tiistai 4. toukokuuta 2021

Valistunutta pohdintaa

 

Epäjalot yahoot

 

Jonathan Swift, Gulliverin retket. Suomentanut ja johdannolla ja selityksillä varustanut J. Hollo. Kansanvalta 1926, 515 s.

 

Jonathan Swiftin (1667-1745) tarinat on länsimaissa yleensä opetettu jo lapsille, jotka aina jaksavat innostua kuvitelmista, joissa ihminen onkin vain peukalon mittainen ja kaikki muut jättiläisiä tai päinvastoin sankari on valtava kolossi, joka joutuu ottamaan ihmisiä kämmenelleen ja asettamaan heidät korvansa viereen voidakseen kuulla heidän huutonsa.

Swift kirjoitti tietenkin aikuisille ja hänen tarinansa olivat kritiikkiä aikansa Englannista ja koko länsimaisesta sivilisaatiosta. Hän aloitti sen, näihin päiviin saakka jatkuneen pitkän sarjan kuvauksia, joissa omaa maata irrottaudutaan katselemaan vieraan silmin, jolloin sen kummallisuudet ja suoranaiset mielettömyydet tulevat ilmeisiksi. Nykyään ns. jalot villit etsitään kuitenkin yleensä erilaisten friikkien ja pervojen keskuudesta.

Swiftin tai siis hänen sankarinsa Gulliverin kohtaamat sivilisaatiot sijaitsivat merten takana ja yleensä noiden alueiden asukkaat muistuttivat ihmisiä lähes kaikessa, hyveineen ja paheineen. Hyveet tosin näyttävät yleensä olleen noilla alueilla paljon yleisempiä kuin Englannissa, mutta paheitakin oli vaivaksi asti. Alkuasukkaiden panettelu ja kateus saattoivat Gulliverin vaaraan kerran jos toisenkin.

Kaikista muista maista poikkesi sentään Houyhnhnmein maa, jossa hallitsivat jalot hevoset. Heidän kielessään ei ollut edes sanoja niille loputtomille valheille ja rikoksille, joita Englannissa ja sen naapurimaissa viljeltiin. Hevoset viettivät hyveellisen jaloa elämää ja kuoleman tullessa suhtautuivat siihen tyynen filosofisesti.

Pahuus, kehnous ja kataluus eivät sentään olleet siellä tuntemattomia. Ne kuitenkin keskittyivät inhottaville olennoille, joita hevoset pitivät jossakin määrin palvelijoinaan ja joita myös eleli villeinä metsissä.

Nämä olennot, jotka tunnettiin nimellä yahoo, muistuttivat hyvin paljon ihmistä. Itse asiassa Gulliver ennen pitkää ymmärsi itsekin olevansa yahoo, vaikka hevosten maan lajitoverit olivatkin karvaisempia ja ketterämpiä kiipeilemään puissa.

Sivumennen sanoen, olen aina ihmetellyt, miksi muuan IT-firma on ottanut nimekseen Yahoo. Jaloille hevosille sana nimittäin oli kaiken kehnouden synonyymi. Halutessaan kertoa, että jokin asia oli huono tai paha, he sanoivat vain sen nimen ja liittivät sen loppuun sanan yahoo.

Hevosten oli aluksi lähes mahdotonta uskoa, että Gulliver -ilmeinen yahoo- saattoi olla järjellinen olento. Käsitys kuitenkin muuttui pikkuhiljaa, kun tuo kapteeni opetteli heidän kieltään eli siis alkoi puhua hirnumalla. Ne tarinat, joita hän kertoi kotimaastaan, saivat kuitenkin vakavasti epäilemään, muodostuiko tämä laji sittenkään järjellisistä olennoista.

Äärimmäisen kummalliset tarinat omistusoikeuksista ja niiden riistosta, sodista, joissa tapettiin ehkäpä jopa miljoona miestä, laivojen upottamisista ja muusta aivan luonnonvastaisista asioista saivat hevoset inhon valtaan.

Gulliverin omat hyveet lisääntyivät huomattavasti hevosten jalon vaikutuksen alaisina ja myöhemmin Englannissa hänellä oli suuria vaikeuksia tottua elämään kanssaihmisten seurassa, sillä hän ymmärsi hyvin, että kyseessä olivat itse asiassa inhottavat yahoot. Asia koski jopa hänen omaa perhettään. Gulliver viihtyikin paremmin hevostensa seurassa.

Perversion huippuna oli Englannissa, kertoi Gulliver eräälle hevosten ruhtinaalle, olemassa erityinen sääty, jota nimitettiin asianajajiksi ja jonka ammattina oli todistella musta valkoiseksi ja päinvastoin.

Tästä joukosta valikoituivat myös tuomarit, jotka oli valittu kaikkein ovelimpien, vanhoiksi tai laiskoiksi tulleiden asianajajien joukosta. Koska he olivat koko ikänsä olleet nurjamieliset totuudelle ja tasapuolisuudelle, he valitettavasti suosivat edelleenkin petosta, valapattoisuutta ja vääryyttä.

Keräten niin sanottuja ennakkotapauksia kaikkein eniten ihmisten oikeudentuntoa ja tervettä järkeä rikkovista päätöksistä he pystyivät yhä uudelleen puolustamaan kaikkein epäoikeudenmukaisimpia päätöksiä.

Jalo hevonen oli kovin murheissaan kuullessaan, että olennot, joilla kaikesta päättäen sittenkin oli henkisiä kykyjä, käyttivät niitä näin katalasti. Gulliverin vastaus on siteeraamisen väärtti:

Minä vakuutin hänen armollensa, että he olivat kaikissa heidän omaan alaansa kuulumattomissa asioissa kaikkein typerimpiä ja tietämättömimpiä keskuudessamme, aivan kelvottomia tavalliseen keskusteluun, kaiken tiedon ja valistuksen ilmeisiä vihollisia ja pyrkivät solvaamaan ihmisen tervettä järkeä kaikissa muissakin asioissa aivan samoin kuin oman ammattinsa alueella.

Tässä siis yksi ja varsin kuvaava esimerkki Swiftin yhteiskuntakritiikistä. Kaikessa hupaisuudessaan se ei suinkaan ollut tuulesta temmattu. Juristit ja aivan erityisesti ahne amerikkalainen juristikunta muodostavat tänäänkin yhden merkittävimmistä vaaroista tuon valtakunnan tulevaisuudelle. Näin julisti myös huomattava poliittinen ajattelija Zbigniew Brzezinski pari vuosikymmentä sitten, pohtiessaan millaiseksi poliittisesti yksinapainen maailma muodostuisi.

Jalojen hevosten valtakunta, jossa juristeja ei tarvittu lainkaan, oli ja on tietenkin utopia, mutta sellaisillakin on aina oma mielekkyytensä.

Ehkäpä tässäkin tapauksessa ajatusleikki saattaisi auttaa myös juristeja ymmärtämään sen, ettei heidän ammattinsa kuuluu niihin, jotka ovat arvokkaita sinänsä ja joita yhteiskunnalla on ilman muuta syytä elättää ja suosia.

Kuten virkamiehistön yleensäkin, niin myös juristien kannattaisi ymmärtää, että maailma on periaatteessa sitä parempi, mitä vähemmän heitä tarvitaan. Täydellisessä yhteiskunnassa heitä ei tarvita lainkaan.

Koska ihmiset, siis me yahoot, olemme syntisiä ja vajavaisia, on meidät tuomittu elättämään myös tiettyä määrää sellaisia henkilöitä, jotka saavat elatuksensa juuri näistä asioista. En usko, että olisi mahdollista saada mitään ihmisryhmää jokaisessa iltarukouksessaan pyytämään anteeksi olemassaoloaan ja anomaan itsensä tulemista tarpeettomaksi. Ei se liene onnistunut edes Swiftin aikana, jolloin valistusta sentään pidettiin suuressa arvossa toisin kuin nyt.

Säälihän se on. Sellainen mentaliteetti voisi kyllä parantaa yhteiskunnallista ilmapiiriä.

 

41 kommenttia:

  1. Mitä tapahtuu, jos sata lakimiestä upotettaisiin Töölönlahteen. Vastaus: se olisi hyvä alku.

    Laajemmin ottaen sama ongelma koskee kaikkia älykköjä, varsinkin akateemisen koulutuksen huippuja. Ongelma on liika viisauden aiheuttamat sokeat pisteet. Itse kuulun tippaleipäaivoisiin diletantteihin, joka ei ymmärrä juuri mitään mistään erikoisalasta, mutta näen sitä selvemmin älykköjen sokeat pisteet heidän siirryttyään oman erikoislansa ulkopuolelle.

    Esimerkkinä vaikka Kassandran huuto, jossa Jari Sarasvuo keskusteli Elina Valtosen (ent. Lepomäki) kanssa elvytyspaketista. Elina selitti talouspuolen niin hienosti ja Sarasvuo myönteli hammassta kiristellen, että olisin ostanut selityksen vielä pari vuotta sitten samoilla ehdoilla kuin Sarasvuokin.

    Keskustelun päätteeksi huomasin kuitenkin, että he puhuivat Euroopasta, jota ei koskaan ole ollutkaan, mutta jonkalainen sen pitäisi olla, eikä siinäkään kylliksi. He sivuuttivat kokonaan minkäläinen Eurooppa on nykyisin. Heidän sokea pisteensä oli sama kuin kaikilla liian hyvillä ihmisillä. He eivät näe maailmaa sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin sen pitäisi olla.

    Keskustelussa ei sanottu sanaakaan, että käytännöllisesti katsoen koko Eurooppa on nyt fasistisessa komennossa, yksilön vapaudet ovat kiikun kaakun ja maat tuntuvat kilpailevan omituisten rajoitusten keksimisessä. Suomi paralla on tietysti vielä ongelmana uhka Venäjän mallista. Suomi-neito on kuin entinen piika, jolla on valittavanaan avio juopon rengin tai seksuaalisesti ahdistelevan isännän välillä. Tomera tyttö pärjäisi tietysti omillaankin ja onhan meillä topakkoja tyttöjä hallituksessa, mutta ovathan vaihtoehdotkin aivan toista luokkaa verrattuna renkiin ja isäntään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "koko Eurooppa on nyt fasistisessa komennossa, yksilön vapaudet ovat kiikun kaakun ja maat tuntuvat kilpailevan omituisten rajoitusten keksimisessä."

      En nyt jaksa enempää kinata, mutta jos ym fasistivalta pitäisi paikkansa, niin töölönlahteen pistettäisiin sata vanhaa, hapanta miestä. 

      Poista
    2. Totalitarismit kehittyvät hissun kissun. Kielletään pikkuisen tuolta, vähäsen täältä, pistetään tuo putkkaan, pamputetaan tuota sopivasti, sitten aikanaan ammautaan, kun ja jos käsky käy. Voi olla että me vanhat kääkät jäädään jonon hännille, koska nämä uusfasistit ovat nuoria ja munattomkia. He eivät tajua, että meissä vanhoissa on ytyä ja testoteronia kymmenkertaisesti soijapojuihin ja lattetyttöihin verrattaessa.

      Poista
  2. Tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä...

    Mutta sanotaan nyt että facistisissa valtioissa oligarkian tai puoleen tai vastaavan järjestelmän tärkein asia on ollut tuottaa mahdollisimman nopeasti muutama "lakimiehen" opinnot suorittanut jotka on saatu pitämään hallitsevan järjestelmän puolia.

    Myöhemmin paikoista on ehkä hieman jopa kilpailtu. Propaganda-koneisto on luonut mielikuvan "rotuteoriaan" tukeutuvista byrokraateista jotka suojelevat enemmistöä sortamalla vähemmistöä.

    Aikanaan tarvitaan ryhmä lakimiehiä jotka pystyvät osoittamaan että osa sorretun vähemmistön yksilöistä onkin ihan kivoja tyyppejä ja ettei heitä kannata vainota.

    Joissakin maissa puolueen jäsenyys oli paras turva joka saattoi olla jopa "vapaudut vankilasta" -kortti. Ainakin jos kyse oli "vain" korruptiosta tai jos uhrit olivat "vainoa kerjänneitä" vähemmistöihin kuuluneita.

    +

    Hyvät lakimiehet olivat järjestelmän turva, koska he tekivät kaikesta mahdollista.

    Ja "demokraattisissa maissa" oli tietysti sama.

    Tärkeimpiin tehtäviin on poimittu nuoresta asti aivopestyjä moraalisesti selkärangattomia henkilöitä jotka nostetaan näkyviin asemiin esimerkiksi mediassa tai muualla hallinnossa.

    VastaaPoista
  3. Erasmus ja Thomas More kirjoittivat teoksensa 1500-luvun alkuvuosikymmenillä, ja suomennokset saivat sitten odottaa itseään neljä ja puolisataa vuotta. Swiftin kääntänyt Juho Hollo teki jättiurakan saattaakseen suuren maailmankirjallisuuden suomalaisen lukijakunnan nautittavaksi, enkä usko, että edelleenkään kovin moni meistä pystyy ymmärtämään edes puolet kaikesta mitä Hollo suomensi.

    Hollo oli inhimillisen kehityksen ja kasvun asiantuntija, ja hänen väitöskirjansa sisältyy kaksiosaiseen teokseen "Mielikuvitus ja sen kasvattaminen" (1918), joka asetti kysymyksiä, joihin ei edelleenkään ole vastauksia.

    Eiväthän tällaiset visonäärit ja valistajat ole keskuudestamme mihinkään hävinneet. Esimerkiksi yksi harvoista kirjoista, joita toisesta maailmansodasta ylimalkaan kannattaa lukea, eli Kurt Vonnegutin "Teurastamo 5", on eräänlainen muunnos Gulliverin retkistä. Kirjan alaotsikko on "Lasten ristiretki" -- sillä sitä sota todellisuudessa oli.

    Puolin ja toisin. Tarpeen vaatiessa sitä voidaan mennä katsomaan niinkin kauas kuin Tralfamadoren planeetalle, josta ufo-olennot tarkkailevat maapallon omituisia asukkeja. Sotakokemuksistaan järkkyneen ihmislapsen nimi on Billy Pilgrim, ja hän on särähtänyt aikaulottuvuudessa hajalle.

    Eläminen keskellä oman aikansa pimeyttä on todellisille intellektuelleille aina ollut vaikeaa. Miten suhtautua maailmaan ja elämään, kun ympärillä on pelkkää järjettömyyttä ja mielettömyyttä? Taistella? Kuinka täydellistä järjettömyyttä vastaan taistellaan?

    Minusta noitaoikeudenkäynnit ovat hyvä historiallinen vertailu oikeuslaitoksemme nykytilalle. On kirjoitettu joukko käsitteellisesti sekavia lakipykäliä, joissa ihmistiedolla eikä ihmistieteillä ei ole mitään roolia, mutta likimain keskiaikaista skolastista käsiterealismia harrastava juristeristien joukko kukkoilee oman "asiantuntemuksensa" pohjalta ja vaatii tavankansalaisia kunnioittamaan lainoppineisuuttaan.

    Se on ihan sama tilanne joka noitaoikeudenkäynneissä vallitsi. Inkvisitio keskittyi kaiken osaamisensa pohjalta ratkaisemaan kysymystä, oliko sielunvihollinen saanut otteen syytetyn sielusta vai ei, eikä kukaan kysynyt, mahtaako maailmassa olla olemassakaan sellaista asiaa kuin "noituus".

    Sellaisessa käsitteellisten taikauskojen ja taikasanojen maailmassa me yhä elämme. Ja täällä kaikilla järki-ihmisillä on aika vaikea olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Erasmus ja Thomas More kirjoittivat teoksensa 1500-luvun alkuvuosikymmenillä, ja suomennokset saivat sitten odottaa itseään neljä ja puolisataa vuotta. Swiftin kääntänyt Juho Hollo teki jättiurakan saattaakseen suuren maailmankirjallisuuden suomalaisen lukijakunnan nautittavaksi, enkä usko, että edelleenkään kovin moni meistä pystyy ymmärtämään edes puolet kaikesta mitä Hollo suomensi."
      Tämä on omasta mielestä oleellista. Kuinka tärkeää ymmärryksen kannalta on lukea omalla äidinkielellä se teksti. Mistä se tieto sitä ennen tuli? Sanoisin että kirkon kirjoista mutta se nyt tuskin ollut niin yksiselitteistä.
      Joskus kun tuli lainattua Joen Maailmankielet kirja niin sinne oli lätkäisty taakse joku leima että valvottava kirja tai jotain vastaavaa, muista nyt. Mutta yksi mikä kanssa jäi mieleen niin kuinka paljon sitä onkaan maailmassa kieliä, muistaakseni useita tuhansia. Se on omalla tavallaan lohdullista, vaikka englanti valtaa alaa, niin ei se kyllä äidinkieltä kykene muuttamaan.
      Ystävä kertoi kun oli reissannut Pietarissa kuinka oli paikallisten kanssa keskustellut englanniksi, ensin luulivat britiksi, mutta kun kuulivat suomalaiseksi niin innostuivat kutsumaan saunaan yms.

      Poista
    2. On kuitenkin ehdottomasti varoitettava myös älykköuhriutumisen sudenkuopista: ikään kuin sen postuloinnista, että jossain olisi jokin terve peruskansa, joka ymmärtää kyllä, mistä kana kusee, mutta "eliitti" tuhoaa kaiken tämän jumalaisen täysijärkisyyden ilkeillä tempuillaan, ja/tai että sivurajan takaa murisija itse olisi tällaisen tästä ikuisuuteen (polttomoottori-)Toyotalla kuljettavan jermuston kannattelema lähettiläs tai apostoli.

      Suurin osa väestä kiistauttaa lakeja ja sääntöjä maksimissaan omissa lempiteemoissaan, jos niissäkään, ja on samalla sielullisesti ehdottomasti kankeampaa kuin laki itse. Muistan esimerkiksi, kun töissä kerroin tutkimusuutisesta, jonka mukaan tuomarit antavat ankarampia tuomioita ennen lounasta kuin lounaan jälkeen. Työkaverini, sellainen perusmukava piilohäijytär, tokaisi tähän lempeänä kuin laguuni: "ihmisiähän hekin ovat".

      Oman kokemukseni varassa sanoisin, että Kansa on oikeasti tuollaista. Yleinen taso on se, että yritetään piiloutua arvostetuiksi ja normaaleiksi koettuihin elämäntilanteisiin niin syvälle kuin osataan. Jos agendaan tulee säröjä, tukeudutaan kolmevuotiaana kehittyneisiin (tai kehittymättä jääneisiin) tunneresursseihin. Syytetään yhteiskunnan henkisistä suhdannevaihteluista kommunismia tai perinteisiä miehiä tai mitä nyt ikinä keksitään.

      Lakeja ei ole ikään kuin tarkoitettu pelaamaan pingistä tekstien tasolta lähimmäisiään tuomitsevien filosofien vaan näiden kunnollisuuteenromahtaneiden toopejen kanssa, joiden maailmassa ihmiset ovat eleidensä ja ilmenemiensä olosuhderiippumattomia summia ja yhteiskunnat vastaavasti näistä ilmenemäpaakuista koostuvia umpinaisia mosaiikkeja. Nämä kaikki "ajavat omaa etuaan", ja kaikki friktio johtuu aina siitä, että muut ovat propagandan uhreja.

      "Työnantajat", "omistajat", ergo myöskään lait tms. eivät tässä perushahmotuksessa tunnu edes sijaitsevan samassa moraalisessa kentässä kuin oma elämä, vaan ne ovat jokin taustalla sojottava kuvakangas, eikä niillä tietenkään voi olla myöskään mitään kontingenssia (ehdollisuutta). Ja sitten kun jokin moraalinen poliittinen marina syntyy, se ei ole tyypillisesti koskaan aidosti subversiivista, lisää liikkumatilaa luovaa, vaan johtuu enemmänkin siitä, että halutaan kohdistaa nimenomaan nykyistäkin *tiukempia* sääntöjä - toisiin.

      Näiden kaikenkarvaisten nipomestareiden riitoja lailla yritetään yleensä sovittaa.

      Poista
    3. Vonnegutin toista maailmansotaa käsittelevät teokset, "Teurastamo 5" ja "Äiti yö", omaavat ansioita joiden perusteella hänet olisi voitu noterata kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Siis aivan samalla tavalla kuin saksalaista sotatraumaa purkaneet Heinrich Böll ja Günter Grass.

      Vonnegut oli lähinnä mielessäni. Olen lueskellut hänen omaelämänkerrallisia teoksiaan, "Palm Sunday"a ja "Kuolemaa tylympiä kohtaloita". Hän kertoo muun muassa siitä miten hänen kirjojaan on Yhdysvalloissa sensuroitu, poistettu kirjastoista, jne. Siis sama kaltoinkohtelu ja kohtalo kuin saksalaisilla kollegoilla, jotka toki pokkasivat Nobelin.

      Hänen tuntonsa eivät olleet uhriutuvan intellektuellin tuntoja. Kun hän sarkastisesti totesi, että Yhdysvalloissa on yksitoista ihmistä jotka ymmärtävät satiiria, se kertoi pelkästään Yhdysvaltojen henkisestä tilasta.

      Kun meillä Korkein Oikeus voi näiden nykyisten lakipykälien perusteella annetussa tuomiolauselmassaan antaa ymmärtää tietävänsä, mikä on tai ei ole "omiaan edistämään uskontojen välistä keskustelua", se on kyllä sellainen lausuma, ettei sitä millään satiirilla pysty ylittämään. Ping ja pong.

      Voi olla ettei tässä maassa löydy edes yhtätoista ihmistä, jotka ymmärtävät miten hirvittävässä alennutilassa juristeria voi olla. Että ollaan todellakin noitaoikeudenkäyntejä järjestämässä.



      Poista
    4. Amerikassa vaikuttaa kristinuskon oma tulkinta, kuin myös teollistuminen ja se miten ajatuneet identiteettipolitiikkaan yms. Mutta jäänyt miettimään että Martti Luther King ois varmaan ollut heidän ainut pelastus. Kennedy taas murhattiin. Täytyy olla osin täysin hullu että vastustaa vallitsevaa tilannetta, eikä reakoi siihen ns. primitiivisesti. Yks radio haastattelu oli minkä katsoi jonkin aikaa taaksepäin missä musta heppu muistaakseni koulutus oli psykologi kertoi kuinka mustasta miehestä käytännössä oli tehty tarpeeton mustalle naiselle. Kun taas mieheltä viedään funktio, no monesti vaikuttaa siltä että kuvioon astuu päihde-aineet. Osin katsonut että saman tyyppinen kuvio toistunut Euroopassa ja eteenkin Suomessa. Tulee mieleen tipujen erottelu, koiraita edes kasvateta kun eivät muni.

      Poista
    5. Tuli kyllä kanssa mieleen ettei sitä suomalaista eukkoakaan taideta tarvita muuhun kuin sorvin ääreen. Jos satu olemaan uskovainen tms. niin mahdollisesti kasvaa kotipiirissä. Työttömienkin lapset taidetaan nykyisin viedä päiväkotiin, pienestä pitäen.
      Kielellisen kehityksen kannalta tämä taas herättää itsellä joitain kysymyksiä. Plus jokseenkin mitä katsellut nykymenoa kun muksu ei toimikkaan siinä ympäristössä niin kuin kirjat opettaa (ja yllättyneitä olivat...) siinä diagnosoidaan milloin mitäkin.
      Huvitti myös tuossa yksi sanamuoto kun piti hakea kuopukselle eskari paikkaa, kolmesta vaihtoehdosta yhdessä oli kielirikasteinen tarkoittaen englanninkieltä. Tiedä sit miten se käytännössä näkyy? Lähinnä itseä vieroksuttaa se koko. Muistaakseni vetää sisään 160 mukulaa, epäilyttää vain saadaanko äänitasot pysymään hiljasina ja jos niin millä metodein?

      Poista
  4. "auttaa myös juristeja ymmärtämään sen, ettei heidän ammattinsa kuuluu niihin, jotka ovat arvokkaita sinänsä ja joita yhteiskunnalla on ilman muuta syytä elättää ja suosia.

    Kuten virkamiehistön yleensäkin, niin myös juristien kannattaisi ymmärtää, että maailma on periaatteessa sitä parempi, mitä vähemmän heitä tarvitaan."

    Herää vain se kysymys, että kun kuitenkin elämme epätäydellisessä maailmassa - jos ei Vuorisaarnan hengessä anneta jokaiselle pyytäjälle enemmän kuin tämä pyytä eikä käännetä lyöjälle toista poskea - miten blogisti näkee ihmisten väliset erimielisyydet, riidat ja jopa rikokset ratkaistavan? Muutama ehdotus:

    - kuningas tai muu ruhtinas puun alla
    - politbyroo tai komissaari taikka gauleiter tai tämän edustaja
    - kunnallinen lautakunta
    - sopivan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut poliittisesti valittu virkamies
    - keinoäly (ei ole vielä)

    Minusta surullisinta tässä blogissa ja kommenteissa on se, että hylätään länsimaisen yhteiskunnan yksi hienoimmista instituutioista eli oikeusvaltiossa, jossa koulutettu ja riippumaton ammattituomari pyrkii parhaan ymmärryksensä mukaan ratkomaan nuo asiat, vieläpä niin, että vääränä koetuista ratkaisuista saa hakea muutosta.

    Mutta jos tähän halutaan muutosta niin siitä vaan perustuslakia muuttamaan. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimetön ei nyt ole oivaltanut blogistin kritiikkiä (sellaisena kuin minä sen ymmärrän). Ei oikeamielisessä tuomarissa ole mitään vikaa ja sellaisia tietysti tarvitaan. Vikaa on niissä, jotka tekevät huonoja lakeja ja niissä, jotka tulkitsevat niitä huonosti.

      Mutta erehtymätöntä tuomaria ja erehtymätöntä lainlaatijaa ei ole, ja jokaisen tuomarin on se sisäistettävä.

      Poista
    2. Juristeristit puhuvat ikään kuin oikeustiede olisi ihan oikea tiede. Ikään kuin oikeustieteellinen asiantuntemus voisi ratkaista esimerkiksi kysymyksen miksi raiskauksen uhri tuntee syyllisyyttä ja häpeää.

      Nämä pykälämaakarit varmaan määrittelevät lähitulevaisuudessa itsensä suojelukohteiksi, joiden on nautittava kiihotuspykälien mukaista loukkaamattomuutta. Ei olisi temppu eikä mikään -- kansanryhmä siinä missä muutkin nimittämällä yhteenmielletyt viiteryhmät.

      Poista
    3. Vielä äskettäin virallinen termi oli lainoppi

      Poista
    4. "Nimetön ei nyt ole oivaltanut blogistin kritiikkiä (sellaisena kuin minä sen ymmärrän). Ei oikeamielisessä tuomarissa ole mitään vikaa ja sellaisia tietysti tarvitaan. Vikaa on niissä, jotka tekevät huonoja lakeja ja niissä, jotka tulkitsevat niitä huonosti."

      En minä osaa kommentissa siteerattua muullakaan tapaan lukea.

      "Mutta erehtymätöntä tuomaria ja erehtymätöntä lainlaatijaa ei ole, ja jokaisen tuomarin on se sisäistettävä."

      Eipä tietenkään, se kuuluu vastuulliseen ammatinharjoitukseen. Joka toisin ajattelee pitäisi karkoittaa Solovkiakin kauemmas - tai ainakin eläkkeelle.

      SO: "Ikään kuin oikeustieteellinen asiantuntemus voisi ratkaista esimerkiksi kysymyksen miksi raiskauksen uhri tuntee syyllisyyttä ja häpeää."

      Ei tuollainen heille kuulukaan: juristin tehtävä on lainsäätäjänä ratkaista rangaistakoon raiskauksesta, jos niin millä tunnusmerkistöllä ja rangaistusasteikoilla. Tuomarina tulee ratkaista mitä on tapahtunut, täyttääkö se tunnusmerkistön ja mikä on rangaistus em asteikon sisällä. Uhrin syyllisyydentunteen ja häpeän hoitavat psykologit ja muut terapeutit. Väittävät kuitenkin, että oikeudenkäynnillä ja tekijän rangaistuksella olisi kuitenkin myönteinen vaikutus.

      Lainopin nimitys muutettiin oikeustieteeksi juuri siksi, että haluttiin antaa opiskelijoille hiukan laaja-alaisempi näkemys. Toki kova ydin on edellen lainoppi.

      Siitä, onko oikeustiede sitten tiedettä voidaan keskustella ikuisuuteen saakka, kuten kaikista ihmistieteistä, siitä käytiin keskustelua joku blogi sitten. Tietyn anglosaksisen näkemyksen mukaan oikeaa tiedettä on vain matemaattis-luonnontieteet (engl science).

      Poista
    5. Täsmennys: "Vikaa on niissä, jotka tekevät huonoja lakeja..."

      Lakimiehet valmistelevat lakeja, mutta kyllä niistä lopullisesti päättävät poliitikot hallituksessa ja vapaissa vaaleissa valitussa Eduskunnassa, joka on kansa pienoiskoossa. Jos lait - ja niiden suojelukohde ja tarkoitus - ovat huonoja, sopii itse kunkin katsoa peiliin.

      Jos taas ajatellaan, että vain niitä lakeja sopii noudattaa, jotka itseä tai taustaryhmää miellyttävät, keskustelua on turha jatkaa, sitä varten on omat viranomaisensa...

      Poista
  5. Tässä nimenomaisessa tapauksessa vastakkain on (tuoreehko) oikeusperiaate, joka kieltää eräiden ryhmien panettelun yms., ja (vakiintunut) oikeusperiaate, joka sallii loukkaavankin arvostelun (sananvapaus).

    Sellaista vaakaa ei ole keksitty, joka konemaisesti antaisi oikean lopputuloksen. Apua on haettava oikeuskäytännöstä, vakiintuneista lain tulkinnoista, EU-oikeuden linjauksista ynnä muusta.

    Tuskin mitään lopputulosta voidaan pitää yksiselitteisesti oikeana tai vääränä. Painotus johonkin suuntaan ratkaisee, ja saattaa ylemmässä instanssissa taas keikahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sellaista vaakaa ei ole keksitty, joka konemaisesti antaisi oikean lopputuloksen."

      Eipä tietenkään, se on juuri siitä kuuluisaa punnintaa. Tämän päivän blogin teema oli se KUKA ts mikä ammatti- tai muu ryhmä tuon punninnan tekee.  

      Poista
  6. "Perversion huippuna oli Englannissa, kertoi Gulliver eräälle hevosten ruhtinaalle, olemassa erityinen sääty, jota nimitettiin asianajajiksi ja jonka ammattina oli todistella musta valkoiseksi ja päinvastoin.

    Tästä joukosta valikoituivat myös tuomarit, jotka oli valittu kaikkein ovelimpien, vanhoiksi tai laiskoiksi tulleiden asianajajien joukosta. Koska he olivat koko ikänsä olleet nurjamieliset totuudelle ja tasapuolisuudelle, he valitettavasti suosivat edelleenkin petosta, valapattoisuutta ja vääryyttä.

    Keräten niin sanottuja ennakkotapauksia kaikkein eniten ihmisten oikeudentuntoa ja tervettä järkeä rikkovista päätöksistä he pystyivät yhä uudelleen puolustamaan kaikkein epäoikeudenmukaisimpia päätöksiä.

    ...

    Minä vakuutin hänen armollensa, että he olivat kaikissa heidän omaan alaansa kuulumattomissa asioissa kaikkein typerimpiä ja tietämättömimpiä keskuudessamme, aivan kelvottomia tavalliseen keskusteluun, kaiken tiedon ja valistuksen ilmeisiä vihollisia ja pyrkivät solvaamaan ihmisen tervettä järkeä kaikissa muissakin asioissa aivan samoin kuin oman ammattinsa alueella."

    On Englannin oikeuslaitoksesta esitetty toisenkinlaisia, uudenpia käsityksiä. Petersen-Soukan Englannin oikeuslaitos (1965) on lausuttu seuraavaa:

    "Tuskin missään maassa on niin mainiota tuomareita kuin Englannissa. Englantilaiset ovat itsekin valmiit arvostelemaan eräitä seikkoja maansa oikeudenhoidossa, mutta tuomareitansa kohtaan kansa tuntee arvonantoa. Entisten aikojen suurimmat lakimiehet, joiden nimet mainitaan rinta rinnan tunnettujen merisankarien ja suurten valtiomiesten kanssa,ovat melkein kaikki olleet tuomareita....

    Kun tuomareita Englannisa pidetään niin suuressa arvossa,niin johtuu tämä suureksi osaksi siitä, että englatilaisen käsityksen mukaan vahva ja riippumaton tuomarikunta on parhaimpana suojana niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät kaivamaan terveen demokratian perustuksia."

    Taidatko sen paremmin sanoa...

    Tuota asennetta nykypäivänä kuvaa se, että yksi merkittävä Brexitin syy oli vapauttaa UK oma - parhaimpana pidetty -oikeuslaitos EU-tuomioistuimen ylimmästä laintulkintaroolista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Britannia on monarkia ja kielialueena omansa ja eroon on varmaan ollut syynsä. Väestö on tottunut siihen että on yksi ylitse muiden, puhumatta imperialismista.
      Sitten on vielä uskonto mikä on oma juttunsa. Kun johonkin on kasvanut se on identiteetissä, kuinka oman identiteettinsä voisi kieltää kun se on todellisuutta? (Meillä oli hetken kokeilussa yksi au pair joka oli kasvanut Portugalissa, mutta vanhempansa olivat muualta. Isänsä briteistä. Naureskelin kun kertoi isänsä turhautuneen paikalliseen viranomaistoimintaan ja kironneen mikseivät voi opetella hänen hienoa kieltään jolloin kaikki sujuisi paremmin).
      Aika voi muuttua, mutta osa pysyy siinä tietyssä todellisuudessa. Cranberriesin Zombies laulu jokseenkin omasta mielestä kuvaa sitä hyvin. Tosin en kyllä ole varma onko se tehty kuvaamaan juuri sitä.
      Ja kun nyt lauluista mainitsin niin jotenkin hieman hämmensi kun yksi päivä lenkiltä tullessa kuuntelin Rage Against the Machinen Wake Upia ja sanotuksissa oli kohta että: koetat syyttää siitä islamia. (Kitaristi on muistaakseni lukenut politiikkaa ja kuuluu vasemmalle). Laulu kumminkin on muistaakseni 90-luvulta. Lähinnä tämä nykyinen Suomessa tai Euroopassa käytävä keskustelu muslimeista. Eka otetaan avosylin vastaan ja sit jossain kohtaa käännetään kelkka. Itkosen Kieli ja sen tutkimus kirjassa tosin oli kohta että eri uskontokuntiin kuuluvilla saattoi olla niinkin etteivät olleet tasangoilla tekemisissä keskenään, kun taas joissain paikoin oli havaittu ettei vaikea pääsyisetkään matkat olleet este ihmisten kanssa käymiselle. Jokseenkin vain mielenkiintoista osin ettei ns. erkaantumista sen pohjalta tapahdu?

      Poista
  7. Väitän kyllä, että tämä vähemmistöjen suojelu on sotien kokemusten pohjalta syntynyttä ja sillä on haluttu estää tulevat hirmuteot. En pidä lainkaan mahdottomana, että tietyllä tavalla ajattelevat tahot ovat kehittäneet pykäliä arkipäiväisempään suuntaan saadakseen uusia aseita toisenmielisiä vastaan.

    Muutos on ainakin ollut nopea ja monet miespolvi sitten tavalliset käsitteet ja arvot muuttuneet kyseenalaisiksi. Tällaistahan muutos tietysti tapaa olla, mutta oma taustansa sille aina löytyy.

    VastaaPoista
  8. Kun me nyt elämme globalismissa, niin globaalisesti katsottuna Suomessa on yksi vähemmistö ja se on inarinsaamelaiset. Muut saamelaiset ovat muualta tulleita historiallisena aikana. Globaalisti vähemmistöjä eivät ole myöskään juutalaiset, mustalaiset, venäläiset, somalit ja [nimeä ryhmä], joita on enemmän kuin suomalaisia, joita oikein pinnistellen saa summaksi n. 6-7 miljoonaa. On siis täysin järjetöntä käsitellä edellä mainittuja ryhmiä "vähemmistöinä", koska ne eivät sitä ole. Erilaiset vahvistavat toimenpiteet ovat myös täyttä roskaa ja hienosti sanottuna tarkoitetaan, että ns. vähemmistöt ovat niin vajaita ja kykenemättömiä, että eivät ilman toimia pärjää. Luonnollisesti oikea selitys löytyy Vanhasen ja Lynnin kirjasta. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten "vähemmistöjen" iq-tulokset ovat vuosien varrella nousseet, mutta saman on tehnyt ns. valtaväestö ja ero on edelleen n. 15 pistettä. Huolimatta voimistavista toimenpiteistä vuosikymmenien ajan. Suomessa ja Ruotsissa ns. pisa-tulokset ovat laskeneet voimakkaasti lähinnä sen takia, että testeihin on osallistunut paljon "koneinsinöörejä" ja "kultamunia". Noh, ruotsalaiset siivosivat onnettomimmat tunarit pois ettei ihan törkeän huono tulos ole tuloksena. Kun olin rippikoulussa aikoinaan, siellä havaitsi, että silloinen koululaitos päästi läpi ihan suomalaisia oppilaita, jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa muuta kuin auttavasti. Nyt sama tilanne alkaa olla standardi osassa Helsingin ja Turun kaupunginosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "On siis täysin järjetöntä käsitellä edellä mainittuja ryhmiä "vähemmistöinä", koska ne eivät sitä ole."

      Kyllä tietyn maan enemmistökansa voi olla toisen maan vähemmistöryhmä, historian valossa usein vainottu tai syrjitty (esim sudeettisaksalaiset 1920-30-luvuilla).

      Poista
  9. ”Hän aloitti sen, näihin päiviin saakka jatkuneen pitkän sarjan kuvauksia, joissa omaa maata irrottaudutaan katselemaan vieraan silmin, jolloin sen kummallisuudet ja suoranaiset mielettömyydet tulevat ilmeisiksi.”

    Eikö näytäkin vähän siltä, että Suomen valtakunnallinen syyttäjä on ikään kuin pikkuputin. Putin kiristää otettaan sanan vapaudesta, kovia sakkoja tulee, jos journalistien teksteissä haisee länsimaisilta ajatuksilta. Saa kyllä ihailla venäläisen maailman ihanuutta.

    Suomen valtakunnallinen syyttäjä on jo lailla säätänyt, että Räsäsen ja kaltaisten suun pitää olla hiljaa kuin muulin perse. Toisin sanoen, jos haluaa sanoa jotakin, niin pitää ensin kysyä lupaa Suomen valtakunnalliselta syyttäjältä, vaikkapa itsesensuurin muodossa.

    VastaaPoista
  10. "Räsänen"

    Vaikka Räsänen "haukkuu", niin se ei merkitse sitä, että karavaani pysähtyy. Karavaani jatkaa matkaansa.

    VastaaPoista
  11. Yksi piirre kiihottamispykälän kohdalla on sen valikoiva käyttö. Somekirjoituksia mahtuu maailmaan, mutta ani harva joutuu niistä syytteeseen. Hussein al-Taee julkaisi homoja, juutalaisia ja somaleja loukkaavia tekstejä, mutta hänen julkilausuttu katumuksensa tuntui riitävän syyttämättäjättämispäätökseen.

    Tässä ei ole enää kyse mistään tulkinnasta, vaan ilmiselvistä valinnoista. Kuitenkin on varmaa, että lainsäätäjän tahtotilaa valikoivuus ei toteuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa toteuttaa. Näitä kahta pykälää yhdistää se, että perusteluissa palataan "yhteiskuntarauhan turvaamiseen". Se on se varsinainen oikeushyvä, jota "lainsäätäjä" on tavoitellut.

      Kuten entisen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeen lausunnosta voi päätellä, keskuudessamme elää uskonnollisia ryhmiä, joiden "pyhien arvojen" loukkaaminen saattaisi aiheuttaa väkivaltaisia vastareaktioita. -- Näiden aggressiivisten ryhmäominaisuuksien olemassaolo on siis tavallaan otettu ja legitimoitu lähtökohtaisena realiteettina, ja rangaistuksella uhataan sitä joka provosoi tällaisiin reaktioihin taipuvaisia ryhmiä.

      Kuka sitten on valmis menemään mukaan tällaiseen? Määrittelemään väkivalatisen loukkaantumistaipumuksen uskonnollisiksi "pyhiksi arvoiksi"? -- No, tähän nämä edelleen pystyyn pannut näytösoikeudenkäynnit antavat vastauksen.

      De facto näillä laeilla voidaan tehdä politiikkaa. Ei kai jatkuvaa "laintulkinnallista" rajaa tarvitsisi etsiä, jos laki ei nimenomaan olisi niin epämääräinen, että sitä voidaan käyttää tosiasiassa poliittisten päämäärien ajamiseen?

      Luulenpa, että jos paljon parjattu Kekkonen eläisi, hän löisi nyrkkiä pöytään ja sanoisi: "Eiköhän tämä saisi jo riittää!"

      Poista
    2. Tarkoitin lainsäätäjän tahtotilalla sellaista kaikenkattavaa oikeusperiaatetta, jonka mukaan lain on oltava sama kaikille. Tästä tuskin kukaan uskaltaa väittää olevansa eri mieltä. Elävässä elämässä se "samuus" kuitenkin laimenee tulkinnoiksi siitä, milloin laki oikeastaan on sama kaikille.

      Minusta Räsäsen tapauksessa asiaan on vaikuttanut hänen roolinsa poliitikkona, ikään kuin raskauttavana tekijänä. Toisaalta se, että hän on sanonut pysyvänsä sanojensa takana ja kieltäytymällä poistamasta tekstejään.

      Pikaistuksissa annetuiksi katsottuja lausuntoja saatetaan katsoa enemmän sormien läpi kuin tarkemmin punnittuja.

      Nämä nyt ovat vain esimerkkejä syyttäjien ja tuomioistuinten käytännöistä sellaisina kuin niitä julkisuuteen putkahtelee. Mutta tässäkin blogissa on tullut neuvoja, joiden mukaan asiantilaan voi vaikuttaa lakia muuttamalla. Tuntuu, että vähänpä siitä olisi apua, jos valtakunnansyyttäjä päättää ajaa omaa agendaansa. Tuleepa tuomiota tai ei, pelkkä syytteeseen joutumisen uhka jo kammitsoi tehokkaasti.

      Poista
    3. "yhteiskuntarauhan turvaamiseen"

      Suomen yhteiskuntarauha seisoo näköjään olkijaloilla, kerran se ei siedä keskustelua raamatusta ja homoudesta, vaikka Raamattu oli suomennettu jo satoja vuosia sitten ja että Sodomasta ja Gomorrasta tiedettiin jo aikoja sitten.

      Montako kymmentä miljardia ihmisiä pitää asua Maan päällä, että ymmärretään, että jokainen ei pääse siittämään jälkeläistään.

      Suomi on kyllä erikoisasemassa, koska Suomi importoi työväkeä, koska syntyvyys on heikko. Mutta se onkin jo ihan eri asia.

      Poista
    4. Timo A: "Elävässä elämässä se 'samuus' kuitenkin laimenee tulkinnoiksi siitä, milloin laki oikeastaan on sama kaikille."

      Anatole France puki sen hyvin sanoiksi: "On yhtä kiellettyä niin rikkaalle kuin kuin köyhälle nukkua siltojen alla ja kerjätä kadulla".

      Poista
    5. "Suomi on kyllä erikoisasemassa, koska Suomi importoi työväkeä, koska syntyvyys on heikko. Mutta se onkin jo ihan eri asia."
      Taitaa länsi importoida sen mikä on importoitavissa.
      Jokseenkin löysin eilen itseni hihittelemästä kun ensin tuli yksi lehtiartikkeli vastaan missä Vanhanen kertoi kuinka Suomen pitää ottaa lisää työväkeä. Ja seuraavassa artikkeli mikä sattui silmään olikin kirkon ulkomaan apuun keskittyvä mikä kritisoi kehitysapua, riistäen osaavan työväestön kehitysmaasta.
      Välillä sitä jää vaan ihmettelemään että mitä ihmeellisimpiä asioita se leipä elättääkään.

      Poista
    6. "
      Anatole France puki sen hyvin sanoiksi: "On yhtä kiellettyä niin rikkaalle kuin kuin köyhälle nukkua siltojen alla ja kerjätä kadulla".
      "

      +

      Nykyään köyhä kerjää esimerkiksi KELAlta tukea tai kunnalta pientä tukea tarpeeseensa.

      Poliitikko kerjää rikkaalta vaalirahaa ja järjestää kaikkea kivaa rikkaalle vastalahjaksi.

      Tasan eivät onnen lahjat. Eivätkä muutkaan lahjat.

      Poista
    7. Taitaa osin olla teollistumisen ja kaupunkilaistumisen sivuvaikutuksia.
      En usko että kukaan vapaaehtoisesti tahtoo kerjätä, kun järjestelmä itsessään on osin ajettu siihen. Tässä kanssa on myös se ettei hahmoteta tuloeroja, kun on kasvanut tietyssä ympäristössä se osin vaikuttaa miten ymmärtää sen maailman ja ne arvot. Kaupunkilaisena ymmärrän kyllä että se ruoka tulee maalta, mutta kontaktit sinne suuntaan itsellä on jokseenkin muutama tuttu mökkipaikkakunnalla. Toisaalta moni tuttu kaupungissa taas on alkujaan jostain muualta, harvempi on alkujaan syntyperältään täältä. Mutta naisena taas ymmärrän ettei sitä miestä ja konetta (on se sitten numeraalinen tai fyysinen tms.) vastaan vain voi voittaa, miksi jättnen kisan väliin.
      Plus Suomessa kumminkin omista on koetettu pitää huoli, varsinaiset kerjäläiset on pitänyt kuskaa ulkomailta.
      Ongelma taitaa olla osin se kun syntiset naiset tuppaa enään lisääntymään, löytynyt liian toimivat ehkäisyvälineet niin ei tule äpäriä. Kuin myös ihmiset oikein usko tuohon äpärä määritelmään, mikä omasta mielestä on hyvä. Lähinnä siinä syytetty naista ja syytös siirretty lapseen. Jokseenkin menee osin siihen samaan kategoriaan muslimien siveyskäsitteen kanssa, missä valvovat perheen naisten siveellisyyttä. Omansalainen kyttäyskulttuuri. Ihmekkään et ne naiset on tunteellisia, vähän kuin etelä-Euroopan. Omasta mielestä vain rasittavaa se draama ja tunteellisuus.

      Poista
  12. 60 luvun alussa luin alkuperäiset Grimmin sadut:pieni merenneito muuttui meren vaahdoksi ja ritari Siniparran vaimojen päät. Ja Gulliverin retket oli seikkailuja. Nyt olo on kuin Platonin luolassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kasvanut disney elokuvien parissa. Mutta jonkun Pieni merenneito elokuvan (piirretty kanssa) näin missä ei saanut prinssiä, tuli enkeliksi palvellakseen oliko nyt 300 vuotta niin ja sitten pääsisi ihmiseksi. Ainut miinus oli että jos nämä palveltavat itkisi, jokaisesta kyyneleestä tulisi päivä lisää tuohon 300 vuoteen lisää.
      Disney on amerikkalaisten mutta olisiko tuo sitten ollut tanskalaisten versio samasta sadusta?

      Poista
  13. ”Swift kirjoitti tietenkin aikuisille ja hänen tarinansa olivat kritiikkiä aikansa Englannista ja koko länsimaisesta sivilisaatiosta.”

    Eikö tämä merkitse sitä, että Swiftin mukaan todellisen kritiikin pitää osata olla sekä ”peukalona” että ”kolossina”, eli nähdä asioita sekä lintuperspektiivistä että sammakkoperspektiivistä.

    Fysiikan maailmassa nämä perspektiivit on kehitetty loistavasti, mutta ihmistieteet ovat jäljessä. Seurauksena lienee se, että Raamattua kunnioittava Päivi Räsänen joutunee oikeudessa ripottelemaan tuhkaa päänsä päälle homojen takia. Onko tällä oikeudella riittävästi pykäliä ihmistieteiden makro- ja mikroperspektiiveistä? Sitä emme vielä tiedä.

    VastaaPoista
  14. Olipa mukaansa tempaava blogi, joka johdatti kommenttikeskustelun tempoilevaksi.
    Blogin ja sen kommenttien lukemisen jälkeen olen yhtä vakuuttunut kuin ennekin lainlaatijoiden ja lainoppineiden kyvyttömyydestä nykymaailman ongelmien ratkaisijoina.

    Seppo Oikkoselle kiitos Kurt Vonnegutin nostamisesta blogin aihepiirin ymmärtämisen helpottajaksi. Teurastamo 5.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kerro toki sitten kenelle tuon tehtävän sitten antaisit (ks kommenttini 4.5. Klo 12.39 luettelo sekä lisäys nyt: papit, imaamit ja muut uskonoppineet sekä inkvisiittorit)?

      Tuo on se ydinkysymys, johon toivoisin erilaisilta huutelijoilta selkeän ja järkevän vastauksen.

      Vonnegutista olen sen sijaan täysin samaa mieltä!

      Poista
    2. Mitäpä jo seuraavan kerran ydinkysymystä kysyessäsi vaikkapa jaksaisit ottaa itsellesi nimimerkin?

      Se kun olisi omalla tavallaan erottamaan sinut kaikista muista itsensä kanssa keskustelojoista.

      Poista
  15. ”ihmistieteiden makro- ja mikroperspektiivit”

    Tiede ei ole vielä raportoinut siitä, mitä tapahtuu munaslun ja sperman siittiön yhtymisen jälkeen, kun tullaan sukupuolen valinnan/muodostumisen vaiheille. Kauniita kuvauksia on vaikka kuinka paljon, mutta selitykset/ymmärtämiset puuttuvat.

    Tätä ymmärtämistä voinee kartuttaa eläinten kustannuksella, koska ihminenkin on eläin. Esimerkiksi, kalojen maailmassa on niitäkin, jotka vaihtavat sukupuolta aina olojen tarpeen vaatiessa. Hyj olkoon!

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.