Muuan timantti

 

Loukkaavaa tekstiä

 

Yritin etsiä hesarin vappunumeron pääkirjoitusta netistä, mutta se oli maksumuurin takana, se nimittäin kuului niin sanottuihin timanttijuttuihin eli siihen huippujournalistiikkaan, josta ei ilmaiseksi saa kukaan nauttia.

Tänään sain viimein käsiini paperiversion ja pääsin siis osalliseksi tuosta merkittävästä hengentuotteesta.

Täytyy sanoa, että olo on, kuin olisi klapulla päähän lyöty. Näin kurjaa journalismia ei tässäkään lehdessä ole edes joka vuosi. Kyllähän niitä kaikenlaisia artikkeleita on saanut vuosien varrella lukea, mutta eihän tällaista pitäisi päästää edes pilanpäiten teekkarien vappulehteen känniääliöiden luettavaksi. Ikävä kyllä, olen varma siitä, ettei kyseessä ole parodia.

Kyseessä on peräti pääkirjoitus Päivi Räsänen loukkaa homoja, mutta myös monia kristittyjä.

Aiheena ovat siis ne esiintymiset, joista Räsänen nyt on saanut syytteet. Lehti kirjoittaa: Moraalisessa mielessä ei ole epäilystäkään siitä, että puheet ovat loukkaavia ja syvästi vastenmielisiä. Raamattuunkaan ei lehden mukaan voi vedota, koska sieltä löytyy paljon muutakin, joka olisi nyt väkivaltaan ja rikoksiin yllyttämistä.

Täytyy sanoa, että tässä esitetään erittäin kova väite, jolle ei esitetä mitään perusteluja. Samaan hengenvetoon puhutaan sitten myös/kin väkivaltaan ja rikoksiin yllyttämisestä, mikä on erityisen halpahintainen tapa yrittää leimata kierrellen ja kaarrellen mainittu asia kovan luokan rikokseksi.

Kun tämän tason syytöksiä esitetään asiasta, joka on nyt menossa oikeuteen, olisi kohtuullista edes jollakin konkreettisuutta hipovalla tavalla tuoda julki, mitä Räsänen sitten oikeastaan oli sanonut.

Oliko hän mahdollisesti julistanut, että homot on tapettava tai ainakin edes pieksettävä ja että se on jokaisen kristityn tehtävä, koska raamattu on kristityille ehdoton ja sanatarkasti velvoittava auktoriteetti kuten koraani muslimeille? Oliko kyseessä siis laiton uhkaus? Vai oliko Räsänen käynyt häiritsemässä homojen kokoontumisajoja julistamalla heille Jumalan kirousta? Tunnelma pilalla ja paha  mieli?

Tosiasiahan on, että Räsänen vain kertoi omasta vakaumuksestaan siitä kysyttäessä ja pluralistisessa yhteiskunnassa täytyy ihmisten sentään saada vapaasti suhtautua asioihin eri tavoin ja myös siitä kertoa.

Mikäli Räsäsen puheita ihan konkreettisesti tutkitaan, ei normaali, tasapainoinen ihminen voi löytää niistä mitään sen erikoisempaa: jotkuthan meistä pitävät homoutta yhdentekevänä tai jopa hupaisana asiana, joillekin se on jopa normaali elämäntapa. Jos taas jotkut toiset voivat pitävää sitä vaikkapa syntinä tai ainakin rumana tapana, eihän kukaan saa eikä edes voisi väkisin pakottaa heitä toisiin ajatuksiin. Argumentteja sen sijaan voi aina esittää.

Mikäli Räsäsen puheet todella olivat loukkaavia ja syvästi vastenmielisiä ainakin pääkirjoituksen kirjoittajalle ja hänen arvelunsa mukaan myös monelle kristitylle, on hänen nyt syytä vastata huutoonsa: mikä nimenomainen kohta niissä on moraaliton tai loukkaava? Kuka nimenomaan loukkaantuu ja miksi ja entäs sitten?

Käsi sydämelle, otetaanpa ihan originaalitekstit eikä edes valtakunnansyyttäjän mielivaltaisia tulkintoja niistä (!!!). Ks. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/aa7671cc-65df-41de-8ac2-ca31e0d24057,  https://twitter.com/paivirasanen .

Kovimman tulkinnan mukaan Räsänen sanoo, että homous on synti ja häpeä. Tämänkin hän siis ilmeisen perustellusti kiistää. No, minusta on synti ja häpeä kirjoittaa pääkirjoituksia ja nostaa syytteitä aiheesta, jota ei kaikesta päätellen edes tunne.

Jonkin asian pitäminen syntinä ja häpeänä on sentään pelkästään tunteen ilmaus, mutta meneminen mukaan pluralistisen yhteiskunnan tärkeimmän vapauden eli sananvapauden vastaiseen kampanjaan pelkkien lausuntojen (eikä esimerkiksi edes jonkin propagandakampanjan) takia on jo pahimman luokan intellektuaalista prostituutiota. Sen johdosta on pakko tuntea pahimman luokan myötähäpeää.

Mutta kyllähän tässä maassa on vapaus loukkaantuakin ja mikäli oikein kovasti loukkaantuu, voi vaikkapa heittäytyä rähmälleen lattialle ja alkaa huutaa. Sellaistakin tapahtuu.

Täysikasvuisen ihmisen oletetaan kuitenkin käyttäytyvän kypsemmin, eikä kenellekään ole syytä ruveta maksamaan kipukorvauksia siitä, että joku toinen, siitä  kysyttäessä ilmoittaa uskonnollisen vakaumuksensa olevan, että homous on paha asia.

Ellei sille asialle nauramaan pysty, saa vapaasti vaikka itkeä, mutta mikäli sen sijaan haluaakin kieltää toiselta hänen vakaumuksensa mukaisen ajattelun, ollaan jo aivan toisen tason asioissa.

Se, että tällaiseen sinänsä aivan banaaliin ja harmittomaan asiaan värvätään mukaan oikeuslaitos, jonka kautta uhataan jopa kahden vuoden vankeudella, on sietämätön hyökkäys sanan- ja omantunnonvapautta vastaan. Erityisen omituiseen valoon asia tulee, kun asialla ei tosiaankaan ole mitään tekemistä minkään ”kansanryhmän” vastaisen ”kiihottamisen” kanssa.

Mikäli tässä nyt moraalittomuudesta ja vastenmielisyydestä puhutaan, on edellä mainittu pääkirjoitus hyvä esimerkki niistä. Sen tapa helskytellä onttoja yleiskäsitteitä ja esittää itse juttuun verrattuna aivan eri kategoriaan kuuluvia vihjailuja väkivallasta ja rikoksiin yllyttämisestä yhdistyy nyt vastenmielisesti yhtä ympäripyöreään ja lipevään ”todellisten” kristittyjen mielistelyyn. Vain sananvapaudelle ei tämän timanttiartikkelin tekijältä tässä yhteydessä liikene ajatustakaan.

Ehkä nyt sentään olisi pitänyt. Ne kysymykset jokainen kunnianhimoinen lehtimies löytää aina edestään. Vapaan yhteiskunnan arvot on lunastettava joka päivä. Lehti, joka luulee olevansa sellaisten asioiden yläpuolella, on matkalla kunniatonta loppuaan kohti.