perjantai 3. marraskuuta 2017

Sanan valvontaa



Sanan valvontaa

Kustaa Gideon Vilkuna julkaisi aikoinaan muistelmakirjan Sanan valvontaa, jossa avomielisesti kertoili sensuurin ja mielipiteenohjailun historiasta. Itse hän oli ollut siinä keskeisesti mukana ja oli itse asiassa vieläkin, vaikka ei välittänyt asiaa mainita.
Kekkosen aikana ei näet enää ollut muodollisia elimiä, joiden tehtävänä olisi ollut mielipiteiden muokkaaminen ja vääräksi ja vihamieliseksi ymmärretyn informaation torjuminen. Ei niitä tarvittu.
Rauhan aikana propagandasodan kuvio olikin epäselvä ja sen rintamat veteen piirretyt. Sota-aikana oli toisin.
Suomen tilanne jatkosodan aikana oli vaikea. Päälle kävi Neuvostoliiton valtava propagandakoneisto, joka tosin enimmäkseen toimi niin ammattitaidottomasti, että sen iskut sattuivat omaan nilkkaan. Pahempaa oli, että sillä oli uskottavampi liittolainen, Englanti.
Kunnianarvoisa BBC oli sekin valjastettu palvelemaan sotaa. Poliittista sodankäyntiä Suomea vastaan hoiti elin nimeltä PWE -Political Warfare Executive. Se määräsi ne rajat, joissa suomenkieliset lähetykset saivat liikkua ja kohdisti tulen milloin mitäkin asiaa tai henkilöä vastaan.
Sen paperit ovat Kew Gardenissa nyt vapaasti luettavissa ja kävin sen aikoinaan itsekin tekemässä. Toiminta oli hyvin aktiivista, määrätietoista ja ammattitaitoista. Bolševistinen tökeryys oli siitä kaukana.
Pahinta oli, että juuri Englantia -eikä Saksaa- suomalainen sivistyneistö, ainakin sen etummainen osa piti esikuvanaan, kuten esimerkiksi vuonna 1937 julkaistusta keskustelukirjasta Pidot Tornissa käy ilmi.
Englannin suuren prestiisin takia moni lienee aivan vilpittömästi uskonut BBC:n viattomuuteen. Itse asiassa se palveli parhaansa mukaan vihollisen eli Suomen lyömistä pois sodasta. Mitä sen jälkeen tapahtuisi ei kiinnostanut sitä pennin vertaa.
Vaikea oli Suomen tilanne poliittisen sodankäynnin rintamalla. Yhtäältä oli Saksa, joka parhaansa mukaan ”signalisoi” maamme tyhmempää russofobista ainesta ja toisaalla Neuvostoliitto, jonka tökerölläkin propagandalla saattoi olla ainakin pelottava ja lamauttava vaikutus, etenkin kun Englanti löi lisää löylyä liittoutuneiden yhteiselle kiukaalle. Etenkin sodan loppuvaiheessa vielä Ruotsikin änkesi mukaan samaan seuraan.
Niinpä Suomi joutui taistelemaan kahdella tai jopa kolmella rintamalla. Oli torjuttava sekä idän että lännen disinformaatiota ja kannettava demokratian lippua tilanteessa, jossa kaksi totalitarismia parhaansa mukaan yritti sitä kiskoa alas ja panetella koko järjestelmää. Paradoksaalisesti myös demokraattiset valtiot sabotoivat toimintaamme.
Kun kansaa rääkättiin nälällä ja sotaväenotoilla, oli oman uskottavuuden ylläpitäminen haastava tehtävä. Demokratia ei ole koskaan houkutellut ihmisiä suurilla lupauksilla toisin kuin totalitarismi ja sen puolustaminen on aina vaatinut varsin korkeaa älyllistä tasoa.
Asian hyväksi vaadittiin myös vastapropagandaa, sensuuria ja mielialojen hoitoa. Valheellisia houkutuksia ja katteettomia lupauksia oli ilma sakeanaan ja ne tehosivat aina joihinkin. Oleellista oli, että suuri enemmistö ja päättävät tahot saatiin pysymään realismin kaidalla tiellä.
Mikäli joku nyt olisi nykyisten lillukanvarsitutkimusten perusteella saanut päähänsä sen kuvitelman, että meilläkin olisi itse asiassa vastuunalaisilla tahoilla kannatettu saksalaista totalitarismia, hänen kannattaa tutustua asioihin paremmin. Valtion tiedotuslaitos piti tehtävänään nimenomaan demokratian turvaamista. Tämä myös kerrottiin julki.
Muuten ei suuria sosialidemokraattisia tai edes maalaisliittolaisia joukkoja olisi saatu sotaponnistelujen taakse. Kyseessä oli reaalipolitiikka, joka turvautui niihin voimiin, joihin voitiin. Valinnanvaraahan oli niukasti, mikäli tällainen understatement sallitaan.
On valitettavaa, että tällaiset perusasiat tuppaavat nykyään hämärtymään, kun etenkin nuoressa polvessa näkyy olevan taipumusta lukea historiaa länsiliittoutuneiden, siis vihollisen, näkökulmasta sen sijaan että ymmärrettäisiin mitä isänmaallisuus aikoinaan merkitsi. Suomen historiaa tulee suomalaisten lukea Suomen näkökulmasta.
Sanan valvonta, sensuuri ja mielipiteiden aktiivinen suuntaaminen esimerkiksi päätoimittajien puhutteluilla ja asiamiesverkostoilla kuuluu sota-ajan poikkeusoloihin. Aikoinaan tätä epädemokraattisten elinten käyttöä demokratian puolustamiseksi nimitettiin demokratuuriksi. Sana taisi olla L.A. Puntilan keksimä.
Tarvitaanko meillä demokratuuria nyt? Uhkaavatko totalitaaristen maiden seireeninlaulut johtaa kansaamme joihinkin tuhoisiin päämääriin? Millaiset keinot ovat hyväksyttäviä ja kohtuullisia niiden torjunnassa?
Suurlähettiläs Hannu Himanen puhuu uudessa kirjassaan poliittisesta sodankäynnistä ja näkee sen lähteenä Venäjän, joka ei ole sitoutunut eurooppalaisiin arvoihin.
Millä tavalla Venäjän propaganda sitten saattaisi vaarantaa järjestelmämme ja kenties myös kansallisen olemassaolomme?
En ole huomannut tähän annettavan mitään järjellistä vastausta. Tuntisivatko suomalaiset houkutusta hankkia meillekin oligarkkien hallitsemat poliittiset käytännöt ja valtiojohdon puheluita tottelevat tuomioistuimet? Miksi? Entä uskovatko he helposti valeuutisia ja niiden takia äänestävät vaaleissa väärin? Kannattavatko he peräti vääriä arvoja, mikäli niitä rajan takaa tyrkytetään? Miksi ne ovat vääriä?
Poliittinen sodankäynti oli sota-ajan poikkeusoloissa todellisuutta ja sillä oli konkreettisia tehtäviä, jotka olivat meidän kannaltamme erittäin vaarallisia. Nyt kuitenkin elämme yleisen käsityksen mukaan syvää rauhan kautta ja sellaisissa oloissa on toimittava normaalien demokraattisten instituutioiden puitteissa.
Vai sodassako me sittenkin olemme? Siihenhän viittaisi se poliisiarmeija, joka nyt on määrätty sanan valvontaa suorittamaan ja ne kurssitukset, jotka mediaväelle vai oliko nyt virkamiehille, on annettu.
Kehitys on huolestuttavaa. Kun enempää sotatilaa kuin esimerkiksi piiritystilaa tai lisätyn suojelun tilaa ei maassamme ole julistettu, täytyy normaalien demokraattisten instituutioiden saada toimia, muuten ne menettävät merkityksensä.
Mikäli niin sanotut eurooppalaiset arvot tai ainakin käytännöt tuntuvat juuri nyt hyvin monista vastenmielisiltä ja jopa suututtavilta, ei asiaa saa kuitata sallimattomaksi millään epädemokraattisilla verukkeilla, kuten vihapuhe tai jopa kiihottaminen kansanryhmää vastaan silloin kun kyse ilmiselvästi on vain mielipiteen ilmaisemisesta.
Mikäli jokin taho puolustaa sellaisia eurooppalaisia arvoja, joita on vuosisadat totuttu pitämään perinteisinä ja hyväksyttävinä, ei käy laatuun, että ne yhtäkkiä leimataan vihollisen propagandaksi, jonka leviämistä vastaan on taisteltava valtiovallan keinoin. Demokratiassa on kaikki mielipiteet hyväksyttävä, jopa demokratian vastustaminenkin.
Maamme saattaa hyvinkin olla valtiona sitoutunut kannattamaan globalismin ideologiaa, mutta se ei saa johtaa siihen, että valtio nyt, rauhan aikana käyttäisi resurssejaan sitä edistääkseen ja sen vastustajia vastaan taistellakseen.
Demokratiassa ja avoimessa yhteiskunnassa tällainen olisi sallimatonta. Se olisi juuri sellaisen administrativnyi resursin käyttämistä, josta Venäjän poliittista elämää on syystä moitittu.
Sanan valvonta on taitolaji, jossa kohtuus on tärkeä tavoite. Suomessa siinä sodan aikana onnistuttiin aika hyvin, vaikka tehtävä oli lähes mahdoton. Kustaa Vilkunan vakuutuksen mukaan maassamme säilyi poikkeuksellisen hyvin lehdistön vapaus aikana, jolloin sitä rajoitettiin kaikkialla.
Olen tässä asiassa taipuvainen uskomaan Kustaa Gideonia aika pitkälle. Meillä on hieno perintö sotien ajata myös tässä asiassa. Vaalikaamme sitä ja vaatikaamme, että valtiovalta pitää sanankäytöstä rauhan aikana näppinsä erossa.
Propagandaa isänmaan ja sen perinnäisen ja enemmistön kannattaman järjestyksen puolesta toki tarvitaan. Kansan on kuitenkin saatava ihan itse päättää, millaisia arvoja se kannattaa ja mihin se uskoo.

16 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus.

    Tässä ollaan aivan asian ytimessä. Käsittämätöntä, miten nopeasti on liu'uttu lähelle DDR-tyyppistä mielipidevalvontaa käsitteillä ja käytännöillä, jotka eivät perustu lakiin.

    Saa sitten nähdä, meneekö tuo mielipidevaino läpi loppuun saakka, vai syntyykö sille vastavoima. Alkaako jotakin kautta taas jytkyttää?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Timolle. Ja nyt pallo niille hölmöille joiden mielestä "länsi tuki Suomea sittenkin sodan aikana". Mistähän tuokin älytön teesi on vedetty ja millä huumorin asteikolla?

    VastaaPoista
  3. Muistaako kukaan sitä kuinka tarkalleen vuosi sitten täällä paukuteltiin kirkonkelloja sen hyväksi ettei Syyrian laillinen hallinto taisi ajettua maan suurimmasta kaupungista Alepposta sinne pesiytynyttä terroristien laumaa ulos? Oli pappia, lukkaria, poliittikkoa ja tulevia presidenttiehdokkaita puolustamassa Al Qaedan oikeuksia niin että vierestä seuraavaa se jo hämmästytti vallan mahdottomasti. Kun kävi sitten niinkuin kävi kirjoitti maan johtava päivälehti murhemielin kuinka "Aleppo murtui" aivan kuin kyseessä olisi ollut Karjalan kannaksen pääasema kesäkuussa 1944.

    VastaaPoista
  4. Tästä menossa olevasta hybridipelleilystä ei ole saatu aikaan edes kunnon pilkkalauluja eikä yksikään kesäteatteri ole harkinnut sitä tiettävästi ensi kesän ohjelmistoonsa. Onkohan huumorintaju ja huumorin tuottamisen kyky kuihtumassa pois Suomesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moinen huumori olisi vihapuhetta, jonka ilmiantamisen jo lapsetkin on valjastettu. Ja vieläpä suoraan valtion toimesta:

      https://www.thl.fi/fi/-/emme-vaikene-nuorille-suunnattu-somekampanja-vihapuhetta-vastaan-alkaa

      Jatkakaamme DDR:n viitoittamalla tiellä.

      Poista
  5. Radio Yle 1 tuli pari viikkoa sitten dokkari jossa väitettiin Yhdysvalloissa tehdyn suunnitelmia asuttaa suomalaiset pakolaiset Alaskaan jos Suomi miehitetään.Suomalaisten olisi pitänyt elää siellä maataloudella. Ajatus syntyi Talvisodan aikana ja oli esillä Jatkosodan aikana .

    Yhdysvallat ymmärsi Suomen asemaa ja kun Ryti oli puhunut suurlähettiläälle että maa aikoo irtautua Saksasta. Tämä oli kehottanut Suomea odottamaan vielä tai maa on tuhon oma. Noiden tietojen mukaan Kylmäsota alkoi jo paljon ennen kuin Saksa oli miehitetty. Sota oli vain poikkeusaika tuossa suhteessa.

    Mutta mistä tulee tämä perverssi halu päästä rypemään saksalaisten kanssa sotasyyllisyydessä. Missä länsi oli kun Talvisota syttyi tai Hitler ja Stalin jakoivat Euroopan.Onko katsottu liikaa Hollywoodvelokuvia ja luettu Kirkeajännityksiä.

    VastaaPoista
  6. Kiinassa ei puhuta globalisaatiosta vaan vahvasta valtiosta jolla on yksi johtaja ja joka hallitsee taloutta. Kiinalaiset näkevät että on vain ajan kysymys koska maa nousee johtoasemaan.

    VastaaPoista
  7. Yleensäkin olen ihmetellyt näiden inokkaiden natomielisten ajatusmaailmaa, siitä kuinka kiiluvasti venäjä oottaa mahollisuutta hyökätä suomeen, venäjälle on eduksi tällänen liittoutumaton vahvan asevelvollisuusarmeijan omaava rajanaapuri, miltta taholta ei tarvi odottaa juurikaan minkäänlaista uhkaa, venäjällä on aivan tarpeeksi rauhattomia etelänaapurreita ja pieni asemahti kiina rajanaaapurinaan.
    Mitä vastaan yleensäki koko nato-nykyään on liittounut? paitsi että sillä taataan amerikkaiselle aseteolisuudelle jatkuvat markkinat ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas kun et tuota tiedä.
      Nato on puolustusliitto.
      Se suojelee jäsenvaltioitaan, ei uhkaa ketään.
      Naton jäsenmaat ovat demokraattisia ja hyvinvoivia, rauhallisia maita.

      Poista
    2. Puolustusliitto taitaa tosipaikan tullen olla propagandaa.
      Venäjän mielestä Nato on sille pahin uhka, ja Suomen liittyminen Natoon lisää huomattavasti sitä uhkaa. Mikään ei osoita, että Venäjä muuten valmistelisi vihamielisyyksiä Suomea kohtaan, joten Nato huonontaa Suomen turvallisuutta.
      Naton jäsenmaat ovat rauhallisia, kun hyökkäykset kohdistetaan muihin maihin, esim. Lähi-idän maihin. USA:n ja Naton aseilla ei viedä demokratiaa ja rauhaa, mutta seurauksena voi olla terrorijärjestöt, Taleban ja Isis, jotka uhkaavat Naton jäsenmaidenkin hyvinvointia.

      Poista
  8. "Englannin suuren prestiisin takia moni lienee aivan vilpittömästi uskonut BBC:n viattomuuteen. Itse asiassa se palveli parhaansa mukaan vihollisen eli Suomen lyömistä pois sodasta. Mitä sen jälkeen tapahtuisi ei kiinnostanut sitä pennin vertaa...
    On valitettavaa, että tällaiset perusasiat tuppaavat nykyään hämärtymään, kun etenkin nuoressa polvessa näkyy olevan taipumusta lukea historiaa länsiliittoutuneiden, siis vihollisen, näkökulmasta sen sijaan että ymmärrettäisiin mitä isänmaallisuus aikoinaan merkitsi. Suomen historiaa tulee suomalaisten lukea Suomen näkökulmasta."

    Siinäpä sitä olisikin ihan riittävästi pohdiskelemista niille, joiden näkemyksen mukaan Suomen sodan jälkeen harjoittamassa reaalipolitiikassa olisi aivan erityinen häpeämisen ja ehtymättömän anteeksipyytelyn aihe. Eihän se reaalipolitiikka kaikkinensa tokikaan mitään kaunista katseltavaa olekaan, mutta on aiheellista muistaa myös ne syyt, jotka ovat siihen johtaneet.

    Ja tässä tapauksessahan aivan vähäinen rooli ei liene myöskään sillä Lännen jo Teheranissa de facto tekemällä ja sittemmin Jaltalla vahvistetussa päätöksessä hylätä Suomi kutakuinkin oman onnensa nojaan järjestämään suhteensa luotettuun Joe-setään niinkuin nyt parhaiten taitavat...

    No, ehkäpä Lännellä oli tuolloin ne omat reaalipoliittiset syynsä toimia niinkuin se toimi, joten eipä siitä nyt sen enempää. Mutta jälkiviisasteleva moralisointi on siltikin vastenmielisen tekopyhää, siitä huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi), että sen harjoittajat lukeutuvat Voittajiin (tai näiden hännystelijöihin), jotka tunnettuun tapaansa myös kirjoittavat historian...

    VastaaPoista
  9. Suomessa ollaan myöhässä "vihapuheen" määrittelyssä.

    Aivan ensimmäiseksi pitää saada ”vihapuhe” määritellyksi niin tarkkaan, että Sipilän hallituksen linjasta poikkeava yhteiskunta-, maahanmuutto- ja EU-kritiikki saadaan yksiselitteisen helposti leimatuksi ”vihapuheeksi”.

    Sen jälkeen saadaan eri mieltä olevien kansalaisten turvat tukittua rikostuomioiden uhalla. Muuten ei onnistu islamisaatiot eikä lukutaidottomien koneinsinöörien kansainvaellukset Suomeen.

    Nyt on kiire herrat Sipilä ja Orpo sekä rouva Risikko (Rusakko?). Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää abouttiarallaa puolitoista vuotta.

    VastaaPoista
  10. Suomella oli jatkosodan aikana vakava propagandaongelma: sodan tavoitteita ei oltu määritelty eikä paluuta rauhaan vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa suunniteltu. Seurauksena jouduttiin odottelemaan kädet ristissä ihmettä tapahtuvaksi, mikä tietenkin kasvatti tyytymättömyyttä ja antoi vihollispropagandalle uskottavuutta.

    Vihavaisen arviot Hannu Himasesta ovat masentavaa luettavaa. Mieleen tulevat dokumenttikokoelmien Zotov ja Orlov, jotka aikoinaan tulkitsivat kaikki Suomen toimenpiteet rauhanvastaisiksi. Toivottavasti Himanen tarjoaa edes jotain vaihtoehtoa ystävällisille suhteille nykyisellä pohjalla.

    VastaaPoista
  11. "Sanan valvontaa"

    "Anonyymi 4. marraskuuta 2017 klo 1.47.
    Puolustusliitto taitaa tosipaikan tullen olla propagandaa... Nato huonontaa Suomen turvallisuutta... USA:n ja Naton aseilla ei viedä demokratiaa ja rauhaa, mutta seurauksena voi olla terrorijärjestöt, Taleban ja Isis."

    Anonyymi 4. marraskuuta 2017 klo 1.47 taitaakin olla taitava/taitamaton kenraaliprofessori vai onko hän professorikenraali. Mene ja tiedä. Taitaviin tapoihin kuulunee itsensäpaljastaminen strategisesti ja taktisesti tärkeän hetken tullen. Suomen presidentin vaalit eivät ole Kilimanjaron takana/не за горами. Mainittu herra/rouva tietää kaiken, esim. sen kuka, missä ja milloin julkaisi sanonnan, että Helsingistä ei pääse tankeilla Berliiniin.

    Tämän lisäksi Mainittu herra/rouva tietää varmasti, että Puolustusliitto «taitaa» tosipaikan tullen olla propagandaa. Siinä tietämyksessä on hivenen/himpun verran epäilystä, mutta ei se tietäjää haittaa.

    Tämän lisäksi Mainittu herra/rouva tietää varmasti, että Nato huonontaa Suomen turvallisuutta. Nato on ollut olemassa jo vuosikymmeniä ja se on koko ajan huonontanut olemassaolollaan Suomen turvallisuutta, kuten kaikki tietävät sen ihan varmasti. Kansainliitto antoi Neuvostoliitolle potkut jäsenyydestään aikoinaan Talvisodan takia. Se siitä.

    Tämän lisäksi Mainittu herra/rouva tietää varmasti, että USA:n ja Naton aseiden seurauksena voivat olla terrorijärjestöt. Toisin sanoen, jos Suomi liittyy Natoon niin kaupantekijäisiksi Suomi saa kimppuunsa Talibanin ja Isisin. Tässä taisikin olla se tärkein itsensäpaljastaminen/ekshibisiotapahtuma eli mainitun herran/rouvan/putinin suora uhkaus Suomelle.

    Ylen tutkimukset Natosta ovat samaa potaskaa kuin Kiurun kommunistisesta perseestä. Venäjää pitää tutkia tuhatvuotisen Venäjän näkökulmasta katsoen eikä Aleksanteri-instituutin Kiuruilun näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Suomi delegoi päätöksenteon Suomen alueen ja sotilaallisten resurssien käytöstä Venäjää vastaan Natolle, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaisi (ainakin Venäjän mielestä), Venäjän on pakko - siis aivan pakko - valmistautua eliminoiman tämä uhka proaktiivisesti. Tämä ei paranna Suomen turvallisuutta, vaan se heikentää sitä rajusti.

      Mutta kun toimitaan Sauli Niinistön & Suomen kansan edustamalla linjalla niin, että Suomen valmius puolustaa itse itseään on hyvä ja että Suomella on hyvät valmiudet vastaanottaa esim. materiaalitukea, ilmatukea, ym. jos sitä tarjotaan, tilanne on niin hyvä kun se voi olla.

      On Nato-maiden erityinen intressi tukea Suomea Venäjää vastaan, jos tänne hyökätään tai uhataan hyökätä. Tämän ei pitäisi olla kovin vaikeaa ymmärtää. Kun Suomi ole Naton jäsen eikä sen asioista päätä Nato, Venäjä voi luottaa siihen, että Suomea eivät muut käytä sen painostamiseen eikä sotatoimien lähtöalustana.

      Näin yksinkertainen on tämä strategia. Eri juttu sitten, jos halutaan olla rintamassa mukana nujertamassa ja "korjaamassa" Venäjä jonkinlaisen ristiretken hengessä (vrt. "demokratia Irakiin", arabikeväät, jne.). Mutta siinä puuhassa meille jäisi vain umpityhmän ja hyväksikäytetyn Sven Tuuvan osa.

      Poista
  12. Meillä tuntuu olevan paljon sellaista väkeä, joka mm. uskoo länsiliittoutuneiden ajaneen ja. Atlantin julistuksen arvoja. No, siinähän tavattiin joka kansalle oikeus valita oma yhteiskuntajärjestelmänsä. Niin, jokainen voi miettiä, että mikä oli liittoutuneiden näkemys vihollistenmaitten oikeuteen valita yhteiskuntajärjestelmänsä...

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.