lauantai 1. marraskuuta 2014

Mysteerin muistamisen päivänä



Elävät kuolleet ja mysteerin olemus

”Antakaa kuolleiden haudata kuolleensa!” Näin sanoi kerran muuan merkittävä henkilö, jota meilläkin on sanottu Mestariksi, mitä nykyään harvemmin kuulee.
Muistan lapsuudesta, kuinka muuan hienoisessa hutikassa ollut mieshenkilö toisteli tuota Matteuksen evankeliumin kohtaa ja ilmoitti sitä suuresti ihmettelevänsä.
En halua viedä lukijalta oivalluksen iloa, joka tässä tapauksessa saattaa olla pienikin. Tarinahan jatkuu: ”Mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa!” Vastakkain siis olivat maailman lapset ja ne, jotka olivat eläviä.
Yrjö Kallinen, joka taisi kirjaansa aika lailla kopsata Alan Wattsin viisauksia, antoi sille nimen ”Elämmekö unessa?” Vastaus tietenkin oli, että näinhän se on tapana. Emme ymmärrä emmekä halua ymmärtää todellisuuden koko traagista ja koomista mystisyyttä, kunhan olla jollotamme. Arki vaatii sitä ja pyhästähän on nyt myös tullut arkea.
Nietzsche arveli aikoinaan, että tulevaisuuden korkeammat ihmiset ovat jatkuvasti sellaisessa ylevässä mielentilassa, jonka me, alhaiset olennot, voimme vain joskus saavuttaa juhlallisen ylentymisen hetkinä, eikä niitä ole paljon. Pyhyyttä kai siinä sivuttiin, arvaan, minä maan matonen.
Toivotaan, että yli-ihmisellä, sikäli kuin hän tulee, on kykyjä, jotka nimenomaan tekevät hänen olemassaolostaan syvän. Suorituskykyä on meilläkin jo enemmän kuin kykenemme järkevästi käyttämään. Itse asiassa nykyihminen alkaa olla groteski kuin bodari: tarkoitukseton vuori lihasmassaa, joka typerästi peilaa omaa rumuuttaan.
Mutta tänään, kun sattuu olemaan vainajien päivä, tulevat mieleen myös elävät kuolleet, ei välttämättä samat, joita lapsenmielinen nuoriso esittää zombieleikeissään, vaan me itse sikäli kuin emme avaa silmiämme todellisuudelle, mikä ei ole itsestään selvää ja tuskin edes helppoa.
Uskonnon funktiona on ollut avata silmiä todellisuuden mysteereille. Syntymä, kuolema ja avioliitto ovat merkkipaaluja vaelluksellamme kohdusta hautaan, usein tuhannen kapakan kautta, toki. Ne ovat jylhiä asioita, joiden pyhyys eli sakramentaalisuus tarvitsevat oikeat ja osuvat sanat ja rituaalit tullakseen avatuiksi. Niitäkin on mahdollista olla syvästi kokematta ja askarrella sen sijaan epäolennaisessa, kahvitarjoilun, pukeutumisen ja aikabudjetin parissa. Uskonto sellaisenaan on epäkiinnostava asia. Onkohan sillä enää muuta kuin maagisen koristeen rooli edes näissä eksistentiaalisissa tapahtumissa?
Seurakuntavaalien tunnus on nyt äärimmäisen lattea: ”Usko hyvän tekemiseen!”. Eihän se ole mikään uskon asia, eikä siinä mitään uskontoa tarvita. Miksi sitten nostetaan tapetille moinen typeryys?
Kai kysymys on siitä, että uskonnolliset tunnukset kuulostaisivat noloilta ja jopa absurdeilta. Mitäpä jos saarnattaisiin synnistä, helvetistä ja saatanasta? Nythän osa kirkon jäseniä jo kuuluttaa syvää loukkaantumistaan jo siitä, että avioliiton sakramenttia ei suostuta tasapuolisesti myöntämään kaikille niille, jotka sitä sattuvat haluamaan. Onhan tällainen uskonto sekä suvaitsematon että epädemokraattinen.  Sitä paitsi uskonnon perusasioiden saarnaamisen esteisiin taitaa kuulua, etteivät saarnaajatkaan niihin itse usko. Ja onhan se moraalitonta valehdella julkisesti.
Olemme aivan ilmeisesti samassa tilanteessa kuin Rooman valtakunta kristinuskon alkaessa levitä. Väkevä uusi mysteeri, joka sanomaltaan oli ilmeisen absurdi, vaati ihmiseltä tolkuttomuuksia: koko hänen elämänsä. Ne, jotka huolehtivat tämän maailman rituaaleista, saivat jäädä omaan arvoonsa. Aikamiehet olivat velvollisia jättämään kaiken ja saarnaamaan uutta lojaliteettia, jonka rinnalla kotijumalat ja caesar divus olivat pelkästään naurettavia ja jopa vihattavia idoleita.
Uskonto on yhä absurdia, mutta ei se ketään puhuttele, ellei sillä ole riittävän röyhkeää henkeä ja itseluottamusta. Miten virkistävää olisikaan kuulla kunnon jyrisevä saarna saatanasta tai vaikkapa kansallisemmin Perkeleestä ja hänen valtakunnastaan ja kaikenmaailman idoleista hänen agentteinaan. Sellaista voisin mennä kuuntelemaan ilman myötähäpeää. Kirkkoherra jyräyttäisi saarnastuolista sellaiset madonluvut, että naispuoliset kuuntelijat itkeä tyrskisivät ja miestenkin parta järähtelisi. Mutta sitten prelaatti tarjoaisi ihmeellisen toivon ja kalliin hunajanpisaran, jonka saaminen olisi ihmeen ja armon asia ja ymmärtäminen mysteeri.
Mutta tämä ei onnistu enää. Ei kukaan ota vakavasti pelastuksen tarvetta niin kauan kuin kaupoissa riittää tavaraa ja terveydenhuolto pelaa. Ahdasmielinen pappi, joka yrittää löpistä synnistä, ei saa armoa tuomiokapitulissa ja karkottaa pian loputkin harvat kuulijansa. Syntiä ei nyt kerta kaikkiaan enää ole. Muslimeilla ehkä on, mutta se on heidän häpeänsä. Sillä heillä on häpeä.
Entä maailman luominen? Joskus sanottiin, että se on yhtä normaali ja luonnollinen asia kuin hillomunkin paistaminen. Tosin jälkimmäisessä saattaa jäädä askarruttamaan, miten ihmeessä hillo on saatu sen sisälle. Syksy Räsänen, kaikessa suuressa asiantuntevuudessaan, kertoi hiljattain maamme suurimman lehden lukijoille, miten maailma luotiin. Lientä siinä oli ja kiehumista ja tuolla tavalla. Ihmisjärki, Syksyn järki, oli asian näin ymmärtänyt. Loistavaa!
Mutta, kuten Wittgenstein joskus sanoi, Nicht wie die Welt ist, ist das Mystische, sondern dass sie ist. Siin kysymyksessä ei ajatusten Tonavalla ja Rodinin hahmottelemalla aivobodarilla ole mitään jakoa, käyttääkseni tällaista modernia ilmausta, joka uskoakseni sopii aikaamme.
Tänään niitä kuolleita pitäisi taas muistaa.

10 kommenttia:

  1. Carl Sagan lausui (vapaasti kääntäen);

    "Kukapa ei voisi olla ymmärtämättä tai tuntematta myötätuntoa, jos myytti tai rituaali auttaa taivaltamaan loputtomalta tuntuvan yön halki."

    Numeeninen kokemus ei välttämättä tarvitse järjestäytyneen uskonnon kehystä. William Blake runoili:

    "To see a world in a grain of sand
    And a heaven in a wild flower,
    Hold infinity in the palm of your hand,
    And eternity in an hour."

    VastaaPoista
  2. Tiede paljastaa hiljaleen olevaisen ja teoriat olemattomuuden mysteerit, jotka avautuvat hiljaleen myös olevaiseksi. Ymmärryksen sumuverho mielissämme on yhteiselollemme vaarallinen, kun sen alla oleville massoille ruokitaan pelkkiä tulevaisuuden kauhukuvia tieteen saavutuksista. Taantumus iskee melemme valtiaaksi liian pelottavien uhkakuvien ruokkimisella. 20-80 on maailman kaikkeutta kuvaava pyhäluku viidennes maailmankaikkeudestamme on olevaistaainetta ja loput näkymätöntä,pimeää energiaa jota voi kutsua allahiksi tai jumalaksi. Säijeteoria avaa eteemme ymmärtimsen mahdollisuuksia luovuuden suurista sammioista, joka löytyy tuolta olemattomuuden universumista, jolloin olemme vain parhaimmilaan pyhän tai pahan hegen välikappaleita. Kallinen oli itselleni suuri ymmärryksen avaaja,kun nuorena poikana katselin hänen ja Hilkka Pietilän keskustelua.

    VastaaPoista
  3. Mitä pidemmälle tiede edistyy ja valistus etenee, sitä vähemmän osaamme maailmaa selittä. Newtonin aikaan tiedettiin ja tunnettiin kakki - koko fysiikka. Nyt osaamme selittää (luulemme osaavamme) noin neljänneksen maailmankaikkeudesta - loput on "pimeää ainetta ja energiaa" - peiteilmaisu sille, mitä emme osaa selittää ja mistä emme mitään tiedä.

    Kun löydämme Higgsin bosonin, se tuo eteemme enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

    Epäilen, että jossakin joku pitkäpartainen ukko kusettaa meitä. Ja nauraa partaansa.

    VastaaPoista
  4. Niin, kyllä salaisuudet ovat yhtä salaisia kuin aina ennenkin tai siis enemmän. Omituistahan tässä on, ettei nähdä mysteerejä edes olevan olemassa. Tämähän ei ole tiedon, vaan asenteen asia ja mitä tyhmempi ihminen, sitä sokeampi muulle kuin omalle viisaudelleen. Muutos on ollut tavattoman nopea.

    VastaaPoista
  5. Niin se on, että meidän ev.lut ainakin Helsingin seudulla häpeää omaa hurjaa perussanomaansa Jeesuksesta, ylösnousemuksesta ja Jumalan valtakunnasta ja tuomiosta ja kätkee em. tämän päivän tarpeiden täyttämisten ja "inhimillisyyden" yleishumanistisen sanoman taakse. Tai ei edes taakse, vaan alle, miltei kokonaan pois silmistä ja korvista. Papitkin ovat kaiketi monet nykyään wanna-be kansalaisaktivisteja, eivät niinkään viestinvälittäjiä toisesta maailmasta.

    Ev.lutimme (puolue)ohjelma muistuttaakin nykyään melkein 1:1 vasemmistoliiton ja vihreiden oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuuus, monikulttuurisuus-kulttia. Uskonto on tosiaan trivialisoinut ja banalisoinut itsensä. Eräs suomalainen menneen ajan kirkon teologi sanoi, että kirkko on täällä koska täällä kuollaan. Onko se unohtunut.? Eräs kirjoitti vielä vähäön aikaa sitten että kirkon tehtävä on kaataa Jeesuksen verta ihmisten kurkkuihin. Aika rajua verrattuna seurakuntavaaleihin jargoniin. (Tosin omasta ed. ehtoollisestakin on järkyttävän kauan).

    Itse käyn lukemassa stydimpää opetusta esim. Patmoksen kotisivuilla jossa yksi aikamme merkittävistä aikalaiskriitikoista, Juha Ahvio, kirjoittaa merkittäviä blogeja sekä uskonnosta että siitä kulttuurivallankumouksesta. jonka keskellä elämme, haluamme tai emme.

    jope

    VastaaPoista
  6. Veden virtaamisen fysiikasta koskessa ja kalojen uiskentelehtimisesta tiedettiin ihan kyllin lohipatoja rakennettaessa. Minullekin kerkesi tulla jalkapohjatuntumaa ja kokovartalomotoriikka elämystä, ei sentään hermo/aivosysteeminsä puolesta neroluokaisen Matti Nykäsen taituruuksia hipovaan brinjanssiin saakka.

    Kuten näkyy en lipsahtanut koskeen -olin liian arka ja takarivin taavi jo tuolloin, kai älä eisaa vapaakasvatuksen mallieksemplaari kouluviraston demaritietäjien iloksi tai ehkä ilkkeeksi.

    Ruuassa pysyäkseni kerron Hakaniemen hallista. Siinä kojussa josta ammennetaan tynnöristä puolukkasurvosta talven taas koittaessa ja maukkaita virolaisia suolakurkkuja, oli vitriiniin teipattuna Syksy Räsäsen kolumni talouspolitiikan oudosta perustumisesta vääriksi tunnettuihin teorioihin. Minä avasin kiittävää keskustelua kojumyyjän, kai torikauppiaan pojanpojan tai vastaavasti eläväisen herran kanssa. Hän sen oli leikannut talteen ja piti esillä vielä lehtileikkeen repalehtuessa. Harva tiedemies saa yhtä kiitollista yleisöä.

    Olen lukenut muutakin. Perheessäni on syväkasvatettuja naisia joten SK osuu joskus välttelystäni huolimatta silmiin. Nytkin vahinko pääsi käymään. Ajattelevaa ihmistä puhutti kai kiitetty Hoblan ja Svenska Dagbladetin Anna-Lena Laurén. Putinin eliitin prinsseistä oli puhe. Kuinka Länsi ilkeääkään ottaa vastaan venäläisiltä veronmaksajilta varastettuja rahoja ? huudahtaa Lauren viitaten prinssien lännessä asumisiin, sisäoppilaitoksiin ja yliopistokouluttautumisiin.

    Voi itku. Omiansahan siellä Harvardissa ja Nykki Columbiassa nauttivat. Yliopistosäätiöt tulivat sijoittajiksi punakenraalipojanpoikien ja Puolueeen alueorganisaatioissa perintönä kulkevien statusasemaisten henkilöiden rinnalle ja raaka-aineiden länsivirran swppaamisessa dollarivirroiksi. Meni niitä Nesteenkin kautta ja Kaukomarkkinat Oy:n.

    Mutta kuka alotti ? Ei oikestaan kuulu minulle mutta muun päänvaivan puutteessa olen tullut tietämään että DDR. Asiasta muistuttaa eurokriisin sitkeä pitkittäjä ja syventäjä kiirastuliuskova kristillisdemokraatti Wolfgang Schäuble. Mies joka ammuttiin pyörätuoli-istujaksi jonkun "baadermeinhof-redarmy" kivekäsryhmän toimesta. -Oli komeata kulkea Roomassa terroristien voimainpäivinä, oli konekiväärimiestä jokakulmassa ja kiitäviä autosaattueita paineli yhtenään katukuiluissa, pyssyjen piiput katuvierien kulkijoita hipoen.

    Tätä itäeurooppa hallitusten aktivistivaihetta kai seurasi Wall Street Reagan Washington vastaveto. Kyllä raha houkuttaa ja velka hukuttaa. Kun sitten vielä Paavista taivaisiin ojentuvat papit Puolassa ja diplomaattinero Lech Walessa laivatelakalla paljastivat rintansa (jälkimmäinen nahkaansa seuraavaankin koitokseen varjellen), koittikin Berliinin muurin repiminen jota Ronald Reagan oli juuri paikalla käynyt ehdottamassa.
    jatk.

    VastaaPoista
  7. jatk.
    Hän ajatteli hakkumieheksi kaveriaan Reykjavikin kävelyiltä eli Gorbaa, mutta kyllä kaupunkilaiset itsekin saivat aloitteen ottaa kuten Wild lännenkin valloituksista Reagan oikein hyvin tiesi. Oliko John Waynen kanssa keritty Valkoisessa Talossakin asiaa pohtia. Melkein kaikkeahan siellä kerittiin kun pasmat olivat jo muuttaessa selvät.

    Yksi mainio oli kun G 7 lähestyi. Muistio oli ajoissa ja paksuna työpöydällä. Ilalla koskemattomana. Se oheni päivä päivältä summetin lähestyessä. Pysyi avaamattomana. Huomenna on sitten G 7, ottaisiko presidentti illaksi silmätäkseen tämän agendan ja meidän kantojamme ? Kiitoksia toki ja Reagan paineli yläkertaan. Aamulla hän väisteli että oli iltaohjelmaa. Katselimme Nancyn kanssa Sound of Musicin.

    Sanon vielä Reaganin autobiografiasta. Se on täynnä mies/nuorukaiskohtaisia mokia. Todellinen luuserin vuodatus. Sama itseänsä vähättelevä henki kannustaa lukijaa vaivaamaan älyänsä ja näkemään itsensä aikansa ja elämänsä kysymysten tasalla, on äskenissä tulleissa Obaman valtiovarainministerin Timothy Geithnerin paksussa asiainkulun kronikassa. Ja yliveto ainakin minun makuuni on Bush Jr. viimeisen valtiovarainministerin Cristian Science uskovan ja Goldman Sachs ex-toimitusjohtajan Hank Paulsonin muistelmat. Pirulauta kun pahimmassa vaiheessa turvauduin unipilleriin, vedin loput kyllä pöntöstä alas.

    Että noin sitä maailmaa tehdään. Ja globaali aika eli amerikan aika näytetään kaupunkien tornikelloistakin kuten yllä avaamistani kirjoista.
    Mitä tuohon Schäubleen ja eurokriisiin tulee, niin asian juuret kristillis-kreikkalaisessa painiperinteessä tuodaan lyhyesti mutta tajunnan räjäyttävästi mieltemme pintaan New York Review of Booksin tuoreessa numerossa 9.10. by Benjamin M. Friedman Pathology of Europe´s Debt. NRB:tä ei enää saa tiimaristuvasta Akateemisesta.Netistä kyllä.

    Rakentava jotta olisin, niin kerron Juha Siltasen/Lauri Maijalan ynnä näyttelijäin, valomestari yhtenä häikäisevimmistä, nerotyöstä Vallankumous KOMissa. Se näyttää roskaväen uhrautumiskyvyn kuilunpartaalla,argumenttien selvyyden, hyvänvaltakunnan toteuttamishalukkuuden tässä ja nyt. Meistä koulukkaista vauhdilla ohipyyhältävän asiainymmärtäjäsi itsensä lukeneen, perineen, ja kokeentuneen Jean Boldtin intellektuaalis-eettiset täsmäiskut kajahtavat kuin haloniskut. Suuremmoinen taideteos kaikkien parantua. Menen vielä kolmannenkin kerran.

    Miten Juha Siltanen näkeekin lähteidensä läpi totuuden. Kuinka taiteilijaperheiden nuoret näyttelijät ovat varjeltuneet omantunnonarkoina pelastusiltojen näytöksiin. Ihme ja kumma kuinka kyynistynyt Pekka Valkeajärvi lataa voimalauseita. Miten sydänalaa kouraisevasti Pirkko Hämäläinen parahtaa rukouksen osuisipa vallankumoushetkien autuutta aina vain toistuvasti.

    Kuinka tietä Kapteenikatua ylös kotiin tai junalle tekeekään siedättävämmäksi Cristian Sibeliuksen tiedemieskovuuden särö laulaa Finlandia ja sitten morkkis innostumisestaan. Tai kun hyväksi lopuksi selviää ettei se Boldt ollut sinunkauppoja eläissään tehnyt sen Fiinan kanssa. Siksikö kun oli hovioikeuden auskultantti vaiko siksi että vaati itselle ja soi toisille integriteettin suojakehän. Nyt olemme sinuja -emme minuja. Maailman viheliäistyessä viihteeksi ajankuluksi, syntyy sittenkin akanvirtaisesti suvantoja joissa tunnistaa kauniimmankaipuunsa -rumassa taiteessa tavallisimmin. Paratiisillinen Vallankumous on sitäkin oudompi, ei-rujona vaan lujana hyvyyden olemassaolosta vakuuttuneena näyttönä profeettain ja martyyrien, roskaväen taivastiestä Pudotuksineen. Kuoppaan lankeamisesta kierrähdetään ylösnousemisen jalansijoille.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. "Nythän osa kirkon jäseniä jo kuuluttaa syvää loukkaantumistaan jo siitä, että avioliiton sakramenttia ei suostuta tasapuolisesti myöntämään kaikille niille, jotka sitä sattuvat haluamaan. Onhan tällainen uskonto sekä suvaitsematon että epädemokraattinen."

    Näin on. Onhan se ihme ja monen keski-ikäisen miehen järkytys suuri kun aikaisemmin unohdetut ja näkymättöminä pidetyt nyt oikeuksiaan haluavat. Että tippuuko se taivas niskaan jos sekä eriparillisille että saman kätisille olisi sama avioliitto? Kirkon sakramentti voi sitten olla ihan mikä vain, vaikka vain vaihtolämpöisille varattu, mutta ilman sen suurempaa yhteiskunnan yleisrahoitusta.

    En edelleenkään voi olla ihmettelemättä miten näin yksinkertainen asia saa näin paljon tekstiä aikaan ja usein samalla suulla todetaan sen olevan niin kovin vähäpätöinen. Vähäpätöiseksi asiaksi kummasti vastustusta nostattaa. Venäjällä on erikseen nimetty homopropaganda kielletyksi asiaksi ja näin homona voisin todeta, että voin edelleen hyvin yli 40-vuotisesta suomalaisesta heteropropagandasta huilimatta. Kirkon olen jo aikoja sitten jättänyt, entinen kirkkokuorolainen. Ja Vihavaisen entinen oppilas. Kiitos vain hyvistä luennoista silloin joskus mm. stalinismista, nyt on tainnut ikä vain tulla jäseniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutkiskella asiaa myös konservatiivisesta näkökulmasta. Avioliittojuttu sinänsä on pieni, kuten suu toteaa. Mutta jos ajattelee hieman konservatiivisesti, huomaa, mitä voi seurata. Venäjällä on luultavasti päädytty juuri tähän.

      Mitä seuraa homoliiton rinnastamisesta perinteiseen avioliittoon?
      - Lisää työtä lainsäätäjälle: adoptio-oikeusongelma, keinohedelmöitysongelma, kohdunvuokrausongelma, pappien vakaumusongelma, lääkäreiden vakaumusongelma, neuvolaresurssiongelma, armeijaanvärväysongelma, avio- ja avoero-ongelma, homoseksuaalisuuden kieltävien uskontojen ja ideologioiden ongelma, suhteet homoseksuaalisuuden kieltäviin maihin -ongelma.

      Kun kerrotaan nämä vielä transseksuaaleille, metroseksuaaleille, sukupuoltaan vaihtaneille ynnä muille saadaan kasa työtä, jota kukaan keski-ikäinen heteromies ei ehdi eikä viitsi tehdä; kaikkein vähiten hän haluaa maksaa siitä koituvat kustannukset. Huomaammehan seksuaalisesti poikkeavien suhteellisen minimaalisen osuuden joukostamme.

      Poista
  9. Kiitoksia! Ikä vaikuttaa ilman muuta. Nuorempana säästyi taistolaisuudelta, kun kannatin anarkismia, mutta ei sekään enää vakuuta. Voi se hyvinkin olla, etteä esim. homoseksualismin suvaitseminen on lainomainen kehityskulku, kun yhteiskunta saavuttaa tietyn sosioekonomisen asteen. Näinhän WVS:n piirissä oletetaan. Mutta toisaalta nimenomaan uskontoina ortodoksinen uskonto ja juutalaisuus kuten myös islam tuntuvat toimivan paljon paremmin kuin protestantismi, etenkin luterilaisuus, jossa on sisäänrakennettuna yksilön oikeus ajatella itse. Koskee varmaan myös sukupuoliasioita. Siinä käy ennen pitkää niin, että Jumala kannetaan tarpeettomana takaovesta kaatopaikalle. En minäkään jää hirveästi kaipaamaan, mutta silloin koko uskontokin voidaan yhtä hyvin korvata jollakin muulla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.