keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Saako tietää?

 

Aikamme tabu

 

Pari vuotta sitten filosofi Jukka Hankamäki kirjoitti kirjan median poliittisesta käyttäytymisestä (Vihavainen: Haun hankamäki tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Siinä oli eräänä sivujuonteena luku naisten seksuaalisesta vallasta, jonka poliittinen vastapuoli heti nosti  julkisuuden tikunnokkaan ja sai aikaan hysteerisen ja vääristelevän torjuntareaktion: tämä mieshän väittää, että naisilla on jokin ”pihtarikartelli” (ei väittänyt), jonka avulla he tosiasiassa tekevät mitä haluavat…

Sillä oli koko laaja tutkimus mitätöity ja tekijä, kaksinkertainen tohtori, leimattiin ignoramukseksi, joka suolsi paksua agendapamflettia ilman mitään todellisia perusteita.

Tällaistahan se poliittinen peli on rumimmillaan. Ihmisen tyhmyys on valtava luonnonvara ja kokeneet poliitikot ymmärtävät, että olennaista menestymisen kannalta on aina ja kaikkialla pitäytyä äärimmäisen simppeleissä yleistyksissä. Jokainen yritys vakavaksi filosofiseksi analyysiksi on politiikan kentällä tuhoon tuomittu.

Kuitenkin nimenomaan naisen asema seksuaalisena olentona ansaitsee ehdottomasti vakavaa tarkastelua, koska se on vielä tavallistakin suurempi tabu.

Mikäli siihen yrittää tarttua minkä tahansa normaalin tieteen (en tässä tarkoita ns. nipistelytieteitä, joita erilaiset muotipellet ovat viime vuosina harjoittaneet cultural studies-otsikon alla) keinoin eli siis kriittisesti, saa olla varma, että saa niskaansa pyhän suuttumuksen myrskyn ja hyvin mahdollisesti leimautuu loppuiäkseen.

Henri Laasanen, joka on tutkinut naisen seksuaalista valtaa ns. markkina-arvoteorian kannalta on tästä toinen hyvä esimerkki. Itse asiassa hänen  teoriansa lähtee aivan elementaarisista totuuksista, jotka pätevät kaikilla lajeilla, mutta jotka ihmisen kohdalla näköjään ovat sitäkin vaikeammin tunnustettavissa, kun niiden näkökulma on toinen kuin nykyfeminismin.

Nainen voidaan tietenkin mieltää myös vain ja ainoastaan uhrina ja riistettynä. Tämä valikoiva näkökulma voidaan ottaa siitä huolimatta, että hän seksuaalisessa mielessä eli lajinkehityksen portinvartijana pääsee aina valitsemaan pariutumiskumppaninsa, joka normaalisti uhraa kaiken voitavansa päästäkseen kaunottarensa armoihin. Jopa näihin päiviin saakka säilynyt tapa kosia naista polvillaan sanoo tilanteesta kaiken olennaisen.

Ennen nykyistä aikaa, jolloin valkoinen heteromies nerokkaita laitteita keksimällä ja valmistamalla vapautti naisen kotiorjuudesta eli velvollisuudesta synnyttää ja hoitaa lapsia ja huolehtia ruoasta ja vaatteista, naisen rooli yhteiskunnassa tosiaankin oli passiivinen. Aviomies joka tapauksessa huolehti hänen ja lasten elatuksesta ja ideaalitapauksessa nainen saattoi kokonaan omistautua perheelleen, mitä nyt ei aikoinaan jostakin syystä pidetty aivan vähäpätöisenä, saati halveksittavana asiana. Muutenhan ei meitäkään täällä olisi.

Nykyään naisen ja tarkoitan tässä tavallista vaimoa ja perheen emäntää, nimittäminen prinsessaksi tai kuningattareksi on jäänyt korkeintaan jonkun hupakkofilosofin harrastukseksi. Se on asia, josta ei puhuta, mutta joka siitä huolimatta on pinnan alaista todellisuutta.

Sukupuolivietti on useimmilla miehillä ja muistaakseni noin neljänneksellä naisista niin voimakas, että se syrjäyttää monissa tapauksissa jopa itsesuojeluvaiston. Mikäli tämän vietin toiminta estetään, seuraukset voivat olla hyvin vakavat. Suuret ne ovat aina.

Jokunen viikko sitten oli hesarin yleisönosastossa erään nuoren tutkijan lyhyt puheenvuoro siitä, että seksuaalinen deprivaatio, jota etenkin syrjäytyneet nuoret miehet kokevat, olisi yhteydessä väkivaltaisuuteen. Siis vanha yhtälö make love, not war, olisi yhä voimassa.

Reaktiot tähän tutkijan havaintoon olivat juuri niin irrationaalisia kuin saattoi odottaa. Yhtä säälittävän lapsellisia kuin helppoja keinoja päästä koko ongelmasta esitettiin toisaalta ja toisaalla koko ongelman olemassaolo ehdottomasti kiellettiin.

Koko tutkimuksen osoittama todellisuuskin haluttiin kieltää moraalittomana: eihän naisilla ollut velvollisuutta jakaa aarrettaan kaikille tasapuolisesti…

Alakoululaisen logiikalla ja helppohintaisella syllogismilla selvittiin aivan leikiten tuollaisestakin ongelmasta, joka monelle on elämän ja kuoleman kysymys. Muuten: tästä asiasta muistan useammankin feministin sanoneen, ettei siihen puutteeseen ole vielä kukaan kuollut.

Uskallan epäillä, että hyvin monikin on kuollut ja kuolee yhä. Tuolla puutteella on aivan varmasti merkittävä rooli erilaisissa nuorten kuolemissa ja asia on uskallettava tunnustaa eikä totuutta saa mitätöidä epämukavuutensa takia.

Venäjällä, jossa vallankumouksen jälkeen koko maailma ja ihminen piti muokattaman uudelleen, aloitettiin 1920-luvulla suuri seksuaalinen vapautus, josta uutisia tietysti antautui meillekin, usein aika hullunkurisessa muodossa. Niistä kerrotaan mm. aikoinaan suositussa Katinka-laulussa.

Uuden moraalin mukaan komsomolilaisten eli nuorisoliittolaisten tuli olla vapaita porvarillisen tekosiveän moraalin kahleista. Tyttö, joka ei suostunut läheisempään kanssakäymiseen, leimattiin pikkuporvariksi (meštšanka), mikä oli haukkumasanoista pahimpia, koska sillä oli myös poliittinen sisältö, eikä politiikka ollut leikin asia.

Ennen pitkää tämä sankariaika jäi taa, ja alettiin puhua siitä, miten naista nyt oli opittu rakastamaan uudella tavalla. Tämä tapa on minulle jäänyt jossakin määrin arvoitukselliseksi, mutta suuria esimerkkejä lienevät ajan kirjalliset sankarit, kuten Gladkovin Sementti-romaanin pariskunta, jolle intohimona oli politiikka. Suuren asian etu oli kaikki kaikessa ja jonka hyväksi uhrattiin jopa oma lapsi (pantiin lastenkotiin, jossa hän kuoli).

Stalinin aikana vanha kulttuuri palasi joka suunnalta. Seksuaalimoraalin alalla Venäjästä tuli yksi puritaanisimpia maita, sikäli kuin asia koskee julkisuutta. Kiina oli toki vieläkin tiukempi.

Naisen asema ei enää muuttunut elätettävän kuningattaren rooliksi, mutta silti tuo rooli vastasi ihanteellista todellisuutta, jonka kohtaamme vaikkapa Bulat Okudžavan laulussa Teidän majesteettiinne nainen, Vaše velitšestvo ženštšina (https://www.youtube.com/watch?v=TliaCq3qXNc )).

Luonnon lait ovat ikuisia. Ei ole sattuma, että yhtä munasolua tavoittelevat miljoonat ja taas miljoonat siittiöt tai että yksi muurahais- tai mehiläiskuningatar on koko yhteiskunnan palvelemisen ja palvonnan kohde.

No, mutta tämähän pitää muuttaa, huutavat tietenkin ne, joiden kuvitelmissa luonto on jotakin, jonka me omistamme ja jota voi muokata mielensä mukaan.

Luulenpa, ettei näin perustavaa laatua olevien asioiden muuttaminen ole meidän vallassamme. Mitä sen sijaan voisimme tehdä, olisi nyt edes tosiasioiden tunnustaminen, siitähän se viisauskin alkaa.

Maailma on monessa suhteessa epäoikeudenmukainen ja monet haluavat tehdä siitä vieläkin epäoikeudenmukaisemman, koska se on heidän intresseissään. Sen välttäminen olisi kohtuullista.

Biologisten perusasetelmien muuttaminen on mahdotonta. Tietoa ja ymmärrystä niistä sentään voimme hankkia. Tieto saattaa lisätä tuskaa, mutta silti se on tietoa. Tiedon pelkkä ideologinen torjuminen todistaa paitsi torjujan omasta typeryydestä, myös siitä informaatiohegemoniasta, jollainen näissä asioissa on jo kauan vallinnut ja jota koko ajan yritetään vielä monelta taholta ponnekkaasti tehostaa.

 

54 kommenttia:

  1. Zenistisen näkemykseni mukaan woke-höpsismi todistaa toveri Pavlovin teoriaa kirjaimellisesti; hurahtaneet haukkuvat genomiin koodattua puuta vaikka välineet sen kaatamiseen Darwin kippasi Galapagos saarilla Tyynen valtameren aina vastaanottavaan syllin jo ennen kyseisen länsimaisen hapatuksen syntymistä.

    VastaaPoista
  2. Ei ihan auennut, mitä Vihavainen yrität todistaa. Kyllä jokainen havainto- ja ajattelukykyinen miehenpuoli on tämän kaiken tajunnut jo kauan. Rääkyfeministien itkupotkut nyt ovat mitä ovat, se niistä. Se, minkä voit ainakin tehdä, on kirjoittaa tolkun täyspäisistä naisihmisistä (on niitä!) useammin ja mielellään myönteisessä sävyssä. Sen ei pitäisi edes olla mitenkään vaikeaa, kun verrokkina ovat nuo rääkyjät. Mitä Hankamäkeen tulee, niin olisit kyllä ihan voinut mainita nimeltä miehen tutkielman 'Totuus kiihottaa' ja sen tiimoilta kirjoitetun 'Pavlovin koirat'. Miehellä on kyllä sana ja ajatus hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä nyt auennut tämäkään. Ei sitten sattunut silmiin linkki blogiin, jossa tuota teosta on käsitelty. Mitä täyspäisiin naisiin tulee, minulla on ollut onni elää juuri sellaisten kanssa. Varmaan siitäkin voisi kirjoittaa, mutta miksi? Nuo rääkyjät ovat tärkeä Aihe sikäli, että he sanelevat yhä yksinomaisemmin myös arkielämän normeja metoo-hysteriallaan. Valitettavasti sellaisella on paljonkin merkitystä, erityisesti epävarmoille nuorille.

      Poista
    2. Tokihan se linkkisi pisti silmään kun se oli jo toisella rivillä blogissasi. Ilmeisesti sinulle oli tärkeämpää viitata itseesi, kuin suoraan Hankamäen tutkielmaan. No, jokainen kai omalla tasollaan.

      Poista
    3. No tosiaan, taso se on jokaisella
      ... Ehkä tässä sopii mainita, että Hankamäki ainakin kiitti tuosta "itseeni viittaamisesta".

      Poista
    4. Vihavaisen tekstien taso on sikäli hyvä, että ne pystyy vielä tavallinen tallaajakin enimmäkseen ymmärtämään ja pinnistelemättä lukemaan.

      Poista
  3. Tälle vaalikeväälle hyvä yleispuolueen iskulause ja lupaus olisi "työtä työttömille, maata maattomille ja pillua poikamiehille". Kelpaisi se myös ukkomiehille.

    VastaaPoista
  4. Petteri "Arvo Pohja" Orpo on mennyt Nefernefernefer-suonsilmään kainaloitaan myöten ja on jo pari vuotta sitten tehnyt sitovan sopimuksen seuraavasta vasemmisto- ja naisoletettuenemmistöisestä hallituksesta.
    Työperäisen maahanmuuton välttämättömyydestä paasaaminen on siitä selkein merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä veikkaan, ettei ole: kokoomuksen terävä pää haluaa valtiontalouden kuntoon ja kokoomuksen taustalla oleva EK työelämän uudistuksen - josta ei ole puhuttu. Nuo eivät onnistu viher-vasemmiston kanssa. Jos Orvon "arvot" eivät tuohon taivu, menee mies vaihtoon. Arvot ovat arvoja, mutta (suuri) rahaa on Rahaa, joka on nykyisin korkein arvo.

      Veikkaan porvarihallitusta, jossa kokoomus määrää taloudesta ja työelämästä ja persut ulkomaalaispolitiikasta. Työperäisestä maahanmuutostakin pystytään sopimaan kun väännetään.

      Villi spekulaatio: Marin tietää, että jotain pitää taloudessa tehdä, muttei halua tehdä likaista työtä. Kokoomus saa sen tehdä ja nuorella Marinilla on varaa odottaa neljä vuotta.

      Poista
  5. "Sukupuolivietti on useimmilla miehillä ja muistaakseni noin neljänneksellä naisista niin voimakas, että se syrjäyttää monissa tapauksissa jopa itsesuojeluvaiston. Mikäli tämän vietin toiminta estetään, seuraukset voivat olla hyvin vakavat. Suuret ne ovat aina."

    Siitä kun rakentaa uskonnon tms. niin seuraukset onkin ihan omaa luokkaa.
    Asia mikä kiinnostaa katolilaisuudessa (tai ylipäätään uskonnollisissa siveyskäsityksissä) on se seksuaalikäsite, mutta myös teoreettisesti siihen kietoutunut valta. (Teoreettisesti kun kyse on uskonnosta ja uskomuksista, vaikka muut uskoo ei tarkoita että itse pitäisi sitä loogisena.) Monarkiat taas ihan omana ilmiönään, jossa kyse kumminkaan ole uskonto vaan valtion johtaminen ja kumminkin naishallitsijoita on historiassa, kuin myös nykyisinkin. Harvemmalle tulisi mieleen kritisoida heitä feministeiksi. Toimi mikä itsessään on varmaan haastavimpia ja josta harvempi tulee ymmärtäneeksi että kyse on kumminkin vain ihmisestä.

    Siinä miten naista, eteenkin kaunista katsotaan materialististen linssien läpi on jotain luotaan työntävää. Siinä ei nähdä ihmistä, vaan jotain muuta. Samoin jos miestä katsotaan vain elättäjänä, nähdään jotain ihan muuta. Toisekseen jos pariutuminen tapahtuu näiden mittareiden mukaan kupla puhkeaa ennen pitkään. Naisen ulkoinen kauneus aikanaan lakastuu, kun taas mies ei voi kontrolloida rahoitusmarkkinoita, eteenkään jos ne on globaaleihin ilmiöihin kytkettynä. Eli jos on pariutunut taloudellisten näkemysten johdosta, mitä jäänee jos toiselta viedään tämä vakavaraisuus?

    Miesten pariutumisvietti on kyllä ratkaistu. Herrat on vuosikymmeniä hakeneet merta pidemmältä sen kalan. Siinä ratkeaa useampi haaste. Rouva on tyytyväinen kun saa katon pään päälle ja leivän pöytään, sekä mies tyytyväinen kun rouva ei valita. Vaikka valittaisi jos kieltä ei ymmärrä niin se on se ja sama mitä toinen kertoilee. Itse en näe tässä mitään ongelmaa. Kyse on kumminkin sitten marginaalisista pareista.
    Kuka sitä sitten kertoo kenen kanssa sitä tulisi viihtyä? Ei tunteitaan kumminkaan valitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Herrat on vuosikymmeniä hakeneet merta pidemmältä sen kalan."

      Harvoinpa olen nähnyt todellisen herran vierellä filippiiniläisen tai thaimaalaisen rouvan, en edes missiä.

      Poista
    2. Miehet on aina herroja. Oli naimisissa tai ei. Vain naisen status muuttuu avioliiton myötä.
      Käytöstavat taas on asia erikseen eikä niillä ole mitään tekemistä instituutioiden kanssa.
      Ja kyllähän naisetkin seurustelevat toisista kulttuureista olevien kanssa. Täysi vapaushan heillä tähän on tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Kyse kumminkaan ole mistään omistus suhteesta tms.

      Poista
    3. Anonyymi: "Miehet on aina herroja. Oli naimisissa tai ei. Vain naisen status muuttuu avioliiton myötä.". Menee ehkä hieman sivummalle, mutta tuosta juolahti mieleen, että TP:n puoliso on siis nykyisin tri Haukio eikä enää rouva Haukio. Miksei aiemmin jo johdonmukaisesti maisteri Haukio tai lisensiaatti Haukio? Veikkaan, että herra Arajärvi näytti mallin.

      Poista
    4. Herroittelu on Suomessa nykyään aina vinoilua. Arajärvikin taisi olla valiokuntaneuvos.

      Poista
    5. Riippuu kuka sanoo ja miten. Itse kutsunen miehiä herroiksi tai isänniksi jne. Mutta en katsone ammattia tai vaatetusta juurikaan. Enempikin kyseessä on mies ja tällöin herra. Jotkut puhuvat eukosta. Miten henkilö käyttää kieltä riippuu kuinka tuohon sanaan tulee suhtautua. Eukossa ole mitään pahaa, mutta kyllä sen huomaa kun sillä halveerataan, kun taas se on toisen omaksuma kommunikointi muoto. Puhuja välttämättä ymmärrä kuinka tuon toiset voivat ymmärtää.

      Poista
    6. Toinen juttu mikä pohdituttanut naisten kohdalla oman sukupolven kohdalla. Naisen ei kumminkaan ole pakko mennä naimisiin, eikä vanhana piikana olo ole häpeä. Tai että joutuisi sen vuoksi toisten nurkissa elelemään. Ovat nämä lähtökohtaisesti omasta mielestä parannuksia sosiaalisesti naisten asemaan.
      Kun naisilla sitten ole tarvetta sosiaalisesti avioitua (lain näkökannalta aviotonkin lapsi saa turvan yhteiskunnalta) niin miksi sitä sitten tehdään? Toiset useampaan kertaan.
      Ulkomailla sama ilmiönä. Muistane nyt näyttelijättären nimeä mutta sen muistan että rouva oli 11 kertaa naimisissa. Kun homot ovat haasteellinen tekijä osalle uskovista, niin yksiavioisuus hautaan asti voi olla sitten toinen. Tiedä sitten? Ihmisellä kumminkin tulisi olla vapaus määritellä kenen kanssaan sitä tahtoo aikaansa viettää.

      Poista
    7. Tilanne kai on vähän sama kuin neekeri sanan kohdalla. Teoriassa kun tuolla sanalla historiallisesti on oma merkityksensä eri valtioissa. Kun taas herra, isäntä, eukko jne. vaihtelee missä päin Suomea ollaan, eikä niitä kumminkaan käytetä muualla kuin Suomessa, ellei törmänne ulkomailla toiseen suomalaiseen joka niitä käyttäisi.

      Poista
    8. Anon 8.2. klo 17.12: tarkoitin kyllä herroilla ehtaa taloudellista, poliittista ja kulttuurista eliittiä.

      Poista
    9. "Harvoinpa olen nähnyt todellisen herran vierellä filippiiniläisen tai thaimaalaisen rouvan, en edes missiä."

      Miehiä voi erotella/stereotypisoida siinä missä naisia, mutta ne on aina stereotypioista. Pohjaavat johonkin. Herra voi kohdella "huoraakin" hyvin, mikä erottaa hänet muista.
      Huora sana kumminkin taas suomenkielessä on suotu naisille.
      Kun taas joskus lueskelin jotain Dantesta ja jäi mieleen hänen kuvanneen paavia huoraksi, mikä taas liittynee uskontopolitiikkaan, jos tuon tahtoo hahmottaa. Globaaleille ilmiöille ei voi mitään joten olkaamme inhimillisiä, muita kohtaan.

      Poista
  6. Varhaisen lapsuuden maailmassa kieli ja käsitteellinen ajattelu kehittyvät yksilökokemuksen maailmassa rinnan itsetietoisuuden kasvun kanssa, ja siinä vaiheessahan jo kaikki tajunnan perustavanlaatuiset asemoinnit ja roolitukset ovat jo olemassa. Koko inhimillinen kasvu voidaan kuvata kehittymisenä Objektin, siis vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajan roolista autonomisen aikuisen, Subjektin, rooliin.

    Koska kielemme käsitekoneistoilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia kuvata kokemuksellisella tasolla sitä mitä ihmissuvun ja ihmisyksilön varhaisimmassa lapsuudessa on tapahtunut, ihmistieteilläkin on lähtökohtaisesti heikot edellytykset kuvata ja selittää tajunnallisia ilmiöitä. Eurooppalaisella uudella ajalla kaikkea "tiedollista" ajatteluamme valtavasti edistänyt "kartesiolainen järki" on sekin tuottanut tuloksensa tutkimalla "ihmisestä riippumatonta todellisuutta", ja ihmistieteet ovat olleet suhteessa luonnontieteisiin heikoissa lähtökuopissa.

    Kannattaa kuitenkin kysyä esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, jotka yrittävät kartoittaa sukupuolten lähtökohtaista rakenteellista erilaisuutta -- olemuksellista yhteismitattomuutta -- sen sijaan että nykyisin yritämme "tiedollisessa" ajattelussamme kuvata ja selittää todellisuuden vaikeasti hahmotettavia ilmiöitä kehittämällä yliyleistäviä yleiskäsitteitä, joilla noidumme omaa ymmärrystämme. Maagiset yleiskäsitteet muodostavat vain ajatteluumme valkoisia tabuaukkoja, joiden ymrärille sitten nämä erityisen kipeät kysymykset -- esimerkiksi kysymykset kaikkien ihmisten "pohjimmaisesta samanlaisuudesta" tai "yhdenvertaisuudesta", tai kysymykset eri sukupuolia identifioivista tekijöistä -- asettuvat.

    Luulisi että kaiken "tiedollisessa" totuudellisuuspyrkimyksessä käytettävien käsitteiden tehtävänä olisi lähtökohtaisesti kuvata todellisuutta mahdollisimman eriytyneesti ja tarkasti, mutta se ei ole täydellisesti onnistunut edes luonnontieteissä, saati sitten ihmistieteissä, joissa jo lähtökohtainen kuvailu sisältää eläytymistä ja tulkintaa. Eurooppalaisen uuden ajan järki on toki lisännyt myös ihmistä itseään koskevaa ymmärrystä, mutta valitettavasti siinäkin suhteessa olemme tätänykyä menossa kovin huonoon suuntaan -- akateemiset "ismit" ovat nykyisin aivan toivottomalla tolalla, ja yliyleistävät ylevöitetyt yleiskäsitteet sulattavat symbioottisesti yhteen niin tiedolliset kuin aatteellisetkin ainekset.

    Tajunnallisten pohjakosketusten kannalta nykyinen -- myös ja varsinkin ihmisten perimmäistä erilaisuutta kartoittava, kulttuurien ja sukupuolten yhteismitattomuutta pelkällä yleiskäsitteellisellä sementoinnilla paikkaileva -- ihmistiedollinen järki on pahasti, pahasti, pahasti harhassa. Kompastumme jo kuvailun alkutekijöissä. Kuinka sitten koskaan voisimme ymmärtää mitään syviä lajinkehityksellisiä kysymyksi? Kuten esimerkiksi sitä tapaa, jolla ihmisen alkulaumoja organisoinut "valta" on vuosimiljoonien kuluessa jalostunut yksilöllisesti eriytyneen takunnan kokemaksi "tahdoksi" -- joka kuitenkin, erityistä regressoivaa metodia, hypnoosia, käyttäen voidaan edelleenkin palauttaa takaisin kollektiiviseen alkumuotoonsa, jolloin hämmästykseksemme huomaamme, että yksilöllinen "tahto" voikin siirtyä henkilöltä toiselle.

    Ei ole vain niin, ettemme toistaiseksi ymmärrä juuri mitään ihmisen tajunnasta ja tietoisuudesta. On valitettavasti myös niin, että meitä riivaavat motiivit, joiden varassa pakenemme kaikkea tositietoa suorastaan paniikinomaisesti. Ja tätä paniikkia hyvin tuo esille se hirvittävä älämölö, jonka esimerkiksi Hankamäen tutkimus nostatti.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tositietoa tässä tapauksessa on, että nainen ottaa vastaan omassa ruumiissaan yhdynnän tuomat muutokset toisin kuin mies, joka voi lallatellen lähteä tilanteesta. Naisen lisääntymissysteemi on avoimempi ja herkempi myös kaikelle epätoivotulle. Nainen kantaa myös raskaaksi tulon seuraukset kropassaan, usein myös sosiaaliset ja taloudelliset. Suuria ongelmia aiheuttavat naisten elimistöä runtelevat ehkäisymuodot ja abortit. Saattaa olla, että nainen jää yksin yllätyslapsen kanssa, siinä meni tulevaisuudensuunnitelmat, kun taas samaan aikaan toisaalla mies jatkaa kuin ei mitään. Kyse ei näissä asioissa voikaan olla mistään tasa-arvosta, vaan itsemääräämisoikeudesta.

      Mitä tulee varsinaisiin parisuhteisiin, tulos on usein samantapainen, vastuu ja epäkohdat naisen harteilla. Mieslapsi luikahtelee tavalla tai toisella, on usein jopa vaarallinen. Tosiasiat tosiaan kannattaisi kaikkien naisorjaa ilman kituvien ottaa oman linssin alle oikein kunnolla tarkasteltaviksi. Suositan näille kiukuttelijoille nykyään niin suosittua poikarakkautta.
      .
      Tässä olisi sitä tajuntaa ja tietoisuutta tarjolla ilman yleiskäsitteitä ja pitkiä pohdintoja.

      Poista
    2. Suomessa valtio kumminkin tukee yksinhuoltajaa.
      Miehen rooli taas kulttuurillisesti, on miehen valinta. Sillä onko pari yhdessä tai ei ole niin merkitystä. Mutta vanhemmat antanevat yhden mallin. Kun taas jos mallia ei ole, antanee muut kulttuurin tekijät tuon mallin. Sama pätenee naisiin. Kaikki naiset eivät ole kotiäitityyppiä, mutta se ei tehne näistä äideistä huonoja. Sitä vartenhan lastentarhat tms. on perustettu. Äiti voi hyvillä mielin jättää jälkikasvun ja tehdä työnsä. On se sitten akateeminen, sairaanhoito tai vain rekan ajo. Kaikki tärkeitä yhteiskunnallisesti.

      Poista
  7. Testosteronikännissä toikkaroiminen on todella rasittavaa, jos sopivaa kumppania ei satu kohdalle. Kalevalan sisarteoksesta Kanteletar löytyy varmaan jo yli 200 vuotta vanha laulunpätkä: ..."hauki syöpi sammakonkin selän suuren uituansa, mies naipi pahankin naisen viikon ilman oltuansa"...

    VastaaPoista
  8. Himot ne on hiiren pojallakin ja tunteet tiakonissalla.

    VastaaPoista
  9. "Biologisten perusasetelmien muuttaminen on mahdotonta. Tietoa ja ymmärrystä niistä sentään voimme hankkia. Tieto saattaa lisätä tuskaa, mutta silti se on tietoa. "

    Eikös jo Kekkonen sanonut, että viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.

    Ihmiskunnassa parinmuodostuksen suurin ongelma on on ollut yhteiskunnan rakenteet - kutsukaamme sitä patriarkaatiksi - joka on estänyt luonnollisen parinmuodostuksen ts naaras valitsee. Se tuottaisi parhaimmat eloonjäävät jälkeläiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko jotain konkreettista tämän tueksi?

      Poista
    2. Hankamäen ja Laasasen kirjoitukset - sekä blogiteksti ("hän seksuaalisessa mielessä eli lajinkehityksen portinvartijana pääsee aina valitsemaan pariutumiskumppaninsa, joka normaalisti uhraa kaiken voitavansa päästäkseen kaunottarensa armoihin.")

      Kritiikkiä koski järjestelmiä, joissa isä naitti tyttärensä erilaisten etujen saamiseksi eikä antanut luonnon toimia.

      Poista
  10. Olen lukenut useammankin tämänkaltaisen kirjoituksen. Pohdin vain, että mitä näiden kriitikkojen mielestä pitäisi tehdä? Miten maailma pitäisi järjestää, että olisi hyvä?

    On turha kuvitella, että vain nykyaikana bilhartsia jaetaan niukasti tietyille miesryhmille. Kyllä se tilanne on aina ollut saman sorttinen. Appiukot ovat hyvin tarkkaan ottaneet selvää vävyehdokkaiden talousasioista, ennen kuin ovat antaneet tyttönsä miehelään. Ja kansannainenkin on tarkasti, sukulaisten neuvomana, pyrkinyt löytämään ennen muuta hyvän, raittiin työmiehen puolisokseen. Kriteerejä ne ovat nekin. Sellainen ajatus, että pesää saisi tekemättä yhtään mitään on historian saatossa ollut aika vieras.

    MItä seksuaaliseen tyydytykseen tulee niin nykyisin sen saaminen ilman ihmistä on kenties helpompaa kuin koskaan. On todella toimivia seksileluja, jopa seksinukkeja, joilla varakkaammat tyydyttävät himonsa.

    Totta se on, että nainen valitsee (nykyaikana). Mutta nainenkin voi valita vain niistä miehistä jotka ovat osoittaneet häntä kohtaan kiinnostusta. Ei tavallinen dooris voi sanoa, että tahdonpa Bradd Pittin. Valinta on tehtävä naapurin Pekan ja työpaikan Jussin välillä, jotka ovat osoittaneet olevansa kiinnostuneita naisesta. Ja joihinkin naisiin miehet eivät kiinnitä huomiota ollenkaan.

    Sanoisin, että naiset yleisesti ottaen kestävät arvokkaammin sen, jos eivät pääse miehelään/saa seksiä. Miehet mielellään älyllistävät tätä asiaa, kenties se joitain auttaa. Minusta pelkän epäkohdan osoittaminen sinänsä ei ole kovin rakentavaa, jos asiasta jankutetaan, eikä päästä eteenpäin ratkaisuehdotuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se hallitus taida näitä ratkaista eikä mikään muukaan ylempi taho. Mutta jos nyt vain edes tunnustettuaisiin, että sellainenkin ongelma on. Moni ei näköjään sitä missään tapauksessa halua tehdä.

      Poista
    2. Lukeminen kannattaa aina. Lukija on tekstin kanssa yksin, tai kaksin, ja lukutilanne kaikessa omaehtoisuudessaan on ainoa vuorovaikutustilanne, jossa ihmisen on mahdollista ottaa vastaan vaikutteita jotka aidosti muuttavat ajattelua.

      Mitäkö pitäisi tehdä? Ensin pitäisi nähdä maailma oikein, kuten Wittgenstein suunnilleen sanoi. Teot seuraavat sitten itsestään. Kulttuurit muuttuvat tuhansien tai satojen vuosien perspektiivissä, ja olemme tekemisissä nimenomaan kulttuuristen ongelmien kanssa.

      Tilanteemme nurinkurisuudesta ja tragikoomisuudesta voidaan vain kirjoittaa. Samat wokeltajat, jotka kokevat ultraindividualistisia sukupuoli-identiteettiongelmia ja vaativat että ne ratkaistaisiin lakeja rusnaamalla, ovat juuri niitä, jotka julistavat erityiseksi suojelukohteiksi kulttuurit, joissa vallitsee kuvakielto ja kosketuskielto, jotka amputoivat tiedollisen ajattelun ja sairastuttavat sukupuolisuhteet -- kulttuurit, joilla on taipumusta vastata loukkauksiin väkivaltaisesti.

      Se on oman yhteiskuntamme tila ja tola juuri nyt. Jos poliitikkomme olisivat oikeasti viisaita, tai jos akateeminen väkemme olisi oikeasti sivistynyttä, tällaisia wokelluksen kaltaisia hengenilmentymiä ei olisi.

      Poista
    3. No niin, myönnetään sitte kaikin mokomin, että sellainen ongelma on. Siinäpä se sitten tuli sanottua, toivottavasti nyt on kaikki hyvin.

      Yleensä ottaen ihmisen elämä näyttäytyy traagisena jos hän ei saa jotain kovasti toivomansa asiaa, joka on hänelle ja ympäristölle suurimerkityksellinen. Itse pääsin naimisiin, mutta huolimatta lääketieteen saavutuksista lapset jäivät saamatta. Asia oli hyvin kipeä noin 20 vuoden ajan, mutta nyt on jo helpottanut. Mieleni toimii niin, että se pyrkii etsimään vapautusta umpikujatilanteista. Olisin tietysti voinut katkeroitua syvästi, mutta silloin olisin vain päätynyt pilaamaan itseni ja muiden elämän.

      Poista
    4. Laasasen "majesteettirikos" kai oli sen itsestäänselvyyden toteaminen, että myös parisuhdemarkkinoilla vallitsee markkinatalous, jossa toisilla yksilöillä - miehillä ja naisilla - on erilainen markkina-arvo kuin toisilla sekä myötätunnon osoittaminen niitä miespuolisia kohtaan, joiden markkina-arvo on vähäinen.

      Normaalin henkisen rakenteen (ns sosiaaliset taidot) omaava osaa yleensä arvioida oman arvonsa ja suhteuttaa omat pyrkimyksensä siihen. Tilanne, jossa korkeampiarvoinen nainen haksahtaisi kovin paljon alempaan mieheen, kuuluu ns romanttisiin komedioihin - joissa lajityyppiin kuuluu miehen piilevä ominaisuus, joka nostaa tämän markkina-arvon tasavertaiseksi - taikka Veikko Lavin traagiseen iskelmään "Limperin Hilma".

      Poista
    5. ”Laasasen "majesteettirikos" kai oli sen itsestäänselvyyden toteaminen, että myös parisuhdemarkkinoilla vallitsee markkinatalous”. Laasanen oikeastaan vain sanoi sen itsestään selvyyden, jonka kaikki tietävät ja näkevät. Sama pätee osaltaan Hankamäenkin sanomisiin ja se tekee heistä tabun rikkojia. Tabujen rakentelu puolestaan on vallankäytön menetelmä, jolla vallanhaltija pyrkii kokonaan estämään itselleen kiusallisten asioiden käsittelyn. Se, mitä ei voi toisenlaiseksi vääntää, on kokonaan kiellettävä. Kiusallisia tietysti ovat sellaiset asiat, joissa kaikkien tiedossa ja näkyvissä olevia asioita koskeviin kysymyksiin löytyy vain kiusallisia vastauksia. Itse koin sen aikoinaan muodikkaassa paneelikeskustelussa, jossa eräs panelisti oli taidokkaasti argumentoiden todistanut, että sosialistinen talousjärjestelmä on täysin ylivoimainen kapitalistiseen verrattuna. Sitten minä onneton menin kysymään, että miksi minulle sitten maksettiin silloisessa Leningradissa vaimon nailonsukista paksu pino ruplia ja moninkertainen hinta.

      Muuten, Andersenin satu Keisarin uusista vaatteista havainnollistaa tavattoman hyvin tabujen olemusta. Eikä se ole likikään ainoa erinäisiä ilmiöitä tarkkasilmäisesti kuvaava satu. Mutta ehkäpä vanhoja satuja tunnutaan nykyisin vieroksuttavan varhaiskasvatuksessa juuri sen takia.

      Poista
    6. Kyllä ymmärtäväinen aina kannattaa olla, jokaisen murheita kohtaan. Mites se menikään, itke itkevien kanssa ja iloitse iloitsevien kanssa? Aina ei kannata vertailla kenen suru on suurin, vaan ihan vain myötäelää. Se ei maksa mitään.

      Muistetaan tässä muuten myös niitä, jotka elävät "ilman" avioliitossa. Intiimeissä keskusteluissa kavereiden kanssa olen saanut huomata tämän olevan yllättävän yleistä. Useimmiten se on mies, joka kärvistelee ilman, mutta yllättävän monta kertaa kyse voi myös olla naisesta. Avioliitossakaan toinen ihminen ei ole toisen "vapaasti käytettävissä", vaan asia on huomattavasti monimutkaisempi. Jotkut suomalaiset keski-ikäiset miehet antavat kaikkensa luodessaan uraa, eikä siitä jää paljon paukkuja käytettäväksi makuuhuonepuuhiin.

      Poista
    7. "Laasasen "majesteettirikos" kai oli sen itsestäänselvyyden toteaminen, että myös parisuhdemarkkinoilla vallitsee markkinatalous, jossa toisilla yksilöillä - miehillä ja naisilla - on erilainen markkina-arvo kuin toisilla sekä myötätunnon osoittaminen niitä miespuolisia kohtaan, joiden markkina-arvo on vähäinen.

      Normaalin henkisen rakenteen (ns sosiaaliset taidot) omaava osaa yleensä arvioida oman arvonsa ja suhteuttaa omat pyrkimyksensä siihen. Tilanne, jossa korkeampiarvoinen nainen haksahtaisi kovin paljon alempaan mieheen, kuuluu ns romanttisiin komedioihin - joissa lajityyppiin kuuluu miehen piilevä ominaisuus, joka nostaa tämän markkina-arvon tasavertaiseksi - taikka Veikko Lavin traagiseen iskelmään "Limperin Hilma"."

      Biologisesti katsottuna asiaa, eli syntyvyyttä niin yleensä poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä. Asia taas yleensä korjaantuu mitä vanhemmaksi ikäluokka kasvaa. Jostain kumman syystä pojat ovat tapaturma alttiimpia. Ellei valtiossa sitten harjoiteta erikoista politiikkaa joka voisi vaikuttaa syntyvyyteen, kuten vaikka Kiinassa yhden lapsen politiikka. Mikä aikanaan aiheuttanut eri perheille erilaosia hyvinkin kipeitä tilanteita. Eikä kyse ole ollut uskonnosta, vaan juurikin politiikasta mitä harjoitettu. Lopputulema taas ollut poika lapsien suosiminen, joka taas on vääristänyt väestön kehitystä. Naisia kun ei siinä taas ole riittänyt, on heitä huonoimmissa tapauksissa ryöstelty naapuri valtioista.

      Mies voi olla komea ja järkevä kuin myös monia muitakin ominaisuuksia, mutta lähtökohdin jos siinä ei ole sitä jotain vetovoimaksi kutsuttua tekijää, niin epätodennäköistä että nainen siihen jää.
      Toisekseen teollistuneessa koulutusyhteiskunnassa, naista tarvitaan myös yhteiskunnan pyörittämiseen jolloin taas hän on palkkansa ansainnut ja riippuvuus miehestä onkin kyseenalaista.

      Poista
    8. "lähtökohdin jos siinä ei ole sitä jotain vetovoimaksi kutsuttua tekijää"

      Ongelma on usein siinä, että tuo vetovoima on savannilla hyödyllista korostettua maskuliinisuutta, josta luonnonvalinta ei ole kulttuurievoluution kautta opettanut luopumaan: tuossa syy miksi jotkut naiset rakastuvat renttuihin; viisaat naiset toki ottavat miehen, jolla on resursseja, nyky-yhteiskunnassa rahaa ja valtaa, joilla turvata pariskunnan jälkeläisten menestys.

      Poista
    9. Raha saa ja hevosella pääsee jne. sitten jos ymmärtää että rahakin on uskoa, niin minkä päälle sitä pitäisi rakentaa ymmärrys moraalista ja synnistä. Eteenkin jos miehiä avioliitossa (näkemys yksiaviosuudesta yms.) ei koskettane ne ns. samat säännöt.
      Rahaa voi nainen hankkia itsekkin. Maskuliinisuus taas miehillä on vähän sama kuin kauneus naisilla, toisille on suotu tietynlainen ruumiinrakenne.
      Älykkyys on jotain taas mikä on myös suotu, mutta moraalisesti taas se ei tehne ihmisestä ylempää tms. kuin muut, vaan se miten muut otetaan huomioon. Siinä missä jollain on voimaa rakentaa (tai hajottaa) jotain, toisella ymmärrystä tehdä siitä kestävä. Ja älykkyyskin voi olla puoleensa vetävää, riippunee henkilöstä.

      Poista
  11. No, aina pitää joka asiasta keksiä hyvät puolet, elikkä kun länsimaat ovat islamisoituneet riittävästi, mies on mies ja pysyykin miehenä. Nainen on sitten todellakin nyrkin ja hellan välissä, ja sitä ei mikään kivapuhe tule korjaamaan.

    Kun aikoinani lähdin Lähi-idän komennuksille, menin sinne avoimin mielin ja vaikka tiesin, että nainen on toisen luokan kansalainen, en antanut sen yllättää itseäni. Mutta yllätyin totaalisesti, naisen asema oli vieläkin surkeampi ja tyttölasten alta kaiken arvostelun. Se oli aikaajoin suorastaan järkyttävää!

    Nämä Suomenkin räyhä-feministit pitäisi laittaa exkursiolle tiettyhin maihin, niin muuttuisiko ajatukset, no tuskinpa, sillä kyse on räyhä-feministien uskonnosta ja äärimmäisestä typeryydestä.

    Siellä ei nainen valitse aviosiippaansa, vaan sen tekee suku jo hyvissä ajoin. Kerran kävi niin, että syyrialainen sotilas raiskasi nuoren naisen joka oli paimenessa. Toki sotilas jäi kiinni ja joutui vankilaan. Mutta nainen katosi iäksi. Kyselin tutuilta kyläläisiltä, että minne nainen katosi, ja he menivät hyvin vakavan näköiseksi, josta päättelin, että hänet mahdollisesti surmattiin. Näitä juttuja olisi kosolti, mutta parempi lopettaa, etten tulisi syyllistetyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä ei voi kuin hämmästellä näiden feministien naiviutta ja kärsivällisesti odotella, että he - ja heidän tyttärensä - saavat "palkintonsa". Olen aina tiennyt, että usko on sokeaa, mutta että noin umpisokeaa...

      Poista
    2. Valitettava fakta on että näitä saman henkisiä ajatuslinjoja löytyy Suomestakin. Missä nainen on itse syyllinen jonkun miehen tekoihin. Syy voi olla vaatetus tai naisen käytös, milloin mikäkin. (Yhden tutkimuksen mukaan mies tulkitsee todennäköisemmin viehättävän naisen ystävällisyyden viestinnällisesti mielenkiinnoksi. Kun taas ystävällisyys on jotain mitä perusjuttuna meillä kaikilla olisi suotavaa olla.)
      Erotuksena Suomessa raiskaus on rikoslain näkökannalta, avioliitossakin. Muutoshan tuli 1994. Islamissa laki tulee shariasta, mikä taas on ihan oma juttunsa. Naimaton nainen on syyllinen raiskaukseen ja joutuu vankilaan. Naitu nainen taas vähän sama, mutta jos ulkopuolinen tekijä kuin oma aviomies. Voi tämä taas tehdä miehelle ristiriitaiset tunteet. Ei ole kyennyt suojelemaan naista jne. Tämän lisäksi pitäisi vielä rangaista naista? Riippuen tulkinnasta.
      Toisekseen se että nykyinen media näyttää tietynlaista kuvaa nuorista. Niin kumminkaan siitä seuraava sukupolvi taas elää sen seuraavankin jälkeen. Ne lait taas mitä nyt kehitellään koskettanee heitä todennäköisemmin, kuin vaikka ikäihmisiä.

      Poista
  12. "Biologisten perusasetelmien muuttaminen on mahdotonta. Tietoa ja ymmärrystä niistä sentään voimme hankkia. Tieto saattaa lisätä tuskaa, mutta silti se on tietoa. Tiedon pelkkä ideologinen torjuminen todistaa paitsi torjujan omasta typeryydestä, myös siitä informaatiohegemoniasta, jollainen näissä asioissa on jo kauan vallinnut ja jota koko ajan yritetään vielä monelta taholta ponnekkaasti tehostaa."

    Tässä eräänä keskeisenä, sanoisinpa jopa ydinongelmana, on juurikin tuon oikean tiedon ja varsinkin sen saatavuuden puute. Sinänsä esim. MA-teoriaan voitaneen edes jonkinlaisen objektiviteetin puitteissa suhtautua omanlaisenaan truismina, samaten näihin Joona Räsäsen äskettäisiin ulostuloihin (miesten) seksuaalisen syrjäytymisen aiheuttamista, jo yhteiskunnallistakin mittakaavaa omaavista ongelmista. Mutta kun ei, ne joko koetetaan vaieta kuoliaiksi tai sitten ampua alas, parhaimmassakin tapauksessa (huomattavan heikosti argumentoiden) väittämällä niitä pelkiksi (oletusarvoisesti pahantahtoisiksi) myyteiksi. Tai jos tämä ei riitä, jopa huomattavankin karkeilla henkilöön käyvillä solvauksilla (ad hominem), joista niin Hankamäki, Laasanen kuin moni muukin on osansa saanut. Ja tässähän analogia esim. maahanmuuttokeskusteluun on alleviivaamattakin aivan ilmeinen, vaan ei siitä nyt tässä enempää.

    Toisaalta erilaisten Tiedostamiskysymysten ympärillä käytävässä diskursiivisessa debatissakin tuntuu olevan omanlaisensa suhdannevaihtelukäyrä, kuten esim. Olli Virtanen kirjoittaa:

    "Kymmenen vuotta sitten stereotyyppinen naisten oikeuksien puolustaja muistutti lähinnä hysteeristä uskovaista vanhaapiikaa: se, että mies katsoi naista väärällä tavalla, oli tuolloisen naisasialiikkeen mukaan jo melkein verrattavissa raiskaukseen, ja ilotyttöjen palveluksia käyttävä kaksilahkeinen oli Hitleristä seuraava. Kelaamme kymmenen vuotta eteenpäin, ja feministi on muuttunut jonkinlaiseksi maaniseksi libertiiniksi: nyt naisasiaväelle on ihan ok, että esipuberteetti-ikäiset tytöt voivat pian joutua uimahallin saunassa katselemaan jonkun äijän karvaisia kasseja, eikä tahdo kulua päivääkään ilman, että mediassa hehkutetaan OnlyFansin ja seksityön voimaannuttavia ominaisuuksia. Feminismistä onkin tullut lähinnä ad hoc -etiketti, jolla kuka tahansa sopiviin raameihin mahtuva henkilö voi perustella mitä tahansa omaa mieltymystään tai antipatiaansa. Sille on käynyt vähän samoin kuin rasismille: sana, joka voi tarkoittaa mitä hyvänsä, ei lopulta tarkoita mitään."

    https://sarastuslehti.com/2023/02/06/scum-manifesti-ja-feminismin-nykytila/

    Myös nämä erilaiset cis-trans-jutut ovat viimeaikoina olleet runsaasti tapetilla (jotka ennen aikoja nykyisiämme tulin yhdistäneeksi lähinnä lukion kemiantunneilla muinoin käytyihin juttuihin erilaisten rasvahappojen yms. ominaisuuksista, isomeriaksiko sitä nyt kutsutaan). Toisaalta, siinä vaiheessa kun ns. trans-aapelit alkavat väkistenkin olla jo vähäsen last season, niin kenpäties saamme jatkossa tutustua myös erilaisiin dis-aapeleihin:

    http://yrjoperskeles.blogspot.com/2023/01/ajan-henki-osa-ix.html

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  13. Jospa jotain sönköttäisi, edeltävien viisauksien lomaan. Se hesarin Vieraskynässä kirjoittanut nuori tutkija ei ymmärtääkseni missään kohden vaatinut, että "get oon ja jakoon". Hän vain totesi vallitsevan asiaintilan: nuoren miehen jääminen ilman ON yhteiskunnallinen ongelma, vakavakin, koska naisvihan lisäksi generoi väkivaltaa kuten pahimmillaan esimerkiksi kouluampumisia ja itsemurhia. Hän EI ehdottanut minkäänlaisia toimia miltään taholta. Siis: Humen giljotiini.

    Sen sijaan kärkkäät feministit yms. alkoivat saarnaavalla nuotilla panna sanoja tuon tutkijan suuhun. Siis vähän niin kuin joku nuori naispuolinen kriitikko taannoin samaisessa lehdessä opetti Kalle Päätaloa postuumisti, kun tämä jossain kirjassaan oli kertonut vähin yrittäneensä lipsutella sormiaan hameen ja kuminauhan alle: - Kyllä torjunta pitäisi yhdestä kerrasta uskoa. Niin kyllä.

    (Jatkokeskustelua en enää tunne, kun panin tuon aviisin tulon erinäisten vuosikymmenten jälkeen poikki päivittäisen harmituksen noustua turhan korkealle.)

    VastaaPoista
  14. Eduskunnasta kuuluu taas kummia. Homojen ”eheytyshoidot” rangaistaviksi? Eikö sitä todellakaan voi eheytyä sopivalla terapialla? Nimittäin voivathan sitä persehinurit herkutella naisen kanssa aluksi siellä B-rapussa. Siitä on enää lyhyt matka varsinaiselle pesälle. Arvelen, että maltillisella sierrätyshoidolla on mahdollista eheytyä. Vai onko sittenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Olen pahoillani puolestasi. Minua myös oksettaa, mikä ehkä oli (miehinen) tarkoituksesikin.

      Poista
  15. Seitsemännen päivän adventisteilla, jonka johtaja oli murotehtailija Kelloggs, oli harkittu suunnitelma panna aisoihin villi seksuaalisuus, siis varsinkin miesten. No murot olivat hyvä alku testoteronien vähentämiseen ja nythän ruokavalion on kehittynyt jo niin pitkälle, että poikien testot taitavat olla samalla tasolla kuin meidän ikivanhiojen kääkkien. Voi olla, että nämä soijapojat ovat ainakin osasyy lesbouden lisääntymiseen, ja tyttöhallitus riitelee jo lihansyönnin vähentämisestä ja ötökkäpaistien lisäämisestä. Luonnonlait ovat todella vaarassa, Miehuudesta on jo nyt nuusa jja tällä menolla siitä on tulossa keräilyharvinaisuus. Kannattaa tutustua ravintosuositusten hämärään historiaan, josta Sakari peltola on tehnyt hienon yhteenvedon. https://www.youtube.com/watch?v=beNuQUzHobY&t=15s

    VastaaPoista
  16. Kiitos, taas kerran hyvä kirjoitus. Eihän tuossa HS:ssa julkaistussa kirjoituksessakaan vaadittu mitään asevelvollisuuteen verrattavaa bordellipalvelua, jota Timo Hännikäinen aikanaan esitti. Onko muuten sinulle Timo tuttu tuo Hännikäisen "Ilman"-pamfletti, sehän herätti aikanaan paljon keskustelua mutta muistaakseni se sai varsin paljon julkisuutta eikä sitä nyt ihan täysin tyrmätty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu kyllä, mutta lukematta. On kiinnostavaa, että kun joku jotakin kirjoittaa, aletaan aina puhua jostakin sellaisesta, jota hän ei ole sanonut ja katsotaan muitta mutkitta, että sitä hän nyt tietenkin tarkoitti.

      Poista
    2. Jep, Hännikäisen teos "Ilman" kuuluu juuri tähän aiheeseen, mutta silti se on Joona Räsäsen herättämässä keskustelussa jäänyt lähes kokonaan mainitsematta. En kovin paljoa Hännikäisen jutuista allekirjoita, mutta tuon Ilman-kirjan johdanto-osa on erinomaista analyysiä tästä aiheesta.

      Poista
  17. "Saako tietää?"

    Kas kun professori kehtasi ignoroida seuraavat käsitteet: Znanie — sila, Scientia potentia est, "knowledge is power", jne.

    VastaaPoista
  18. Taas eduskunta yllättää. Jos huumeiden käyttöhuonekokeilu saa oman lakinsa, niin samalla valtion pitää jakaa ilmaiseksi huumeita niiden käyttäjille. Huumeiden käyttäjän pitää ilmoittautua sosiaaliviranomaisille narkomaaniksi saadakseen sellaisen KELA-kortin, joka mahdollistaa ilmaiset huumeet. Jos käyttää huumeita ilman narkomaaniksi rekisteröitymistä, niin ehdoton vankilatuomio heti. Tällä kurin huumekauppiailta menee markkinat. Samalla valtio takaa, että huumepurkissa on juuri sitä ainetta ja vahvuutta, joka lukee etiketissä

    VastaaPoista
  19. Hyvä Timo. Olen monessa asiassa samaa mieltä kirjoituksesi kanssa.
    Erityisesti mieleen jäi kohta: ” Ihmisen tyhmyys on valtava luonnonvara ja kokeneet poliitikot ymmärtävät, että olennaista menestymisen kannalta on aina ja kaikkialla pitäytyä äärimmäisen simppeleissä yleistyksissä. Jokainen yritys vakavaksi filosofiseksi analyysiksi on politiikan kentällä tuhoon tuomittu.”
    Suomalaisessa tavassa käsitellä asioita on jonkinlaista täydellistä yksinkertaistamista. Asia tai ihminen halutaan heti lokeroida johonkin, ehkä aiempaan tuttuun tai tuntemattomaan asiaan. Siten uusien näkemysten esittäminen on joskus ihan turhaa, koska mitään järjellistä keskustelua ei synny.
    Harmittaa tämän eurooppalaisen kriisin keskellä, että politiikassa kiihkotaan asioista, jotka eivät kertakaikkiaan politiikoille kuulu. Että yritettäisiin jotenkin opastaa ihmisiä tuntemaan toista ihmistä kohtaan ”oikeita” ja yleisesti hyväksyttyjä tunteita.
    Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän ihmettelen miten ihmiset hukkaavat ainutlaatuisesta lyhyestä elämästään toisten ihmisten asioihin puuttumiseen. Eikö tuo vuosisatainen kirkollinen pakkoneuvonta ole jo näyttänyt, ettei ihmisiä voida pakolla ohjata.
    Terveisin ja kirjoituksestasi jälleen kiittäen
    Pekka Kymäläinen
    Oulu

    VastaaPoista
  20. Erinomainen kirjoitus. Totta joka sana.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.