Ihmeaseiden aika

 

Kostoase

 

Venäjän putinistinen armeija sitten ilmoitti kostaneensa ukrainalaisten ”terrori-iskut” hyökkäämällä ihmeaseellaan, Kinžal-ohjuksilla Ukrainan siviilikohteita eli energiahuoltoa vastaan.

Monelle tämä varmaan toi mieleen Hitlerin ”kostoaseen”,V-2:n, joka myös oli hypersoninen eli ääntä nopeampi raketti ja jota käytettiin summamutikassa Lontoota vastaan.

Olihan tuohon kostoon silloin aihettakin. Britit olivat täysin estottomasti hyökänneet saksalaisia siviilikohteita ja nimenomaan siviiliväestöä vastaan tarkoituksella murtaa sen moraali massamittaisen terrorin avulla.

 Eihän se onnistunut, mutta inhimillistä kärsimystä pakkautui nyt valtavasti englantilaisten omalletunnolle. Kostaminen oli Saksan puolelta epäilemättä ymmärrettävää ja olosuhteiden pakosta se kohdistui myös siviiliväestöön -potut pottuina.

Lontoota tuhoavien rakettien nimenäkin oli virallisesti kostoase -Vergeltungswaffe. Tämä pisti silmään jo monille aikalaisille. Vaikka kyseessä oli ihmease, jota ei voinut torjua, oli selvää, ettei sen avulla myöskään voitu ratkaista mitään. Laajan Lontoon hävittäminen pommituksilla oli mahdotonta ainakin näin kalliin aseen ollessa siihen välineenä.

Syntyi mielikuva kiukkuisesta, mutta voimattomasta vihollisesta, joka pystyy kyllä tekemään pahaa, mutta ei saamaan aikaan mitään poliittista vaikutusta.

Kuitenkin käytetty sana oli Vergeltung, joka ainakin minusta on paljon neutraalimpi kuin sen vaihtoehto Rache. Kantasanananahan on gelten, joka merkitsee jonkin arvoisena olemista, samaan tapaan kuin ruotsin gälla. Mieleen tulee maksaminen samalla mitalla, eikä niinkään raivoisaa tunteenomaisuutta kuvastava rächen, joka sopisi paremmin esimerkiksi uhmaikäiselle lapselle.

Maksaminen onkin yleensä kostamista merkitsevän sanan kantana. Italiaksi kosto on vendetta ja kostamista merkitsevä verbi on vendicare. Myymistä tarkoittava sana taas on vendere, jossa siis pannaan toinen maksamaan. Italiaksi kostoase on siis arma di vendetta, mikä minusta kuulostaa jotenkin juhlalliselta.

Suomalaisessa kansanrunossa kysytään: millä maksan muammon maiot, millä kostan äitin koulut? Kostaa-sanan vanhassa merkityksessä ei välttämättä ollut kyseessä sellainen revanssi (ransk. revanche, engl. revenge), takaisin maksaminen (retaliation), jonka aiheena oli jokin paha teko, joka oli maksettava pahalla.

Viroksi kostaminen on kättemaks ja jos minä kostan, niin ma maksan kätte. Kyseessä on siis sama pottujen potuilla korvaamisen idea kuin romaanisissa kielissä ja suomessa. Ruotsiksi kosto on hämnd ja kostaa on hämnas. Sehän tuntuisi viittavan hakemiseen -hämta- mutta ehkäpä tämä on sattuma. Mitä ne ruotsalaiset oikeastaan tekevät kostaessaan?

Venäjäksi kosto joka tapauksessa on mest ja kostamista merkitsevä verbi on mstit, joka voi olla myös muodossa otomstit, jossa tulee esille se, että kostetaan jostakin. Se muistuttaa verbiä mesti, mutta se taas tarkoittaa lakaisemista, luudalla eli metlalla. Paikkaa merkitsevä mestokaan tuskin voi olla kantana.

Olipa asia miten tahansa, sanan ”kosto” käyttäminen, kun sen tekee sellainen taho, joka on jo vuoden terrorisoinut toista asianosaista, joka puolestaan on pysytellyt koko ajan omalla alueellaan, herättää tiettyjä tunteita ja assosiaatioita.

Aidosti natsihenkinen putinisti varmaankin saa siitä hengennostatusta: syvä iskumme on ja täältä pesee, jos kuritettava uskaltaakin ryhtyä puolestaan meitä kurittamaan samaan tapaan kuin me sitä.

Samaan aikaan ”kosto” paljastaa voimattoman raivon: siinä käytetään tavattoman kalliita välineitä, joista tiedetään, etteivät ne silti mitenkään riitä asioiden ratkaisemiseen. Päästäänhän nyt sentään vieläkin aiheuttamaan ikävyyksiä kirotulle viholliselle, joka vain kieltäytyy kuolemasta.

Ukrainan sota on ollut koko ajan epäsymmetristä. Hyökkääjä on käynyt sitä toisen suvereenin valtion alueella, jonne sillä ei pitänyt olla mitään asiaa. Samalla mitalla ei uhri ole voinut maksaa, kun hullun strategiaa käyttävä hyökkääjä uhkaa siinä tapauksessa aloittaa ydinsodan ja panna koko ihmiskunnan kohtalon vaakalaudalle.

Carl von Clausewitzin mukaan sota on rajoittamatonta väkivaltaa. Itse asiassa tällainen sota on harvinaisuus ja Ukrainassa on koko ajan oltu kaukana siitä. Kuvitella voi, mitä olisi merkinnyt, mikäli Ukraina olisi kostanut ja kyennyt kostamaan jokaisen alueelleen kohdistuvan terroriteon samalla mitalla Venäjän alueella.

Moskovaa ja Pietaria olisi tulitettu raskaasti ja niiden energiahuolto olisi tuhottu. Kaikkia sotilaallisesti merkittäviä kohteita Venäjällä olisi pommitettu siviiliuhreista välittämättä ja raja-alueita olisi miehitetty ja niiden väestöä terrorisoitu.

Tässä olisi kyseessä ikivanhan lex talioniksen idean toteutuminen, maksettaisiin potut pottuina ja otettaisiin silmä silmästä.

Eihän tällainen varmastikaan parantaisi mahdollisuuksia saada aikaan rauha ennen toisen osapuolen perusteellista tuhoamista, mutta epäilemättä se vastaisi monen oikeudentuntoa, sitä atavistista vaistoa, joka saa loukatun ihmisen janoamaan kostoa kaiken uhallakin.

Mitä sanoikaan Jukolan Juhani: Mitä välitän minä taivaan ilosta, ellen saa nähdä Kissalan Aapelin verta ja rapaa!

Ukrainalaisten kostonhimolla on joka tapauksessa inhimillisesti katsoen pätevät perusteet, venäläinen kostonhimo sen sijaan tekee tässä tilanteessa surkuhupaisan ja tavallaan säälittävän vaikutuksen samaan tapaan kuin Hitlerin kostoaseet aikoinaan.

Mutta inhimillinen typeryys ei tunne äärtä eikä rajaa. On selvää, että ne venäläiset chauvinistit, joiden mielestä koko maailman pitäisi kumartaa Venäjän ruoskan edessä, taputtavat innoissaan ihmeasein toteutetun terrori-iskun takia. Mitäpä sellaisille teet?