keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Suomen onnea valvomassa



Suomen onnea valvomassa

Kristiina Kalleinen, Suuriruhtinaskunnan etuvartiossa. Ministerivaltiosihteeri R.H. Rehbinder Suomen etujen puolustajana Pietarissa 1811-1841, SKS 2017, 308.

Suomen ja Venäjän suhteita 1800-luvulla on tutkittu jo huomattavan paljon ja suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt virkamiesten ja instituutioiden toimintaan.
Tuskin kuitenkaan voi sanoa, että tämä aihepiiri olisi suurelle yleisölle erityisen tuttu. Virastohistoria tuppaa olemaan hieman kuivakasta, eikä Suomen ja Venäjän suhteissa etenkään 1800-luvun ensi puoliskolla äkkiä katsoen näy juuri mitään dramaattista.
Muuan hyvä tapa tarkastella aikakautta laajemminkin on tehdä se yhden henkilön katsomuksia tutkimalla. Tämä on ollut myös Kristiina Kalleisen ideana tätä kirjaa kirjoittaessaan. Aihepiirin suhteen hän on maamme parhaita asiantuntijoita ja on aiemmin myös kirjoittanut L.G. Haartmanin elämäkerran.
Kirjan keskeistä aineistoa on ollut se laaja kirjeenvaihto, jota Rehbinder kävi, ikävä tosin, että hän näyttää hävittäneen osan kirjeistään. Tuohon aikaan oli syyt varovaisuuteen eikä kirjeitä useinkaan voinut lähettää postitse, sillä ylipostimestari G.W. Ladaun tiedettiin avaavan kirjeitä ”mustassa kabinetissaan”.
1800-luvun ensi puoliskon elämänmenolle olivat siis ominaisia monet sellaiset seikat, joita sittemmin voitiin havaita Neuvostoliitossa. Suotta ei markiisi Astolphe de Custinen kirjasta Venäjä 1839 otettu uusintapainosta 1970-luvulla.
Mutta yksinvaltiudella oli puolensa ja puolensa, ainakin suomalaisten kannalta, jotka osasivat siihen sopeutua. Kalleinen osoittaa, että Rehbinder suorastaan palvoi Aleksanteri I:ä, jonka hyvästä tahdosta maatamme kohtaan hän oli täysin vakuuttunut ja syystäkin.
Itse asiassa valtiosihteeri -joka korotettiin sitten ministerivaltiosihteeriksi- tuli hyvin toimeen myös Nikolai I:n kanssa ja nautti tämän luottamusta, vaikka suomalaiset olivatkin erehtyneet vannomaan heti uskollisuudenvalan suuriruhtinas Konstantinille, kun olosuhteet Aleksanteri I:n poistuttua näyttämöltä olivat sekavat ja dekabristit suorittivat tunnetun kaappausyrityksensä.
Venäjälle ja/tai Venäjän palvelukseen astuneiden suomalaisten motiivina oli usein toki karrieerin luominen, mutta myös isänmaan asian edistäminen. Rehbinder katsoi, että Suomi oli pelastettava täydelliseltä tuholta.
Uusi katsantokanta suomalaisuus, erotettua venäläisyydestä ja ruotsalaisuudesta, oli rakennettava ja keisarin suuri myötämielisyys tarjosi asialle mahdollisuuksia.
Toki äkillinen ero monisatavuotisesta yhteydestä Ruotsiin ei olut mikään läpihuutojuttu ja 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Tukholmaan päin katseltiin moniaalla vielä hartaasti.
Pääkaupungin ja sittemmin myös siirtäminen Helsinkiin olivat mitä suurimmassa määrin poliittisia toimenpiteitä. Yhteyksiä Ruotsiin oli kavennettava ja Venäjään kehitettävä, vaati joidenkin mielestä valtion etu. Kalleinen kertoo, miten eri tahot näkivät asian.
Läheneminen Venäjään ei käytännössä saavuttanut lainkaan sellaisia mittasuhteita kuin oli ajateltu ja esimerkiksi venäjän kielen oppiminen jäi Suomessa aina vähäiseksi, näin jopa Rehbinderillä, joka sentään vietti Pietarissa suuren osan elämäänsä. Sivistyneistön kieli oli kuitenkin tuhon aikaan ranska.
Nämä kirjan esittelemät yleiset suuntaviivat, kuten myös sellaiset sinänsä pienet selkkaukset, joista uhkasi paisua suuria seurauksia, kuin ylioppilaiden kahinointi sotilaiden kanssa tai ”puolalaisen maljan juonti” vuonna 1831, ovat tunnettuja myös aikakauden yleisesityksistä.
Kalleisen kirja kuitenkin kertoo, miten asiat etenivät konkreettisesti.  Rehbinder oli säännöllisessä kosketuksessa keisariin, joka saattoi sitoa tai päästää. Hänen reagointinsa Suomen tapahtumiin riippui paljolti siitä luottamuksesta, jota hän tunsi niihin, jotka suuriruhtinaskunnan asioita esittelivät.
Palkkioksi hyvästä työskentelystään Rehbinder sai monia armonosoituksia, todellisen salaneuvoksen rankista aina uuteen virkanimikkeeseen ministerivaltiosihteeri. Siis yksi keisarikunnan ministereistä, toki aivan omalla toimenkuvallaan.
Kaikki olisi tietenkin aina voinut mennä historiassa toisinkin. Muuan kiinnostava seikka on kysymys Karjalan kannaksen rajapitäjien liittämisestä Venäjään. Itse asiassa sitä ehdottivat aluksi suomalaiset, mutta luopuivat sitten asiasta. Koko asian syynä olivat juridiset ongelmat alueella sijaitsevien asetehtaiden ja niiden venäläisen omaisuuden hoito Suomen lain hallitsemassa ympäristössä.
Kuten tunnettua, asia otettiin uudelleen esille 1900-luvun alussa, mutta jäi silloinkin toteuttamatta.
Suuren luokan asia oli tietenkin Karjalan (ja vähän Savonkin) palautus eli Vanhan Suomen liittäminen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Se oli jo aikanaan järisyttävä asia.
Tämä ,lähinnä G.M. Armfeltin aikaansaannos herätti suurta katkeruutta Pietarin ylhäisaatelistossa, jolla oli alueella tiloja. Sen lisäksi jopa monet suomalaiset olivat tätä liitosta vastaan, koska katsoivat, että alue oli jo niin paljon erkaantunut Suomesta, että sen integrointi suuriruhtinaskuntaan olisi ylivoimaista. Sitä paitsi se herätti suomalaisvihaa Pietarissa.
Vaikka keisarit, niin Aleksanteri I kuin Nikolai I, olivat hyvin suopeita Suomelle ja sen edustajalle Rehbinderille, oli Suomella Pietarissa myös koko ajan vihollisia. Tunnetusti jouduttiin kenraalikuvernööri Zakrevskin kanssa hankaluuksiin, joista sentään selvittiin ehjin nahoin.
Mutta eivät ne vaarat siihen loppuneet. Itse Speranski, tuo Venäjän historian suuri lupaus, jolle Suomi kaiketi saa olla paljosta kiitollinen, oli hänkin lopulta venäläinen patriootti.
Mickel Mickelson, kuten suomalaiset kirjaissään pelokkaasti nimittivät Speranskia, joka Nikolai I:n aikana palasi Siperiasta, suunnitteli lakien kodifiointia, jonka tuli edesauttaa Venäjän valtakunnan yhtenäistämistä, siis Suomi mukaan lukien.
Tämä toki oli suomalaisten pahin painajaisuni. Venäjällä vallitsi itsevaltius ja yksinvaltius, kuten asia muodollisesti ilmaistiin. Suomi taas halusi olla perustuslaillinen monarkia, oma autonominen valtionsa.
Tämähän sitten onnistui käytännössä ja lähes päivä kerrallaan aina hamaan vuosisadanvaiheeseen saakka. Valtiopäiviä suunniteltiin jo Nikolain aikana ja kaikki näytti jo hyvältä, mutta ilmeisesti vuosi 1830 ja puolalaisten onneton kapina pilasivat myös Suomen asian.
Kaikki olisi kuitenkin voinut käydä toisin. Yleisesitykset eivät kerro, miten asiat nähtiin sen Suomen edustajan näkökulmasta, joka kantoi raskaimman vastuun ja jonka erehdykset olisivat voineet johtaa keisarikunnan ja suuriruhtinaskunnan konfliktiin jo varhain.
Kalleisen kirja täydentää ansiokkaasti niitä tutkimuksia, joita tuosta aikakaudesta ja aihepiiristä on jo tehty. Vaikka kyseessä toki on ennen muuta poliittinen elämäkerta, tulevat siinä elävästi esille myös henkilösuhteet, jotka usein saivat aika kärkeviä ilmenemismuotoja. Nuo Suomen ja Venäjän suhteiden alkuaikojen suurimiehet olivat kaikkea muuta kuin harmonista yhteistyötä tekevä työyhteisö.

Hölmöillä on ongelma



Hölmöjä harmittaa

Aikoinaan minulle ostettiin Lasten kultainen kirja. Se oli aika lailla tuohivirsupainotteinen kokoelma erilaisia vanhoja ja uudempia juttuja, satuja, sananparsia, värssyjä ja viisauksia. Monta hauskaa hetkeä sen parissa tuli vietettyä ja jotakin jäi muistiinkin, muun muassa runo, jossa keskushenkilö (hölmö) alituiseen synkeästi suuttui.
Runo loppui seuraavasti:

hölmö kynsi päätään,
paksua päätään,
synkeästi suuttui,
päästä ruuvi puuttui

Olin kai tuolloin jostakin (kirjallisuudesta?) saanut päähäni, että suuttumus oli jotenkin jalo tunne, joka syntyi loukatusta oikeudesta, kunniasta ja vastaavista ylevistä asioista.
Nyt sitten täräytettiinkin päin naamaa, että se nyt oli vain hölmö, joka suuttui ja itse asiassa ongelma taisikin löytyä ihan omasta päästä ja siellä ja vain siellä se myös ratkeaisi.
Kun ajattelin kriittisesti omaa käytöstäni, oli pakko myöntää, että juuri suuttuessani olin ollut tyhmimmilläni. Silloin olivat järjen argumentit saaneet väistyä tunteen tieltä ja tuloksena oli ollut kaikenlaista ikävyyttä ja aivan tarpeetonta onnettomuutta.
Mutta miten tulla viisaaksi? Kaikenlaisia reseptejä löytyi niin kansanperinteen aarteistosta kuin uudemmistakin elämänohjeista. Yksi sellainen kehotti laskemaan vaikkapa kymmeneen tai sataan ennen kuin teki mitään harkitsematonta.
En koskaan oppinut tätä taitoa. Sitäkin mieluisampaa oli nähdä, miten poikani joskus alakoululaisena, tietokoneen kanssa painiskellessaan laski kovalla äänellä kymmeneen ja vasta sen jälkeen täräytti hirmuisen ärräpään. Olisinpa itse aikanani kyennyt tuohon suoritukseen! Se oli hyvä alku.
Hölmöys ei suinkaan ole aina kohtalo. Siitä saattaa parantua siedätyksellä ja itsekasvatuksella, edellyttäen että on kehityskelpoinen ja useimmat meistä ilmeisesti ovat.
Olennaista tässä on, että maailma ei ole niin simppeli, kuin sen hölmöjen mielestä pitäisi olla. Ajan mittaan tämän voi oppia ymmärtämään. Saattaa aluksi tuntua sietämättömältä, ettei todellisuus mukaudu meidän logiikkaamme ja haluihimme, mutta tämänkin asian voi oppia ainakin kantapään kautta ja yleensä se iän mukana myös opitaan.
On hyvin vähän sellaisia vanhoja ihmisiä, joihin voisi varauksetta liittää määreen hölmö. Hölmöyden vastakohta on viisaus ja iän tuoman elämänkokemuksen mukana sillä on taipumus luonnonvoimaisesti lisääntyä.
Suhtaudun itse varauksin sellaiseen ajattelutapaan, joka edellyttää, ettei hölmöille saisi antaa aihetta loukkaantua mistään. Vieroksun myös sitä, että viranomaiset velvoitetaan tekeytymään hölmöiksi.
Nykyäänhän näyttää olevan suorastaan totalitaristinen liike, jonka mukaan yhteiskuntaa olisi kehitettävä sellaiseksi, ettei hölmöydestä johtuva mielensä pahoittaminen olisi mahdollista. Keinoja ei viime kädessä ole kovin paljon, se keino yli muiden, johon nyt kiinnitetään eniten toiveita, on ns. nollatoleranssi.
Turha sanoakaan, ettei tämä ole mitään sattumaa. Siinäpä ovat yhtälön molemmat puolet reilusti näkyvillä eikä sen ratkaiseminen vaadi erityisiä ponnisteluja.
Kun nykyään seuraa kilpailua tuohtumuksen, närkästyksen, loukkaantumisen ja mielensä pahoittamisen määrän ja aiheiden moninaisuuden suhteen, tulee väistämättä mieleen tuo Lasten kultaisen kirjan viisas runo.
Tuossa jalossa kilvassa Ruotsi johtaa nyt Suomea kuusi-nolla tai jotakin siihen tapaan (653 laulajaa on loukkaantunut). Meillä kaikki on vaatimattomampaa, mutta onpa sentään johtava intellektuelli jälleen urheasti altistanut itsensä naurettavuuskuittailuille (mikä syy loukkaantua!) ja antanut koko sivun profiilinsa käytettäväksi loukkaantujien asian hyväksi.
Onhan se hyvä yritys. Ehkäpä tästä piankin pääsemme sellaiseen maailmaan, jossa ei mistään loukkaannuta eikä mieliä pahoiteta, ei edes nuorella iällä. Eiköhän se tapahdu vain ja ainoastaan tuota mainoiota nollatoleranssia aina vain eteenpäin vyöryttämällä?
Itse suhtaudun asiaan skeptisesti ja (anteeksi nyt!) hieman huvittuneesti.  Elämää, eli tässä tapauksessa asioiden suhteuttamista voi oppia vain elämällä, mutta ei kirjallisuudenkaan harrastaminen pahaa tee ja annan ilmaiseksi vihjeen.
 Sille, joka todella kunnioittaa tämän todellisuutemme ihmeitä eikä vain halua tyytyä olemaan terrible simplificateur, voi suositella tutustumista klassikoihin yleensä ja vaikkapa nyt erityisesti Pascalin, La Rochefoucauld’n ja vastaavien analyytikkojenkin teoksiin.
Myös kansanperinne on todellinen viisauden varasto. Lasten kultainen kirja sisältää siitä vain pienen näytteen, mutta jostakinhan sitä on aloitettava.
Toivon menestystä tässä jalossa toiminnassa, joka tähtää omien hyveiden (googlaa hyve) kehittämiseen, sillä vain se, eikä mikään yhteiskunnallinen närkästys- ja vartiointikampanja voi auttaa meitä kehittymään ihmisinä ja sehän se on tavoittelemisen arvoista eikä hölmöjen suojelu järkytyksiltä.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Sota ja demokratia



Demokraattisen sodan ongelmia

Kaikki demokraattinen on, kuten tiedämme hyvää ja kannatettavaa ja ikävillekin asioille niiden demokraattisuus antaa oman kultaisen silauksensa: kun kaiken takana on kansa eikä mikään tyrannin tai muun satunnaisen yksilön mielivalta, on kohtalon kolhutkin kestettävä. Kun yksi kaatuu, kaatuu hän monien puolesta ja niin edelleen.
Mutta rintamalla demokratia ei toimi. Jos sotilaat saavat äänestää siitä, mitä tehdään vai tehdäänkö mitään, he usein valitsevat sen vaihtoehdon, joka on heidän henkilökohtaisesta näkökulmastaan rationaalinen.
Venäjän Väliaikainen hallitus kiiruhti ensimmäisenä toimenaan poistamaan kuolemantuomion ja antoi sitten myös sotilaiden oikeuksien julistuksen. Siinä otettiin pitkä askel kohti sotamiesten ja upseerien tasa-arvoa. Itse asiassa edelliset olivat tietenkin niskan päällä, koska olivat enemmistö.
Upseerit, joiden rivit olivat harventuneet miehistön toimeenpanemien teloitusten takia, menettivät auktoriteettinsa ja siinä vaiheessa, kun Suomi itsenäistyi, ei Venäjällä enää ollut sellaista armeijaa, jolla kukaan olisi voinut mitään tehdä. Se ei totellut, vaan oli ”sairas elin”, kuten Lenin sanoi ja sen oli vain parasta antaa lopullisesti hajaantua niin pian kuin mahdollista.
Kuitenkin vielä huhtikuussa, Kerenskin käydessä Helsingissä, hän oli saanut mahtavat suosionosoitukset sotilailta ja kun puoliksi suomalainen amiraali Maksimov, joka oli noussut laivaston komentajaksi, kysyi, haluavatko sotilaat nyt puolustaa uutta vapauttaan, olivat suosionosoitukset ylenpalttisia.
Mutta teoria on teoriaa ja käytäntö on käytäntöä. Lopultakin löytyi vain harvoja, jotka halusivat vielä vaarantaa henkensä hyökkäyksissä. Houkuttelevampaa oli äänestää jaloillaan ja liittyä niihin joukkoihin, jotka olivat siirtyneet kotikulmille maata jakamaan.
Pentti Renvall olisi ehkä tässä todennut, ettei venäläisen sotilaan henkinen kehitys ollut vielä sillä tasolla, että hän olisi kyennyt samaistumaan sellaisiin abstrakteihin asioihin kuin isänmaan etu.
Näin se saattaa olla. Lenin tunsi pappenheimilaisensa ja panosti häikäilemättä vastuuttomaan propagandaan, jonka tarkoituksena oli tehdä Väliaikaisen hallituksen asema entistäkin mahdottomammaksi. Yleismaailmallinen sisällissotahan siinä oli bolševikeilla tavoitteena eikä asiaa edes peitelty.
Kun työläisten ja talonpoikien puna-armeija (RKKA) sitten saatiin luotua, siitä olikin demokraattisuus kaukana. Sen sijaan toimi varsin hyvin ja aktiivisesti terrori, joka kohdistui muun muassa panttivankeihin: upseerien perheet tapettiin, mikäli nämä pettivät ja nimet julkaistiin lehdissä muille varoitukseksi.
Tämä ei ollut enää demokratiaa, vaan periaatteessa kansanvallan korkeampi aste, joka oli miljoona kertaa demokraattisempi kuin porvarillinen demokratia (V.I.Lenin). Ei vähä mitään.
Epädemokraattiset armeijat osoittautuivat sitten varsin kelvollisiksi sotilaallisen kyvykkyytensä puolesta ainakin toisessa maailmansodassa.
Puna-armeija kärsi hirvittäviä tappioita, mistä saa paljolta kiittää sen johtoa, mutta sen moraali kesti kuin kestikin. Toki NKVD:n ns. sulkuosastoilla oli asiassa tärkeä roolinsa. Ne eivät koskaan ampuneet ohi.
Mutta myös demokraattisten maiden armeijat yltivät aivan hämmästyttäviin suorituksiin. Viittaan tässä vain Suomen armeijan tekoihin.
Ennen vuotta 1918, kuten myös ennen vuotta 1939 moni oli epäillyt suomalaisten sotilaallista kykyä, kuten aikalaisdokumentit osoittavat. Jostakin ihmeen syystä vuoden 1937 Pidot tornissa -keskustelussa epäillään erityisesti suomalaisten kykyä puolustussotaan. No, sekin sitten pian kokeiltiin.
Itse asiassa oli ja on todella outoa ajatella, että rauhallisesta siviilimaailmasta repäistyt nuorukaiset todella muuntuivat nopeasi sotilaiksi ja pärjäsivät, ongelmia toki vähättelemättä.
Toisen, kuten ensimmäisenkin maailmansodan suuri ratkaisija oli kaikesta päätellen muuan lännen suuri demokratia. Kun se heitti resurssinsa peliin, oli Uusi Eurooppa tuomittu.
Ihmishenkiä amerikkalaiset säästivät parhaansa mukaan, siis omalla puolellaan, ja maailmansodat verottivatkin vain hyvin pienen siivun Yhdysvaltojen miesvoimasta. Tässä mielessä itärintama ja länsirintama olivat kaksi eri maailmaa.
Yhdysvaltojen demokraattinen sodankäynti onkin aina noudatellut noita perinteitä: massiivinen kalusto ja vähän verta. Sivumennen sanoen, Stalin oli valmistautunut käyttämään samaa kaavaa ja mainosti sitä jo suurella kampanjalla ennen sodan puhkeamista. Sitten kaikki meni pieleen.
Venäjä oli toisessa maailmansodassa suunnitelmallisen tuhoamissodan kohteena. Olisiko demokraattinen Venäjä kyennyt sillä kertaa kestämään Saksan hyökkäyksen? Vuonna 1917 se ei kestänyt, kuten tiedämme.
Ikävä kyllä, emme tiedä vastausta. Ehkä jonkinlaisen vihjeen tarjoaa se, että demokraattinen Suomikin sentään kesti hyökkäyksen, jossa sitä uhkasi totalitaarinen kansanmurha, kuten perustellusti pelättiin.
Ehkäpä oleellista on, että demokraattinen sota edellyttää laajoilta kansanjoukoilta vakaata uskoa siihen, että on parempi kuolla, kuin alistua siihen komentoon, joka on uhkaamassa. Se on aika jylhä tilanne, mutta jotakin vastaavaa oli pelissä jo peloponnesolaissodissa.
Sen sijaan vuonna 1917 venäläinen sotilas tuskin osasi pelätä kotinsa ja mantunsa puolesta muuta kuin naapurin Petkaa, joka saattaisi ehtiä ensin paikalle, kun maita jaettiin.
Ehkäpä voisi päätellä, että demokraattisen maan sotaponnistelujen menestys edellyttää aivan tietynlaista mentaliteettia tai ainakin henkistä tilaa, jollaista ei normaalioloissa saavuteta. Tarvitaan vihaa.
USA on aloittanut ja lopettanutkin suuren määrän hyökkäyssotia, etupäässä ns. epädemokraattisia maita vastaan. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta suuret epäonnistumiset toki muistuvat mieleen päällimmäisinä. Vietnamista lähtien. Eipä se ole mikään häikäisevä Hall of Fame, mutta kenelläpä sellaista olisi? Suomea en nyt laske mukaan.
Vaikka itse sotilaskoulutuksessa ja taistelutoiminnassa myös Amerikassa epäilemättä sovelletaan mahdollisimman suurta epädemokraattisuutta, mikä on hyvä asia, ei yhteiskunnan luonne voi olla vaikuttamatta sotilaisiin ja heidän suoritukseensa.
Kotirintama nykyaikaisessa demokratiassa on hyvin hauras ja jo muutaman kymmenen sinkkiarkun lähettäminen kotimaahan saattaa meidän päivinämme aiheuttaa vakavan reaktion. Vielä pahempaa saattaa olla joku youtube-klippi siitä, miten kuolleita (sic!) sotilaita kohdellaan. Elämme sentimentalismin aikaa.
Menestykselliseen sotimiseen on aina vaadittu, paitsi rahaa, rahaa ja rahaa, myös moraalista kestävyyttä (morale), millä ei tässä viitata etiikkaan.
Näyttää uskottavalta, että taistelija tarvitsee polttoaineekseen vihaa pystyäkseen hyvään suoritukseen. Venäläisillä tätä resurssia oli toisen maailmansodan aikana runsaasti, kun saksalaiset siitä huolehtivat. Ja vihan viljelyllä oli myös tärkeä julkinen rooli.
Sotilaat  säilyttivät parhaana aarteenaan Ilja Ehrenburgin verenhimoisia kirjoituksia ja Konstantin Simonovin teoksista löydämme silottelemattoman kuvan siitä, mitä rintamasotilaan mielessä liikkui.
Toki vihaa syntyi myös meillä, kuten kaikissa puolustautuvissa armeijoissa tapahtuu. Huomautan, että myös jatkosodassa puolustuksellinen elementti oli psykologisesti hyvin tärkeä.
Eräässä asiasta huolestuneessa järjestössä oli sotien välisenä aikana epäilty, löytyisikö maastamme itse asiassa todellista ryssävihaa, kaikkihan viittasi siihen, että sitä oli aivan riittämättömästi.
Mutta turha huolihan tuo oli, saattaa jopa olla, että kansallamme on tuolla alalla tiettyä erityislahjakkuutta. Siihen viittaavat eräät kansatieteiljöiden arviot.
Nyt elämme kuitenkin syvintä rauhan aikaa. Suhteemme venäläisiin on ollut varsin hyvä ja jopa erinomainen huolimatta siitä, että jotkut ovat yrittäneet vääntää muutaman kyselyn tuloksia väkisin huonompaan suuntaan.
Näinhän naapureiden kesken tulee ollakin ja olisi suorasataan perverssiä ajatella, että tänne, meidän rajoillemme, voisi koskaan enää tulla sellaista katastrofia kuin toinen maailmansota oli.
Perverssiä tai ei, asiaa tunnutaan joka tapauksessa eri puolilta innokkaasti pohjustettavan, mikä aiheuttaa tiettyjä ajatuksia. Ehkäpä aikamme on jo niin edistynyttä, että sotaakin voitaisiin käydä vailla vihaa? Jo Erwin Rommel kirjoitti vuonna 1950 julkaistun muistelmakirjan Krieg ohne Hass, jota en valitettavasti ole lukenut.
Ilmeisesti kirjoittaja joka tapauksessa haluaa tuoda esille moraalisesti ylevän asenteen ammattiinsa, mikä kaiketi asettaa hänet tavallisen raa’an ja kiroilevan rivimiehen yläpuolelle. Ainakin uskon, että otsikolla -kuka sen sitten onkin keksinyt- pyritään sanomaan, että ainakin päähenkilön tavoitteena oli hieman tavallista parempi sota.
Rommel tunnetusti menestyi aluksi ihan hyvin, enkä tiedä, oliko lopullinen epäonnistuminen sitten vihasta kiinni. Mieleen tulee, että kyseessä saattoi olla kondottierin tai Landsknechtin mentaliteetti: soditaan tässä ammattimiesten kesken ja lopetetaan sitten, kun tuntuu kohtuuttomalta.
Ehkä nykyaikainen sota Euroopassa (luoja siltä varjelkoon!) voisi jotenkin muistuttaa menneiden aikakausien kabinettisotia? Mitäpä vihaa kansoilla olisi toisiaan kohtaan näinä päivinä? Mihin sitä tarvittaisiin?
Poikkeuksena ovat tietenkin jotkut paikalliset liikkeet ja kuppikunnat, joille sissisodasta on tullut elämäntapa ja -tarkoitus, ammatti, jota vastuuttomat ulkopuoliset rahoittavat. Kerran aloitettu väkivalta on itseään ruokkiva kierre, kuin tulipalo, jonka sammuttaminen mahdollisimman varhain olisi kaikkien intresseissä.
Ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä uskottiin yleisesti, etteivät eri maiden työväenliikkeet sallisi suursodan syttymistä. Toisin kävi. Sen sijaan, että olisivat yhdessä nousseet hallituksiaan vastaan sodan ehkäisemiseksi, työväenpuolueet äänestivät sotilasmenojen puolesta.
Tämä leimasi etenkin Saksan sosialidemokraattisen puolueen sellaisella häpeätahralla, ettei siitä puhdistautuminen onnistunut ennen kuin jouduttiin Hitlerin jyrän alle.
Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi: kyllä ensimmäinen maailmansota hyvin demokraattinen oli ja siksi niin perusteellisen tuhoisa.
 Samaa voidaan sanoa myös toisesta maailmansodasta. Suureksi ongelmaksi tuli, miten voitaisiin lopettaa ennen toisen osapuolen totaalista lyömistä. Mitä kansa sanoisi turhista uhrauksista? Mielipidetarkkailun mukaan nämä kysymykset nousivat esille myös Venäjällä Suomen suhteen.
Stalin kuitenkin osasi lopettaa ajoissa. Hän ei ollut mikään demokraatti eikä kostonmoisen kansan mielipiteisiin sidottu.