Venäjää auttamassa

Tarusankari Itämerellä

C.S. Forester Kommodori Hornblower. Suomentanut K.M. Wallenius. Otava 1948, 346 s.

C.S. Foresterin Hornblower-sarja oli meilläkin aikoinaan hyvin suosittu ja luulen 50-luvulla lukeneeni sen useimmat osat.

Kirja on tietenkin fantasiaa ja yhtä täynnä brittiläistä patrioottisuutta kuin Korkeajännityssarjan Battler Britton- vihkoset. Siitä huolimatta se tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa, koska kirjoittaja on varsin huolellisesti pohtinut kaikkia niitä ongelmia, joita tuon ajan purjelaivan päällikkö joutui ottamaan huomioon.

Hornblower on hieman samanlainen kummitus menneisyyden todellisten ihmisten joukossa kuin Waltarin Mikael Karvajalka tai Sinuhe. Tässä tapauksessa vain liikutaan varsin lähellä nykyaikaa.

Hieman oudolta tuntuu, että sankari on Marlboroughin herttuan lanko ja kohtaa huomattavan määrän todella eläneitä ihmisiä. Hänen suorituksensa sitä paitsi ovat niin merkittäviä, että ne kukaties jopa määräävät historian kulkua.

Tässä niteessä hän saa Ruotsin liittymään Napoleonin vastustajiin ja onnistuu auttamaan Riian puolustajia pitämään pintansa niin kauan, että Napoleon kärsii katastrofin Moskovan-retkellään. Pietari välttääkin siten hyökkäysvaaran, mistä saanemme kiittää aitoenglantilaista, vaatimatonta sankariamme.

Kirjallinen vapaus ulottuu myös Aleksanterin ja Bernadotten tapaamiseen vuonna 1812, joka tunnetusti tapahtui Turussa. Forester on sijoittanut sen Pietarhoviin, joka tarjoaa komeammat puitteet.

Kirjassa seikkailee myös muuan suomalainen ja kiinnostavaa kyllä, sankari huomauttaa heti, että sitä asiaa olisi parempi olla sanomatta miehistölle. Suomalaisia nimittäin pidettiin noitina, joilla oli laivoissa vaarallisen, huonoa onnea mahdollisesti tuottavan henkilön maine.

Tämä tuokin mieleen Jack Londonin Elsinoren kapinan, jossa suomalaista kirvesmiestä pidetään huonon onnen tuojana ja hänet heitetään yli laidan jossakin Kap Hornin tienoilla.

Tämä suomalainen on tulkki, poliglotti, joka oli joutunut lähtemään Suomesta ja kantaa kaunaa Aleksanterille, joka oli valloittanut hänen isänmaansa. Tyyppihän ei ole kovin todennäköinen, mutta historiassa on paljonkin myös epätodennäköistä.

Suomalainen yrittää jopa Aleksanterin murhaamista ja on tätä varten ottanut luvatta käyttöönsä kommodorin aarteen, nallilukkoisen rihlatun pistoolin, jolla tihutyö olisi varmasti onnistunut, ellei kommodorin miekka olisi ehtinyt pelastaa keisaria. Suomalainen lähetetään Englantiin ja hirtetään siellä.

Viihdettähän nämä Hornblowerit ovat ja aika hyvää sellaista ovatkin. Keasämökin kirjayllyyn 40-luvun nidotut kirjat sopivat kuin nenä päähän. Tekijä on joka tapauksessa tutustunut aikakauden historiaan sangen hyvin ja osaa vaikuttavasti kuvata purjehduksen arkea ja juhlaa ja entisajan taisteluiden kaameutta, jota lääkärien toiminta tuskin edes lievitti.

Kääntäjä on kenraali Kurt Martti Wallenius, joka Ståhlbergin kyydityksen vuoksi aikoinaan joutui sivuraiteelle ja ryhtyi kirjailijaksi. Työ on sujuvaa, mutta todettavissa on puutteellinen Venäjän tuntemus, mikä ilmenee terminologiassa ja englantilaisen translitteroinnin käytössä.