Gourmandise

Poliisiasia?

Eilisen hesarissa muuan lääkäri esitti, että lihavuutta alettaisiin torjua laeilla ja säädöksillä.

Asia on ymmärrettävä ja on ollut monta kertaa mielessäni. Etenkin Amerikan-matkoilla on joskus törmännyt olentoihin, jotka näyttävät suorastaan kuuluvan johonkin toiseen lajiin. Sana elefanttitauti tulee silloin mieleen.

Tässä mainitussa jutussa ehdotetaan veroa energiatiheille elintarvikkeille, kuten sipseille, makeisille ja makeille virvoitusjuomille, mikä kuulostaa yhtä erikoiselta kuin luonnolliselta.

Aikoinaan kai tupakkaa verotettiin myös sen nikotiinipitoisuuden mukaan, mikä oli myös epätoivoinen ratkaisu. Ainahan jokainen nikotinisti saattoi sitten polttaa vastaavasti enemmän.

Jos halusi kunnon henkoset, voi aina napsauttaa filtterin pois ja kiskaista kunnolla henkeen. Ellei sekään auttanut, voi ottaa piipun ja mielellään vielä laajakoppaisen. Jopahan tuli vastinetta rahalle. Valtio ei ollut älynnyt verottaa piippuja niiden kaliiperin mukaan ja sitä paitsi jokaisella piippumiehellä on pora, jolla palotilaa laajennetaan tai ainakin pidetään sen supistuminen kurissa.

On mahdollista, että tuon jutun kirjoittaja on havainnut kalorinälkäisten potilaidensa nauttivan erityisesti siitä sokerihumalasta (?), jonka äkillinen makean virvoitusjuoman kiekaisu antaa. Vastaavastihan hiilihappopitoinen alkoholi antaa miellyttävän täräyksen, kun se imeytyy äkkiä vereen, esimerkiksi samppanja tai olut ja erityisesti nestevajauksen tilassa.

Maallikko kyllä kuvittelee, että se, jolla on kalorinpuutteen aiheuttama nälkä, löytää kyllä konstin syödä ja juoda kyllikseen, maksoi mitä maksoi.

Mitä taas tulee noihin kevytelintarvikkeisiin, ovat ne valitettavasti enimmäkseen sellaista puppua, että niiden syöminen kylläisyyteen asti on enemminkin rangaistus kuin palkitseva toimitus. Laihduttaako tämä kidutus oikeasti, on minusta vielä todistamatta.

Kun leipään pannaan puolet jotakin purua, sen päälle emulsiota, joka on enimmäkseen ilmaa ja vettä ja kaiken kruunaa kumimainen juustonpala, on surkein mahdollinen tapa tyydyttää nälkäänsä löytynyt. Hinta kyllä yleensä on ollut vähintään sama kuin kunnon tavaralla.

Jokainen vanhempi ihminen muistaa vielä, miten juustopaketissa ennen luki esimerkiksi ”rasvapitoisuus kuiva-aineessa vähintään 45%”. Asia oli mahdollista tarkistuttaa, joten jonkinlainen suoja huijaukselta tuohon sisältyi. Nyt ei sellaista ole.

Voi hyvinkin olla, että ns. energiajuomat ja makeat limut viettelevät heikkoja siskoja ja veljiä. Ne voidaan tietenkin valtion mahtikäskyllä kieltää tai käyttöä rajoittaa. Hintapolitiikkaa voinee tässä pitää muiden keinojen rinnalla liberaalina vaihtoehtona, jota näin aluksi käytetään.

Ainakaan vielä ei liene kaavailtu, miten oikean ruokavalion noudattamista valvotaan. Poliisihan on olemassa lakien toimeenpanon varmistamista varten, mutta missä sen valtuudet loppuisivat taitaa olla vaikea kysymys.

Vielä suuri absolutismin (ei viittausta alkoholiin) teoreetikko Jean Bodin uskoi, ettei itsevaltiaalla ole oikeutta tulla kodin kynnyksen yli sanelemaan tahtoaan. Yksityinen ei ollut poliittista.

Nythän virkavalta ymmärtääkseni haluaa istua jo aviovuoteenkin vieressä ja varmistaa seksuaalisen käyttäytymisen nuhteettomuuden, tarvittaessa valtion sanktioilla. Niinpä on vain luonnollista, että se asettautuu myös ruokapöytäämme.

Vanhan renkutuksen mukaan ”sinun lapsesi eivät ole sinun”. Kenen ne ovat, jätetään sanomatta, mutta jokainen ymmärtää, että ne itse asiassa kuuluvat yhteiskunnalle, joka myös on ottanut niistä huolehtiakseen. Tässä asiassa vanhemmat ovat lähinnä toimeenpanijan asemassa, tavallaan virkavastuulla.

Kuten lapsia, tarvitsee yhteiskunta myös aikuisia, joille jokaiselle voidaan hintansa laskea ja lasketaankin. Eri elämäntilanteissa se on erilainen. Kiinnostava on kuitenkin myös kokonaisjalanjälki.

Kun markkinataloudessa eletään, on tietenkin huolehdittava siitä, että jokaisen yksilön kohdalla kannattavuus mahdollisuuksien mukaan toteutuu, mutta joissakin tapauksessa kärsitään suuriakin takaiskuja.

On nimittäin mahdollista, että yksilö syö, juo tai tupakoi itsensä siihen kuntoon, ettei kykene tuottavaan työhön tai pystyy tekemään sitä paljon vähemmän, kuin hänen hoitonsa maksaa.

Koska nykyään ei kehdata suoraan sanoa, mikä tuollaisessa tapauksessa olisi kyseisen yksilön velvollisuus, hänet otetaan siihen myllyyn, joka pyörii maamme ehkä suurinta bisnestä pyörittävissä valtavissa laitoksissa ja maksaa yhteiskunnalle yhä enemmän ja enemmän.

Kuten on kerrottu, tämä prosessi, jonka ajanmukainen pyörittäminen vaatisi jo nyt paljon enemmän rahaa, kuin käytettävissä on, ennen pitkää käy yhteiskunnalle ylivoimaiseksi.

Ikävä tosiasia on, ettei jokaista suinkaan edes yritetä hoitaa kaikkia nykylääkintätaidon mahdollisuuksia käyttäen. Osa on pudotettava jonosta, mutta siitä huolimatta tilanne vain vaikeutuu.

Tästä lienee pakko tehdä se johtopäätös, että elleivät ihmiset tajua, mitä velvollisuuksia heillä on itseään kohtaan (kukapa sen pystyisi sanomaan?), on ruvettava saarnaamaan siitä, mitä velvollisuuksia heillä on yhteiskuntaa kohtaan.

Itse asiassa ajattelumme taitaakin jo sisältää tämän lähtökohdan, mutta jostakin syystä sen sanomista yhä kainostellaan.

Ehkäpä olisi otettava käyttöön iskulauseita, joita ripustetaan näkyville paikoille ja toistetaan yhä uudelleen: ”Sinun ruumiisi ei ole sinun, pysy terveenä loppuun asti!”, ”Sinun läskisi joutuvat viattomat ihmiset maksamaan!”, ”Elleivät elämäntavat ala muuttua, tulee pakkoauttaja kotiisi!” ja niin edelleen.

Mutta onhan näitä vapaamatkustajia ollut aina olemassa. Jo nyt moni pitää sellaista hauskana urheiluna eikä yleinen mielipidekään taida siihen reagoida.

Mutta entäpä, mikäli kerrottaisiin, että liikalihavuus aiheuttaa maailmanlopun? Eihän tämä sinänsä totta ole, mutta kyllä ihan yhtä totta kuin se väite, että sen aiheuttaisi kevytkalorisen punaisen lihan syönti tai muut ruokavalion erikoispiirteet. Mikäli niistä valehdellaan aivan typerästi ja totisella naamalla, niin miksei sitten yksin häpein myös lihavuudesta?

Olennaistahan tässä on sama asia: ei sinun ruokavaliosi ole henkilökohtainen asia, vaan kuuluu politiikkaan. Sen takia valtiolla ei ole vain oikeus, vaan myös velvollisuus siihen puuttua. Ja poliisi on olemassa sitä varten, että velvollisuudet valtiota kohtaan hoidetaan…