Terrorin jäljet
Jaan Kross, Syvyydestä (Väljakaevamised).
Käsikirjoituksesta suomentanut Jouko Vanhanen. WSOY 1989, 300 s.
Tämän kirjan käsikirjoitus on päivätty
20.7. 1988 eli se on kirjoitettu Neuvostoliitossa ja ilmestynyt ainakin
Suomessa jo neuvostoaikana.
Ajoituksen merkitystä minkä tahansa
ja erityisesti tämänkaltaisen hengentuotteen ymmärtämiselle ei voi liioitella.
Berliinin muuri murtui vasta 9.11.1989. Niin sanottu reaalisosialismi ei ollut tämän
kirjan ilmestyessä suinkaan kuollut, vaikka henkitoreissaan olikin -tai mistäs
se tiedettiin.
Viron itsenäisyyden palauttaminen
tapahtui 20.8.1991, Janajevin juntan kaappausyrityksen jälkeen. Asiaa oli
yritetty jo keväällä 1990, mutta silloin se ei onnistunut. Neuvostoliitto
hajosi lopullisesti vasta 21.12.1991 ja tietty epävarmuuden aika jatkui siihen
saakka -ainakin siihen saakka.
Tämän kirjan suomalainen nimi Syvyydestä
assosioituu venäläisten filosofien vuonna 1918 julkaisemaan kirjaan Iz
glubiny -De profundis, joka on psalmin 130 latinankielinen nimi. Viroksihan
Väljakaevamised tarkoittavat jonkin esille nostamista, tässä tapauksessa
kyse on ihan konkreettisesti kaivauksissa löytyvästä keskiaikaisesta
asiakirjasta.
Tuo asiakirja on latinankielinen libelli,
käsikirjoitus, joka on säilynyt sulien kynttilöiden muodostaman massan sisältä
ja sisältää tanskalaisen valloittajapiispan anteeksipyynnön sen johdosta, että
hän on osallistunut Marianmaan (Maarjamaa -Viro) väkivaltaiseen
valloitukseen ja miehittämiseen.
Koko virolaisten väkivaltainen
alistaminen oli petosta ja vääryyttä, eikä mikään hurskas teko, ymmärtää ja
tunnustaa nyt piispa, joka hylkää tehtävänsä ja palaa kotimaahan. Historian
kannalta löytö on valtava sensaatio ja voi vain kuvitella, mitä riemua se
herättää tutkijoissa.
Mutta sellainen kuvitelma on väärä.
Kaikki tutkijat, kuten koko Viron sivistynyt osa ja monet muut sen lisäksi, on
tapahtumahetkellä, vuonna 1954 jo koulutettu gulagissa ja he tietävät,
ettei totuus mitään merkitse, vaan se, ketä sen kertominen palvelee.
Virossa on nyt kahdenlaisia
ihmisiä, kertoo akateemikko, jonka alaan tuo asiakirja kuuluu: niitä, jotka
ovat jonossa omaa pieksämistään odottamissa ja niitä, jotka ovat siitä hengissä
selvinneet ja oppineet läksynsä.
Niin tai näin, tuollaisen
asiakirjan julkistaminen olisi niin sanotusti vastavallankumouksellinen teko,
eihän kukaan voisi välttää asian assosioimista venäläismiehitykseen.
Akateemikko ei suostu koskemaan asiakirjaan tikullakaan, hän ymmärtää jo, mitä
hänen rauhaansa kuuluu.
Kirjassa kuvataan akateemista romuvarastoa,
joka koostuu mihinkään kelpaamattomista niin sanotuista entisistä ihmisistä byvšije
ljudi, kuten termi venäjäksi kuuluu. Nämä ovat erikoisalojensa parhaita
asiantuntijoita, jotka eivät nyt kelpaa mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.
Lääkärintoimessakin pääsee käsiksi
myrkkyihin, joten se on suljettu epäluotettavilta aineksilta. Aivan hiljattain
oli korkeimmalla tasolla paljastettu ns. lääkärisalaliitto, jota kirjassa ei
mainita, mutta taustallahan sellaiset vaikuttivat, vaikka toveri Stalinin
murhaaminen ei juuri tässä tapauksessa ollutkaan ollut todellinen vaara.
Oisihan se voinut olla.
Usein huomaa terrorijärjestelmien
vertailussa vain laskettavan kuolonuhreja, jotka eivät edes normaalisti ole
keskenään vertailukelpoisia. Kuten itse Vladimir Putin on todennut, kaikkihan
me joka tapauksessa kuolemme, eikä asia sellaisenaan ole tärkeä. Tärkeää on,
mitä terrori vaikuttaa elämään.
Kuten tiedämme, Viron
ihmismenetykset toisessa maailmansodassa käsittivät jopa viidenneksen
väestöstä. Ei tässä kyllin, kymmenientuhansien ihmisten oppivuodet Siperiassa
ja heidän ihmisoikeuksiensa polkeminen kotimaassa liittyivät
kansallisuuspolitiikkaan, jonka ilmeinen tarkoitus ja tulos oli
kantakansallisuuden syrjäyttäminen heidän omassa maassaan.
Silti valloittaja ei kyennyt
saavuttamaan sisäistä herruutta. Kokemukseni mukaan Virossa säilyi aina elävänä
käsitys siitä, että vuoden 1940 ”vallankumous” oli yhtä falski käsite, kuin
Suomen vallankumous ja ”kansanhallituksen” perustaminen joulukuun alussa 1939.
Merkille pantavaa on, että Suomen
akateemisen nuorison keskuudessa näillä molemmilla asioilla oli kuitenkin hyvin
huomattavaa kannatusta sitten 1970-luvulla -ei toki vielä sodan aikana…
Entiset ihmiset olivat
Virossa oppineet läksynsä 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa, mutta valhe
tiedettiin valheeksi. Suomessa asia oli hiukan toisin. Totalitaarisessa
ajattelussa ei välttämättä uskottu kaikkea, mitä sanottiin, mutta pidettiin
silti oikeana hieman valehdellakin niin tavattoman hyvän asian puolesta.
Virossa ei koko asiassa nähty mitään hyvää.
Vai eikö sielläkin sentään osa
kansaa kannattanut uutta valtaa, joka ainakin pani herrat polvilleen? Onhan
meillä toki joitakin esimerkkejä, akateemikko Naanista lähtien tai häneen
saakka. Olisi kovin kiinnostavaa lukea mahdollisimman autenttista materiaalia,
joka koskee tätä ryhmää.Se saattaa nimittäin olla juuri marginaalisuudessaan
hyvinkin kiinnostava ryhmä.
Virolainen kansanpsykologia näyttää
joka tapauksessa olennaisesti poikkeavan suomalaisesta siinä, että virolaiset
pitävät isänmaataan automaattisesti kärsijänä ja uhrina. Meillä taas on laaja
mielipide, joka lähtee siitä oletuksesta, että Suomi on kokoaan suurempi
(valtavasti suurempi) vaikuttaja, jonka vastuulla ovat monet historian
törkeydet, aina hyökkäyssodasta lähtien.
Suomalaisten tietty historiallinen
masokismi, joka ilmenee suomalaisten herrojen vihaamisena, taitaa olla avain
myös siihen eriskummalliseen humanismin lajiin, joka kannattaa maamme tekemistä
siirtomaaksi kaikille halukkaille, olemmehan me heidän kärsimyksiensä
aiheuttajiakin, herra ties millaisten mutkien kautta -muistakaamme nyt ainakin
tuo tervanpoltto.
Virossahan nuo herrat ovat aina
olleet toista kansallisuutta, ensin saksalaiset ja sitten venäläiset.
Virolaiset ovat olleet enemmän historian objekteja kuin subjekteja ja heidän
mielessään on kirkkaana säilynyt ajatus siitä, että oman kielen ja
kansallisuuden menettäminen on aivan mahdollista ja että sen estäminen on
velvollisuuksista ensimmäinen.
Tämä näyttää heijastuvan myös Viron
maahanmuuttopolitiikassa. Meillä vedotaan ehtimiseen siihen, ettemme me mitään
mahda siirtolaisten tulolle maahamme, kun meillä on nuo kansainvälisen
sopimukset ja EU-maan asema. Mahtaako Viron tilanne olla oleellisesti
toisenlainen ja jos on niin miksi?
Tuntuu siltä, että se kova koulu,
jonka Viro historiansa aikana on käynyt, on luonut psykologian, joka ainakin
jossakin määrin suojelee maata itsetuhoiselta totalitaariselta ajattelulta.
Sensuuri ja terrori voivat estää ajattelua vain tiettyyn rajaan saakka.
Syvemmällä tasolla ne saattavat jopa sitä edesauttaa.
Virallisen Suomen l. establishmentin - vai pitäisikö harkitusti käyttää "nomenklatuuraa" - typeryys maahanmuuttoasioiden edessä on jotain järkyttävää ja luulen, että kansainväliselläkin mittapuulla poikkeuksellista. Totta kai Ruotsi ja Saksa toimivat samoin, toistaiseksi, mutta heillä on siihen varaa ja historiallinen taakka kannettavanaan. Suomella ei ole kumpaakaan.
VastaaPoistaOsittain tästä syystä olen jo kauan sitten hakeutunut hieman terveempiin maihin asumaan ja helpotuksen tunne on ollut huomattava. Kun täältä kauempaa seuraa suomalaisten poliitikkojen maahanmuuttopuheita niin tulee tehtyä kaksi havaintoa: nämä ihmiset vaikuttavat mielenvikaisilta ja tämä ei pääty hyvin.
Oikeastaan sana pätee melkein kaikkiin Suomessa tehtyihin julkisiin päätöksiin, turvallisuuspolitiikkaa ja maanpuolustusta lukuun ottamatta.
Nimenomaan näin. Itse olen jo sen verran vanha, että kai tämä loppuaika menee näinkin, mutta jälkikasvulle olen sanonut usein, että kannattaa häippästä Suomesta, koska kielitaito ja koulutus on sitä lajia, että pärjää muuallakin. Suomessa ei ole tulevaisuutta, mikään ei muutu, tai jos muuttuu, on jo myöhäistä. Keskiluokan kurjistaumista ei pysäytä mikään, ja kun se luhistuu, luhistuu kaikki.
PoistaOlen ihmetellyt todella suuresti ns. tavallisten ihmisten rahattomuutta! Joku tietenkin kysyy, että mistä tiedän ihmisten rahat? No, näkeehän sen jo lasten vaatteista, ostoskäyttäytymisetä, kodin ilmapiiristä, kulkuvälineistä jne. vaikka molemmat ihmiset olisivat töissä. Eipä se elämä 50-60-70 luvuillakaan ollut mahtailevaa, mutta silloinhan yleensä perheen isä oli töissä, eli pärjättiin jollakin tavalla yhden palkalla! On tämä järkyttävää.
Mies on haittamaahanmuuttajana maailmalla ja kehtaa arvostella suomalaista kireää ja kankeaa maahanmuutto politiikkaa lepsuksi.
PoistaJos kaik olisi häippäseet silloin 60-70luvulla kielitaidottominakin sai töitä, niin eihän Suomeen olisi jäänyt poliitikoille ketään ketä johtaa.
PoistaToisekseen siirtolaisina suomalaiset on tainneet kelvata aina, paitsi silloin kun alkoholia on liikkeellä.
Nykyisellään isät ja äidit käy töissä ja kantaväki supistuu. Kyllä se vika on jossain muualla kuin suomalaisissa tai suomalaisuudesta.
Eikä tuo väen rahattomuus ole ain väestä itsestään kiinni. Mihin sitä poliitikot katsoo että on järkevää sijoittaa verovaroja niin kyllähän se tupannee näkymään ostoskäytöksessäkin, kun on hoidettu juoksevat menot. Siinä samalla kun leikkivät sähkönhinnalla yms.
"kannattaa maamme tekemistä siirtomaaksi kaikille halukkaille, olemmehan me heidän kärsimyksiensä aiheuttajiakin"
VastaaPoistaNiin mielenkiintoinen oli YLE:n ulkomaankielinen vaalitentti, mm arabiaksi ja somaliaksi, aiheena mm maahanmuuttajien etuudet.
Historian "kärsijöitä" on tätä nykyäkin Euroopassa niin monenlaisia: Viro, Latvia Liettua, Puola, Ukraina jne. Ja onhan näistä kirjoitettukin.
VastaaPoistaSen sijaan en ole tullut panneeksi merkille, että ainakaan suomeksi olisi olemassa monografioita, joissa kerrottaisiin näiden maiden omien kansalaisten omaehtoisesta osallisuudesta holokaustiin toisen maailmasodan aikana. Esim. kunnianarvoisa, luotettavaksi sanottu Snyder ei edes mainitse ukrainalaisen Stepan Banderan nimeä suomennetuissa kirjoissaan. Ja Liettua hirmustui partisaanijohtaja Adolfas Ramanauskasin teoista kertovasta kirjasta ja määräsi koko kirjan tuhottavaksi. Puolassa ja eräissä muissakin maissa taitaa peräti olla lakeja, jotka kriminalisoivat tällaisista asioista kertomisen. Meillä Suomessa joku taitava kirjoittaja, esimerkiksi Sofi Oksanen, voisi siis tehdä päänavauksen ja kirjoittaa Baltian tapahtumista puheeksi ottamastani näkökulmasta.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
VastaaPoistaEmme tarvitse "ulkomaalaisia" herroja koska omia tolloja herrojen virkoihin on enemmän kuin riittävästi.
Herran pelko on herran alku - jos väännös sallitaan.
Nykyisessä menossa on ainakin se yhteinen piirre totalitarismin kanssa että kyse ei ole uskosta opinkappaleisiin sinänsä vaan sen osoittamisesta että niihin näennäisesti uskotaan.
Eli "usko" pinnallisena toimintana ja puheena saattaa ehkä riittää ainakin toistaiseksi.
Orwellin "Animal Farmin" loppu kannattaa muistaa, tietty eläinten ryhmä sai toisen eläinten ryhmän toistamaan itse luomaansa "totuutta".
.
"ettemme me mitään mahda siirtolaisten tulolle maahamme, kun meillä on nuo kansainvälisen sopimukset ja EU-maan asema. "
VastaaPoistaTuo ei kyllä pidä paikkansa: oikeilla pakolaisilla - ts joita yksilöllisesti vainotaan - on tietty suojattu asema, mutta laittomilla siirtolaisilla ei sitä ole, kukin suvereeni valtio päättää mitä ja minkälaisia siirtolaisia se alueelleen ottaa. Juuri tuosta on kysymys vaalien työperäisestä maahanmuutosta, voimme itse valita Australian tai Japanin linjan.
Ongelmakohta ovat Välimeren ylittävät, koska kansanväliset merioikeussopimukset edellyttävät kaikkien merihädässä olijoiden auttamista, myös laittomien siirtolaisten.
"Ongelmakohta ovat Välimeren ylittävät, koska kansanväliset merioikeussopimukset edellyttävät kaikkien merihädässä olijoiden auttamista, myös laittomien siirtolaisten", Onkin kätevää laittaa itsensä tahallaan merihätään, päästäkseen ikuisen leivän ja huolenpidon piiriin? Minun mielestäni ei maailma näin voi toimia, ja mihin se voi johtaa...varsinkin kun iso osa tulijoista on liikkeellä vilpillisellä mielellä! Ei siellä naisia ja lapsia juurikaan näy, vaan nuoria hormonien kanssa kipuilevia miehiä!
PoistaKuten sanottu, tuo on ongelma, merioikeussopimukset kun koskevat merihätään joutuneita (vilpillisiä) laittomia siirtolaisia, jopa nuoria terveitä miehiäkin.
PoistaIhan oikeasti, kärsisikö meidän sielumme vaurioitumatta katsella sivusta, kun tuollaiset ihmisveljemme hukkuvat - puhumattakaan, että konekiväärillä vähän auttaisimme asiaa?
Vihavainen selittää taas niin ihmeellisellä tavalla asioita. Kysymys on siitä että NL miehitti Viron 2. Maailmansodan aikana ja poistui maasta vasta 1991, jolloin fyysinen miehitys päättyi, mutta haittavaikutukset jäivät, kuten venäläisvähemmistö. Asiat pitää ymmärtää länsimaisen katselmuksen mukaan, eikä suinkaan soveltaa jotain venäläistä logiikkaa ja selittää sen mukaisesti. Tämä nimenomaan aiheuttaa henkistä kaksijakoisuutta maan sisälle, johon Venäjä pyrkiikin.
VastaaPoistaJoo. Mitähän se Vihavainen taas sanoi?
PoistaTerrorin jälkiä on monenlaisia, mutta ihmetyttää hieman se, että sellielämä, jota vietettiin Neuvostoliitossa ja sen satelliiteissa, muuttuikin aika pian nostalgiaksi? Itä-Saksaa alettiin havaintojeni mukaan nostalgisoida jo runsaan viiden vuoden kuluttua Saksojen yhdistymisestä. Entäpä Unkari? Vuoden 1956 verinen kapinan kukistaminenkin on totaalisesti unohtunut, ja siltähän tuo näyttää, että Putinia palvotaan jo ihan aidosti? Ydinvoimalaistoskin toimitetaan sillä kontrahdilla, että venäläiset rakentavat ja käyttävät laitosta, ja unkarilaiset ostavat sieltä sähkön!
VastaaPoistaHyvin sanottu.
PoistaJa milloinkahan se tavan kansa on Suomessa ollut oikeasti historian subjekti, eikä objekti? Esimerkkien puolesta ei tartte mennä sen kauemmas kuin suomettumisajan neukkujen pokkurointiin - joka lyhyen vapaamman hetken jälkeen vaihtui EUn pomotukseen alistumiseksi. Sehän senkun jatkuu ja vain pahenee. Ehkä ainoa poikkeuksena mahdollisesti pidettävä tapaus on ollut Natoon liittyminen, jonka mahdollisti Suomen herrojen pelästyminen Putinin uhoilua - ja siihen liittymiseenkin kuului Turkin diktaattorin edessä nöyristely.
VastaaPoistaEestiläiset ovat venäläisiä MOT.
VastaaPoistaEestiläiset voivat ollakin, mutta virolaiset eivät.
PoistaMOT.
Tämä kansainvälisiin sopimuksiin vetoaminen on naiivia suomalaista laki uskoa. Se on yksi herranpelon ja alamaisuuden ilmentymä. Mihin yhdistyy suomalainen sinisilmäisyys. Suomalaisten olisi aika kasvaa aikuiseksi tästä yli ikäisen kympin tytön roolista.
VastaaPoistaMuistuu mieleeni, kun aikoinaan Orpo sisäministerinä vetosi kansainvälisiin sopimuksiin. Jäi epäselväksi, että mihin niistä sopimuksista.
PoistaTässä on probleemansa. Teollistunut valtio tarvitsee vaihdantaa, missä määrin on yksi juttu. Toinen taas siinä ettei ne muut valtiot kyllä jättäisi rauhaan vaikka tahtoisi palata primitiiviseksi kulttuuriksi, vähintään tulisivat sivistämään. Näin ollen olisi järkevintä itse kouluttaa väkeä siihen hommaan jossa tuota vaihdantaa käydään. Ongelmansa taas on kun myö suomalaiset ei sit välitetä asua Suomessa ja kun joku on koulutettu niin koulutetulle väelle on aina kysyntää myös muualla, enkä tarkoita nyt taidealoja tai uskonmiehiä. Niitä tuntuu olevan tyrkyllä pyytämättäkin.
PoistaEi se ole naivia uskoa: pienille maille sopimusperusteinen järjestelmä on himpun verran parempi kuin suurvaltojen alaston vallankäyttö - ks Ukraina. Se on sitten toinen juttu, että niin sopimusperusteisessa kuin em valtaan perustuvassa järjestelmässä suuri on suuri ja pieni on pieni (vrt tavallinen ihminen ja pankki).
PoistaTarkoitin lähinnä ihan uskonnollistenliikkeiden miehiä. Kansainvälisissä sopimuksissa liikemiehet ja lakimiehet on omiaan, kunhan siinä päädy sitten amerikkalaisten polulle. Lakien tulee Lähtökohdin palvella väestöä, ei rangaista.
PoistaUkrainan kohdalla tuli mieleen se kuinka sijaiskohtu järjestelmä on palvellut kyseistä paikallisväestöä.
Ongelmansa siinä kun kasvatetaan tuloeroja ja ulkovallat "luo" palveluita. Jotkut naiset kun sitten on joko liian kiireisiä tai eivät tahdo pilata vartaloaan, näin ollen eivät ole valmiita raskauteen, mutta tahtovat lapsen. Jotenkin se itsekeskeisyys kulminoituu. Näissäkin on kansainvälisillä sopimuksilla oma osansa, eikä biologiaa voi ohittaa, vain nainen kykenee siihen. Samoin adoptioprosesseissa jotka ylittänevät valtioiden rajoja, on kansainväliset sopimukset. Niillä voi kyllä naisten kannalta hyvinkin ikäviä seurauksia, joitain artikkeleita lueskellut missä naisia on raiskattu, jotta tulisivat raskaaksi ja orpokoti saisi lapsia. Lähinnä Afrikassa. Kun asiat olisi ruusunpunainen. Valitettava fakta on ettei sitten voi ääneen sanoa joitain asioita, kun toisten onni voi siitä kärsiä. Kauan odotettu lapsi jostain voi olla hylätty jne. Kun ei tiedä, mutta asiassa voi olla se pimeämpikin puoli.
”Suomalaisten tietty historiallinen masokismi, joka ilmenee suomalaisten herrojen vihaamisena, taitaa olla avain myös siihen eriskummalliseen humanismin lajiin, joka kannattaa maamme tekemistä siirtomaaksi kaikille halukkaille, olemmehan me heidän kärsimyksiensä aiheuttajiakin, herra ties millaisten mutkien kautta -muistakaamme nyt ainakin tuo tervanpoltto.”
VastaaPoistaMielenkiintoinen ajatus. Itse olen ajatellut, että vanha herraviha on kanavoitunut paljolti ensin Vennamon SMP:hen ja edelleen, ehkä, nykyisiin perussuomalaisiinkin.
Nuo ”eriskummallisen humanismin” edustajat tuntuvat vihaavan pikemminkin suomalaista rahvasta, ja eritoten maalaisrahvasta. Ehkä juuret ovat liian lähellä.
Sinänsähän kaupunki vs. maaseutu -jaottelussa ei ole uutta. Etumerkit vain ovat muutamassa vuosikymmenessä vaihtuneet (vrt. vanhat suomifilmit).
No, tämä on hypoteettista enkä oikein tajua seuraavaa askelta tässä itse hahmottelemassani kuviossa: mielikuvitukseni ei yllä ymmärtämään, mistä on kyse tässä kummallisessa tarpeessa tehdä Suomesta siirtomaa. Ovat siinä projektissa tosin asialla ovat olleet muutkin kuin humanistit.
Pahoitteluni: meni vähän ohi Viro-teemasta.
Mihin lie aamuinen kommenttini kadonnut?
VastaaPoistaEn huomannut sellaista. Mitähän siinä oli?
Poista