torstai 2. kesäkuuta 2022

Ollaan sankareita kaikki

 

Hyvä me!

 

Daniel Juslenius, Vanha ja uusi Turku. Suomentaneet Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen. SKS 1987, 109 s.

 

Alkaa olla jo kiusallista kuulla yhä uudelleen ja jopa mielestään asioista hyvin perillä olevilta henkilöiltä, ettei ennen vuotta 1809 ollut muka mitään Suomea ja ettei sillä myös tietenkään voinut olla pääkaupunkia. Turku oli tämän viisauden mukaan Suomen pääkaupunkina vain pari vuotta Venäjän vallan alussa.

Tällaisten harhojen välttämiseksi annattaa aina silloin tällöin lukea vanhoja dokumentteja. Sellainen on Daniel Jusleniuksen Vanha ja Uusi Turku (Aboa vetus et nova), joka kertoo myös koko Suomesta eikä vain varsinaisesta kohteestaan.

Esipuheen jälkeen teos alkaa sanoilla Turku on Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.

Kiinnostavasti kaupunkia ei vielä sijoiteta Greenwichin meridiaanin mukaan, vaan annetaan parikin erilaista longitudia. Sovitusta nollapisteestä riippuen se voi olla 41, 46 tai 38 astetta ja minuutit päälle. Viimemainittu luku saadaan, mikäli meridiaani vedetään Teneriffalla sijaitsevan Picovuoren (Teiden) kautta.

Mitä Suomeen muuten tulee, mainitsee kirjoittaja, että vaikka Turussa käytetään myös ruotsia, koko suuriruhtinaskunnan yhteinen kieli on suomi. Suomi kuuluu alkuperäisiin kieliin, jotka syntyivät jo Baabelin kielten sekoituksessa.  Tuomiokirkossa pidetään jumalanpalvelus aina vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi.

Suomalaisten kantaisäksi kirjoittaja päättelee raamatun Maagogin ja juuri suomalaiset olivat hänen mukaansa se kansa, joka on tunnettu vendien tai vandaalien nimellä. Muuta vastaavaa ajalle tyypillistä ainesta kirjassa on runsaasti, sillä se ei etupäässä perustu kirjoittajan omiin aivoituksiin, vaan moniin kronikoihin ja muihin lähdeteoksiin, raamattu ehkä tärkeimpänä.

Toki kirjoittajan oma rooli on tärkeä. Hän on ottanut tehtäväkseen dialektiikan keinoin osoittaa kohteensa erinomaisuuden ja kumota sitä halventavat tulkinnat, jotka siis ilmeisesti ovat enimmäkseen vallalla.

Turun asema hallintokapunkina on ansaittu niillä monilla laitoksilla, jotka siellä sijaitsevat ja joita on Ruotsin valtakunnassa enemmän vain Tukholmassa. Kuningas on tosin sijoittanut Turun vasta kuudenneksi valtakunnan kaupunkien joukossa.

Joka tapauksessa ylpeilyn aihetta löytyy. Turun tuomiokirkossakin on muun muassa tavattoman kallis alttaritaulu ja sen kastemaljaa kallisarvoisemman löytää vain Vatikaanista, jonne paavi on hiljattain sellaisen hankkinut.

Kaupungin sijainti on erinomainen ja maassa ja vedessä riittää rikkauksia. Laivanrakentajat vetävät vertoja venetsialaisille ja niin edelleen.

Tärkeintä on kuitenkin itse kansa. Suomalaisista on antiikin lähteissä lähinnä vainTacituksen lyhyt maininta, joka yleensä on tulkittu kielteiseksi. Juslenius kuitenkin kykenee kääntämään sen suureksi kehuksi.

Melko vapaamielisten tulkintojen mukaan itse asiassa Kustaa II Adolfinkin menestykset sodissa olivat ennen muuta suomalaisten ansiota. Sotajoukosta he muka muodostivat pääosan ja muita olikin mukana vain ani harvoja!

Tunettu tarina siitä, että sumalaiset talonpojat Joutselän taistelussa löivät muutaman sadan miehen voimin pakosalle sata tuhatta venäläistä, riittää jo nostamaan suomalaisten sotilasmaineen pilviin saakka.

Paitsi että kansa on tavattoman urhoollista ja sotilaallisesti etevää niin maalla kuin merellä, se on myös taitavaa ja oppii kaikkia mahdollisia taitoja niin käytännön työn kuin henkisten ponnistelujen alalla.

Vaikka tavat ovat yksinkertaisia, kuten hyveellisille sopii, ei Turku jää mistään muusta kaupungista eikä Suomi mistään muusta maasta jälkeen myöskään taitavan ruuanlaiton alalla. Mässäyksen kuolemansyntiähän tämä ei suinkaan sellaisenaan tarkoita. Haljetkoot arvostelijamme kateudesta!

Jusleniuksen mukaan muun muassa suomalaisten juustojen maku on saanut osakseen paljon kiitosta, ja ne pystyvät kilpailemaan kuuluisien parmesaanijuustojen kanssa.

Suomalainen erikoisuus on myös se, että kokkien, leipurien ja oluenpanijoiden tointa hoitavat meillä naiset, joista itse kukin on täysin perehtynyt näihin toimiin. Mitä naisiin muuten tulee, ovat he jopa kuuluisia urhoollisuudestaan ja ovat juuri tarujen tarkoittamien amatsonien jälkeläisiä.

Paljon löytyy kehuttavaa ja ylistettävää Suomesta ja Turusta, mutta toki kansalla on puutteensakin: se kun ei osaa kylliksi arvostaa sitä, mikä on kotimaista, vaan yksinkertaisuudessaan palvoo kaikkea ulkomaista, vaikka se olisi huonompaakin. Tästä paheesta heidän olisi päästävä irti.

Jusleniuksen traktaatti on tietenkin ennen muuta ajatuskoe, harjoitus, jossa kokeiltiin ajatuksen asioiden terävyyttä tietyn tehtävän palveluksessa.

Kuitenkin kirjoittaja oli myös aidosti suomalainen patriootti, jonka näkökulma aiheeseensa oli sangen tarpeellinen ja asianmukainen. Nykyinen taipumuksemme itseruoskintaan periytynee paljolti jo kaukaa menneisyydestä. Silloin, kuten nytkin itse kukin pyrki nostamaan omaa ja kansansa arvoa vähättelemällä muita. Suomalaisten rooli kirjallisessa maailmassa oli kuitenkin vähäinen ja sen oma näkökulma jäi varjoon.

Muiden kansojen vähättelyyn ei Juslenius ainakaan suoranaisesti syyllisty, sen sijaan hän nostaa esille asioita, joita ei Suurvalta-Ruotsin yleisessä diskurssissa haluttu muistaa. Monet väitteet ovat vailla sen kummempia perusteita ja osa perustuu fantastisiin lähteisin, mutta aivan samoin toimi myös ajan ruotsalaisuutta ihannoiva rudbeckilainen historiankirjoitus.

Juslenius kirjoitti 1700-luvun alussa, jolloin hirvittävä katastrofi suurten kuolovuosien muodossa oli vielä parin vuoden takainen asia. Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan koettelemukset olivat vasta edessäpäin ja pian suomalaiset saivat taas vastaanottaa todellisen ryöpyn moitteita, joita ruotsalaiset kehtasivat esittää.

Silloin Jusleniusta tarvittiin jälleen. Itse asiassa tulee usein mieleen, että hänen seuraajilleen olisi paljon töitä myös nykyisessä Suomessa, jossa alemmuuskompleksi toisaalta ja tyhmänylpeys toisaalta ovat usein saaneet korvata tasapainoisen kansallistunnon.

Suomalaisen patriootin kuva muistuttaa näin MM-kiekkoilun aikoihin aivan liikaa Martti Innasen tunnettua taulua ”Ensimmäinen suomalainen nousee turvesuosta” (ks. https://www.google.com/search?q=innanen+ensimm%C3%A4inen+suomalainen+nousee+turvesuosta&client=firefox-b-d&sxsrf=ALiCzsbZy5AkiqvK0TarCGv_pWf_ZIBk_g:1654149057065&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwi2qM63iY74AhWGAxAIHRx8BFoQ_AUoAXoECAEQAw&biw=1280&bih=595&dpr=1.5 ).

16 kommenttia:

  1. Käsitteiden Suomi ja Ruotsi laajuus on vaihdellut, Jusleniuksen ja häntä vanhempien skribenttien "Suomi" taisi olla enemmän Varsinais-Suomi kuin nyky-Suomi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli etelässä päin vastoin laajempi. Tosn Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa eivät hallinnollisesti kuuluneet siihen.

      Poista

  2. "Alkaa olla jo kiusallista kuulla yhä uudelleen ja jopa mielestään asioista hyvin perillä olevilta henkilöiltä, ettei ennen vuotta 1809 ollut muka mitään Suomea ja ettei sillä myös tietenkään voinut olla pääkaupunkia. "

    Auttaisiko tässä Suomen olemassaolokeskustelussa se, että määritellään, mitä Suomella kulloinkin tarkoitetaan, esim:

    - tiettyä lähtemässä määriteltyä poliittis-taloudellistä yksikköä

    - maantieteellistä aluetta

    - aluetta, jolla asuu tietty etninen tai kielellinen ryhmä

    - aluetta, jonka asukkaat tuntevat erillisyyttä verrattuna naapurialueisiin.

    Minulle tuo Suomen olemassaolokeskustelu tuo mieleen professori Wolandin ironisen huomautuksen, että hänen ateistiset keskustelukumppaninsa saivat hänet epäilemään omaa olemassaoloaan.

    VastaaPoista
  3. "Kiinnostavasti kaupunkia ei vielä sijoiteta Greenwichin meridiaanin mukaan, vaan annetaan parikin erilaista longitudia. Sovitusta nollapisteestä riippuen se voi olla 41, 46 tai 38 astetta ja minuutit päälle. Viimemainittu luku saadaan, mikäli meridiaani vedetään Teneriffalla sijaitsevan Picovuoren (Teiden) kautta."

    Maailman kartta -kirjan (Vermeer ja Rasila) mukaan Greenwich valittiin maailman (tai maapallon) nollameridaaniksi vuonna 1884. Ihmisen historiaa ajatellen, tällainen maapallon pituusasteiden ja aikavyöhykkeiden standardisointi on aika tuore tapaus. Maapallo on vielä vuonna 2022 huonosti tunnettu.

    "Mitä Suomeen muuten tulee, mainitsee kirjoittaja, että vaikka Turussa käytetään myös ruotsia, koko suuriruhtinaskunnan yhteinen kieli on suomi. Suomi kuuluu alkuperäisiin kieliin, jotka syntyivät jo Baabelin kielten sekoituksessa. Tuomiokirkossa pidetään jumalanpalvelus aina vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi."

    Ruotsissa ei ole mitään vikaa, mutta suomi on suurenmoisempi. Suomi taipuu vaikka mihin.

    En osaa sanoa, onko suomi syntynyt Baabelin kieltensekoituksessa (kirjoitan yhteen) tai vasta myöhemmin, mutta jos ymmärrän oikein, niin monessa suhteessa se on vanha kieli, vaikka sen sanasto on tietysti kokenut valtavan muodonmuutoksen.

    Raamatun Vanha testamentti on kristittyjen merkityskartalla hengellisessä merkityksessä, vaikka sillä on myös tarkka sijaintihistoriansa.

    "Jusleniuksen mukaan muun muassa suomalaisten juustojen maku on saanut osakseen paljon kiitosta, ja ne pystyvät kilpailemaan kuuluisien parmesaanijuustojen kanssa."

    En tiedä, millaisia juustot olivat hänen aikanaan, mutta nykyiset suomalaiset juustot ovat maukkaita ja laadukkaita.

    "Itse asiassa tulee usein mieleen, että hänen seuraajilleen olisi paljon töitä myös nykyisessä Suomessa, jossa alemmuuskompleksi toisaalta ja tyhmänylpeys toisaalta ovat usein saaneet korvata tasapainoisen kansallistunnon."

    Varmaankin noin.

    M




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kieli on tukehtumassa elävältä englannin kielen puristuksessa, mitä aiot tehdä asialle "M"?

      Poista
    2. Anonyymi (2. kesäkuuta 2022 klo 14.08) toteaa ja kysyy:

      "Suomen kieli on tukehtumassa elävältä englannin kielen puristuksessa, mitä aiot tehdä asialle "M"?"

      Huono englanti on maailman puhutuin ja kirjoitetuin kieli, mikä puristaa suomea ja monia muita kieliä.

      Koska se on kaupan, tekniikan, tieteen ja taiteen kieli, niin sen valta-asemaa on vaikea horjuttaa.

      Käytän englantia, kun joskus jonkin pienen ajatuksen saatuani puran sen artikkeliksi, koska se on pääasiallisin julkaisukieli.

      Paras teko englantia vastaan ja suomen puolesta on kirjoittaa suomeksi. Ja sitten joku halukas voi kääntää sen englanniksi ja muille kielille, jos sille on tarvetta. Mutta onnistuuko se?

      Englanti on itse asiassa oikeasti vaikea kieli, kun perehtyy siihen vähän tarkemmin.

      Kun lukee vahojen kalevalaisten runonlaulajien muistinvaraisesti laulamia runoja (joita on tallennettu Vienan kylistä ja muualta), niin miettii, että miten rikasta kieltä he ovat osanneet käyttää.

      En yritä sanoa, että olisin kuitenkaan sen suuremmin kalevalaisen kansanperinteen ystävä, vaikka sukuani on asunut Venäjän rajan läheisyydessä satoja vuosia. Olen enemmän eurooppalaisen klassisen musiikin ystävä kuin suomalaisen muinaisuuden ystävä.

      En osaa sanoa, mitä muuta voin tehdä asialle kuin suosia suomalaista ja suomea. Minun on pakko myöntää, että käytin nuorena liian monta vuotta Hollywoodin elokuviin, joita en ole enää katsonut vuosiin.

      M

      Poista
    3. Eli et tee käytännössä mitään, vaan hyväksyt mukisematta englannin ylivallan ylhäältä annettuna totuutena

      Poista
    4. "Maailman kartta -kirjan (Vermeer ja Rasila) mukaan Greenwich valittiin maailman (tai maapallon) nollameridaaniksi vuonna 1884. Ihmisen historiaa ajatellen, tällainen maapallon pituusasteiden ja aikavyöhykkeiden standardisointi on aika tuore tapaus. Maapallo on vielä vuonna 2022 huonosti tunnettu."

      Jos vertaa 1884-lukua, nykyiseen 2022-lukuun, niin maapallo on älyttömän hyvin tunnettu. Ja mikä hienointa ainakin Suomessa suurimmalla osalla on mahdollisuus tätä asiaa tarkastella. On sateliittikuvia ja sääkarttoja yms. Siis se tiedon määrä mitä voi saada. Eri asia sitten on mitä sillä tiedolla tehnee. En ole maanviljelijä, merikapteeni tai edes kaupunginkunnossapidossa (lähinnä lumeen siivoukseen liittyen tulee äkkiseltään mieleen) jolloin työn kannalta meteorologin työn tulokset olisi oleellisia oman työn kannalta, mutta kyllä se vähän sellaiselta pieneltä ihmeeltä vaikuttaa miten isolta ja pieneltä maailma vaikuttaa samaan aikaan. Ottaen huomioon että ennen nuo kartat käsittääkseni piirrettiin rantaoja seuraten ja nyt näpsäkästi kuva vain avaruudesta ja se on siinä.

      Poista
    5. "Mutta onnistuuko se?"

      Ei ainakaan hevin akateemisella uralla. Kuulemma suomenkieltä (!) koskevat väitöskirjat kirjoitetaan englanniksi.

      Poista
    6. "Ei ainakaan hevin akateemisella uralla. Kuulemma suomenkieltä (!) koskevat väitöskirjat kirjoitetaan englanniksi."

      Näin olen itsekkin käsittänyt. Ei siinä, itse katsonen sen enempi kielenä mahdollistavan laajemman aivokapasiteetin käyttönä. Mutta realistisesti taas kummeksuttanee miksi suomalaisten täytyy väitöskirja kirjoittaa englanniksi ja teoreettisesti kuka on siitä ylempi auktoriteetti kelle siitä teoreettisesti voisi antaa palautetta? Katsonen jokseenkin että kaippa eduskuntaan, mutta jotenkin järkeillyt ettei ne tainne sielä ymmärtää mikä siinä on ongelma. Lähinnä palveleeko se englanninkielellä tehty väotöskirja suomenkieltä puhuvaa väkeä vai onko se suunnattu pelkästään ulkomaalaisille akatemioille? Vai onko siinä taustalla mahdollisesti 2 kielisten (tai miten monta niitä sitten sattunee olemaan?) parempi pääsy myös akatemiaan? Lähtökohdin kumminkin järkeillyt sen akatemian tarkoituksen olevan tiedon hankkimista ja välitykseen väestölle.
      Sinänsä katsoisin sen englanninkielen 2 jutuksi, lähinnä sitä kautta saa monikin tietoa, miksei itsekkin sitä jakaisi, mutta olettaisi että sillä omalla äidinkielellä voisi opiskella. Tai ainakin tehdä väitöskirjat. Niitä on kyllä kiva lueskella kun joku on oikein paneutunut asiaansa.

      Poista
    7. Maailmassa on paljon kieliä, miksi rajoitamme näkemystämme käyttämällä sitä tyhmintä, englantia?

      Poista
    8. Anonyymi (2. kesäkuuta 2022 klo 20.00) kysyy:

      "Lähinnä palveleeko se englanninkielellä tehty väotöskirja suomenkieltä puhuvaa väkeä vai onko se suunnattu pelkästään ulkomaalaisille akatemioille?"

      Se lähinnä palvelee tiedeyhteisöä (mihin tutkijoiden ohella myös opiskelijat ja jatko-opiskelijat voidaan lukea kuuluviksi), mikä käyttää englantia käyttö- ja yhteyskielenään.

      Toinen maailmansota muutti tilanteen sellaiseksi, että Yhdysvalloista (ja osittain Britanniasta) tuli tieteen ykkösmahti Saksan tilalle ja englannista tieteen pääkieli.

      Tällainen on tilanne tällä hetkellä eikä siihen näytä olevan tulossa muutosta.

      Se, että suomenkieltä koskevat väitöskirjat kirjoitetaan englanniksi, kuulostaa erikoiselta, mutta ei mahdottomalta, koska luultavasti kaikki suomenkielen tutkijat eivät osaa kunnolla suomea. En tiedä asiasta tarkemmin.

      Anonyymi (2. kesäkuuta 2022 klo 21.26) kysyy:

      "Maailmassa on paljon kieliä, miksi rajoitamme näkemystämme käyttämällä sitä tyhmintä, englantia?"

      Se, että englantia käytetään niin paljon joka paikassa meidän aikanamme, ei kerro kielen tyhmyydestä vaan Yhdysvaltain valta-asemasta, minkä se sai toisen maailmansodan jälkeen.

      Yhdysvallat on tieteen ykkösvalta vieläkin, vaikka Kiina on kirinyt kovasti.

      Kieliä on paljon, mutta vaikka kaikilla kielillä olisi sama syvyys, niin kaikilla kielillä ei ole yhtäläisiä historiallisia perinteitä kirjoittaa vaikkapa tieteestä yhtä helposti kuin vaikkapa englannilla, ranskalla ja suomella.

      Jollakin Etiopian kielellä fysiikasta kirjoittaminen taitaa olla aika haasteellista, vaikka ei kuitenkaan ehkä mahdotonta.

      En tiedä, mitä Ukrainan sota muuttaa kielten kannalta.

      Joku, joka tietää, voi sanoa tarkemmin.

      M

      Poista
    9. No niin, johan sitä taas puolustetaan pyhää pakkoenglantia henkeen ja vereen.

      Poista
  4. Juslenius selitti myös (tosin ei ensimmäisenä) esim. hakkapeliittojen nimen tulleen sotahuudosta "Hakkaa päälle!".

    Mielenkiintoista on, että ilmaisun merkitys on virossa säilynyt erilaisena kuin suomessa – "peale hakkama" tarkoittaa aloittamista, toimeen tarttumista.

    Jos laittaa google-kääntäjään viroksi "Hakka peal!", niin (kehno) käännös on "Mennä päälle!" - eli aloitetaan, hyökätään, rynnäkköön tms.

    VastaaPoista
  5. Jusleniuksia olisi pitänyt olla enemmän. Kirjoittipa historiasta oikein tai väärin, niin on oikeampi kirjoittaa omasta historiasta mieluimmin ylä- kuin alakanttiin. Onneksi nyt meillä on muutamia harrastelijahistoriitsijoita, joiden lähtökohta on löytää historiastamme niitä hieman sankarillisempia puolia, sillä kurjat puolet on jo löydetty liiankin kanssa. Alkuun riittää selvitys, että miksi Suomesta on löytynyt niin monta viikinkimiekkaa. Kalliita astaloita, joten ei niitä ollut kenellä tahansa ja kurjalistolla ei ollenkaaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikko Moilanen on tehnyt asiasta kirjankin. Ei tuo asia mikään ihme ole: jo kivikautena on löytynyt kivikirveitä, joiden aines on keskieurooppalainen materiaalia. Ei täällä ole koskaan eristyksissä eletty, väkeä on vain ollut vähemmän.

      Poista

Kirjoita nimellä.