perjantai 19. huhtikuuta 2024

Meidänkin pyhimyksemme

 

Muuan pyhimys

 

Snorri, Norjan kuningassaagat (Kringla Heimsins) II osa, Olavi Pyhä. Suomentanut J.A. Hollo, runot suomentanut Aale Tynni, johdannon kirjoittanut Martti Haavio. WSOY 1960, 406 s.

 

Pyhä Olavi, kaikkien ritareiden suojeluspyhimys ja pohjoismaiden ehkäpä kunnioitetuin pyhimys Pyhän Birgitan ohella, tulee yhä tänäänkin Suomessa, pohjoismaissa ja Virossa vastaan harva se päivä. Lontoossakin häntä muistetaan.

Pyhälle Olaville nimettyjä kirkkoja on kymmenittäin ja Suomessakin puolentoista kymmentä. Sekä Olavinlinna että Viipurin linna ovat tälle pyhimykselle omistettuja, samoin esimerkiksi Oleviste kirik Tallinnassa ja St. Olafs House -niminen olut- ja tapahtumarakennus Savonlinnassa, vain muutamia mainitakseni.

Luin tämän kirjan joskus 1960-luvulla ja halusin taas vilkaista, millainen oli tuo pohjoismainen sankari, joka taisteli kristinuskon puolesta viikinkejä vastaan -kuten Heimskringlassa mainitaan- ja sai kuolemansa jälkeen osakseen niin tavatonta kunnioitusta.

Tavoiltaan ja arvomaailmaltaan Olavi oli itsekin aito viikinki. Hänen mainitaan olleen keskikokoinen, erittäin hyväsilmäinen, hyvä ampuja ja uimari ja erinomainen keihäänheittäjä, kätevä ja osaava kaikissa käsitöissä.

Olavin kerrotaan myös olleen hyveellinen: hän oli tavoiltaan siveä, harkitseva, vähäpuheinen ja antelias mies. Kuitenkaan hän ei ollut vailla paheita: hän himoitsi omaisuutta.

Olavia voi verrata Venäjän Vladimir Pyhään eli Vladimir Suureen, jonka patsas on tässä takavuosina pystytetty Moskovaan, kohti keskiaikaa kun sielläkin ollaan palaamassa.

Vladimirin synti oli irstaus, sladostrastije eli oikeastaan makeanhimo. Hänellä oli satoja vaimoja ja jalkavaimoja, mutta siitä huolimatta hän teki syrjähyppyjä ja raiskasi neitsyitä.

Nämä kaksi niin ylistettyä ja palvottua miestä olivat siis ihmisiä hekin inhimillisine paheineen, pyhiksi heidät teki se, että he hankkivat itselleen ja alamaisilleen ikuisen autuuden ainakin mahdollisuutena taistelemalla kristinuskon puolesta.

Sitä paitsi Olavin kuoleman jälkeen tapahtui monenlaisia ihmeitä. Kuten pyhimyksille oli normaalia, hänenkään ruumiinsa ei mädäntynyt. Myös sen kynnet ja hiukset kasvoivat kuoleman jälkeen, mikä muuten onkin ihan normaalia, vaikka sitä suuresti ihmeteltiin.

Olavin pyhyyttä epäili etenkin hänen tanskalaiseksi seuraajakseen määrätyn Svenin äiti Alviva, mutta pyhyys todistettiin heittämällä Olavin hiuksia tuleen, jossa ne eivät palaneet. Alviva yritti vielä jankata vastaan, mutta hänet vaiennettiin ankarilla sanoilla.

 Pyhimykseksi julistaminen kävi erikoislaatuisesti: Piispan päätöksestä, kuninkaan suostumuksesta ja kaiken kansan tahdosta kuningas Olavi julistettiin pyhimykseksi. Asia vaati kyllä arvatenkin vielä paavin siunauksen, mutta näin yksinkertaisesti se lähti alkuun. Muutama sata miestä lienee paikalla ollut ja pyhimyspuolueen aseet olivat pelottavat.

Olavin haudalla tapahtui heti monenlaisia ihmeitä: hietikosta, jolla Olavi oli maannut, puhkesi esiin kaunis lähde ja ihmiset saivat sen vedestä avun kipuihinsa:

Pyhän kuninkaan jalkoihin

kansan joukko

polvilleen painuu

mykkä ja sokea anoen saapuu

ruhtinaan turviin

ja terveenä poistuu

Ano Olavilta

että sinulle hän antaa

maassansa mahdin

hän on Jumalan mies

Hänen anoessaan

 Jumala antaa

hyvän sadon ja rauhan

sen kaikki saamme.

 

Olavin elämä Snorrin kuvaamana oli täynnä verenvuodatusta ja taistelua. Kristinuskon puolesta hän toimi rankaisemalla niitä, jotka olivat varmuuden vuoksi uhranneet vielä aasa-jumalille hyvän sadon toivossa, vaikka olivatkin jo kastettuja.

 Tällaisia kuningas rankaisi tappamalla ja silpomalla heitä ja ajamalla maanpakoon. Kilpailijat tämä nousukas tietenkin raivasi tieltään häikäilemättä, minkä voisi ajatella olleen syntiä. Sama koskee vaikkapa työstöretkiä Suomeen ja muuallekin. Ei ole  mainintaa siitä, että asia olisi liittynyt kristinuskon edistämiseen.

Olavin maailma muistutti suuresti sitä, minkä tapaamme Frans Bengtssonin romaanissa Orm Punainen. Pidäkkeetön väkivalta oli olennainen osa kaikkea elämää ja se oli myös ainoa tapa kunnostautua ja hankkia mainetta.

Olavikaan ei aluksi hallinnut mitään, vaikka monien muiden tavoin käytti itsestään kuninkaan titteliä sukunsa vuoksi. Vasta vuodatettuaan kylliksi verta ja saatuaan heimot tunnustamaan yliherruutensa, hän saattoi nimittää itseään Norjan kuninkaaksi.

Olavin retket ulottuivat koko Itämeren piiriin ja kauemmaskin, Englantiin, Norjan rannikkoa pohjoiseen, Haalogalandiin ja myös itään.

Suomessa hän kävi ryöstämässä ja hävittämässä seutuja, mutta paluumatkalla joutui väijytykseen ja menetti paljon miehiä. Kaiken kukkuraksi suomalaiset nostattivat myrskyn haitatakseen hänen menoaan. Kuninkaan hyvä onni oli silloin, kuten monesti, tehoisampi kuin suomalaisten noituus, toteaa Snorri.

Taistelu tapahtui Herdalarissa (Inkoon Hirdal?):

Herdalarin tiellä

oli kolmas tuma taisto

siellä soti sankari

suomalaisten kanssa.

Itärannalta vyöryivät

veteen merisukset,

tyrskyreunaa seuraten

Balegaardin rannan.

 

Taistelun on arveltu tapahtuneen vuonna 1008.

 Suomalaiset olivat siis pelottava vastustaja, joka tuotti hyökkääjälle suuria tappioita ja taistelun jälkeen vielä seurasi sen laivoja rantoja pitkin odottamassa, milloin pääsisi taas iskemään Olavin joukon kimppuun.

Mitä ajan yhteiskuntaan tulee, Snorri antaa siitä kiinnostavia tietoja. Kansan asema oli periaatteessa hyvin vahva ja myös naisen asema yhteisössä tärkeä. Kuitenkin pikkukuninkaat ja suuremmatkin, jotka olivat koonneet ympärilleen pelottavan hirdin, määräsivät käytännössä, mitä kuului ja kuka käski.

 Epäilemättä kuninkaiden oli kuitenkin viisasta ottaa huomioon myös kansan tahtotila. Kristinusko oli selvästikin mahtava ase taitavan miehen käsissä ja taitava oli myös Olavi kaikessa häikäilemättömyydessään ja julmuudessaan.

Huvittavalta tuntuu ajatella, mitä woke-historia tulee saamaan aikaan tulkitessaan Olavin ja hänen aikalaistensa elämää. Siinähän ei oikeastaan mikään ole kohdallaan eli vastaa uusimpia edistyksellisyyden vaatimuksia. Mitäs sen kanssa tehtäisiin?

Ainakin Olavia on kunnioitettu nykyään järjesämällä hänen nimeään kantava pyhiinvaellusreitti: Pyhän Olavin mannerreitti (pyhanolavinmannerreitti.fi). Tämä ohella on olemasa myös Pyhän Olavin merireitti: Pyhän Olavin merireitti - Pyhiinvaellus Suomi .

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti. Olen noista jotakin lukenut, muinoin, Kansojen Historiasta ja kaunokirjallisista tulkinnoista.
    "Huvittavalta tuntuu ajatella, mitä woke-historia tulee saamaan aikaan tulkitessaan Olavin ja hänen aikalaistensa elämää."
    Itse suhtaudun skeptisesti; woke tulee ja menee, kuten ideologiat yleensäkin. Kysymys onkin siitä, mitä äärilaitaa seuraava muoti-ideologia edustaa.

    VastaaPoista
  2. Jan Guilloun Tie Jerusalemiin romaanissa taidettiin esittää Pyhästä Olavista hiukan raadollisempi, mutta realistisempi näkemys. Taitaapa muutenkin olla niin, että ensin on säälimätön ja raadollinen valtataistelu, jonka jälkimaailma sitten kultaa: historia on voittajien historiaa; eikä mikään ilkityö ole liian pahaa oikean asian puolesta.

    VastaaPoista
  3. "mitä woke-historia tulee saamaan aikaan tulkitessaan Olavin ja hänen aikalaistensa elämää. "

    Mitä Augustinus ja Tuomas Akvinolainen tulivat saamaan aikaan tulkitessaan Rooman keisarien tai antiikin filosofien elämää; vouhotukset tulevat ja menevät, ei niistä viisaan kannattaa mieltää pahoittaa tai tyyneyttään menettää, enintään hymyillä säälivästi, voi ihmistä.

    VastaaPoista
  4. Kun kaikki on kuulemma nykyään wokea, niin sitä on silloin myös Neil Pricen tuore "Children of Ash and Elm: A History of the Vikings" (Basic Books, 2020). Price argumentoi muun muassa, että viikinkien ryöstöretket olivat yhdistelmä paikallistason toimijuutta ja sosiopoliittisia voimia, joita jälkimmäisiä edustivat Olaf Haraldssonin kaltaiset kuninkaallisen vallan tavoittelijat, jotka usein kuitenkin vain kauko-ohjasivat retkiä kotoa käsin. Price avaa kirjassaan muutenkin hyvin viikinkien ajatusmaailmaa, jonka aihepiirin johtava asiantuntija hän onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokko nyt sentään kaikki wokea on. En tiennytkään, että se olisi jo tähän aikakauteen ehtinyt.

      Poista
    2. Ylipäänsä sanoisin, että Olaf Haraldsson edusti jo viikinkiajan loppua ts vahvempien valtioiden syntyä niin retkien kohteissa kuin lähtiöissä. Varsinaista viikinkiaikaa määräävä tekijä oli Rooman valtakunnan hajoamisen pitkä heikkojen tai suorastaan olemattomien valtioiden aika, joka salli tuollaisen "yksityisbisneksen".

      Poista
  5. ”Muuan pyhimys”

    Miksi venäläiset eivät harrasta persoonallisuuta, individualismia, yms.? Varmaankin siksi, että heitä on vuosikausia/satavuosikausia kasvatettu kollektiivisuuteen, nimeltään Mir, jossa muuten oli hivenenverran demokratiaakin. Silloin kun talonpojat olivat vielä orjia Mirin pomo määräsi, montako viljasäkkiä meni perheeltä herralle myytäväksi, että herra voisi matkustaa Pariisiin. Jos lapsia oli synnytetty vähän tuleviksi työläisiksi, niin viljasäkkejäkin otettiin enemmän. Neukkukolhoosit taas olivat saatanallisen ilkeitä, koska vietiin kaikki ja oli pidettävä huolta siitä, että talonpojat eivät rikastuisi kulakeiksi, jotka palkkasivat köyhiä ja vaivaisia peltotöihin ja hyötyvät siitä.

    Persoonallisuus ja individualismi Nyky-Venäjällä ovat sallittuja vain niille, jotka rakastavat Putinia/putinismia. Länttä pitää haukkua oikein hyppien huolimatta siitä, että siellä omistetaan palatseja, huviloita, ynnä muutakin hyvää. Jos joku venäläinen haastatellaan Moskovan teeveehen, niin hän pukeutuu heti putinrakkauteen ja länsivihaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten ikkuna tai leiri sekä omaisuuden konfiskoiminen uhkaisi. Siellä päin on parempi rakastaa Johtajaa, olipa tämän titteli sitten keisari, pääsihteeri tai presidentti.

      Poista
  6. Vainajan parran ja hiusten kasvu johtuu kuivumisesta ja sen aiheuttamasta ihon kutistumisesta: karvat tulevat esille. Samoin ihon kuivuessa silmäluomet voivat tulla läpinäkyviksi. Ortodoksien arkku auki -hautajaistapa pitäisi lopettaa, lapset näkevät painajaisia.

    VastaaPoista
  7. ”hän on Jumalan mies. Hänen anoessaan Jumala antaa hyvän sadon ja rauhan”

    Näin ollen, on syytä ja pakko puhua Jeesuksesta, jolle eräs taivaantähti antoi paljon ymmärrystä. Olikin jo korkea aika järjestää ihmisten elämä uudella tavalla, jossa rakkaus ja hyvinvointi olisivat käsikkäin. Jeesus olikin siis vanhan ajan superprofessori. Loput tiedot löytyvätkin Raamatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Raamatusta”

      Venäjällä, Ryssänmaassa ei tykätty Raamatusta eli Bibliasta, koska sen levittäminen miljoonien tietoisuuteen olisi merkinnyt näide Raamattu eli Biblia n miljoonien opettamista lukemaan, puhuttamattakaan siitä, että Bibliat piti julkaista miljoonamäärin. Kaiken kukkuraksi miljoonille riitti se, että saivat ostaa ikoneja, joita sai katsella ja ristiä silmiään.

      Kauniit ikonit eivät rasittaneet rahvaan ajattelua maailmanmenosta kuin Raamattu eli Biblia sen tekivät. Venäjän vallankumouksetkaan eivät parantaneet rahvaan elämää kovinkaan paljon. Rahvas opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan, mutta pakotettiin rakastamaan uutta Raamattua eli Bibliaa, eli Kommunistisen puolueen manifestia. Joka ei edustanut edistystä.

      Poista
  8. Vuonna 2030 vietetään Norjassa Stiklestadin taistelun - missä Olavi kaatui - tuhatvuotismuistoa. Valmistelut ovat jo käynnissä.
    https://norgeitusenaar.no/
    https://stiklestad.no/
    https://www.lpo.no/prosjekter/stiklestad-2030
    https://www.ncregister.com/cna/norway-begins-preparations-for-jubilee-of-st-olaf-in-2030-8465lafj

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.