torstai 16. tammikuuta 2020

Se kirottu kysymys


Mistä se integraatio kiikastaa?

Marokkolaisessa BAB-lehdessä (1/2020) on haastataleltu marokkolais-ranskalaista islamologia Rachid Bnzine'iä.
Haastattelun teemana on se epäluulo islamia kohtaan, joka taas on Ranskassa, uusimpien väkivallantekojen jälkeen, ollut nousussa.
Sekä presidentti Macronin että sisäministeri Castanerin lausunnot ovat olleet joidenkin mielestä huolestutavia. Edellinen on puhunut yhteiskunnan valppaudesta islamistista hydraa vastaan ja jälkimmäinen on kertonut radikalisoitumisen tunnusmerkkeihin kuuluva parran ja paaston tarkan nodattamisen.
Benzine tuntuu kiertävän itse peruskysymystä, joka on Ranskan entisistä siirtomaista tulevien siirtolaisten suuri taipumus identifioitua uskonnollisesti.
Kun ympäristö on aggressiivisen sekulaaria, syntyy jännite ryhmien välille. Tämä tosiasia kyllä on herättänyt tutkijan huomion, mutta hän ei sen sijaan pohdi itse maahanmuuttajien uskonnollisuuden syitä.
Ne saattaisivat melkoisessa määrin liittyä siihen inhimillisen arvokkuuden kaipuuseen, josta nykyään niin paljon puhutaan ja jota tuntuu puutttuvan niin USA:n keskilännen työväenluokalta kuin keskelle suurkaupunkia tulleelta vuoristolaisen klaaniyhteiskunnan jäseneltä.
Joka tapauksessa Benzine esittää monia varsin tervejärkisiä näkemyksiä.
Hän ei  innostu lainkaan "islamofobian" käsitteestä, joka käynnössä tukee epäkriittisyyttä kaikkea islamiin liittyvää kohtaan.
Siitä huolimatta hän on huolissaan "musulmaanofobiasta", uudesta MacCarthyismistä, jota saata ruokkia puhe siitä, että nimenomaan muslimit ovat kansallinen vaara, asettaen kansakunnan vastakohdaksi muslimit ryhmänä.
Saattahan se olla. Kun Ranskassa on nyt kymmenen prosenttia kansasta isminuskiosia ja heistä puolet maan kansalaisia, taitaa olla jo myöhä perua tapahtunutta.
Vuodelta 1905 periytyvä laki sekulaarisuudesta - laicité, on käytännässä sopimaton aikana, jolloin muslimit ovat merkittävä osa väestöä.
Muhamettilaisert iste kyllä osin tekevät ongelmansa erottautumalla valtaväestöstä: identiteetti-islam (islam identitaire) eli tietyn vaateparren ja tiettyjen tapoojen julkinen noudattaminen ovat asia, joka aiheuttaa  epäluuloja. Ja tuo uskonnottomuus, joka Ranskasa menee yhä pidemmälle, suuntautuu kaikkea uskontoa vastaan.
Pariisissa on nyt pidetty melko suuri mielenosoitus "islamofobiaa" vastaan (16000 henkeä). Benzine'in mielestä tuossa liikkeessä on monta vikaa.
Ensinnäkin monet organisoijista näyttävät itse olevan identitäärisen islamin kannattajia. Toiseksi huomiota herättää näiden kummalllinen litto antiklerikaalisen laitavasemmiston kanssa. Komanneksi itse islamofobian käsite on omiaan kieltämään kaiken islamiin kohdistuvan kritiikin.
Muslimit itse ovat omien pelkojensa takia kykenemättömiä ymmärtämään toisten pelkoja ja onntttomat luuserit, jotka usein ovat varsinhuonoja muslimeita, ovat alttiita radikaalien houkutuksille. Niiden strategiaan kuuluu juuri uhriuttaminen.
Benzine heittää voelä pallon muslimeille: ovko he ihan todella kaikkialla pyrkineet erottautumaan nniistä radikaaleista, jotka saarnaavat islamilaista fundamentalsmia ja pietismiä kaikkein aidoimpana islamin?
Ainakin minun huomiotani herättää, että siirtolaisten islamilainen identiteetti otetaan tässä haastattelussa annettuna asiana, joskin itse uskontoa ja sen käytäntöjä olisi syytä kyetä myös kritisoimaan.
Jos me nyt toisten erehdyksistä voisimme jotakin oppia, voisi yksi asia olla, ettei islamilaisen väestön kasvamista liian suureksi tekijäksi saisi sallia. Mikä on se määrä, jonka esimerkiksi suomalainen yhteiskunta voi integroida, on kysymys sinänsä. Ainakin se näyttäisi olevan erittäin paljon pienempi kuin kymmenen prosenttia väestöstä.
Osin kiinnostunut tietämään, milloin ja miten sen kasvun rajoittaminen olisi mahdollista.
Kaikenkarvaiset "islamofobian" vastaiset liikkeet ovat pelkästään irvokas ja sisäsiittoinen symbolinen reaktio niihin todellisiin ongelmiin, joita liian erilaisten ryhmien välinen vastakohtaisuus tuottaa. Siinä sanoakseni omahyväinen idiotismi loisii kansan kustannuksella.
Aitoa intellektuaalista valmiutta kohdata ongelmat esiintyy sekä lännessä että myös muhamettilaisessa maailmassa. Benznon jälkimmäisestä hyvä esimerkki. Valitettavasti vain länsimaisessa yhteiskunnassa pyrkii aidon pohdiannan sijasta näkyvimmälle paikalle nousemaan anti-intellektuaalinen massaiike, joka vain ruokkii ongelmia.



keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Aika aikaa kutakin



Aika rientää

Vuonna 1970 panin kirjeenvaihtoilmituksenJeune Afrique- lehteen, joka levisi etenkin Maghreb-mahin. Sain yli kaksisataa vastausta.
Nyt huomaan, että tuo aika on puolen vuosisadan päässä. Sillloin oli kulunut vain vähän enemmän aikaa siitä, kun saksalainen tykkivene Panther oli ankkkuroinut tuohon Agadirijn redille, ehkäpä noin merimailin päähän nykyosestä sijainnistani.
Parin tytön kanssa sitten kävin kirjeenvaihtoa ranskan taitoja parantaakseni ja yritin samalla oppia jotakin heidän yhteiskunnaastaan ja kulttuuristaan.
Toinen tytöistä oli muuan Rahima Algeriasta, joka vielä hiljattain oli ollut Ranskan merentakaista aluetta. Ei siirtomaa, vaan valtakunnanosa.
Siellä oli käyty katkera sisällissota ja suuri määrä ranskalaisia oli muuttanut maasta. Ranskan kielen säilyminen sen sijaan tuntui luonnollisealta, kun maa oli jo vuonn 1830 valloitettu ja kukistettu sen merirosvot, jotka pahoin häiritsivät sivistyskansoja.
Samaahan ne olivat tehneet Marokostakin käsin. Mutta Marokko oli vuonna 1970 ollut Ranskan protektoraattina vain nelisenkymmentä vuotta ja nyt jo jonkin aikaa itsenäinen. Silti ranskankieli ja ranskalainen kulttuuri tuntuivat jääneen sinne hyvin vahvasti. Sen vaikutelman ainakin sain.
Algerialaiselle tytölle oli kirjoitettava hänen sisarensa ositteeseen ja hän kuvaili joskus, miten pojat viettävät aikaa ulkona kisailemalla, mutta tytöt joutuvat istua kököttämään sisällä. De on outoa, hän virkkoi .C'est drole (sirkonfleks puuttuu, syytän konetta) hän kirjoitti.
Marokkolainen tyttö taas oli kotoisin Casablancasta, muuan Huguette Sanchez -ehkä nimen voi jo paljastaa. Hänen mielestään tytöillä ja naisilla ei hnedn kotimaassaan ollut mitään sen kummempia ongelmia.
Kaikenlaista joutavaa siinä kirjoiteltiin, kuten nuorten tapana on ja minulle jäi se vaikutelma, että ranska ei ainoastaan ollut näiden tyttöjen koulussa opettelema kieli, vaan todella se kieli, jota he myös käyttivät.
Algerialaistyttö tosin oli berberi eli kabyli ja kertoi, että heidän ja arabien välillä vallitsee suoranainen rasisimi. Ja kyllä kabylit ovat hiean rasistisemia, hän totesi hienoisella ylpeydellä.
Nyt on sitten siitäkin kulunut puoli vuosisataa.
Joskus historia tuntuu syöksyvän eteenpäin huimaa vauhtia, kuten vaikkapa Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmien aikana tai Hitlerin rakennellessa kolmatta valtakuntaansa. Joskus taas tuntuu siltä, ettei juuri mikään muutu, vaan seisotaan samassa pisteessä.
Myönnän, että lapsellisuuksissani odotin tuohon aikaan myös Pohjois-Afrikan kulttuurin hyvin nopesti muuttuvan samanlaiseksi kuin meidän. Olihan eurooppalainen ja pohjoismainen elämäntapa ylivertainen, kuten jo parin vuosisadan aikana oli nähty. Sitä myös pyrittiin kopioimaan, Ranskan entisissä alusmaissa näin tehtiin, kieltä myöten.
Paljon lienee tapahtunutkin. Sen ymmärtämiseksi pitäisi tuntea kunnolla niin alueen menneisys kuin nykysyys.
Täytyy joka tapauksessa myöntää, että olen hairahtunut perusteettomaan optimismiin, ainakin Algerian suhteen.
Marokkolaisessa BAB-lehdessä, joka kertoo olevansa marokkolaisen uutistoimiston intelligentti lehti, ollaan ainakin juuri tällä hetkellä samoissa tunnelmissa.
Lehden päätoimittaja valittaa sitä, ettei Marokolla ole nyt tulevaisuudenuskoa eikä unelmia, vaikka asiat eivät likestaan ole niinkään huonosti. Nuoret pakenevat pysähtyneeseen ja työttömyyden riivaamaan Eurooppaan, mikä on varsin järjetöntä, mutta omasta takaakaan ei ole suurta yhteitä projektia.
Rationaalinen ajatte.u ei vie tässä mihinkään, olisiko turvauduttava magiaan, tuskailee päätomittaja.Paholainen on tässäkin detaljeisssa ja olisi tutkittava, mikä Marokkoa oikein vaivaa. Olisi löydettävä uusi marokkolaisen onnellisuuden kaava.
Ikävä juttu on myös se, että Algeria on nyt kriisissä. Vaikka maat ovat välillä olleet kuin kissa ja koira, on läheisen maan onnettomuus ilman muuta pahaksi myös naapurille.
Muuten, BAB sisältää tässä numerossaan (tammi 2020) hyvin suuren liitteen naisten uudesta muodista, joka liittyy halal-huivehin. Ne ovat myös valtava bisnes, jossa Turkki on vahvoilla.
Naisten työntäminen näkyviin on muutenkin lehden ominainen piirre.
Saattaa hyvinkin olla, että se on tärkeä asia tällä maailman kulmalla ja avain menestykseen. Ehkäpä se onnen kaavakin sieltä löytyy.
Eipä hätiköidä. Tärkeintä voisi koko Afrikassa ensi alkuun olla naisten kouluttaminen ja syntyvyyden vähentäminen.










tiistai 14. tammikuuta 2020

Westermarckin Marokko



Villi etelä

Edvard Westermarck, Sex år i Marocko. Holger Schildts förlag 1918. 307 s.

Edvard Westermarck aikoi alun perin lähteä kauas Aasiaan ja Oseaniaan tutkimaan alkukantaisten heimojen tapoja.
Pian hän huomasi, että Euoopan naapurissa sijaitseva Marokko tarjosi aivan tutkimattoman alueen, jonne sitä pitää paitsi oli helppoa palata aina uudelleen.
Westermarck ihstuikin MArokkoon ja todella palasi sinne vuodesta toiseen. Vuonna 1918 hän oli ollut maassa jo kuusitoista kertaa, mutta eivät matkat suinkaan siihen loppuneet.
Marokossa, etenkin Tangerin ja Casablancan kaltaisissa kaupungeissa oli paljon myös eurooppalaisia ja etenkin eurooppalaisuutta. Casablancassa saattoivat paikalliset tytöt istua ravntoloissa juomassa miesten kanssa Mitään vastaavaa ei olisi voinut kuvitela syvemmällä maan uumenissa, varsinkaan vuoristossa, missä villit berberiheimot asuivat.
Järjestys maassa ei ollut kehuttava ja aseellinen välien selvittely oli sääntönä sekä heimojen ja sukujen että jopa kuvernementtien kesken. Ulkomaiden konsulit koettivat pitää huolta kasalaisistaan ja Venäjän konsuli kehotti naina silloin tällöin myös Wwestermarckia poistumaan tietyltä alueelta.
Tutkija osasi kuitenkin yleensä aina ystävystyä tutkimansa alueen asukkaiden kanssa ja hankki näiden kunnioituksen, mikä olikin paras henkivakuutus. Tosin tusina aseistettuja vartijoita, muutama kivääri ja revolveri olivat usein myös tarpeen sanelemia.
Marokon väestö koostui etupäässä arabeista ja berbereistä. Teitty määrä juutalaisia asui myös omissa ghetoissaan ja ranskalaiset olivat1900-luvun alussa uuri ottamassa maata haltuunsa. Sen muistona virallien kieli siellä on tänäänkin ranska. Tiettyä espanjalaisvaikutustakin voi havaita, vaikka Espanjan Marokko erotettiinkin ranskalaisesta vuonna 1918.
Muistelmakirjassaan Westermarck kertoo varsin jännittäviä tarinoita villistä etelästä, jossa moehen tapamisesta ei saanut kovin kummoista rangaistusta esivellan edessä. Toinen asia oli verikosto, joka vaati ehdotonta vastaavuutta verivelallisen klaanilta.
Jos mies tappoi naisen, ei asiaa kostettu hänelle, vaan oli sen sijaan tapatteva hänen klaaninsa nainen- Jos nainen oli raskaana, tutkittiin jopa, oliko sikiö mies vain naispuolinen ja kostettiin asianmukaisesti.
Verikostohan on yhä voimassa monessa maailaman kolkassa, erityisesti vuoristoalueilla. Tsetseeniassa se kuulemma ulottuu aina "seitsemnänteen isään" saakka, joten harvat lienecvät ne, joille ei verivelkaa ole.
Tutkijana Westermarckia kiinnostivat aivan erikoisesti ihmisten tavat ja uskomukset. Virallisen islamin ohella ja siihen seklittuneena vallitsi valtava määrä uskomksia, jotka liittyivät erilaisiin henkiin ja henkivoimiin.
Dzinnejä eli erämaanhenkiä oli olemassa valtavia määriä ja usko niihin oli horjumaton. Niiden kanssa pärjättiin, kun osattiin käyttää suojaavia rituaaleja. Muuan sellainen oli ammuskelu. Dzinnit pelkäsivät pauketta ja savua ja karttoivat rautaa ja suolaa
Pyhyyden luonne oli hyvin kiinnostava. Sitä oli eri ihmisissä ja asioissa erilaisia määriä ja erilaiset pyhät ihmiset olivat sen täyttämiä. Muuan pyhimys ryyppäsi itsensä hengiltä, mutta viinin nauttiminen ei ollut häneltä kiellettyä, koska hänen suussaan se muuttui hunajaksi.
Muhammedin perilliset eli sherifit olivat kaikki köyhiä hekin, mutta eivät ihan marabutien eli pyhimysten vertaisia. Pyhät hullut tunnettiin täälläkin ja heille sallittiin kaikenlaista. Allah oli ottanut heidän järkensä.
Maailmassa oli tietenkin myös valtavat määrät epäpyhää. Suhde pyhän ja epäpyhän välillä ei kuitenkaan näytä olleen kovin manikealainen. Molemmat kuuluivat allahin luomaan maailmaan ja sen epäpyhääki voitiin sietää.
Ihmisistä epäpyhää edutivat etenkin juutalaiset, jotka kyllä saivat asua omissa mellaheissaan, mutta oivat monenlaisten nöyryytysten ja loukkausten alaisia. Kristitytkin olivat epäpyhiä ja heitä pidettiin aivan poikkeuksellisen julmina, mutta oli heissäkin yhtä ja toista hyvää.
Naisia halveksittiin periaatteessa aivan ylenpalttisesti, mutta käytäntö saattoi olla toki aivan muuta. Kodissa vaimot sitä paitsi olivat käskijän asemassa.
Erään uskomuksen mukaan poikalapsen mukana syntyi aina sata paholaista ja tyttölapsen kanssa sata enkeliä. Myöhemmin siirtyi joka vuosi aina pojista yksi paholainen tyttöihin ja tytöistä yksi enkeli miehiin. Satavuotiaat miehet olivat siis täynnä enkeleitä ja naiset paholaisia.
Saastaisista uskottiin kaikenlaista. Niinpä muuan ystävä kysyi, oliko totta, että kristityt joivat hapanta sian maitoa. Pyhyyden voma taas oli luonteentaan maagista. Esimerkiksi berberit opiskelivat koraania ymmärtämättä siitä sanaakaan. Heidän mielestään kukaan ihminen ei ylipäätään voinut ymmärtää koraania, vaan sen pyhyss oli läsnä itse sen arabiankielisissä sanoissa.
Kiinnostavaa kyllä, kaikki maaginen pyhyys ei ollut samanlaista ja itseään vahvistavaa, vaan yksi pyhä ihminen saattoi jopa verottaa toisen pyhän barakaa eli pyhää voimaa.
Pahalta silmältä suojautuminen oli Marokossa tärkeää ja Westermarckin sinisiä silmiä katsottiin joskus arabialueilla epäillen. Berbereillä sen sijaan oli usein itselläänkin siniset silmät, joten heidän kanssaan oli siinä suhteessa helpompaa.
Kuten useimmissa maissa, ei kaikki, mitä säännöt ja uskomukset määräsivät ollut käytännössä aina niin tärkeää.
Elävän olennon kuvaaminen oli periaatteessa kiellettyä, mutta kun Westermarckin vieraana ollut Hugo Backmansson, kuuluisa suomalainen sotamaalari, joka ensimmäisen maailmansodan aikana oli jopa Venäjän sotamaalareiden päällikkö, halusi maalata erään sulttaanin kuvan, siihen suostuttiin. Luvattu maksu kyllä jäi saamatta.
Myös Westermarck itse otti valtavan määrän valokuvia, joita tässäkin kirjassa on kymmenittäin.















Villi etelä

Edvard Westermarck, Sex år i Marocko. Holger Schildts förlag 1918. 307 s.

Edvard Westermarck aikoi alun perin lähteä kauas Aasiaan ja Oseaniaan tutkimaan alkukantaisten heimojen tapoja.
Pian hän huomasi, että Euoopan naapurissa sijaitseva Marokko tarjosi aivan tutkimattoman alueen, jonne sitä pitää paitsi oli helppoa palata aina uudelleen.
Westermarck ihstuikin MArokkoon ja todella palasi sinne vuodesta toiseen. Vuonna 1918 hän oli ollut maassa jo kuusitoista kertaa, mutta eivät matkat suinkaan siihen loppuneet.
Marokossa, etenkin Tangerin ja Casablancan kaltaisissa kaupungeissa oli paljon myös eurooppalaisia ja etenkin eurooppalaisuutta. Casablancassa saattoivat paikalliset tytöt istua ravntoloissa juomassa miesten kanssa Mitään vastaavaa ei olisi voinut kuvitela syvemmällä maan uumenissa, varsinkaan vuoristossa, missä villit berberiheimot asuivat.
Järjestys maassa ei ollut kehuttava ja aseellinen välien selvittely oli sääntönä sekä heimojen ja sukujen että jopa kuvernementtien kesken. Ulkomaiden konsulit koettivat pitää huolta kasalaisistaan ja Venäjän konsuli kehotti naina silloin tällöin myös Wwestermarckia poistumaan tietyltä alueelta.
Tutkija osasi kuitenkin yleensä aina ystävystyä tutkimansa alueen asukkaiden kanssa ja hankki näiden kunnioituksen, mikä olikin paras henkivakuutus. Tosin tusina aseistettuja vartijoita, muutama kivääri ja revolveri olivat usein myös tarpeen sanelemia.
Marokon väestö koostui etupäässä arabeista ja berbereistä. Teitty määrä juutalaisia asui myös omissa ghetoissaan ja ranskalaiset olivat1900-luvun alussa uuri ottamassa maata haltuunsa. Sen muistona virallien kieli siellä on tänäänkin ranska. Tiettyä espanjalaisvaikutustakin voi havaita, vaikka Espanjan Marokko erotettiinkin ranskalaisesta vuonna 1918.
Muistelmakirjassaan Westermarck kertoo varsin jännittäviä tarinoita villistä etelästä, jossa moehen tapamisesta ei saanut kovin kummoista rangaistusta esivellan edessä. Toinen asia oli verikosto, joka vaati ehdotonta vastaavuutta verivelallisen klaanilta.
Jos mies tappoi naisen, ei asiaa kostettu hänelle, vaan oli sen sijaan tapatteva hänen klaaninsa nainen- Jos nainen oli raskaana, tutkittiin jopa, oliko sikiö mies vain naispuolinen ja kostettiin asianmukaisesti.
Verikostohan on yhä voimassa monessa maailaman kolkassa, erityisesti vuoristoalueilla. Tsetseeniassa se kuulemma ulottuu aina "seitsemnänteen isään" saakka, joten harvat lienecvät ne, joille ei verivelkaa ole.
Tutkijana Westermarckia kiinnostivat aivan erikoisesti ihmisten tavat ja uskomukset. Virallisen islamin ohella ja siihen seklittuneena vallitsi valtava määrä uskomksia, jotka liittyivät erilaisiin henkiin ja henkivoimiin.
Dzinnejä eli erämaanhenkiä oli olemassa valtavia määriä ja usko niihin oli horjumaton. Niiden kanssa pärjättiin, kun osattiin käyttää suojaavia rituaaleja. Muuan sellainen oli ammuskelu. Dzinnit pelkäsivät pauketta ja savua ja karttoivat rautaa ja suolaa
Pyhyyden luonne oli hyvin kiinnostava. Sitä oli eri ihmisissä ja asioissa erilaisia määriä ja erilaiset pyhät ihmiset olivat sen täyttämiä. Muuan pyhimys ryyppäsi itsensä hengiltä, mutta viinin nauttiminen ei ollut häneltä kiellettyä, koska hänen suussaan se muuttui hunajaksi.
Muhammedin perilliset eli sherifit olivat kaikki köyhiä hekin, mutta eivät ihan marabutien eli pyhimysten vertaisia. Pyhät hullut tunnettiin täälläkin ja heille sallittiin kaikenlaista. Allah oli ottanut heidän järkensä.
Maailmassa oli tietenkin myös valtavat määrät epäpyhää. Suhde pyhän ja epäpyhän välillä ei kuitenkaan näytä olleen kovin manikealainen. Molemmat kuuluivat allahin luomaan maailmaan ja sen epäpyhääki voitiin sietää.
Ihmisistä epäpyhää edutivat etenkin juutalaiset, jotka kyllä saivat asua omissa mellaheissaan, mutta oivat monenlaisten nöyryytysten ja loukkausten alaisia. Kristitytkin olivat epäpyhiä ja heitä pidettiin aivan poikkeuksellisen julmina, mutta oli heissäkin yhtä ja toista hyvää.
Naisia halveksittiin periaatteessa aivan ylenpalttisesti, mutta käytäntö saattoi olla toki aivan muuta. Kodissa vaimot sitä paitsi olivat käskijän asemassa.
Erään uskomuksen mukaan poikalapsen mukana syntyi aina sata paholaista ja tyttölapsen kanssa sata enkeliä. Myöhemmin siirtyi joka vuosi aina pojista yksi paholainen tyttöihin ja tytöistä yksi enkeli miehiin. Satavuotiaat miehet olivat siis täynnä enkeleitä ja naiset paholaisia.
Saastaisista uskottiin kaikenlaista. Niinpä muuan ystävä kysyi, oliko totta, että kristityt joivat hapanta sian maitoa. Pyhyyden voma taas oli luonteentaan maagista. Esimerkiksi berberit opiskelivat koraania ymmärtämättä siitä sanaakaan. Heidän mielestään kukaan ihminen ei ylipäätään voinut ymmärtää koraania, vaan sen pyhyss oli läsnä itse sen arabiankielisissä sanoissa.
Kiinnostavaa kyllä, kaikki maaginen pyhyys ei ollut samanlaista ja itseään vahvistavaa, vaan yksi pyhä ihminen saattoi jopa verottaa toisen pyhän barakaa eli pyhää voimaa.
Pahalta silmältä suojautuminen oli Marokossa tärkeää ja Westermarckin sinisiä silmiä katsottiin joskus arabialueilla epäillen. Berbereillä sen sijaan oli usein itselläänkin siniset silmät, joten heidän kanssaan oli siinä suhteessa helpompaa.
Kuten useimmissa maissa, ei kaikki, mitä säännöt ja uskomukset määräsivät ollut käytännössä aina niin tärkeää.
Elävän olennon kuvaaminen oli periaatteessa kiellettyä, mutta kun Westermarckin vieraana ollut Hugo Backmansson, kuuluisa suomalainen sotamaalari, joka ensimmäisen maailmansodan aikana oli jopa Venäjän sotamaalareiden päällikkö, halusi maalata erään sulttaanin kuvan, siihen suostuttiin. Luvattu maksu kyllä jäi saamatta.
Myös Westermarck itse otti valtavan määrän valokuvia, joita tässäkin kirjassa on kymmenittäin.







Villi etelä

Edvard Westermarck, Sex år i Marocko. Holger Schildts förlag 1918. 307 s.

Edvard Westermarck aikoi alun perin lähteä kauas Aasiaan ja Oseaniaan tutkimaan alkukantaisten heimojen tapoja.
Pian hän huomasi, että Euoopan naapurissa sijaitseva Marokko tarjosi aivan tutkimattoman alueen, jonne sitä pitää paitsi oli helppoa palata aina uudelleen.
Westermarck ihstuikin MArokkoon ja todella palasi sinne vuodesta toiseen. Vuonna 1918 hän oli ollut maassa jo kuusitoista kertaa, mutta eivät matkat suinkaan siihen loppuneet.
Marokossa, etenkin Tangerin ja Casablancan kaltaisissa kaupungeissa oli paljon myös eurooppalaisia ja etenkin eurooppalaisuutta. Casablancassa saattoivat paikalliset tytöt istua ravntoloissa juomassa miesten kanssa Mitään vastaavaa ei olisi voinut kuvitela syvemmällä maan uumenissa, varsinkaan vuoristossa, missä villit berberiheimot asuivat.
Järjestys maassa ei ollut kehuttava ja aseellinen välien selvittely oli sääntönä sekä heimojen ja sukujen että jopa kuvernementtien kesken. Ulkomaiden konsulit koettivat pitää huolta kasalaisistaan ja Venäjän konsuli kehotti naina silloin tällöin myös Wwestermarckia poistumaan tietyltä alueelta.
Tutkija osasi kuitenkin yleensä aina ystävystyä tutkimansa alueen asukkaiden kanssa ja hankki näiden kunnioituksen, mikä olikin paras henkivakuutus. Tosin tusina aseistettuja vartijoita, muutama kivääri ja revolveri olivat usein myös tarpeen sanelemia.
Marokon väestö koostui etupäässä arabeista ja berbereistä. Teitty määrä juutalaisia asui myös omissa ghetoissaan ja ranskalaiset olivat1900-luvun alussa uuri ottamassa maata haltuunsa. Sen muistona virallien kieli siellä on tänäänkin ranska. Tiettyä espanjalaisvaikutustakin voi havaita, vaikka Espanjan Marokko erotettiinkin ranskalaisesta vuonna 1918.
Muistelmakirjassaan Westermarck kertoo varsin jännittäviä tarinoita villistä etelästä, jossa moehen tapamisesta ei saanut kovin kummoista rangaistusta esivellan edessä. Toinen asia oli verikosto, joka vaati ehdotonta vastaavuutta verivelallisen klaanilta.
Jos mies tappoi naisen, ei asiaa kostettu hänelle, vaan oli sen sijaan tapatteva hänen klaaninsa nainen- Jos nainen oli raskaana, tutkittiin jopa, oliko sikiö mies vain naispuolinen ja kostettiin asianmukaisesti.
Verikostohan on yhä voimassa monessa maailaman kolkassa, erityisesti vuoristoalueilla. Tsetseeniassa se kuulemma ulottuu aina "seitsemnänteen isään" saakka, joten harvat lienecvät ne, joille ei verivelkaa ole.
Tutkijana Westermarckia kiinnostivat aivan erikoisesti ihmisten tavat ja uskomukset. Virallisen islamin ohella ja siihen seklittuneena vallitsi valtava määrä uskomksia, jotka liittyivät erilaisiin henkiin ja henkivoimiin.
Dzinnejä eli erämaanhenkiä oli olemassa valtavia määriä ja usko niihin oli horjumaton. Niiden kanssa pärjättiin, kun osattiin käyttää suojaavia rituaaleja. Muuan sellainen oli ammuskelu. Dzinnit pelkäsivät pauketta ja savua ja karttoivat rautaa ja suolaa
Pyhyyden luonne oli hyvin kiinnostava. Sitä oli eri ihmisissä ja asioissa erilaisia määriä ja erilaiset pyhät ihmiset olivat sen täyttämiä. Muuan pyhimys ryyppäsi itsensä hengiltä, mutta viinin nauttiminen ei ollut häneltä kiellettyä, koska hänen suussaan se muuttui hunajaksi.
Muhammedin perilliset eli sherifit olivat kaikki köyhiä hekin, mutta eivät ihan marabutien eli pyhimysten vertaisia. Pyhät hullut tunnettiin täälläkin ja heille sallittiin kaikenlaista. Allah oli ottanut heidän järkensä.
Maailmassa oli tietenkin myös valtavat määrät epäpyhää. Suhde pyhän ja epäpyhän välillä ei kuitenkaan näytä olleen kovin manikealainen. Molemmat kuuluivat allahin luomaan maailmaan ja sen epäpyhääki voitiin sietää.
Ihmisistä epäpyhää edutivat etenkin juutalaiset, jotka kyllä saivat asua omissa mellaheissaan, mutta oivat monenlaisten nöyryytysten ja loukkausten alaisia. Kristitytkin olivat epäpyhiä ja heitä pidettiin aivan poikkeuksellisen julmina, mutta oli heissäkin yhtä ja toista hyvää.
Naisia halveksittiin periaatteessa aivan ylenpalttisesti, mutta käytäntö saattoi olla toki aivan muuta. Kodissa vaimot sitä paitsi olivat käskijän asemassa.
Erään uskomuksen mukaan poikalapsen mukana syntyi aina sata paholaista ja tyttölapsen kanssa sata enkeliä. Myöhemmin siirtyi joka vuosi aina pojista yksi paholainen tyttöihin ja tytöistä yksi enkeli miehiin. Satavuotiaat miehet olivat siis täynnä enkeleitä ja naiset paholaisia.
Saastaisista uskottiin kaikenlaista. Niinpä muuan ystävä kysyi, oliko totta, että kristityt joivat hapanta sian maitoa. Pyhyyden voma taas oli luonteentaan maagista. Esimerkiksi berberit opiskelivat koraania ymmärtämättä siitä sanaakaan. Heidän mielestään kukaan ihminen ei ylipäätään voinut ymmärtää koraania, vaan sen pyhyss oli läsnä itse sen arabiankielisissä sanoissa.
Kiinnostavaa kyllä, kaikki maaginen pyhyys ei ollut samanlaista ja itseään vahvistavaa, vaan yksi pyhä ihminen saattoi jopa verottaa toisen pyhän barakaa eli pyhää voimaa.
Pahalta silmältä suojautuminen oli Marokossa tärkeää ja Westermarckin sinisiä silmiä katsottiin joskus arabialueilla epäillen. Berbereillä sen sijaan oli usein itselläänkin siniset silmät, joten heidän kanssaan oli siinä suhteessa helpompaa.
Kuten useimmissa maissa, ei kaikki, mitä säännöt ja uskomukset määräsivät ollut käytännössä aina niin tärkeää.
Elävän olennon kuvaaminen oli periaatteessa kiellettyä, mutta kun Westermarckin vieraana ollut Hugo Backmansson, kuuluisa suomalainen sotamaalari, joka ensimmäisen maailmansodan aikana oli jopa Venäjän sotamaalareiden päällikkö, halusi maalata erään sulttaanin kuvan, siihen suostuttiin. Luvattu maksu kyllä jäi saamatta.
Myös Westermarck itse otti valtavan määrän valokuvia, joita tässäkin kirjassa on kymmenittäin.











Villi etelä

Edvard Westermarck, Sex år i Marocko. Holger Schildts förlag 1918. 307 s.

Edvard Westermarck aikoi alun perin lähteä kauas Aasiaan ja Oseaniaan tutkimaan alkukantaisten heimojen tapoja.
Pian hän huomasi, että Euoopan naapurissa sijaitseva Marokko tarjosi aivan tutkimattoman alueen, jonne sitä pitää paitsi oli helppoa palata aina uudelleen.
Westermarck ihstuikin MArokkoon ja todella palasi sinne vuodesta toiseen. Vuonna 1918 hän oli ollut maassa jo kuusitoista kertaa, mutta eivät matkat suinkaan siihen loppuneet.
Marokossa, etenkin Tangerin ja Casablancan kaltaisissa kaupungeissa oli paljon myös eurooppalaisia ja etenkin eurooppalaisuutta. Casablancassa saattoivat paikalliset tytöt istua ravntoloissa juomassa miesten kanssa Mitään vastaavaa ei olisi voinut kuvitela syvemmällä maan uumenissa, varsinkaan vuoristossa, missä villit berberiheimot asuivat.
Järjestys maassa ei ollut kehuttava ja aseellinen välien selvittely oli sääntönä sekä heimojen ja sukujen että jopa kuvernementtien kesken. Ulkomaiden konsulit koettivat pitää huolta kasalaisistaan ja Venäjän konsuli kehotti naina silloin tällöin myös Wwestermarckia poistumaan tietyltä alueelta.
Tutkija osasi kuitenkin yleensä aina ystävystyä tutkimansa alueen asukkaiden kanssa ja hankki näiden kunnioituksen, mikä olikin paras henkivakuutus. Tosin tusina aseistettuja vartijoita, muutama kivääri ja revolveri olivat usein myös tarpeen sanelemia.
Marokon väestö koostui etupäässä arabeista ja berbereistä. Teitty määrä juutalaisia asui myös omissa ghetoissaan ja ranskalaiset olivat1900-luvun alussa uuri ottamassa maata haltuunsa. Sen muistona virallien kieli siellä on tänäänkin ranska. Tiettyä espanjalaisvaikutustakin voi havaita, vaikka Espanjan Marokko erotettiinkin ranskalaisesta vuonna 1918.
Muistelmakirjassaan Westermarck kertoo varsin jännittäviä tarinoita villistä etelästä, jossa moehen tapamisesta ei saanut kovin kummoista rangaistusta esivellan edessä. Toinen asia oli verikosto, joka vaati ehdotonta vastaavuutta verivelallisen klaanilta.
Jos mies tappoi naisen, ei asiaa kostettu hänelle, vaan oli sen sijaan tapatteva hänen klaaninsa nainen- Jos nainen oli raskaana, tutkittiin jopa, oliko sikiö mies vain naispuolinen ja kostettiin asianmukaisesti.
Verikostohan on yhä voimassa monessa maailaman kolkassa, erityisesti vuoristoalueilla. Tsetseeniassa se kuulemma ulottuu aina "seitsemnänteen isään" saakka, joten harvat lienecvät ne, joille ei verivelkaa ole.
Tutkijana Westermarckia kiinnostivat aivan erikoisesti ihmisten tavat ja uskomukset. Virallisen islamin ohella ja siihen seklittuneena vallitsi valtava määrä uskomksia, jotka liittyivät erilaisiin henkiin ja henkivoimiin.
Dzinnejä eli erämaanhenkiä oli olemassa valtavia määriä ja usko niihin oli horjumaton. Niiden kanssa pärjättiin, kun osattiin käyttää suojaavia rituaaleja. Muuan sellainen oli ammuskelu. Dzinnit pelkäsivät pauketta ja savua ja karttoivat rautaa ja suolaa
Pyhyyden luonne oli hyvin kiinnostava. Sitä oli eri ihmisissä ja asioissa erilaisia määriä ja erilaiset pyhät ihmiset olivat sen täyttämiä. Muuan pyhimys ryyppäsi itsensä hengiltä, mutta viinin nauttiminen ei ollut häneltä kiellettyä, koska hänen suussaan se muuttui hunajaksi.
Muhammedin perilliset eli sherifit olivat kaikki köyhiä hekin, mutta eivät ihan marabutien eli pyhimysten vertaisia. Pyhät hullut tunnettiin täälläkin ja heille sallittiin kaikenlaista. Allah oli ottanut heidän järkensä.
Maailmassa oli tietenkin myös valtavat määrät epäpyhää. Suhde pyhän ja epäpyhän välillä ei kuitenkaan näytä olleen kovin manikealainen. Molemmat kuuluivat allahin luomaan maailmaan ja sen epäpyhääki voitiin sietää.
Ihmisistä epäpyhää edutivat etenkin juutalaiset, jotka kyllä saivat asua omissa mellaheissaan, mutta oivat monenlaisten nöyryytysten ja loukkausten alaisia. Kristitytkin olivat epäpyhiä ja heitä pidettiin aivan poikkeuksellisen julmina, mutta oli heissäkin yhtä ja toista hyvää.
Naisia halveksittiin periaatteessa aivan ylenpalttisesti, mutta käytäntö saattoi olla toki aivan muuta. Kodissa vaimot sitä paitsi olivat käskijän asemassa.
Erään uskomuksen mukaan poikalapsen mukana syntyi aina sata paholaista ja tyttölapsen kanssa sata enkeliä. Myöhemmin siirtyi joka vuosi aina pojista yksi paholainen tyttöihin ja tytöistä yksi enkeli miehiin. Satavuotiaat miehet olivat siis täynnä enkeleitä ja naiset paholaisia.
Saastaisista uskottiin kaikenlaista. Niinpä muuan ystävä kysyi, oliko totta, että kristityt joivat hapanta sian maitoa. Pyhyyden voma taas oli luonteentaan maagista. Esimerkiksi berberit opiskelivat koraania ymmärtämättä siitä sanaakaan. Heidän mielestään kukaan ihminen ei ylipäätään voinut ymmärtää koraania, vaan sen pyhyss oli läsnä itse sen arabiankielisissä sanoissa.
Kiinnostavaa kyllä, kaikki maaginen pyhyys ei ollut samanlaista ja itseään vahvistavaa, vaan yksi pyhä ihminen saattoi jopa verottaa toisen pyhän barakaa eli pyhää voimaa.
Pahalta silmältä suojautuminen oli Marokossa tärkeää ja Westermarckin sinisiä silmiä katsottiin joskus arabialueilla epäillen. Berbereillä sen sijaan oli usein itselläänkin siniset silmät, joten heidän kanssaan oli siinä suhteessa helpompaa.
Kuten useimmissa maissa, ei kaikki, mitä säännöt ja uskomukset määräsivät ollut käytännössä aina niin tärkeää.
Elävän olennon kuvaaminen oli periaatteessa kiellettyä, mutta kun Westermarckin vieraana ollut Hugo Backmansson, kuuluisa suomalainen sotamaalari, joka ensimmäisen maailmansodan aikana oli jopa Venäjän sotamaalareiden päällikkö, halusi maalata erään sulttaanin kuvan, siihen suostuttiin. Luvattu maksu kyllä jäi saamatta.
Myös Westermarck itse otti valtavan määrän valokuvia, joita tässäkin kirjassa on kymmenittäin.


























maanantai 13. tammikuuta 2020

Tunnuksia ja vaalilauseita

Sic luceat lux nostra!

On kiinnostavaa katsella yliopistojen tunnuksia. Vanhoilla ja kunnianarvoisilla laitoksilla niissä on yleensä säilynyt jälkiä instituution alkuperäisestä tarkoituksesta. Oxford tunnustaa: Deus illuminatio mea -herra on minun valoni. Cambridge julistaa: Hinc lucem et pocula sacra -täältä saamme valon ja Pyhä maljan.
Yalen tunnus on valo ja totuus -lux et veritas, Brown universityllä In Deo speramus,asetamme toivomme Jumalaan , Columbia Unversityllä In luminem tuo vidibimus lumen -sinun valossasi näemme valkeuden ja niin edelleen.
Raamatullinen Totuus on tekevä teidän vapaiksi löytyy niin California Institute of Techologyltä kuin myös Freiburgin yliopistolta.
Ranskan Ecole Polytechnique julistaa komean gallialaisesti la Patrie, les Sciences at la Gloire!
Kiinalaisilla hyve on silmiinpistävän näkyvästi mukana. Kestä työtä, ole innokas, työskentele lujasti ja rakasta maatasi, kehottaa Chongqingin ylioisto. Sivistys, itsensä kehittäminen, totuuden etsintä ja omaperäisyys ovat Dalianin yliopiston tunnuksina ja Jiangsun yliopisto kehottaa olemaan oppinut, käytännöllinen ja hyveellinen.
Suomalaisia löytyy Wikipedian listasta vain kolme. Ihan hienoja: Pro are utili (taideteollisuuskorkeakoulu), Labor et scientia(Teknillinen korkeakoulu) ja Amica veritas (Jyväskylän yliopisto).
Lista  taitaa olla vanhentunut ja sitä voinee korjata ja täydentää.
Jos tapauksessa vanha ja epätasaisesti toimiva veripumppuni nikotteli hieman, kun katsoin Helsingin yliopiston kotisivua. En siis motttoa, koska sellaista ei olekaan, joten emme nyt voi suoraanvertailla sitä yliopistojen tunnuksiin. Kyllä yliopistojen kotisivut kaikkialla ovat nykyään imelän amerikkalaisia mainoksia.
Joka tapauksessa se on valinnut yhdeksi keskeiseksi mainoslauseekseen "Uskomme ajattelun voimaan muttaa asenteita, ihmisiä ja yhteiskuntaa -maailman parhaaksi".
No, mikäli edellisiltä vuosisadoilta periytyvä Wahlspruch puuttuu, niin on selvää, ettei mitään uskonnollista ole syytä tänä maailmanaikana kehittää, ei edes kvasiuskonnollista. Kiinalastyyppiset hyvettä korostavat tunnukset eivät myöskään ole ainakaan enää läsimaisen kulttuurin mukaisia eikä ranskalaistyyppinen lennokkuus ja patriotismi sovi meille. Puolet kansaa kun näet kannattaa Joukahaista ja toinen puoli Väinämöistä.
Mutta Neuvostoliittoa jonkin verran tutkineena en voinut olla sävähtämättä, kun näin, miten keskeiseksi ajattelun kohteeksi esitettiin asenteiden ja ihmisten muuttaminen...
Jos näin on, lieneeki tieteillä ja opetuksella sitten lähinnä välinearvoa. Yliopisto kai sitten tekee kaikkensa edistääkseen näkemyksiä ja väitteitä, jotka saavat ihmiset uskomaan sellaista, mitä pidetään hyödyllisenä.
Ajattelun tehtävänä ei ole maailman selittäminen, vaan sen muuttaminen. Miten siis suhtaudumme sellaiseen valheeseen, joka hyvin tehokkaasti voisi muuttaa maailmaa?
Jotakin tuttua tässä nyt on...


perjantai 10. tammikuuta 2020

Korruptiota marokkolaisittain


Maan tapa

Tahar Ben Jalloun, Lahjottu mies. Suomentanut Annikki Suni. Gummerus 1994. 177 s.

Marokkolainen Ben Jalloun arvelee kirjansa alkusanoissa, että hänen aiheensa, lahjonta, yhdistää etelän kirjailijat: se on sekä paikallinen että yleismaailmallinen ilmiö.
Meillä pohjolassahan lahjonta on yleensä ollut hyvin vähäistä ja ainakin näkymätöntä. Hyväveli-verkostot eivät välttämättä sisällä lahjontaa, vaikka nekin voivat olla yksi korruption, virkakoneiston mädännäisyyden muoto.
Tunnettua on, miten suuresti korruptio haittaa toimivan, rationaalisen byrokratian syntyä ja sen myötä talouden modernisaatiota ja tehostumista.
Ben Jallounin fiktio sijoittuu 1990-luvun alun Marokkoon ja tarkemmin Casablancaan eli sangen moderniin ympäristöön.
Tosin modernisuus kohtaa siellä myös keskiaikaisen islamin ja Lähi-Idän sotien ruokkima fundamentalismi on sielläkin läsnä. Sodat, joiden piti tehdä maailma turvalliseksi demokratialle, toimivat täysin päinvastaiseen suuntaan, kuten nyt viimeistään ymmärrämme.
Päähenkilö, maallistunut pikkuvirkamies, itse asiassa ateisti ajaa taksilla, jonka ratissa on kiihkomuslimi. Rukousnauha riippuu ikkunassa, pieni Koraani on auki penkillä ja kasetilla Abdessamad lausuu Hiehon suuraa. En uskalla sytyttää savuketta. Kuskilla on synkkä katse. Hän tarkastelee minua koko ajan taustapeilistä.
Ateisti ajattelee rukoilevansa Jumalaa, etteivät nuo ihmiset koskaan pääsisi valtaan. Kuitenkin he olivat nimenomaan lahjonnan poikiamitä lahjotumpia kansalaiset ovat, sitä suuremman olemisen ja taistelemisen oikeuden fundamentalistit saavat.
Mutta päähenkilö ei kuulu lahjottaviin. Hän on suhteellisen korkeassa asemassa rakennusvirastossa, joka käsittelee suuria taloudellisia arvoja sisältäviä hankkeita. Palkka on kuitenkin pieni.
Lahjontaa on yritetty, mutta miehen moraali pitää ja hän elää palkallaan ja elättää sillä myös perheensä.
Kiusaajalla on kuitenkin monet kasvot. Vaimo, joka maan tavan mukaan elää miehensä palkalla, on tyytymätön elintasoonsa ja leimaa tämän miehenä ala-arvoiseksi. Se hänestä on seksuaalisella alalla tullutkin, vaimon ansiosta.
Vaimoaan mies ei itse asiassa petä, vaan hylkää lopulta avoimesti ja etsii lempeä kauniilta serkultaan, jonka kanssa haluaa mennä naimisiin. Se on hänelle täysin mahdollista siihen asti, kunnes hän lopulta antaa kiusaajalle periksi ja ottaa vastaan lahjuksen ja sitten toisenkin.
Serkku on arvostanut miehessä juuri periaatteellisuutta, lahjomattomuutta ja nyt se oli mennyttä.
Mutta päteviä syitä lahjoman vastaanottamiseen miehellä todella oli, ennen muuta tyttären terveys, joka olisi pelastettavissa vain melkoisella rahasummalla.
Sitä paitsi lahjuksia ottivat kaikki, miehen alainenkin eli rikkaan miehen elämää, päälliköstä puhumatta. Ja itse asiassa miksi olisi pitänyt pidättyä ottamasta vastaan rahaa, jota asiakkaat tarjosivat? Eihän se ollut keneltäkään varastettua, kyseessä oli vain pieni lisä, joka pani pyörät pyörimään. Harmaa talous ei ollut rosvoamista, vaan ainoastaan paikkasi kankean koneiston aukkoja. Ilman sitä elämä olisi pysähtynyt.
Näinhän kiusaaja kuiskutteli päähenkilölle, joka siis menee kuin meneekin lankaan. Tottumattomana hän jää kiinni yrittäessään pankissa pestä saamiaan dollareita. Vai onko kuvaus itse asiassa päähenkilön hallusinaatiota. Sellaisia hän alkaa saada, psykosomaattisten oireiden ohella.
Korruptio on epäilemättä erityisesti etelän kirous, kuten tekijä saatesanoissa toteaa. Mutta suuressa maailmassahan sitä vasta osattiin, kuten kirjan henkilöt tietävät: Italiassa koko ylempi yhteiskuntakerros on jäänyt korruptiosta kiinni ja ketkä ne oikein käyttävät niitä Sveitsin pankkien tilejä?
Marokkolaiset virkamiehet ovat lopultakin vain harrastelijoita. Sitä paitsi he saattavat samaan aikaan olla ihan aidosti suuria moralisteja. Kyllä asiat voi itselleen aina selittää.
Kirjan paikallisväri ja ajankuva on suomalaisittain aika kiinnostava. Eräässä kohtauksessa päähenkilön palvelukseen pyrkii muuan hyvän näköinen nainen. Kun kysytään, miksi hän lähti edellisestä paikasta, hän sanoo syyksi johtajan harjoittaman ahdistelun. Hän oli nostanut syytteen sukupuolisesta häirinnästä.
Tämä herätti hieman hämmästystä ja kysymyksen, luuliko nainen elävänsä Ruotsissa.
Nainen vastaa, ettei tiedä, missä elää ja mitä tekee, mutta hänen mielestään Marokko joka tapauksessa oli muuttumassa ja hän toivottaa virkamiehet tervetulleeksi oikeudenkäyntiinsä.
Kirja loppuu siihen, että kaameita unia ja hallusinaatioita kokenut päähenkilö toivotetaan sairasloman jälkeen takaisin töihin. Korruptioon tottunut alainen hymyilee ja sanoo: Tervetuloa joukkoon!
Tilanne on ilmeisesti normalisoitunut ja kaikki toimii taas, kuten muuallakin. Perhesuhteet tuskin palautuvat ennalleen, mutta lahjottu mies ei enää ole kapula rattaissa ja kaikkien muiden tiellä. Avioliitto serkun kanssa pelastanee sentään yhden miehen elämän.
Kirjahan ilmestyi paljon ennen ns. arabikevättä, joka aluksi suuntautui aivan erityisesti korruptiota vastaan. Vastaavanlaisia ns. värivallankumouksia nähtiin toki muuallakin.
Kaikille taitaa olla yhteistä se, että valtavan äänen ja vimman keskeltä syntyi korkeintaan naurettava hiiri. Ne ovat nyt eri miehet, jotka lahjuksia ottavat ja joukossa on naisiakin entistä enemmän. Muuten taitaa kaikki taas olla ennallaan.

torstai 9. tammikuuta 2020

Marokon lumoissa


Eksoottinen matka

Aino Kallas, Marokon lumoissa. Pieniä kirjeitä Marokosta. Otava 1931. 173 s.

Lontoolaistuneelle Aino Kallakselle oli matka Marokkoon varsin yksinkertainen asia. Tarvitsi vain nousta hollantilaiseen laivaan Southamptonissa ja jäädä pois Tangerissa. Laiva jatkaisi hamaan Kaukoitään.
Mutta Tanger on vain Marokon esikartano, uskoi Kallas, joka halusi jatkaa matkaa todelliseen Marokkoon, Marrakešiin saakka ja myös meni sinne.
Tähän aikaan Marokko oli vasta vähän aikaa päässyt niin sanoakseni nauttimaan kolonialismin eduista. Se oli, yhdessä Etiopian ja Liberian kanssa ainoa afrikkalainen valtio, joka oli säilyttänyt itsenäisyytensä. Vasta vuonna 1912 maasta tehtiin Ranskan protektoraatti ja osa siitä siirtyi Espanjan alaisuuteen.
Koska siirtomaaherruuden alkamisesta ei ollut Kallaksen vierailun aikaan kulunut edes kahta vuosikymmentä, ei maassa vielä liiemmin osattu ranskaa, muista vieraista kielistä puhumatta. Tulkkeja sentään aina tarvittaessa löytyi.
Itse asiassa Tangerissakin oli monenlaista kiinnostavaa. Siellä oli kyllä havaittavissa huomattavaa eurooppalaista vaikutusta ja englantilaisten turistien ohella siellä oli heitä kokonainen kolonia pysyvämminkin asettuneina. Moni vietti siellä talvilomansa.
Kauopungin ulkopuolella, omassa tusculumissaan asusteli myös kuuluisa maanmiehemme Edward Westermarck, jonka kansainvälistä mainetta ei kukaan sosiologimme ole tähän mennessä ylittänyt. Westermarck jakoi aikansa kolmeen osaan: syyslukukaudet hän opetti Åbo Akademissa ja kevään ja alkukesän Lontoon yliopistossa, mutta talvet vietti Marokossa.
Westermarck kokosi aineistot tärkeimpiin tieteellisiin töihinsä juuri Marokosta. Siinä oli niin avioliiton historiaa ja moraalin alkuperää kuin marokkolaisia hääseremonioita, niin rituaaleja ja uskomuksia kuin sananparsia ja viisautta.
Kallas kävi tapaamassa myös Westermarckia, joka fetsi päässä otti vieraansa vastaan ja esitteli sananparsikokoelmaansa (Wit and Wisdom in Morocco. A Study of Native Proverbs. George Routledge & Sons Ltd. 1930. 448 s.).
Tämä poikamies ja avioliiton historian maailmanluokan ekspertti oli onnistunut saamaan Marokosta haaviinsa sellaisen kokoelman naisia halventavaa aineistoa, että se suorastaan hämmensi kirjailijatarta.
Sananparsikirjassaan Westermarck kertoo elämänsä suurimman tahdittomuuden olleen, kun hän tuli sanoneeksi paikallisille kuulijoille, että Euroopassa mies ja nainen julkisesti kävelevät käsi kädessä.
Pelkkä tämän asian kuuleminen oli hirvittävän nolostuttava kokemus hänen keskustelukumppaneilleen, niin miehille kuin naisille.
Länsimainen sivistys oli kuitenkin levinnyt jo Marokkoon ja aina Marrakešiin saakka. Kontakteja Euroopan kanssa oli aika lailla ja jotkut nuoret unelmoivat matkustamisesta Pariisiin, pois primitiivisyydestä ja köyhyydestä. Joku taas palveli Ranskan armeijassa.
Toki myös rikkaita tähänkin maahan mahtui. Muuan sellainen oli Wazanin Sherif, joka oli myös matkustellut aina Suomea ja Ruotsia myöten ja jopa nainut englannittaren. Sherifa oli viettänyt muhamettilaisen puolisona kymmeniä vuosia edes uskontoa vaihtamatta. Hänen poikansa sen sijaan olivat sitäkin kiivaampia muslimeita.
Kallas haastatteli Sherifaa ja kysyi tämän mielipidettä siitä, muuttuisiko naisen asema Marokossa ja milloin. Vanha Sherifa vastasi, että se kyllä muuttuisi, mutta siihen tulisi kulumaan ehkä pari-kolmekymmentä vuotta. Missään tapauksessa se ei tapahtuisi sitä ennen…
Mutta aikoinaan se tapahtuisi koko muhamettilaisessa maailmassa. Edistys hiipi huomaamatta, maurilaiset naiset olivat jo ruvenneet käyttämään autoja ja rautateitä, kuten voitiin todeta.
Mutta tunsivatko nuo perin pohjin alistetut ja solvatut naiset sitten itsensä tyytyväisiksi, kysyi Kallas. Aivan täydellisesti tyytyväisiksi, vakuutti Sherifa ja lausui, että kaikki tämä oli heistä aivan luonnollista, koska se oli profeetan pyhä tahto, että he kerta kaikkiaan ovat miestänsä alempia olentoja ja että heidän päätarkoituksensa on totella ja miellyttää miestään.
Jos maurilaistyttö vietäisiin Eurooppaan, hän olisi onneton. Oli turha säälitellä musliminaisia: he tekivät kaiken vapaaehtoisesti, tyydytyksellä ja ilolla. Heille riitti puuhaa haaremin seinien sisälläkin: taloustöitä, käsitöitä ja lastenhoitoa. Mitä muuta nyt naisen kutsumukseen kuuluisikaan?
Kallas onnistui myös tekemään vierailuja moniinkin paikallisten ihmisten koteihin ja tutustumaan sikäläisiin naisiin. Monivaimoisissa perheissä vallitsi joskus mustasukkaisuus ja kukaties oudot kuolemantapauksetkin joskus johtuivat siitä.
Marrakešissa oli myös virolainen lääkäri, joka oli kerran saapunut sinne terveyttämään hoitamaan, mutta ihastunut sitten paikkaan ja jäänyt sinne. Lääkärinä hänellä oli tiettyjä vapauksia naisten suhteen ja kun niin tarvittiin, selitettiin muuan toinenkin miespuolinen henkilö lääkäriksi, jolloin oli mahdollista kommunikoida myös naisten kanssa.
Tuohon aikaan kukoisti Marokossa vielä puoliavoimesti orjakauppa ja kirjailijatarkin sai tutustua myös orjiin, joiden kanssa ei kyllä paljon puheltu. Eipä sanavarastokaan kovin laaja ollut.
Toinen eksoottinen ryhmä olivat juutalaiset, joiden asuinaluetta, mellahia, kirjailijatar kuvaa uskomattoman löyhkääväksi ja siivottomaksi. Ihmiset itse sen sijaan olivat poikkeuksellisen kauniita.
Marokon väestöön kuuluivat kaksi pääkomponenttia, maurit ja berberit. Jälkimmäiset olivat jonkin verran alkukantaisempia erämaan lapsia ja kansanryhmien välillä oli ilmeisesti jossakin määrin kitkaa, kuten normaalia onkin. Lisäksi tulivat siis juutalaiset ja tietty määrä eurooppalaisia.
Kristittyjä maurit tähän aikaan, Westermarckin kokoamien sananparsien mukaan, periaatteessa halveksivat sangen suuresti ja pitivät saastaisina. Käytännössä oli sentään otettava lusikka kauniiseen käteen ja yritettävä ottaa oppia siirtomaaherroilta, mikäli mieli päästä pois siitä kurjuudesta, johon suuri osa kansaa oli takapajuisessa perinteisessä elämänmuodossaan tuomittu.
Nyt, kun lähes sata vuotta on kulunut Aino Kallaksen Marokon matkasta, tuntuu siltä, että tuohon aikaan edistysusko oli kohtuuttoman suurta. Silloin epäilemättä odotettiin eurooppalaisten arvojen nopeasti, pelkällä auktoriteetillaan, syrjäyttävän sen primitiivisen kulttuurin, jota sen puolustajatkin, kuten Wasanin Sheriffa, pitivät väistymään tuomittuina.
Kukapa olisi uskonut, jos hänelle olisi ennustettu, että kehitys Euroopassa sadan vuoden kuluttua olisikin menossa toiseen suuntaan…