perjantai 10. helmikuuta 2023

Olennaisia asioita

 

Suhteellisuuden taju ja sen puute

 

Aikoinaan oleskelin jonkin aikaa Moskovassa Neuvostoliiton huippuaikoina eli 1970-luvun alussa. Olin joskus asuntolan kerrospäivystäjänä, jolloin mm. ohjasin saapuvia puheluita oikeaan huoneeseen.

Päivystäjän tuolin takana seinällä oli pari graafista esitystä. Yksi koski sitä, miten kommunistisessa yhteiskunnassa kansallisuudet häviävät, toinen kertoi niistä huimista edistysaskeleista, joita neuvostojen maa oli viisivuotissuunnitelmien aikana ottanut.

Kommunistisen yhteiskunnan luominen oli virallisesti ja juhlallisesti asetettu koko supervallan päämääräksi, joten sitä ei kannattanut ruveta epäilemään ainakaan kovin pontevasti ja julkisesti. Kukapas sitä paitsi tulevaisuudesta saattoi mitään varmasti tietää. Se siitä ja sen tieteellisyydestä.

Viisivuotissuunnitelmissa saavutetut edistysaskeleet sen sijaan tunnettiin ”tarkoin” ainakin tilastojen perusteella, mutta ne oli esitetty aivan falskisti. Jokainen yläkoululainen pystyi tämän sanomaan, mikäli viitsi vähänkin ajatella.

Kyse oli nimittäin siitä, että tuon edistyksen virallinen tilastoitujen määrien suhde oli kuviossa merkitty erisuuruisten kuutioiden särmän suhteella. Kun siis esimerkiksi yhden kuution särmä oli 2 yksikköä, kuvattiin sitä kaksi kertaa suurempaa vaihetta kuutiolla, jonka särmä oli 4 yksikköä.

Särmien suhde oli tosiaan oikea: 2:4 eli sievistettynä 1:2. Sen sijaan niiden kuutioiden suhde, jotka kuvassa esitettiin, ei tietysti suinkaan ollut 1:2, vaan 8:64, sievistettynä 1:8. Virhe oli siis aivan huikea. Särmien suhdehan ei ollut piirrettyjen kuutioiden suhde, vaan niiden kuutiojuurten suhde ja kuviossa oltiin muka esittävinään kaksinkertaista kasvua, mutta todellisuudessa kuvattiin kahdeksankertaista.

Kyllähän tällaista valehtelua tai tahatonta idiotismia on meilläkin esiintynyt ja noin sata vuotta sitten se oli jopa yleistä. Kun kuvattiin muutosta, ei tyydytty piirtämään rinnakkain eri korkuisia, kaksiulotteisia pylväitä, vaan sen sijaan erilaisia kolmiulotteisia esineitä: vetureita, jakoavaimia, pöllejä, laivoja jne. Sotilaiden määrää kuvattiin erikokoisilla ihmisillä.

Voisi luulla, että jokainen tajuaa heti ja ilman muuta, etteivät kaksi vierekkäin piirrettyä sopusuhtaista ihmistä, joista toinen on kaksi kertaa toista pitempi, mitenkään järkevästi kuvaa suhdetta 1:2. Mikäli isompi mies on pituudeltaan 2 metriä ja painaa esimerkiksi 100 kg, ei se sopusuhtainen mies, jonka pituus on metri, suinkaan paina noin 50 kg., vaan ehkäpä noin 15-20.

Alkeellisia perusasioitahan nämä ovat, samoin kuin käsitteiden prosentti ja prosenttiyksikkö välinen ero. Siitä huolimatta ne eivät suinkaan ole kaikille selviä. Joskus vuosia sitten muistan jopa yleisönosastokirjoituksen, jossa paheksuttiin sanan prosenttiyksikkö käyttämistä. Eikö nyt voi ihan reilusti puhua vain prosenteista…

Yleisestä älyllisestä tasosta ei kerro hyvää se, että aivan harhaanjohtavia graafisia esityksiä julkaistaan jopa tutkimuksissakin. Tutkijaliittojen ammattilehdessä Acatiimi numerossa 1/2023 on muuan artikkeli nimeltä Fakta (s. 40-41). Siinä verrataan suomalaisia yliopistoja niiden ”kansainvälisyyden” perusteella.

Valitettavasti käytetty graafinen kuvailu on aivan harhaanjohtavaa. Siinä käytetään ympyröitä, joiden välistä suhdetta halutaan kuvailla niiden halkaisijoiden suhteella. Niinpä esimerkiksi kuvatessa yliopistojen välisiä ”voimasuhteita” kansainvälisessä rahoituksessa, ”havainnollistetaan” Helsingin yliopiston lukua 30% ympyrällä, jonka halkaisija on 30 mm. Sen vieressä on Aalto-yliopisto, jonka prosenttiluku on 15 ja sitä kuvaavan ympyrän halkaisija on 15 mm. Muut on kuvattu vastaavalla tavalla.

Peruskoulussa olisi kuitenkin jo pitänyt oppia, ettei ympyröiden pinta-alojen suhde ole suinkaan sama kuin niiden halkaisijoiden suhde. Ympyrän rajoittama pinta-alahan saadaan kaavasta πxrxr (pii kertaa säde toiseen potenssiin).

Helsingin yliopistoa kuvaavan ympyrän pinta-alaksi tulee 3,14 x15x15 =706, 8383 kun taas Aalto-yliopistoa kuvaava pinta-ala on 3,14x7,5x7,5 =176,7146. Ero ei ole enää 1:2, vaan 1:4.

Tämähän on ammattiliittojen lehti, mutta siitä huolimatta siinä voisi edellyttää tieteellistä henkeä. Toinen asia, joka pisti silmään, koski vuoden tieteentekijäksi valitun henkilön haastattelua. Kyseisen henkilön esille tuodut ansiot osoittautuivat olevan ns. vihapuheen vastustamisessa, eli siis ns. agendatutkimuksessa, jolla on ja kerrotaan olevan käytännöllinen päämäärä.

Vihapuhe on aivan outo käsitehirviö, jolla ei ole virallista määritelmää ja jota voidaan joustavasti käyttää erilaisiin poliittisiin tarkoituksiin. Lehden mukaan nyt kuitenkin joka tapauksessa ”vihapuheella pyritään vaarallisiin asioihin. Päämääränä on yhteiskunnallisen keskustelun ohjaaminen vihapuhetta ylläpitävien tahojen haluamaan suuntaan. Näin uhkaa luottamuksen ilmapiirin mureneminen ja lopulta demokratian kyseenalaistaminen”.

No, aidossa tieteessä nimenomaan täytyy voida kyseenalaistaa kaikki mahdollinen. Edellä oleva passus, joka on otettu laatikosta ”Maalittaminen rangaistavaksi”, on surullinen esimerkki puolivillaisesta sananvapauden ja demokratian hengen vastaisesta politikoinnista, jota yhä häikäilemättömämmin harjoitetaan maassamme, ilmeisesti amerikkalaisten esikuvien mukaan.

Totta maar rikolliset mittasuhteet saavuttava ihmisten kiusaaminen on voitava saada kuriin vaikkapa sitten oikeustoimin. Kun siinä joka tapauksessa todennäköisesti joudutaan tulkitsemaan myös sananvapauden perusteisiin kuuluvia asioita, on uusien lakipykälien kyhäämisessä oltava erittäin varovainen.

Kyllä ihmisillä on oikeus myös olla vihaisia ja se ilmaistakin. Tutkijoiden on syytä sietää monenlaista kritiikkiä, myös vihaista ja jopa asiatonta. Joidenkin ihmisten infantiilin herkkänahkaisuuden takia ei sananvapautta saa vaarantaa.

Taas kerran kyseessä on asioiden suhteuttamisen vaikeus. On paljon ihmisiä, jotka eivät sellaiseen pysty eivätkä haluakaan pystyä. Jotkut taas pystyvät, mutta väärinkäyttävät kyynisesti tarjoutuvia mahdollisuuksia.

Olisi erittäin vaarallista luoda sellaisia lakipykäliä, jotka antavat aseet käsiin sekä typerille hienohelmoille, että myös kyynisille politikoitsijoille. Taannoiset ”vihapuheeseen” ja raamatun siteeraamiseen liittyvät oikeusjutut ovat hätkähdyttävä ennakkotapaus.

Sikäli kuin olen huomannut, eivät nämä räikeän poliittiset vihapuheoikeudenkäynnit ota vieläkään loppuakseen. Niistä löytyisi kyllä tutkittavaa, sekä vireillellepanon mekanismien, taustavoimien että kyseessä olevien henkilöiden tavoitteiden osalta. Selvää on, että ainakin sananvapautta on näin uhattu ja luultavasti jo onnistuttu kaventamaankin. Hyvin vaarallista on, että luottamusta oikeuslaitokseen on tässä horjutettu.

Näitä asioita olisi tutkittava klassisen puolueettomuuden hengessä, sine ira et studio. Juuri tältä suunnalta näyttää olevan nousemassa vakavin uhka yhteiskuntamme perusrakenteille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. Kun siis tarkoitus oli kuvata suhdetta 1:2, ovatkin piirretyt pinta-alat aivan erilaisia. Suhde on 1:4.

 

57 kommenttia:

  1. "...muistan jopa yleisönosastokirjoituksen, jossa paheksuttiin sanan prosenttiyksikkö käyttämistä. Eikö nyt voi ihan reilusti puhua vain prosenteista…"

    Tältä ajalta minulle on jäänyt mieleen, kuinka joku toimittaja tai jotkut toimittajat alkoivat systemaattisesti käyttää termiä prosenttiyksikkö kun tarkoittivat prosenttia. Heistä ilmeisesti prosenttiyksikkö oli hienompi termi.

    Hiukan sama asenne on termin kansainvälinen käytössä. Puhutaan yliopistojen kansainvälisistä opiskelijoista, kun he oikeastaan ovat ulkomaalaisia.

    Toinen professori

    VastaaPoista
  2. Palauti mieleen:
    ”Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.”

    – Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

    VastaaPoista
  3. 26.8.2017:
    Eräs ”vihapuheesta” tuomion saanut poliitikko on Hollannin vapauspuolueen puheenjohtaja Geert Wilders. Hänen puolustajanaan oikeuskäsittelyssä toiminut Leidenin yliopiston oikeustieteen professori Paul Cliteur kiteytti (Yle TV1, Ulkolinja, 8.3.2017) tilanteen seuraavasti:
    ”Kun poliitikkoja tuomitaan julkisesti esitettyjen mielipiteiden takia, on vaarana, että julkisesta keskustelusta tulee mahdotonta. Poliitikkojen ei pitäisi joutua miettimään kaikkea sanomaansa etukäteen oikeustoimien varalta. Loppujen lopuksi äänestäjät arvioivat poliitikkojen näkökulmien ja mielipiteiden oikeellisuuden. Jos mielipiteet eivät miellytä, ääniä ei tule. Se on normaali toimintatapa demokratiassa. Se on muuttumassa tällaisten tuomioiden takia.”

    VastaaPoista
  4. Vihapuheesta puheen ollen eikö pääministeri Sanna Marinin sanonta perussuomalaisista ollut vihapuhetta, kun hän kutsui heitä rasisteiksi. Vihapuhe korostuu vielä, koska sen sanoo miljoonan Instagrammin Marin ja se ei voi olla vaikuttamatta yleiseen mielipiteeseen etenkään vielä kun sen sanoo pääministeri, jonka sanomiset ja käyttäytyminen on joillekin piireille pyhä asia, jossa ei ole mitään jauhottamisen aihetta. Ja tämä koski yli 500 000 suomalaista. Ai ai, jos valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen olisi vielä töissä, niin hän olisi tarttunut suu vaahdossa näinkin rankkaan vihapuheeseen. On tarttunut mm. sellaiseen vihapuheeseen, jossa ihmisryhmää on nimitelty vuohipaimeniksi, joka on sentään aika arvostettu ammatti tietyissä maissa. Mutta eihän nämä nykyiset valtakunnansyyttäjät mitään ele Toiviaisen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistakaamme toki, että Marin edustaa puoluetta joka on aloittanut aseellisen toiminnan laillista hallintoa vastaan. Siinä on klassinen esimerkki vihapuheesta vihatekoon. Sanovat jotkut, että ensimmäinen kerta on vaikein ja saattaa aiheuttaa jotain syyhyä, mutta toinen kerta on jo rutiinia.

      Poista
  5. "Sananvapaudella on korostunut merkitys yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun samoin kuin tieteen ja taiteen aloilla. Ehdotetuilla rikoslain säännöksillä ei rajoiteta vapautta keskustella yhteiskunnallisesti merkityksellisistä asioista. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluvan poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun yhteydessä rajoituksiin on suhtauduttava tiukemmin kuin esimerkiksi kaupallisessa mainonnassa. Myös tieteen ja taiteen vapaus ovat tärkeitä perusoikeuksia, jotka tulee ottaa asianmukaisesti huomioon ehdotettuja säännöksiä sovellettaessa."

    HE 317/2010
    Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta

    YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

    11 luku Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan
    10 §.Kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
    Lähde: Finlex

    VastaaPoista
  6. Niin. Vertaapa tähän kansanedustajien(!!!) saamia syytteitä vihapuheesta... Typeryyttä ja härskiyttä on vaikea suitsia lainsäädännöllä, jos kulttuuri muodostuu tällaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 10 luvun 7 §:n ja poliisilain 5 luvun 9 §:n muuttamisesta
    HE 19/2013

    YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
    1 Lakiehdotusten perustelut
    1.1 Rikoslaki
    24 luku Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
    9 §. Kunnianloukkaus.
    ...
    3 momentti. Säännöksellä oikeutettaisiin politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä taikka tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa olevan henkilön toiminnan asianmukainen arvostelu. Rajoitussäännös sisällytettiin pykälään aikanaan perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta (PeVL 36/1998 vp, s. 3). Valiokunta edellytti, että myös kunnianloukkaussäännökseen kirjoitettaisiin 8 §:n 2 momenttia vastaava nimenomainen rajoitussäännös. Säännöstä on pidetty välttämättömänä yhteiskunnallisen keskustelun sekä tieteen ja taiteen kritiikin ja arvostelun kannalta.
    Kunnianloukkaussäännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa oikeutta julkaista tietoja ja arvostelua, joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä taikka tieteessä, taiteessa tai muussa näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Pykälän 3 momentissa on näin ollen politiikan, talouselämän, viranhoidon sekä tiede- ja kulttuurielämän vaikuttajien toiminnan arvostelun oikeuttavat säännökset.
    Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen ei kuitenkaan voisi esityksen mukaan olla oikeutettua edes politiikan teon tai taiteilijan työn arvioinnissa. Tahallista väärien tietojen esittämistä ei ole syytä sallia silloinkaan, kun se liittyy yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseen. Tämän vuoksi laissa nimenomaisesti rajattaisiin 3 momentin soveltaminen 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin.
    Toista halventavakin arvostelu voi olla rankaisematonta, jos sen kohteena on tämän menettely tietyillä julkisen toiminnan alueilla. Alueina, joilla terävääkin arvostelua voidaan pitää hyväksyttävänä, mainitaan ensinnäkin samat politiikan ja elinkeinoelämän sekä julkisen viran ja tehtävän hoidon alueet kuin 8 §:n 2 momentissa. Lisäksi arvostelun kohteena voi olla henkilön menettely tieteen ja taiteen harjoittamisessa tai muussa vastaavassa julkisessa toiminnassa. Sekä politiikan että kulttuurin alueella voi ankarakin arvostelu olla hyväksyttyä, eikä tätä ole pidettävä kunnian loukkaamisena. Vastaavasti elinkeinonharjoittajan on siedettävä tarjoamiinsa tuotteisiin ja palveluksiin kohdistuvaa kärjekästäkin julkista arvostelua, kunhan arvostelu perustuu paikkansa pitäviin asiatietoihin.
    Ollakseen sallittua arvostelun on kohdistuttava pikemminkin henkilön poliittiseen toimintaan tai tieteenharjoittajan työhön kuin hänen henkilöönsä. Tähän viittaa lainkohdan vaatimus, jonka mukaan arvostelun on kohdistuttava henkilön menettelyyn. On selvää, että henkilön menettelyn arvostelu voidaan kokea henkilökohtaisesti loukkaavana. Tällainen arvostelu on kuitenkin lähtökohtaisesti sallittua. Mitä selvemmin arvostelu irtaantuu arvostelun kohteena olevasta toiminnasta tai työstä ja kohdistuu tekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, sitä todennäköisemmin arvostelun aiheuttamassa halventamisessa on kysymys rangaistavasta kunnianloukkauksesta.
    Arvostelun tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla toisen loukkaaminen. Muun muassa tähän viittaa vaatimus siitä, että arvostelu ei saa selvästi ylittää sitä, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että politiikan tai kulttuurin kritiikissäkin on syytä noudattaa alalla vallitsevia pelisääntöjä ja hyviä tapoja eikä sanoa selvästi enempää kuin on tarpeen toiminnan arvioimiseksi. Asian yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden vähäpätöisen menettelyn tarkoituksellisesti näyttävä ja paisutteleva julkinen arvostelu voi siten olla rangaistavaa kunnianloukkaamista. Samoin arvostelun tarkoituksellinen pitkittäminen voi olla ilmaus loukkaamistarkoituksesta.

    Lähde: Finlex

    VastaaPoista
  8. Kysymys on sekä todellisuuden- että suhteellisuudentajusta.

    Todellisuudentajua tarvitaa siinä, että ymmärretään minkälaatuiset asiat ylimalkaan sopivat määrällisesti mitattaviksi. Suhteellisuudentaju taas on esimerkiksi sitä, ettei anneta asioiden määrällisistä suhteista harhaan johtavia mielikuvia.

    Todellisuudentajuinen ihminen ymmärtää, että yksi tai kaksi kulgttuurisesti sopeutumatonta häirikköä estää koululuokan kaikkien muiden oppilaiden keskittymisen, eikä asiaan vaikuta se, onko luokka kolmenkymmen vai sadankolmenkymmenen oppilaan suuruinen. Samoin yksi hygieniastaan huolehtimaan kyvytön uimahallin käyttäjä riittää pilaamaan veden viidensadan ihmisen uimahallissa.

    Todellisuudentajun tulisi tulla ensin, suhteellisuudentaju on sille alisteinen. Todellisuudentaju alkaa siitä, että kuvataan todellisuutta käsitteillä jotka kuvaavat sitä pätevästi ja jäännöksettömästi. Todellisuudentaju ei ole sitä, että siellä missä mentaaliset esteet, kuten sielunkipeys tai poliittinen korrektius rajaavat ajattelua ja puheita, siellä kehitetään yliyleistäviä yleiskäsitteitä, joilla ajatteluun jääneet valkoiset tabuaukot sementoidaan umpeen.

    Sosiologia siinä perinteisessä mielessä, jossa sillä tarkoitetaan sellaisten yhteisövoimien, yhteisöominaisuuksien ja yhteisöilmiöiden kartoittamista, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, on äärimmäisen vaikea tiedonala nimenomaan sen vuoksi, että se edellyttää harrastajaltaan sekä todellisuuden- että suhteellisuudentajua.

    Oma aikamme ratkaisee sosiologiset ongelmat sortumalla "yleistämiseen". Se on pelkkää ymmärryksen noitumista, harrastettiinpa sitä mihin suuntaan tahansa tai hyvässä tai pahassa tarkoituksessa. Oman aikamme yleistä todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomuutta kuvaa se, että paitsi poliittinen "keskustelu" myös juridiset inkvisitiot ovat lähteneet mukaan tuohon ajatusharhaan -- ottamaan siis "yleistämisen" vakavasti, pitämään sitä käsitteellisesti pätevänä metodina, jolla joku voi sanoa todellisuudesta jotain jolla on oikeaa sisällöllistä merkitystä.

    "Yleistämisestä" ei ainakaan pitäisi tuomita ketään. Sillä on yhtä vähän tiedollisesti pitävää sisältöä kuin noitumisella. No, toki, onhan juristerien joukossa niitäkin, jotka yhä uskovat noituuteen.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tienne kuinka kujalla pitää olla uskoakseen noituuteen.
      Mutta lähimenneisyydestä ja laista löydän kyllä hieman koomisena suomalaisen oikeuslaitoksen joka on käsitellyt jotain Afrikassa tapahtunutta ihmisoikeusrikosta. Se oikeuslaitos on kumminkin lähtökohdin rakennettu turvaamaan Suomessa asuvien toiminta jne. Ei sitä varten että henkilö x kuka on parhaimmassa tapauksessa tapattanut usemman henkilön jää kiinni Suomessa saadakseen lievennettyä tuomiotaan ja mahdollisesti henkensä. Tämä taas ei ole niiden tavallisten suomalaisten vika, jotka ovat olleet rakentamassa sitä kulttuuria, missä oikeuslaitos toimii eri tavoin kuin vaikka lähi-idässä, Afrikassa tai Amerikassa.

      Poista
  9. Jatkoa edelliseen:
    10 §. Törkeä kunnianloukkaus.

    Ankaroittamisperuste olisi sama kuin törkeässä yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä. Ankaroittamisperusteena olisi ensinnäkin se, että kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä. Toiseksi ankaroittamisperusteena olisi erityisen suuren vahingon aiheuttaminen kunnianloukkauksessa. Perusteiden sisältöä on selvitetty törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen yhteydessä. Lisäksi voidaan todeta, että 10 §:ssä tarkoitettua kärsimystä saattaa aiheuttaa myös kunnianloukkaukseen mahdollisesti sisältyvä ilmaisu väkivallan käyttämisestä loukattua kohtaan. Vähemmistöryhmän edustajaan kohdistuvan vihapuheen voidaan katsoa lähtökohtaisesti aiheuttavan suurempaa kärsimystä kuin enemmistöryhmään kuuluvaan henkilöön kohdistuvan kunnianloukkauksen.
    Nimenomaisena ankaroittamisperusteena ei törkeässä kunnianloukkauksessa enää olisi se, että rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville. Jos nimittäin rikoksen tekeminen tiedotusvälinettä käyttämällä olisi ankaroittamisperuste, myös hyvin vähäpätöiset mediassa julkaistut kunnianloukkaukset tulisivat lähtökohtaisesti arvioitaviksi törkeää kunnianloukkausta koskevan tunnusmerkistön perusteella, ja perustekomuotoon voitaisiin päätyä lähinnä vain törkeän tekomuodon edellyttämän kokonaistörkeysvaatimuksen tulkinnan kautta. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Lisäksi EIT on kiinnittänyt erityistä huomiota median tehtävään tiedonvälittäjänä ja pitänyt hyvin ongelmallisena vankeusrangaistuksen uhkaa tässä yhteydessä. Tämän vuoksi on perusteltua, että joukkotiedotusvälineen käyttäminen rikoksen teossa ei sellaisenaan ole nimenomainen ankaroittamisperuste.
    Kun raja joukkotiedotusvälineen käyttämisen ja muun lukuisten ihmisten saataville toimittamisen välillä on tulkinnanvarainen ja siihen vaikuttaa jatkuva tekninen kehitys, on selvintä jättää myös muu tiedon tai vihjauksen toimittaminen lukuisten ihmisten saataville nimenomaisesti mainittavien ankaroittamisperusteiden ulkopuolelle. Se, että joukkotiedotusvälinettä käyttämällä toteutettu rikos ja tiedon tai vihjauksen saattaminen lukuisten ihmisten saataville voivat merkitä rikoksen suurta vahingollisuutta, voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ehdotettuun kvalifiointiperusteeseen sisältyvien tunnusmerkkien tulkinnassa.
    Rikoksen kokonaistörkeyttä arvioitaessa huomioon tulee ottaa muun muassa valheellisen tai halventavan ilmaisun laatu ja sisältö, se, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on henkilön tunnistanut tai voinut tunnistaa esitettyjen tietojen perusteella sekä valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisen taikka halventamisen syy ja tarkoitus samoin kuin muut rikokseen liittyvät seikat. Kokonaistörkeyttä lisää esimerkiksi se, että tiedon levittämisen tarkoituksena ei ole ollut minkään merkityksellisen asian käsitteleminen, vaan puhdas vahingon aiheuttaminen loukkauksen kohteeksi joutuneelle. Joissakin tapauksissa selkeästi perättömät henkilöä tai tämän ammattitoimintaa koskevat tiedot voivat vakavasti uhata tämän mainetta tai asemaa yhteisössä. Kokonaisarvostelussa voidaan lisäksi huomioida se, että kunnialoukkaus sisältää rasistista tai muuta vihapuheen kaltaista kielenkäyttöä.
    Lähde: Finlex

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatelkaamme nyt vaikkapa täysin törkeitä ja avoimen poliittisia Mäenpään ja Räsäsen oikeudenkäyntejä. Niissä muka vihapuhetta loukkasi kollektiivista tahoa(olentoa), joka ei taatusti aiheuttanut mitään kärsimyksiä kenellekään. Todellisuudesta irtautuminen oli totaalista ja syytteen saivat jopa kansanedustajat, joiden sananvapauden pitäisi olla mahdollisimman täydellinen. Moni kehtasi hyväksyä moiset syytteet, kai poliittisesti itselle hyödyllisinä. Tämä jos mikä on poliittisen kulttuurin rappiota jo lähes mafiatasolla.

      Poista
  10. Ex-valtakunnansyyttäjän Raija Toiviaisen toiminta ajoittain pakotti pohtimaan sitä, että oliko hänellä olemassa joku virallisen syyttäjän lakisääteisten virkavelvollisuuksien ylittävä poliittinen missio? Sellaisella käsittämättömällä kiihkolla, jopa raivolla, hän ajoi joidenkin juttujen syytteitä tai ohjasi syyttäjälaitoksen niitä ajamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on pakko olettaa. Niin suuri typeryys ei enää tunnu lainkaan uskottavalta.

      Poista
    2. Mäenpään kohdalla Toiviainen jankutti edelleen, että kyllä se syyllinen on, vaikka oikeus muuta sanoisi. Näin ammattitaitoinen oli oikeusvaltion valtakunnansyyttäjä. Eli kyllä se oli tämä feministihallituksen putkinäkötuki, siis ihan poliittinen missio.

      Poista
  11. Keskustelu pakottaa palauttamaan mieleen Jussi Halla-ahon
    Scripta kirjoituksia uppoavasta lännestä
    3.6.2008 julkaistun
    ”Muutama täky Illmanin Mikalle”

    Siitä on poistettu Helsingin hovioikeuden 29.10.2010 ja korkeimman oikeuden 8.6.2012 päätöksissään määrämät osat.

    Muutoin se löytyy googlettamalla tai

    https://www.halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html

    VastaaPoista
  12. Juristerian kieliparsi on kuin suoraan keskaikaisen skolastiikan taikinatiinusta noitahiivan voimin noussutta -- puhutaan ylipersoonallisella passiiviverbimuodolla, kuin jumalan nimissä, mikä tietysti olisi hervottoman hauskaa, jos kyse olisi parodiasta -- mutta kun ei ole. Nämä tosikot ovat ihan tosissaan.

    Ihan pokkana tarjotaan esimerkiksi väitettä jonka mukaan ""vähemmistöryhmän edustajaan kohdistuvan vihapuheen voidaan katsoa lähtökohtaisesti aiheuttavan suurempaa kärsimystä kuin enemmistöryhmään kuuluvaan henkilöön kohdistuvan kunnianloukkauksen". Montako kyseenalaista perustavanlaatuista ajatusvirhettä tuohonkin sisältyy?

    Määrääkö esimerkiksi määrä vähemmistön, vaikka vähemmistöllä voi olla enemmän yhteiskunnallista valtaa kuin enemmistöllä? Mitä "edustuksellisuuden" kognitio on -- mitä se voi ja mitä se ei voi pitää sisällään? Luuraako jossain taustalla kenties katteeton usko niin sanottuun "pahuuden perttiteoriaan"? (Sitähän kaikki "rasismin" pelkokin ilmentää.) Eikö viesti ole vieläkään mennyt perille -- on olemassa sosiaalisesti sitovia yhteisöjä, joissa hyvin pienellä vähemmistöllä on kaikki valta, ja mielialojen eskaloituminen on juuri ja vain niille ominaista.

    Kuka kertoisi skolastiikkaansa liemissä lilluville juristeristeille, ettei kannattaisi kirjoittaa lakeja, jotka yrittävät panna sosiologian viralta. Kuka kertoisi ylimmille inkvisiittoreille, että tunnustukselliset uskonnot ovat teokratioita, jotka joka suhteessa ovat täydellisen yhteismitattomia oman järjestelmämme ja meille sopivan lainsäädännön kanssa? Ettei lakeja voi kirjoittaa ottamatta huomioon sitä kenelle ne kirjoitetaan? Että mitä barbaarisimmat reaktiivisen käyttäytymisen muodot eivät minkään "yleisen ihmisyyden" nimissä saisi olla suojelukohteita?

    Että ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaeläin, joka on selviytynyt ja selviytyy, jos yleensä selviytyy, olemassaolon taistelusta vain yhteisöinä, ei yksilöinä. Että kaikki ihmisyys on nimenomaan kulttuurista ihmisyyttä, ja että kulttuureilla on yhteensovittamattomia eroja -- että kansanryhmät voivat sulkea toisensa pois kaikissa yhteisövoimiensa määräämissä perusasioissa.

    VastaaPoista
  13. Tämä järjettömät mittasuhteet saanut hysteria päättyi kuitenkin ilman noitarovioiden sytyttämistä!
    Suomalainen journalismi koki tässä alennustilansa.

    ”Keskusrikospoliisi ei käynnistä esitutkintaa kansanedustaja Olli Immosen (ps.) Facebook- sivustolla 24.7.2015 julkaisemasta kirjoituksesta.”

    "- Keskusrikospoliisin selvityksen mukaan Olli Immosen kirjoituksen osalta ei ole syytä epäillä rikosta, minkä vuoksi asiassa ei käynnistetä esitutkintaa. Immonen ei ole Rikoslain 11 luvun 10 pykälän tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla nimennyt kirjoituksessaan mitään tiettyä ryhmää tai tahoa ajatustensa kohteeksi, krp kertoo."

    Tässä Casessa Olli Immonen vain käytti perustuslaillista sananvapauttaan rikoslain sallimissa rajoissa sekä parlamentaarista velvollisuuttaan toteuttaa äänestäjiensä unelmaa parlamentaarisin keinoin:
    ”Im dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives ase entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours."

    Poliisin käännös: "Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme kietoutuu todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän."

    Lähteet mm. YLE ja Uusi Suomi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli selvä ajatusrikos, vaikka uhri puuttuikin.

      Poista
  14. "”vihapuheella pyritään vaarallisiin asioihin. Päämääränä on yhteiskunnallisen keskustelun ohjaaminen vihapuhetta ylläpitävien tahojen haluamaan suuntaan. Näin uhkaa luottamuksen ilmapiirin mureneminen ja lopulta demokratian kyseenalaistaminen”."

    Noin hyvin banaalilla tasolla voi olla (jollakin tasolla) paikkansa pitävää, mutta käytännössä lähinnä tyhjänpäiväinen fraasi vailla mitään erityisen konkreettista substanssia. Näin siksi, että lauseessa on useampiakin käsitteitä (vihapuhe, vaaralliset asiat, vihapuhetta ylläpitävä taho, jne), joita ei mitenkään edes sen tarkemmin avata saati määritellä. Ja varsinkin rikosoikeudessa aivan oleellinen käsite on ns. tunnusmerkistö, jonka teonkuvauksessa mainitun teon on täytettävä (esim. näpistys, varkaus, pahoinpitely, jne.), jotta käytettävä nimike soveltuisi ao. tekoon.

    Mikäpä siis voisi olla vihapuheen täsmällinen tunnusmerkistö sekä kyseisen (hypoteettisen) nimikkeen eriasteisten tekomuotojen (lievä, perusmuotoinen, törkeä) tarkempi määritelmä? Ja rikosnimikkeiden täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukseen kun kuuluu sekin, että mikäli jokin teonkuvaus ei kyseistä vaatimusta täytä, tulee myös kyseisen nimikkeen käyttämisestä ko. asiayhteydessä luopua... (Esim. tönäisy voi olla sellaisenaan lievä pahoinpitely, mutta harvemmin taipuu edes perusmuotoiseksi saati törkeäksi tekomuodoksi.)

    Ainakin juridiselta kannalta, mikäli nyt roomalaisesta oikeudesta versoneen tradition piirissä halutaan pysytellä, oleellista ovat riittävän täsmälliset ja tarkkarajaiset määritelmät itse kullekin teolle ja asiantilalle. Ei siis voida ajatella tyyliin "jokaista konnaa on rangaistava", vaan kukin teko ja sen tekijäksi epäilty on erikseen tutkittava. Ja mikäli esim. tunnusmerkistön mukaisuus ei täyty, on joko vaihdettava nimikettä tai todettava, että rikosta ko. asiassa ei ole tapahtunut. (Teko voi tietysti olla muilla, myös ei-juridisilla perusteilla moitittava, mutta varsinaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen verrattuna eri asia.)

    Mikäli jokin epämieluisaksi koettu asia tai asiantila siis jää vaille sen täsmällisempää käsitteellistä ja määritelmällistä sisältöä, olisi oikeampaa puhua "rikoksen" (jolla on oltava em. muk. tunnusmerkistö) sijaan vaikkapa "synnistä", joka puolestaan on sisällöltään selvästi epätäsmällisempi, ja jotenkin maailmankatsomuksellisempi käsite. Ja jos maailman vikoja ja epäkohtia ryhdytään oikein lavealla pensselillä maalaamaan, yksilöimättä kulloinkin puheena olevia asioita sen tarkemmin, voitaisiin jo yhtä hyvin puhua vaikkapa perisynnistä. Se kun yhtäältä selittäisi kaiken ja toisaalta ei oikeastaan yhtikäs mitään, joten sehän se vasta blancotermi olisikin...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "”vihapuheella pyritään vaarallisiin asioihin. Päämääränä on yhteiskunnallisen keskustelun ohjaaminen vihapuhetta ylläpitävien tahojen haluamaan suuntaan. Näin uhkaa luottamuksen ilmapiirin mureneminen ja lopulta demokratian kyseenalaistaminen”"

      Itse asiassa tuossa lainauksessa asiat menevät tyylipuhtaasti mullin mallin. Ei ole kyse vain siitä, että tekstissä toimijasubjektit hämärretään käyttämällä verbia passiivimuodossa, tai siitä, ettei keskeisintäkään käsitettä määritellä mitenkään, eikä edes siitä, että vihjaillaan ilkeästi joihinkin joidenkin tietämiin "tahoihin" -- vaan ollaan ihan alusta alkaen niin psykologisesti kuin sosiologisestikin heikoilla jäillä.

      On nimittäin niin, että lapsi jota on kasvatettu turvallisuuden ja luottamuksen hengessä, uskaltaa vanhemmilleen ilmaista myös kielteisiä ja vihan tunteitaan, kun taas ankaran normimoraalin kasvatti piilottaa ja patoaa ne mielensä perukoille, josita ne sitten joskus tuppaavat purkautumaan hallitsemattomina ulos. --

      Aivan vastaavasti durkheimilaisen sosiologian tekemän jaon mukaan yhteisöt voivat perustua joko luottamukseen ja "orgaaniseen" moraalin -- kuten kehittyneissä yhteiskunnissa on asian laita -- tai sitten "mekaaniseen" normimoraaliin, joissa yksilöt toki käyttäytyvät kiltisti, mutta eivät ole itseensä sisäistäneet sellaisia ominaisuuksia, joita esimerkiksi demokratian "edustuksellisuus" edellyttäisi.

      Meidän pitäisi tietysti pyrkiä muuttamaan omaa yhteiskuntaamme demokraattiseen suuntaan, mutta taantumalla takaisin normimoraalin asteelle me vain kasvatamme yksilöitä, jotka tottelevat kun käsketään, ovat kilttejä kun vaaditaan ja tappavat jos teokratian auktoriteetti niin käskee.

      Poista
    2. Seppo, Seppo... Nyt vähän jäitä hattuun. En tiedä viittasitko tuossa kommentissasi kommenttiini vai johonkin muuhun, mutta pitäydyin siinä pelkästään oman tietämisalueeni (lainoppi) mukaiseen käsitesaivarteluun, en mihinkään muuhun. Ja koko pointti oli siinä, ettei hermeneutiikalla (jota kaikki ns.ei-luonnontieteet viime kädessä edustavat) edes päästä kuin osimoilleen likiarvoihin. En toki tiedä kovin laajalti miten mikäkin tulisi ymmärtää, mutta oman koulutustaustani puitteissa pitäydyn, paremman puutteessa, sanamuodon mukaisiin tulkintoihin. Nekin kun voivat olla joko enemmän tai vähemmän oikean suuntaisia. Tai sitten eivät. Kenties? Ainakin oikein ymmärrettynä myös valitusmahdollisuus on.

      -J.Edgar-

      Poista
    3. Juu, en yrittänyt mitätöidä mitään siitä mitä kommentissasi esitit, vaan vain laajentaa alustaa jolla keskustelua käydään.

      Todellisuuden ilmiöitä kuvaileva käsitteistö ei välttämättä pätevöidy, kun tai vaikka käsitteitä määritellään toisillaan. Jos lähtökohta on järjetön, kaikki sen pohjalta lähtevä kuvailu jää järjettömäksi. Juristeriaa ei mikään estä sortumasta jatkuvasti noitaoikeudenkäynteihin -- jos koko todistelu pyrkii selvittämään kysymystä, onko syytetty sielunvihollisen vallassa vai ei, eikä kukaan pysty epäilemään eikä kyseenalaistamaan sitä onko maailmassa ylipäänsä sellaista asiaa kuin "noituus", silloin ei myöskään syytetyn valitusoikeudella tuomiostaan ole mitään yleistä merkitystä.

      Yhtä vähän kuin juristeria pystyy ratkaisemaan kysymystä onko Jumala olemassa, yhtä vähän sen kannattaa yrittää ihmistieteiden panemista viralta. Kun ilmiöitä yritetään kuvata mahdollisimman yleispätevällä käsitteistöllä, päädytään ontologisiin kehiin, eikä kukaan oikeustoimien ympyröissä pysty astumaan noitapiirien ulkoipuolelle. Kun lähtökohdat -- alustat joilta koko aihetta koskeva käsitteenmuodostus nousee -- ovat pahasti todellisuudentajuttomia, tuomiot ovat tahatonta komiikkaa.

      Jos esimerkiksi Korkein Oikeus antaa tuomiolauselmassaan ymmärtää, että se tietää mikä on omiaan edesauttamaan "uskontojen välistä keskustelua", se on niin täydellistä käsitesekaannusta kuin mikään olla voi. Sellaista käsitestiiknafuulaa voi syntyä vain kun todellisuutta katsotaan suunnilleen imupillin mittaisen putken läpi.

      Poista
  15. "Vihapuhe on aivan outo käsitehirviö, jolla ei ole virallista määritelmää..."

    Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan "vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa."

    Mikä tässä on määritelmällisesti epäselvää?

    "Edellä oleva passus, joka on otettu laatikosta ”Maalittaminen rangaistavaksi”, on surullinen esimerkki puolivillaisesta sananvapauden ja demokratian hengen vastaisesta politikoinnista"

    Maalittamisessa olennaista on se, että se on - kuten nimikin - joukkoistettua toimintaa, jossa johdetusti pyritään ryhmänä painostamaan tutkijoita, median edustajia tai virkamiehiä näiden julkisen toiminnan vuoksi, usein tarkoituksin saada nämä joukkovoimalla PAINOSTAMALLA vaikenemaan tai muuttamaan toimintaansa. Toiminta siis tähtää nimenomaan painostettujen sanan- tai (laillisen) toiminnanvapauden rajoittamiseen.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäselvää on kaikki. Termiä käytetään aivan muussakin merkityksessä, eikä määritelmällä ole mitään virallista statusta.

      Poista
    2. "Mikä tässä on määritelmällisesti epäselvää?"

      Määritelmä tulee EU:sta, ei Suomessa keksittyä ja itsessään hyvin abstrakti. Itse pidän abstrakteista näkemyksistä, mutta ymmärtänen että tässä kohtaa osan väestä on hyvin haastavaa ymmärtää sen pohja ja ettei ne velvollisuudet kuulu vain suomalaisille tai että vähemmistöt aina olisivat uhreja. Samallakun siinä myös ruokitaan vähemmistöjen ns. segrekaatiota erottumaan ns. omalla kulttuurillaan, mitä se ikinä onkaan. Oli kyse sitten identiteettisesti historiasta, tai uskonnollisesti eroavasta näkemyksestä. Teoriassa kussakin maassa se valtaväestö koostunee niistä sitä kieltä puhuvista. Oltiin sitten Norjassa tai Suomessa, joiden tulisi ylläpitää näiden vähemmistöjen elo. Kun taas historiallista pohjaa syyllistämiselle (kolonialismi) suomalaisten kohdalla ei ole, vie se pohjan koko ajattelulta.
      Kumminkin sitten vähemmistöissä on henkilöitä jotka koettaa elää kuten muutkin jolloin heitä syytetään turhaan uhriutumisesta.
      Sitten on tietty erikseen uskovaisten eri verkostoituneisuus, jolloin vähemmistöt eivät todellisuudessa olekkaan vähemmistöjä, mutta niiden hahmotus on haastavaa kun kyse on ajattelun hahmotuksesta, joka taas pompii eri kielialueilla.

      Poista
  16. Siis tuo Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmä on mitä tyypillisin yliyleistävillä yleiskäsitteillä kyhätty ideologinen julkilausuma, jonka pohjalta voidaan kaikki puhe yhteisövoimista, yhteisöominaisuuksista ja yhteisöilmiöistä tulkita yksilöitä koskevaksi "vihapuheeksi".

    Tuosta puuttuu enää se täsmennys, joka oman sotalakimme "mansanryhmää vastaan kiihottamista" koskevissa pykälissä jo on -- siis että myös julki asetettu tieto voi olla rangaistavaa.

    Tällainen juristeria on päin peetä. Ei pykäliä rusnaamalla voida panna sosiologiaa viralta. Ei vaikka tietty "suvaitsevuuden" nimellä kulkeva ideologia niin hampaat irvessä vaatisi. On olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, ja niitä pitää kartoittaa ja ottaa huomioon esimerkiksi kun pohditaan kulttuurien yhteismitallisuutta tai sopeutumismahdollisuuksia.

    Silllä vain sellaiselta pohjalta tehdään oikeasti ihmisyydelle kunniaa. Kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä, ja yritykset kirjoittaa lakeja ikään kuin olisi olemassa jokin ylihistoriallinen, ylikulttuurinen, ylikansallinen ja yliyhteisöllinen yliyksilö -- joka olisi jonkinlainen absoluuttinen suojelukohde -- ovat täysin todellisuudentajuttomia.

    Ikään kuin yhteisöistä ja yksilöistä puhuminen olisi yksi ja sama asia. No, kun "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" taantuvat totaalisen absolutismin asteelle -- mihin ne näillä asenteilla ovat hyvää vauhtia menossa -- lopputulemana tuleekin olemaan yhteisöä ja yksilöä koskevien mielikuvien sulaminen yhteen. "Ein Volk, ein Reich, ein Führer!!!"

    VastaaPoista
  17. Tähän pätkä vanhasta blogistani. Ei tämä vihapuhemössö ole millään tavalla konkretisoitunut, samat yleiset kuminauhamäärietmät ovat jäljellä, mutta niiden lisäksi vaikkapa kielteinen palaute jollekin uusia normeja terjoavalle taholle määritellään surutta vihapuheeksi, joka siis tosiaan on jonkinlainen rikos silloinkin, kun oillä ei ole uhreja. No, tässä siis puolenkymmenen vuoden takaa, kun asia vielä oli uusi:
    Suomessa käsite vihapuhe on ollut aivan määrittelemätön ja hallitsematon ja sitä on voitu käyttää leimaamaan kaikkea mahdollista, mikä on oman agendan vastaista. kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan rangaistavia. Kun kyseessä on rikos, siitä saa rangaistuksen.

    Kun rikokseksi on voitu hyvin joustavasti tulkita sellainenkin puhe, jonka sisältönä ei minkään mahdollisen tulkinnan perusteella ole kiihottaa ketään esimerkiksi väkivaltaan toista ryhmää vastaan, vaan sen sijaan lausua mielipide ryhmän politiikan kannalta merkittävästä ja esimerkiksi tilastollisesti osoitettavissa olevasta ominaisuudesta, on selvää, että rikoksen käsitettä nyt ollaan vaarallisesti liu’uttamassa poliittiseksi aseeksi.

    Itse asiassa, toimiakseen demokratian on perustuttava siihen, että kulloinkin vallassa oleva taho herkällä korvalla kuuntelee myös sitä, mitä oppositiolla on sanottavana ja aidosti keskustelee sen kanssa. Silloin se myös voi toivoa oppositioilta lojaalisuutta.

    Englanniksi vihapuhe, hate speech on myös määritelty sanakirjassa:
    Hate speech is defined by Cambridge Dictionary as "public speech that expresses hate or encourages violence towards a person or group based on something such as race, religion, sex, or sexual orientation".
    Julkinen puhe toki voi ilmentää vihaa, vihaisuutta ja jopa raivoa olematta millään tavoin rikollinen ja uhkaamatta ketään. Sellaisen puheen kieltäminen olisi tietenkin suoraa ja perusteetonta puuttumista sananvapauteen, koska sen tarkoituksena ei ole uhata jonkin ryhmän oikeutta turvallisuuteen.
    Mikäli taas rohkaistaan väkivaltaa (kehotetaan väkivaltaan?) jonkin synnynnäisen tai lähes synnynnäisen (uskonto) ominaisuuden perusteella, tullaan jo ainakin lähelle
    Mutta periaate on periaate ja käytäntö on käytäntö, kuten useimmat meistä ymmärtävät tai ainakin heidän pitäisi ymmärtää.
    Vihapuhetta ei kuitenkaan ole määrätty rangaistavaksi USA:ssa, jossa on katsottu sananvapauden olevan suurempi arvo.
    Näyttää siltä, että siellä lainsäätäjä on ollut varovaisempi ja luultavasti jo ennakolta halunnut estää sellaisen lakipykälien prostituoinnin, joka tuossa asianajajien luvatussa maassa merkitsee monelle mahdollisuutta sekä rikastua aineellisesti että lyödä helppohintaista poliittista mynttiä kansanjoukkojen yksinkertaisimpien kerrosten kustannuksella.
    Euroopan neuvoston suositus sen sijaan on todellinen kuminauhapykälä, jota voinee pitää lähinnä parodiana komiteatyöskentelyn tuloksista parhaimmillaan: Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa R (97) (20) vihapuhe on määritelty seuraavasti: »Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.
    Lietsovat, edistävät tai oikeuttavat…tai muuta vihaa… Niinpä niin. Eipä tässä sitten muuta kuin siitä vain saivartelemaan. Kyllä vihaa ja etenkin tuota muuta vihaa aina löytyy reposteltavaksi. Ja mistä tiedetään, mettä viha pohjautuu juuri suvaitsemattomuuteen? Jospa henkilö vain on typerä, ahdaskatseinen tai suorastaan perverssi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jospa henkilö vain on typerä, ahdaskatseinen tai suorastaan perverssi?"

      Tässähän kysymys voi olla sekä vihan kohteesta, että vihaajasta. Massatapahtumissa asia onkin jo ihan eri oopperasta.

      Poista
    2. Kokemukseen perustuva realismi on turhankin helppo leimata rasismiksi. Siis kokemusperäiset faktat ovat rasismia?

      Poista
    3. Omaa rasismi on niin helppo nähdä realismina, kun on käynyt ensin käynyt vahvistamassa ennakkoluulojaan.

      Poista
    4. ^ Elämässä on niin helppo vihata, ja olla ymmärtämättä asioita. Paljon vaikeampaa on yrittää löytää ymmärrystä, hyväksyntää ja rakkautta. Niitä kuitenkin ihmisinä tarvitsemme eniten jaksaaksemme eteenpäin. Tämä vaikeus koskee kai kaikkea elämässä aina ihmissuhteista yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ihan kaikkeen, mitä tapahtuukaan.

      Poista
  18. "Olennaisia asioita"

    Mitkä ovat vihapuheiden ja kritiikkien erot? Jos niitä on enemmän kuin yksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihapuhe "levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen."

      Kritiikki: ei...vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen

      Esimerkkki: Kokemukseen perustuva realismin (etniseen ryhmään x kuuluva on kerran tai kaksi motannut minua raflassa tms), sen vuoksi tiedän , että KAIKKI etniseen ryhmään x kuuluvat ovat ravintolatappelijoita. Kyse on siitä, että yksittäiset sinänsä moitittavat kokemukset yleistetään koskemaan koko ryhmää ts KAIKKIA sen jäseniä, jonka vuoksi tuota koko ryhmää ei haluta suvaita.

      Poista
    2. Johtopäätösten tekeminen yksilöistä edustamansa ryhmän perusteella on alakoulutason typeryyttä tai pahempaa. Ryhmistä sen sijaan voidaan tehdä tieteellisiä yleistyksiä ja vain hölmöt kieltävät sellaiset.

      Poista
    3. Pitkälti samaa mieltä, kunhan varotaan liian pitkälle menevistä ryhmäyleistyksistä unohtaen suuret yksilölliset erot samankin ryhmän jäsenten kesken. Samasta syystä tieteelliset yleistykset harvoin johtavat käyttökelpoiseen tietoon.
      Kyllä tietyt arkiset stereotypiat pitävät paikkansa: kyllä italialaiset ovat puheliampia kuin suomalaiset, mikä stereotypiä perustuu osallistuvaan havannointiin molempien maiden ravitsemusliikkeissä.

      Poista
    4. Ilman muuta. Todennäköisyyksistä puhutaan.

      Poista
    5. En tiedä mitä tasoa tässä edustan kysymällä, että mistä ihmisryhmistä voidaan tehdä jotain tieteellisiä yleistyksiä? Millaisia tieteellisiä yleistyksiä tarkoitat? Haluaisitko olla tässä asiassa hieman seikkaperäisempi? Kumpi on hölmömpää, kysyä asiaa vai kenties olla vastaamatta siihen? Kysyin ulkomaalaiselta tuttavaltani mielipidettä perinteiseen tyyliin Suomesta. Hän vastasi, että Suomi on hyvä maa, muttei voi antaa sen yleispätevämpää mielipidettä suomalaisista, koska kaikkiin kansoihin mahtuu sekä hyviä että huonoja tyyppejä. Suomalaiseen yhteiskuntaan on kuulema vaikea päästä sisään, tällä hän viittasi työllistymiseen. Olemme siis inhimillisinä olentoina aivan samanlaisia kuin muutkin ihmiset hyvine ja huonoine puolineen.

      Ennakkoluulot, jotka on rasismin juurisyitä, ovat luontaista kaikille ihmisille. Niiden varaan ei kuitenkaan pitäisi jäädä olettamuksissaan toisista ihmisistä, ja luulla, että omissa ennakkoluuloissa kaikki olisi vedenpitävää. Päinvastoin, tulisi tutkia omaa suhtautumista ennakkoluuloihinsa ja siihen, mistä ne kumpuavat. Millaisia ajatuksia ja tunteita luulot toisista ihmisistä vaikkapa habituksen, kansalaisuuden tai muun kulttuurisen eroavaisuuden kuten uskonnon perusteella itsessä herättävät, ja toimivat oman ajatusmaailman muodostajana? Tällaista tutkiskelua voisi kutsua henkilökohtaiseksi anti-rasistiseksi työksi, ja se ei välttämättä sulje pois maahanmuuttoonkin liittyvän problematiikan pohdintaa, jos se pohjaa muuhunkin kuin vain avoimeen rasismiin. Perussuomalaisilla taitaa olla tässä vielä pitkä matka edessään erinäköisistä ulostuloistaan päätellen. Kelläpä ei.

      Poista
    6. Ennakkoluulo on tyhmyyttä, ennakkotieto viisautta. Tietoa saa tutkimuksesta, jota kaikista kansoista kyllä riittää.

      Poista
    7. " Kyllä tietyt arkiset stereotypiat pitävät paikkansa: kyllä italialaiset ovat puheliampia kuin suomalaiset, mikä stereotypiä perustuu osallistuvaan havannointiin molempien maiden ravitsemusliikkeissä."

      Enpä tiedä, oma havainnointini perustuu osin viime viikkojen työmatkoihin Helsingissä täydessä bussissa, jossa oli iltapäivisin niin kova puheensorina ihmisten kesken, ettei kulttuurin muutosta voinut olla huomaamatta. Tunsinkin oloni hyvin koitoisaksi suomen kielistä puheenpulputusta kuunnellessani ja olin iloinen mukavasta tunnelmasta sekä ylpeä kotimaastani. Tervetuloa vaan Hesoihin!

      Poista
    8. Olipas lattea vastaus kysymykseeni.

      Ilmeisesti Persujengissä tämä "ennakkotieto" koskee myös vaikkapa somalitaustaista Suomen kansalaista? Noh, itse mieluummin keskustelen työkaverini kanssa ja siltä pohjalta teen omat päätelmäni siitä, millainen tyyppi onkaan kyseessä. Ja oi, onhan hän sentään syntyperäinen suomalainen eli kyseessä lienee "tieteellisesti täydellinen ihminen".

      Poista
    9. Jos tyhmyys on sitä luokkaa, ettei normaalia puhetta ymmärrä, vaan pitää siihen itse keksiä uusi sisältö, niin lienee sama, keskusteletko jonkun kanssa tai et.

      Poista
    10. Mitä koet saavuttavasi itse tuollaisella perustelemattomalla asenteella tässä asiassa? Tuo ei ole minkäänlaista argumentaatiota, ettei toinen ymmärrä mitään vaan nimenomaan ongelman ydin on kieltäytyä keskustelemasta asioista, joista itse haluat puhua ja kirjoitat täällä. Ymmärrän, että nämä asiat nostattavast tunteita pintaan puolin ja toisin. Siksi keskustelu olisi tärkeää. Perustellut mielipiteet kun kestävät myös erilaisten näkökulmien pohdinnan, eikö?

      Poista
    11. Juuri niin. Ja sellaisia sitten mielestäsi esitit?

      Poista
    12. Tein sinulle muutamia rasismiin ja ennakkoluuloihin liittyviä kysymyksiä, jotka mielestäni liittyvät kirjoituksesi aiheeseen ja täällä käytyyn keskusteluun. Mielestäni vastauksesi ei tarjonnut minkäänlaisia perusteluja kysymyksiini. Olin kiinnostunut perustellusta pohdinnasta voidakseni kenties syventää omaakin ymmärrystä aiheeseen. Oma tarkoitukseni ei ole provosoida ketään haukkumalla tyhmäksi. Joskus asiat koetaan puolin ja toisin niin itsestäänselvinä, että on vaikea suhtautua toisenlaisiin näkemyksiin asiallisesti.

      Ps. Kun sitä ennakkotietoa on saatavilla, niin mistähän kirjastosta voin käydä lainaamassa "Ihmisryhmien tieteelliset eroavaisuudet" - oppaan aloittelijoille? Sitä viisauttahan on jaettava maanlaajuisesti aina alakoululaisista professoreihin.

      Mukavat päivän jatkot vaan!

      Poista
    13. Jokaisesta kirjastosta. Kyse on siitä, mitä tietoa yhteiskuntatiede ihmisryhmistä antaa ja mitkä ovat sen rajoitukset. Järkeään käyttämällä pystynee ymmärtämään, mistä on kysymys.

      Poista
    14. Onpa epämääräistä taas. Kaikella kunnioituksella voin todeta saman, että järkeään käyttämällä pystynee ymmärtään mistä esimerkiksi rasismissa on kyse ja sen, ettei se palvele korkeintaan kuin henkilön omia epämääräisiä vihan tunteit, jotka projisoidaan koettua erilaisuutta kohtaan. Mielestäni terapiasessio olisi parempi paikka sellaiselle pohdinnalle.

      Suomi on ollut ja tulee olemaan myös monikulttuurinen maa. Käynnissä ei ole mikään väestönvaihto vaan luonnollinen osa globaalia muuttoliikettä, josta Suomikin on saanut pienen osansa. Tästä näkökulmasta en todellakaan näe mitään järkeä lukea kirjallisuutta, jonka tavoite olisi vahvistaa vain ihmisten välistä ennakkoluuloisuutta, eripuraa ja ylipäätään rasismia. Mieluummin sitä itse kukin tekee jotain rakentavampaa tämän yhteiskunnan eteen.

      Poista
    15. Itsesikö kanssa vain keskustelet? Koeta nyt miettiä, mitä toiset sanovat, jos haluat ajatuksia vaihtaa.
      Panen tähän nyt vai linkin vanhaan blogiini: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=ennakkotietoon

      Poista
    16. "Millaisia ajatuksia ja tunteita luulot toisista ihmisistä vaikkapa habituksen, kansalaisuuden tai muun kulttuurisen eroavaisuuden kuten uskonnon perusteella itsessä herättävät, ja toimivat oman ajatusmaailman muodostajana?"

      Lähtökohdin ihmisten kohtaamisessa tulee olla avoinmieli, molemminpuolin. Ja lähtökohtaisesti valtaosa tupannee olemaan tällaisia, jos ei ole muodostunut joitain ennakkoluuloja tms. (Saman voi huomata eri ikäpolvi keskusteluissa. Nuoret käyttäytyy huonosti ja vanhemmat rouvat etuilee kauppajonoissa jne.) Mutta raja menee aina jossain.

      Uskonnollisesti taas en oikein ymmärtäne sekularisaatiossa jos ollaan yhdestä uskomusmuodosta siirrytty mahdollisesti tiede/tietopohjaiseen, niin miksi siitä haluaisi ottaa tilalle jonkin muun? Vapaus ajatella vapaasti, kuka kumma tahtoisi kahlita sen uskonnolla? Eteenkään naisena? Jostain saapuu lähetyssaarnaaja kertomaan maailmanlopusta yms. höpöä, kullakin omat harrasteensa. Harmittomia, mutta väsyttäviä. Omasta puolesta väki voi uskoa vaikka Näkkiin jos tuo tehnee onnelliseksi, eikä ole vaaraksi muille. Mutta lakitulkinnallisesti, ymmärtänen että uskonnoilla on omat historiansa ja funktionsa niissä. Kuin myös sosiologisesti näkemys on useinmiten liitännäinen globaaleihin liikehdintöihin. Uskonnot kun ovat vähän kuin aatteet, eivät ymmärtäne valtiorajoja jne.

      Poista
    17. " Lähtökohdin ihmisten kohtaamisessa tulee olla avoinmieli, molemminpuolin. "

      Aivan juu. Toinen tuntematon ihminen on aina lähtökohtaisesti joko mahdollisuus tai uhka itselle, riippuen usein myös omasta asenteesta häntä kohtaan. Se kysyykin rohkeutta ja avoimuutta olla avoimin mielin liikkeellä. Se kysyy myös itsetuntoa kohdata ihmisiä, ja varmuutta siitä, että handlaa tilanteen jos ja kun tulee niitä mutkia matkaan, mitä ihmissuhteissa usein tulee. Mitä voimme tietää toisesta ihmisestä ennakkoon? Loppujen lopuksi aika vähän, vain tutustumalla häneen voimme tehdä päätelmiä. Se prosessi onkin sitten nopeampi tai pidempi ihmisestä riippuen.

      Tuohon jälkimmäisen kappaleen pohdiskeluusi sanoisin, että jos aikuinen ihminen haluaa tulla vaikutetuksi toisen ihmisen taholta vaikka uskonnollisesti, niin se on hänen on oma valintansa. Aika moni aikuinen ihminen on elämäntaipaleellaan käynyt jo pohdiskelunsa hengellisyydestään ja muodostanut maaimankuvansa, eivätkä suomalaiset eivät tee tässäkään poikkeusta. En näe suomalaisia todellakaan minään tahdottomana joukkona. Se olisi suurta aliarvointia meitä kohtaan. Tämä kansa on nähnyt ja kokenut hyvin paljon myös vastoinkäymisiä historiansa aikana ja oppinut niistä hyvin paljon. Toivoisin, että se näkyisi ja kuuluisi laajemmin yhteiskunnassamme uudella tavalla, viisautena vaan ei pelokkuutena.

      Poista
  19. Vihapuhetta esiintyy nyt paljonkin nettipalstoilla. Kohteena venäläiset ihmiset ja varsinkin sotilaat.

    VastaaPoista
  20. Pari sanaa puun takaa.

    "Voisi luulla, että jokainen tajuaa heti ja ilman muuta, etteivät kaksi vierekkäin piirrettyä sopusuhtaista ihmistä, joista toinen on kaksi kertaa toista pitempi, mitenkään järkevästi kuvaa suhdetta 1:2. Mikäli isompi mies on pituudeltaan 2 metriä ja painaa esimerkiksi 100 kg, ei se sopusuhtainen mies, jonka pituus on metri, suinkaan paina noin 50 kg., vaan ehkäpä noin 15-20."

    (Janan) jakosuhteen ymmärtäminen on erilaista eri ihmisillä, ja en tiedä, opetetaanko sitä (janan jakosuhdetta) kouluissa, peruskouluissa tai lukioissa. Minun aikanani se opetettiin vektorilaskennan yhteydessä, kun käsiteltiin sen geometrisiä sovellutuksia.

    Jos janan ab piste p jakaa janan suhteessa r:s, niin jakosuhteiden pituudet ovat |ap|=r/(r+s)|ab| ja |pb|=s/(r+s)|ab|, missä |ab| on janan ab pituus.

    Näin opetettiin minulle silloin, kun minä olin koululainen.

    "Alkeellisia perusasioitahan nämä ovat, samoin kuin käsitteiden prosentti ja prosenttiyksikkö välinen ero. Siitä huolimatta ne eivät suinkaan ole kaikille selviä. Joskus vuosia sitten muistan jopa yleisönosastokirjoituksen, jossa paheksuttiin sanan prosenttiyksikkö käyttämistä. Eikö nyt voi ihan reilusti puhua vain prosenteista…"

    Prosentin ja prosenttiyksikön välisestä erosta voi lukea vaikka täältä:

    https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kuukauden_kielijuttu_%282003_2011%29/prosentti_ja_prosenttiyksikko

    "Peruskoulussa olisi kuitenkin jo pitänyt oppia, ettei ympyröiden pinta-alojen suhde ole suinkaan sama kuin niiden halkaisijoiden suhde. Ympyrän rajoittama pinta-alahan saadaan kaavasta πxrxr (pii kertaa säde toiseen potenssiin)."

    En tiedä, opetetaanko tuota (että, yhdenmuotoisten kuvioiden pinta-alojen suhde on mittakaavan neliö) peruskouluissa.

    Lapseni päätti peruskoulun yläkoulun (yläasteen) kuusi vuotta sitten, enkä muista nähneeni siitä mainintaa koulukirjassa.

    M

    VastaaPoista
  21. "Voisi luulla, että jokainen tajuaa heti ja ilman muuta, etteivät kaksi vierekkäin piirrettyä sopusuhtaista ihmistä, joista toinen on kaksi kertaa toista pitempi, mitenkään järkevästi kuvaa suhdetta 1:2. Mikäli isompi mies on pituudeltaan 2 metriä ja painaa esimerkiksi 100 kg, ei se sopusuhtainen mies, jonka pituus on metri, suinkaan paina noin 50 kg., vaan ehkäpä noin 15-20."

    Myönnän nöyrästi, että matematiikkarajoitteisena henkilönä tämä on minulle Waltarin sanoin "vierasta kauneutta".

    Osaan kuitenkin nähdä tuolllaisissa esityksissä "propakandan kauneuden" (a la Eisensteinin Aleksanteri Nevski) riippumatta tuon propagandan tavoitteisiin liittyvistä arvoarvostelmista.

    VastaaPoista
  22. Termi prosenttiyksikkö ilmeisesti onkin tullut käyttöön vasta 1960- tai 1970-luvulla. Sitä ei esiinny vielä Nykysuomen sanakirjassa, mutta kylläkin vuonna 1980 julkaistussa Uudissanastossa, jossa sen merkitys selitetään esimerkin avulla. Sitä ennen sanonta "niin ja niin monta prosenttia suurempi kuin X" olikin selvästi kaksiselitteinen silloin, kun luku X oli jo ilmaistu prosentteina jostakin.

    VastaaPoista
  23. Kuinka onkaan maailma muuttumassa. Kun Hankamåäki lähes hirtettiin näkemystensä tähden, niin tänään jopa Helsingin Sanomat puhuu asiasta. Artikkelissa https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009366828.html puhutaan poikien ongelmista ja kun ei saa läheisyyttä nuorena ja seksiä aikuistuttuaan. Näin se Hankamäki onnistuu saamaan asian perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän nuo pojat saa ja jos ei niin vika voi olla jossain muualla kuin naisissa.
      On aikoihin eletty kun kannetaan huolta toisten pimpsan saamisista, vaikka nykypäivänä sen olettaisi olevan helpompaa kuin koskaan.
      Toisessa ääripäässä eletään selibaatissa ja tehdään siitä uskonto, salailaan sitten kun osata oppien mukaan elää. Ihmiset on kummallisia.

      Poista
  24. Vihapuhe on vain uusi sana korvaamassa arvonalentumisen kokenutta neuvostovastaisuutta. Hallinnossa se kuuluu yleisesti neuvostoajoilta perittyyn malliin jossa laitetaan joku laki jota ei voida määritellä tarkasti koska sellainen sensuuri ei menisi lakivaliokunnassa läpi joten neuvostomallin mukaisesti tehdään epämääräinen laki ja omat neuvostomallia kannattavat lakimiehet/syyttäjät junailevat oikeudessa loput jokainen tietää keitä nämä ovat. Tämä on venäjän perintöä samoin kun muukin venäjä kaupan ajoilta periytyvä korruptio kun ikävä kyllä suomen hallintoa ei koskaan siivottu.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.