maanantai 20. marraskuuta 2017

Demokratian perusteiden äärellä



Kansan vallan rajat ja rienaajat

Vielä melko hiljattain oli tapana ajatella, että poliittisen vallan lähteellä oli periaatteessa rajoittamaton valta. Vallan rajoittaminen ja jakaminen voitiin suorittaa käytännön syistä, mutta jo ajatuksena vallan lähteen oikeuksien rajoittaminen oli absurdi. Absolutismissa hallitsijan voitiin ajatella saavansa vallan jumalalta, mutta ajatus maanläheisemmästä vallan lähteestä tuli aikanaan vallitsevaksi. Se oli edistystä se.
Englannin parlamentista sanottiin, että se pystyi määräämään maan asioista mielensä mukaan, minkään sitä periaatteessa rajoittamatta.
Jos päätettiin vaikkapa mestata kaikki punatukkaiset tai katoliset tai vaikkapa kuningas, niin kukapa sitä oli pätevä kieltämään ja millä oikeudella?
Vain miehen muuttaminen naiseksi tai naisen muuttaminen mieheksi kuului parlamentin vallan ulkopuolelle.
Tämä kuulostaa tietenkin nykyään kovin vanhanaikaiselta ja käytännössä myös Englannin parlamentin toimivaltaa rajoittivat sekä monet perinteet että parlamentin jäsenten käsitys asemaansa kuuluvasta vastuusta ja velvollisuuksista muitakin kuin omaa porukkaa kohtaan. Turha oli tietysti myöskään pyrkiä muuttamaan sitä, minkä luonto oli jo määrännyt, kannattaako moista sanoakaan?
Ei se parlamentti siis käytännössä niin mahtava ollut kuin teoriassa. Kuitenkaan komeat luonnehdinnat parlamentin vallan täyteydestä eivät olleet pelkkiä korulauseita, vaan ilmensivät myös sitä kunnioitusta, jota osoitettiin itse demokratian periaatteelle.
Kansaa edustavan parlamentin yläpuolella ei voinut olla mitään muuta valtaa ja viime kädessä hallitsijakin oli kansan tahtoon sidottu ja siis parlamentin määrättävissä. Vox populi, vox dei.
Käytännössä kansanvaltainen valtioelämä on ollut ja  yhäon usein paljon raadollisempaa kuin komeiden periaatteiden valossa voisi ajatella. Meillä perustuslaissa aikoinaan korostettu kansanedustajan ehdoton vapaa ratkaisuvalta on käytännössä tullut harvinaiseksi poikkeukseksi ja käytännössä valta on siirtynyt puolueille.
Asiaa tuskin kannattaa sinänsä valittaa. Käytännön toiminnalla on aina omat tarpeensa ja vaatimuksensa eivätkä ylevät periaatteet vielä riitä, kun on saatava aikaan tuloksia. Siitä huolimatta tunnen aina syvää vastenmielisyyttä, kun kuulen kaiken maailman piiskurien touhuista eduskunnassa. Heidät itsensä olisi hyvä, noin kuvaannollisesti sanoen, aina silloin tällöin ruoskia, jotta kansanvallan periaate kirkastuisi.

On hälyttävää, mikäli käsitykset itse demokratian perusperiaatteista hämärtyvät ja niihin aletaan suhtautua epäkunnioittavasti, silloin ollaan vaarassa horjuttaa itse demokratiaakin. Kuinka voisikaan aidosti palvella jotakin sellaista, jota ei kunnioita?
Demokratia on vaikea laji, jota meilläkin on kauan opiskeltu, mutta kantapään kautta hankittu oppi taitaa periytyä huonosti. Se olisi sääli, kun meillä sentään on kestetty sellainenkin vuosi kuin 1918 ja päästy yli vuoden 1932 kohelluksesta.
Koulu meillä onkin ollut harvinaisen kova. Siinä pärjäämisestä voimme onnitella itseämme, kyseessä oli sentään ns. tarkkailuluokka, jossa mukana oli monenlaista touhuajaa, ketään ei jätetty pois.
Vielä muutama vuosikymmen sitten meillä oli maamme parlamentissa varsin huomattava voimaryhmä, jonka tarkoituksena oli koko demokraattisen järjestelmän kumoaminen ja yhteiskuntajärjestyksen radikaali muuttaminen. Useimmille oli myös selvää, että vaadittu muutos olisi merkinnyt väkivaltaa sekä kansan enemmistöä kohtaan että myös itse noita muutoksen vaatijoita kohtaan.
Tämä ryhmittymä nautti erään ulkovallan merkittävää rahallista ja poliittista tukea toiminnassaan. Tässä suhteessa se ei tietenkään ollut ainoa laatuaan. Itse asiassa vastaavia ilmiöitä oli aina esiintynyt demokraattisissa järjestelmissä, näin oli ollut jo antiikin aikana ja sen jälkeenkin. Meilläkin tällaiset asiat tunnettiin jo 1700-luvulla.
Kyseessä oli siis nyt joka tapauksessa avoimesti epädemokraattinen liike, jonka tarkoituksena oli koko järjestelmän kaataminen. Kaikkialla sellaisia ei suvaittu, vaan ne kiellettiin lailla.
Merkittävän kansanosan kannattaman poliittisen liikkeen kieltäminen oli tietenkin missä maassa tahansa itse demokratian periaatteen kannalta paha tahra ja voimme näin jälkikäteen tuntea tiettyä ylpeyttä siitä, ettei meillä sellaiseen menty. Tosin se kieltäminen olisi kyllä luultavasti ollut yhtä mahdotonta kuin ansaittuakin, mutta eipä nyt ruveta siitä jankuttamaan.
Luottamus demokratian kykyyn toimia ja oikaista virheensä osoittautui joka tapauksessa aiheelliseksi. Radikaalit integroitiin yhteiskuntaan antamalle heille valtaa ja vastuuta eikä pakottamalla heidät ruotuun. Heidän mielipiteitään ei ennakolta julistettu vääriksi, mikä tietysti olisikin ollut demokratian periaatteiden vastaista.  Tuohon aikaan asia todella myös ymmärrettiin yleisesti.
Kun politiikka siis ymmärrettiin klassiseen tapaan tahdon asiaksi eikä valmiin kaavan mukaiseksi toiminnaksi, jossa on lupa olla vain samaa mieltä, ei muutakaan mahdollisuutta ollut kuin suvaita erimielisiä.
Toki enemmistö olisi voinut säätää holhoavia lakeja, jotka olisivat kieltäneet tietyt mielipiteet, mutta silloin kyse olisi jo ollut enemmistön tyranniasta eikä normaalista, toimivasta demokratiasta. Tiettyä yritystä tähän suuntaan oli, mutta luulen, että jopa kansan enemmistö hoksasi heti niiden totalitaarisen luonteen.
Toki demokratia voi aina rappeutua ja sitä voidaan venyttää myös sen periaatteiden vastaiseen suuntaan. Jo Rooman keisarikunnassa huomattiin, ettei tasavaltalaisten instituutioiden säilyttäminen välttämättä sulje pois edes keskitettyä yksinvaltaa. Tätä ideaa on sittemmin laajasti hyödynnetty.
Demokratian vihollisten ja halventajien tärkeimmät argumentit ovat yleensä koskeneet sitä, ettei kansa ymmärrä, mitä sen poliittisista valinnoista seuraa.  Sen takia on välttämätöntä jättää sen pyrkimykset, mikäli mahdollista huomioon ottamatta niin kauan kuin enemmistö parlamentissa tekee asian mahdolliseksi.
Enemmistö parlamentissa on useinkin mahdollista saada erilaisin keinoin tiettyjen asioiden taa myös vastoin kansan enemmistön mielipiteitä. Asiasta on helppo vakuuttua galluppeja selaamalla. Meidän järjestelmässämme ei kuitenkaan ole imperatiivista mandaattia, joten kansanedustaja ei ole äänestäjiensä mielipiteisiin sidottu. Seuraukset hän kantaa sitten vaaleissa.
Toinen argumentti demokratian perusperiaatteita vastaan koskee mielipiteiden ohjailua. Sen mukaan nykytekniikka ja erityisesti internet ovat tehneet mahdolliseksi sen, että äänestäjien mielipiteisiin voidaan vaikuttaa jopa suoraan ulkomailta ja, mikä hälyttävintä, valeuutisilla ja katteettomalla propagandalla. Myös siksi kansan mielipide on arvoton.
Vaikutusmahdollisuus pitää epäilemättä paikkansa, mutta olisi suurta liioittelua väittää, että tilanne on periaatteellisesti uusi. Kyllä demokraattisiin järjestelmiin on aina kohdistettu vaikutusyrityksiä, niin kotimaasta kuin muualtakin. Se kuuluu asian luonteeseen yhtä saumattomasti kuin kansan poliittinen valta.
Ulkopuolinen vaikuttaminen on meilläkin joskus toki saavuttanut sopimattomat mittasuhteet ja on ollut aikoja, 1700-luvulta hamalle 1900-luvulle saakka, jolloin ulkopoliittista korttia on myös kotimaassa aivan häpeämättömästi käytetty hyväksi omien sisäpoliittisten tavoitteiden ajamiseksi.
Tämä on kuitenkin jo toisen keskustelun aihe, joten eipä siitä nyt sen enempää.
Ehkäpä jotakin olennaista sentään on säilynyt maamme poliittisessa elämässä halki koko sen historian, joka välillä on ollut yhtä raadollista kuin sen puolueiden sisäinen ja keskinäinen valtataistelu. Rajat sentään on pidetty.
Kyseenalaiseksi ei ainakaan enemmistön tai merkittävän vähemmistön toimesta ole näihin asti vielä koskaan asetettu itse demokratian perusperiaatetta eli sitä, että vallan lähde on kansa ja että sen oikeutta mielipiteeseensä ei mikään eikä kukaan ei saa rajoittaa eikä voi rajoittaa.
Koska kansanedustajat saavat valtansa ja asemansa kansalta, olisi erittäin sopimatonta yrittää puuttua heidän näkemyksiinsä ja esiintymisiinsä kielloilla ja rangaistuksilla. Heidät on valittu juuri niitä esittämään valitsijoitaan edustaakseen.
Poliittisen taistelun tiimellyksessä näyttää joillakin nyt ilmenneen kiusausta vedota kannattajiensa, sanoisinko puoluevaistoihin tuomitsemalla vastustajien mielipiteet sallimattomiksi ja jopa vaatia rangaistuksia eduskunnassa esitetyistä vääristä mielipiteistä ja jopa puhetavasta.
Tällainen puhe tietenkin häpäisee jo demokratian perusperiaatteita.
Mitä oikein on tapahtunut? Parlamentarismimme historiaa voi nyt sentään kuitenkin sanoa kunniakkaaksi. Olemme suvainneet jopa totalitaaristen mielipiteiden esittämistä parlamentissa, se on ollut todellista valistuksen perinnön vaalimista Voltairen hengessä.
Asiat on meillä sitä paitsi kyetty hoitamaan ilman tappeluja ja demonisointia. Kansanedustaja Rötkön päällyshousujen riisuminen oli kauneusvirhe, mutta sekin sentään tapahtui itse parlamenttirakennuksen ulkopuolella.
Mikäli tältä tieltä nyt poistutaan, on se hälyttävä merkki uudesta aikakaudesta, joka ei ole entisiä parempi ainakaan demokratian kannalta. Kysymys ei ole pelkästä suvaitsevaisuudesta, vaan paljon enemmästä: itse demokratian perusideasta.
Olisiko nyt kysymys siitä, että koko käsitys sekä suvereenisuudesta yleensä että kansan suvereenisuudesta erityisesti on kärsinyt inflaation?
Kun jokainen tietää, ettei Suomen eduskunnalla ole valtaa päättää monistakaan maatamme koskevista perusasioista, ovat kansanedustajan arvo ja arvostus huimasti laskeneet.
Enää ei parlamentin pöntöstä kajahtele Jumalan ääni, sillä asiat päätetään ja on jo päätetty korkeammalla taholla ja pönttö kaikuu vain omaa onttouttaan?
Niinpä kriitikoiden tehtäväksi jääkin vain valvoa ja kritisoida suoritusta, jonka ainoa merkittävä tarkoitus on tuottaa esittäjälleen keskinkertainen työpaikka muutamaksi vuodeksi?  Kansa sitten kai äänestää suosikkinsa jatkoon tai pudottaa heidät?
Toivottavasti tähän ei vielä ole tultu ja toivottavasti jotakin demokratian hengestä säilyy myös tässä uudessa tilanteessamme, joka ei totisesti ole demokratian arvostuksen kannalta kadehdittava.
Vähin, mitä voimme tehdä on ainakin paheksua poliittisen järjestelmämme perusperiaatteiden rienaamista.

31 kommenttia:

  1. Meillä pitäisi vahvistaa vallan kolmijalkainen. Parhaiten se järjestyisi ottamalla käyttöön IKL:n Paavo Susitaipaleen perusmalli, joka on sekoitus Sveitsin ja Yhdysvaltojen mallia. Mallissa vahvistuisi kansanvalta puoluevallan kustannuksella. Eli aivan kuten alkuperäisen perustuslakimme laatijat halusivat, toimeenpanovaltaa ei pitäisi nakertaa puolue-eliitin pyrkyryyden takia.

    VastaaPoista
  2. Harvassa ovat kipinävahdit. Liekin ei pitäisi antaa sammua.
    Maailman tuulissa. Omienkaan puhaltamana.
    friendlyfire

    VastaaPoista
  3. Upeaa ajattelua!

    Mutta:
    Suomessahan on vallan kolmijako, joka on jaettu kolmelle jalalle, joista kaksi on Brysselissä ja puujalka Helsingisssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se valitettavasti näyttää. Ja poliittisen eliittimme mielestä se on aidointa demokratiaa.

      Poista
  4. "Poliittisen taistelun tiimellyksessä näyttää joillakin nyt ilmenneen kiusausta vedota kannattajiensa, sanoisinko puoluevaistoihin tuomitsemalla vastustajien mielipiteet sallimattomiksi ja jopa vaatia rangaistuksia eduskunnassa esitetyistä vääristä mielipiteistä ja jopa puhetavasta."

    Oppia käydään hakemassa uudesta pääkaupungistamme Brysselistä, eihän sielläkään parlamentissa sallita syrjivää puhetta. Sananvapauden vastainen aate alkaa voida hyvin ja toimia muovaamiensa ja vääristelemiensä länsimaisten arvojen puolesta uskotellen olevansa hyvän asialla. Matkalla totalitarismiin on katkennut yhteys demokratian perustaan, asiat kiepsahtavat päälaelleen, eivätkä itseensä tyytyväiset poliitikot edes tajua ajavansa asiaa, mitä vastustavat.

    VastaaPoista
  5. Onko lopulta suurkaupunkien lähiöistä nouseva islam se voima joks estää Euroopan luisumisen totslitarismiin olemalla ainoa kyllin vahva ja päättäväinen voima joka asettaa kaikkivoipan ja tietävän valtion totslitaristisille pyrkimyksille seinän.

    VastaaPoista
  6. "kansanedustajan ehdoton vapaa ratkaisuvalta on käytännössä tullut harvinaiseksi poikkeukseksi ja käytännössä valta on siirtynyt puolueille...Siitä huolimatta tunnen aina syvää vastenmielisyyttä, kun kuulen kaiken maailman piiskurien touhuista eduskunnassa."

    Ehkä se muuttuu hyväksyttävämmäksi ei niinkään tehokkuuden kuin äänestäjän paremman kuluttajansuojan kautta: äänestäessään jotain puoluetta kansalainen saa enemmän tai vähemmän koherentin puolueohjelman ja -johdon, joka parhaiten vastaa hänen maailmankatsomustaan. Olisi mahdontonta, jos pitäisi valita vain mielestään "hyvä tyyppi" - sikäli kun tämä edes pääsee läpi - ja sitten kulloinkin seurata, miten tämä kustakin yksittäistapauksesta äänestää. Eikä tuollaisella mallilla saataisi toimivaa parlamentaarista hallitustakaan kokoon.

    (Se on sitten toinen juttu vastaavatko nykyiset puolueet enää 2000-luvun ihmisten maailmankatsomuksia.)

    VastaaPoista
  7. Miksi hallituksen pitäisi olla parlamentaarinen? Hallituksen tehtävähän on panna asiat toimeen. Minusta pitäisi siirtyä Amerikan malliin, eli presidentti nimittää ministerit ja johtaa hallitusta ja parlamentti pysyy lainsäädäntöroolissaan. Ja riippumaton perustuslakituomioistuin päättää lakien perustuslaillisuudesta. Onko sattumaa, että eliittimme vastustaa kiivaasti puolueista riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustamista?

    Parlamenttivaalit pitäisi olla Amerikan senaatinvaalien tapaiset eli kaikista vaalipiireistä yhtä monta edustajaa. Tällä estettäisiin vallan keskittäminen Etelä-Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Miksi hallituksen pitäisi olla parlamentaarinen?" 

      Parlamenttarismi vaan on demokraattisin hallintomalli maissa, joissa on monta puoluetta, jotka edustavat montaa mielipidettä ja ryhmiä. Presidenttivallassa on vain yksi johtaja henkilökohtaisine mielipiteineen. Hyvä demokratia tarkoittaa eri ryhmien intressien yhteensovittamista.

      Intensiiviset vaalit edellyttävät suuria vaalibudjetteja, jolloin valittu edustaa lähinnä rahavaltaa.

      Tuollainen vaalipiirimalli tarkoittaisi sitä, että etelä-suomen kansalaisen äänellä olisi pienempi painoarvo kuin jollain peräkylän kansalaisella, joka elää niillä aluepolitiikkarahoilla, jotka etelän tuottavimmat veronmaksajat maksavat. Pohjois1 ja itä-Suomessa kun kasvatetaan lähinnnä karjaa: nimittäin vaalikarjaa kepulle.

      Poista
    2. Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Sveitsi on Suomeen nähden paljon demokraattisemoi valtio.

      Ja mitä tulee "aluepolitiikkarahaan", niin kyllä se vain niin on, että mm. elinkeinopoliittiset ratkaisut ovat keskittäneet valtaa Etelä-Suomeen. Eli tavallaan se on epäsuoraa aluepolitiikkarahaa.

      Ja itse asiassa tuo tasaedustajainen vaalpiirimalli olisi myös oikeudenmukaisempi. Nythän esimerkiksi Vihreitten voima perustuu puhtaasti Etelä-Suomen valtaamiseen. Vihreitten kannatushan on kaikista riippuvaisin suurista väestökeskittymistä, joten valtakunnallisesti ajatellen Vihreitten äänisaalis on vinouma.

      Ja jos halutaan vahvistaa eri intressien yhteensovittamista, olisi välttämätöntä palauttaa 2/3-osan määräenemmistövaatimus kaikkeen lainhyväksyntään.

      Voisi myös harkita 2-kamarista eduskuntaa, jolloin ylähuone valittaisiin ehdottamallani systeemillä ja alahuone Sainte-Laguen menetelmällä.

      Poista
    3. "Ja itse asiassa tuo tasaedustajainen vaalpiirimalli olisi myös oikeudenmukaisempi."

      Ei olisi kertomastani syystä. Jos pyritään periaatteeseen mies ja ääni jopa yksi vaalipiiri olisi parempi malli.

      Eikä meillä toistakamaria tai muita hidasteita tarvita. Annetaan eduskunnan enemmistön muodostaneen koalition johtaa maata ja sitten vähintään neljän vuoden välein kansa saa vaaleissa arvioida tuloksen. Niin se menee useimmissa länsieuroopan maissa.

      Aiheimmin esittämääsi perustuslakituomioistuinta en myöskään kannata, koska perustuslain tulkinta ei ole pelkästään oikeudellinen kysymys vaan siihen väistämättä liittyy arvo- ja poliittisia kysymyksiä.

      Poista
    4. Eli lyhyesti sanottuna vastustat kansanvaltaa. Tuohon länsieuroopan malliin vetoaminen on jo älyllinen rimanalitus, sillä ilmiselvästi dementoit sillä Sveitsin, maailman ainoan oikean demokratian.

      Mitä tulee perustuslain tulkintaan, se pitää kirjoittaa riittävän selkeästi mm. takaamalla perusoikeudet Bill of Rightsin tapaan.

      Poista
    5. "Sveitsin, maailman ainoan oikean demokratian."

      Minä haluankin elää Saksan, Ranskan, Hollannin ja Yhdistyneiiden kuningaskunnan kaltaisissa epädemokraattisissa diktatuureissa!

      Bill of Right: oikeus perusoikeuksia voida ikinä kirjoittaa niin, ettei siihen jää tulkintaa. Jos noin olisi, miksi USA:ssa kouhkattaisiin niin paljon Supreme Courtin tuomarinnimityksistä. Kyllä se on niin, että laki on niinkuin se luetaan ja oikeus niinkuin se jaetaan - tai ei jaeta.

      Poista
  8. Hyvä kysymys. Meillä on tuohon parlamentarismiin niin totuttu ja d'Hondtin järjestelmänkin kai arvellaan olevan Jumalalta peräisin.

    VastaaPoista
  9. Blogisti on taas perimmäisten kysymysten äärellä.

    Oikeuslaitos on taas temppelinharjalla: 1930-luvalla riippumaton oikeuslaitos ei suostunut lakkauttamaan epädemokraattista IKL:ää. Saas nähdä miten tällä kertaa käy, vaikka kaikenmaailman rikollisiin liivijengeihin ei puututa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IKL ei ollut epädemokraattinen vaan puoluevastainen. Se kannatti mm. kansanäänestyksiä Sveitsin malliin. Samoin se vastusti politiikan "urautumista", ts. ammatillisesti ansioituneiden poliitikkojen korvaamista poliittisilla kärriäärimiehillä. Eihän Paasikivikään ollut ammattipoliitikko tyyliin Jürgen Käteinen.

      Poista
    2. Kyllä Juha Sipilä on osoittanut, että politiikka on nykyisin ammattimaistunut niin, etteivät sivusta siihen hypänneet harrastelijat siinä pärjää. Kun vertaa Sipilää ja Orpoa - riippumatta siitä pitääkö tämän puolueesta ja sen edustamista arvoista - on asioiden hoitamistavassa eroa kuin yöllä ja päivällä.

      Näin se yhteiskunnan muillakin sektoreilla: tuskin mini haluaisi sydänleikkaukseen, jonka suorittaisi ammatillisesti ansioitunut juristi - tai edes korvalääkäri.

      Puolueidenvastaisuus on useimmiten vain kätkettyä populistista demokratianvastaisuutta. (Nykyisen puoluelaitoksen vastaavuudesta nykyihmisen käsityksiin ja tarpeisiin voidaan toki keskustella.)

      Poista
    3. Voidaan keskustella siitäkin että ruotsalaistyyppiset pitkät listat veisivät liian täydelliseen puoluekomentoon. On hyvä että mahdollisuus mennä politiikkaan jää keski-ikäisillekin. Joku voi onnistua paremmin kuin Sipilä. -jussi n

      Poista
    4. Sipilä on onnistunut kaikessa muussa varsin hyvin paitsi valtamedian nuoleskelussa. Katsokaa lukuja ja faktoja - ei mielikuvia.

      Punavihreän toimittajakunnan märkä uni ja päälle painava missio on Sipilän kaataminen. Vrt. esim. täysin ja totaalisen perusteeton Tavivaara-jahti. Sama asenne medialla on kaikessa muussa.

      Karavaani kulkee ...

      Poista
    5. Anonyymi 1: miten demokratianvastaisuus voisi edes olla populistista? Etkö ymmärrä, että populus ja demos tarkoittavat kansaa?

      Lääkäriesimerkkisi ontuu, sillä politiikan urautuminen tarkoittaa juuri sitä, että esimerkiksi terveydenhoitopolitiikasta päättää runoilija ja energiapolitiikasta vaikkapa sairaanhoitaja.

      Olet ilmeisesti Jyrki Katainen, sillä juuri Siilin Ceausescu lausui demokratian kasvavan puolueista. Todellisuudessa juuri puolueet ovat tuhonneet koko edustuksellisen demokratian perustan, sillä puoluevaltaisessa systeemissä kansanedustaja on 4 vuotta tilivelvollinen puolueelle ja noin minuutin äänestäjille.

      Ensimmäinen askel todellisen edustuksellisuuden palauttamisessa olisi rajata edustajakaudet yhteen.

      Poista
    6. Populismin on demokratianvastaista siksi, että se on kansan helppohintaista kusetusta sen nimissä.

      Demokratia kasvaa puolueista, koska valistunut äänestä äänestää nimenomaa puoluetta, sen linjaa ja arvoja eikä mitään sinänsä "hyvää tyyppiä". Puolueiden linjat ja onnistuminen mitataan sitten vaaleissa. Yksittäisen kansanedustajan tehtävä on olla vain linjan toteuttaja, "puolueen uskollindn soturi".

      Jos vaalikausia olisi yksi edustaja ei olisi poliittisessa vastuussa.

      Poista
  10. Teinpä huvikseni laskuja edellisten vaalien paikoista yhdessä vaalipiirissä (Savo-Karjala) Sainte-Laguen menetelmällä. Se toimii. Nimittäin paikkajako muuttui sen verran, että Kepu menetti yhden ja SDP sai yhden lisää. Nyt Eduskunnassa on ko. vaalipiiristä 2 edustajaa sekä SDP:llä että Sekoomuksella, vaikka edellinen sai 16 % äänistä ja jälkimmäinen muistaakseni n. 11 %. Sainte-Lague korjaisi tilannetta niin, että SDP:llä 3 paikkaa, kokkareilla 2, mikä vastaa paremmin ääniosuutta.

    VastaaPoista
  11. "Demokratian perusteiden äärellä. Kansan vallan rajat ja rienaajat"

    Puolueiden nenät ovat niin kovasti litistyneet seuraamaan kannatuksensa lukuja, että ne eivät enää pysty haistamaan Maailman Tuulia. Onhan monta kertaa sanottu, että on aika kerätä kiviä ja aika heitellä kviä, jne. Toisin sanoen, on aika pröystäillä demokraatisuudellansa ja on aika pitää mielessä demokratuuri, jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Demokratian perusteiden äärellä. Kansan vallan rajat ja rienaajat"

      Näin tärkeissä asioissa pitänee ottaa mallia suurvalloilta, nimenomaan Venäjältä. Venäjällä ei itse asiassa olekaan puolueita. On vain puoluekostyymejä. Kaikista asioista päättää keisari keskusteltuaan ensin itsensä kanssa. Toki tiedustelutietojakin tarvitaan. Esimerkiksi, millaisille Suomen kansanedustajille ja professoreille pitää antaa oikein kunnon vzjatka.

      Poista
    2. "Demokratian perusteiden äärellä. Kansan vallan rajat ja rienaajat"

      Muistaakseni se oli USA:n presidentti George Bush, joko nuorempi tai vanhempi. En nyt muista ihan tarkkaan, se mokoma Parkinssonin tauti. Joka tapauksessa ne keksivät käsitteen demokraattinen kapitalismi, mikä oli tietysti piikki Venäjän lihaan. Venäjällähän on ainoastaan oligarkkista kapitalismia eli prsidentti Putinin kesämökkiystävien kapitalismia. Oligarkeista tuli näin pelinappuloita ja Putinista näin tulikin ylikapitalisti.

      Poista
    3. "Putinista näin tulikin ylikapitalisti."

      Ylikapitalisti Putin on niin ylpistynyt, että hän ei halua tavata köyhää miljardööriä Trumpia ainoastaan kahden kesken. Kohteliaisuuksia kyllä vaihdetaan seminaareissa mennen tullen eli на ногах.

      Poista
  12. "Demokratian perusteiden äärellä. Kansan vallan rajat ja rienaajat"

    Tarkistakaamme asiaa toiselta, uudelta näkökulmalta, venäläisen lehden Nezavisimaja Gazetan näkökulmalta tältä päivältä:


    Путин приказал предприятиям готовиться к войне (Putin antoi käskyn tuotantolaitoksille valmistautumaan sotaan)

    22.11.2017 Источник: НГ-Online
    http://www.ng.ru/news/600704.html

    (Venäjän kaikkien suurten yksityisten ja valtionomistuksessa olevien laitosten on oltava valmiita siirtymään nopeassa tahdissa sotaraiteille ja kasvattaa sotilaallisten tarvikkeiden tuotantoa. Tästä presidentti Vladimir Putinin lausunnosta on tänään ilmoittanut Kremlin lehdistösihteeristö…

    Vuosina 2015-2016 tätä aihetta on käsitelty yksityiskohtaisesti, muistutti presidentti…)

    "Все крупные частные и государственные предприятия России должны быть готовы к оперативному переходу на военные рельсы и увеличению объемов производства военной продукции. Об этом сегодня, как сообщает пресс-служба Кремля, заявил президент Владимир Путин.

    По словам главы государства, способность экономики быстро наращивать выпуск оборонной продукции в нужное время является одним из важнейших условий обеспечения военной безопасности государства. «К этому должны быть готовы все стратегические и просто крупные предприятия, независимо от форм собственности», – сказал Путин на совещании по вопросам военно-промышленного комплекса, во время которого обсуждались прошедшие в сентябре этого года военные учения.

    В 2015-2016 годах эта тема подробно обсуждалась, напомнил президент. «Были даны соответствующие поручения по модернизации производственных мощностей, формированию резерва материальных и технических ресурсов, обеспечению перевозок войск», – отметил Путин. Участники совещания должны сделать соответствующие выводы на будущее, подчеркнул глава государства.

    А.Р."

    VastaaPoista
  13. No mitäs uutta tältä kannalta näkyy? Valta kumpuaa presidentistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valta kumpuaa presidentistä?"

      Onko Suomi kyykyyssä
      vai onko häntä pystyyssä?

      Poista
  14. "Demokratian perusteiden äärellä. Kansan vallan rajat ja rienaajat"
    "No mitäs uutta tältä kannalta näkyy? Valta kumpuaa presidentistä?"

    Vanha sananlasku mainitsee: "Maalaisjärki/Common sense/Здравый смысл." Kenen pitää kantaa sitä?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.