Juutalaiset ja muutkin juopottelemassa
Sergei Dovlatov, Meikäläiset.
Suomentanut Pauli Tapio. Idiootti 2012, 154 s.
Sergei Dovlatov
(1941-1990) oli dissidenttikirjailija, joka emigroitui Neuvostoliitosta vuonna
1978. Juutalaisillehan tämä oli mahdollista erityisesti ETYK:in jälkeen.
Eräästä Dovlatovin
muistelmanluonteisesta kirjasta olenkin jo kirjoittanut ( ks. Vihavainen:
Haun taustalla on sentään Pushkin tulokset). Se sijoittuu neuvostoaikaan ja
perustuu tekijän omiin kokemuksiin. Viinalla on siinä keskeinen osa, sen kaamea
varjo leviää jopa koko maan ylle.
Toki kirjoittaja
itsekin on armoton juoppo ja siis alan kokemusasiantuntija. Pelin henkeen
kuuluu, että viinaa ei kyllä oikeastaan saisi juoda missä tahansa, milloin
tahansa ja miten paljon tahansa, mutta käytännössä näin tehdään. Se hallitsee ja sanelee omat lakinsa.
”Meikäläiset”
käsittelee kirjoittajan juutalaista sukua, joka on hänelle hyvin läheinen,
kuten tuolle kansanheimolle on tyypillistä. Kuvaus lienee tahallisen
hyperbolista ja henkilöt esitetään kovin eksentrisinä. Tässä on jotakin samaa
kuin Isaak Babelin Odessalaisissa, joskin karrikoidumpana.
Kiukkuinen
isoisä on pelottava ilmestys, eno ovela tyhjäntoimittaja, joka menestyy
elämässään ja setä -tädin mies- ikuinen riitelykaveri. Isä oli kiltti, kun taas
äiti kiukkuinen ja äkkipikainen. Kaikilla oli omat, tiukat mielipiteensä koko
valtiosta ja elämästä yleensä. Eivät ne usein ortodoksisia olleet, vaikka eivät
kapinallisiakaan.
Varsin hurja
tapaus oli serkku Borja, joka joutui kovennetun kurin leirille ajettuaan
humalassa erään kapteenin kuoliaaksi.
Selviytymisen
mestarina Borja kuitenkin pääsi jo heti aluksi kuhertelemaan naispuolisen
tutkintotuomarin kanssa ja sitten melkoisen mukiinmenevälle leirille, jonka
päällikkö oli niin sanotusti elämää ymmärtävä ja yhteistyökykyinen.
Itse asiassa leirillä saattoi olla aika
mukavat olot ja siellä ryypättiin yhdessä vartijoiden kanssa. Sitä paitsi Borja
valittiin tekemään tuosta erinomaisesta instituutiosta eräänlaista
mainoselokuvaa ja pääsi sen mukana vähän kiertelemään muuallakin. Hän
vapautuikin pian.
Viina on tärkeässä
roolissa kaikkialla, kuten se Neuvostoliitossa oli. Siellähän ei olutta koskaan
ollut suurempaa käyttöä varten ja viinikin oli usein terästettyä bormotuhaa
-mökäöljyä. Vodkaa sen sijaan kyllä riitti ja se oli tietyllä tavalla pyhä
aine.
Perestroikan
aikaan todettiin, että kommunistit olivat juottaneet (vspoili)Venäjän kansan.
Se oli totta. Venäläisten alkoholinkulutus per capita oli ennen vallankumousta
ollut varsin pieni, kuten asia oli Suomessakin.
Tämän osoitti
Irina Takala uraauurtavassa kirjassaan Veselje Rusi (Venäjän ilo) jo 1990-luvulla. Venäjä juotettiin
eli alkoholisoitiin vasta kommunistien toimesta.
Toki venäläinen
juomatapa, joka tarkoitti tolkun pois ajamista, oli tunnettu jo
1500-1600-lukujen kuvauksista, joita vierailevat ulkomaalaiset kirjoittivat.
Talonpojilla ei
raha kuitenkaan riittänyt juopotteluun ja yleensä he humaltuivat vain juhlissa,
häissä ja hautajaisissa. Sehän kuuluikin asiaan. Suomessa juovuttiin nimenomaan
häissä ja sitä paitsi älyttömiksi. Sitten alettiin tapella.
Vaikka viinaa ennen
vallankumousta meni kaikkiaan sentään suhteellisen vähän, syytti
intelligentsija silti jo tsaari-Venäjän valtiota talonpoikien juottamisesta:
kapakka oli joka kylässä ja alkoholivero oli 1800-luvulla vielä valtion suurin
tulonlähde.
1970-luvulla
alkoholin kulutus oli sitten Venäjällä jo moninkertainen vallankumousta
edeltävään aikaan verrattuna. Se muuten kyllä kasvoi samaan aikaan
moninkertaiseksi myös Suomessa keskioluen vapauttamisen johdosta.
Mutta
Neuvostoliitto oli kyllä tapaus erikseen. En ryhdy tässä selostamaan, millä
tavalla. Kaikki siellä silloin käyneet tuntevat asian. Toki erinäiset suomalaiset,
jotka olivat omaksuneet ehkä vieläkin hurjemman ryyppäystyylin, jossa ei
zakuskoitakaan tunnettu.
Väärinkäsitysten
välttämiseksi totean, että Venäjällä, toisin kuin Suomessa syntyi oikea
vodkakulttuuri, jossa tuolla jalolla leipäviinillä (hlebnoje vino -vodkan
virallinen nimitys) oli pöydässä kunniasija ja jossa sen siivittämänä tunnelma
usein nousi kattoon ja nousee vieläkin.
Suomessa sen
sijaan paloviina demonisoitiin ja sen nauttiminen muuttui, ellei nyt laittomaksi,
niin vähintäänkin moraalittomaksi asiaksi, joka pyrittiin tekemään salaa. Edes
ruotsalainen snapsilauluperinne ei juurtunut suomenkieliselle puolelle.
Tuloksena oli
barbaria, joka puhkesi kukkaansa Neuvostoliiton-matkoilla. Siellä irroteltiin ikään
kuin anonyymisti puoli-ilmaisen vodkan äärellä vintti pimeäksi. Tulokset
herättivät jo kaikkeen tottuneiden kanta-asukkaidenkin kauhistuksen.
Mutta tämä on
sivuseikka. Vodkan muodostama kansallinen vaara oli Neuvostoliitossa
todellisuutta 1970-luvulla. Perestroikan epäonnistuneen raittiuskuurin jälkeen meno
jatkui entistä hurjempana ja joka kioskista sai vodkaa mihin aikaan tahansa.
Samaan aikaan
saapui sentään olut, joka tunnetusti on väkevään viinan verrattuna mainio
terveysjuoma, kuten tiedämme jo Hogarthin klassisesta tauluparista Gin Lane
ja Beer Street. Sitä olutta sitten neuvostojen maassa 1990-luvulla siemailtiinkin
purkista jo heti aamutuimaan, töihin mennessä. Aikansa se jatkui, kunnes meno
rauhoitettiin.
Dovlatovin kirja
on varsoin vodkapainotteinen, kuten myös edellä viitattu ”Ulkomuseo” (Заповедник). Kirjoittaja oli alan miehiä
ja mistäpä muusta hän olisi kirjoittanut. Kirjat ovat omalla tavallaan
viihdyttäviä ja ehkä niissä voi nähdä kulttuurikritiikkiäkin.
Minusta
hämmästyttävää kuitenkin on, että Venäjän kulttuuriministeriö nosti kymmenisen
vuotta sitten venäläisen kirjallisuuden kaanoniin peräti neljä Dovlatovin teosta.
Tuossa luettelossa ei muuten ollut yhtään Puškinin, Turgenevin tai Lermontovin teosta…
Näin kirjoitin
aikoinaan tuosta luettelosta:
tiistai 24.
helmikuuta 2015
Venäjän
klassikot ja kirjalliset sankarit
V.V. Putin
kehotti jokunen vuosi sitten laatimaan ”venäläisen kulttuurin koodeksin” eli
luettelon kirjoista, jotka on tunnettava tunteakseen venäläisen kulttuurin.
Opetus-ja tiedeministeriö
julkaisi pian listan ”100 koululaisille ja itseopiskelijoille suositeltua
kirjaa Venäjän Federaation kansojen historiasta, kulttuurista ja
kirjallisuudesta”. Lista on aakkosjärjestyksessä eikä siis arvostusten suhteen
erityisen informatiivinen. Voidaan joka tapauksessa todeta joukossa olevan myös
melko odottamattomia nimiä, sellaisia kuin Juri Bondarjov, kahdella teoksella,
samoin kuin esimerkiksi Tsingiz Aitmatov, Viktor Astafjev tai Vasili Aksjonov,
kahdella kukin.
Kaikki nämä toki
ovatkin tunnettuja kelpo kirjailijoita, mutta huomiota herättää, että samaan
aikaan joukossa on Dostojevskilta vain yksi teos, Turgenevilta ja Puškinilta ei
yhtään. N.N. Nosovilta ja S.D. Dovlatovilta sen sijaan on molemmilta neljä
teosta…
Puškinin
puuttumista ei selitä edes se, että runojen katsottaisiin kilpailevan eri
sarjassa. Kummallista on myös esimerkiksi Lermontovin ja Tjuttševin
puuttuminen. Sen sijaan luettelossa on sekä Konstantin Simonovin että Robert
Roždestvenskin runoja, hyviä toki nekin.
Koska myös
karjalaiset kuuluvat Venäjän federaation kansoihin, mainitaan listan eeposten
osastossa myös Kalevala.
Itse tuo
luettelo löytyy tästä: 100knig_rekomendovannyixmoinrf.pdf.
Mukana on siis myös Dovlatovin ”ulkomuseo” (Zapovednik) ja kolme hänen muuta
kirjaansa.
Neuvostoaikana
hän ei saanut yhtään kirjaa julkaistuksi Venäjällä.
Niin, että kyllä
kyseessä on hyvin merkittävä kirjailija. Mutta että noin merkittävä? Ehkäpä nimenomaan venäläisen kulttuurin
tuntemuksen kannalta, mitä Putin oli kaivannut.
Muuten, alkoholin
kulutus Venäjällä on romahtanut, sen väitetään muutamassa vuodessa puolittuneen
tai alentuneen vieläkin enemmän. Suurin esitetty luku on 80 prosenttia… Sitä
paitsi on siirrytty vodkasta olueen, mikä on historiallinen mullistus.
Kaikenlaisia
ihmeitähän naapurissa tapahtuu, vaikka yleensä ne ovat olleet kiistanalaisia.
Tässä on joka tapauksessa muuan linkki asiaan: Alcoholic
beverages (Russian market).
Cccpeessä - kuten muissakin totalitariaateissa - valtiovallan suurin pelko on sisäiset levottomuudet, ulkomaiselle viholliselle aina pärjäillään. Sisäistä kapinahenkeä oli halpaa rajoitella votkalla, kansan juopotuttamisella. Terveysvaikutukset eivät olleet valtiolle ongelma, kun niiden hoitoon ei resursseja käytetty. Onnettomuuskuolemat hoitui sillä, kun ämmät teki uusia.
VastaaPoistaReaalielintasoa korottamalla cccp ei kunnolla kyennyt kansaa rauhoittamaan. Maksat murtuivat, senjälkeen koko systeemi.
Minäpoika löysin Dovlatovin Jorma Mellerin vihjeestä. Luin samantien miehen koko tuotannon ja tykkäsin mustasta huumorista ja itseironiasta. Jopa kirja-arvostelun verran: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/ilmari/190620-sergei-donatovits-dovlatov/
VastaaPoista"Venäjällä, toisin kuin Suomessa syntyi oikea vodkakulttuuri, jossa tuolla jalolla leipäviinillä (hlebnoje vino -vodkan virallinen nimitys) oli pöydässä kunniasija ...Suomessa...vähintäänkin moraalittomaksi asiaksi, joka pyrittiin tekemään salaa. "
VastaaPoistaMuistuma: Koskenkorvapullo pöydänjalan vieressä.
Niinpä niin, zakuskoiden - edes ruisleivän ja läskipalan - puute ja puhumattomuus voi olla tappava yhdistelmä varsinkin yhdistettynä siihen Suomessa yleisempään geenin, joka muuttaa humalan ns atologiseksi humalaksi.
> ”Suomessa sen sijaan paloviina demonisoitiin ja sen nauttiminen muuttui, ellei nyt laittomaksi, niin vähintäänkin moraalittomaksi asiaksi”
VastaaPoistaAika aikaansa kutakin. Kieltolain kautena paloviinaakin tärkeämmäksi tuotteeksi nousi sprii. On suorastaan hellyttävää lukea Suomenlahden ulkosaarista kirjoitettuja ”virallisia” kirjoja, joissa asiaa häveliäästi vain kevyesti sivutaan.
Aikalaismummot kertoivat, että kalastus oli tuolloin vain sivuelinkeino, ja salakuljetuksella elivät jotkut kylät valtaosaltaan.
Jopa ulkomaiden lehdistöä myöten nousi esiin tarina siitä, kuinka Suursaaren Kiiskinkylän miehet pakenivat veneellään heitä lentokoneella (vesitaso) jahdanneita viranomaisia. Vesitason laskeuduttua salakuljettajat yrittivät ajaa veneellään sen päälle.
Kimmastuneet viranomaiset nousivat ilmaan, ja tulittivat lentokoneen konekivääreillä heitä pakenevaa venettä, kunnes tulitus onnistui sytyttämään veneen tuleen, ja matka katkesi siihen.
Sillä kertaa miehiin ei osunut, mutta sellaistakin tapahtui.
Näistä hommista enemmän tässä: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=viinameri
PoistaKiitti!
PoistaEiköhän tuon tisleen korvannut kilju, ollut se, mitä Suomessa kitattiin, toki myös sahti.
VastaaPoistaKilju oli vauhtikaljaa, jonka voimalla mm. puukkopippaloita pidettiin.
Venäläinen vodka, lienee tuolloin ollut sikunainen, pontikanlainen tisle.
No joo, mahorkkasätkiä tai nenäänvedettäviä ei tuolloin ollut.
Nyt uudenvuoden kunniaksi on lasisissani Mc Arthur viskiä, skottilaista.
Ei tokikaaan pidä ottaa tavaksi.
Korvannut ja korvannut. Jonkin verran sitä tietenkin juotiin, mikä on eri asia. Olen sitä joskus tehnyt montakin kertaa. Jos se on hyvää, se vastaa brittiläistä alea ja myös maistuu siltä. Huonosti tehty on pelkkää saastaa. Ja tietenkin vodkaa oli hyvää ja huonoa. Huono oli siunausta.
PoistaEi huonoa vodkaa olekaan, ensimmäisen lasin jälkeen - eikä rumia naisia...
Poista1980-luvulla sai Viipurin perjoskasta markoilla Moskovskaja-votkaa, pullossa oli vihreä etiketti. Se oli erinomaisen hyvän makuista, vahvaksi alkohoolijuomaksi, eikä korventanut mahaa, kuten kossu. Kumpa sitä vielä löytäisi, mutta aika entinen ei palaa, tässäkään.
VastaaPoistaOnhan sitä
PoistaDovlatov on kyllä mainio, jonkinlainen Venäjän (tai no, NL:n) Jaroslav Hasek kenties. Jossain kirjassaan oli hupaisaa tarinaa läntisen kontrabandin omituisista myyntikoukeroista neuvostoyhteiskunnassa, mukana myös suomalaisia myyjiä mutten muista mitä nämä kaksi naista kauppasivat! Oliko se jotain sukkahousuja vai ihan sukkia? Made in Finland -täppä joka tapauksessa oli edellytys kaupoille.
VastaaPoistaEikö Neuvostoliitossakin ollut sen alkuaikoina, 1920-luvulla voimassa kieltolaki, ja vieläpä suunnilleen saman ajan kuin Suomessakin?
VastaaPoistaVastahan siitä bloggasin.
PoistaTähän voi lisätä, että Venäjällä lakien ankaruutta lieventää se, ettei niitä noudateta. Siellä alettiin jo Nep-kaudella myydä laimennettua rykovka-vodkaa. Nimi pääministerin mukaan.
PoistaVenäjän kieltolain historia pähkinänkuoressa on esitetty tässä hauskassa esseessä: https://radiosputnik.ru/20210225/vodka-1598410463.html
PoistaKäännöskone auttaa tarvittaessa.