Kun seksi teki tuloaan

 

Blondi ja muut

 

John Steinbeck, Oikutteleva bussi. Suomentanut Alex. Matson. Tammi 1948, 307 s.

 

John Steinbeck (1902-1968) sai Nobelin palkinnon vuonna 1962 ja oli tietenkin kouluissa esillä niihin aikoihin, kuten me metusalemit muistamme.  Mahtavatkohan muuten koulut enää noteerata nobelisteja kirjallisuustunneilla ja jos niin miksi?

Alfred Nobelhan edellytti palkitulta, että hän edustaisi ihanteellista suuntausta kirjallisuudessa. Sellaisia kirjailijoita ei ymmärtääkseni ole enää aikoihin palkittu, sikäli kuin heitä enää voisi löytääkään.

Steinbeck saattoi jossakin määrin olla tuollaiseen ihanteellisuuteen taipuvainen, ainakin jos otamme huomioon, että myös Freud voidaan tulkita ja on tukittu moralistiksi (vrt. Freud: The Mind of the Moralist - Wikipedia), vaikka hän armottomasti ruotii ihmisten sisuksia.

Steinbeckin kirjailijanura, kuten elämäkin oli monenkirjava. Nuoruudessaan hän närkästyi Kalifornian maataloustyöläisten kurjasta asemasta ja kuvasi heitä naturalistisesti. Yksin tein hän liittyi kannattamaan kotimaansa harvalukuisia kommunistejakin ja hairahtui osoittamaan solidaarisuutensa myös toveri Otto W. Kuusisen ”hallitukselle”.

Samaan halpaan meni moni muukin niin sanotusti edistyksellinen henkilö, joka uskoi Neuvostoliiton olevan jalosti tämän maailman sorrettujen ja solvattujen puolella ja edistävän oikeudenmukaisuuden toteutumista tässä katalassa maailmassa.

Helppohan se oli uskoa, että Suomen kansan enemmistö kannatti ikiomaa kansanhallitustaan, kun maassa kerran oli niin äskettäin kuin vuonna 1918 vallinnut hirveä valkoinen terrori. Uskoohan moni tänäänkin Putinin versiota Ukrainan sodasta.

Ennen pitkää Steinbeck sentään tuli järkiinsä ja alkoi jopa uida älymystön suhteen vastavirtaan osoittaessaan kannattavansa Vietnamin sotaa. Se oli jo edistyksellisille aivan liikaa.

Mitä tulee Steinbeckin kirjoihin, niiden aihepiiri on vaihteleva, eikä hänestä mitenkään saa esimerkiksi työläiskirjailijaa, keskiluokkaisesta perheestäkin hän oli lähtöisin.

Useimmat tuntevat kirjailijan varmaankin hänen kirjansa pohjalta tehdystä upeasta värielokuvasta Eedenistä itään (1955), jossa nuori James Dean likinäköisine silmineen vaikutti jotenkin kiinnostavalta nuorelta kapinalliselta, vaikka kukaan ei tiennyt, miksi hän oikein kapinoi tai miten.

Minäkin katsoin tuon leffan Sulkavan ”Kino Suoja”-elokuvateatterissa ja olin aika vaikuttunut. Siinä nimittäin jo näytettiin sitä rahavallan maailmaa, joka sitten TV:n välityksellä tuli Suomenkin maaseudulle ”Dallasin” ja vastaavien saippuasarjojen myötä. Niitä en enää viitsinyt katsoa.

Joka tapauksessa tämä 1940-luvun kirja Oikutteleva bussi on idealtaan läpikotaisin psykologinen syväluotaus, tarkemmin sanoen sitä hallitsee paljastava psykologia Entlarvende Psychologie, kuten muistan aikoinaan sanotun.

Tarinassa on mukana pieni bussilastillinen ihmisiä, jotka joutuvat pieneen seikkailuun, kun bussi joutuu keskeyttämään matkansa.

Itse asiassa kyydissä on varsinainen roolien ja kompleksien galleria, jonka keskeltä nousee muita ylemmäs muuan blondi, jolla on niin voimakas seksuaalinen vetovoima, että se iskee miehiä päin naamaa kuin rätti ja heidän on pakko yrittää jollakin tavoin salata tapahtunutta, jolle he eivät mitään mahda.

”Sex appeal” oli tuohon aikaan vielä uusi käsite, joka tuli nimenomaan pin up-kuvien ja elokuvatähtien Amerikasta. Nykyaikaista ”seksin” käsitettä (ks. В СССР секса нет — Википедия) ei Amerikassakaan vielä ollut, kuten sitä ei ollut Neuvostoliitossa ennen sen romahtamista, Amerikassakin se oli vasta muotoutumassa eikä asiaa edes vielä kuvattu yhdellä sanalla.

Naiset ovat aina olleet innokkaita ja taitavia psykologeja, sillä itse luonto on sen määrännyt heidän tehtäväkseen. Heidän on opittava käyttäytymään toisin, kuin itse asiassa haluttaisi, heidän on opittava manipuloimaan ja väistelemään. Torjunta on taidoista tärkeimpiä ja senkin voi kehittää taiteeksi, kuten myös viehättämisen.

Psykologia oli sodan jälkeen muotitiede myös Suomessa ja lehdissä mainostettiin ihmistuntemuksen ja itsehallinnan kursseja, jotka perustuivat psykologian lainomaisuuksien tuntemiseen ja ymmärtämiseen.

Juoksuhaudoissa (jotka eivät siis vielä olleet taisteluhautoja) oli opittu yllättäviä asioita ihmisen psykologiasta ja niitä puitiin nyt kirjallisuudessa. Mieleeni tulee erityisesti Kullervo Rainio, upeat muistelmat kirjoittanut sosiaalipsykologian professori. Myös komppaniaa pienoisyhteiskuntana käsiteltiin (Pipping) ja pelon ja pakokauhun ilmiöitä tutkittiin (Mielonen).

Mutta kyllä sitä riitti ymmärtämistä ja paljastamista omissa pienissä ympyröissäkin, kun niin moni asia oli pakko pitää piilossa. Amerikkalaisen keskiluokkaisen säädyllisyyden perikuvat osoittautuivat mainitussa kirjassa tarkemmin katsoen usein suuriksi lurjuksiksi ja täydellisen avioliiton takaa saattoi paljastua perhehelvetti.

Jotkut naiset olivat kyltymättömän seksuaalisia ja jotkut eivät voineet sietää koko asiaa. Joku halusi ehdottomasti, että hänet otettaisiin ainakin jonkin verran väkivaltaa käyttäen ja eräs mahdoton akka pelkäsi kuollakseen, että mies jättäisi hänet, kun se ei kerran edes viitsinyt lyödä, vaikka oli saanut kokea törkeää kiukuttelua.

Ihmisen psyyke on todellakin monimuotoinen ja arvaamatonkin. Vasta alan ammattilainen (seksiä myyvä) blondi pystyy tässä kirjassa näkemään heti kaikenlaisen poseerauksen läpi, mutta hänen kohdallaan kyse onkin aina samasta asiasta: miehet tuppautuvat ja naiset vihaavat.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja on alallaan varsin etevä opus ja muistakaamme, että Kinseyn raportti miesten seksuaalisesta käytöksestä ilmestyi vasta vuonna 1948 (naisia käsittelevä osa 1953). Ne antoivat sitten jo aivan uutta pohjaa seksuaalisuuden käsittelylle ja koko ”seksin” tulemiselle.

”Oikutteleva bussi” (The Wayward Bus) ilmestyi sentään jo vuonna 1947. Jopahan olikin ajanmukainen teos. Mahtoi se herättää pahennusta!

Yhä se on lukemisen arvoinen.