Valistunutta pohdintaa

 

Epäjalot yahoot

 

Jonathan Swift, Gulliverin retket. Suomentanut ja johdannolla ja selityksillä varustanut J. Hollo. Kansanvalta 1926, 515 s.

 

Jonathan Swiftin (1667-1745) tarinat on länsimaissa yleensä opetettu jo lapsille, jotka aina jaksavat innostua kuvitelmista, joissa ihminen onkin vain peukalon mittainen ja kaikki muut jättiläisiä tai päinvastoin sankari on valtava kolossi, joka joutuu ottamaan ihmisiä kämmenelleen ja asettamaan heidät korvansa viereen voidakseen kuulla heidän huutonsa.

Swift kirjoitti tietenkin aikuisille ja hänen tarinansa olivat kritiikkiä aikansa Englannista ja koko länsimaisesta sivilisaatiosta. Hän aloitti sen, näihin päiviin saakka jatkuneen pitkän sarjan kuvauksia, joissa omaa maata irrottaudutaan katselemaan vieraan silmin, jolloin sen kummallisuudet ja suoranaiset mielettömyydet tulevat ilmeisiksi. Nykyään ns. jalot villit etsitään kuitenkin yleensä erilaisten friikkien ja pervojen keskuudesta.

Swiftin tai siis hänen sankarinsa Gulliverin kohtaamat sivilisaatiot sijaitsivat merten takana ja yleensä noiden alueiden asukkaat muistuttivat ihmisiä lähes kaikessa, hyveineen ja paheineen. Hyveet tosin näyttävät yleensä olleen noilla alueilla paljon yleisempiä kuin Englannissa, mutta paheitakin oli vaivaksi asti. Alkuasukkaiden panettelu ja kateus saattoivat Gulliverin vaaraan kerran jos toisenkin.

Kaikista muista maista poikkesi sentään Houyhnhnmein maa, jossa hallitsivat jalot hevoset. Heidän kielessään ei ollut edes sanoja niille loputtomille valheille ja rikoksille, joita Englannissa ja sen naapurimaissa viljeltiin. Hevoset viettivät hyveellisen jaloa elämää ja kuoleman tullessa suhtautuivat siihen tyynen filosofisesti.

Pahuus, kehnous ja kataluus eivät sentään olleet siellä tuntemattomia. Ne kuitenkin keskittyivät inhottaville olennoille, joita hevoset pitivät jossakin määrin palvelijoinaan ja joita myös eleli villeinä metsissä.

Nämä olennot, jotka tunnettiin nimellä yahoo, muistuttivat hyvin paljon ihmistä. Itse asiassa Gulliver ennen pitkää ymmärsi itsekin olevansa yahoo, vaikka hevosten maan lajitoverit olivatkin karvaisempia ja ketterämpiä kiipeilemään puissa.

Sivumennen sanoen, olen aina ihmetellyt, miksi muuan IT-firma on ottanut nimekseen Yahoo. Jaloille hevosille sana nimittäin oli kaiken kehnouden synonyymi. Halutessaan kertoa, että jokin asia oli huono tai paha, he sanoivat vain sen nimen ja liittivät sen loppuun sanan yahoo.

Hevosten oli aluksi lähes mahdotonta uskoa, että Gulliver -ilmeinen yahoo- saattoi olla järjellinen olento. Käsitys kuitenkin muuttui pikkuhiljaa, kun tuo kapteeni opetteli heidän kieltään eli siis alkoi puhua hirnumalla. Ne tarinat, joita hän kertoi kotimaastaan, saivat kuitenkin vakavasti epäilemään, muodostuiko tämä laji sittenkään järjellisistä olennoista.

Äärimmäisen kummalliset tarinat omistusoikeuksista ja niiden riistosta, sodista, joissa tapettiin ehkäpä jopa miljoona miestä, laivojen upottamisista ja muusta aivan luonnonvastaisista asioista saivat hevoset inhon valtaan.

Gulliverin omat hyveet lisääntyivät huomattavasti hevosten jalon vaikutuksen alaisina ja myöhemmin Englannissa hänellä oli suuria vaikeuksia tottua elämään kanssaihmisten seurassa, sillä hän ymmärsi hyvin, että kyseessä olivat itse asiassa inhottavat yahoot. Asia koski jopa hänen omaa perhettään. Gulliver viihtyikin paremmin hevostensa seurassa.

Perversion huippuna oli Englannissa, kertoi Gulliver eräälle hevosten ruhtinaalle, olemassa erityinen sääty, jota nimitettiin asianajajiksi ja jonka ammattina oli todistella musta valkoiseksi ja päinvastoin.

Tästä joukosta valikoituivat myös tuomarit, jotka oli valittu kaikkein ovelimpien, vanhoiksi tai laiskoiksi tulleiden asianajajien joukosta. Koska he olivat koko ikänsä olleet nurjamieliset totuudelle ja tasapuolisuudelle, he valitettavasti suosivat edelleenkin petosta, valapattoisuutta ja vääryyttä.

Keräten niin sanottuja ennakkotapauksia kaikkein eniten ihmisten oikeudentuntoa ja tervettä järkeä rikkovista päätöksistä he pystyivät yhä uudelleen puolustamaan kaikkein epäoikeudenmukaisimpia päätöksiä.

Jalo hevonen oli kovin murheissaan kuullessaan, että olennot, joilla kaikesta päättäen sittenkin oli henkisiä kykyjä, käyttivät niitä näin katalasti. Gulliverin vastaus on siteeraamisen väärtti:

Minä vakuutin hänen armollensa, että he olivat kaikissa heidän omaan alaansa kuulumattomissa asioissa kaikkein typerimpiä ja tietämättömimpiä keskuudessamme, aivan kelvottomia tavalliseen keskusteluun, kaiken tiedon ja valistuksen ilmeisiä vihollisia ja pyrkivät solvaamaan ihmisen tervettä järkeä kaikissa muissakin asioissa aivan samoin kuin oman ammattinsa alueella.

Tässä siis yksi ja varsin kuvaava esimerkki Swiftin yhteiskuntakritiikistä. Kaikessa hupaisuudessaan se ei suinkaan ollut tuulesta temmattu. Juristit ja aivan erityisesti ahne amerikkalainen juristikunta muodostavat tänäänkin yhden merkittävimmistä vaaroista tuon valtakunnan tulevaisuudelle. Näin julisti myös huomattava poliittinen ajattelija Zbigniew Brzezinski pari vuosikymmentä sitten, pohtiessaan millaiseksi poliittisesti yksinapainen maailma muodostuisi.

Jalojen hevosten valtakunta, jossa juristeja ei tarvittu lainkaan, oli ja on tietenkin utopia, mutta sellaisillakin on aina oma mielekkyytensä.

Ehkäpä tässäkin tapauksessa ajatusleikki saattaisi auttaa myös juristeja ymmärtämään sen, ettei heidän ammattinsa kuuluu niihin, jotka ovat arvokkaita sinänsä ja joita yhteiskunnalla on ilman muuta syytä elättää ja suosia.

Kuten virkamiehistön yleensäkin, niin myös juristien kannattaisi ymmärtää, että maailma on periaatteessa sitä parempi, mitä vähemmän heitä tarvitaan. Täydellisessä yhteiskunnassa heitä ei tarvita lainkaan.

Koska ihmiset, siis me yahoot, olemme syntisiä ja vajavaisia, on meidät tuomittu elättämään myös tiettyä määrää sellaisia henkilöitä, jotka saavat elatuksensa juuri näistä asioista. En usko, että olisi mahdollista saada mitään ihmisryhmää jokaisessa iltarukouksessaan pyytämään anteeksi olemassaoloaan ja anomaan itsensä tulemista tarpeettomaksi. Ei se liene onnistunut edes Swiftin aikana, jolloin valistusta sentään pidettiin suuressa arvossa toisin kuin nyt.

Säälihän se on. Sellainen mentaliteetti voisi kyllä parantaa yhteiskunnallista ilmapiiriä.