keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pannaan pakotteita



Pannaanpa pakotteita!

Kesällä 2014 pantiin eräät venäläiset oligarkit matkustusboikottiin lännen taholta ja jäädytettiin heidän tilinsä läntisissä pankeissa. Kyse oli EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjä- pakotteista, ja tarkoituksena oli lopettaa Venäjän tuki Itä-Ukrainan kapinallisille. Muutakin oli hampaankolossa Venäjää vastaan, Krimin laittoman liittämisen ohella oli epäilyksiä, joskin todistamattomia, siitä, että kapinallisille oli luovutettu ohjuksia, joilla nämä olivat pudottaneet matkustajakoneen. Mutta todistamattomat epäilykset eivät sellaisenaan voi olla peruste minkäänlaisiin kansainvälisen tason sanktioihin, ainakaan sivistysvaltioissa.
Pian pakotteiden jälkeen alkoivat Venäjän ”vastapakotteet” ja käytännössä ilman varoitusta katosivat suomalaiset meijerituotteet kuin taikaiskusta venäläisten kauppojen hyllyiltä.
Nämä pakotteet eivät ole yhdessäkään tilannetta muuksi muuttaneet ja itse asiassa näyttää siltä, että Putinin suosio on niiden ansiosta vain yhäkin vankistunut. Suuri enemmistö venäläisistä katsoo presidentin ajavan ulkopolitiikassa ”oikeaa linjaa” ja VTsIOM-tutkimuslaitoksen mukaan peräti 92 prosenttia venäläisistä ilmoittaa, ettei pelkää pakotteita.
Samaisen vuoden syksyllä EU päätti pakotteiden lisäämisestä huolimatta siitä, että Ukrainassa oli juuri saatu aikaan tulitauko, joka näytti jopa kohtuullisesti pitävän.
On todettava, että tällainen pakotepolitiikka on historiassa hyvin harvinaista ainakin eurooppalaisten valtioiden kohdalla. 1930-luvulla sitä sovellettiin Kansainliiton päätöksellä Italiaan, joka oli hyökännyt Abessiniaan. Silloin se ei toiminut. Jonkinasteisia pakotteita on toki sovellettu sen jälkeenkin, niistä esimerkkinä voidaan mainita COCOM-järjestö, jonka tehtävänä oli estää huipputeknologian vienti itäblokin maihin. Epäilemättä se oli viimemainittujen kannalta melkoinen kiusa, mutta tuskin katastrofi.
Taloudelliset ja byrokraattiset pakotteet ovat tietenkin ”pehmeä” vaihtoehto kovemmille eli sotilaallisille keinoille ja siinä mielessä niitä voi pitää tervetulleena vaihtoehtona. Vastaavanlainen moraalinen sanktio oli aikoinaan Neuvostoliiton erottaminen Kansainliitosta sen hyökättyä Suomeen vuonna 1939. Silloin Saksan kanssa tosiasiallisesti liittoutunut Neuvostoliitto suhtautui asiaan ylimielisesti ja vähätellen. Toimenpiteen todellinen merkitys lieneekin jäänyt minimaaliseksi. Samaa lienee sanottava siitä, etteivät Stalinia 60-vuotispäivän johdosta joulukuussa 1939 tervehtineet muut valtionpäämiehet kuin Otto Ville Kuusinen ja Hitler.
Nykyinen tilanne on kiinnostava sikäli, että siinä osapuolet nokittelevat kuin korttipelissä ja syventävät näin lännen ja Venäjän välistä kuilua puolin ja toisin. Venäjä on uhmakkaasti julistanut korvaavansa länsisuhteet itäisillä ja lisäämällä omaa tuotantoaan. Mielipidemittausten mukaan kansa on asialle myötämielistä ja jopa Kiina, jota aiemmin on kammottu, on nyt saanut venäläisten mielikuvissa yhä ystävällisemmän hahmon.
On mahdollista, että pakotteet jäävät lyhytaikaiseksi välisoitoksi Venäjän ja Euroopan uuden lähenemisen historiassa, mutta ne voivat myös merkitä uuden ja pysyvän vastakkainasettelun alkamista. Viimeksi sellainen kesti kymmeniä vuosia.
Tunnettu filosofi ja kommunismin analyytikko Aleksandr Zinovjev sanoi aikoinaan, että neuvostososialismi viihtyy aineellisen puutteen oloissa ja jopa aina luo tämän tarvitsemansa ympäristön itselleen. Sota oli Neuvostoliiton suurta aikaa, ja sen herooisia päivä muistellaan yhä tietyllä nostalgialla huolimatta siitä, että se oli myös ainutlaatuisen tuhoisa.
Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, mikä lännen politiikassa näyttää yhä useammin unohtuvan. EU:n piirissä politiikkaa on tehty pankkien ja talouskasvun ehdoilla alistaen niille ne monimiljoonaiset joukot, joiden elämästä on hävinnyt mielekkyys. Parrakkaiden naisten suvaitseminen ei välttämättä riitä asialle henkiseksi korvikkeeksi.
Ongelma on sama kuin 1930-luvun alun Saksassa, jossa se, joka halusi työskennellä, ei voinut löytää työtä. Aineellisen tyydytyksen sijasta voitiin ainakin paeta äärimmäisyysliikkeisiin, jotka tarjosivat henkistä tyydytystä. Kuten voin tuotantoa on mahdollista muuntaa tykkien tuotannoksi, on leipää mahdollista korvata sirkushuveilla ja isänmaallisella hurmoksella. On aivan ilmeistä, että tämä yhtälö toimii myös nykypäivän Venäjällä.
Putinille henkilökohtaisesti eskaloituva pakotepolitiikka on lahja. Vielä viime presidentinvaalien jälkeen esiintyi runsaasti merkkejä siitä, että Putinin suhtauduttiin jo laajoissa piireissä ironisesti. Hänelle jopa vihellettiin julkisesti.  Bolotnaja-aukion mielenosoitukset näyttivät Kremlistä katsoen suorastaan vaarallisilta, minkä voi päätellä niiden saamasta huomiosta. Nyt, kun Venäjän talous näyttää olevan ajautumassa taantumaan, on vihamielinen länsi parasta mitä hallitus voi kansalleen tarjota, kun se kaipaa selityksiä elintason alenemiselle.
Sodan ja intervention uhka olivat niitä välineitä, joilla 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa motivoitiin niitä kieltäymyksiä, jotka pakkokollektivisointi ja teollistaminen kansalle aiheuttivat. Kun yksityiskaupat ”riistäjäluokkien likvidoinnin” yhteydessä likvidoitiin ja jakelu halvaantui, syntyi valtavia jonoja ja ihmiset alkoivat kuolla nälkään, kuten neuvostovallan aikana ennenkin oli tapahtunut. Salaisen poliisin raportit, jotka on julkaistu kymmenosaisessa dokumenttikokoelmassa ”Erittäin salainen”. Lubjanka Stalinille maan tilasta, kertovat tästä karua kieltään.
Tyytymättömyys Venäjän ja koko Neuvostoliiton työtätekevien piirissä oli tuolloin vakavaa laatua eikä mikään hallitus pysty pitkään istumaan pistimillä. Niinpä turvauduttiin kaksinaiseen strategiaan. Toisaalta väitettiin, että kapitalistinen maailma Ranskan johdolla oli valmistautumassa interventiosotaan estääkseen kollektivisoinnin ja viisivuotissuunnitelman toteuttamisen. Toisaalta väitettiin, että kulakit ja ”kulakkien häntyrit”, eli ne, jotka vastustivat kollektivisointia, olivat vihollisen suoranaisia agentteja. Paljastettiin jopa useita salaliittoja, joiden takana olivat ulkomaalaiset, mukaan lukien Ranskan pääministeri Aristide Briand sekä sosialidemokraattinen Toinen internationaali.
Kollektivisointi ja viisivuotissuunnitelma muuttuivat näin isänmaallisiksi tehtäviksi. Enemmänkin, niistä tuli kotirintaman taistelua, johon osallistuminen oli asevelvollisuutta, sen huonosti täyttäminen taas oli rintamakarkuruutta tai jopa maanpetosta ja valtiopetosta. Lehdistö hehkutti tätä tulkintaa vaatien kuolemantuomiota niille muka löydetyille tuholaisten ja salaliittolaisten klikeille, jotka olivat järjestäneet sabotaasia, muun muassa kaivosräjähdyksiä, auttaakseen vihollisen asiaa. Kulakkien kerrottiin tartuttaneen hevosiin räkätautia ja syyhyä tuhotakseen viljantuotannon ja järjestääkseen maassa nälänhädän.
Vihollisen voimat käsittivät Ranskan ohella sen lähempänä sijaitsevat kätyrit, kuten Puolan, jonka jokainen ymmärsi periviholliseksi ja joka oli viimeksi, Ranskan tukemana, hyökännyt neuvostojen maahan vuonna 1920 ja muun muassa valloittanut Kiovan. Suomikin mainittiin mukana hyökkääjien rintamassa ja ns. Teollisuuspuolueen oikeusjutussa väitettiin, että Ståhlbergin kyydityksen vuonna 1930 tuli toimia lähtömerkkinä interventiolle. Toteutuksessa kuitenkin tyrittiin. Entinen presidentti oli ollut tarkoitus tappaa, heittää ruumis Neuvostoliiton puolelle ja syyttää siitä naapuria, mistä olisi saatu sodan syy.
Neuvostoliitto selvisi kuin selvisikin kollektivisoinnista ja viisivuotissuunnitelmista, tosin miljoonien kuolonuhrien hinnalla. Sekasorto ja tuho oli kyllä niin suurta, että Kremlissä oli syytä pelätä pahinta. Suotta ei Stalin sanonut sodan aikana Churchillille, että kollektivisointi oli pelottanut häntä enemmän kuin Saksan hyökkäys.  Mikä merkittävintä, suuren johtajan, Stalinin kultti paisui ennennäkemättömällä tavalla juuri silloin, kun tilanne massa oli tavallisen kansan kannalta kaikkein kauhein.
Varsinainen lähtölaukaus Stalinin henkilökultille oli vuosi 1929, jolloin johtaja täytti 50 vuotta. Kyseessä oli kuuluisa ”suuren murroksen vuosi”, jolloin talonpoikaiston selkäranka murrettiin. Seuraava suuri merkkipäivä oli pian talvisodan sytyttyä vuonna 1939. Juhlakalun kunniaksi oli tuolloin julkaistu hänen itsensä tarkastama ja kohdettaan ylistävä ”Lyhyt elämäkerta”. Vasta edellisenä vuonna oli satojatuhansia hänen vanhoja ystäviään ja muita uskollisia puolueen jäseniä teloitettu niskalaukauksella. Nyt, syksyllä, oli yhteistyössä Saksan kanssa pyyhkäisty maan pinnalta Puolan valtio ja ajettu kymmeniätuhansia karkotukseen ja vankileireille. Heidän kohtalonsa on synkkä luku Puolan ja Ukrainan historiassa.
Mutta isänmaan puolustaminen länttä vastaan on aina mennyt hyvin kaupaksi Venäjällä. Vaikka Neuvostoliitto vannoikin internationalismin nimiin, ei edes kansalaissodan vuosina kaihdettu julistamasta, että ”sosialistinen isänmaa on vaarassa”. Tässä ilmeisesti vaikutti Ranskan vallankumouksen esimerkki: aate aatteena, mutta isänmaa, joka toteuttaa tuota aatetta on paljon parempi samastumiskohde ja kelvollinen motiivi uhrautumiselle.
Izborskin klubi näyttää nyt odottavan kärsimättömästi Venäjän ja lännen välien katkeamista. Silloin päästäisiin eroon globaalin talouden orjuudesta, aloitettaisiin taas teollistaminen ja maatalouden kunnostus, temppeleitä ja kasarmeja pystytettäisiin kaikkialle. Tähän oli pystytty ennenkin ja pystyttäisiin vastakin. Lännessä kuvitellaan, että elintason romahtaminen tekisi tällaisen politiikan mahdottomaksi. Venäjällä se on romahtanut monet kerrat ja usein hyvin perusteellisesti. Kuten puute ja kurjuus eivät ole riittävä syy vallankumoukselle, ei elintason romahtaminen ole sitä edes valtiojohdon kannatuksen menettämiselle. Päinvastoin, sehän saattaa niistä jopa lisääntyä.
Vallan vaihto ja määrätietoinen pyrkimys siihen, on mahdollista silloin, kun tarjolla on selkeä vaihtoehto. Vaihtoehdon pitäisi jopa olla niin uskottava, että kansalaisten lojaalisuus voisi kohdistus siihen samalla kun istuvan hallituksen nauttima legitimiteetti häviäisi. Venäjällä tällaisen vaihtoehdon pitäisi mitä todennäköisimmin olla isänmaallinen ja tarjota myös puolestaan kohde uhrautuvalle taistelulle. Putin näyttää kelpaavan tuollaiseksi hahmoksi, mutta mikäli hän nöyrtyy lännen edessä, voi tilanne muuttua ja silloin ehkä kaivataan vaihtoehtoa, joka ei välttämättä ole länsimielinen markkinatalouden apostoli.

torstai 4. syyskuuta 2014

Karavantjura



Karavantjura

Venäläisessä ja eritoten neuvostoliitolaisessa tekstissä saattoi aikanaan useinkin törmätä sanaan karavantjura ja henkilöön viittaavaan epiteettiin karavantjurist.
Tämä kummallinen sana ei viitannut lainkaan karavaaniin eikä liiemmin turistiin. Kyseessä oli vuosien 1921-22 vaihteessa tapahtunut Karjalan kansannousu eli metsäsissikapina. Venäjäksi koko termi lyhentämättömänä kuului Karelskaja avantjura (Карельская авантюра) eli Karjalan seikkаilu. Puhuttiin myös bandiittikapinasta, Neuvosto-Venäjällähän riehui tuohon aikaan sadoittain rosvojoukkoja eli bandeja, jotka useinkin pitivät tukikohtanaan valtakunnanrajan takaisia vuoristo- tai aroalueita. Karjalan kansannousu kuului mittasuhteiltaan ja jossakin määrin myös toteutukseltaan luontevasti tuon kattotermin alaisuuteen.
Tapahtumaketjua ei Suomen puolella ole vielä aivan tarkasti tutkittu, mutta meillä se luokitellaan ns. heimosotiin. Se oli aseellinen selkkaus, johon osallistui tältä puolelta noin viisisataa vapaaehtoista karjalaisten muodostaessa enemmistön noin kolmen tuhannen hengen ”armeijasta”.
Kapinan taustalla on muistettava huomioida vuotta aiemmin solmittu Tarton rauha ja siinä takaisin Venäjälle luovutettujen Repolan ja Porajärven asukkaille luvattu amnestia. Amnestiaa ei käytännössä noudatettu, mutta asialle oli sikäli perusteitakin, että palautetulla alueella oli suoritettu asekätkentää ja tulevaa kapinaa pohjustettu mahdollisesti jo silloin. Bolševikkivalta oli paikallisille kyllä muutoinkin sietämätöntä ja kurjuuden kukkuraksi Karjalan kansaa näytti kommunismin ihanuuksien sijasta uhkaavan nälkäkuolema.
Kapina aloitettiin loppuvuodesta 1921 polttamalla Muurmannin radalla Ontajoen rautatiesilta. Tällaiseen oli jo pakko reagoida kansainväliselläkin tasolla ja pian neuvostohallitus lähetti Suomelle nootin, jossa se syytti sitä joukkojen lähettämisestä ystävällisen naapurimaan alueelle. Suomi kiisti aluksi asian samaan tapaan kuin Putin osuutensa Ukrainana tapahtumiin.
Suomalaiset olivatkin oikeassa sikäli, ettei mukana ollut vakinaisessa palveluksessa olevia joukkoja. Lomalaisia kyllä ilmeisesti oli ja kapinallisten varusteetkin oli saatu jostakin, Suomea ja sen suojeluskuntia oli kovasti syytä asiassa epäillä.
Koska asia liittyi Tarton rauhassa sovittuun Itä-Karjalan autonomiaan, Suomi vetosi Kansainliittoon, joka haluttiin välittäjäksi tässä Venäjän ja karjalaisten välisessä kiistassa, niin kuin asia Suomessa nähtiin. Välityksestä ei kyllä tullut mitään, koska Venäjä ei ollut Kansainliiton jäsen eikä hyväksynyt sitä tähän rooliin.
Suomalaisten vapaaehtoisten virtaaminen Venäjän puolelle oli myös tosiasia, joka oli pakko tunnustaa ja niinpä suomalaiset viranomaiset siihen kehotettuina todella sulkivat rajan ja estivät enemmän avun kapinallisille. Tämä tietenkin herätti ääriaineksissa katkeruutta ja juuri tämän takia tehtiin maamme historian kuuluisin poliittinen murha. Sisäministeri Heikki Ritavuori ammuttiin Töölössä kotinsa eteen.
Myös äärivasemmisto, tarkemmin sanoen Venäjälle paenneet punikit aktivoituivat ja järjestivät Kuolajärvellä niin sanotun Läskikapinan. Juuso Matero alias Jahvetti Moilanen kiipesi savotalla läskilaatikon päälle ja julisti vallankumouksen alkaneeksi. Samalla tukkityömiehille jaettiin rajaan takaa kuljetetut kiväärit ja ryöstettiin vähän paikallista kapitalisten omaisuutta. Sitten hipsittiin rajan yli, jossa monien tulevaisuudesta muodostui vielä karumpi kuin menneisyys Suomessa oli ollut.
Mutta sekin kapina siis lässähti siihen. Niin kävi myös ”valkobandiiteille”, joille tuotti erityisen yllätyksen Kiimasjärvelle hiihdellyt Toivo Antikaisen johtama hiihtopartio. Kiimasjärven taistelu oli varsin pieni, mutta sai rajan takana sitäkin suuremman maineen. Antikaisesta tuli siellä kulttihahmo siksi, että hän joutui 30-luvulla kiinni vieraillessaan Suomessa ja joutui syytetyksi siitä, että oli kapinan aikana polttanut elävältä erään suomalaisen vapaaehtoisen.
Koska todisteet eivät olleet kovin sitovat, järjestettiin Antikaisen oikeusjutusta valtava kansainvälinen kampanja, jossa tämä ”pohjolan Dimitrov” selitettiin syyttömästi Suomen luokkaoikeudessa syytetyksi ja väitettiin, että häntä uhkasi kuolemantuomio.
Oliko Antikainen syyllinen tai ei, ei ole voitu sitovasti ratkaista. On syytä epäillä että oli. Joka tapauksessa häntä ei tuomittu kuolemaan, vaan pistettiin vankilaan, josta hän vapautui Talvisodan rauhanehtojen mukaisesti. Palattuaan suureen kotimaahansa, hän huomasi hämmästyksekseen, että hänen vanhat kommunistitoverinsa eivät sen sijaan olleet säästyneet kuolemanrangaistukselta, vaikka eivät ilmeisesti olleet edes tehneet mitään rikosta.
Puoluekoulun harakteristikan mukaan Antikainen ei ollut mikään varsinainen hengen jättiläinen ja niinpä hän ryhtyi vaatimaan tuomittujen syyllisyyden uutta tutkimusta. Ennen pitkää hän sai surmansa lento-onnettomuudessa, jota jotkut ovat epäilleet järjestetyksi. Suurta kansainvälistä sankariahan ei oikein olisi voinutkaan tylysti likvidoida tavanmukaisella niskalaukauksella.
Mutta mitä tulee itse Karavantjuraan, se siis likvidoitiin puna-armeijan voimin ilman erityisen suurta mieshukkaa. Sen sijaan Suomeen muuttaneiden pakolaisten määrä kasvoi useisiin tuhansiin, monet tulivat koko perheen voimin. Kun tämä lisättiin edellisenä vuonna saapuneisiin kahdeksaan tuhanteen Kronstadtin pakolaiseen, olikin koossa jo melkoinen joukko rutiköyhiä pakolaisia rutiköyhässä Suomessa.
Olot täällä eivät olleet hääppöiset ja ymmärrettävästi sekä karavantjuristeja että kronstadtilaisia palasi suuria määriä vanhaan kotimaahansa. Olihan heille luvattu amnestia.
Lupausta ei kylläkään pidetty ja viimeistään vuonna 1937 ne henkilöt, joiden henkilökohtaisessa dossierissa oli sana ”karavantjurist” saivat odottaa lyhyttä ja lakonista ”oikeuskäsittelyä”, jonka suorittivat NKVD:n iin sanotut troikat tai dvoikat, joiden tuomio yleensä kuului, ”korkein toimenpide” eli высшая мера. Vielä 1920-luvulla kartettiin puhumasta” rangaistuksesta”, koska humaani neuvostojärjestelmä ei sellaista tarvinnut eikä rajoittanut ja toimenpiteen nimenä oli ollut высшая мера общественной самозащиты eli yhteiskunnan itsesuojelun korkein toimenpide. Käytännössähän se varmaan saatettiin joka tapauksessa kokea rangaistuksena.
Karavantjura oli todella seikkailu ja hyvin vaarallinen sellainen. Suomen ja Venäjän välejä se ei vienyt sodan asteelle, vaikka Trotski sillä hyvin näyttävästi uhkasi, puhuipa vielä siitä, että saattaisi olla aika saapua Helsinkiin ja antaa puolibarbaarisen (”valistumattoman, mutta innokkaan”) baškiiriratsuväen rangaista jokaista helsinkiläistä porvaria henkilökohtaisesti siitä, että he yrittivät estää neuvostojen maan kehityksen kääntymistä nousuun.
Itse asiassa Venäjällä, joka juuri valmistautui Genovan konferenssissa neuvottelemaan suhteiden palauttamisesta länsivaltoihin, tuskin olisi ollut varaa sotaan Suomen kanssa. Meillä kuitenkin säikähdettiin sen verran, että ulkoministeri Holsti kävi Varsovassa allekirjoittamassa poliittisen yhteistyösopimuksen Puolan kanssa. Trotskin uhkailu näytti siis aiheuttaneen Venäjän kannalta varsin huonot seuraukset. Puola oli politiikassaan reipasotteinen ja hyvin venäläisvastainen.
Keväällä kriisi kuitenkin jo oli ohi ja eduskunta, jota liitto Puolan kanssa suuresti epäilytti, antoi Holstille epäluottamuslauseen, joka johti samalla koko hallituksen eroon. Myös Venäjä, joka oli kovasti uhitellut seurauksilla, joita kääntyminen Kansainliiton puoleen tuottaisi, painoi jo asian villaisella ja koko avantjura ratkaistiin kesällä allekirjoitetulla rajasopimuksella, jonka oli määrä tulevaisuudessa estää moisen konfliktit.
En tiedä, mitä opimme tästä, mutta jonkinlainen rajasopimus myös Venäjän ja Ukrainan välillä voisi nykyään olla paikallaan. Olisi myös hienoa, mikäli Venäjältä löytyisi sellaista ryhtiä, mitä Suomen hallitus osoitti estäessään metsäsissien avustamisen, mihin se kuitenkin ilmeisesti kuvitteli olevansa moraalisesti oikeutettu. Valtioiden välisissä suhteissa moralisointi ja periaatepolitiikka kuitenkin on helposti turmion tie.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Puumerkit ja pukinsorkat



Puumerkin kauneus ja pukinsorkan viisaus

Parisenkymmentä vuotta sitten maahamme rantautui euroatlanttisen kulttuurin uusin aalto, joka tuli suoraan slummien kuohuvasta ja värisevästä maailmasta.
Nuoret miehet eivät pian enää meilläkään sitten tyytyneet normaaleihin, istuviin farkkuihin, vaan ostivat itselleen viisi numeroa liian suuria. Ne olivat samanlaisia, joita Bronxin suurperheiden kuopukset joutuivat käyttämään, kun mammalla ei ollut varaa hankkia jokaiselle kersalle uusia ja sopivia kuteita. Myös lippahattua ruvettiin pitämään väärinpäin, mikä merkitsi selvää rajanvetoa siihen ikäluokan enemmistöön, joka ymmärsi, mitä varten hatussa oli lippa.
Muotivaatteet muotivaatteina, niiden katselemiseen ei kenelläkään ollut mitään pakkoa. Pahempaa oli se terrori, joka ilmeni ympäristön tuhrimisena. Jonkinlainen  voimaantuminen lienee ollut tuloksena ja tavoitteena sillä, että kaikenkarvaisia kuvia alettiin töhertää julkiseen tilaan, mitä isompia, sitä parempi. Nyt kyseessä oli jo eräänlainen väkivalta, kun jokainen kaupunkilainen ja muu ohikulkija oli pakotettu näkemään apinan asteella olevan taitelijan hengentuotteen omassa yhteisessä tilassaan.
Tuo vuosien mittaan huolella suunniteltu ja valittu tila oli nyt kaapattu ja runneltu yhden ainoan tai muutaman huligaanin toimesta. Teon symbolinen merkityskin oli selvä: minä, ja juuri minä omassa persoonassani ole päättänyt ulostaa tähän kaikkien kiusaksi, eikä kukaan täällä oleva voi välttyä joutumasta minun vaikutusvaltani piiriin! Haistakaa siitä!
Jonkin aikaa näytti siltä, että töhertäjät säilyttivät jonkinlaisen pieteetin rippeet. Kuvapatsaat ja muistomerkit säästyivät töhryiltä. Mutta, kuten asian logiikka edellytti, tämä oli väliaikaista. Toinen toistaan banaalimpia tageja alkoi ilmestyä kaikkialle, aivan erityisesti myös sellaisille pinnoille, mistä niiden poistaminen oli itse asiassa mahdotonta. Tässä matkittiin slummin nurkkien merkkausta, joka taas oli primitiivisen ihmiskäyttäytymisen piirissä vastine kiimaisten urosten reviirimerkkaukselle. Hajun sijasta kielenä oli vastenmielinen visuaalinen kontrasti, joka tuhosi kohteensa alkuperäisen hahmon.
Kuten sopi odottaakin, tähän kulttuuriin liittyi myös auditiivinen elementti, joka ei varsinaisesti ollut musiikkia, vaan sitä muistuttavaa primitiivistä mölinää, jossa aggressiota ilmaisevien sanojen toistelu oli keskeinen elementti.
Pohjoisamerikkalaisessa sivilisaatiossa vaalitaan yhä neekeriorjuuden perintöä ja näytellään uhriutumista sukupolvesta toiseen. Tässä näytelmässä vallitsee sota, jonka toinen osapuoli on sortava yhteiskunta ja sen agentit, poliisit ja muut viranomaiset, jotka pyrkivät estämään slummien vapaan elämäntavan, kukaties peräti istuttaa sisäistetyn herruuden noihin kolonisoimiinsa ihmisiin.
Jos ja kun tällainen kulttuuri ei oikein hyvästi istu Suomeen, niin syynä täytyy olla, että yhteiskunnassamme on jotakin vikaa. Impivaarassamme ei ole sitä samaa säpinää, joka jo Ruotsissa tulvii vastaamme Tukholman lähiöistä ja Malmön toreilta. Olemme aika kummallisessa tilanteessa: meille on siirtynyt muualta aikamme edistyksellisin kulttuurivirtaus, jota kriitikot ihastelevat, vaikka meillä ei olekaan ollut sille yhteiskunnallista pohjaa. Olisiko tässäkin muuan suomalainen paradoksi? Ehkä kyseessä on peräti pseudomorfoosi?
Mutta kulttuuri tosiaan etenee monia teitä, kun se kerran on syntynyt. Mehän olemme myös tangokansaa, vaikka useimmat ovat vain kuvitelmissaan nähneet Argentiinan pampan, joka voidaan unelmissa korvata myös Unkarin pustalla tai vaikkapa Ukrainan arolla. Pikku Tarzanit ovat Suomessakin hyppineet puiden oksilla ja kuvitelleet asuvansa viidakossa aina siihen saakka kun talvi on pakottanut siirtymään toisenlaisiin leikkeihin. Kulttuuri on kuin onkin hyvin pitkälle leikkiä, kuten jo Johann Huizinga oivalsi. Leikitään nyt sitten vaikka slummileikkiä, kun se on maailmalla niin arvossaan.
Mutta leikeistään kulttuuri tunnetaan. Jos se kritiikeissään suitsuttaa töhryjen ja henkisten ja fyysisten ulosteiden erinomaisuutta, se vieraantuu alkuperäisestä funktiostaan. Kun aikoinaan huomattiin työtä säästävien koneiden kerran vapauttavan ihmiskunnan alituisesta raadannasta, kuviteltiin, että nuo jalot olennot käyttäisivät nyt mahdollisuutta hyväkseen ja jalostaisivat persoonallisuuttaan omaksumalla kaikkea sitä parasta ja kauneinta, mitä ihmiskunnan nerot olivat luoneet.
Tuskin kukaan kuvitteli, että arvoon arvaamattomaan nousisivat sen sijaan absoluuttisen typerät tosi-TV-ohjelmat, primitiivistä raakuutta tulvivat elokuvat ja videopelit ja mölysaaste, josta olisi rienaavaa käyttää musiikin nimitystä.
Mutta tässä sitä ollaan ja seuraava taso näyttää nyt olevan jo todellisuutta. Ihmistä on alettu muovailla ja koristaa. Yhä useammin voi nähdä nuoren naisen, jonka voi todeta joskus olleen kaunis, mutta joka jostakin syystä on antanut töhriä itseensä lähtemättömän maculan, tahran.
Kun puberteettinen ääliö tuhertaa taginsa kuvapatsaaseen, voi ymmärtää, että hänen tavoitteenaan on häpäisy. Myös hän kykenee tajuamaan, ettei hänen tekonsa lisää mitään kauneuteen vaan päinvastoin turmelee sen. Hän tekee mitä tekee, koska tietää ettei muuhun kykene. Se on hänen hallussaan oleva tapa päteä. Dente lupus, cornu taurus, sanovat latinistit.
Entä sitten nämä neidot, joiden ilmeinen tarkoitus on parantaa sitä taideteosta, jonka luoja on luonut lajissaan täydelliseksi. Näyttää siltä, että asian taustalla on todella syvä alemmuudentunne ja itsehalveksunta. Ehkä kyse on siitä useassa yhteydessä ilmenevästä tosiseikasta, etteivät naiset yleensä kykene ymmärtämään oman fyysisen sulonsa olemusta, etenkään sitä miten se vaikuttaa vastakkaiseen sukupuoleen. Kun erinäiset kierot ja kieroontuneet muodinluojat vielä uskottelevat, että kaunis on oikeastaan rumaa, on asetelma valmis. Nyt voidaan alkaa kalliiseen hintaan myydä noita kuvapatsaisiin tehtäviä tuherruksia samalla kun alistetaan miljoonat ja taas miljoonat naiset Sisyfoksen työhön, jonka tarkoituksena on pilata heidän luonnollinen kauneutensa.  Quidcuid natura paravit, in suo quoque genere perfectum est sanoivat jo muinaiset roomalaiset ennen rappeutumistaan.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vapaa, vahva, vakaa?




Suomi,  vakauden ja tylsyyden maa?

Foreign Policy –lehden tuoreessa numerossa on julkaistu lista ”hauraista valtioista” (fragile states). Suomi on listan viimeisenä sijaluvulla 178. Tätä ei kannata murehtia, sillä johdossa ovat Etelä-Sudan ja Somalia, joiden laakereita ei kukaan kadehdi.
Listalla on otettu huomioon ”haurautta” aiheuttavia tekijöitä demografiasta talouteen, hallituksen legitiimisyyteen, ihmisoikeuksiin, julkisiin palveluihin, eliittien konflikteihin ja ulkoiseen interventioon. Hyvinhän tässä meillä taitavat olla pullat uunissa, mutta ei tilanne ole aina ollut yhtä auvoisa. Itse asiassa tässä voi herätä kysymys myös siitä, ovatko listan tekijät tuijottaneet liikaa lähimenneisyyteen ja jättäneet eräät ajan merkit huomiotta. Tämä voi kyllä periaatteessa olla viisasta, sillä tulevaisuus nyt kerta kaikkiaan on asia, jota ei voi tutkia. Vain menneisyyttä voi.
Yhteiskunnalliset ristiriidat ovat asia, joka saattaa hyvin vakavasti hajottaa poliittista kenttää ja nostaa ihmiset toisiaan vastaan. Tunnemme läntisestäkin Euroopasta yllin kyllin esimerkkejä valtioiden rikkinäisyydestä aina Pohjois-Irlannista ja Belgiasta Italiaan ja Espanjaan. Harva maa pystyy osoittamaan yhtä suurta koheesiota kuin pohjoismaat, joiden ongelmana on tässä lähinnä se, ettei niille löydy esikuvaksi kelpaavia vertailukohteita, vaikka jotkut kansalaisemme ovat niitä yrittäneet meillekin etsiskellä. Synnittömiä ja virheettömiä emme toki ole, se tunnustakaamme ja tuskin meitä on tuomittu kaikissa suhteissa maailman parhaiksi.
Ralf Dahrendorf, saksalainen sosiologi, joka päätti uransa Oxfordissa collegen johtajana, rakensi aikoinaan mallin ristiriitojen sääntelystä. Hän oli todennut, etteivät ristiriidat häviä sillä, ettei niitä tunnusteta. Päinvastoin, ristiriita, jota ei tunnusteta, ei myöskään ratkea, vaan saattaa halvaannuttaa yhteiskunnallisten ryhmien yhteiseloa laajemminkin. Vasta sitten, kun ristiriidan olemassaolo tunnustetaan, voidaan aloittaa sen sääntely, kuten tuo aikanaan hyvin muodikas sanonta kuului.
Ristiriidan hävittäminen ei välttämättä ole lainkaan mahdollista, mutta sen kanssa voidaan oppia elämään tiettyjä pelisääntöjä noudattaen. Jos pelisäännöt koetaan puolin ja toisin oikeudenmukaisiksi tai ainakin siedettäviksi, niitä voidaan noudattaa aivan vapaaehtoisesti ja niiden legitiimisyys tunnustaen. Sen sijaan, että vaadittaisiin mahdotonta, tyydytään toimivaan mahdolliseen ja vähiten huonoon ratkaisuun.
Suomessa Dahrendorf oli 1960-luvulla suuressa suosiossa ja hänen teoriansa innosti Urho Kaleva Kekkosta yrittämään kommunistien integroimista suomalaiseen yhteiskuntaan. Operaatio oli alusta pitäen suuri menestys ja sen ansiosta suurin osa kommunistista liikettä saatiin vedettyä normaalin suomalaisuuden piiriin kunnon isänmaallisiksi kansalaisiksi. Moskovamielinen fundamentalistien klikki sai paradoksaalisesti juuri tuolloin mukaansa osan älymystöä, mutta paljon porun lisäksi tuo lahko sai tuskin mitään muuta aikaan. Edes Moskova ei yrittänyt antaa sille suurta poliittista roolia. Eihän siellä aivan hölmöjä oltu.
Kommunistien integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan oli Kekkoselta merkittävä intellektuaalinen suoritus. Toki jokainen valistunut suomalainen, joka ei ollut syystä tai toisesta fanaattisen ideologian vanki, näki ettei kommunistien edustama ajattelu ollut realistista, ja että sen väitetty oikeudenmukaisuus perustui vain demagogiaan ja toiveajatteluun.
 Mutta osa kansaa oli kuin olikin siitä huolimatta kommunisteja ja tämä asiain tila heijasti todellisia ongelmia. Kun heidät kuitenkin ja heidän irrationaalisuutensa tietäen otettiin saman pöydän ääreen ratkaisemaan konkreettisia kysymyksiä, alkoi poliittinen elämä toimia.  Parinkymmenen prosentin joukko jarrumiehiä ja potentiaalisia tuholaisia ostettiin mukaan kehitykseen.
Dahrendorfin ja Allardtin suosima ajatus pluralistisesta yhteiskunnasta, jossa jokaisella kansalaisella olisi niin paljon omia etuja puolustettavanaan, että he olisivat sille solidaarisia omasta halustaan ja ilman pakotusta, vietti Suomessa riemuvoittojaan 1960-luvulta aina 1990-luvulle saakka. Sen jälkeen on ollut vähän nihkeämpää.
Kun Suomi 1990-luvulla luopui suuresta osasta suvereniteettiaan, ei ilmeisesti heti huomattu, miten laajakantoisia seurauksia asialla on. Naiiveimmat entusiastit taputtivat sille, että Suomesta nyt tuli ”normaali” valtio, jossa olisivat voimassa ihmiskunnan korkeinta älyllistä tasoa edustavat lait ja säännökset. Valuutta olisi aina luonnollisessa ja oikeassa kurssissaan ja eurohinnat takaisivat kansalaisten onnen ja kulutuksen korkean tason.
Samaan aikaan alkoi rakennemuutos ulkoistaa yhä enemmän suomalaista työtä ja kaiken kukkuraksi maahan saapui suuri määrä ulkomaalaisia, joilla ei täällä oikeastaan ollut mitään tekemistä. Heidän oikeuttaan asettua asumaan ja nauttimaan valmiiksi rakennetun maan antimista ei sen sijaan juuri kukaan asettanut kyseenalaiseksi. Suomalaisiakin oli aikoinaan muuttanut maasta, selitettiin ja kehotettiin jokaista ottamaan vastuuta kaikista maailman ihmisistä. Nyt oli koittanut ylikansallisen globaalin ajattelun aika ja impivaaralainen utopia oli aika unohtaa. Uusi tilanne oli Realiteetti. Sen tunnustamatta jättäminen ei ollut erimielisyyttä vaan mielettömyyttä.
Kun perussuomalaisten vaalivoitto yllätti koko oikeinajattelevan Suomen, oli valtavirran ensimmäinen reaktio sangen selkeä. Kyseessä oli primitiivireaktio, jota vastuuttomat populistiset poliitikot olivat onnistuneet käyttämään hyväkseen. Näiden kehittymättömien ihmisten sokea viha (mikäs muu) kohdistui ulkomaalaisiin, jotka nyt sentään olivat maassamme vielä paljon harvalukuisempia kuin näytettiin ymmärrettävän.
Tulokkaat eivät siis olleet vaara, vaan rikkaus. Työpaikkojen pakeneminen Suomesta taas oli globalisaation aiheuttama Realiteetti eikä elintason ylläpitäminen ollut mahdollista ilman satoja tuhansia maahanmuuttajia. Maan todellinen ongelma oli työvoimapula, piilevä tai jopa jo vaikuttava. Muut ongelmat olivat sen rinnalla näennäisiä, väärän tietoisuuden synnyttämiä, ja virheellisiä.
Lehdistön ylimielinen reaktio muistutti suuresti 50-luvun suomalaisen valtavirran suhtautumista kommunismiin. Koko ideologian koettiin olevan vain ja ainoastaan valheellinen ja typerä eikä sen kannattajien kanssa keskustelemiseen kannattanut haaskata aikaa. Sen sijaan oli iskostettava kansan tyhmimmän osan mieleen tietoa taloudellisista lainalaisuuksista. Sen valistuksen valossa kommunismi karisisi itsestään. Oppikoululaiset olivat se strateginen ryhmä, jonka kautta voitiin toivoa kansaa taas kerran valistettavan.
Mutta kommunismi ei suostunut karisemaan sillä, että sen kannattajien rationaalisuus kiellettiin, vaikka tottahan se oli. Se kesyyntyi vasta sitten, kun maassa syntyi aidosti pluralistinen ilmapiiri, jossa myös kommunismin kannatuksen ilmentämä ongelma otettiin vakavasti. Ennen romahtamistaan itse ideologia jopa vähäksi aikaa nousi älymystön muotiaatteeksi. Kukapa olisi 1950-luvulla kyennyt aavistamaan mitään tällaista? Väitän, ettei kukaan ja kaikkein vähiten ne, jotka edustivat yhteiskunnan valtavirtaa ja ajan oikeaoppisuutta. Historia on kiero ja viekas.
Aito pluralismi merkitsee sitä, että toisinajattelijat ja heidän oikeutensa olla eri mieltä otetaan vakavasti. Näin jopa siitä huolimatta, että jo heidän kysymyksensä saattavat asettaa koko järjestelmän oikeutuksen kyseenalaiseksi. Tämän ymmärtäminen vaatii merkittävää älyllistä kapasiteettia ja sen hyväksymiseen tarvitaan jopa rohkeutta. Pelkkä asioiden kieltäminen ja leimaaminen on sekä säälittävä, että tehoton asenne, kun yhteiskuntaa rakennetaan.
Onko nykyinen yhteiskunta pluralistinen? Onko se ”orgaanisesti solidaarinen” siinä mielessä, kuin Allardt ja Dahrendorf asian käsittivät? Vai onko meillä sen sijaan nykyään ristiriitoja, joita ei tunnusteta? Onko meillä kukaties jopa samanlaisia piileviä ongelmia kuin aikoinaan Baltian maissa, joissa esimerkiksi kansallisuussuhteisiin ja niiden kehitykseen liittyvän ongelman julkilausumista pidettiin ongelmaksi ryhtymisenä?
Ellei poliittinen järjestelmä pysty tunnustamaan ja yhdessä sääntelemään myös sellaista ristiriitaa, joka on sovittamaton, ei se voi menestyä karussa todellisuudessa. Silloin siitä aletaan vieraantua ja pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla epätoivoa ja tolkuttomuutta. Sellaiselle on meilläkin taputettu kun se tapahtuu Kiovassa ja arabimaissa. Se on lyhytnäköistä huvia. Somalia on meistä vielä hyvin kaukana, mutta monen mielestä se näköjään pitäisi saada lähelle.
Vaikka nyt Amerikan slummien henkinen aarteisto on jo meilläkin kulttuuripiireissä ja valtalehdistössä asetettu seurattavaksi esikuvaksi, näyttää vielä kaikesta huolimatta siltä, että se ei ole kyennyt tunkemaan juuriaan täkäläiseen yhteiskuntaan. Siksi tämä yhteiskunnan fragmentaatiota saarnaava evankeliumi elää vielä toistaiseksi jonkinlaista varjoelämää. Mutta kaikki voi muuttua.
 Demokratia on kuin onkin järjestelmä, joka joutuu yhä uudelleen todistamaan kelvollisuutensa. ’Jytky’ oli varoitus, jonka merkitystä ei pidä väheksyä. Ne lähiömellakat, jotka meillä ennen pitkää järjestetään, saattavatkin jo sitten olla fanfaari, joka ilmoittaa siitä, että orgaanisesti solidaarisen yhteiskunnan aika on jo mennyt. Sellainen tulevaisuuden Suomi ei ehkä enää kuuluisi millekään kansakunnalle, vaan olisi taistelukenttä, jota viime kädessä pitää koossa vain väkivalta ja sen uhka.