Tarusankari Itämerellä
C.S. Forester Kommodori Hornblower. Suomentanut K.M.
Wallenius. Otava 1948, 346 s.
C.S. Foresterin Hornblower-sarja oli meilläkin aikoinaan
hyvin suosittu ja luulen 50-luvulla lukeneeni sen useimmat osat.
Kirja on
tietenkin fantasiaa ja yhtä täynnä brittiläistä patrioottisuutta kuin Korkeajännityssarjan Battler Britton-
vihkoset. Siitä huolimatta se tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa, koska kirjoittaja
on varsin huolellisesti pohtinut kaikkia niitä ongelmia, joita tuon ajan
purjelaivan päällikkö joutui ottamaan huomioon.
Hornblower on hieman samanlainen
kummitus menneisyyden todellisten ihmisten joukossa kuin Waltarin Mikael Karvajalka tai Sinuhe. Tässä tapauksessa vain liikutaan
varsin lähellä nykyaikaa.
Hieman oudolta
tuntuu, että sankari on Marlboroughin herttuan lanko ja kohtaa huomattavan
määrän todella eläneitä ihmisiä. Hänen suorituksensa sitä paitsi ovat niin
merkittäviä, että ne kukaties jopa määräävät historian kulkua.
Tässä niteessä
hän saa Ruotsin liittymään Napoleonin vastustajiin ja onnistuu auttamaan Riian
puolustajia pitämään pintansa niin kauan, että Napoleon kärsii katastrofin
Moskovan-retkellään. Pietari välttääkin siten hyökkäysvaaran, mistä saanemme
kiittää aitoenglantilaista, vaatimatonta sankariamme.
Kirjallinen
vapaus ulottuu myös Aleksanterin ja Bernadotten tapaamiseen vuonna 1812, joka
tunnetusti tapahtui Turussa. Forester on sijoittanut sen Pietarhoviin, joka
tarjoaa komeammat puitteet.
Kirjassa
seikkailee myös muuan suomalainen ja kiinnostavaa kyllä, sankari huomauttaa
heti, että sitä asiaa olisi parempi olla sanomatta miehistölle. Suomalaisia
nimittäin pidettiin noitina, joilla oli laivoissa vaarallisen, huonoa onnea
mahdollisesti tuottavan henkilön maine.
Tämä tuokin
mieleen Jack Londonin Elsinoren kapinan,
jossa suomalaista kirvesmiestä pidetään huonon onnen tuojana ja hänet heitetään
yli laidan jossakin Kap Hornin tienoilla.
Tämä suomalainen
on tulkki, poliglotti, joka oli joutunut lähtemään Suomesta ja kantaa kaunaa
Aleksanterille, joka oli valloittanut hänen isänmaansa. Tyyppihän ei ole kovin
todennäköinen, mutta historiassa on paljonkin myös epätodennäköistä.
Suomalainen
yrittää jopa Aleksanterin murhaamista ja on tätä varten ottanut luvatta
käyttöönsä kommodorin aarteen, nallilukkoisen rihlatun pistoolin, jolla tihutyö
olisi varmasti onnistunut, ellei kommodorin miekka olisi ehtinyt pelastaa
keisaria. Suomalainen lähetetään Englantiin ja hirtetään siellä.
Viihdettähän
nämä Hornblowerit ovat ja aika hyvää sellaista ovatkin. Keasämökin kirjayllyyn
40-luvun nidotut kirjat sopivat kuin nenä päähän. Tekijä on joka tapauksessa
tutustunut aikakauden historiaan sangen hyvin ja osaa vaikuttavasti kuvata
purjehduksen arkea ja juhlaa ja entisajan taisteluiden kaameutta, jota
lääkärien toiminta tuskin edes lievitti.
Kääntäjä on
kenraali Kurt Martti Wallenius, joka Ståhlbergin kyydityksen vuoksi aikoinaan
joutui sivuraiteelle ja ryhtyi kirjailijaksi. Työ on sujuvaa,
mutta todettavissa on puutteellinen Venäjän tuntemus, mikä ilmenee
terminologiassa ja englantilaisen translitteroinnin käytössä.
Igor Panarinin Hybridisodat kirjan keskeisenä juonena on esittää juuri Britannia ikiaikaisena Venäjän vihollisena.
VastaaPoistaPanarin kutsuu tuota,glbalisaatin ilmenemismuotoa Lontoolaisuudeksi, missä kassaritaustaiset käyttävät taloudellistaa valtaa,mielensämukaan ympäri maailmaa,jopa siten että vasta nyt Trumpin toimesta Yhdysvallat yrittää rimpuilla itsensä irti tuosta taloudellisesta viitekehyksestä.
Trumpsiis edustaa Panarinin mukaan kansallista yrittäjävetoista amerikkalaista kapitalismia.
Britannialla näyttäisi olevan nykyisin itsestään erittäin suuret luulot,tai jillakin sikäläisillä, mielipiteitä muokkaavilla tahoilla,joiden yksi pitkäaikainen asiamies nykyinen pääministeri on.
"sankari on Marlboroughin herttuan lanko"
VastaaPoistaKorjaus: Napoleonin Waterloossa lyöneen Wellingtonin herttuan Arthur Wellesleyn.
No totta Mooses.
PoistaKurt Wallenius oli mainio eräkirjailija, jonka teosten teho toimivat yhä. Itse nautin juuri äsken näistä kirjoista: "Miesten meri" ja "Vanhat kalajumalat". Upeata kieltä ja hienoja kuvauksia pohjoisesta luonnosta. http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/256410-miesten-meri-1952
VastaaPoista”todettavissa on puutteellinen Venäjän tuntemus”
VastaaPoistaKuten tunnettua Venäjä on täydellinen poliisivaltio. Kaikki poliisivaltiota vastustaneet ovat joko tapettu taikka vankiloissa, taikka heidän asuntojaan on pengottu hullin mullisiksi, jne. Rahakkaat olivat jo aikoja sitten paenneet Länteen.
Venäjä on nykyään täydellinen poliisivaltio, koska venäläinen ”intelligentsija” suunnitteli sitä jo 1700-luvun lopulla teoksessa Русская правда (Venäläinen laki). Sen jälkeen tätä suunnitelmaa toteutettiin yli 200 vuotta.
Venäläinen idea ei ole vielä kuitenkaan täydellinen. Tullakseen täydelliseksi sen pitää levittäytyä koko maailmaan, kuten ”proletaarinen maailmanvallankumous” aikoinaan. Kaikkiin maailman kolkkiin. Proletaarisen propagandan asemesta nykyään käytetään rikollisliigoja.
Itä-Ukrainan Venäjän miehitetyiltä alueilta, Donesk/Luhansk, lähetetään rikollisliigoja Ukrainan Donetskin ja Luhanskin passeilla mm. Tshekinmaahan varastamaan, ryöväämään, mukiloimaan, pelottelemaan, jne. Donetskiin ja Luhanskiin lähetettiin/värvättiin aikoinaan, 2014, rikollisia Venäjän vankiloista sotimaan ukrainalaisia vastaan.
Suomessakin on viime aikoina ollut mestarillisesti suoritettuja arvotavaroiden varkauksia.
Ei ole mikään ihme, että Putin tunkee itseään Pariisiin vähän ennen G-7 maiden kokousta. Viesti on selvä: Venäjä suojelee teitä rikollisliigoilta, jos maksatte meille suojelurahoja.
Ei ole mikään ihme, että Suomessa Venäjän tutkimus on pääosin ollut aina KGB:n/taistolaisten käsissä.
Parikin kuusikymppistä kaveriani on yhtäkkiä tänä kesänä keksinyt ruveta lukemaan Hornblower-sarjaa. Itselleni Forester on aina ollut vain se kolmas kuuluisa kirjailija, joka kävi samaa koulua kuin Raymond Chandler ja P.G. Wodehouse, mutta katsotaan, jos kesät tästä vielä lämpenevät.
VastaaPoista