Presidentin
irvikuva
Eilien (8.7.2026) Iltalehden kannessa on koko
sivun lööppi: Alexander Stubb kertoo. Jos sota syttyisi, näin Suomi voittaisi
sen.
Itse tuossa kuudennen sivun jutussa
otsikoidaan ”Olemme nähdäkseni melko vahvoilla”. Presidentti Stubb: Näin Suomi
voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.
Tämä järkyttävä uutinen sai välittömästi
kysymään, kuka tässä maassa on aivan ilmeisesti jo siirtynyt normaalin
inhimillisen ajattelun ja sivistyneen käytöksen ulkopuolelle, kenties
jonkinlaisen vajaamielisyyskirjon alueelle. Ei kai sentään itse tasavallan
presidentti?
Kansiotsikossa ei puhuttu presidentistä
mitään ja lukija saattoi vielä lohduttaa itseään sillä, että ehkäpä siinä vain
käsitellään jotakin kylähullua, jolla vain sattuu olemaan sama nimi kuin
tasavallan presidentillä ja yritetään taas kerran myydä olematonta sensaatiota
vilpillisellä mielellä.
Tasavallan presidentin tittelin pois
jättäminen kannesta on varmasti harkittu teko ja sillä on yritetty asettaa tämä
toiseen rooliin: asiantuntijaksi toisten joukossa, ehkä sentään sisäpiirin tietoja
omaavaksi.
Itse jutun otsikossa kuitenkin jo
käytetään ”presidentti”-muotoa, joka on vähemmän virallinen, mutta varmistaa,
kenestä on kysymys.
Toki
uusi otsikko ”Olemme nähdäksemme melko vahvoilla” panee asiat aivan eri
järjestykseen kuin kansi antaa ymmärtää. Ei siinä enää olla sotaa jotakin tahoa
(milloin, ketä vastaan, miksi?) ”voittamassa”, vaan ilmeisesti puhutaan
mahdollisuuksista jotenkin selviytyä. Silti toistetaan taas itsepintaisesti: ”Näin
Suomi voittaisi sodan, jos sellainen syttyisi”.
Itse jutun sisältö sitten viittaa pommisuojiin,
huoltovarmuuskeskukseen ja ”perustuslaillisiin siviilitoimintoihin(?)” sekä
galluppien ilmoittamaan maanpuolustustahtoon.
Näistä defensiivisistä asioista ”sodan voittamiseen”
on sentään vielä tähtitieteellinen matka. Sellaiset asiat kuuluvat aivan eri
kategoriaan. Sotia on voitettu vain hyökkäämällä.
Mikäli Suomi kuitenkin joutuisi aseellisen
hyökkäyksen kohteeksi, sen voisi katsoa ainakin yrittävän sinnitellä ja säästää
elintärkeitä kohteitaan mahdollisuuksien mukaan.
Mitä nuo mahdollisuudet oikeastaan
olisivat, on tietenkin spekulatiivista. Vaurioilta ei voitaisi välttyä sillä
perusteella, että sellaiseen on varauduttu. Voitaisiinko keskeisen infran
tuhoamista ihan oikeasti jotenkin estää ja missä määrin, ei tule esille.
Koska tällainen uutisointi, joka on
tietenkin lehden vastuulla, antaa koko maastamme ja sen valtiopäämiehestä
harhaisen kuvan öykkärimäisenä idioottina, joka kehuskelee pistävänsä
suurvaltoja turpaan, jos sille päälle sattuu, on tasavallan presidentin kanslian
syytä ehdottomasti puuttua asiaan ja vaatia lehdeltä oikaisua ja anteeksipyyntöä.
Jos
asia jää tähän, sitä voidaan pitää haastavana herjauksena suurvallalle maamme korkeimmalta
taholta.
Asiasta vastuussa oleva toimittaja o
ennenkin kunnostautunut vilpillisellä mielellä tehdyissä jutuissa, esimerkiksi
Halla-ahon niin sanotussa elämäkerrassa, mutta siinä käsiteltiin sentään vain
yhtä poliitikkoa, tosin protokollan mukaan nykyään valtakunnan kakkosmiestä.
Kun Tasavallan presidentin suuhun ruvetaan
panemaan mitä tahansa törkyä, on kyseessä valtiollisen tason asia, joka on asian
vaatimalla vakavuudella hoidettava ja vieläpä nopeasti, ettei väärinkäsityksiä
pääsen syntymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.