maanantai 3. elokuuta 2015

Suomen kuva ja lehdistön vastuu



Suomen kuva Yhdysvalloissa ja lehdistön vastuu

Kuten Laura Saarikoski tuoreessa HS:n kolumnissaan toteaa, Yhdysvaltain kuva Euroopassa ei ole kovin hääppönen. Siihen on myös tiettyjä syitä, aivan reaalisia eikä journalistien keksimiä, mutta toki jälkimmäiset ovat mielikuvissamme päälllimmäisinä.
Poliisit ampuvat jenkeissä ihmisiä päivittäin ja ne ovat etenkin mustia, mikäli uutisiin saa luottaa. Toki arvattavasti myös rosvot ja huligaanit tekevät jotakin pahaa, vaikka siitä ei puhutakaan eikä siis tulla ajatelleeksi. Sitä paitsi ihmisiä teloitetaan yhteiskunnan toimesta ja heitetään vuosiksi tyrmään mitä kummallisimmista syistä. Oikeuden päätökset Yhdysvalloissa ovat oma lukunsa, samoin arkaaiset lait, jotka monessa osavaltiossa näyttävät puuttuvan hyvinkin härskisti ihmisten yksityiselämään. Onhan näitä. Jokainen kai nämä asiat tietää.
Mutta siitä huolimatta keskivertoamerikkalainen elää aivan normaalia arkkielämäänsä ja välillä hieman juhliikin. Omasta maastaan hän on kovin ylpeä, mutta kauhistelee sen sijaan Eurooppaa, jossa kaikki näyttää olevan perverssiä. Yksi kauhistelun kohteista on Suomi, mikäli Saarikoskea saa uskoa. Amerikkalaistoimittajat ovat raportoineet maamme ankeasta taloustilanteesta ja siirtolaisvastaisuudesta. Olli Immosen (ps) kommentit vain vahvistavat mielikuvaa natsismin noususta, toimittaja toteaa kylmän rauhallisesti.
Kaikki on siis suhteellista, meistä Amerikka näyttää hullujenhuoneelta ja päinvastoin. Minkäpäs sille voi.
Tällainenhan se maailma tietysti onkin. Tiedonvälitys nostaa valikoidusti esille asioita, joilla sinänsä ei välttämättä ole kerrassaan mitään merkitystä kenenkään jokapäiväisen elämän kannalta ja ennen pitkää lumipallo on vyörynyt jättiläiseksi, joka pimentää koko maailman informaatiotaivaan.
Yksi laukaus päällekarkaajaa vastaan Yhdysvalloissa, jossa sama tapahtuu tuhansia kertoja vuodessa, saa valtavan merkityksen, jos sille annetaan valtava merkitys. Vaikka asian falskius olisi aivan ilmeinen, se muuttuu Suureksi Tosiasiaksi, kun sen johdosta pidetään mielenosoituksia. Se saa valtavan periaatteellisen merkityksen, kun siihen assosioidaan asioita, jotka eivät siihen edes kuulu ja kun tästä kokonaisuudesta pyydetään lausuntoja kaikkein arvovaltaisimmilta tahoilta, ei kukaan uskalla enää sanoa, että koko juttu oli tuulesta temmattu eikä sillä ole mitään väliä.
Se, joka uskaltaisi sanoa totuuden ja vain sen yksinkertaisen totuuden, joka on kaikille ilmeinen, saisi moraalisen kuolemantuomion ja leimattaisiin kaiken maailman pahuuden puolustajaksi. Niinpä koko maailma saa kuulla, että Yhdysvalloissa on monien tuhansien kohtalotovereiden joukossa ammuttu myös joku aivan väärä henkilö ja sen takia koko maa on repeämässä siihen vihan myrskyyn, joka on noussut oikeutetuksi reaktioksi tuon ilkityön tähden. Ja tätä sitten meilläkin jauhetaan tärkeimpänä maailman tapahtumana.
Ihmisen tappaminen toki onkin jo rikoksista suurimpia, ainakin tietyissä olosuhteissa. Mutta osataan sitä meilläkin. Jos mitään murhaan viittaavaakaan ei ikävässä maassamme tapahdu, voi valpas toimittaja ainakin keksiä, että jotakin vastaavaa oli ainakin tarkoitus sanallisesti propagoida tai ihannoida jossakin some-päivityksessä, vaikka sitä ei uskallettukaan sanoa. Kaiken kukkuraksi asia kenties vielä tapahtui melkeinpä tietyn perin ikävän vuosipäivän tienoilla. Päättelyketju on siis miltei aukoton, vaikkei ketkuileva syyllinen tietenkään uskalla sanoa, mitä oikeastaan oli tarkoittanut. Tämänhän lapsikin ymmärtää. Siispä on aivan oikein nostaa häly siitä, että hän on varmaankin ajatellut jotakin sopimatonta ja melkein sanonutkin.
Tarvitaan vain pari puolihullua tai kyynistä toimittajaa ja oitis se kriittiseen ajatteluun kykenemätön massa, joka on korottanut itsensä henkiseksi valiojoukoksi, on valmis lähtemään kadulle.
Niinpä täysin olemattomasta tapahtumasta polkaistaan parissa päivässä sen tason uutinen, että vuoret järkkyvät ja pyörremyrskyt alkavat raivota maailman yhteisessä informaatiotilassa.
Ovatko suomalaiset hulluja? Onko maassa vallassa puolue, jonka todellisena tarkoituksena on suorittaa joukkomurha maahanamuuttajien keskuudessa? Miten tällainen maa voi enää esiintyä sivistyneessä seurassa?
Kun Saarikoski kertoo, että Olli Immosen kommentit Amerikassakin vain vahvistavat mielikuvaa natsismin noususta Suomessa, hänen pitäisi mielestäni olla edes hiukan huolestunut asiasta. Toki hän tietää Immosen kommentoineen tuota kohua mitä asiallisimmin. Mistään natsismin noususta ei niiden perusteella voi pahimmalla tahdollakaan puhua.
Brysselissä julkaistiin kymmenessä lehdessä kohu-uutinen, jossa Immonen ja Breivik yhdistettiin toisiinsa aivan valheellisesti. Siellä toimittaja kuitenkin pian huomasi levittäneensä tahallista valhetta, perui uutisen ja pyysi anteeksi.
Onko kukaan journalisti tehnyt samaa Amerikassa? Entä ovatko tällaisista asioista vastuussa olevat tahot eli Suomen ulkomaanedustus tehneet jotakin?
Ja sokerina pohjalla: ovatko suomalaiset toimittajat, erityisesti koko kohun kokoon keittäneet lurjukset pyytäneet anteeksi?
No eipä tietenkään. Tällainen ei enää kuulu maamme poliittiseen kulttuuriin. Niitä nyt vaan tulee, noita sensaatioita. Niillä myydään lehtiä ja ne auttavat, toivon mukaan, myös hyviä ihmisiä ja oikeita puolueita menestymään politiikassa. Eivät ne vahingossa synny.
Olemme ilmeisesti todistamassa päivälehdistömme auringonlaskua. Koko ajan haurastuva kolossi yrittää nyt ansaita olemassaolonsa ryhtymällä Leninin tarkoittamaksi puoluelehdistöksi: lehdistö ei ole vain kollektiivinen agitaattori ja propagandisti, vaan myös kollektiivinen organisaattori. Ei lehdistön tehtävänäkään näköjään toimittajien mielestä enää ole totuuden kertominen, vaan poliittinen taistelu.
Tämä tie saattaa olla lyhyt. Mikäli ei enää oteta päämääräksi totuuteen pyrkimistä eli laatua, on mahdollista saavuttaa vain tietyn, rajoitetun kansanosan kannatus, mutta tuskinpa edes sen kunnioitusta. Mikäli lehti antaa aihetta pitää itseään valheellisena ja puolueellisena, se ansaitsee omalla toiminnallaan lukijakunnan halveksunnan ja voi pian jäädä vaille tilaajia.


lauantai 1. elokuuta 2015

Sukupolvet ja demokratia



Sukupolvien unet ja tyhmentämisen hedelmät

Suomi ja Suomen kansa ovat saaneet arvostusta monenlaisissa kauneuskilpailuissa.  Milloin on kehuttu koululaitosta, milloin poliittista vakautta, sosiaalipalveluita, kielilakeja sun muuta. Milteipä paras maa ihmisen asua tämä karu kolkka on monen ulkopuolisenkin arvioiden mukaan ollut.
Mutta tähän on tultu vaivojen ja vastusten kautta. En edes kaihtaisi käyttää sanaa ”taistelu”, vaikka en varsinaisesti olekaan vasemmistolainen, joille tällainen retoriikka on sallittu. Itse asiassa meidänkin historiaamme kuuluu kaiken hyvän ohella myös aivan hirveitä purkauksia, joita voi vain surra ja pahoitella.
Ennen muuta tarkoitan tietenkin vuoden 1918 onnetonta kapinaa ja sen yhtä onnetonta jälkihoitoa. Saimme demokraattisen poliittisen järjestelmän milteipä ensimmäisinä koko maailmassa. Vahvat valtaoikeudet omannut keisari/suuriruhtinas pystyi kuitenkin torjumaan uunituoreen kansanvallan pahimmat hölmöilyt, kuten kieltolain, joka sitten tuli voimaan vasta vuonna 1919. Mutta se oli demokratian hedelmä, joten saatiin, mitä oli tilattu.
Kantapään kautta toki demokratiaa opittiin toteuttamaan ja avoimesti sitä vastustavatkin ainekset integroitiin järjestelmään. Lapuanliike ei koskaan noussut provinsiaalista takapajuisuuden spektaakkelia kummemmaksi ilmiöksi, eivätkä naapurin valheisiin ihastuneet kommunistit kyenneet horjuttamaan järjestelmää edes puna-armeijan tuella, mikä oli erittäin merkittävä asia.
Sotien jälkeen koettiin lyhytnäköisen demagogian purkauksia, mutta yhteiskunta pysyi kuin pysyikin kasassa ja laillinen järjestys kunniassa. Suomalainen virkamies oli tässä varmasti avainasemassa. Lain noudattaminen saattoi olla epäedullista ja typerää, mutta sitä vain noudatettiin ja hyvä niin. Nythän virkamies on jo lähes kadonnut luonnonvara.
Kaikista valitusvirsistä huolimatta maamme sitten suurten ikäluokkien aikakaudella vaurastui aivan käsittämättömästi. Itse tämä sukupolvi, joka osoitti hirvittävää todellisuudentajun puutetta ja kyvyttömyyttä poliittiseen realismiin, kasvoi aikanaan normaaleiksi demokraattisen yhteiskunnan kansalaisiksi, joille oman nuoruuden kokemukset olivat opettaneet sekä yhteiskunnallisen toiminnan tärkeyden että sen rajoitukset.
Politiikka on mahdollisen taidetta ja kompromissien tekemistä. Mitään mielipidettä ei siinä voi lähtökohtaisesti pitää niin oikeana, ettei sitä voisi asettaa kiistanalaiseksi. Jopa itse demokratian arvo kiistettiin meillä kiivaasti vuosikymmenien ajan varsin suuren poliittisen ryhmittymän toimesta. Mutta niinpä vaan nämäkin taistelevat veljet ja siskot oppivat demokratiaa. Ulkoparlamentaarisen painostuksen huippuna historiassamme oli talonpoikaismarssi, mutta sen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Sekä fasisteille että kommunisteille näytettiin ennen pitkää enemmistön toimesta kaapin paikka ja punamultahallitus noudatti keskustapolitiikkaa, mitä molemmilla laidoilla inhottiin.
Hyvin tärkeää parlamentarismin kasvattamille sukupolville on ollut sen oppiminen, että asioista päätetään yhdessä ja se, joka jää vähemmistöön saa tyytyä asemaansa siksi että se on vähemmistö. Edes ns. moraalisessa enemmistössä sijaitseminen ei muuta tätä banaalia, mutta tärkeää asiaa. Toisaalta mitään vähemmistöäkään ei sovi määrättömästi sortaa ja halveksia, sillä sellainen murentaisi koko järjestelmän perusteita.
Tärkeää on, että jokaisen kansanedustajan oikeus poliittiseen mielipiteeseensä on pyhä. Muuten ei kyse ole demokratiasta, vaan jostakin muusta.  Asia on vuosikymmenien ajan ollut maassamme jokaiselle normaalille kansalaiselle itsestäänselvyys. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tilanne on muuttumassa.
Aivan hiljattain järjesti joku roskalehti äänestyksen siitä, voiko tietty kansanedustaja jatkaa tehtävässään esitettyään jossakin facebook-päivityksessä ajatuksen, joka on leimattu poliittisesti epäkorrektiksi. Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, ettei voi.
Koko kysymys on tietenkin herjaava ja demokratian vastainen. Toki nimenomaan kunkin edustajan äänestäjät päättävät, millaisia asioita nämä eduskunnassa ajavat. Siinähän se demokratian idea juuri on.
Mikäli sen sijaan jokin satunnaisesti koottu raati katsoo asiakseen päättää laillisessa järjestyksessä valitun edustajan oikeudesta omaan mielipiteeseensä, olemme jo siirtyneet jonkin totalitaarisen demagogian piiriin, jossa demokratiasta tehdään tosi-TV:n pudotusohjelma.
En tiedä, mikä oli se porukka, jonka käsi taipui äänestämään ehdotusta kansanedustajan erottamisesta hänen poliittisen mielipiteensä (tai mikä unelma se nyt sitten olikaan) johdosta. Tällaista tuskin voidaan saada aikaan pelkällä kyynisellä manipulaatiolla. Tällaisen poliittisen toiminnan välttämättömänä edellytyksenä on myös läpitunkemattoman syvä tyhmyys. Se osoittaa, ettei koko demokraattisen järjestelmän perusteista ymmärretä eikä piitata yhtään mitään.
Ehkäpä nuo äänestäjät olivat tietokonepelien ja TV:n tyhmentämisohjelmien kasvattamia nuoria, joille politiikka tarkoittaa kaiken kivan saamista valtiolta, keinoina äänestys ja ikävien tyyppien vastustaminen.
En tiedä, kuka oli se riemuidiootti, joka keksi kysyä lukijoilta, pitäisikö kansanedustaja erottaa mielipiteidensä takia. Totean vain, että tällainen ei varmasti olisi ollut mahdollista vielä parikymmentä vuotta sitten.
Ilmeisesti näemme tässäkin sukupolven ja kukaties myös aikakauden vaihtumisen. Suurten ikäluokkien poliittinen historia ei ole kunniakas, mutta viime kädessä se on kertomus typeryyden ja vastuuttomuuden voittamisesta ja demokratiaan oppimisesta. Nykyinen sukupolvi ei varmaankaan ole pohjimmiltaan yhtään huonompi, mutta on masentavaa nähdä, miten huteralla pohjalla demokraattinen ajattelu sentään on.
Vanha viisaus sanoo, että demokratia on asia, jonka lunastamiseksi on (anteeksi nyt) taisteltava joka päivä. Se näyttää olevan totta. Erilaiset talonpoikaismarssit ovat näköjään aina kansanvallan kiusana. Ne on kyettävä hallitsemaan ja kärsivällisesti yhä uudelleen läpäisemään typeryyden panssari, jonka taa totalitaarinen ajattelu suojautuu.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Pimeyden ydin



Pimeyden ydin ja sen hyödyntäjät

Vanhan buddhalaisen viisauden mukaan ihminen valittaa maailman pimeyttä ja istuu oman itsensä varjossa. Ukko Freud keksi ryhtyä kartoittamaan ihmisen pimeää puolta ja tuli siihen tulokseen, että siellä sitä vasta tavaraa onkin. Tosin ei oikein tiedetä mitä, koska se on pimeä ja sieltä vain silloin tällöin luikahtaa asioita, joiden perusteella voi tehdä päätelmiä.
Freudin teoriat ovat suurimmaksi osaksi spekulaatiota, mutta kyllä paljaalla silmälläkin voi havaita, että perusideoissa täytyy olla jutun juurta. Vitsit ja unet ovat tilanteita, joissa tiedostamattoman sisältä karkaa jokin hetkeksi kontrollista. Niinpä ne ovat vaarallisia. Ihminen, joka on päättänyt olla rationaalinen, huomaa, ettei sitä ole. Parempi siis on, ettet unta nää, oi ihminen, tai ainakaan siitä toisille kerro.
Suotta ei jokainen diktatuurikomento ole huolestunut vitseistä. Niiden kieltäminen on jo periaatteessa vitsikästä, mutta ei estä kaikkia maailman poliittisesti korrekteja ihmisiä sitä yrittämästä. Tyrannien hallitessa vitseistä rangaistaan ja jopa ankarasti. Nehän ovat enemmän kuin vitsejä, ne ovat kiellettyä totuutta, joka voi läpäistä jopa vannoutuneen änkyrän suojaukset. Nauraminen on siis äärimmäisen vakava asia, tai siis sen kieltäminen.
Suuri mielenosoitusmarssi erään facebook-päivityksen johdosta kuuluu viime vuosien suurimpiin vitseihin, mutta ei ole odotettavissa, että itse aprillatut osaisivat asialle nauraa. Kuten hihamerkkijutussa pari vuotta sitten, hölmöys on niin suurta, ettei sitä ole varaa tunnustaa. Kun siihen liittyy vielä totaalinen epärehellisyys, olisi totuuden näkeminen liian tuskallista niistä, jotka ovat emotionaalisesti panostaneet kaikkensa tähän riemumarssiin.
Kaikki marssijat eivät varmastikaan olleet epärehellisiä. Kyllä pelkkä tyhmyyskin näyttää riittäneen asialle lämpenemiseen. Mutta se varsinainen polttoaine on löydettävissä vain sieltä omasta alitajunnasta, jossa ”taistelu multikulturalismia  vastaan” muuttuukin väkivallaksi erilaisuutta vastaan.
Mitäpä sillä siis väliä, ettei kukaan puolella sanallakaan puhunut väkivallasta saati siihen kehottanut. Sen ymmärtäminen, ettei ”multikulturalismi” tarkoita suhtautumista toisenlaisiin kulttuureihin, vaan politiikkaa ja ideologiaa, jota vastaan on koko Euroopassa herätty taistelemaan, ei oikeastikaan kyllä näytä olevan helppoa ymmärtää ainakaan tavallista kiihkeämmälle kadunmiehelle. Edes tämän ”ism” päätteen yleinen merkitys ei taida monille olla mahdollista käsittää.
Tuskin kyse kuitenkaan on vain tyhmyydestä. Se on varmastikin välttämätön edellytys sille, että joutuu hurjan aggression tilaan lukiessaan aivan normaalin poliittisen ohjelmanjulistuksen. Riittävä syy se kuitenkaan ei ole. Se uskomaton atavistisen vihan lataus, joka ilmeni gutmenschien joukkokokouksessa, juontaa varmastikin juurensa heidän omasta alitajunnastaan. On pakko olettaa, että siellä on jotakin ihmisvihamielistä saastaa, jota ei kyetä tiedostamaan ja jonka purkautumiselle vasta kyynisten pillipiiipareiden johtama massahysteria antaa luvan.
Koska ruma aggressio sellaisenaan ei ole sosiaalisesti hyväksyttävissä, sen pidätteleminen turhauttaa ja syntipukkien, omaa itseä huonomman väen etsimisestä tulee palkitsevaa toimintaa.
Maksim Gorki sanoi joskus, että Lenin sai venäläiset mukaansa antamalla heille luvan käyttäytyä häpeällisesti. Resepti ei ole lainkaan vanhentunut. Samaa metodia käyttää jokainen hengeltään totalitaarinen ideologia. Tarkkailkaapa vain feministiradikaaleja, jihadisteja ja ekoterroristeja. Kun lurjukset julistetaan esimerkillisiksi ihmisiksi ja heidän seuraajiltaan otetaan pois vastuu omasta aggressiosta, on menestys taattu. Toisinajattelijoille ei tällaisten ihmisten maailmassa ole minkäänlaista tilaa, koska mitään ajattelua ei edes tarvita. On vain seurattava johtajaa.
Se suuri viidentoistatuhannen kokoontumisajo osoitti taas, että parodia on tullut mahdottomaksi eikä mikään rationaalinen argumentti pure, kun on luvassa emotionaalista mannaa. Tämä ei lupaa maan poliittisen kehityksen kannalta mitään myönteistä. Kun normaalin, legitiimin mielipiteen esittäminen leimataan vihattavaksi rikokseksi, on se merkki siitä, ettei poliittinen järjestelmä enää kykene käsittelemään eikä edes tunnustamaan erästä aikakautemme keskeistä poliittista ongelmaa.
Näin synnytetty ja kärjistetty vastakkainasettelu saattaa käydä jopa vaaralliseksi. Tie helvettiin on ennenkin osattu kivetä hyvillä aikomuksilla. Pelkäänpä, että tässä tapauksessa hyvät aikomukset rajoittuvat vain mukaan höynähtäneiden hölmöjen ja tuulella käyvien maailmanhalaajien piiriin. Masinoijia sen sijaan pidän vastuuttomina ja kyynisinä. Maamme ansaitsee parempaa.