perjantai 10. maaliskuuta 2023

Ihmeaseiden aika

 

Kostoase

 

Venäjän putinistinen armeija sitten ilmoitti kostaneensa ukrainalaisten ”terrori-iskut” hyökkäämällä ihmeaseellaan, Kinžal-ohjuksilla Ukrainan siviilikohteita eli energiahuoltoa vastaan.

Monelle tämä varmaan toi mieleen Hitlerin ”kostoaseen”,V-2:n, joka myös oli hypersoninen eli ääntä nopeampi raketti ja jota käytettiin summamutikassa Lontoota vastaan.

Olihan tuohon kostoon silloin aihettakin. Britit olivat täysin estottomasti hyökänneet saksalaisia siviilikohteita ja nimenomaan siviiliväestöä vastaan tarkoituksella murtaa sen moraali massamittaisen terrorin avulla.

 Eihän se onnistunut, mutta inhimillistä kärsimystä pakkautui nyt valtavasti englantilaisten omalletunnolle. Kostaminen oli Saksan puolelta epäilemättä ymmärrettävää ja olosuhteiden pakosta se kohdistui myös siviiliväestöön -potut pottuina.

Lontoota tuhoavien rakettien nimenäkin oli virallisesti kostoase -Vergeltungswaffe. Tämä pisti silmään jo monille aikalaisille. Vaikka kyseessä oli ihmease, jota ei voinut torjua, oli selvää, ettei sen avulla myöskään voitu ratkaista mitään. Laajan Lontoon hävittäminen pommituksilla oli mahdotonta ainakin näin kalliin aseen ollessa siihen välineenä.

Syntyi mielikuva kiukkuisesta, mutta voimattomasta vihollisesta, joka pystyy kyllä tekemään pahaa, mutta ei saamaan aikaan mitään poliittista vaikutusta.

Kuitenkin käytetty sana oli Vergeltung, joka ainakin minusta on paljon neutraalimpi kuin sen vaihtoehto Rache. Kantasanananahan on gelten, joka merkitsee jonkin arvoisena olemista, samaan tapaan kuin ruotsin gälla. Mieleen tulee maksaminen samalla mitalla, eikä niinkään raivoisaa tunteenomaisuutta kuvastava rächen, joka sopisi paremmin esimerkiksi uhmaikäiselle lapselle.

Maksaminen onkin yleensä kostamista merkitsevän sanan kantana. Italiaksi kosto on vendetta ja kostamista merkitsevä verbi on vendicare. Myymistä tarkoittava sana taas on vendere, jossa siis pannaan toinen maksamaan. Italiaksi kostoase on siis arma di vendetta, mikä minusta kuulostaa jotenkin juhlalliselta.

Suomalaisessa kansanrunossa kysytään: millä maksan muammon maiot, millä kostan äitin koulut? Kostaa-sanan vanhassa merkityksessä ei välttämättä ollut kyseessä sellainen revanssi (ransk. revanche, engl. revenge), takaisin maksaminen (retaliation), jonka aiheena oli jokin paha teko, joka oli maksettava pahalla.

Viroksi kostaminen on kättemaks ja jos minä kostan, niin ma maksan kätte. Kyseessä on siis sama pottujen potuilla korvaamisen idea kuin romaanisissa kielissä ja suomessa. Ruotsiksi kosto on hämnd ja kostaa on hämnas. Sehän tuntuisi viittavan hakemiseen -hämta- mutta ehkäpä tämä on sattuma. Mitä ne ruotsalaiset oikeastaan tekevät kostaessaan?

Venäjäksi kosto joka tapauksessa on mest ja kostamista merkitsevä verbi on mstit, joka voi olla myös muodossa otomstit, jossa tulee esille se, että kostetaan jostakin. Se muistuttaa verbiä mesti, mutta se taas tarkoittaa lakaisemista, luudalla eli metlalla. Paikkaa merkitsevä mestokaan tuskin voi olla kantana.

Olipa asia miten tahansa, sanan ”kosto” käyttäminen, kun sen tekee sellainen taho, joka on jo vuoden terrorisoinut toista asianosaista, joka puolestaan on pysytellyt koko ajan omalla alueellaan, herättää tiettyjä tunteita ja assosiaatioita.

Aidosti natsihenkinen putinisti varmaankin saa siitä hengennostatusta: syvä iskumme on ja täältä pesee, jos kuritettava uskaltaakin ryhtyä puolestaan meitä kurittamaan samaan tapaan kuin me sitä.

Samaan aikaan ”kosto” paljastaa voimattoman raivon: siinä käytetään tavattoman kalliita välineitä, joista tiedetään, etteivät ne silti mitenkään riitä asioiden ratkaisemiseen. Päästäänhän nyt sentään vieläkin aiheuttamaan ikävyyksiä kirotulle viholliselle, joka vain kieltäytyy kuolemasta.

Ukrainan sota on ollut koko ajan epäsymmetristä. Hyökkääjä on käynyt sitä toisen suvereenin valtion alueella, jonne sillä ei pitänyt olla mitään asiaa. Samalla mitalla ei uhri ole voinut maksaa, kun hullun strategiaa käyttävä hyökkääjä uhkaa siinä tapauksessa aloittaa ydinsodan ja panna koko ihmiskunnan kohtalon vaakalaudalle.

Carl von Clausewitzin mukaan sota on rajoittamatonta väkivaltaa. Itse asiassa tällainen sota on harvinaisuus ja Ukrainassa on koko ajan oltu kaukana siitä. Kuvitella voi, mitä olisi merkinnyt, mikäli Ukraina olisi kostanut ja kyennyt kostamaan jokaisen alueelleen kohdistuvan terroriteon samalla mitalla Venäjän alueella.

Moskovaa ja Pietaria olisi tulitettu raskaasti ja niiden energiahuolto olisi tuhottu. Kaikkia sotilaallisesti merkittäviä kohteita Venäjällä olisi pommitettu siviiliuhreista välittämättä ja raja-alueita olisi miehitetty ja niiden väestöä terrorisoitu.

Tässä olisi kyseessä ikivanhan lex talioniksen idean toteutuminen, maksettaisiin potut pottuina ja otettaisiin silmä silmästä.

Eihän tällainen varmastikaan parantaisi mahdollisuuksia saada aikaan rauha ennen toisen osapuolen perusteellista tuhoamista, mutta epäilemättä se vastaisi monen oikeudentuntoa, sitä atavistista vaistoa, joka saa loukatun ihmisen janoamaan kostoa kaiken uhallakin.

Mitä sanoikaan Jukolan Juhani: Mitä välitän minä taivaan ilosta, ellen saa nähdä Kissalan Aapelin verta ja rapaa!

Ukrainalaisten kostonhimolla on joka tapauksessa inhimillisesti katsoen pätevät perusteet, venäläinen kostonhimo sen sijaan tekee tässä tilanteessa surkuhupaisan ja tavallaan säälittävän vaikutuksen samaan tapaan kuin Hitlerin kostoaseet aikoinaan.

Mutta inhimillinen typeryys ei tunne äärtä eikä rajaa. On selvää, että ne venäläiset chauvinistit, joiden mielestä koko maailman pitäisi kumartaa Venäjän ruoskan edessä, taputtavat innoissaan ihmeasein toteutetun terrori-iskun takia. Mitäpä sellaisille teet?

33 kommenttia:

  1. Kyllä Ukrainan sota on kummallinen, etten sanoisi ennennäkemätön. Siellä sotii toisella puolella Venäjä ja toisella ”Länsi”. Kumpikaan ei uskalla käyttää sotapotentiaaliaan kunnolla.

    Venäjä ei uskalla käyttää taktista ydinasettaan, joka on pienitehoinen ja suunniteltu taistelukentälle. Länsi sotii nykyajan tapaan tekniikalla ja varusteilla, mutta ei uskalla käyttää raskaita aseitaan eikä miehiään. Siksi sota jatkuu jo toista vuotta.

    Selvää on, että Venäjä voittaa sodan. Mutta niin voittaa Länsikin, koska se heikentää Venäjän ja ajaa sen nurkkaan. Länsi voi sitten keskittyä Kiinaan. Ja Ukraina häviää, niin kuin tyhmät tekevät tässä maailmassa. Olisi kannattanut suostua Ranskan-Saksan luonnostelemaan Minskin sopimukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Olisi kannattanut suostua Ranskan-Saksan luonnostelemaan Minskin sopimukseen."

      Eli luopua suvereniteetista antamalla separatistialueille veto-oikeus tulevista valtiosopimuksista. Ei kiitos!

      Poista
    2. “…Eli luopua suvereniteetista…”

      Niin, siis antamalla osittainen, sisäinen itsemääräämisoikeus. Onhan meilläkin vähän samanlainen tilanne Ahvenanmaalla. Ja paljon pahemmin kävi Serbialla: siellä Nato tuli pyssyineen, tappoi ihmisiä ja erotti Kosovon itsenäiseksi valtioksi. Vaikka läheskään kaikki valtiot Euroopassa eivät olekaan Kosovoa tunnustanet.

      Pitäisikö sinusta Kosovon tilanne palauttaa entiselleen?

      Poista
    3. "Selvää on, että Venäjä voittaa sodan."

      Huutonaurua.

      Poista
  2. ”…ukrainalaisten kostonhimolla … venäläinen kostonhimo…”

    Kostonhimo on niin tunnepitoinen sana. Ehkäpä – ainakin venäläisten kannalta – oikeampi sana olisi lähempänä englannin kielen sanaa ”retaliation”, lyödä takaisin siinä mielessä, että annetaan toiselle oppitunti sen tekemistä pahoista teoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä talioinnissa on ukrainalaisilla valtavasti koskettavaa. Täytyy jo olla ääliö, jos ei asiaa oikeasti ymmärrä.

      Poista
    2. Kuten myös suomalaisilla. Eikä tartte mennä minnekään Isonvihan aikoihin, vaan muistetaanpa vain viime sotien pommitukset, partisaaniterrorit, alueluovutukset ja evakot, sotakorvaukset, sotasyyllisyysprosessit, sodan jälkeinen sekaantuminen Suomen sisäpolitiikkaan, jne

      Poista
    3. ”…Täytyy jo olla ääliö…”

      Meillä tunnekuolleilla ääliöillä on se etu, asiat tulee järjellä ymmärretyksi ja toimitetuksi. Ei se paljon Vihavaista eikä hänen asiaansa auta, että silmät pullistuen uhkuu pyhää vihaa. Kivaa sitä on lukea – ja opettavaista.

      Katsotaanpa nyt sitten vaikka Koskelan Olavia. Ihan mies unohtaa, että meidän Itä-Karjalan valloitussodassamme kuoli saman verran maanmiehiämme kuin talvisodassa. Minkä hyvän ja oikean asian vuoksi? Eikä edes saatu pidettyä niitä Karjalan arvokkaita hongikkoja. Sekö se nyt vituttaa?

      Poista
    4. Ei tässä mitään vihaa tarvita. Matematiikka riittää hyvin.

      Poista
  3. Hitleri V 2 oli mielettömän kallis projekti, jossa ei ollut järjen hiventäkään saattaa Lontooseen vain 1000 kiloa trotylia tai amatolia. Mutta entäpä jos taistelukärkenä olisikin ollut ydinpommi? Silloin V 2 olisi ollut sotilaallisesti järkevä. Saksa kehitteli ydinpommia ja sen ovat liittoutuneetkin vahvistaneet. Onpa väitetty sitäkin, että Saksa sai valmiiksi kaksi ydinpommia, jotka USA kaappasi sodan loppupuolella. Kaikkia toisen maailmansodan tapahtumia ei todellakaan olla tuotu julki, eikä tuoda, kuten ei tuoda Hessin lentoa koskeneita asioita, vaikka ne alunperin piti julkaista vuoteen 2017 mennessä!

    Saksalaiset huipputiedemiehet eivät kautta linjan olleet natseja, ja varmasti tapahtui heidän taholtaan aivan tietoista jarruttelua ja sabotaasia Hitlerin pyrkimyksiä vastaan. Samaa varmasti tapahtuu Putinin Venäjällä, sillä on oikeastaan mahdotonta uskoa, että tiedemiehet siellä hehkuttaisivat Ukrainan totaalista tuhoa!

    Venäläisten nykyistä sodankäyntiä leimaa vain katkeruus ja kosto, eikä minkäänlainen realistinen strateginen tai taktinen ajattelu. Kyse on aivan samanlaisesta kunniakulttuurista, kuin on Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikan maissa. Pienikin loukkaus, tai vain oletettu loukkaus saa pöyristyttävät seuraukset. Samalla tavalla toimii Cosa Nostra ja merkittävimmät huumekartellit kautta maailman! Tähän on tultu Venäjän "valtion" historiassa, ja kysymys kuuluukin, onko Venäjä enää minkäänlainen valtio?

    Itse olen täysin rauhallinen tulevaisuuden suhteen, sillä se mikä tulee, se tulee. Olen taipuvainen uskomaan, että kaikki on tähtiin kirjoitettu, ja Putinin Venäjä on se tekijä, joka sille on varattu ihmiskunnan historiassa. Se on vain jatkumo sosialismin ihmisvihan sarjassa. Ei Neuvostoliiton ja Kiinan kymmenet miljoonat ihmisuhrit vielä riitä, vaan tuo paholaismainen ideologia jatkuu hieman toisessa muodossa nykyisellä Venäjällä.

    Natsi-ideologia kesti kaksitoista vuotta, mutta sosialismi eri muodoissaan niittää tuhoaan aina vain, eikä sitä mikään tunnu edes horjuttavan? Putin haikailee paluuta 70-luvulle aivan kuin varmistaakseen, että nykyiset sata vuotta saavat varmasti jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta entäpä jos taistelukärkenä olisikin ollut ydinpommi? Silloin V 2 olisi ollut sotilaallisesti järkevä. Saksa kehitteli ydinpommia ja sen ovat liittoutuneetkin vahvistaneet."

      Muistelenpa, että v-aseita ryhdyttiin kehittämään vasta kun ydinaseohjelma oli pantu jäihin liittoutuneiden tuhottua raskasvesilaitoksen ja sen varaston. Sinänsä kiehtova romaanin aihe.

      Poista
    2. Ja höpsis. Von Brown kollegoineen siirtyi Peenemundeen aiemmista tiloistaan jo -39. Peenemundessä oli ollut kehityskeskus ainakin vuodesta -36 saakka.

      Poista
    3. Pohja Saksan armeijan panssarivoimille, ilmavoimille ja muille raskaille yksiköille sekä "ihmeaseiden" prototyypit luotiin jo Weimarin Saksan aikana.

      Ison ja valitettavan pystyvän kemianteollisuuden kautta oli helppo rakentaa varustelua - I G Farben etunenässä.

      Saksassa pullonkauloiksi jäivät polttoaine ja logistiikka.

      Poista
  4. Vastasyntynyt elää vielä fokusoitumattomassa, kaikkiallisessa ja kaikkivaltaisessa maailmassa, eikä se luonnostaan osaa juuri muuta kuin hutaa nälkäänsä -- ja sitä se tekee kirjaimellisesti henkensä edestä. Jos ja kun tyydytys kuitenkin tulee ajallaan, alkaa vähitellen muodostua jokin perusluottamus, perusturvallisuus, joka sitten on kaiken psyykkisen kehityksen pohja, mitä lujempi, sen parempi.

    Ja tällaisesta peri-inhimillisestä "vaihtokaupasta" sitten kaikki ajattelumme, ehkä toistan tämän: kaikki ajattelumme pohjimmiltaan nousee. Psykoanalyyttisesti se on uhriajattelua, eli kaikesta on maksettava, kaikella on hintansa, ja aina kun odotetaan saatavia, on anettava itse jotakin.

    Hitler ei suinkaan saarnannut pahuutta, vaan samaistui uhrirooliin. Saksaa oli kohdeltu roistomaisesti, sillä oli oikeus oikaista tapahtunut historiallinen vääryys. Näin perusnarsismin loukkaukset kääntyvät psyyken pohjalla omankädenoikeudeksi. Tämän mekanismin täydellistyminen on epätoivoinen terroriteko, jossa omankädenoikeuteen pohjautuva tuhoaminen yhtyy psyyken pohjalla itsetunoon -- eli tehdään eräänlainen ideaalinen -- käytännössä ideologisesti ihanteellinen -- kauppa minän ja maailman välillä, niin valtavan oikeuden mittapuulla, ettei kukaan jää todistamaan sitä mahdollisuutta että oltaisiin oltu jossain asiassa jotenkin tai mitenkään väärässä.

    Siksi ydinaseet ovat niin vaarallisia. Ne ovat kuin luotuja epätoivoisten terroritekojen täydellistymiksi. Ihmiskunnan historiassa ne merkitsevät sodankäynnin uutta eskalaatiomallia -- ja on todella hälyyttävää, etteivät militantit eivätkä poliitikot tätä asiaa ydinasevarustelun käynnistyessä yhtään ymmärtäneet. Mikään fyysikoiden laskelma ei omannut tarpeellista todistusvoimaa kilpavarustelun tuhopotentiaalista, koska suurvaltojen päämiehet ja sotilasjohdot tavoittelivat uusien aseiden avulla samanlaista "uskottavaan puolustukseen" perustuvaa valmiutta kuin mitä konventionaalisilla aseilla oli tavoiteltu.

    Maaila ei ole ydinasevarustelusta toistaiseksi selvinnyt. Ollaan edelleenkin hyvässä humalassa, ja tie uhriajattelun kautta toteutuviin sosiopsyykkisiin taantumiin on ei vain auki, vaan koko ajan houkuttelevampi. Traagista on, että myös kaikki inhimillisesti "hienot" arvomme suuntautuvat niin, että niidenkin pohjimmaisena motivaationa on ihan erinomaisen todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomiin perusnarsistisiin loukkaantumisiin vastausta vaativa uhriajattelun kaupanteko.

    Hitler oli tyykipuhdas uhriajattelija, Samoin Putin. Kumpikin perusteli ajatteluaan historiallisesti harhaisella visiolla, ja kumpikin laajensi omankädenoikeuden kansakuntaa puhuttelevaksi sankaritarinaksi. -- Se on historiassa toistuva kuvio, ja valitettavasti vain aniharva ymmärtää, miten syvälle perusihmisyyteen tuo uhrirollittuminen palautuu, ja miten tärkeää olisi, että näistä perusihmisyyteen olemuksellisesti kuuluvista mekanismeista puhuttaisiin enemmän ja niitä opetettaisiin jo kouluissa. Nythän siellä keskitytään lähinnä kilpavarusteluun sukupuoli-identiteeteillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "... peri-inhimillisestä vaihtokaupasta ... Psykoanalyyttisesti se on uhriajattelua ...".

      En nyt pysynyt matkassa: miksi tämä vaihtokauppa on uhriajattelua? Selväähän on, että kyse on kaupasta, siihenhän kaikki evoluutiossa perustuu. Sellainen laji, joka on valmis uhrautumaan toisen eduksi, edes hivenen, karsiutuu. Yhteiseksi eduksi voidaan tietysti uhrautua, kysehän on populaatiosta, ei yksilöstä.

      ”… Hitler ei suinkaan saarnannut pahuutta, vaan samaistui uhrirooliin…”

      Eiköhän tässäkin ollut kyse kaupankäynnistä. Ostetaan – soditaan – jos sillä saavutetaan etua, ja valuuttaa – sotavoimaa – on riittävästi.

      Vihavainen kirjoitti taannoin, että yksilön moraali on eri kuin kansakunnan moraali. Tietenkin on, populaation etu ylittää yksilön edun ja yksilön arvomaailman. Siksi yksilön onkin niin vaikea tunnustaa, että oma kansakunta on yhtä hyvä tai paha kuin muutkin.

      Vihavainen kirjoitti myös aikaa sitten, että se, joka ei kunnioita pyhää kansallista narratiivia vihaa omaa kansaansa. Tässä on hyvin kiteytetty yksilön ja kansan (populaation) moraalin ero. Kansallista narratiivia on julistettava, vaikka sen sisällön tietäisi vääräksi.

      Poista
    2. Katohan peijakasta! Vai semmosia meni kirjoittelemaan. No ei kyllä olisi uskonut, enkä usko vieläkään.

      Poista
    3. ”… Katohan peijakasta! Vai semmosia meni kirjoittelemaan. No ei kyllä olisi uskonut, enkä usko vieläkään…”

      Usko pois, viisaasti sanottu! Katos tätä:

      Kommentoija: ”…Vihavainen kirjoitti taannoin, että yksilön moraali on eri kuin kansakunnan moraali.”

      Ja näin Vihavainen kirjoitti 23. helmikuuta 2023 klo 16.25

      ”Machiavelli, jonka moraalia pidän esimerkillisenä, ymmärsi että valtakuntaa sitovat toisenlaiset normit, kuin yksilöä.”

      Poista
    4. Ja tästä sitten sorvattiin nuo suuhuni pannut typeryydet.
      Niinpä niin.

      Poista
    5. ""...Psykoanalyyttisesti se on uhriajattelua ..."."

      Itselleni oli todella näin vanhoilla päivillä vielä suuri oivallus ymmärtää, miten ihmistieteet eivät kehittymisessään noudattaneet uuden ajan kantoaaltona vaikuttaneen jatkuvasti vahvistuvan individualismin marssijärjestystä, vaan kävi niin, että vasta yksilöllisen eriytymisen täydellistymisen myötä saattoi sosiologia autonomisena tiedonalana syntyä.

      Tarvittiin siis hyvin eriytynyt yksilötietoisuus, jotta syntyisi kartesiolaisen rationaalisuuden tarvitsema tarkkailuetäisyys yksilötajunnan alkuperäisimpiin, laadultaan kollektiivisiin ominaisuuksiin. Tie sosiologiaan kävi siis nimenomaan syvyyspsykologian kautta.

      Ja juuri siksi on yhä edelleen niin, että tarvitaan varsin vahva, individualismissaan terve ja ehjä minuus, ennen kuin sosiologinen ymmärrys syntyy. Aniharva voi ymmärtää durkheimilaista sosiologiaa -- eli sitä ihmisyyttä koskevaa perusasiaa, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin.

      Inhimillinen kieli on sosiaalista muodostetta, jonka käsitekoneistot ovat syntyneet ja kehittyneet yksilötietoisuuden maailmassa. Silti näillä käsitteillä on pakko ilmaista myös yksilötietoisuuteen palautumattomia asioita. -- Samat käsitteet voivat eri konteksteissa saada erilaisen laadun, ominaispainon ja merkityssisällönkin, ja siksi käsitteiden etymologian ja toisiinsa vertautuvien kielten käsite-erojen analysointi on yksi keino, jolla voidaan saada lisää valoa siihen miten mielteet tietoisuudessa syntyvät ja mistä puhutaan kun puhutaan mistä puhutaan.

      Poista
  5. Vergeltungswaffe = VW = Volkswagen. Hitlerin kosto.

    VastaaPoista
  6. Onko Venäjällä kyse chauvinismista vai imperialimista? Ainakin venäläiset chauvinistit ovat imperialisteja.Venäjä voi voittaa linnoittamalla valtaamaansa alueet. Mutta siltä kannalta häviää että haaveet keisarikunnan/Neuvostoliiton palauttamisesta kokevat kovan iskun.

    Samaten kokee iskun haaveet "venäläisestä maailmasta". Sitä markkinoidaan panslaavilaisena ideologiana mutta minusta se ei ole muuta kuin venäläistä imperialismia. Venäläinen imperialismi ei ole halunnut ennenkään tunnustaa varsinkin muiden slaavilaisten kansojen oikeutta itsenäisyyteen. Kuten puolan länsislaavien. Venäjä valitsi Ukrainan kohteeksi kun kuvitteli paraatimarssia Kiovaan. Ukrainalaisilla on kuitenkin kansakunnan muistissa Neuvostoliiton ajan kauhut niin vapauttajan sijaan hyökkääjä nähdään paholaisena.

    Ukrainalaiset ovat itäslaaveja mutta minusta tuntuu etteivät nämä pidä itäisen naapurinsa slaaveja minään sivistyksen huipentumana. Heille itäslaavien sivistyksen kehto taitaa olla Kiova ei suinkaan Pietari tai Moskova. Onhan Ukraina itsekin varsin itseriittoinen kansakunta niin taiteiden kuin tekonologiankin alalla. Huolimatta siitä rappiosta jossa maa on ollut.

    Ylipäätään kun puhutaan Itä-Euroopasta tuntuu usein kuin historian alku olisi Neuvostoliiton perustaminen. Tavallaan annetaan venäläisen näkemyksen sanella maailmanjärjestys. Entisissä NL alusmaissa on hävitykseltä säästyneitä wanhojakaupunkeja, linnoja, jopa Rooman aikaisia rakennelmia, ne kertovat NL vallan ajan olleen vain lyhyt aika niiden historiassa. On noihin NL edeltänäiseenkin aikoihin kuulunut usein tavalliselle kansalle kurjuutta. Toisaalta ei olot reilu 100v sitten nyt yleisesti olleet sen kummemmat missään.

    VastaaPoista
  7. ”venäläiset chauvinistit, joiden mielestä koko maailman pitäisi kumartaa Venäjän ruoskan edessä, taputtavat innoissaan ihmeasein toteutetun terrori-iskun takia. Mitäpä sellaisille teet?”

    Tilanne muistuttaa jo tilannetta, jokka on kuvattu Maksim Gorkin tuotannossa. Kirjailijan mielestä venäläisen perheen isännän eli pikkuiivanasuuren kuului ennen kaikkea ylläpitää kuria. Toisin sanoen, mahdollista penskojen tottelemattomuutta piti pitiiiskata jo etukäteen säännöllisesti.

    Maksim Gorkikin sai itsekin lapsuudessaan paljaalle selälle keppi-iskuja ja Maksim-pojan mummo poisti tämän selästä ihoon juuttuneita tikkuja.

    Myöskin maailmankuulun Tihij Don teoksen luoja kiinnitti huomiota venäläisen perheen väkivaltakulttuuriin. Romaanista oli tehty elokuva, josta seuraava kuvaus. Iltaruuan pöydän ääressä on neljän sukupolven miehiä. Keskustellaan asioista kuin asioista. Kolmanneksi vanhin mies esittää jostakin asiasta negatiivisen mielipiteen, josta vanhin mies ei tykkää ja antaa samalla nuoremmalleen kunnon löylytyksen takaraivoon. Näin ollen mielipidevalta kuuluu venäläisessä perheessä ainoastaan vanhimmalle.

    Palataan kuitenkin kysymykseen Mitäpä sellaisille teet? Mielestäni kaikki kulttuurisuhteet Venäjän kanssa pitää lopettaa, kunnes Venäjästä tulee oikeusvaltio. Kulttuurisuhteet pitää ymmärtää erittäin laajasti, koska Kreml osaa pelata ainoastaan omaa peliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomesta löytyi samaan aikaan ja myöhemminkin aivan samoja ilmiöitä.

      Poista
  8. Minä olen päivystänyt jos olisit jo lukenut hännikäisen stalinin muotokuvan niin voisin referoida sua, muka asiantuntevasti..

    VastaaPoista
  9. Lahjaksi siis olen antamassa.

    VastaaPoista
  10. "Tässä olisi kyseessä ikivanhan lex talioniksen idean toteutuminen, maksettaisiin potut pottuina ja otettaisiin silmä silmästä."

    On muistettava, että lex talionis oli lievennys: kostetaan vain saman verran kuin rikkomus, sitä ennen kostettiin seitsenkertaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit eri kielissä kostoa tarkoittavien sanojen alkuperästäkin. Mielenkiintoista on, että myös suomen sana kosto muistuttaa kovasti ruotsin verbiä kosta - maksaa. Onko kyseessä vanha lainasana, jonka merkityskin on muuttunut juuri saman verran kuin muidenkin esimerkkeinä mainitsemiesi?
      Hieman merkillistä tosin on sekin, että suomen kielessä sekä kauppatavara että sen ostaja "maksavat". Ruotsissa (kuten useimmissa muissakin kielissä) sen sijaan on erikseen verbit kosta ja betala.

      Poista
  11. ”Ukrainalaisten kostonhimolla on joka tapauksessa inhimillisesti katsoen pätevät perusteet”

    Eikä ainoastaan ukrainalaisten kostonhimolla on inhimillisesti katsoen pätevät perusteet. Niitä on muillakin slaavilaisilla kansoilla. Kuten tunnettua vuonna 1848 Moskova järjesti Prahaan kaikkien slaavilaiskansojen edustajien kerähmön. (Ukrainalaisia siellä ei ollut.)

    Moskovan aikeena oli luoda kansainvälinen yhteisö, jonka kaikki kansallisuudet omaksuisivat toiseksi viralliseksi kielekseen venäjän kielen. Lievästi sanoen projekti naurettiin kuoliaaksi. Ryssä sen sijaan äityi ja on äityneenä yhä vieläkin.

    Kremlin pahimpina vihollisina ovat ukrainalaisten lisäksi bulgarialaiset, tshekit, slovakit, puolalaiset, Neuvostoliittolaisten kansallisuuksista puhumattakaan.

    VastaaPoista
  12. Clausewitz ansaitsee pienen apologian. Hänen kirjastaan voi helposti poimia raflaavia lainauksia, sillä kirjassa hän tavallisesti hahmottaa erilaisia äärimmäisyyksiä ja analyysi menee niin, että itse todellisuus tapahtuu näiden äärimmäisyyksien välissä: äärimmäisyydet tavallaan antavat koordinaatiston, josta käsin suhteuttaa itse todellisuutta.

    Clauzewitz tosiaan toteaa, että sota on väkivallan rajatonta käyttöä tarkoittaen nykyaikaisin termein, että sodalla on taipumus eskaloitua, eikä sodankäynnin itsensä logiikassa ole mitään, mikä voisi tätä rajoittaa. Toisaalta Clauzewitz toteaa, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin ja täältä se raja tulee ja syy sille, että todelliset sodat ovat yleensä rajoitetttua väkivallan käyttöä: poliittiset tavoitteet ovat usein rajattuja ja ei ole rationaalista uhrata määräänsä enempää niiden tavoitteluun. Ja elämä jatkuu sodan jälkeen, jollon pitää elää sota-ajan valintojen seurausten kanssa. Asian voisi sanoa niinkin, että sodan päämäärä on aina rauha, tietenkin meille edullinen rauha.

    Clausewitzin analyysi on kyllä monessa kohtaa yllättävän onnistunut: siitä käsinhän pystyy ymmärtämään, miksi toinen maailmansota oli totaalinen, vaikka alkuvuosina länsivallat ja Saksa selvästikään eivät halunneet käydä sotaa kuin hyvin rajoitetusti: kun mitään kompromissirauhaa ei ollut näkyvissä, kummankin osapuolen poliittinen tavoite oli vastustajan täydellinen tuhoaminen, niin sodan oma logiikka teki siitä lopulta totaalista. Mikään positiivinen poliittinen tavoite ei sitä ollut estämässä.

    En malta olla vielä lisäämättä, että Clausewitzin mukaan sota on nimenomaan puolustajan asia ja valinta. Clausewitz ironisoi: valloittajat rakastavat aina rauhaa: he haluaisivat marssia maahamme ilman vastarintaa. Vasta puolustajan valinta vastustaa aggressoria myös väkivaltaa käyttäen tekee aggressiosta sodan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eihän peiliä saa syyttää, jos naama on vino. C:stä olen blogannutkin: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=clausewitz

      Poista
  13. Ja usein on joutunut sanomaan senkin truismin, että tottakai talvisodalla oli vaihtoehtoja: kukapa lähtisi sotimaan, jos saa vaatimansa ilman sotaakin. Toki joskus voi tehdä mieli näyttää, että katsokaapas, kun me soditaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä Solzhenitsynien "Vankileirien saaristo" trigologian osassa on Talvisotaa sivuava maininta. En nyt muista enää missä niistä. Jo yli 10v ennen sotaa rakennettiin rata Suomen rajalle keskelle metsää ilman mitään järkevää tarkoitusta. No ei se ilman tarkoitusta ollut koska Neuvostoliitto pyrki aina hyökkäämään niin että joukkoja voitiin huoltaa rautateitse.

      Poista

Kirjoita nimellä.