Lounaspussit
Venäjän armeija oli aikoinaan
kuuluisa siitä, että sen miehet tulivat vähällä toimeen. Heille tarvitsi jakaa
vain pari unssia jauhoja päivässä ja siitä he sitten kehittivät syötävää.
Tulen eli tässä tapauksessa nuotion
käyttö oli tietenkin aina tarpeellista, vain sillä tavallahan syntyi helposti
myös oikeita herkkuja, kuten muistamme Sodan
ja rauhan kapteeni Tušinin aiheellisesti todenneen
antaessaan Pierrelle tuhkassa paistettuja perunoita, joiden päälle oli
ripoteltu suolaa.
Armeijan huolto on tietenkin sen
toiminnan välttämätön tukijalka. Mikäli joukoilla on tapana kylvää joka päivä junalasteittain
luoteja ja kranaatteja viidakkoon enempiä tähtäilemättä ja nauttia vaihtelevia
useamman ruokalajin aterioita, tarvitsee jo, sanokaamme, yksi divisioona
valtavan organisaation, jotta tällaisen porukan eläminen voitaisiin turvata
edes ravinnon ja ampumatarvikkeiden osalta.
Yhdessä päivässä menee helposti
kymmeniä tonneja pelkkää ruokaa ja juomaa. Tämä rajoittaa vakavasti moisen
yhtymän manööverikykyä.
Mutta entäpä, elleivät soturit
saakaan päivittäistä jäätelöään tai cokistaan, oluesta puhumatta? Silloin väki
alkaa nurista ja sen suorituskyky laskee, saattaapa kärsiä luotettavuuskin.
Suomen armeija pärjäsi aikoinaan
tarvittaessa jopa sellupuurolla,
kuten Tuntemattomassa todistetaan, mutta kylläpä sen takia lienee sielunvihollisen
nimikin usein mainittu. Kristityn armeijamme moraali ja otollisuus vaarantuivat
varmaan samalla arveluttavasti.
Tyypillisempää lienee ollut, että
jouduttiin järsimään vanikkaa eli näkkäriä
ja särpimään vettä palan painikkeeksi. Jos vesi on kunnollista, pärjää näinkin
useita päiviä. Ja jopa alkaa leipäkin maistua.
Mutta se oli ennen se.
Nyt on tytöille ja pojille jaettu
joissakin tapauksissa lounaspussit, joissa on pelkkää kuivaa muonaa, joka on
syötävä kylmänä.
Luulen, että idea on sinänsä hyvä,
mutta jätetty puoliväliin. Kuten Sulkavan soudussa houkuttelee vain se pitkä
matka, 60 kilometriä, koska vasta se näyttää, mitä tiukan paikan tullen pystyy
tekemään, niin myös soturinplanttujen pitäisi joskus kokeilla vaikkapa viikon
eräelämää pelkän näkkärin voimin. Olisi, mistä kertoa.
Joskus voisi komppaniaa kohti antaa
palkinnoksi kilon läskiä hyvästä suorituksesta. Luulen, ettei siitä kieltäydyttäisi.
Hyvin ohuesti siveltynäkin se särvittää niin, kuten kerrotaan.
Mutta miksi ihmeessä pakotettaisiin
nuoria syömään nimenomaan kylmää ruokaa? Onko kyse siitä, ettei heidän
kuitenkaan uskota kykenevän sitä lämmittämään ainakaan eräoloissa? Vai eikö
tulentekoa uskalla antaa asevelvollisille edes kantahenkilökunnan valvonnassa? Vai
onko tuo armeijan huoltoporras vain niin lahjaton, ettei osaa muita
vaihtoehtoja kuvitella?
Satun tietämään, että Venäjän
armeijassa ns. kuiva-annokseen kuuluu myös päivittäin pari lämmitettävää ruokaa,
jotka on pakattu kissanruokapurkkia muistuttavaan paksuun folioastiaan.
Lisäksi annoslaatikossa on veden-
ja myrskynkestäviä tulitikkuja ja muutama spriitabletti. Kun halutaan lämmintä
ruokaa, sytytetään spriitabletti pellistä väännettävän pienen telineen alle ja
kas, parissa minuutissa on valmiina höyryävä ja maukas stroganoff tai vastaava.
Myös kahvia ja teetä runsaan sokerin kera on tarjolla.
Venäjän armeijan ruokahuollosta
vastaava kenraali kehui AiF-lehdessä taannoin,
että heillä on maailman parhaat annokset, joissa kaloreitakin on peräti neljä
tuhatta. Sillä jo syöksyy kerran jos toisenkin.
Koko sotilaan päivittäinen
kuiva-annos eli suhoi pojok taitaa
painaa pari kiloa ja siitä vielä puuttuu vesi. Niinpä vanhanaikainen divisioona
haukkaa sellaisia jo parinkymmenen tonnin verran eli usean rekkakuorman edestä
päivässä.
Eikä niitä sotilaista uskalla
lätäköstäkään juottaa, joten tuohon voidaan lisätä vielä kymmenen tonnia vettä.
Tosin kuiva-annoksessa on vedenpuhdistustabletteja, mutta eivät nekään
ihmeisiin pysty.
Aikoihin on siis eletty kapteeni Tušinin
ja hänen aseveljiensä päivistä. Pullamössöpoikiahan siellä naapurissa taitaakin
olla.
Tämä liukas tie näyttää Venäjän armeijalle alkaneen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin se sai kenttäkeittiöt. Tämä oli tärkeä innovaatio ja keisari Wilhelm II kertoo muistelmissaan, että hän huolehti sen saamisesta käyttöön myös Saksan armeijassa.
Tämä liukas tie näyttää Venäjän armeijalle alkaneen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin se sai kenttäkeittiöt. Tämä oli tärkeä innovaatio ja keisari Wilhelm II kertoo muistelmissaan, että hän huolehti sen saamisesta käyttöön myös Saksan armeijassa.
Mukavaahan se lämmin ruoka on ja
sen päivittäinen saanti varmasti vaikuttaa myös mielialaan. Mutta siinä oikeassa
sodassahan pyritään puolin ja toisin tuhoamaan kaikki mahdollinen, mukaan
lukien ja jopa aivan erityisesti vastustajan huolto.
Kun siinä sitten ollaan tyhjien
käsien kanssa ilman annospusseja ja kuiva-annoksia, niin mahtanee tulla monelle
jo kiukun kyynel silmään ja saattaa yllättää myös paniikki: kestämmekö me tätä?
On siis tervettä kehitystä, että sotilaskoulutuksessa
luodaan valmiuksia tulla toimeen pelkillä sipseillä ja suklaalla. Mutta ne
taitaa monella aikamme nörtillä jo olla muutenkin. Mutta luulen, että ainakin päivittäinen
cokis on mieliala- ja imagosyistä
välttämätön. Senhän myös Suomen armeija varmaan ytmmärtää.
Missä määrin oma kieli on piristänyt virolaisten silmin nähden elpynyttä elinvoimaa Suomi-poikien mussuttaessa kenttämuonaansa, siitä ei ainakaan HS eikä Yle anna lukijoille pohdittavaa. Digiajan ammattilaisten Natoonkin Viro liittyi helposti, koska omaa puskajussien armeijaa ei ollut painolastina.
VastaaPoistaTiedäpä häntä. Onkos komentokieli sielläkin englanti kuten Gruusiassa?
PoistaKyllä ammattilaisten eli kondottierien operatiivinen ketteryys on aina herättänyt ihailuani. Mogadishusta ja Libanonistakin lähdettiin, että huiskista vain. Toisaalta monessa muussa paikassa ollaan näemmä jumissa saamatta aikaan muuta kuin seknaannuksen jatkumista.
Sipsit kasvattavat oolantilaisten, ja suklaat fasujen elinvoimaa.
Poista"Mukavaahan se lämmin ruoka on ja sen päivittäinen saanti varmasti vaikuttaa myös mielialaan."
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, että nimenomaisesti talviolosuhteissa lämmin ruoka on merkittävä toimintakykyyn vaikuttava seikka: se vähentää ruumiin tarvetta lämmittää kylmä muona ja päin vastoin tukee ruumiin omaa lämmöntuotantoa; eräretkeilijät tietävät, että ruumiin kylmettyminen vaikuttaa paljon myös henkisiin toimintoihin ja passivoi.
Kirjassa "Puna-armeija Stalinin tentissä" muuten mainitaan, että armeijalle oli kehitetty viljasta (ohra/hirssi?) pala, johon tarvitsi lisätä vain kiehuvaa vettä niin tuloksena oli lämmin puurontapainen.
"yksi divisioona valtavan organisaation, jotta tällaisen porukan eläminen voitaisiin turvata edes ravinnon ja ampumatarvikkeiden osalta."
VastaaPoistaJo Vietnamin sodan aikaan taisi olla jenkeissä niin, että yhtä taistelevaa etulinjan miestä kohti oli kymmenen "töpinän" miestä. Tällä en kuitenkaan halua halventaa huoltoa: ilman sitä armeija muuttuu järjestäytymättömäksi asemiesjoukkioksi.
Trattoria pitkä pallea
VastaaPoistaSuomen ja Karjalankin metsäisissä maastoissa kuusen kuivista alaoksista saadaan nopeasti savuamaton kuuma nuotio, jonka yllä römpsässä nopeasti pihisee sumppi, tai lumesta tai vedestä hygienisoitu ruokavesi. Vanikkakin siinä nopeita hiilihydraattejaan jakaa. Erityisesti jos päälle sattuu saamaan pitkävaikutteista energiaa tuottavaa Wilsonin( vai mikä se amerikkalainen sikarotu oli)oli) pintaa. Vesi ihan herahtaa kielelle.
topor
"Wilsonin( vai mikä se amerikkalainen sikarotu oli)oli) pintaa."
PoistaEi muuten Wilsoni ollut sikarotu vaan USA:n presidentti Woodrow Wilson, joka lähetti Eurooppaan hätäapua, mm läskiä, jonka ravintoarvo vielä tuolloin ymmärrettiin.
Avataan toinen rintama veistelivät puna-armeijalaiset kun amerikkalaista säilyketölkkiä aukoivat
VastaaPoistaIhmetyttää näissä annosmuonissa rasvaisen kestomakkaran puute. Noissa etenkin eteläisen Euroopan kestomakkaroissa on pienessä paketissa pirusti pitkäkestoista energiaa. Kannattaa muistaa, että rasva on yli 2 kertaa energiatehokkaampaa kuin proteiini tai hiilihydraatti.
VastaaPoistaVenäläisillä on pakkauksessa silavaa, sitä voi panna keksin päälle.
VastaaPoista