torstai 25. heinäkuuta 2019

Väestön kutistuminen



Väestön kutistuminen

Heinä-elokuun Foreign Affairs keskittyy USA:n menetettyyn mahtiin tai ainakin sen suhteelliseen heikkenemiseen, josta kaikki nykyään puhuvat.
Kaikki eivät kuitenkaan ole kovin pessimistisiä. Nicholas Eberstadt –niminen kirjoittaja näkee tilanteen varsin lohdullisena väestötieteen näkökulmasta.
USA:n väestö nimittäin vain kasvaa ja saavuttaa vuoteen 2040 mennessä 380 miljoonan ihmisen rajan.
Historiallisesti amerikkalaisten lisääntyminen onkin ollut ilmiömäistä. Vuonna 1850 USA:n väkiluku oli paljon pienempi kuin Ranskan. Jälkimmäisellä se oli noin 36 miljoonaa ja edellisellä 23 miljoonaa.
Olennaista on kuitenkin myös väestön koulutustaso tai yleisemmin ottaen sen edustama inhimillinen pääoma, johon liittyy myös luovuus.
Verrattuna Venäjään, jonka kirjoittaja tunnustaa suurvallaksi, USA:n etumatka on tässäkin suhteessa suuri. Vaikka myös venäläiset ovat hyvin koulutettuja, on sikäläisten patenttien määrä suunnilleen samalla tasolla kuin Alabaman osavaltion…
Jostakin syystä kirjoittaja näkee tässä enemmän tai vähemmän pysyvän piirteen, mutta ratkaisevaa Venäjän tulevaisuuden kannalta on sen väestön kutistuminen. Miesten laskettu elinikäkin on yhä alhainen, minkä tuomaa etua kirjoittaja ei noteeraa. Jos työikäisiksi lasketaan 15-65-vuotiaat, ovat kai juuri sellaiset maat ongelmissa, joissa eletään kahdeksankymppisiksi.
Harmaantuminen onkin suuri ongelma monelle maalle. Kiinassa se iskee luultavasti kovemmin kuin missään muualla. Vuonna 2040 Kiinassa lienee kaksi kertaa enemmän 65 vuotta täyttäneitä kuin alle 15-vuotiaita ja mediaani-ikä nousee vuoden 2015 37:stä 48:aan. Vielä vuonna 1990 se oli 25. Mikään maa ei ole vanhentunut yhtä nopeasti.
Yhden lapsen politiikasta on nykyään jo luovuttu, mutta vahinko on jo tapahtunut ja sitä ei voi korjata. Tuntematon suure on myös yksin harmaantuvien vanhusten valtion kulttuurinen kehitys. Perhekeskeisyydestä siirrytäänkin äkkiä perheettömyyteen.
Samoin tapahtuu Japanissa, jossa vuonna 1990 syntyneellä naisella ei 40 prosentissa tapauksista ole yhtään lasta ja 50 prosenttia jää ilman lastenlapsia. Vanhukset jäävät tietenkin sitten myös vaille perheen tukea ja turvaa.
Sotilaallinen voima on toki aina lähellä politologista sydäntämme. Miehiähän se sota on aina vaatinut, mutta nyt heistä alkaa olla suuri puute. 15-24 vuotiaiden miesten määrä putoaa vuoteen 2040 mennessä 23 prosentilla Saksassa, 25 prosentilla Japanissa ja lähes 40 prosentilla Etelä-Koreassa.
Mutta eiköhän se tykinruoan määrällinen kasvu ala olla jo eilisen päivän tavoitteita. Siinä suhteessa tekniikka on tainnut tuottaa aika hyviä korvikkeita ihmisen vaatimattomille suorituksille, nykyiset, korkealle koulutetut ja hyvin syötetyt ihmiset sitä paitsi ovat tavattoman kalliita.
USA on joka tapauksessa vahvoilla vanhojen, kehittyneiden maiden joukossa. Maan työikäinen väestö kasvaa kymmenen prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Kirjoittaja hehkuttaa myös sen inhimillisen pääoman tavatonta voimaa ja USA:n olevan aivan kärjessä koulutetun työvoiman absoluuttisessakin määrässä koko maailmassa ja olleen sitä jo 1800-luvulta lähtien.
Itse asiassa en oikein ymmärrä, miksi koulutusjärjestelmää, samoin kuin muitakin inhimillisen pääoman kasvatusmenetelmiä voisi kehittää muuallakin. Loppujen lopuksi pidän kyllä selvänä, että Suomi tällä alalla on USA:ta edellä ja on ollut sitä aina. Tosin emme tietenkään kilpaile supervallan asemasta.
Amerikkalaiset siis jatkavat innokkaasti lisääntymistä samaan aikaan kun muut kehittyneet maat ovat siitä luopuneet. Venäläisissä huuhaa-piireissä esitetty tavoite venäläisten määrän lisäämisestä miljardiin on selvää mielettömyyttä, eikä kehitys olekaan näyttänyt mitään merkkejä edes prosessin alkamisesta. Pieni nytkähdys pyramidissa toki sattui suurten katovuosien jälkeen, puhun siis pirttiviljelystä.
Mutta mikäpä onkaan ns. kehitysmaiden tulevaisuus tässä suhteessa?
Kuten tunnettua, Afrikka paisuu valtavasti. Sille kirjoittaja ei kuitenkaan ole uhrannut ajatustakaan, mikä saattaa olla turhan ylimielistä. Indonesia ja Filippiinit on sen sijaan noteerattu ja niillä on epäilemättä tulevaisuudessa merkittävä rooli, ellei Indonesiassa hurahdeta uskomaan liian vakaasti koraaniin.
Tulevaisuuden jättiläinen on joka tapauksessa Intia, johon kirjoittaja patistelee USA:ta solmimaan läheisiä suhteita. Kuten tunnettua, se ohittaa pian väkiluvussa Kiinan. Joidenkin ennusteiden mukaan siitä tulee ensimmäinen valtio, jonka väkiluku saavuttaa kaksi miljardia. Inshallah.
Eurooppa joka tapauksessa on jo tuomittu, eikä muuttoliike asiaa paranna, vaan päinvastoin. Tämä on oma tulkintani, Eberstadt viittaa vain siihen, että muhamettilaisten muuttajien integraatio on ollut parhaimmillaankin epätasaista.
Hänen mukaansa USA:n johtoasema maailmassa saattaa kestää vielä useita sukupolvia, kilpailijoitahan demografia kurittaa paljon pahemmin.
Tämä on hänen mielestään miellyttävin vaihtoehto kaikkien kannalta. Muut hegemonit tai sellaisiksi pyrkivät eivät todennäköisesti arvosta yhtä paljon muiden maiden vapautta ja onnellisuutta.

18 kommenttia:

  1. "Maan työikäinen väestö kasvaa kymmenen prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Kirjoittaja hehkuttaa myös sen inhimillisen pääoman tavatonta voimaa"

    Kaikista ihmeellisintä on se, miten jopa maahanmuutto palvelee maata: tulijat ovat järkiään työhaluista ja haluavat toteuttaa oman amerikkalaisen unelman, taannoisen Suomen kuvanlehdenkin mukaan sikäläinen somaliyhteisö oli integroitunut työelämään.

    Intian tilanne on sen sijaan huolestuttava kun huomioi laajan köyhyyden ja suhteellisen pienen pinta-alan esimerkiksi Kiinaan verrattuna.

    Väestön vanhentumisella monissa maissa on sekin mielenkiintoinen vaikutus, että se jähmettää kulttuuria ja yhteiskuntaa: mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän dynaamiseksi ja muutosvastarintaiseksi hän tulee, lähinnä säännöllinen suolentoiminta kiinnostaa. Omaa kokemusta on.

    VastaaPoista
  2. No, Yenkkilän johtoasema maailmassa säilynee vielä joitakuita vuosikymmeniä, pelkästään rahankin voimalla. Tosin se saattaakin sitten olla aika mielenkiintoista, joskaan ei kaikiten kovin miellyttävää, nähdä mihinkä suuntaan kehitys siellä kallistuu sitten siinä vaiheessa, kun populaation enemmistön muodostavat ei-eurooppalaisperäiset ryhmät. Tuskinpa ko maan sisäinen, vähitellen mutta ainakin tällä hetkellä ilmeisen väistämättä etenevä pirstoutumiskehitys siitään vähenekään. Kuta heterogeenisempi yhteiskunta, sen epävakaammaksi se yleensä muuttuu. Tai ehkäpä taala ratkaisee lopulta senkin ongelman and progress will go on and on eternally...

    Vestigia terrent.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kun populaation enemmistön muodostavat ei-eurooppalaisperäiset ryhmät."

      Jenkkilässä tuokaan ei ole suuri ongelma: suurin osa maahanmuuttajista on työhaluisia (eurooppalaisperäisiä) latinoja sekä vielä työhaluisempia aasialaisia. Epäilemättä merkittävä kulttuurimuutos tulee, kun englanti ei ole enää väestön enemmistön äidinkieli.  

      Poista
    2. Lisäyksenä vielä, että kyllä USA:n pirstoutumiskehitys on anglo-saksisen väestön sisäsyntyinen ilmiö, mitä selittää hyvin Markku Ruotsilan uusi kirja "Sydänmaiden kapina". Perussyynä oli demokraattisen puolueen hurahtaminen erilaisten vähemmistöjen identiteettipolitiikkaan.

      Euroopaan kuuluu vieraiden etnisten väestöjen "yhteisöt", jotka eivät integroidu muuhun yhteiskuntaan.

      Poista
    3. Juu, luin tuon Ruotsilan kirjan viime keväänä. Asiallinen, objektiivinen ja hötkyilemätön teos, ilahduttavaa että tuollaistakin asiaproosaa on sitä kaipaaville tarjolla. Varsinkin tuo nykyisen presidentin valintaan johtanut prosessi eri taustatekijöineen on kartoitettu ansiokkaasti. Ja Ruotsila on käynyt myös tutustumassa asioihin ihan paikan päällä, joten ns mutuilu loistaa teoksessa esitetyissä johtopäätöksissä poissaolollaan.

      Tuo pirstoutumiskehitys on kyllä (ainakin enimmiltä osin) ollut toistaiseksi anglojen ns jäsentenvälisiä, mutta eipä silti voi olla kysymättä, että jos (vielä toistaiseksi) enemmistön muodostavan ryhmän sisäiset ristiriidat tuntuvat jo nytkin käyvän yhä katkerammiksi, niin mitähän sitten onkaan luvassa, kun siihen lisätään vielä muita, yhä voimakkaammiksi käyviä ryhmittymiä soppaa hämmentämään? Jotenkin on vain semmoinen aavistus, että diversiteetin lisääminen yhä entisestään ei ehkä ole se kaikkein paras lääke noihin ongelmiin, Amerikan rotukysymysten tunnetusti vaikean historian muistaen...

      Myös Keijo Korhosen tuotannosta löytyy varsin tasokasta Ameriikkaa käsittelevää analyysia, ja kuten Ruotsila, myös hän on asunut maassa pitkiä aikoja, joten ensikäden kokemusta on kertynyt.

      -J.Edgar-

      Poista
  3. Juuri tällä hetkellä maapallon väestön nettokasvu on 220 000 sielua/vrk eli Tampere-kokoisen kaupungin verran, joka ikisenä päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ehdimme vielä nähdä päivän, jolloin se on pysähtynyt kokonaan.

      Poista
    2. Elämme molemmat samassa toivossa.

      Poista
    3. Tuotahan kaikki täyspäiset toki toivovat... Mutta se avainkysymys on jälleen kerran siinä aikaikkunassa, siis tapahtuuko tuossa asiassa tarpeeksi, ja kyllin nopeasti...? Ainakin mitä esim. Afrikkaan tulee, niin no, se vaikuttaisi olevan, hmmm... sanotaapa vaikka, erilainen. Joten enpä siis menisi vielä ainakaan tällä syömisellä lyömään vetoja kovin korkeilla panoksilla sen vaihtoehdon puolesta, että kaikki käy ns sisäsiististi tässä kohtaa.

      -J.Edgar-

      Poista
  4. No jaa tuota Intiaa. Onhan tästä jo vuosia, kun olin siellä ja totesin,että niin kauan kun liikenne pysähtyy odottamaan lehmän kusiessa tiellä, niin Intia pysyy kehitysmaana. Un

    VastaaPoista
  5. "Perussyynä oli demokraattisen puolueen hurahtaminen erilaisten vähemmistöjen identiteettipolitiikkaan."

    Ja ikävä kyllä tuo samainen skene yritetään nyt innolla omaksua myös tänne meille...

    Sinänsä on muuten hieman hupaisaa, että kun Euroopassa ja Suomessakin demokraatteja pidetään aina niinä "kivoina ihmisinä" ja republikaaneja "pahiksina", niin mistäpä johtuukaan, että vain aniharvoin on demokraattipresidenttiä nähty Suomessa valtiovierailulla? Clintonhan täällä taisi viimeksi käydä presidenttinä ollessaan, LBJ varapresidenttinä ja Carter emerituksena. Mutta muuten on ollut melko hiljaista...

    "Pahiksista" täällä ovat puolestaan vierailleet Nixon varapressana, ja istuvista Ford, Reagan, Bush vanhempi sekä tämä nykyinen Iso Paha Susi.

    Obamaahan tänne koetettiin virkakaudellaan kovasti kinuta tässä taannoin, mutta eipä tainnut kiireiltään ehtiä...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  6. ulen kyllä tiedä, miten pidät selvänä että Suomi olisi usa:ta edellä koulutuksessa.koulutuksessa. Suomessahan opetetauin sisäpoliittisista syistä turhaa kieltä, ruotsia, valtavia määriä. Ja koulutuksessa huipilla on väliä, ei keskinkertaisuuksilla. Ja vaikka jenkeissä keskinkertainen taso on heikkoa, huippu on sata-nolla suomea edellä.

    Suomessa tuotetaan ihmisiä, jotka ovat keskinkertaisuuksia ja jotka tuhlaavat aikansa
    ruotsiin sisäpoliittisista syistä. Jonkun mielestä kai tuo on huipppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja korostaa juuri määriä, tosin korkeasti kouilutettujen määriä. Kyllä me siinä suhteellisesti USA lyödään 10-1. Mutta onha siellä massaa.

      Poista
    2. "Ja koulutuksessa huipilla on väliä, ei keskinkertaisuuksilla."

      Kyllä niillä muillakin on, sen huomaat viimeistään silloin kun asioit sikäläisen virkamiehen, asiakaspalvelijan tai lääkärin kanssa. Peruskoulutustaso on suomalaista alhaisempi ja väitän, että myös tietotaso on. (Tällä ei ole tarkoitus vähätellä tiedettä eteenpäin vievien huipputiedemiesten merkitystä.)

      Poista
    3. Toisaalta, eikö se ole nimenomaan niiin että noissa korkeakoulutetuissa Yhdysvallat loistaa "lainavalolla". Suurin kun on ensimmäisen tai toisen sukupolven siirtolaisia, kolmas sukupolvi sitten jo tyhmenee keskiverto amerikkalaiseksi.

      Poista
  7. Avaukseenhan on piilotettu näkemys siitä, että ihmiskunnan resursseja pahiten uhkaava vaara on nationalismi. Jos siis uskotaan sellaiseen kuin ihmiskunta.

    Ehkä näin helteellä Oikkonenkaan ei jaksa esitellä ensimmäisen maailmansodan aikaisia näkemyksiään siitä, mikä tämän eliölajin "luonnollinen" kulttuuriyksikkö on.

    VastaaPoista
  8. "Amerikkalaiset siis jatkavat innokkaasti lisääntymistä..." Paitsi ettei tämä pidä enää paikkaansa. Vielä vuonna 2000 hedelmällisyyslukema oli USA:ssa 2.05 lasta per synnytysikäinen nainen. Mutta nyt sielläkin lukema on painunut alle uusitumisluvun ja on nyt 1.88. USA:ssa alkaa nyt se prosessi joka Euroopassa on ollut jo vallalla 1970-luvun puolivälistä lähtien: uusi sukupolvi on synnyttäjäänsä pienempi. USA:ssa myös kristillisten kirkkojen painoarvo on ollut 2000-luvulla alamäessä.

    Vihavainen näyttää siis liikkuvan hieman vanhahkon tilaston mukaisessa analyysissä. USA:n kerran niin hyvä koululaitos on romahtamassa, yliopistojen uskottavuus nuorisen keskuudessa on laskenut ja yleensäkin 1980-luvulta lähtien uusliberalismi on tehnyt valintansa jossa keskiluokkaa ei enää nähdä kouluttamisen arvoiseksi. Teollisuus ei tule enää koskaan palaamaan länteen ja Eurooppa ensin, sitten USA perässä marginalisoituvat globaalisti. Vladimir Putin oli oikeilla jäljillä esittäessään taannoin Oliver Stonelle retoorisen vastakysymyksen: "Onko USA:ssa kulttuuria?"

    Oikea vastaus on tietenkin: EI. USA on rappioyhteiskunta. Sen kai nyt jokainen havaitsee. 21.vuosisata ei tule olemaan USA:n vuosisata. Se on täysin varma asia. Amerikkalaisilta on lähtenyt usko tulevaisuuteen hammastahnajulkisivusta huolimatta eikä kovinkaan moni eurooppalainen vaihtaisi vapaaehtoisesti maataan, sanotaanko vaikkapa Ruotsia tai Hollantia johonkin Iowan ja Tenneseen junttilaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.