keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Mielensäpahoittajan Suomi



Mielensäpahoittajan Suomi

Mielensä pahoittaminen on nykyään kovasti tapetilla. Sen näköjään oletetaan olevan toisaalta hyvin hauskaa ja toisaalta taas ei sitten yhtään. Joskus tuntuu vaikealta ymmärtää mitä mieltä siitä saisi olla.
Jos joku hölmö korven kasvatti karvat korvilla pahoittaa mielensä, on koko kansalla oikeus ja hieman kai velvollisuuskin nauraa. Kuuluminen samaan joukkoon on aina tärkeää myös ja etenkin nauraessa, joten kannattaa pitää silmällä, kuka milloinkin nauraa ja mille. Sille vanhalle jäärälle voi aina nauraa ja pitääkin.
Mutta minua huvittaa aina, kun joku loukkaantuu ryhmänsä puolesta milloin mistäkin asiasta. Yksi on hyvin pahoilla mielin siitä, että häntä luultiin Suomessa ulkomaalaiseksi, kun hän pukeutui kuin ulkomaalainen ja käyttäytyi kuin ulkomaalainen. Toinen repii vaatteensa, kun hänen kansallispukuaan käytti väärä henkilö.
Kolmas –ei kun niitä oli suuria laumoja- pahoitti mielensä ikipahoiksi siitä, että Tanskassa joku lehti julkaisi hauskan pilakuvan Muhammedista, jota nämä järjen jättiläiset pitävät jumalan lähettiläänä täällä maan päällä ja uskovat hänen jokaisen sanansa olleen ja yhä olevan ylimaallista viisautta.
Pilakuvalla siis pyrittiin naurattamaan tanskalaista yleisöä, mutta nämä loukkaantujat olivat Suomessa eivätkä koskaan olleet nähneet koko kuvaa…
Mutta sitten vasta oli pakko nauraa ihan läkähdyksiin asti, kun näiltä mielensäpahoittajilta pyydettiin Suomen valtion taholta anteeksi tanskalaisen pilapiirtäjän puolesta. Tässä oli jo viimeinenkin järjen hiven tipotiessään eikä vitsi ollut enää tahallinen vai oliko sittenkin?
Eipä se tainnut olla. Mikä maa tästä kotimaastamme oli oikein tullut?
Ehkäpä asia pian selviää. Nythän taas näyttää ilmestyneen joku mielensäpahoittamiseen keskittyvä kirja. En ole sitä lukenut ja edellinenkin jäi kesken. En minä sen takia mieltäni pahoittanut, ei sikäli, mutta olipahan teksti vain sen verran puisevaa ja tekohauskaa, ettei oikein jaksanut naurattaakaan.
Jotenkin minusta tuntui, ettei ainakaan tuon aiemman kirjan kirjoittaja edes halunnut puuttua aikakautemme todella naurettaviin mielensä pahoittamisen spektaakkeleihin, joita esitetään julkisessa sanassamme päivittäin. Ehkäpä tässä uudessa kirjassa sitten otetaan maalitauluksi ne kaikkein näkyvimmät ja kuuluvimmat mielensäpahoittajat, jotka yrittävät uhriutumalla terrorisoida ympäristöään?
Kaikkein vakavin mielensä pahoittamisen muoto näyttää olevan kollektiiviseksi lavastettu puolestaloukkaantuminen, joka samalla sattuu olemaan se kaikkein huvittavin alan ilmiö.
Ajatelkaamme nyt vaikkapa vitsejä mustalaisista, muslimeista, feministeistä tai juutalaisista. Eihän näiden ryhmien edustajia meidän maassamme kovin paljon ole, mutta ne kaikki antavat runsaasti aihetta huumorille ihan objektiivisiin seikkoihin perustuen.
Mustalaisten ammattijakautuma ja pieni edustus työmarkkinoilla ovat tosiasioita, jotka koskevat ryhmää, eivät tietenkään kaikkia sen jäseniä, minkä jokainen ymmärtää, mikäli älykkyysosamäärä on kengännumeroa suurempi.
Juutalaiset taas katsovat olevansa uskontonsa perusteella valittua kansaa ja siksi muiden yläpuolella. Sitä paitsi he ovat erittäin hyvin menestyvä ryhmä, joten puheet haavoittuvuudesta olisivat tässä aivan asiattomia toisin, kuin vaikkapa vammaisista vitsailtaessa.
Sivumennen sanoen, silmiini sattui joskus erään aseveli-illan ohjelma, jossa mainittiin Tetty Weismanin esittävän änkytystä. Tämä vetosi myös minun –entisen änkyttäjän- huumorintajuun ja olisin mielelläni ollut tuota esitystä kuulemassa.
Pidän myös savolaisvitseistä, suomalaisvitseistä ja niin edelleen. En itse asiassa tiedä, mitä järkeä olisi loukkaantua vitsistä? Kuten sanotaan, mitä vitsiä siinä nyt olisi?
Sana vitsihän tulee älyä merkitsevästä sanasta, ajatelmaamme nyt vaikkapa englannin, ruotsin ja saksan asiaan liittyviä sanoja. Englannin wit on lähellä sen vanhaa suomalaista vastinetta sukkeluus.
Vanhassa suomenkielessä myös usein kerrottiin jotakuta nimitettävän hyväntahtoisesti sillä tai tällä köllinimellä. Olisipas ollutkin hauskaa istua iltaa puhuen pelkkää yksiulotteista orwellilaista uuskieltä, jossa jokainen sukkeluus ja kaksimielisyys on kielletty ja aiheuttaa suurta, jopa kollektiivista mielensä pahoittamista. Siinäpä olisi sitten aina joukolla murjotettu.
Sikäli kuin olen havainnut, juutalaiset ovat erityisen lahjakkaita huumorin saralla ja keksivät loputtomasti myös juutalaisvitsejä.
Muslimien huumorintajusta minulla on aika paljon huonompi käsitys, vaikka en tiedä, mistä ero johtuu. On kiinnostavaa, että juutalaisvitsien keskushenkilö on hyvin usein rabbi. Imaamivitsejä en tunne lainkaan, vaikka niitä epäilemättä on. Muhammedista vitsejä ainakin saisi vaikka millä mitalla. Itse asiassa Voltairen perintö velvoittaisikin meitä julkaisemaan tätä aineistoa käsittelevän uskontokriittisen kirjan. Sitä ei toki kenenkään olisi pakko lukea.
Lahjakkuus huumorin saralla liittyy tietenkin älylliseen kulttuuriin siinä kuin sen puutteeseen. Ranskalainen ésprit on tunnetusti ollut suuremmassa maineessa kuin saksalainen Witzigkeit. Toki saksalaisilla on sitten Gemütlichkeit, mutta siihen ei tarvita älyllistä työskentelyä. Olut ja esimerkiksi naaman vääntely riittävät hyvin lupsakkaan tunnelmaan.
Kuiva brittihuumori taas on parhaimmillaan loistavaa eikä huonoksi ole sanottava myöskään venäläistä terävyyttä, ostroumije. Suomalaisen huumorin lajeista on olemassa ansiokkaita tutkimuksia, joiden tekijöistä mainittakoon Matti Kuusi ja Aarne Kinnunen.
 Ja onhan huumorin olemuksesta niitä tulkintoja, Freudia unohtamatta. Mutta eipä tainnut edes ukko Freud tulla ajatelleeksi, että jotkut saattaisivat ihan vain vitseistä loukkaantua tai suorastaan tehdä niistä niin sanoakseni elämää suuremman asian. Ei tainnut siihen aikaan kielikuvitus riittää tällaista olettamaan.
Huumori on toki suuri asia elämässämme ja kyvyttömyys sen käsittämiseen on hyvin verrattavissa vammaisuuteen.
Molempia asioita kohtaan voimme toki tuntea sääliä ja myötätuntoa, mutta olisi mahdotonta ajatella, että normaaliälyisen enemmistön pitäisi tanssia noiden mielensä pahoittajien pillin mukaan.
Mikäli tähän maahan tulee muualta sellaista väkeä, joiden kulttuuriin kuuluu mielensä pahoittaminen huumorin takia, heidän on syytä varautua siihen, että heidän on muutettava omia asenteitaan. Ympäristölle sellaisten vaatimusten esittäminen ei olisi ainoastaan hävytöntä, vaan suorastaan naurettavaa.
On toki helppo nähdä, mihin nyt vallitseva mielensä pahoittamisen mania perustuu. Kyseessä on Amerikasta tullut instituutio, jota siellä on käytetty pöyristyttävään rahastukseen ja mielipideterroriin, minkä mahdollistaa paikallinen, primitiivinen oikeuslaitos.
Mutta meillähän sellaista ei koskaan voisi tapahtua vai kuinka? Uskokaamme tähän, sillä täysijärkisinähän me voimme tässä maailmassa pysyä vain huumorin avulla ja sitähän meillä on aina riittänyt.
Kuuleman mukaan valtio on nyttemmin palkannut kaksi sotniaa santarmeja vai mitä ne taas olivat, tarkkailemaan internetiä siellä esiintyvän vihapuheen takia. Lakihan ei moista käsitettä tunne ja se on muutenkin ilmeisen avoin loputtomalle manipuloinnille.
Rohkenen joka tapauksessa uskoa, ettei tämä uusi instituutio julkene astua huumorin saralle. Jos se sen tekee, se saa valmistautua kohtaamaan kaikkien tolkun ihmisten pilkkanaurun.

15 kommenttia:

  1. Ns. naisten miehenä joudun valitettavasti syyttämään naisia maamme huumorin invlalidisoimisesta. Tarkemmin sanoen, mitä feministisempi, sen tosikompi. Tuon me huolettomat miehet vielä kestäisimme, mutta ne munattomat miehet, jotka pil.., eiku seksin toivossa mielistelevät näitä seksuaaliestoisia tosikkoja rapauttavat miehisen rintamamme viidennen kolonnan tavoin. Esimerkkeinä vaikka yksi lakanakauppias, ja vihreiden miesten laaja joukko.
    Kun oma huumorintajuttomuus ei riitä antamaan tarpeeksi potkua elämään, nämä oman ahdistuneen elämänsä sankarit kehittivät myötäloukkaantumisen taidon. Se takaa, että loukkaantumisen syitä riittää joka päivälle, parhaalle kaksi.

    VastaaPoista
  2. On hyvä tehdä hieman eroa mielensä pahoittajan ja puolesta loukkaantujan välille.

    Antti Litjan lukemana radiossa päiväpakinat kuulostivat hauskoilta. Elokuva ei juuri naurattanut. Ampui yli.

    Viimeisimmässä kirjassaan oli ainakin yksi kohta, joka antoi ainakin peitetysti olettaa ettei kirjoittaja aivan täysillä ajattele valtavirran mukana.

    Paikkojen käytöstä moneen kertaan siis eräänlaista kiertotaloutta mielensäpahoittaja kuvaa tässä viimeisimmässään Hennalan kasarmia miten siinä majaili ensin venäläinen sotaväki, sitten se oli vankileiri, suomalainen sotaväki ja nyt tiloissa majailevat tyytyväisinä "niitä Kaksoisvirtain maasta kävelleitä porukoita".

    Luin tämän kohdan niin, että onpa kirjailija uskaltanut tarttua arkaan aiheeseen. Ehkä siinä kuitenkin oli huumoria niin paljon, että tiedostavat kriitikot eivät ole vielä ryhtyneet puolestaloukkaantujiksi.

    VastaaPoista
  3. "On toki helppo nähdä, mihin nyt vallitseva mielensä pahoittamisen mania perustuu. Kyseessä on Amerikasta tullut instituutio, jota siellä on käytetty pöyristyttävään rahastukseen ja mielipideterroriin, minkä mahdollistaa paikallinen, primitiivinen oikeuslaitos."

    Ameriikastahan se on tullut, kuten kaikki muukin hyvä. Sikäläisittäin taustalla on tuo meillä ainakin toistaiseksi (Luojan kiitos!) lainsäädännön ulkopuolelle jäänyt, mutta Rapakon takana varsin yleisesti sovellettu punitiivinen vahingonkorvaus. Sen ideana on, että vahingonkorvausta voidaan käyttää myös rangaistuksena (vrt. meikäläinen ns. täyden korvauksen periaate, jossa vahinkoa kärsinyt palautetaan taloudellisesti sellaiseen asemaan ikään kuin ko. vahinkoa ei olisi tapahtunut vähennettynä omavastuun osuudella. Toisin sanoen, vahingonkorvaukseen sisältyy meillä ns. rikastumiskielto, sillä se saattaisi helposti ymmärrettävistä syistä myös houkutella ns. torjuntavastuun laiminlyömiseen tai jopa tahalliseen vahinkotapahtuman aiheuttamiseen.)

    Mutta Amerikassahan kaikki on suurta, joten se on pädettävä kai sitten myös vahingonkorvaussummiin, jotka voivat näin impiwaaran savupirtistä käsin katsottuna nousta kirjaimellisesti tähtitieteellisiin lukemiin. Alunperäinen tarkoitus lienee ollut hyvä, kun pyrkimyksenä on ollut tehostaa kuluttajansuoja- ym lakien vaikuttavuutta ja siten kannustaa elinkeinonharjoittajia tarjoamaan mahdollisimman laadukkaita tuotteita ja palveluja (ja sitä kautta pitää yllä julkista luottamusta ns. markkinoihin, sama idea on myös siellä niin ikään yleisessä ryhmäkanteessa), mutta kuten hyvissä asioissa usein käy, liioittelu on pilannut alkuperäisen idean.

    Kaiken kallistuessa myös vahingonkorvaussummat ovat karanneet järjettömyyksiin, ja käytännön laajentuessa yhä enemmän myös julkiselle sektorille, sielläpäin toiminnanharjoittajat pelkäävät syystäkin vahingonkorvauskanteita, jotka menestyessään saattavat pistää vakavaraiseltakin instanssilta kupin nurin.

    Tästähän tämä sikäläinen "loukkantumishysteriakin" siis osaltaan johtuu, kun yritysten ohella nykyisin sairaalat ja jopa yliopistotkin joutuvat pelkäämään oikeuskanteita, joihin sisältyy luonnollisesti myös vahingonkorvausvaatimus.

    Ja kerran syntynyt kehä ruokkii itse itseään, sillä "common law"-systeemissä nimenomaan aiemmin ratkaistut oikeusjutut määrittelevät monilta osin myös vastaisten oikeusratkaisujen sisällön, jolloin esim. lainsäätäjän tarkoitus eli tuo "lain henki" jää enemmän sivuseikaksi. Ja USA:n lakimiesarmeijoilla ei liene ainakaan niin kerrassa mitään tällaisen vahingonkorvauskäytännön jatkamista vastaan, vaikka hamaan iänkaikkisuuteen... Kyllä töitä riittää.

    Oma kysymyksensä sitten myös lienee siinä, missä määrin tuo punitiivinen vahingonkorvaus on omiaan myös tyydyttämään ihmisen luontaista ressentimenttitaipumusta? Ehkäpä siinä voisi nähdä myös pyrkimystä jonkinlaiseen tulontasaukseen (jota Euroopassa hoidetaan enemmän verotuksen ym. maksujen avulla), vaikkakin yksityisoikeudellista tietä käyttäen. Suurten tuloerojen maassa myös tuontapainen menettely saattaisi hyvinkin houkutella yrityksiin päästä "ryysyistä rikkauksiin", vaikkakin sitten julkisen luottamuksen murentumisen hinnalla.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA ollut alusta asti lakimiesten maa. Tietysti myös briljanttien ja rohkeiden lakimiesten. Mutta 250 vuotta tätä järjestelyä ja tulokset parhaimmillaankin naurettavia. Eivät naurata sitä joka saa 173 vuotta rikoksesta josta Kanadassa selviäisi sakoilla. -jussi n

      Poista
    2. Zbigniew Brzezinski noin parikymmentä vuotta vanhassa kirjassaan (The Great Delusion???) arvioi, että ahne juristikaarti on yksi USA:n suurimmista kansallisista vaaroista.

      Poista
    3. Common law´n tuomioistuinten merkitystä korostavan käytännön taustalla lienee alunperin ollut osaltaan myös rajoittaa lainsäätäjän (so. poliitikkojen) sekä viranomaisten vallankäyttöä, eli on ilmeisesti ajateltu riippumattomien tuomioistuinten olevan vapaimpia erilaisista päivänpoliittisista eturyhmäpyyteistä sekä byrokrattisista ja organisatorisista itseintresseistä. Mahdollisimman riipumatonta oikeuslaitosta on siis pidetty kansalaisten oikeusturvan viimekätisenä takaajana, jonka toimintaan edes valtionpäämies ei voi noin vain puuttua. No pointtinsa kieltämättä tuossakin logiikassa.

      Mutta tällöin lähtökohtana on ollutkin normikansalaisen (luonnollisen henkilön) oikeuksien takaaminen suhteessa valtiovaltaan. Siihen aikaan, kun esim. Yhdysvaltain perustuslaki säädettiin, ei vielä ollut tietoakaan sen kaltaisista, jopa globaalissa mittakaavassa toimivista yhtiökonglomeraateista (so. oikeushenkilöistä), jotka maailmantaloutta nykyjään hallitsevat. Tälläkin lienee ollut oma, eikä suinkaan vähäpätöinen osuutensa amerikkalaisen oikeusjärjestelmän korruptoitumiseen, kun suuryritykset voivat käyttää tuomioistuimia(kin) kallispalkkaisten juristiarmeijoidensa avulla jopa kokonaisten hallitusten painostamiseen. Tämä vaarahan näkyy varsin ilmeisenä myös taannoin käydyissä TTIP-neuvotteluissa. Ja common law´n vaikutukset myös kansalaisten/yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden keskinäisissä, ns. horisontaalisuhteissa saattavat toisinaan saada varsin mielikuvituksellisisa ilmenemismuotoja, joista yhtenä nyt voi tosiaan mainita vaikkapa nuo punitiiviset vahingonkorvauskanteet.

      Tosin sikäläiset "perustajaisät" varoittivat aikanaan varsin viisaasti myös erilaisista plutokratiaan (erityisesti pankkeihin) liittyvistä vaaroista, joista tuo oikeuslaitokseenkin etenevä korruptio ei ole suinkaan niitä vähäisimpiä. Ja kuinka oikeassa tässä olivatkaan nuo viisaat miehet... Mitähän esim. joku Thomas Jefferson mahtaisi tuumata nykypäivän amerikkalaisesta juristeriasta ja sen perustuslaillista tasavaltaa syövyttävästä vaikutuksesta?

      Poista
    4. Todettakoon, että eräs syy ylikorkeisiin vahingonkorvauksiin on puuttuva sosiaaliturva: kun se on huono niin tuotevastuujutuissa pitää korvauksen olla niin suuri, että asianajajan mittavan palkkion jälkeen heenkilö, joka on viallisen laitteen invalidisoima elää korvauksella loppuikänsä. Meillä tuon hoitaa työkyvyttömyyseläke.

      Poista
  4. Väittävät että reaalisosialismin maissa oli seksi ja huumori parempaa kuin lännessä. Tiedä häntä. Oliko se nyt Martti Puukko vai kuka joka kertoi tapauksen Puolasta 1970-luvun alussa. Joukko opiskelija-aktivisteja oli päättänyt räjäyttää Leninin patsaan. Homma onnistui mutta vain puolittain. Lenin mokoma vai seisomaan yhden jalan varaan. Eipä aikaakaan kun eräänä aamuna oli Leninin kaulaan kiinnitetty kyltti jossa luki:

    "Tänään en voi luokses tulla, toinen jalka vain on mulla."

    VastaaPoista
  5. Pelkäämpä, että olemme kehittymässä paremmaksi loukkaantumisyhteiskunnaksi kuin Neuvostoliitto, missä sentään sallittiin Jerevanin radio. Uskoisin, että vuoden kuluttua vihapuhepoliisien määrä tuplataan ja muutenkin meteliltä kuulostava nykymusiikki latistuu monitoniseksi äänimerkiksi, kun nyt naiset keksivät, että sehän on loukkaus, kun klassisen musiikin säveltäjät kaikki olivat miehiä, eikä Jatkosotakaan sujunut tasa-arvoisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kukaan ei saa loukkaantua, paitsi ne joiden kuuluukin.

      Poista
  6. "Kuuleman mukaan valtio on nyttemmin palkannut kaksi sotniaa santarmeja vai mitä ne taas olivat, tarkkailemaan internetiä siellä esiintyvän vihapuheen takia. Lakihan ei moista käsitettä tunne"

    Hyvänehyvvyystokkii, miekin haluan saada palkkaa vihapuheen paljastamisen saralla. Vihapuhe ei ole mittää muuta kuin vittuilemista. Mutta vittuileminen on venäjäksi kuuleman mukaan хуйня eli kyrpäily. Mitäs nyt tehdään?

    VastaaPoista
  7. Mies löytää vanhan lampun, hieroo sitä. Henki pöllähtää ulos, katsoo ympärilleen, huomaa miehen ja miehn vierellä naisen.

    "Saat kolme toivomusta, mutta puolisosi kaiken tuplana"
    [Edit: Feministinen tai tasa-arvo kateudesta kärsivä henki?]

    Mies: "Haluan auton"

    [Edit: Mies saa perus Toyota Corollan, nainen neliveto maasturin ja Teslan uusimman sähköautomallin. Kertoja on naisvihaaja...?]

    Toinen toivomus: "Haluan talon"
    [Mies saa peruskorjatun rintamamiestalon jossa "man-cave". Nainen saa upouuden kattohuoneiston oopperatalon läheltä ja kivitalon merenrantatontilla laiturin kera. Mieshän ei ymmärrä kulttuuria ja luontoarvoja. Selitys:???]

    "Viimeinen toivomus?", henki.

    Mies: "Hakkaa minun puolikuoliaaksi!"

    [Edit: Mies oli kateellinen naisvihaaja? ]

    Konsteksti eli perussuomeksi 'asiayhteys' jossa witz kerrottu => Ricky Gerwais (=brittihuumoria) Simpons ohjelmassa 1.11.2017. Marge Simposonin kommentti : 'Olipas aika ilkeä tarina' (Marge ei pahoittanut mieltään!)

    VastaaPoista
  8. Pahoitin mieleni "tekoälylle" (=tensorflow):

    Syötin Helsingin tuomiokirkon kuvan, siis sen missä Aleksanterin patsas näkyy etualalla. Tekoälyohjelman 'vitsikäs' vastaus:

    BEST MATCH: mosque (48,64% likely)
    2. BEST MATCH: palace (32,92% likely)
    for image name: helsinki.jpg

    [Edit: Onko tekoälyn/tekijän vitsi? Helsingin häpäisyä? Islamin ihannointia? tms?]

    Pitäisikö huolestua ovatko vihapuhe tekoälyohjelmat samalla "älytasolla"?

    Pelkään/epäilen että myös Vihavaisen blogikirjoitukset syötetty akateemisiin tekoälyohjelmiin opettamaan ohjelmat tunnistamaan sarkastisen älykkäät 'vihapuheet'?
    Parhaillaan määritellään ns paremmissa suvaitsevaisissa piireissä mitkä ajatukset ovat vihapuhetta, mitkä sallittuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On: "Vihavaisen blogikirjoitukset syötetty akateemisiin"

      Pitää olla: "Vihavaisen blogikirjoitukset on syötetty akateemisiin"

      Tämä pikkuvirhe, kieliopillinen pikkuvirhe, todistaa sen, että kirjoittaja on ryssä.

      Poista
  9. ”Kaikki, mikä muissa ärsyttää, auttaa meitä tuntemaan itsemme” — Carl Jung

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.