torstai 13. toukokuuta 2021

Muuan tragedia

 

Eräänlaiset jatkot

 

HS-teema. Nro 2/2021. Jatkosota. 99 s.

 

Näinä eurooppalaistumisen ja amerikkalaistumisen suurina päivinä olisi kiva tietää, miten maassamme mielletään sen historian suuret ja kohtalokkaat käännekohdat.

Onhan meillä aina silloin tällöin ilmestynyt tutkimuksia, joissa näitäkin asioita on käsitelty, mutta jotenkin sitä jää aina kaipaamaan vielä syvällisempää asian käsittelyä. Eri kansalaispiireissä asiat aivan ilmeisesti käsitetään eri tavoin ja juuri näitä eroja ja kaikkea sitä, mitä niihin liittyy, tekisi mieli ymmärtää.

Varmaankin myös sodan aikana moni olisi halunnut tietää mahdollisimman tarkoin, mitä eri kansankerroksissa mistäkin asiasta ajateltiin.

Tätä muuten tutkittiinkin koko ajan. Mielialatarkkailun verkostot olivat varsin laajat ja monipuoliset ja tuottivat tietoa myös toisinajattelevien asenteista ja niihin vaikuttavista seikoista. Jatkuvaa muutostahan sodan ajan mielialoissa tapahtui. Tietoon tuli yhä uudenlaisia asioita, sensuurista huolimatta. Vihollisen radio-ohjelmien kuunteluakaan ei meillä estetty. Vihollisen asiaa ajoivat myös BBC ja omalla tavallaan jopa Ruotsi. Sillä oli merkitystä.

Tämä kirjanen jatkosodasta ei sellaisenaan ole mikään suora todiste suomalaisten mielialoista muuten, kuin Ilta-Sanomien/Helsingin Sanomien toimituksentietyn osan kannalta. Kuitenkin myös se on omalla tavallaan tärkeää. Onhan tänä päivänä julkaistu kirjanen tietenkin toisenlainen kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten julkaistut teokset ja arvattavasti se eroaa myös niistä, joita julkaistaan 50 vuoden kuluttua.

Lyhyesti sanoen, ei tämä kirjanen sen hullumpi ole. Journalistisin keinoin siinä yritellään aina välillä nostaa historiasta esille jotakin yllättävää, kuohuttavaa ja ties millä tavalla muodikasta ja kirjoittajan mielestä tärkeää. Kuitenkin siinä on myös Teemu Keskisarjan artikkeli, joka panee asiat normaaliin järjestykseen. Yritykset vääntää koko asia uusille urille ovat pelkästään haukotuttavia, tuumii Keskisarja pistämättömään tapaansa.

Toinen kirjasen ansio on petroskolaisen tutkijan haastattelu. Luulen, että se on suomalaiselle lukijalle tämän vihkosen suurin yllätys. Venäjä kun näet ei vieläkään ole Neuvostoliitto, eivätkä siellä toimivat tutkijat saa käskyjä ja kieltoja mistään puolue-elimestä. Niin sanotut turvallisuuspalvelut ilmeisesti kyllä ohjaavat eräiden henkisten prostituoitujen toimintaa, mutta vapaallekin tutkimukselle on yhä tilaa ja se antaa toivoa.

Tosiasia tietenkin on, että tämänkin kirjasen lukijoista vain osa yhtyy Keskisarjan tervejärkisyyteen. Vaikka sota on liki sadan vuoden päässä, on sillä yhä tärkeä merkitys monen suvun elämässä että toisaalta myös monen aikaansa seuraavan identiteettisoturin itseymmärryksen kannalta.

Suomihan oli sodassa aivan väärällä puolella sen mielestä, joka nyt on ryhtynyt henkiseksi amerikkalaiseksi. Sellaiselle henkilölle saattaakin olla suurin ongelma sen ymmärtäminen, että USA sentään lähes viimeiseen saakka säilytti diplomaattisuhteet Suomen, tämän ”Saksan liittolaisen” kanssa.

Niille, jotka isoavat ja janoavat maamme itsenäisyyden pikaista luovuttamista joidenkin Hyvien Voimien käyttöön, tuntuu varmasti myös masentavalta ajatella, että sota-ajan hallitus ajoi yksisilmäisesti vain Suomen etua, vaikka myös Länsi-Euroopan ja sen edustamien hyvien voimien etu olisi kipeästi kaivannut myös meidän tukeamme.

No, yhtä kaikki, maamme siviiliväestö säilyi sodan tuhoilta, mukaan lukien nälänhädältä paremmin kuin minkään toisen, edes jossakin määrin vertailukelpoisen sotaan osallistuneen maan. Hinnan tästä maksoivat nuoret miehet ja siis tosiaankin miehet, joita maamme menetti suhteellisestikin arvioiden erittäin paljon.

Mutta tiesimmekö me, millaista politiikkaa Saksa itse asiassa oli ajamassa? Mikäli tiesimme, eikö sen olisi pitänyt johtaa ehdottomaan kieltäytymiseen koko asian tukemisesta?

Itse asiassa me emme tienneet eivätkä tienneet saksalaisetkaan. Kun sodan jälkeen saksalaisille upseereille näytettiin elokuvia vallatuista keskitysleireistä, kieltäytyivät monet lainkaan uskomasta asiaa. Liittoutuneet äänittivät näitä paljastuksia koskevat keskustelut ja olen tälläkin palstalla niitä kosketellut.

Mutta tietäminen ja tietäminen ovat kaksi eri asiaa. Voidaan myös sanoa, että kaikki osapuolet tiesivät. Tiesivät nimittäin siinä mielessä, että heille eli joillekin piireille oli tarjottu tietoa. Sen soveltaminen olikin sitten kysymys erikseen.

Ranskan vastarintaliike luovutti esimerkiksi liittoutuneille tietoa siitä, mitä Auschwitzissa ja muissa tuhoamisleireissä tapahtui, mutta se ei johtanut yhtään mihinkään.

Olisi voinut luulla, että sen johdosta olisi aloitettu valtava kampanja ihmiskunnan historian suurimpiin kuuluvan rikoksen lopettamiseksi ja rankaisemiseksi, mutta ei. Liittoutuneiden propagandassa ei puhuttu juutalaisten massamurhista mitään.

Kysymys lienee ollut asian uskottavuudesta. Jokainen sotaakäyvän maan asukas ymmärsi, että sodan osapuolet vääntelevät totuutta mielensä mukaan ja omaksi hyväkseen. Sen vuoksi pyrittiin yleensä pitämään propagandan väitteet niin lähellä uskottavuutta kuin mahdollista. Vain Neuvostoliiton propagandistit tekivät tässä suhteessa poikkeuksen.

Niin sanotun holokaustin nostaminen sotapropagandan keskiöön -törkeytensä takia se ei olisi muualla voinut sijaitakaan- olisi luultavasti vienyt suuren osan koko liittoutuneiden propagandan uskottavuudelta. Niinpä valittiin se tie, ettei asioista muka edes tiedetty.

Sodan jälkeen ja jo vähän ennen sen loppua niistä sitten kyllä tiedettiin ja se johti jossakin mielessä koko sodan näkemiseen uudessa valossa, mutta ei vielä välittömästi.

Sodan aikana ja heti sen jälkeen kaiken keskipisteenä olivat yhä vielä ne miljoonat sotilaat, jotka asetettiin rintamilla hengenvaaraan ja lisäksi myös kymmenet ja sadat miljoonat siviilit, joiden henkiin jääminen ja ihmisarvoinen elämä oli yritettävä turvata. Vasta sen jälkeen tulivat eri osapuolten tekemät rikokset, joiden melkoisesta osasta tietenkinkin katsottiin myös sodan jälkeen sopivaksi vaieta, johtuen siitä, että ne olivat voittajien tekemiä.

Sana holokausti tuli ihmiskunnan tietoisuuteen vasta vuonna 1978 samannimisen Hollywood-filmin ansiosta.

Toki tästä aihepiiristä oli tehty jo moniakin filmejä puhumattakaan kirjoitetuista kirjoista, mutta vasta nyt otettiin käyttöön tuo, sinänsä aivan mieletön sana kuvaamaan sitä kansanmurhaa, jota toisen maailmansodan aikana oli suoritettu.

Itse asiassa on aika outoa, että tällainen filmi saatiin Hollywoodin vahvasti juutalaisen filmiteollisuuden taholta valmiiksi vasta nyt. Sen jälkivaikutus on joka tapauksessa ollut niin suuri, että tekisi suorastaan mieli sanoa sen paradoksaalisesti muokanneen mielipiteitä enemmän kuin itse nuo toisen maailmansodan aikuiset tapahtumat.

Elämme nyt sellaista aikakautta, jolloin suurelle osalle amerikkalaisia ja länsieurooppalaisia toisen maailmansodan keskipisteeksi on muodostunut nimenomaan holokausti. Kuten voimme todeta, omakaan maamme ei ole jäänyt kehityksestä osattomaksi.

Tässä on kuitenkin kyseessä myöhempi projektio, jota ei kannata yrittää sijoittaa lähes sadan vuoden takaisiin tapahtumiin. Suomi ei todellakaan ryhtynyt sotaan holokaustin suorittamiseksi eikä myöskään käynyt sotaa sen tukemiseksi.

Asia on hyvin yksinkertainen ja jopa niin yksinkertainen, että sen ymmärtäminen mahtanee olla tietylle älymystön osalle suorastaan loukkaavaa. Suurin osa kansaamme taitaa sentään ajatella Teemu Keskisarjan tapaan. Suomi on (ainakin ollut) nimenomaan Suomi ja uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona se on tähdännyt ponnistuksensa sen omien etujen ajamiseen.

56 kommenttia:

  1. Olisit reilusti jättänyt tuon eurooppalaistumisen pois, ei täällä pakkoenglannitetussa tekojenkkilässämme tiedetä enää yhtäkään mitään Euroopasta, kunhan vain haukutaan sitä.

    VastaaPoista
  2. Nykyiset propagandistit ovat vähän viisaampia ja tavallaan avomielisempiä. Euroopan yhteisvaltiota ajetaan avoimesti, Klaus Swab julkaisi kirjan Great Resetistä, lääkefirmatkin kertovat, etteivät ne rokotukset nyt paljon muuta auta kuin viivyttävät jonkun mummon kuolemaa ja tartunnat puolin ja toisin voivat olla tai sitten olla olematta vähäisempiä. Sekin kerrotaaan, että vahinkoja tulee, eikä kukaan tiedä mitä tulee vielä tapahtumaan.

    Juju piilee kaksoisviestinnässä, kun toiset taas väittävät vakavalla naamalla, ettei Eurooppaa olla viemässä minnekään. Great Reset on salaliittoteoria ja rokotukset pelastavat ihmiskunnan varmalta tuholta.

    Putkiaivoiset ihmiset ovat tämän takia pihalla kuin lammaslauma, jonka vahtimiseen riittää yksi hyvin koulutettu bordercollie. Tietysti kun ihmisiä on miljoonia niin koiranvirkojakin tarvitaan melkoisesti. Onneksi Suomen koululaitos on tuottanut niitä yllin kyllin. Itseasiasa sama koulutus kelpaa niin koirille kuin lampaillekin. Tärkeintä on oppia tottelemaan ja sitähän koulussa opetetaan lapsesta saakka. Lampaat uskovat, että koira on heitä viisaampi ja se tietää kaiken paremmin. Eivät he edes tajua, että isäntä on opettanut koiralle kaiken tarpeellisen ja ilman isäntää koira olisi yhtä pihalla kuin lampaatkin. Ongelman ydin piileekin siinä, että kuka on isäntä jota koirat tottelevat ja missä se piilee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kuka on isäntä jota koirat tottelevat ja missä se piilee."

      Sinäpä sen sanoit, tuo on juuri ydinkysymys.

      Poista
  3. Voihan historiasta toki erilaisia tulkintoja esittää ikäänkuin harrastuksena professorien kesken, mutta ei siitä mitään pysyvää voi syntyä, vaan totuutta varten on Mikkeliin perustettu sodan tiedekeskus Muisti! (musti tulepa tänne, tseh, tseh!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musti ylläpitää suurten sotiemme jatkumoa, kirkkaimpana mielessä tietysti suomalaisten keskinen Sisällissota, suomenkielisen kansanosan kavala alttius flirttailla vuosituhantisen vihollisen kanssa, sotkematta siihen mitään holokausteja.

      Poista
  4. Saksalaisethan toivat kyllä esille valtaamiltaan alueilta paljastunutta. Katynin nyt esimerkiksi. Niiden totuudenmukaisuutta ei kai lännessä suuremmin epäilty. Churchill ainakin oli kyyninen, kun Puolan pakolaishallituksen johtaja kauhisteli satojen tuntemiensa ihmisten murhaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki Stalinin touhuista oli jo yhtä ja toista tiedossa. Kun löytyi vastaansanomattomia todisteita, niin toki niitä käytettiin.

      Poista
  5. Valitettavasti villaisella painettiin myös sisäministeri Horellin itsevaltainen toiminta. "Kesän 1938 aikana Suomeen saapui noin 350 Saksasta lähtenyttä pakolaista, joiden joukossa oli noin 150 juutalaista. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Saksa painosti liittolaistaan luovuttamaan heidät, ja asia oli esillä myös Gestapon päällikön Heinrich Himmlerin Suomen vierailun yhteydessä kesällä 1942. Muutamaa kuukautta myöhemmin Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni järjestivät 27 pakolaisen luovuttamisen saksalaisten käsiin. Horelli oli antanut hänelle valtuudet hoitaa karkotukset pelkkänä poliisitoimena. Myös Anthoni oli Horellin tapaan saksalaismielinen ja juutalaisvastainen. Hieman aikaisemmin samana syksynä Horelli oli Anthonin aloitteesta esittänyt Gestapon Tallinnan päällikölle Martin Sandbergerille myönnettäväksi Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan suurristiä.

    Luovutukset oli tarkoitus tehdä salaisesti, mutta asia päätyi hallituksen tietoon valtiovarainministeri Tannerin kautta. Vaikka presidentti Ryti ilmoitti erolla uhanneelle sosiaaliministeri Fagerholmille, ettei karkotuksia panna täytäntöön luovutettiin Gestapolle 6. marraskuuta 27 pakolaisen ryhmä, johon kuului kahdeksan juutalaista. Horellin ja Anthonin suunnitelmissa oli jatkaa karkotuksia myös tämän jälkeen, mutta ne keskeytettiin lähinnä Tannerin ja Fagerholmin vastustuksen ansiosta. Horellin kerrotaan raivostuneen, kun valtiovarainministeri Tanner puuttui hänen toimivaltaansa. Myös useat sanomalehdet kritisoivat luovutuksia niiden tultua julkisuuteen.

    Viron valtionarkistosta löytyneiden dokumenttien mukaan saksalaisille Tallinnassa luovutetut juutalaiset surmattiin jo parin päivän kuluttua. Horelli ja Anthoni kielsivät myöhemmin, että juutalaispakolaisten luovutus johtui heidän etnisyydestään. Horelli perusteli päätöstään sillä, että karkotettavat olivat epäluotettavia rikollisia kuvaten heitä ”sabotööreiksi, vakoojiksi ja varkaiksi”. Hallitukselle hän antoi selvityksen, jonka mukaan ainoastaan rikoksiin syyllistyneet karkotetaan. Luovutettujen joukossa kuitenkin oli henkilöitä, joilla ei ollut rikosrekisteriä, eikä muillakaan ollut turvapaikkaoikeuden peruuttamiseen oikeuttaneita rikkeitä. Ainoastaan kahdella karkotetulla juutalaisella oli tuomio, toisella 10 kuukauden vankeusrangaistus salakuljetuksesta ja toisella sakkotuomio tuohon aikaan yleisestä säännöstelyrikkomuksesta.

    Horelli ei joutunut oikeudelliseen vastuuseen ihmisluovutuksista. Liittoutuneet esittivät Horellin, Anthonin ja Valpossa työskennelleen Ari Kauhasen liittämistä sotarikollisten luetteloon marraskuussa 1944, ja myös Puolan hallitus teki asiasta erillisen pyynnön. Heitä ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, koska Neuvostoliiton johtama valvontakomissio ei esittänyt vaatimusta Suomen viranomaisille. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että Neuvostoliitto oli kiinnostunut vain omiin kansalaisiinsa kohdistuneista sotarikoksista. Horelli oli kuultavana ainoastaan eduskunnan entisen varapuhemiehen ominaisuudessa menettelyvirheestä syytteeseen asetetun Anthonin oikeudenkäyntiin liittyen. Hallitussihteeri Otto Brusiinin kuulusteluissa Horelli kieltäytyi kertomasta kenen aloitteesta pakolaiset luovutettiin ilmoittaen vastaavansa kysymykseen ainoastaan valtakunnanoikeudessa. Brusiin sai Horellin puheista käsityksen, että saksalaisille luovutetut juutalaiset valikoituivat sattumalta ilman mitään erityistä syytä. Hänen mukaansa Horelli suhtautui kuulusteluihin erittäin kielteisesti ja puhui juutalaisista halventavaan sävyyn ”jutkuina”." (Wikipedia). --- Niin tai näin, valitettavasti täytynee kertoa, että ihan sattumalta ministeri Horelli on sukulainen 22 polven takaa. Niin ovat myös Tanner (26 polven takaa)ja Fagerholm (17 polven takaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänhän me tiedämme. Vaikka miljoonia tapaettiin, pelkkä luovutus sinänsä valheellisilla, vaikka niin sanotusti asiallisilla perusteillakin herätti suurta närkästystä, mikä lienee sentään myönteisessä mielessä merkille pantava asia.

      Poista
    2. Olihan tuo tapaus valitettava, mutta olisiko Suomen pitänyt vaarantaa suhde tärkeään liittolaiseen henkilöiden vuoksi, joita kohtaan meillä ei ollut oikeudellisia eikä moraalisia velvoitettaita. Minusta oli riittävää, että kategorisesti kieltäydyttiin oman maan kansalaisiin kohdistuvat vastaavat vaatimukset.

      Poista
    3. Tätä teemaa sopiikin tarkastella Vihavaisen kirjoituksen 12. päivältä rinnalla.

      Vielä enemmän saksalaissiviilejä kuin mitä Suomi luovutti Saksalle luovutti Suomi Neuvostoliittoon. Neuvostoliittoon luovutti myös sisäministeri Leino 19 muka sotarikollista pääasiassa siviiliä. Kuinka suuren määrän loikkareita YYA-Suomi luovutti takaisin Neuvostoliittoon, en tiedä.

      Tällaisia seurauksia voi syntyä, jos maa tai paremminkin poliitikot sen johdossa luopuvat itsenäisyydestään ja suoraselkäisyydestään.

      Poista
  6. Youtuvesta kannattaa katsoa englantilaisen Simon Webbin "History Debunked" -kanavaa ja katsoa kun äijällä ei meinaa pokka pysyä kun hän selostaa uusimpia hyvesignalointeja. Vähäisen seuraamisenkin jälkee huomaa, miten historiantutkimus on lähes poikkeuksetta täyttä roskaa eikä perustu enää dokumentteihin ja arkistoihin vaan Hollywood-vaikutteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orwell kirjoitti opuksensa 1984 varoitukseksi, mutta monet näyttävätkin lukeneen sitä oppikirjana. Mitä Hesariin tulee, niin kun rekryroi toimittajakuntansa hiipuvista Kansan Uutisista niin muuttuu itsekin hiipuiviksi Kansan Uutisiksi.

      Poista
  7. Monen suomalaisen historian harrastajan ja vähemmän lahjakkaan ammattilaisenkin mielestä talvisodan jälkeen Suomi ei olisi saanut tehdä yhteistyötä Saksan kanssa, koska Saksa ei ollut oikeusvaltio. Se ei heitä tunnu haittaavan, että Englanti ja Usa tekivät yhteistyötä NL:n kanssa, vaikka sekään ei ollut oikeusvaltio.

    Käytännössähän reaalipolitiikka menee niin, että kun on sota tai sodan uhka, niin valtiot eivät valikoi liittolaisiaan yhteiskuntajärjestyksen vaan auttamiskyvyn perusteella. Vihollisen vihollinen on liittolainen.

    VastaaPoista
  8. Älypäät ymmärtävät Ruotsin kuninkaallisten lopettaneet vierailut Suomessa tukeakseen viriävää suomenkielisten identiteettiajattelua omakielisen hallinnon vahvistumisen puolesta.

    VastaaPoista
  9. "Suomi ei todellakaan ryhtynyt sotaan holokaustin suorittamiseksi eikä myöskään käynyt sotaa sen tukemiseksi."

    Ihanko oikeasti joku vähääkään vakavasti otettava taho on tuollaista esittänyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakavasti ja vakavasti... Ihmisten yksinkertaisuutta ei kerta kaikkiaan pidä aliarvioida. Vastahan tässä kuultiin Karjalan kaasukammioista ja kasnanmurhasta. Ehkä olet huomannut myös ns. woke-kuluttuurin?

      Poista
    2. Tarkoitin kyllä suomalaista ammattihistoriantutkijaa, en somehuutelijoita, mukaanluettuna woke, tai venäläistä mielipiteenmuokkaus "historiaa".

      Poista
  10. Voidaanko mistään sodasta oppia muuta kuin se tosiasia, että aggressio ja regressio ovat lajin sosiaalisten ominaisuuksien kannalta sama asia.

    Ja että nuo sosiaaliset ominaisuudet määräävät, ei se mitä yksilöt ajattelevat ja tekevät. Taantuneessa todellisuudessa kaikki ajatteleminen on vain joukkovoimien vaikutusta.

    Sotahistoriat ovat päämäärärationaalisen järjen liimaamista joukkomittaisten taantumailmiöiden päälle. Sankarit ja konnat saavat roolinsa. Kognitiiviset dissonanssit ovat niin valtavia, että niitä koskevat kysymyksetkin ovat naurettavia. Mitä Jerusalemin tuomioistuin vaati Eichmannilta? Siis mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin, että olisi säästynyt tuomiolta.

    Koska ihmisessä vaikuttavia joukkovoimia on miltei mahdotonta yksilötajunnassa tunnistaa, sotahistoria kertoo vain olkiukoista. Ihminen on tavattavissa parhaiten silloin kun hän joukkovoimien vaikutuksesta tekee tekoja joita yksikään yksilö ei yksin tekisi.

    Durkheim perusti sosiologian autonomisena tiedonalana tekemällä tutkimuksen itsemurhista. Niillä hän totesi olevan varsin vähän tekemistä ihmisen "itsen" kanssa. Sotahistoria voisi keskittyä itsemurhiin. Esimerkiksi itärintaman romahtaessa tekivät saksalaisnaiset paljon itsemurhia pelätessään joutumista venäläissotilaiden raiskaamiksi. Se oli muuan tragedia.

    Toinen mielenkiintoinen tutkimuskohde olisivat tietysti sotatraumat. Niiden pohjalta voisi sitten selittää näitä sotia joita jälkipolvet vielä mielissään käyvät. Nykyajan juutalaisia ovat "rasistit".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "aggressio ja regressio ovat lajin sosiaalisten ominaisuuksien kannalta sama asia....Sotahistoriat ovat päämäärärationaalisen järjen liimaamista joukkomittaisten taantumailmiöiden päälle." 

      Kunpa se olisikin noin kaunista, mutta kun se ei ole: agressiolla kun se yhtyy häikäilemättömyyteen, sopivaan hyvesignalointiin sekä älyn käyttöön on valtioiden välisissä suhteissa saatu paljon aikaa ja kaikkinaisia resursseja käyttöön. Mikä parasta voittajat myös kirjoittavat historian ja ovat siten aina oikeassa - varsinkin kun muistavat täyttää runoilijoiden ja muiden kupinnuolijoiden kupit!

      Siksi sota- ja muuhun poliittiseen historiaan ts mitä oikeasti tapahtui ja kuka siitä todella hyötyi kannattaa aina perehtyä. Muunlainen ajattelu johtaa vain naiviin ahui kauhistus -ajatteluun, josta seuraa, että uutiset ovat täynnä yllättäviä, ikäviä tapahtumia. 

      Yksilöiden välillä agressiota voidaan hillitä laeilla ja poliisilla, mutta valtioiden välillä ei tuollaista "raastuvanoikeutta" ole - ja useimmattämän blogin kommentojat eivät sellaista suin surmin haluaisi, päätellen esim EU:ta koskevista ajatuksista.

      Poista
    2. Siis päämäärärationaalisen ajattelun liimaaminen joukkomittaisen taantuman ja aggression päälle selitykseksi -- se vasta naiivia onkin.

      Hitler oli narsisti joka loitsusi massa uhriajattelulla, ja hänen kohtalonsa oli krijattu amerikkalaisten psykoanalyytikkojen lausuntoon jo vuonna 1942. Stalin oli piilohomo ja paranoidikko, eikä missään mitä hän teki myöskään ollut mitään tervettä. Nämä ovat lähtökohtia -- loput vain sairaskertomusta.

      Eikä narsismi ole maailmasta katoamaan päin. Päinvastoin, kaikki politiikan suuret aatteet ovat nyt narsistisen uhriajattelun variaatioita. Sotahistoriatkin ovat jo ideologioiden valtataisteluja, eli älyllisesti tyhjää uskontunnustusta. Usko ismeihin on muotia. Ne ovat jo korvanneet valtiosubjektiharhat, ja niillä on hyvä täyttää taantuneen depersonalisaation olematon toimijasubjekti.

      Sota on ihanaa, terveisin Svejk ja Malcolm Munthe.

      Poista
    3. "Yksilöiden välillä agressiota voidaan hillitä laeilla ja poliisilla, mutta valtioiden välillä ei tuollaista "raastuvanoikeutta" ole - ja useimmattämän blogin kommentojat eivät sellaista suin surmin haluaisi, päätellen esim EU:ta koskevista ajatuksista."

      Jos rauhan hinta on vapaus, niin se ei tule koskaan menemään ajatteleville ihmisille kaupaksi.

      Lampaille ja kamasaksoille toki käy kaikennäköiset keskustjohtoiset "rauhan suurvallat" kuten Neuvostoliitto ja tuleva Euroopan liittovaltio.

      Valtiot eivät ole yksilöitä joten esittämsi ajattelu on sangen lapsellista.

      30-luvulla Suomessa vallitsi usko Kansainliiton sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen, jonka takia Suomessa laiminlyötiin mm. sotatalouden suunnittelu "Kansailiitosta saa matalakorkoista lainaa ja hyväläisvaltioiden laivat tuo satamiin mitä tarvitaan."

      Suomessa on aina ollut kova hinku "sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen". No valtioilla ei ole ystäviä vaan etuja. Kaikki sopimukset ovat "toistaiseksi voimassa" ts. niitä noudatetaan kun ovat itselle edullisia.

      Kanasainvälisen poliitikan rautainen perussääntö on se, että ei ole olemassa hyvää tai pahaa - vaan asiat vain ovat.

      Toki kaikista parasta on, että oma toiminta vaikuttaa moraalisesti kestävältä ja "lailliselta". Näin saadaan huomattavia imagoon liittyviä etuja ja pidetään oma väestö rauhallisena sekä kuuliaisena.

      Poista
    4. "Stalin oli piilohomo ja paranoidikko, eikä missään mitä hän teki myöskään ollut mitään tervettä."

      Kyllä lopputuloksessa oli: luotiin pakolla teollisuus, jonka avulla Saksa voitettiin ja Neuvostoliitosta tehtiin toinen supervalta. Sisäiset viholliset - tai potenttiaaliset viholliset - tuhottiin niin, että näistä ei voinut olla mitään uhkaa Stalinille. Ei se ole hulluutta vaan poliittista neroutta. Moraalista en sano mitään.

      Myös Hitlerin toimissa olisi ollut paljon järkeä saksalaisten kannalta, jos resurssit ja tahto olivat riittäneet voittoon itärintamalla, mikäpä olisi ollut herrakansana laajassa Euraasiassa. Siinä vaiheessa Englanti ja USA olisivat ottaneet lusikan käteensä ja tehneet kompromissirauhan. 

      "Valtiot eivät ole yksilöitä joten esittämsi ajattelu on sangen lapsellista."

      Pointtini nimenomaan oli se, että koska valtioiden yläpuolella ei ole mahtia, joiden avulla niiden agressioita voitaisiin hillitä. Sääntöpohjaisuus on hyvä kauniina päivänä, mutta kun valtioiden vitaaliset intressit ratkaistaan sotilaallinen mahti on parempi suurvalloille ja riittävän uskottava puolustus pienille valtioille. Näkemykseni on tiukan paasikiveläinen realismi.

      Poista
    5. "Pointtini nimenomaan oli se, että koska valtioiden yläpuolella ei ole mahtia, joiden avulla niiden agressioita voitaisiin hillitä."

      Teoreettisesti on mutta se menee, enempi uskontoon (kollektiiviin) ja kuka sitä taas hallitsee, vai hallitseeko kukaan? Eteenkään markkinateollisessa. (Jokseenkin jos asiaa katsoo antropologisesti kauppaverkostojen kautta, niin jossain kohtaa joku vain yksiselitteisesti hermostuu, mikä sitten leviää kuin dominoefekti). Ja toinen juttu miten sen (uskon) ymmärtää.

      Poista
    6. Ja uskon kirjallisenpuolen (historian kehityksen, primitiivistä puolta taas ei voi poistaa teoriassa voinnee kieltää, mutta mitä seurannee? Luostari toiminta itsessään taas on mielenkiintoinen historian kannalta, mut realistisesti jutut mitä kuullut ja lukenut niin missään muodossa lähtisi sitä kannattamaan) kannalta se sukupuolen ymmärrys olisi osin oleellista. Lähinnä mikä "arvo" on kulttuurin miehellä tai naisella, mistä taas pääsee siihen ikuiseen miehen euro naisen 80 senttiä. Jokseenkin jos siihen porukkaan naisena tahtoo päästä niin joutunee käyttämään kaikki poppakonstit, eikä silti välttämättä onnistu, muttei ne miehetkään ole sinne päässeet helpolla joten mitä sitä sitten olettaisi? Molemmille siinä pitäisi hattua nostaa.

      Poista
    7. Ja unohtui lisätä että käsittääkseni se luostaritoiminta on aikojen saatossa omaksuttu idästä joskus 600-luvulla kaupankäynnin myötä. Ei siis alkuaan ole ollut kristinuskossa.

      Poista
  11. HS:n "featuretoimituksen" "historia-asiantuntija", toimittaja Esa Lilja kirjoittaa tuossa puheena olevassa lehdykässä: Talvisodan "heikosti sujuneesta hyökkäyksestä huolimatta hän [Stalin] halusi yhä miehittää Suomen". Eipä ole ensimmäinen (eikä viimeinen), joka tuota inttää. Todisteet nyt vain sattuvat edelleenkin puuttuvan, sanokoot keskisarjat mitä tahansa.

    Ja hieman jäljempänä: Molotov pyysi marraskuussa 1940 Berliinissä "vapaita käsiä Suomen miehittämiseksi". Tuota nyt voisi kutsua jo suoranaiseksi valheeksi - ellei sitten satu olemaan kyse featuremiehen silkasta tietämättömyydestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas tuli karkeata parjausta...

      Poista
    2. Niinkö. Selittää nyt, missä kohden minä kirjoitin sellaista, mikä ei ole totta vaan "karkeasa parjausta".

      Poista
    3. No kun nykyään pitäisi jo uskoa vaikkapa sellaisia vihkosia, jonka eräs instituutti julkaisi ja jossa selitettiin, ettei Neuvostoliitto edes yrittänyt pudottaa pommeja Helsinkiin. Tahallaan ne mereen heitettiin.
      Miksi ihmeessä sitten Suomea olisi yritetty valloittaa? Ei oikein mene kaaliin.

      Poista
    4. Lue se alkuperäisistä asiakirjoista Varjo Suomen yllä ja luule vähemmän!

      Poista
    5. Katsoin uteliaisuuttani, miten nimettömän kirjoittajan perättömiin väitteisiin ja perustelemattomaan pauhaamiseen voi vastata, vai voiko ollenkaan. Jos tarkoituksena on ohjata mielipiteenvaihtoa takaisin asiallisille urille, se taitaa olla vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta. Se Molotovin - Ribbentropin tapaaminen Berliinissä marraskuussa 1940 näyttää olevan sen verran hyvin dokumentoitu, että ei ehkä kannattaisi lähteä väittämään valheksi Molotovin vaatimusta vapaista käsistä Suomen suhteen.

      Poista
    6. Arvoisa Strix Senex: Kannattako kirjoittaa, jos ei kirjoittamistaan asioista oikein mitään tunnu tietävän?

      Hitlerin ja Molotovin keskustelut Suomena koskevat keskustelut tosiaan ON nyttemmin todella hyvin dokumentoitu. Luepa siis sinäkin äläkä luulottele:

      - Visuri - Murtorinne: Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939 - 1940. Dodendo 2019, erityisesti s. 197 - 217.
      - Samassa teoksessa Hitlerin ja Molotovin keskustelujen Suomea koskevan osuuden pöytäkirjan suomennos in extenso s. 271 - 280.
      - Visuri: Mannerheim ja Heinrichs. Docendo 2020 (saman teeman jatkamista eri kohdin).

      Niin että "perättömiä väitteitä ja perustelematonta pauhaamista"? Parasta, että osoitat toteen syytöksesi.

      Poista
  12. Eihän läntisessä historiakirjallisuudessa Suomen sotia 1939-1945 oikein tunneta eikä välttämättä edes mainita. Ja jos mainitaan, niin hyvin lyhyesti ja usein suorastaan virheellisesti. Joka tapauksessa Suomi oli syrjäinen sivutapaus, mitä nyt Talvisodan aikaan lyhyesti esillä.
    Sekä lukijoilla että kirjoittajilla taitaa olla sellainen harhakuvitelma että Liittoutuneet vallat oli jotenkin yhtenäinen elin, jonka jäsenet olivat tiukasti ja ainoastaaan yhdellä puolella. Niinpä Suomen ja Yhdysvaltain erikoista suhdetta Jatkosodan aikana on vaikea edes kuvitella, ellei ymmärrä Yhdysvaltain toimineen ennen kaikkea itse ja omien etujensa puolesta. Niihin sitten kuului Neuvostoliiton avoin tukeminen ja Suomen vaivihkainen tukeminen samanaikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei niin. Sille pohjalle kun rakentaa kuvansa Suomen hostoriasta, niin odottaa voi mitä tahansa.

      Poista
    2. "Suomen vaivihkainen tukeminen samanaikaisesti."

      Viime vuonna tuli radio 1:sta historiaohjelma, jonka mukaan suomalaisten evakuointia Alaskaan olisi suunniteltu. Sympatiaa varmasti oli, mutta ei ei se vaikuttanut Rooseveltin hallinnon suureen päämäärään Saksan kukistamiseen. Jossain näistä suurista kokouksessa tämä kuitenkin otti Suomenkin esille ja Stalin olisi luvannut säilyttää itsenäisyyden. Kaikista kyynisin Suomen politiikka oli Churchillillä, joka talvisodassa tarjosi " tukea" ja jatkosodassa oli valmis heittämään Suomen - ja Puolan - susille. Noh hän oli puhdasverinen Brittiläisen imperiumin mies.

      Poista
  13. Suuren yleisön käsitys jatkosodasta nojannee tänä päivänä pääasiassa Tuntematon sotilas -elokuvaan: jokseenkin kevytmielinen ja kunniaton paskareissu metsässä.

    Ruohonjuuritasoa halveksimatta toivoisin kuitenkin jotain muutakin näkökulmaa, joka esittelisi paremmin sodan taustat ja syyt. Olen odottanut, että joku tekisi elokuvan Risto Rytistä; se olisi täydellinen tilaisuus kuvata ajanjakson uhkia ja haastavia valintoja.

    Siinä elokuvassa olisi tietysti tärkeä paikkansa myös Mannerheimilla, Paasikivellä, Kekkosella ja Tannerilla. Vähän pelkään, että tällaisen kuvauksen saattaminen moniulotteiseen ja puhuttavaan muotoon olisi liian suuri pala suomalaiselle filmiteollisuudelle. Jo pelkästään hyvien näyttelijöiden löytäminen olisi hyvin haastavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus kokonaisvaltaisesta elokuvasta on sinänsä hyvä, mutta ei siitä hyvää ja puhuttelevaa saisi. Elokuva toimii parhaiten, jos se on tiivis eikä yritä kertoa kaikkea kerralla.
      Jörn Donner kaavaili Mannerheim-elokuvaa vain yhden vuorokauden pohjalta. Esimerkiksi junamatka Odessasta Pietariin vallankumouksen oloissa. Siinä olisi voinut kertoa kaiken oleellisen.
      Jatkosotaa ei voisi sillä tavalla tiivistää.

      Poista
    2. "tällaisen kuvauksen saattaminen moniulotteiseen ja puhuttavaan muotoon olisi liian suuri pala suomalaiselle filmiteollisuudelle."

      Ehkä sille, mutta televisiolle ei: 1970-luvulla tehty sarja "Sodan ja rauhan miehet" oli ihan hyvä yritys, toki täynnä ajan henkeä. Neuvostoliiton lähetystö ja Tiedonantaja eivät siitä pitäneet, joten ei se hirveän huono voinut olla.

      Poista
    3. Onneksi saimme jo nykyisen sukupolven näkemyksen jonkin aikaa sitten, Mannerheim vähemmistöjen edustajien kautta kuvattuna.

      Oli matka-arkkua ja perhosta ja kaikkee jännää.

      Oltiin niin WOKE...

      Poista
  14. Savolainen Roomassa14. toukokuuta 2021 klo 9.23

    Mikkelin Must! (Muisti) on tuore lisäys tiedekeskusten sarjaan jossa itäsuomalaisesta pappissuvun kasvattama Heikki Pursiainen päätoimittaa talouselämän vaikuttajille suunnattua Must! read- talouslehteä

    VastaaPoista
  15. Etteivätkö saksalaiset upseerit olisi tienneet joukkotuhonnasta? Jassoo. Kaiketi ainakin itärintamalla moni tiesi jonkin verran. Semminkin kun loppuratkaisu toteutettiin joukkoteloituksissa, ei leireillä, maavoimien selustassa. Paikallisesti - ainakin Jugoslaviassa - tämän toteutti myös sotaväki. Jopa Ranskassa armeijan miehityshallinto lienee hyvin ymmärtänyt, miksi ja minne valitut ryhmät kuljetettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yksittäisistä havainnoista synny kokonaiskuvaa, varsinkin jos selitään kysymys olivan partisaanien vastaisista toimista.

      Poista
    2. Ei tässä nyt tarvitse luottaa vain omaan spekulaatioon. Asiaa siis todella tutkittiin varsin luotettavsti: https://books.google.fi/books/about/Tapping_Hitler_s_Generals.html?id=On0hAQAAIAAJ&redir_esc=y

      Poista
    3. No, mikä se lopputulema sitten oli?

      Poista
    4. Vai että lopputulema. Historiassa nyt ei ole yhtä lopputulemaa. Kannattaa lukea, niin tietää enemmän, vaikka tuskin ihan kaikkea. Ainakin luulee vähemmän. Suomeksihan meillä on myös Guido Knoppin Wehrmacht, jossa on myös tätä ainesta käytetty.

      Poista
    5. Yksi johtopäätös on, että korkeintaan 10% Trent Parkissa vangittuina olleista upseereista tiesi tuhoamisleirien olemassaolosta. (Knopp 2007, 170).
      Erilaisesta joukkotuhonnasta toki tiesivät jollakin tavalla kai ainakin lähes kaikki. Reaktiot vaihtelivat, protesteja oli. Joka tapauksessa suurin osa meni SS:n tilille.

      Poista
  16. Suomi onneksi puolueettomaan tapaansa soti kaikkiaan sekä Neuvostoliittoa, Iso-Britanniaa ja Saksaa vastaan. Oliko tämäkin jonkinlainen ennätys lajissaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi soti Suomen puolesta mikä johti tähän historiallisesti mielenkiintoiseen tilanteeseen.

      Euroopassa sotaan osallistuneista maista vain kolme pääkaupunkia jäi valloittamatta Lontoo, Moskova ja Helsinki.

      Ei aivan paska saavutus, kun ottaa huomioon sen, että Suomi onnistui myös pelastamaan demokratiansa ja elämäntapansa. Suomessa sotilaat kuolivat ja haavoittuivat rintamalla ja siviiliväestö myös säästyi suurimittaisilta raakuuksilta, etniseltä puhdistukselta ja ilmasta tapahtuvalta tuhoamiselta.

      Poista
    2. Tähän ei taida olla olennaista lisättävää. Toki alaviitteet ovat aina hyödyllisiä.

      Poista
  17. Asiasta toiseen.

    ”Muuan tragedia”
    (Kaikenlaiset jatkot)

    Kyllä Suuri Luther oli oikeassa määritellessään juutalaisten luonnetta. Jokainen sana on totta. Mutta nykyään täytynee kuitenkin erottaa jutkut juutalaisista, samoin kuin ryssät venäläisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”jutkut”

      Jutkut ovat yhä vieläkin salakäynäisiä Suomelle. Se johtuu tietysti siitä, että autonominen Suomi Venäjän imperiumin osana ei päästänyt juutalaistulvia Suomeen.

      Ajatelkaa, jos nämä juutalaistulvat Suomeen olisivat totta, niin jo Talvisotakin olisi ollut Moskovan voittoa Stalinin syntymäpäivän kunniaksi. Venäläiset kenraalit oli tuhottu Stalinin puhdistuksissa ja tilalle tulivat juutalaiset kenraalit. Lenin rakasti juutalaisia.

      Poista
    2. Veikkaanpa ettei heistä ole niin välitetty missään missä kirkon vaikute ollut vahvaa. Poliittinen syntipukki.
      Toisekseen oma ymmärrys on ollut että suomalaiset päättäjät aikanaan oikein suhtautuneet saksanjuutalaisiin positiivisesti kun pitivät vakoojina. Venäjältä taas tuleviin juutalaisiin pakolaisiin jonkin sortin sympatiaa antaneet, kai sitä on koettu et yhteinen vihollinen tms. tiiä sit.
      Ja kuullut senkin jutun kuinka Suomessa juutalaisia ja saksalaisia olisi ollut yhdessä sotimassa Neuvostoliittoa vastaan. Kaippa se voisi paikkansakkin pitää uskonto kun näy jos sitä ei halua näyttää. (Paitsi tietty juutalaisilla ja muslimi miehillä...)

      Poista
    3. "Lenin rakasti juutalaisia."

      Lenin rakasti juutalaisia, koska oli itsekin puoleksi juutalainen.

      Poista
  18. "Näinä eurooppalaistumisen ja amerikkalaistumisen suurina päivinä olisi kiva tietää, miten maassamme mielletään sen historian suuret ja kohtalokkaat käännekohdat."
    Jokseenkin tuumannut että suomalaiset vedettiin johonkin mukaan mitä ei kait siihen aikaan olisi voinut välttää. Tiedä sitten miten nykytilanteessa.
    Lähinnä Euroopan teollistuminen vaatinut työväestöä (mihinkä muuhun ne suomalaiset tupanneet kelpaamaan), kielialueena taas suomi on hankala ulkomaalaisille, mutta se taas muille hallinnoille näyttäytyy miten näyttäytyy.
    Brittien ja saksalaisten kilpailut teollistumisessa, kuin myös jenkkien pörssiromahdus 1920-luvulla mikä kurittanut Saksaa. (Jenkit tosin on sit senkin jälkeen imuroineet väestöä sitten sieltä sun täältä, hallintohan siinä toiminut ei se tavallinen tallaaja. Joskus pohdin sitä niiden nationalismia ja maanpuolustusta että mihin se oikeastaan perustuu, päätyen vastaukseen et mielikuviin. Puolustusvoimissakaan niin vikaa, mut mihin sitäkin käyttää voi olla se ongelma, eteenkin monikulttuuri hegemoniassa). Luterilaisuus taas problema jolle kulle, sodan jälkeen moni kääntyi Saksassa katolilaiseksi "pesten kasvonsa" sodasta.
    Jokseenkin jokainen tainnee arvostaa omaa kulttuuriaan muiden kustannuksella, mutta kun itse taas en miellä sitä suomalaisuudeksi, enempi eurooppalaisuudeksi. Päätyen lopputulemaan kollektiivissa että sitä on tasan niin vapaa kuin toiset antaa olla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.