Suuntaviivoja

 

Suomalainen ihanneravinto

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut uudet ravitsemussuositukset. Uudet suositukset on otsikoitu sanoilla Kestävää terveyttä ruoasta.

Niiden tavoitteissa ensisijaisiksi on mainittu terveysvaikutukset, mutta  niissä kerrotaan otettavan huomioon myös ympäristövaikutukset. Esitellyt ”kestävät ruokavaliot”  ovat niin ekologisesti kestäviä kuin sosiaalisesti kestäviä, edistäen terveyden tasa-arvoa(!). Myös taloudellisesti kestävää on moinen ihanneruoka ja kaikkien väestöryhmien saavutettavissa.

Suositusten mainitaan perustuvan tutkittuun tietoon, mitä nyt kai voi pitää tällaisessa yhteydessä vähimmäisvaatimuksena. Ongelmaksi taitaa kuitenkin muodostua se, millaisia asioita painotetaan eli mikä suhteellinen arvo toisistaan täysin riippumattomille tekijöille annetaan. Se ei missään tapauksessa voi olla tutkimuksen tulos, vaan valinta, tahdon asia.

Yleensähän terveyshörhöt näyttävät olevan psykoanalyyttisesti sanoen anaalisia sadisteja eli pidättelevät kaikkia himojaan ja taipumuksiaan, saaden siitä nautintoa. Tätä taipumustaan he koettavat saada myös muut noudattamaan.

Tässä on jo jonkin aikaa eletty kummallisessa ruokafundamentalismin tilassa, jossa edellä mainitut fanaatikot ovat yrittäneet saada haitallisia ilmastovaikutuksia aiheuttavat ruuat kerta kaikkiaan hävitettyä, pois jopa kasvavaien lasten ulottuvilta.

Absurdeimpana esimerkkinä on äskettäinen eräiden lastenkirjojen uudelleenmuokkaus sellaisiksi, ettei maitoa (!) ja lihaa mainita niissä lainkaan.

Maailman pelastaminen on toki tärkeä asia, mutta suomalaisten ruokavaliolla siihen ei voida vaikuttaa mitenkään, saati nyt kieltäytymällä antamasta lapsille sellaista ravintoa, jota he kaikkein eniten tarvitsevat.

Edellä mainittu uusi ravintosuositus ei edusta mielipuolisuuteen asti vietyä fundamentalismia eikä läntistä uusjihadismia. Sianlihankin todetaan olevan suhteellisesti hyvä lihatuote ja lihaa taas on syytä syödä parin pihvin verran viikossa, jossa saan luvan pyörittää suosituksia.

Arvattavasti tämäkin asia toki riippuu ihmisestä. Kasvava nuori, ikuista paastoaan viettävä anaalis-sadistinen rouvashenkilö ja yli kahdeksankymppinen ikäihminen tarvitsevat jokainen erilaisia ravintoaineita aivan erilaisia määriä, eikä suositus toki määrääkään jokaista syömään 600-800 grammaa rehuja ja marjoja päivässä. Sen jälkeen ei ikäloppu mummu tai pappa tietysti jaksa syödä enää mitään. Ruokavaliolla lieneekin hänellä enää hyvin vähän merkitystä elinikään ja terveyteen, mutta sitäkin enemmän elämänlaatuun.

Kuten sanottu, itse suositus, ellei ymmärretä sen koskevan vain olematonta keskiarvohenkilöä, ei määrää yhtään mitään, vaan toteaa tautitaakan kasvavan, mikäli ns. punaista lihaa syödään kohtuuttoman paljon ja kasviksia taas kohtuuttoman vähän.

Tämähän on tärkeä asia, mutta eihän se sitä merkitse, että hyvä pihvi, kinkku tai broileri oisivat muuttuneet myrkyiksi. Niitä ei vai kannattaisi ahtaa mahaansa yli määränsä. Muuan ruuan tärkeimpiä merkityksiä on sen antama nautinto, jollaiset myös kuuluvat normaalisti kehittyneiden ihmisten perustarpeisiin.

Hullunkurisena voi pitää kehotusta vähentää sinänsä hyvin terveellisen norjalaisen lohen syöntiä mahdollisista ympäristösyistä. Siinä toki voisi piillä hyvä tilaisuus boikotoida sitä tuotetta kotimaisen suljetussa kierrossa tapahtuvan kirjolohen hyväksi. Sellaistahan puuhamies Viljakainen nyt tuottaa Varkaudessa. On muuten hyvääkin.

Toki makuelämykset ovat aina keskeinen osa hyvää ruokavaliota. Myös kasviksista syntyy yhtä ja toista makoisaa, mutta lihalla on myös suuria terveyshyötyjä.

Uuden ranskalaisen keittiönluoja Paul Bocuse vähensi aluksi suuresti ruokiensa niin sanotusti epäterveellisiä osia, mutta muutti sitten suuntaa. Kun haastattelija kysyi häneltä, eikö rasvan, lihan, sokerin ja viinin runsas käyttö ole epäterveellistä, vastasi mestarikokki: ”Olen kokki enkä lääkäri”.

Monille näyttää olevan mahdotonta tajuta, etteivät normaalit ruuat ole myrkkyä ja että kaikkea sopii kyllä syödä, kunhan pysyy tietyissä rajoissa. Itse pidän ukrainalaisten tavoin suuresti maustetusta silavasta, jota nautitaan ruisleivän ja vodkaryypyn kera. Jos joku ei siitä pidä, syököön jotakin muuta. En mikäkään niitä joka päivä ahmi.

Uudet ravintosuositukset ovat huomattavasti tervejärkisempiä kuin ne sensaatiojutut, joita roskalehdet niistä julkaisivat. Esimeriksi Iltalehti otsokoi ”Kanalle ja kahville kyytiä”. Itse asiassa suomalaiset juovat kahvia noiden suositusten rajoissa eikä kanassakaan mitään vikaa ole, vaikka siitä tehdyt leikkeleet eivät näytäkään järin terveellisiltä. Niiden kukutus lienee kuitenkin aika marginaalista.

Mitä tulee maitoon, on kaikkien uusien lautasmallien vieressä lasi maitojuomaa, mitä rohkenen pitää ihan vain tavallisena maitona. Pääruuan lisäkkeenä näkyy myös perunoita ja perunamuusia ja se yksi kananmunakin  päivässä mahtuu suositukseen, vaikka sitä jokunen vuosi kauhisteltiin suurena terveysvaarana.

Riisin sijasta voisi suositusten mukaan ruveta käyttämään keitettyjä perunoita. Nekin olivat hiljattain vielä anateeman alaisia. Perusteena tälle esitetään ympäristösyyt. Myös voita suositellaan käytettävä vähemmän nimenomaan ilmastosyistä.

Itse puolestani voin kertoa, etten tällaisessa yhteydessä pane ympäristösyille painoa pennin vertaa. Ei se ilmastoon vaikuta sitä eikä tätä. Tehkööt muut sen mukaan, mikä antaa tyydytystä.

Riisi nyt vain sopii joihinkin ruokiin ja sitä käytettäköön niissä. Peruna taas on kotimainen tuote ja jo pelkän kohtuullisen elintarvikeomavaraisuuden takia sitä olisi syytä suosia. Tälle asialle ei olekaan taidettu pisteitä antaa, vaikka maallamme on elintarvikepulasta paljon ikäviä kokemuksia vielä viime vuosisadaltakin, saati sitä edelliseltä.

Alkoholia pitäisi sitten välttää, koska sillä ei ole myönteisiä terveysvaikutuksia ja se vie tilaa muulta elintarviketuotannolta. Niinpä vie myös biopolttoaineiden kasvatus. Itse asiassa omavaraisuuteen suuntautuva politiikka voisi mielellään harjoittaa hyvinkin suurisuuntaista etanolin tuotantoa.

Siitä riittää sitten sekä poltettavaksi että juotavaksi. Jälkimmäinen ei vie leipää kenenkään suusta ja voidaan lopettaa äärimmäisessä hätätilanteessa, kuten ennenkin on tehty.

Sitä paitsi arvostan varsin korkealla pikku hiprakkaa silloin tällöin ja tiedän, ette ole ainoa. Eikö sille anneta mitään arvoa? Toki kohtuuttahan tässäkin pitäisi noudattaa. Miksi suosittelijat pitävät asiaa nollan arvoisena?

Jotenkin suosituksista tulee mieleen pakinoitsija Ollin fantasia suksivoide ”Assurbanipalista”, johon oli sotekettu kaikenlaista erilaatuista ja toisensa kumoavaa tavaraa, muun muassa liivatetta ja vaseliinia luiston parantamiseksi alamäessä kuin myös nikkarinliimaa ja hienoa hiekkaa sen vähentämiseksi ylämäessä.

Tutkimus ei voi kertoa, mihin preferenssijärjestykseen olisi asetettava ruuan makuominaisuudet, terveellisyys, ympäristövaikutukset ja kansallinen turvallisuus. Siinä mielessä suositellulla ravinnolla on tiettyjä samanlaatuisia ongelmia: kun yhtä asiaa painottaa, lyö toista korvalle. Lopulta ei kenties toimi mikään.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että suositusta oli tekemässä eri alojen asiantuntijaraati, jossa oli yhdeksän naista ja yksi miesoletettu. Entäs sitten? Vaikuttaako tällainen mihinkään?

En tiedä, mutta kun kaikkialla näkyy oletettavan, että tietenkin vaikuttaa ja siksi kaikkien lautakuntien pitäisi koostua kahdesta sukupuolesta tasavahvasti. Tätä kutsutaan hieman hullunkurisesti tasa-arvoksi. Muiden sukupuolten oikeuksien vaatiminen ei meillä ole vielä muodissa.

Ruokavalio on tärkeä asia ja uskon, että tälläkin kertaa suositusten laatijat ovat tehneet parhaansa. Ei julistettua tulosta kannata pelkkänä humpuukina pitää, jos nyt ei tieteellisenä johtopäätöksenäkään. Makuasiat ovat kuitenkin jääneet nyt varsin vähälle huomiolle.

Sivumennen sanoen: kokit ovat nykyään lähes poikkeuksetta miehiä, asia koskee ainakin ns. gourmet-kokkeja.