sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kriisiajan näkökulmia


Tulevaisuus valinkauhassa

Tuleva Suomi. 1918 1. vuosikerta. Edistysseurojen kustannus-OY. Helsinki, 320 s.

Liberaali suomalainen kansalaismielipide oli hätää kärsimässä silloin, kun vanhoilliset piirit kukistetun kapinan jälkeen pyrkivät vyöryttämään politiikkaa takaisin oikealle.
Se argumentti, että yleinen äänioikeus oli saatu liian aikaisin ja tyhmä kansa oli siitä riehaantuneena vienyt maan sisällissodan helvettiin, ei ollut erityisen huono. Monesta se oli jopa vakuuttava.
Mutta itse asiassa Suomen kansan enemmistö ilmeisesti oli kapinaa vastaan. Sen kukistaminen tapahtui kansannousun avulla, sanottiin aikanaan, eikä turhaan. Entäpä jos kapina olisikin tehty aiempia säätyvaltiopäiviä vastaan? Olisiko kansan enemmistö silloin noussut puolustamaan sitä valtaa, jota nuo valtiopäivät edustivat?
Tätä kysyy lehden nimimerkki V.H. arvostellessaan Volter Kilven teosta Kansallista itsetutkistelua. Kansallinen onnettomuus oli päässyt tapahtumaan, mutta kaikkein pahin oli sittenkin vältetty. Suomi oli nyt ensimmäistä kertaan historiansa aikana riippumaton tasavalta.
Tuo asia oli todettu jo itsenäisyysjulistuksessa vuonna 1917, mutta nyt, kun vallassa oli tynkäeduskunta ja lähes puolet kansan valitsemista edustajista oli poissa vallan kahvasta, oli taantumuksella suuri kiusaus pyörittää historian pyörää taaksepäin.
Tämä näkyi kuninkaan valitsemisessa, kunnallislakeihin ehdotetuissa muutoksissa, saksalaissuuntauksessa ja monessa muussa asiassa. Suuri määrä kansalaisia oli vankileireillä, joita ei kyetty kunnolla muonittamaan ja niin edelleen.
Tuleva Suomi kritisoi tiukasti niitä poliitikkoja, jotka poikkeusoloissa ja kansan ääntä vastaamattoman tynkäeduskunnan voimalla käyttivät nyt valtaa.
Hallituksen viaksi luettiin muun muassa pyhän kansallisen velvollisuuden eli Suur-Suomen luomisen ajaminen karille. Hallitus suuntautui Saksaan, mutta Saksa taas oli Venäjän kanssa sopinut, ettei Brest-Litovskin rauhan lisäsopimuksessa, ettei se millään tavalla sekaannu Venäjän ”ja sen eri osien” suhteisiin.
Tulevan Suomen liberaali väki ei toki halunnutkaan Suur-Suomea tai Varankia (Petsamoa) sotilaallisin keinoin, mutta uskoi, että Suomella oli edelliseen selvä ”siveellinen” ja jälkimmäiseen juridinenkin oikeus.
Lehdellä riitti kritisoitavaa noudatetun politiikan suhteen koko vuoden ajan, aina siihen saakka, kun tynkäeduskunnan kuninkaaksi valitsema Friedrich Karl vapautti Suomen velvollisuuksistaan itseään kohtaan.
Tasavaltalaisuus olikin lehden ehdoton ykkösteema. Toinen liittyi kasvatuskysymyksiin. Olivathan lehden keskeiset hahmot Oskari Mantere ja Gunnar Sarva tunnettuja koulumiehiä. Heidän laatimiaan oppikirjojahan minunkin sukupolveni sai lukea vielä 1960-luvulla.
Lehti oli kiinnostunut myös ajan muotiaatteesta, valtiososialismista ja esitteli muiden aatteiden muassa kristillistä sosialismiakin, joka sen kehittelijä kutsui myös kansallissosialismiksi.
Maltillinen sosialidemokraatti Väinö Voionmaa kirjoitti lehden palstoilla Suur-Suomi-kysymyksestä ja muistakin ajankohtaisista teemoista.
Kiinnostavia aiheita käsitteli myös Lauri Sauramo, joka kirjoitti kansanluonteista ja niiden jakaantumisesta eri kategorioihin.
Venäläinen kansanluonne oli hänen siteeraamansa auktoriteetin mukaan itse asiassa etelämaalaista -johtopäätös, jonka monet muutkin ovat kautta aikain tehneet. Suomalaisuudesta hän ei anna selkeätä tuomiota, mutta toteaa meidän olevan liian lähellä tätä kaaoksellista alkuainetta ja valitettavasti länsimainen sivistys, johon me liitymme niin luonteeltamme kuin historialliselta kehitykseltämmekin, on meidän kansassamme ollut aivan liiaksi pinnalla.
Niinpä meidän terveen edistyksemme ehdoton edellytys oli kiinni pitäminen länsimaalaisuudesta, arvostelevasta, lakipohjaisesta historiallisesta kehityksestä, jonka piiriin koko olemuksellamme ja kaikilta edellytyksiltämme kuulumme.
Miten sitten saatoimmekin joutua tuon äskeisen (1918) venäläis-aasialaisen tartunnan valtaan, saattoi jäädä enemmän tai vähemmän käsittämättömäksi.
Joka tapauksessa Sauramon kynästä lähti myös komein ylistys parlamentaariselle laitoksellemme, mitä olen missään nähnyt. Kyseessä oli peräti runo, jonka jokainen säkeistö päättyy kertosäkeeseen:

Ollut yksi on kaikkein ylin:
eduskunta on kansan pää.
Se lämmöllä äidin sylin
elinrientomme yhdistää.

Eiköhän tämä runo tänäkin päivänä soveltuisi eduskunnan juhlahymnin sanoitukseksi? Sitä laulettaisiin aina valtiopäivien avajaisissa ja muina suurina juhlina.
Tässä esimerkiksi kolmas säkeistö:

Niin kortemme yhteen kannamme
niin parhaamme kansalle annamme
nisut kaunasta puhdistamme
Voi sitä, ken kantanut kaunaa on,
eikä alistu alle sen tuomion,
jonka antavi korkeimpamme!
Sillä yksi on kaikkein ylin, jne.

Ja viides eli viimeinen säkeistö:

Miten tuimana taistelu riehuukaan,
ei nousta se saa, ei milloinkaan,
eduskuntamme korkeutta vastaan.
Sitä kansa on kantava kalleinnaan,
ja kansan se turvaa parmaillaan,
kuin äiti vaalivi lastaan.

Yks aina on kaikkein ylin:
eduskunta on kansan pää.
Se lämmöllä äidin sylin
elinrientomme yhdistää.

Se oli kalliisti ostettua viisautta, minkä eduskuntamme nälvijät muistakoot.

20 kommenttia:

  1. Finis Finlandiae 1.1.1995. Hillotolpat ja laiskanvirat ovat tilalla. Ehdotan rajaa Kymijokea pitkin Salpausselille, ja siitä edelleen Mälarenia ja sitten noin E 16:a pitkin Norjan rajalle. Eteläpuolelle jäävästä Paskastanista ei sitten tarvitse enempää välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas kerran: höpö höpö: maailmassa, jossa on mahtavat USA ja Kiina, Eurooppa voi vain yhdistyä taikka muuttua "itsenäisten" pikkuvaltioiden - joiksi luen myös Saksan ja Ranskan - siirtomaiksi. Suomen osa on, kuten ennenkin historiassa, seurata tuota yleistä kehitystä taikka muuttua Pohjois-Koreaksi.

      Poista
    2. Eiköhän se ole se ja sama onko se diktatuuri Brysselissä, Moskovassa, Pekingissä vai Washingtonissa?
      Tosin Eu:lla ei ole sitä sotilaallista voimaa.

      Poista
    3. Eiköhän se ole se ja sama onko se diktatuuri Brysselissä, Moskovassa, Pekingissä vai Washingtonissa?"

      Noinhan se on. EU on noista vaihtoehdoista heikoin ja sekavin. Ja siksi vaarallinen.

      Itse olen sitä mieltä, että päätösvaltaansa ei kannata delegoida muille ennakoiden ja punaposkisen utopian pohjalta, vaan vasta pakon edessä, jos sittenkään.

      Taitava ja pieni voi luovia pitkään isojen välimaastossa. Juuri kuten Suomi on tähän saakka toiminut (siis ennen näitä Saksalle antautujia).

      Poista
  2. Takaisin luontoon
    El pueblo unido jamais sera vendico. Kansanyhteisölle kuuluva ylin valtiovalta, suvereniteetti,on yhtä luovuttamaton, kuin se on jakamaton ja häviämätön.

    Hallitus (hallinto) on kansan yleistahdon palvelija. Hallitus voi olla kansanvaltainen, ylimysvaltainen tai yksinvaltainen.

    Jos se unohtaa valtuuksiensa antajan (pomonsa), se löytää tiukan paikan tullen itsensä ja regiiminsä hirsipuusta (tai vast.).

    Kansan päät voivat hetken olla löysässä, mutta viimeiset irtoavat päät kuuluvat kansan yleistahdon pettäneille.

    Tämä toimii lännestä itään ja pohjoisesta etelään.

    Memento mori. Pimeimmässä Afrikassa,Kamputseassa,Chilessä, Amerikassa,Venäjällä, Kiinassa ja vaikka mitä Abendlandiassa, Ueberalles, kansan yleistahto lopulta "voittaa". No voitti Pyrroskin.

    Vox populi, vox Dei. Suomessakin virkamiehistö ja kansan valitsemat edusmiehet (kaikella kunnioituksella naisetkin) joskus unohtavat perusasiat. Rousseaulle syvään pokaten.
    Topor

    VastaaPoista
  3. Yksi intergraatiokehityskoordinaation kokemusasiantuntija ei sinänsä ole kuin ehkä joku 60k€/kk kuluineen. Tietysti heillä pitää olla oheispalvelujakin, mutta ehkä jaettuja, vaikkapa tasa-arvovaravastaavan erityissosiaalikuraattorin kanssa.

    Tällaisia on aivan käsittämättömän paljon. Jokainen niistä antaa huonelihana toimijalleen mahdollisuuden miellyttävään ja helppoon tiedostavaan ilmastoelämään. Epäilemättä kyseiset parasiitit aivan vilpittömästi uskovat maailman olevan juuri niin kuin kuuluukin. Monet heistä voivat olla jopa herttaisia ja miellyttäviä ihmisiäkin, vaikka aivan yhtä monet selvästikin ovat kaikkea muuta.

    Mutta väliäkös tuolla. Raha ja finanssit ovat jo kauan sitten erkaantuneet jonnekin täysin omaan todellisuuteensa. Olemassa olevalla finanssikuplalla ilmeisesti voitaisiin ostaa koko maapallo muutamaankin kertaan, mutta kukaan ei halua ostaa sitä. Mitäpä hän sillä tekisi? Jos Fed lopultakin lyö sen kuuluisan ziljoonan dollarin kolikkonsa, kuka ottaisi sen vastaan? Väistämätön ja myöskin ainoa ratkaisu on hyperinflaationapin painaminen. Sen jälkeen ongelmaksi jääkin olemassa olevan reaaliomaisuuden hallitseminen . Siellä piikkilangan vieressä pitäisi sitten ihan oikeasti olla joku fyysinen toimija vahtimassa, että nauriita ei varasteta siitä halmeesta, jonka omistajaksi on jossain merkitty Rat & Leech Estates ltd, vaikka kukaan ei sähkön puutteessa olekaan asiaa voinut moneen vuoteen varmistaa. Tai ei ole viitsinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Raha ja finanssit ovat jo kauan sitten erkaantuneet jonnekin täysin omaan todellisuuteensa....Sen jälkeen ongelmaksi jääkin olemassa olevan reaaliomaisuudenhallitseminen." 

      Tässä taas olet täysin oikeassa: finanssikapitalismi päätyy kuplan puhkeamiseen, kun yleinen usko paperilappuihin tai bittivaroihin päättyy. Sen jälkeen vain realiomaisuus ratkaisee. Sen hallinnointikin onnistuu niin kauan kuin on nälkäisiä ja työttömiä rivimiehiksi ja toimivia ase- ja ammustehtaita. Tuollaisissa oloissa ns ihmis- ja kansalaisoikeudet voivat jäädä heikoiksi, mutta kyllä enemmistö vaihtaa ne seuraavaan ateriaan.

      Poista
  4. Eihän kukaan oikeasti kuvittelekaan, että todella suuria velkoja koskaan maksettaisiin. Kaikki tietävät sen. Niitä ei pysty maksamaan. Niinpä säästäväisyys ja talouskuri ovat suurta järjettömyyttä. Velattomuus on tässä mittaluokassa pelkkää tyhmyyttä.
    On vain pidettävä huoli siitä, ettei mitenkään silmiinpistävästi erotu joukosta, ellei sitten ole liian suuri kaatumaan. Velanotossa kannattaa pyrkiä samaan kuin reaalisosialismissa kättentaputuksilla. Täytyy pitää huoli siitä, että taputtaa ehkä hivenen keskimääräistä kauemmin. Joukosta ei saa erottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Velattomuus on tässä mittaluokassa pelkkää tyhmyyttä."

      Niin, kun seuraan vanhojen kulttuurikansojen Kreikan ja Italian edesottamuksia kysyn itseltäni kumpi meistä onkaan tyhmiä ne vai me. Eihän niitä valtionvelkoja olekaan tarkoitus maksaa pois, korot vaan ja jos BKT kasvaa se hoitaa pääoman.

      Poista
    2. Ei se BKT mitään hoida.
      Velka on siinä mielessä ikävä asia, että sillä voi kätevästi kiristää. Tämä onkin sen ainoa varjopuoli. Tässä mielessä Venäjä on aika vahvoilla.
      Ja pikkuvelallisten kiristäminenhän se aivan tuottoisaa onkin. Epäilenpä erään lyhytikäiseksi jääneen hallituspuolueen syntyneenkinosaksi juuri tämän kautta. "Veli hyvä, nyt minäkin olen sijoittanut tähän yhteiseen projektiin niin paljon, etten välttämättä enää pysty suoriutumaan takausvelvoitteistani edes Sinun asuntolainaasi kohtaan. Ymmärräthän toki, että jos hallituksemme nyt kaatuu, minun on pakko arvioida vastuitteniasemaa uudestaan. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, hyvä veli. Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun."

      Poista
  5. "Liberaali"

    Liberaali-käsitteen synonyymi on pizdoraali.

    VastaaPoista
  6. "Kriisiajan näkökulmia"

    Kun puhutaan Marxin-Engelsin-Leninin-Stalinin-Brezhnevin-Putinin Venäjästä, niin ei voi sanoa mitään muuta kuin "Ой, ой, ой, в жопе гной". Peräpukamat on vaikea asia.

    VastaaPoista
  7. "Kriisiajan näkökulmia"

    Joku on aikoinaan sanonut, että Putin ei ole tästä maailmasta. Se on totta. Putin on Pahan Valtakunnan Maailmasta.

    VastaaPoista
  8. "Kriisiajan näkökulmia"

    Tämän päivän Moskovan TV-uutisissa oli (ihme ja kumma!/erittäin suuri ihme ja kumma!/itseasiassa maailmanlaajuinen ihme ja kumma) herra presidentti Putinin erittäin pitkäaikainen ripulipuhe Gruuzian/Georgian asioista. Putinin ripulipuheessa jäi tietysti mainitsematta tärkein historiallinen asia.

    Venäjän ryssäläinen imperiumi harrasti Venäjän alueella asuvien kansojen russifikaatiota/venäläistämistä. Gruuzian Abhaazien kansalle oli aikoinaan luotu kirjakieli kyrillisellä pohjalla. Salaisuuden koko merkitys on siinä, että abhaazien kirjakielen kaikki substantiivit alkoivat a-kirjaimella. Kirjasto on абиблиотека, ravintola on аресторан, kauppa on амагазин, jne. auniversitet, jne. agovno, jne. Kielisanakirjat pitäisivät löytä kaikista itseään arvostavista kansainvälisistä kirjastoista/abibliotekoista.

    Kuuluisa stalinistinen "kielitiedemies" Bubrih oli luonut myös aikoinaan karjalan kirjakielen, kyrillisellä kirjaimistolla. Talvisodan tarkoituksena oli luoda Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Tämän Neuvostotasavalan virallisina valtiokielinä piti olla Bubrihin karjala ja Otto Wille Kuusisen proletaarinen suomi.

    Putin saa ripuloida niin paljon kuin kehtaa, mutta maailma ei ole enää tyhmä. Enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Putin saa ripuloida"

      Putin saa ripuloida politiikkaansa. Tarkoituksena tietenkin piilottaa Gruuzian/Abhazian/Adzharian ym., selän taakse 14 amiraalin ruumiit valtameren pohjlle. Ne ovat nyt maailman näyttämöllä.

      Poista
    2. "Bubrihin karjala"

      Ainoastaan asiantuntijat tietävät että Stalinin Bubrihin luoma ns. karjalan kieli oli sanastoltaan lähes 90%:sti venäläistä sanastoa.

      Poista
    3. Bubrih vangittiin syytettynä siitä, että keinotekoisesti etäännytti karjalaa venäjästä. Sen jälkeen alettiin käyttää niin paljon venäläisiä sanoja kuin mahdollista.

      Poista
  9. Mutta jospa nyt tällä sivulla yritettäisiin pysyä aiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan!

      Yksi tapa siihen on, että kommentti aloitetaan tekstilainauksella BLOGIN tekstistä sekä muistetaan, että komenttien ei ole tarkoitus olla muisteläiskätestejä ("mitä mielikuvia tämä teissä herättää").

      Totuuden nimessä on kuitenkin muistettava, että useimpiin somen tiloihin nähden keskustelu tässä blogissa yleensä harvinaisen asiallista.

      Poista
  10. "pysyä aiheessa."

    Kaikista nykyaiheista tärkein lienee se, että nato on kuin pitkä mato.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.