Provokaattorin ja filuurin tarina

 

Kieron pelin mestarit

 

Upton Sinclair, Urkkija. Kertomus 100%:n patriootista. Tekijän luvalla suomentanut Niilo V. (Niilo Wälläri). Työväen kirjallisuuden edistämisyhdistys 1924, 302 s.

 

Upton Sinclair oli aikansa tutkiva journalisti ja työväenliikkeen ahkera aktiivikirjailija, jonka teokset pohjautuivat enemmän tai vähemmän todellisuuteen.

Tämän kirjan jälkisanoissa kirjoittaja väittää useimpien kirjan tapahtumien olevan peräisin todellisuudesta ja nimeää kyseiset esikuvat, jollaisia käytettyjen lisäksi on satoja. Niistä tyydytään luettelemaan joitakin kymmeniä.

Tarina kertoo nuorukaisesta, joka sattumalta osuu paikalle, kun torilla räjähtää pommi. Hänet otetaan kiinni ja pakotetaan tunnustamaan syyllisyytensä asiaan, vaikka pakottajat itsekin hyvin tietävät, ettei se ole totta.

Kun uhri on saatu koukkuun, värvätään hänet vääräksi todistajaksi, jonka avulla on tarkoitus saada attentaatista syytetty viaton työväenjohtaja hirteen. Liikkeen marttyyriksi kiinnioton yhteydessä profiloitunut nuorukainen saa työväen luottamuksen ja ryhtyy vakoilijaksi ja provokaattoriksi.

Kaikki ne rikokset ja konnuudet, joista työväkeä syytetään ovat tässä kirjassa provokaattorien tekosia. Kirjan päähenkilö onnistuu jopa manipuloimaan työväen julistuksiakin siten, että niistä tule lainvastaisia ja ne antavat aiheen valtion voimatoimille.

Varsinaista valtaa työväkeä vastaan käyttävät kuitenkin kapitalistien palkkaama salapoliisitoimisto ja sen pyssyhurtat. Rahaa on käytössä rajattomasti ja sen avulla ostetaan agentteja myös työväen piiristä. Myös pelottelua käytetään ja napataan muutamia aktivisteja, jotka muilutetaan ja sitten petomaisesti pieksetään ja jopa lynkataan.

Erikoisen kiivasta taistelua käydään niitä vastaan, jotka vastustavat Yhdysvaltojen osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan. Kun Venäjällä sitten tapahtuu bolševikkien vallankaappaus, tulee polsusta käypäinen haukkumasana myös Amerikassa.

Itse asiassa kirjan sankareita ovat I.W.W. (Industrial Workers of the World) jäsenet, the Wobblies. Tämän liikkeen palveluksessa oli myös entinen suomalainen merimies Niilo Wälläri ennenkuin hänet karkotettiin maasta. Liike (”tuplajuu”) sai amerikansuomalaisten piirissä suurta kannatusta ja Industrialisti-lehti ilmestyi parhaimmillaan jopa 10000 painoksena.

Kun Wälläri maasta karkotettuna siirtyi Suomeen, hän liittyi kommunistien toimintaan ja joutui istumaan Tammisaaren vankilassa. Hän oli kuitenkin hankala tapaus myös emigranttikommunisteille, joita hän yllytti irtautumaan pietarilaisten käskyvallasta.

Ammattiyhdistysliikkeen piirissä Wälläri saavutti legendaarisen maineen ja ohjasi rautaisella kädellä Merimiesunionia, joka aina keväisin uhkasi pysäyttää Suomen talouden jäänmurtajien lakon avulla. Omiensa piirissä Wälläri oli suuressa suosiossa.

Matti Kurjensaari piirsi Wälläristä joskus sotien jälkeen henkilökuvaa jossakin kirjoitelmassaan ja mainitsi siinä amerikkalaisen ammattiyhdistysliikkeen harjoittaneen aina kovaa peliä, lakkokuriakin oli pidetty väkivallan uhan ja pullonsirpaleiden avulla. Wälläri pahastui tästä kovin, järjestäytynyt työväkihän se aina uhrina oli.

On kiinnostavaa, että tämä kirja ilmestyi nimenomaan 1920-luvun puolivälissä. Siinähän kerrottiin sellaisista yhteiskunnallisen taistelun metodeista, jotka Lapuan liike sitten muutaman vuoden kuluttua otti käyttöön Suomessakin. Epäilemättä tämänkin kirjan lukijat saattoivat ajatella silloin saaneensa vahvistuksen myös kaikille niille kulissien takaisille salaliittokertomuksille, joiden kautta Sinclairin kirjassa maailmaa hallittiin.

1900-luvun alussa provokaattorit olivat kova sana aikakauden politiikassa. Venäjällä ne toimivat kaikissa vallankumouspuolueissa ja niitä riitti muuallekin. Amerikassa, jossa kansankiihotus oli avain politiikkaan, voitiin myös tuomioistuimia hallita lehdistön avulla, kuten Sinclairin kirjassa esitetään.

Lapuan liikkeen työmenetelmistä on paljon kirjoitettu. Epäilemättä kyseessä oli pitkälti kotimainen ilmiö körttiläistaustoineen, Amerikassa vigilantit saatiin muista piireistä. Jotakin kansainvälistä siinäkin liikkeessä tietysti oli ja luulenpa, että Sinclairin kirjaa oli saatettu lukea myös vastapuolella.

Kirjan otsikon mukaan sen päähenkilö, joka tosiaan innostuu suuresta roolistaan patrioottina, oli sataprosenttinen amerikkalainen. Hän oli suuri oman edun ja helpon elämän tavoittelija ja heikko naisille, mikä yhä uudelleen suisti hänet asemastaan, kun eri osapuolten virittämät hunaja-ansat laukesivat.

Lopulta agentti sai rinnalleen määrätietoisen naisen, joka näytti häntä välineenään ja hakusi tehdä hänestä amerikkalaisen suurmiehen, kenties peräti presidentin…?

Se kuulosti jo vähän suurelliselta, mutta eteenpäin elävän mieli.