tiistai 6. joulukuuta 2016

Pietarin talvessa



Pietarin talvessa

Joskus tuntee tarvetta kunnon kulttuuripläjäykseen. Ellei itse tunne, saattaa parisuhteessa elävä joka tapauksessa joutua sellaisen kokemaan.
 Helsingissä on toki menoa kaikenlaista, mutta tunnen esimerkiksi paikallisia teattereita kohtaan epäluuloa, joka periytyy sitä ajalta, kun radiossa varoitettiin soittamasta ämyriä liian kovaa, koska naapurissa saattoi joku ”työn, Revon tai sairauden takia” prefereerata hiljaisuutta…
Joka tapauksessa Pietarissa tuntee teatteriinkin mennessään olonsa jotenkin turvalliseksi ja vain kerran olen lähtenyt sieltä jo väliajalla pois, kun paikka alkoi tuntua nukkumiseen sopimattomalta.
Nyt joka tapauksessa kävin sihteerini johdolla katsomassa Komedianty-teatterissa Ligovski prospektilla Sholem Aleichemin teemaan tehdyn näytelmän Pominalnaja molitva, vuoden 1905 tienoille juutalaisten asuinalueelle sijoittuvan kappaleen.
Se oli lyhyesti sanoen loistava, mutta turha sitä on selostaa, sillä se perustui etupäässä tyyppeihin ja aikakauden problematiikkaan. Ainakaan minä en löytänyt siitä mitään ajankohtaista opetusta, mistä olen kiitollinen.
Pikkuruiseen teatteriin mahtui korkeintaan 50 henkeä, mutta esiintyjiä oli 15. Siinä ei ehkä palkoille päässyt ja valinta todistanee intohimosta teatterin tekemiseen enemmän kuin rahanahneudesta. Katsomo oli kyllä täynnä ja hieman ylikin. Se oli ansaittua.
Toinen teatteriesitys oli ilokylässä eli Vesjolyj posjolokissa, Lomonosovskajan metroaseman hujakoilla sijaitsevassa Teatr-masterskajassa esitetty Turbinien päivät, Mihail Bulgakovin kappale, joka meillä tunnetaan nimellä Valkokaarti.
Olin etukäteen hyvin utelias näytelmän tai siis näyttämöllepanon sanoman suhteen. Näytelmähän sijoittuu vuosien 1918-1919 Kiovaan, jossa noina aikoina valta vaihtui peräti seitsemän kertaa, jos nyt oikein muistan.
Myös erinäisten muistelmakirjojen mukaan kyseessä oli täydellinen sekasotku, bardak. Nyt oli vallassa keisari, sitten petljuralaiset nationalistit, sitten saksalaisten tukema hetmani Skoropadski, joka muuten oli myös Mannerheimin vanha rykmenttitoveri, sitten bolševikit, jotka viimein tulivat jäädäkseen.
Sodankäynti muistutti välillä absurdia teatteria ja ilmeisesti väkivalta alettiin ennen pitkää kokea tarkoituksettomaksi laajoissa piireissä. Bolševikit perivät maan, mutta miksi?
Ainoa kohta, missä haistoi poliittista tulkintaa, oli se, jossa taistelusta luopunut upseeri sanoo asiasta vakuuttuneena, että suuri Venäjä syntyy vielä joka tapauksessa jälleen ja nimenomaan bolševikkien johdolla. Tämä suuruus tuntui elähdyttävän kaikkia, vaikka joku olikin siirtymässä Denikinin valkoiseen armeijaan.
Kukaties myös se kohtaus, jossa petljuralaiset raakamaisesti kiduttavat ja tappavat yliloikkarin, sisältää ajankohtaisen poliittisen viittauksen Ukrainaan tai sitten ei. Vähävenäläisten natiuonalismi jää aina käsittämättömäksi, mutta niinhän se oli Bulgakovin romaanissakin.
Joka tapauksessa Bulgakov ymmärtääkseni kunnostautui aikoinaan sillä, ettei sortunut poliittiseen yksisilmäisyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Kaiketi juuri siksi Stalin katsoi tämän näytelmän aikoinaan monta kertaa, taisipa olla seitsemän kertaa.
Stalinissa oli pohjimmiltaan jonkinlaista intellektuellin vikaa ja hän arvosti taiteen mestareita, niin paljon kuin niitä tuhosikin. Luulen, että hän tässä tapauksessa halusi myös oikeasti ymmärtää, miksi ihmeessä ukrainalaiset aikoinaan hyväksyivät bolševikkivallan tai ainakin lopettivat vastarinnan.
Kaiken kaikkiaan tulkinta oli ajankohtaamme nähden iloinen yllätys. Myös itse teatteri oli myönteinen kokemus, pääsy metrolla aika lähelle käy kätevästi ja kaksi bufettia huolehtii siitä, että katsoja, joka on useamman tunnin seurannut vodkan juontia, pääsee itsekin hiukan siitä osalliseksi.
Mutta kukapa kävisi Pietarissa nauttimatta taas kerran katselijan ominaisuudessa imperiaalisista muistoista ja kuvataiteen ylenpalttisuudesta.
 Aleksanteri III:n aikana taiteellinen maku kenties oli aika lailla mahtipontista, kansaa ja historiaa ihannoivaa ja muutenkin falskia, mutta ainakin osaaminen oli huippua. Venäläisessä museossa ja Eremitaasissa voi hyvinkin käydä vaikka kerran vuodessa tai useammin.
 Hyödykseen ja huvikseen sen aina tekee. Amsterdamissa on muuten Eremitaasin filiaali. Milloin meillä? Johonkin Guggenheimiin verrattuna emolaitos on kuin Marinski-teatteri johonkin standup-koomikoiden revyykahvilaan verraten.
Kirpeä pakkassää innosti kävelemään Pietarin ja Paavalin linnoitukseen. Neva, ahtojäineen, kimalteli upeasti pakkasauringossa ja Palatsirantakadun kyltti varoitti mahtipontisen virallisesti ”omavaltaisesti putoavista jäistä ja lumesta”. Sielunsa silmillä saattoi nähdä sata vuotta sitten hallinneen byrokraatin, joka harmistuneena oli todennut mahdottomaksi käskyttää luonnonvoimia.
 Pietarin ja Paavalin linnoituksen museoissa oli aika hauskoja näyttelyitä pietarilaisesta Jugendista ja venäläisistä mainoksista 1800-luvulta neuvostoaikaan. Toki myös Komendantintalon kaupunginmuseon näyttely vetää aina katsomaan niin uusia kuin vanhoja antejaan.
Eräässä osastossa selostettiin myös vanhojen kansallisten keittiöiden herkkuja. Suomalaisista mainittiin muun muassa ”limpopo”, mikä jäi kutittelemaan mielikuvitusta. Olisikohan ollut limppisoppa? Täytyykin pitkästä aikaa kokeilla.
Muuten, linnoituksen entinen aika hintava ja hyväkin ravintola Austeria näyttää kerrassaan lopettaneen. Sen sijaan sen paikalla oli stolovaja eli ruokala, jossa oli mukavasti tilaa ja hyvä hinta-laatusuhde.
Kirpeästä pakkasesta huolimatta väkeä oli ruokalan vieressä sijainneessa jääliukumäessä ihan mukavasti, mutta jonoilta vältyttiin tällä kertaa joka paikassa. Ensi kesänä kaupunkiin sen sijaan odotetaan miljoonaa kiinalaista turistia…
Sivumennen sanoen, ensimmäisen sortokauden aikana oli tapana sanoa, että aivastus Suomessa kuullaan tykinlaukauksena Pietarissa. Niin tarkkoina olivat separatismia vainuavat imperialistit siihen suuntaan.
Kuinka ollakaan, kävellessäni väliaikaisesti tyhjässä museon näyttelysalissa sattui mahdollisesti pakkasaurinko kutittamaan nenän herkkiä alueita. Nuuskaa en enää käytä. Aivastus ei kenties ollut ihan tykinlaukausta vastaava, mutta kyllä hyvin verrattavissa tavallisen yhdeksänmillisen pistoolin rykäisyyn.
Tämän vahvisti myös museon vartijamummo, joka pikku nyrkillään teki voimaa osoittavan eleen ja ihastuneena huudahti: ”UHH, KAK KREPKO! UU-UH!”
Mielissäni kumarsin kevyesti ja poistuin kohti uusia seikkailuja. Vuorossa oli vielä vuokrahuoneistomme naapurissa sijaitseva painatustyön museo (Muzej petšati), entinen Suvorinin talo, jossa oli painettu ja toimitettu sekä Pravdaa Helmikuun vallankumouksen jälkeen että samaan aikaan myös Novoje vremjaa, tuota pietarilaisten imperialistien lehteä, jonka kiukuttelua suomalaiset ahdistuneina seurasivat…
Mutta nythän meillä on vallan toisenlaiset suhteet. Venäläiset ystävät lähettivät taas onnitteluja itsenäisyyspäivän johdosta, kuten ovat tehneet jo parikymmentä vuotta. Meillähän tämä tapa on vasta äskettäin alkanut yleistyä.
Paluu lumettomaan Helsinkiin tuntui hieman oudolta. Kaikesta päätelleen tässä maassa on suhteemme itsenäisyyteen yritetty kierouttaa kummalliseksi. Mannerheimille ei kuulemma voi tehdä postimerkkiä, koska sellainen palvelisi vain marginaaliryhmää, toisin kuin Tom of Finlandin homoporno.
Suomen vaakuna on mukamas omittu väärään käyttöön, kun se on otettu symbolisoimaan maan kantaväestön oikeutta muodostaa vapaasti mielipiteensä maahanmuutosta ja ylikansallisista instituutioista… Todellinen suomalaisuus näyttää siis olevan riippuvaista henkilöiden poliittisista mielipiteistä. Tämän tulkinnan hävyttömyys on niin suurta, ettei sitä olisi voinut edes kuvitella ennen kuin sen sai itse kohdata.
Ainoa, mistä kenelläkään ei tunnu olevan huomauttamista, näyttää olevan oletus, jonka mukaan Venäjä uhkaa Suomea, jonka on syytä valmistautua pikapuoliin toistamaan aseellinen taistelu sortajaa ja vainolaista vastaan.
Mitään järjellistä syytä tähän idiotismiin ei viitsitä edes yrittää keksiä. Asia nyt vain on näin.
Jotakin absurdia on kyllä siinä, että saapuessaan Venäjältä Suomeen tuntee tulevansa jonkinlaiseen hullujenhuoneeseen, missä mikään ei enää ole normaalia ja jossa aivojen heittäminen narikkaan on taas nostettu kansalaishyveeksi, kuten se oli joskus viime vuosisadalla.
Meillä oli aikoinaan tuuria, kun totalitaarinen idiotismi valtasi Suomen vasta sukupolvi sen jälkeen, kun samaan aatetta edustava naapuri oli yrittänyt vallata sen asein.
Siitä selvittiin. Toivottavasti maa kestää vielä tämänkin päivän vouhotukset. Joku aikoinaan sanoi, että kyllä se Luoja Suomesta huolehtii, sillä sen on siitä jo niin paljon pitänyt vaivaa nähdä…
Oli miten oli, Pietarissa kannattaa pistäytyä nyt, talvella, kun turistilaumat eivät vielä kansoita joka paikkaa. Muuan kansainvälinen auktoriteetti valitsi juuri Pietarin maailman hienoimmaksi turistikohteeksi. Kyllä se ennen pitkää maailmalla huomataan ja tulee merkitsemään hintojen nousua ja muuta epämukavuutta.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Moskeijoiden tulo



Suurmoskeijoiden aika

Sodan aikana myös suomalaiset saivat lukea paljon myönteistä Jerusalemin suurmuftista. Tämä islamilainen oppinut ja korkea-arvoinen uskonnollinen tuomari kannatti lämpimästi saksalaisia natseja ja heidän taisteluaan englantilaista imperialismia ja etenkin juutalaisia vastaan. Saksalaiset viljelivätkin aktiivisesti ystävyyttään arabikansoihin ja koettivat aktivoida näitä omalle puolelleen ja siis englantilaisia vastaan.
Tässä he jatkoivat jo ensimmäisessä maailmansodassa noudattamaansa politiikkaa. Keisarillinen Saksa oli liittoutunut Turkin kanssa ja yritti nostattaa Turkin alamaisia pyhään sotaan englantilaisia vastaan. Tätä agitaatiota vastaan toimi tietyllä menestyksellä muun muassa tunnettu Arabian Lawrence.
Toki Saksa pelasi hasardia nostattamalla pyhää sotaa, sillä eihän Wilhelmin valtakunta ollut yhtään sen muhamettilaisempi kuin Englanti. Sitä paitsi beduiinien taisteluarvo sodassa oli käytännössä olematon. Tämän oli muuten todennut jo Napoleon Egyptin-retkellään. Kyseessä oli kuriton lauma, joka osasi enemmän toheloida kuin järjestää kunnollista sotilaallista iskua.
Englanti joka tapauksessa onnistui pysyvästi kompromettoimaan itsensä muslimien silmissä julistamalla juutalaisten oikeuden kansalliseen kotiin Palestiinassa (Balfourin julistus 1917). Tätä taustaa vasten natsien kompromissiton juutalaisvastaisuus oli mannaa muslimien korville. On tavallaan ymmärrettävää, että Hitler on yhä suuressa suosiossa Lähi-Idän muslimien keskuudessa.
Aiheesta on muuten tuore ruotsalainen kirjakin, Niclas Sennertegin Hakkorset&halvmånen. Nazister i Mellanöstern. Natur&Kultur 2016, 495 s., joka on saanut naapurissa paljon kehuja osakseen.
Joka tapauksessa, myös Lontooseen yritettiin vakavissaan perustaa moskeija jo 1930-luvulla. Kuuluihan imperiumiin runsaasti muslimeja muun muassa Intiassa eli nykyisessä Pakistanissa ja Afrikassa sekä tietenkin Lähi-Idän huoltohallintoalueilla.
Asia sai todella ilmaa siipiensä alle vasta toisen maailmansodan aikana, mikä tuskin oli sattuma. Kallis idea oli ilmeisen ajankohtainen sen kamppailun takia, jota tuohon aikaan käytiin Lähi-Idässä muslimien sieluista.
Jerusalemin suurmufti ei ollut ainoa leppymätön brittiläisen imperiumin vihollinen muslimien joukossa ja uskonnollisesti värittyneitä kapinoita oli ollut useita Intian Sepoy-kapinasta Sudanin Mahdi-kapinaan. Imperiumi ei toki vainonnut mitään uskontokuntia, mutta ei se myöskään ollut erityisesti kunnostautunut huomioimalla yhä kasvavan oikeauskoisten joukon tarpeita imperiumin emämaassa.
 Itse asiassa olikin kummallista, ettei edes imperiumin liberaalissa pääkaupungissa olut yhtään moskeijaa, vaikka sellainen oli esimerkiksi Pietarissa. Venäjän vanhoillisen ortodoksisen keisarikunnan pääkaupungissa sellainen avattiin jo vuonna 1913.
Kyllä Lontoossakin jo 1900-luvun alussa oli muuan islamiin kääntynyt Lordi Headley esittänyt aloitteen Lontooseen rakennettavasta moskeijasta. Tämän ilmeisen eksentrisen henkilön aloite ei kuitenkaan ottanut tulta, mitä ei erityisemmin ihmettele.
Vuonna 1940, siis sodan aikana, Englannin hallitus joka tapauksessa lahjoitti suuren summan moskeijaa ja islamilaista kulttuurikeskusta varten.  Moskeija ja kulttuurikeskus avattiinkin jo sodan kestäessä itsensä kuninkaan läsnä ollessa.
Alku oli kuitenkin vaatimaton ja lisää panostusta tarvittiin ajan mittaan. Arkkitehtuurikilpailut ja ilmeisesti myös asiaankuuluvat uskovaisten keskeiset juonittelut ottivat aikansa, mutta rahoitusta alettiin sitten saada äkkirikastuneista arabimaista ja vuonna 1977 moskeija oli valmis. Lopullisesti koko kompleksi valmistui vuonna 1994.
Nyt, 2000-luvulla, elämme Euroopassa suurmoskeijoiden aikaa. Tämä Lontoon keskusmoskeija sijaitsee Regent’s Parkissa. Sen suureen saliin mahtuu 5000 palvojaa ja lisäksi naiset, jotka sijoittuvat parvekkeelle. Olisi kiinnostavaa tietää, miten merkittävät viktoriaanit olisivat kommentoineet asiaa.
Nyt moskeijoita Lontoossa on jo yli neljäsataa ja into uusien rakentamiseksi on suuri. Rakennuttajia ilmeisesti vaivaa megalomaaninen näyttämisen tarve ja niinpä muuan kuppikunta, joka tunnetaan Tablighi Jamaat-lahkona, on halunnut rakentaa moskeijan, joka on pinta-alaltaan kolme kertaa St. Paulin katedraalia suurempi. Fundamentalismia ounastelevat viranomaiset eivät ole antaneet tähän lupaa huolimatta ”rasismi”-syytöksistä.
Suomessa on Helsingin tataariyhteisön moskeija ollut käytössä jo satakunta vuotta. Sen ohella uudet muslimitulokkaat ovat perustaneet omia moskeijoitaan. Niitä on jo kymmenittäin ympäri Suomea.
Nykyiset moskeijat ovat olleet huomaamattomia. Minareetteja, enempää kuin muessinien yölläkin huutamia rukouskutsuja ei meillä liene tähän mennessä harrastettu. Ehkä ne ovat tulossa? Olisiko niiden kieltäminen rasismia?
Tilanne saattaa olla muuttumassa. Mikäli Sörnäisten Hanasaareen rakennetaan näkyvälle paikalle kaksi kertaa Helsingin tuomiokirkon kokoinen suurmoskeija minareetteineen, on kyseessä aivan uusi tilanne.
Sadaksi miljoonaksi pyöreästi arvioitu rahoitus olisi määrä saada arabimaista, paikallisilla yhteisöillähän ei vastaavia rahoja ole käytettävissä.
Hullunkurista kyllä, uuden moskeijan on selitetty tulevan palvelemaan dialogia ja tarjoamaan eri islamin suuntauksille tilaa sellaista toimintaa varten. Moista pioneerityötä ei ilmeisesti ole tähän mennessä saatu aikaan vielä missään muualla ja asiaan kannattaa ehkä Suomessakin suhtautua suurin epäilyksin.
Myöskään tarjottu rahoitus ei herätä luottamusta. Yhtä vähän kuin Suomen olisi missään vaiheessa kannattanut sallia enempää kiinalaisen kuin neuvostoliittolaisen tai trotskilaisen suuren konferenssikeskuksen rakentamista Moskovan tai Pekingin rahoilla pääkaupunkiinsa, kannattaa sen nyt suosia tämän nykyisen totalitarismin aggressiivista missiota. Puheet dialogin tarpeesta ja muslimien tarpeisiin vastaamisesta kannattaa jättää omaan arvoonsa. On syytä katsoa, mitä muualla on tapahtunut.
Outoa kyllä, tämä ei näytä olevan kaikkia päättäjiä kiinnostavan. Naiivit selitykset ”oikeasta” islamista ja sen erinomaisesta sopimisesta yhteen Suomen historiallisen kulttuuriperinnön kanssa tuskin kaipaavat kommentteja.
Suomen tataarit ovat erinomainen esimerkki siitä, millä tavalla ja missä laajuudessa islamin kaltainen uskonto ongelmattomasti sopii Suomen kaltaiseen maahan.
Kyseessä on ollut riittävän pieni ja ympäristöönsä taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti halukkaasti integroitunut ryhmä, jolla ei ole ollut omaan missioonsa liittyviä harhoja.
Sen sijaan eurooppalainen kokemus, Englannista Hollantiin ja Saksaan, Ruotsista Tanskaan ja Ranskaan todistaa, ettei se uusi islam, joka suurin joukoin on tunkeutunut kulttuuripiiriimme, ole tänne sopeutunut eikä halunnutkaan sopeutua, päin vastoin.
Miksi asia on näin, voidaan ja kannattaakin kysyä. Mahdollisesti olennainen ero on uusien tulokkaiden piirissä ilmenevä uuden uskonvarmuuden ja fundamentalismin määrä, mahdollisesti vaikein ongelma on tulijoiden suuri määrä ja siihen liittyvä kotouttamisen mahdottomuus käytännössä.
Uutta toki on myös se islamilainen sovinismi ja eurooppalaisen sivilisaation halveksiminen, mitä vielä puoli vuosisataa sitten ei olisi voinut edes kuvitella.
Samalla kun todetaan, ettei Euroopalla ole vastaavia ongelmia tiettävästi ollut minkään muun uskonnon kanssa, on pakko tehdä se johtopäätös, että nimenomaan muhamettilaisten maahanmuuttajien virtaa on kaikkien osapuolten edun nimissä voimakkaasti rajoitettava ja on pyrittävä kaikin tavoin estämään heidän eriytymistään omiksi enklaaveikseen. Juuri sellaista kehitystä ovat kaikkialla tukeneet suurmoskeijoiden rakennusprojektit.
Viime kädessä kyse on Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Ottaen huomioon ne kokemukset, joita muualla Euroopassa on asiasta saatu, on meidän eduskuntamme ensi tilassa säädettävä laki maahanmuutosta, jota hallitukset sitten joutuvat noudattamaan. Demokratiassa tällaisen lain on heijasteltava kansan enemmistön kantoja sikäli kuin asia koskee määrällisiä ja laadullisia preferenssejä.
EU saattaa tällä hetkellä rajoittaa jäsenmaidensa itsenäisyyttä tässäkin suhteessa, mutta kuten olemme voineet havaita, niin sanotun mallioppilaan rooli on itse valittu ja muitakin mahdollisuuksia on.  Ei ole syytä mennä myöntelemään ja nyökyttelemään jo ennen kuin kysytään. Aloitteen on pysyttävä omissa käsissä.
Tulevaisuudessa niin EU kuin sen jäsenmaatkin joutuvat väistämättä vastaamaan moniin kysymyksiin omasta olemassaolostaan eivätkä maahanmuuttoon ja integraatioon liittyvät kysymykset ole joukossa vähäisimpiä.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Herrat ja gentlemannit



Herrasmies -katoava hahmo?

Gentleman nimenomaan englantilaisessa muodossaan lienee nykyään koko maailman tuntema ja yleensä myös arvostama käsite. Jokaiseen eurooppalaiseen kieleen kuuluu vastaava oma käsite, mutta juuri tuo englantilainen hahmo näyttää jostakin syystä omanneen harvinaista elinvoimaa.
Itse sana kuten käsitekin toki viittaa aateliin ja sen ihanteisiin, jotka erityisesti renessanssin ajoista lähtien korostivat tapojen hienoutta. Moinen hienous taas niiden kohdalla, jotka eivät kuuluneet niin sanottuihin ylempiin kansanluokkiin oli asiaankuulumatonta ja saatettiin nähdä teennäisenä ja naurettavana hienosteluna niin vertaisten kuin muiden taholta.
Meidän aikamme ei taida juuri arvostaa tuota menneen maailman tapakulttuuria sikäli kuin se sitä edes tuntee. Siitä huolimatta jotakin juuri tuosta englantilaisesta käsitteestä näyttää jääneen elämään ja kukoistavan yhä.
Jos käytämme suomessa sanaa gentlemanni tai herrasmies, viittaamme tuskin hienostuneisuuteen yleensä, vaan johonkin olennaisempaan, reiluun peliin tai huomaavaisuuteen. Kyseessä on nimenomaan suhtautuminen toisiin ihmisiin, heidän tarpeisiinsa ja tunteisiinsa, ei itsensä esiin tuominen ja poseeraus.
Joku englantilainen, jonka nimeä en muista, on sanonut, että gentlemanni on se, joka huolehtii enemmän toisten mukavuudesta kuin omista oikeuksistaan ja toisten oikeuksista enemmän kuin omasta mukavuudestaan.
Arkipäivän tasolla kohtaamme tällaista käytöstä todennäköisesti useammin tietyissä maissa kuin joissakin toisissa. Vanhalle ihmisille tuskin herkästi tarjotaan istumapaikkaa Suomessa, mutta kyllä esimerkiksi Venäjällä tai Englannissa. Ovesta tuleva jää todennäköisesti pitämään sitä auki seuraavalle tulijalle Ranskassa ja Englannissa, mutta ei eräissä muissa maissa, jotka voi arvata tai sitten ei.
On totta, että Venäjää pidettiin nimenomaan tapojensa puolesta raakalaismaisena maana 1500- ja vielä 1600-luvulla, kun uusi renessanssin esiin nostama hienon käytöksen ihanne oli läpäissyt Euroopan niin sanotut paremmat piirit, mutta ei Venäjää.
Venäjällä tavat olivat toiset ja meno pidäkkeetöntä. Ruokapöydässä röyhtäily ja piereskely kuitattiin naurunhohotuksella ja ryyppääminen jatkui siihen asti, kunnes alettiin sammua.
Bolsevikkikaappauksen jälkeen kansan sivistäminen aloitettiin Venäjällä tehostetussa ja nopeutetussa muodossa kuten kaikki muukin. Aluksi proletaarin ei edes sopinut osoittaa herraskaisia taipumuksia, mutta 1930-luvulla kulturnost tuli uuden, sosialistisen ihmisen tärkeäksi ominaisuudeksi. Tuotantolaitoksiin alettiin hankkia peilejä ja pesumahdollisuuksia ja propaganda pilkkasi niitä, jotka valvoivat ja nukkuivat samat vaatteet päällä naama likaisena. Kyseessä oli toki myös kansan terveys.
Venäjällä herrasmies, gospodin toki oli vielä Stalinin aikana ja sen jälkeenkin kirosana, mutta sen sijaan alettiin odottaa, että myös työläisistä ja talonpojista tulisi intellektuelleja, intelligenty.
Sellainen hahmo oli ollut vielä lähes lainsuojaton aina 1930-luvun alkuun saakka ja kovin monet syyttömät ihmiset olivat saaneet maksaa jopa hengellään se, että käyttivät intelligentsijan tunnuksia, lierihattua ja silmälaseja. Myös Lenin vaihtoi viisaasti lippahattuun, jollaista hän ei edellisessä elämässään toki käyttänyt.
Tapojen hienostumiselle on aina olemassa tiettyjä esteitä niin kauan kuin tämä prosessi ei tapahdu massamittaisesti. Yksittäiset työläisintellektuellit olivat kummajaisia kuten Toivo Pekkasen Samuel Oino, vaikka itse asiassa hänen aikanaan oli kyllä tapahtumassa suuri luokkaretki kohti keskiluokkaa.
Kasvojen pesu ja nenäliinan käyttö ja vähän muutakin hienoutta oli kansakoulun helppo opettaa koko kansalle, mutta itse herrasmiehen perusominaisuudet, reilu peli ja toisten huomioonottaminen olivat ehkä vaikeampia. On kuitenkin ilmeistä, että myös niitä opittiin hyvin pitkälti juuri koulussa.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten herrasmiehen käsite on suomessa muuttunut. Luultavasti se on alun perin koettu varsin eri tavalla eri kansanryhmien keskuudessa. Herraskaisuus on luultavasti esimerkiksi talonpoikaisessa ympäristössä saanut koomisen latauksen, kuten muistamme Jukolan Juhanin kuvauksessa Turku-reissultaan. Samaa asennetta näemme Antti Rokalla, joka tarkkailee upseerin ja lotan hevosajelulle lähtöä Äänislinnassa.
Sodan aikana Englanti joka tapauksessa näyttää symbolisoineen monelle juuri gentlemanni-ihannetta. Kun Englanti vuonna 1941 julisti Suomelle sodan, vitsailtiin rintamalla, että nyt on sitten ruvettava ajamaan partaa joka päivä, kun ollaan sodassa herrasmiesten kanssa.
Jotakin naurettavaa kaiketi tuossa käsitteessä nähtiin vielä kauan. Itse muistan, miten puoli vuosisataa sitten kasarmin suuressa käymälässä muuan varusmies peitteli pytyn reunat huolellisesti paperilla. Toinen silmäili touhua ihmeissään ja tuumasi sitten: ”Taidat olla herrasmies?”
Silti luulen, että gentlemanni/herrasmies -käsitteen kova ydin eli reilun pelin henki ja asettuminen kanssaihmisten asemaan oli myös Suomessa tiedossa jo ennen sotia ja sitä osattiin arvostaa.
Herrasmies-sanan kantaosa eli herra on pikkuhiljaa menettänyt aiemmin omaamansa latauksen, joka sai monet sitä vieroksumaan. Lordi Baden-Powell of Gilwell korosti Partiopojan kirjassaan, ettei tarvitse rahaa ollakseen herrasmies, kuten jotkut kuvittelevat. Kysymys on tavoista, jotka eivät maksa mitään. Manners makyth man.
Samaa asiaa korosti historioitsija ja esseisti Thomas Carlyle jo parin sukupolvea aiemmin. Hän kertoi eräästä murhaajasta, jota naapurit sanoivat aina pitäneensä herrasmiehenä. Miksiköhän? He always kept a gig!
Hänellä siis oli varaa pitää kaksipyöräisiä rattaita. Carlyle pilkkasi tämän johdosta niitä, jotka haluavat rahan voimalla nousta kunniallisiksi (respectable) ja julisti, että kahden ihmistyypin, gentlemanin ja gigmanin välillä on olennainen ero.
Edellinen oli todellinen arvostettava henkilö ja jälkimmäinen taas vain valehteli sellainen olevansa.
Jota tapauksessa gentlemanni-ihanne on länsimaisessa kulttuurissa kulkenut voitosta voittoon. Se on voimissaan jopa Suomessa ja Venäjällä, ehkä hieman yllättäen. Näin minusta ainakin äkkiä katsoen näyttää. Voi tosin olla, että suunta on alaspäin. Vai onko tilanne sittenkin vain paranemassa, jos ajatellaan suuria joukkoja?
Mutta kuinka lienevät asiat Englannissa ja Amerikassa? Mikäli johtopäätöksiä voisi tehdä niin arveluttavan lähteen kuin elokuvien perusteella, ei gentlemanin ja hänen arvomaailmansa asema taida rapakon takana kovin korkeassa kurssissa olla. Sama koskee Englannin slummeja, kuten niitä hyvin tunteva Theodore Dalrymple kertoo.
Sikäli kuin puhutaan huumeiden ja rikollisuuden maailmasta, voi tietenkin odottaa normaalin käyttäytymiskoodiston menevän alamäkeä. Koska slummeja ilmeisesti pidetään yhä tärkeämpänä ja luonnollisempana osana kunkin maan kulttuuria, voisi olettaa uuden barbarisoitumisen tapahtuvan ainakin tätä tietä.
Saattaa kyllä käydä niinkin, että kyseessä on yhteiskunnan uuden jakaantumisen ja ehkä fragmentoitumisen prosessi, joka johtaa uuteen eriytymiseen tässäkin suhteessa. Gentlemannin ihanne kuuluu joka tapauksessa sivilisaatiomme merkittäviin saavutuksiin ja sitä on syytä arvostaa. Eron näemme ehkä sitten, kun näin ei enää tehdä.