Sodan hahmo



Sodan hahmo

Väinö Linna sanoi kerran, että hän halusi antaa miehille sen kunnian, jonka he ansaitsivat, mutta sodalta hän halusi ottaa kunnian pois.
Tämä repliikki liittyi siihen diskurssiin, jossa Linnaa paheksuivat ne, joiden mielestä hän tahrasi kunniakkaan historiamme esittämällä asiat kovin vastenmielisessä valossa ja nostamalla esille aivan turhia ja ikäviä asioita.
Hänen näkökulmansa on kiinnostava. Joskus muistan sanotun, että yleinen sodanvastaisuus on helppohintainen asenne. Vasta sitten kun kysytään, minkä sodan vastainen olet, vasta silloin otetaan miehestä mittaa. Tässä oli ilmeisesti kyseessä talvisota ja mahdollisesti jatkosotakin. Tuohon aikaan jokainen säädyllinen ihminen sanoi ehdottomasti vastustavansa kaikkea sotaa  ja tämä täsmennys sisälsi varsin tiukan kysymyksen. Oikeutetun sodan vastustaminen merkitsee kaiketi vääryyden puolustamista. Mutta puolustiko sitten Linna vääryyttä, jos hänen suhtautumisensa koko sotaan oli vihamielinen?
Ei varmaankaan. Luulenpa, että hänen tähtäimessään oli lähinnä se asenne, joka pitää sotaa sekä luonnollisena että tietyissä tapauksissa suorastaan hienona, upeana asiana. Tämä voi koskea sekä historiasta tuntemiamme sotia, että muitakin, esimerkiksi sellaisia sotia, joita ei vielä ole, mutta joita odotetaan tuleviksi. Täytyy todeta, että tässä suhteessa elämme eri aikakautta kuin vielä joskus 1970-luvulla. Sodasta puhutaan nyt kuin leivästä. ”Sitten kun sota tulee” sanotaan jo aivan sujuvasti ilman ironiaa tai leikkiä.
Tämä tuo mieleen vanhan pasifistin Yrjö Kallisen, joka joskus puheessaan hämmästeli sitä, miten suurella riemulla ihmiset ovat eri aikoina sotaan lähteneet. Ensimmäinen maailmansota oli hyvä esimerkki.

Man sprach von stolzer und ernster Zeit
und man schrieb neunzehnhundert und vierzehn

Lauleskeli saksalainen jälkeenpäin, kun alettiin ymmärtää, mistä oikeastaan oli ollut kysymys.
Saksan historian museossa Berliinissä on taulu, jossa on ote Goebbelsin päiväkirjasta. Propagandaministeri oli juuri kysynyt kansalta: ”Haluatteko totaalisen sodan”?  Kansa mylvi riemun ja hysterian vallassa: ”JA-AA”! Siteeraan päiväkirjaa vapaasti ulkomuistista: ”Se oli mieletön hetki. Olisin voinut kehottaa heitä hyppäämään ikkunasta ja he olisivat tehneet sen”.
Suomessa muistellaan ja myös ajan dokumentit todistavat, että talvisotaan mentiin synkän juhlallisuuden vallitessa kuin jumalanpalvelukseen. ”Riemusodaksi” joskus nimitetty jatkosota oli toisenlainen. Ei siinä oikeasti yleisesti riemuittu, mutta ei protestoitukaan. Mielialatarkkailu antoi tilanteesta varsin myönteisen kuvan. Olihan se mentävä, kun ryssä kerran sodan aloitti niillä suurpommituksillaan. Ne pommit olivat tavattoman arvokas lahja Suomen sodankäynnille ja sotilaalliset tuhothan jäivät aivan marginaalisiksi. Toisaalta siviileitä kuoli aivan riittävästi casus belli –tilannetta varten.
Riemuisista sodan aloituksista mainittakoon vielä Venäjän liittyminen ensimmäiseen maailmansotaan. Sehän voitiin myös sattuneesta syystä todeta puolustussodaksi ja niinpä valtava patriotismin aalto pyyhki yli Venäjän. Vihattu ja halveksittu keisarikin sai siitä osansa ja kansa vastasi tunnuksen za veru, tsarja i otetšestvo! Uskonnon, kodin ja isänmaan puolesta!
Anteeksi lipsahdus: Mannerheimin työnantajan iskulause oli tuohon aikaan uskonnon, tsaarin ja isänmaan puolesta! Sehän muuten muistutti vuodelta 1833 periytyvää ja yhä voimassa olevaa virallisen kansallisuusopin tunnusta: ortodoksia, itsevaltius ja kansallisuus. Niinpä suvorovilaisiin pistinhyökkäyksiin valmiit joukot marssivat nuo sanat huulillaan innolla Tannenbergiin, jossa katala, pelkurimainen ja halveksittava vihollinen vain kalppi karkuun, kunnes äkkiä kaikki olikin aivan toisin…
Mutta, palataksemme äskeiseen: mistä Mannerheim sai ainekset talvisodan ensimmäiseen päiväkäskyynsä, jonka lopuksi hän kiteytti: me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta? En tiedä, mutta se oli hyvä tunnus eikä lainkaan falski. Ja se toimi, kuten tiedämme. Miekantuppipäiväkäskyilläkin sekä 1918 että 1941 näyttää olleen venäläinen esikuvansa vuosilta 1812 ja 1914. Toisteleehan se historia itseään, vaikka usein muuta väitetään.
Sodat kuuluvat kansakuntien historian keskeisiin solmukohtiin ja niillä on sen mukaisesti paljon kansallisia käyttömahdollisuuksia ja vain rappeutuneet kansat voisivat jättää ne käyttämättä. Koska ne kansallisessa kontekstissa ovat aina ja kaikkialla myönteisiä asioita (koska kielteisten seikkojen noteeraaminen ei silloin kuulu asiaan), tulee alussa pohdiskeltu kunnian riisuminen sodalta kovin vaikeaksi kysymykseksi. Miten isänmaallinen ja säädyllinen ihminen voisi oikeastaan hyväksyä tuollaista asiaa tai edes käsittää sitä? Oikeutettu sota käytiin kunniakkaasti ja saavutettiin se, mitä välttämättömät uhraukset edellyttivätkin. Repikää siitä.
Mutta tämä on vai yksi näkökulma asiaan ja sitä paitsi se mahdollistaa pinnallisen ja falskin sovinismin, jota se itse asiassa myös tarvitsee. Rintamamiehet puhuivat aikoinaan sotahulluista. Yleensä kyseessä olivat upseerit, joita kaikesta päätellen vaivasi jonkinlainen narsistinen syndrooma, mahdollisesti myös psykopatia. He siis olivat ihmisiä, jotka tarvitsivat voimakkaita elämyksiä ja joille toisten ihmisten henki ja kärsimykset eivät merkinneet mitään. Heille sota oli henkinen koti.
Mieleen tulee myös Napoleon, joka aikoinaan totesi Metternichille, ettei hänen laiselleen suurmiehelle merkinnyt mitään, jos miljoona ihmistä kuolisi.
Sota saattaa myös tarjota elämyksiä ja niitähän aikamme palvoo. Muistaakseni se oli kuuluisa sotakirjailija Konstantin Simonov, joka jossakin kirjassaan (Todistaja eli Глазами человека моего поколения, luulen, en pysty nyt tarkistamaan) ilmoitti, että suurin riemu, minkä ihminen voi kokea, liittyi hänen käsityksensä mukaan sotaan, siis taisteluun rintamalla.
Muistinvaraisesti siteerattuna hän sanoi: ”Olette varmaankin kokeneet onnea ja riemua perheen, rakkauselämän tai työn parissa. Mitään niistä ei voi verrata siihen riemuun, jonka sotilas tuntee tuhottuaan vastustajansa”.
Luulen, että asia koskee lähinnä tiettyä persoonallisuustyyppiä. Muistan kyllä senkin, kun muuan veteraani kertoi, miten hänen kaverinsa oikein tanssi juoksuhaudan laidalla ilosta saatuaan konepistoolilla suolattua melkoisen kasan vihollisia.
Tämähän on periaatteessa täysin luonnollista ja ymmärrettävää. Kyseessä on extreme-kokemus (sellaisista maksetaan nykyään paljon). Se antaa sellaiset adrenaliinisävärit, ettei paremmasta väliä. Eikä kyse ole vain tappamisesta, vaan myös ja aivan erityisesti pelastumisesta. Tätä voidaan jatkaa rationalisoimalla vielä oman kansan ja kaikkien korkeampien arvojen pelastaminen. Löytyyhän tätä, sanoi Eetla aikoinaan.
Tässäkin on muuan sodan ulottuvuus. Voisiko Linnan idea siitä, että sodalta pitäisi ottaa arvo pois, koskea näitä luonnollisia ja kunnioitettavia taipumuksiamme ihmisinä?
En ole varma. En oikein osaa ottaa vakavasti niitä asennevallankumouksellisia, jotka koirakouluttajan tapaan vaativat ihmisiä omaksumaan uudet käsitteet ja assosioimaan niihin uudet, edistykselliset, pehmeät, suvaitsevat jne. asenteet. Ei se taida niin mennä.
Luulen, että meillä on luonnollinen taipumus arvostaa sotaisia urotöitä, ainakin jos ne suorittaa peloton ja nuhteeton ritari. Mikäli ne sen sijaan tekee kusipäinen lurjus, on asia hankalampi. Tässä siis puhun itse tappotyöhön liittyvästä psykologiasta ja asenteista, en sotien oikeutuksesta ja muusta vastaavasta. Valitettavasti sota on muuttunut yhä sairaalloisemmaksi sivilisaation tulehdukseksi tultuaan totaaliseksi. Sille kelpaa silloin yhtä lailla totuus ja valhe, hyveet ja paheet. Kaikki käy, jos se palvelee asiaa.
Ehkä juuri tässä on se sodan kunniattomuuden ydin, jota myös Linna tarkoitti. Valtio-Moolok repi sotaan ihmiset, joilla ei siellä olisi ollut mitään tekemistä. Hampparit se saattoi nostaa kunniaan ja kelpo ihmiset tuhoutuivat mielettömästi. Voitiinko kaikki sodan vastenmieliset asiat kaataa vihollisen ja erityisesti heidän johtajansa kontolle vai ei?
Eipä tietenkään. On sinänsä häpeällistä, että sivistyneinä itseään pitävät kansakunnat tosiasiassa hyväksyvät sodan käyttämisen etujensa ajamiseen. Tuskin erehdyn, jos sanon, että tämä on (taas) uusi trendi, jonka ominaislaatua nykyinen sukupolvi ei edes ymmärrä. Kovin monet näyttävät olevan valmiita toistamaan menneiden sukupolvien virheet ja typeryydet.
Onko se tyhmyyttä? Luulen, että on. Lisäksi se on häpeällistä. Annettakoon kunnia menneiden sotien taistelijoille, jotka täyttivät tehtävänsä kunnialla, mutta jätetään nyt jo sodalta se kunnia pois.


maanantai 11. toukokuuta 2015

Elävät kuolleet



Elävät kuolleet

Nykynuoriso tuntee hyvin nämä zombietarinat, joista en itse ole jostakin syytä koskaan viitsinyt edes närkästyä. Niin totaalisen tyhjänpäivästä lapsellisuuttahan se maailma edustaa.
Mutta aikuisilla on omat elävät kuolleensa. Niitä löydämme runsaasti sekä omasta runoudestamme että muilta kansoilta. Kyseessä ovat esi-isät, jotka nousevat kumpujen yöstä miekka tai karhukeihäs kourassaan tai sitten prenikka rinnassa noustaan haudasta, jossa jo onkin kärsimättömänä varrottu oikeata hetkeä:

Dann reitet mein Kaiser wohl über mein Grab,
Viel Schwerter klirren und blitzen;
Dann steig' ich gewaffnet hervor aus dem Grab-
Den Kaiser, den Kaiser zu schützen!

Heine, vanha irvileuka tosin on sellainen kettu, etten tiedä, mitä hän ihan oikeasti tarkoitti nuokin rivit sulkakynällä raapustaessaan.
Lordi Tennysonin Kevyt prikaati muuttui näemmä myös aaveiksi, kuten sankareilla on tapana:

Flash'd all their sabres bare,
Flash'd as they turn'd in air
Sabring the gunners there,
Charging an army while
All the world wonder'd:
Plunged in the battery-smoke
Right thro' the line they broke;
Cossack & Russian
Reel'd from the sabre-stroke,
Shatter'd & sunder'd.
Then they rode back, but not
Not the six hundred.

Muistaakseni spartalaisilla oli jopa kuolematon osastonsa ja muutoinkin tietysti koko perinnerykmenttien idea liittyy siihen, miten kokonaisuus on osiaan suurempi. Itse kukin on vain vuorollaan sitä palvelemassa ja kuolee, kun aika on. Rykmentti ei kuole.
Meillähän tämä retoriikka on tykkänään unohdettu ja perinteillä luututaan lattiaa. Savon prikaati, yksi harvoja todella perinteikkäitä joukko-osastoja lakkautettiin tuosta vaan, ilman sen kummempia tunteiluja. Mitä vihollinen ei vuosisatoihin saanut aikaan, sen teki kuopiolainen puolustusministeri yhdellä kynänvedolla. Nåja, vackert så.
Gloorian, sotaisen kunnian paikka aivoissa lienee jossakin syvällä otsalohkon alla. Päättelen asian siitä, että sotilasmarssit alkavat tehota minuun, kun olen hankkinut otsalohkopuudutuksen väkijuomien avulla. Tämä tosin kuuluu menneisyyteen. En minä enää. Vaimokaan ei kestä niitä renkutuksia. Mutta luulen, että minulla on ensi käden tietoa siitä, miten ihminen lobotomian jälkeen tai muuten vastaavan tilan hankittuaan reagoi tietynlaisiin ärsykkeisiin.
Sodan psykologinen pohja lienee alun perin ja siis syvimmältään aika simppeli: uros tappaa toisen ja ottaa sitä naaraan, jonka panee tiineeksi. Siinä koko karu perusidea, johon runous ei varsinaisesti kuulu muuteoin kuin siinä mielessä, että prosessi varmastikin tuottaa alkuvoimaista riemua. Siis apinoille.
Ihminen pyrkii jalostamaan kaiken tai ainakin koristelemaan, jos se näyttää kovin irvokkaalta.
Apinoiden pikaruokailu oli joskus se alkupiste, jonka pohjalta on lajimme kerran kehittänyt aterioinnin eri muodoissaan, parittelusta on lähdetty, kun on luotu runouden, tanssin ja seurustelun maailmat. Sotakin oli joskus monien sääntöjen jalostamaa leikkiä, jossa ritarillisuus kilpaili sankarillisuuden kanssa pääosasta.
No, massojen aikakaudella on vulgaarisuus tietenkin kaikkialla vallannut alaa. Napolin kuningas Murat ei toisessa maailmansodassa enää karauttanut taistelukentälle, eikä Kulnev pelastanut ruotsalaisia upseereita kasakoiden peitsiltä. Sen sijaan pommitettiin näkymättömiä maaleja ja pruutattiin kuulaa niin maan perkeleesti ja aina välillä osuttiin.
Sotilaatkin olivat pystymetsästä kiskottuja amatöörejä, jotka olisivat oikeasti halunneet elää normaalia elämää, johon olivat valmistautuneet. Runebergilaisten sankarien ja Sturm-joukkojen sijasta meilläkin oli rintamalla enimmäkseen vain kiroilevia purnareita, jotka rienasivat kaikkia arvoja, kuten Väinö Linna todistaa.
Jo Napoleonin Venäjän retken aikana sota oli luultavasti juuri niin irvokasta mielettömyyttä kuin Tolstoi sen kuvittelee olleen. Oli hänellä ainakin sotakokemusta Krimiltä.
Asia on miljoona-armeijoiden aikana noussut jo toiseen potenssiin. Mutta jokunen perusasia on säilynyt ja se on viattomien tapattaminen, mihin tietenkin liittyy myös heidän tappamisensa.
Taistelu mies miestä vastaan on kuulemma nykysodassa jo harvinaista. Vihollinen on pikemmin vain kasvoton uhka, jonka uhmaaminen on sankarien velvollisuus. Nappi tulee, jos on tullakseen.
Viime sodan veteraanin puheista ymmärsin kuitenkin, että saattoi sillä vihollisella olla kasvotkin ja ihmiseltä sekin näytti.
Mutta eipä sekään mies halunnut kertoa enempää. ”Tapa tai tule tapetuksi” oli melkeinpä enin, mitä sai irti ja miksipä olisin kysellyt enempää asiasta, josta ei kuitenkaan mitään ymmärrä. Konekivääriampuja ei ”tilanteen aikana” voinut muuta tehdä, kuin yrittää pysyä hengissä tappamalla tunkeutujat.
Ymmärsin, että viisainta, mitä sotamuistojen kanssa voi tehdä, on unohtaa koko juttu ja keskittyä johonkin sellaiseen, joka on parempaa ja ihmisarvoisempaa. Apina meissä iloitsee, kun se selviää extreme-tilanteista ja toinen apina sen sijaan tuhoutuu. Mutta ihmiselle tämä ei oikein riitä ylentymisen aiheeksi ainakaan selvin päin.
Urhoja herätellään nyt kovasti kumpujen yöstä. Keski-ikäiset kantoivat Venäjän voiton päivän marsseissa miljoonittain kuolleiden kuvia. Olen nähnyt useita voiton päivän marsseja sekä Pietarissa että Moskovassa, mutta en niin suuria kuin nyt. Mukana oli tietenkin myös lapsia, jopa aivan pieniä. Joku oli keksinyt tehdä lastenvaunuista tankin, jossa oli jopa tykki. Kaksoset istuivat kyydissä nakkipipot päässä ja kaikkia nauratti.
Vielä pari vuotta sitten muistan noissa juhlissa vallinneen miellyttävän ilmapiirin. Enempi siellä hymyiltiin ja iloittiin kuin nyt. Ei Pietarissa nytkään mikään puoluepäivätunnelma ollut, mutta sekä valtava tungos että nuo loputtomat kuolleiden kuvat toivat kyllä tunnelmaan jotakin uutta. Rento lauleskelu tuntui hävinneen jonnekin tai sitten en sitä vain huomannut.
Mitään ei ole unohdettu, ketään ei ole unohdettu, väitti neuvostopropaganda aikoinaan pohjattoman falskisti. Oikeampaa ja reilumpaa olisi ollut sanoa, ettei juuri mitään muisteta kokonaan, mutta yritetään muistaa sitä, mikä parhaiten palvelee nykyisyyden etuja ja lopusta ollaan hiljaa, jos se satutaan muistamaan.
On ymmärrettävää, että nyt vedetään tästä narusta, kun halutaan koota kansa väitetyn uhan torjumiseen. Tämähän toimi myös Brežnevin aikana ja se toimi miltei aina myös silloin kun mikään muu ei toiminut ainakaan politiikassa ja taloudessa. Nuo menetykset nimittäin ovat todellisia ja silloin ne vielä tuottivat kipua.
Toisaalta haavat ovat nyt arpeutuneet, kuten luonto on määrännyt. Ihminen osaa kuitenkin jalostaa myös niistä tarvitsemansa tuotteen. Mutta mitä hän oikein tarvitsee? Viime kädessä noiden haavojen auki repiminen ei palvele kenenkään muun etua kuin tuon edellä mainitun apinan.
Mutta ei tässä tarvitse vain venäläisistä puhua. Omassa maassamme on syntynyt varsin huomattava liike, jonka funktiona näyttää olevan verestää sotamuistoja tai oikeammin tuottaa ja luoda jonkinlaisia korvikemuistoja.
Onhan se ymmärrettävää, apinoitahan mekin olemme.
Mutta annettaisiin nyt niiden sankarhenkien jo olla ansaitsemassaan levossa. Muuten on pelättävissä, että herätämme myös hurmahenget ja rupeamme kuvittelemaan, että tämä on ja sen kuuluu olla apinoiden planeetta.