Akateeminen kirjakauppa

Turvaammeko siis Akateemiseen kirjakauppaan?

Mannerheim suhtautui ennen sotia skeptisesti niihin puheisiin, joiden mukaan Suomen olisi edelleenkin turvattava ennen muuta kulttuuriin säilyttääkseen olemassaolonsa maailman myrskyissä.

”Jaha, tarkoitatte siis Akateemista kirjakauppaa”? oli marskin paljon puhuva sivallus. Akateeminen edusti maailmankulttuuria ja myös ruotsinkielistä kulttuuria. Ei sen suomenkielisessäkään osastossa liene vikaa ollut siihenkään aikaan.

Lisäksi oli toki olemassa Suomalainen kirjakauppa, ”kirjojen valtakunta”, jonka anti ei tietysti myöskään rajoittunut vain suomenkieliseen kirjallisuuteen. Eihän sivistyskään rajoittunut yhteen tai kahteen kieleen. Sen vuoksi oletettiinkin, että jokaisen maisterin on kotimaisten kielten ohella osattava ainakin kunnolla lukea kahta vierasta kieltä ja lisäksi latinaa, mikäli hän oli humanisti.

Normaaliälyinen latinisti oppi myös helposti ymmärtämään ainakin luettua ranskaa, italiaa ja espanjaa, joten sivistyneen ihmisen voitiin Suomessa olettaa osaavan keskimäärin vähintäänkin neljää, mutta ainakin jollakin tavoin viittä - kuutta kieltä. Yhdellä kielellä ei kukaan edes kuvitellut maailman kulttuurin kohtuullista omaksumista mahdolliseksi.

Niinpä vanha Akateeminen todella oli varsin merkittävä kulttuuritekijä. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta mielestäni Akateemisen tarjonta oli puoli vuosisataa sitten olennaisesti nykyistä monipuolisempaa ja sama koski myös Suomalaista kirjakauppaa.

Suomalaisen riisuminen sivistyksestä näyttää tapahtuneen jo joitakin vuosia sitten. Ensimmäisiin uhreihin kuului lehtiosasto. Se oli kerran kotimaisten lehtien kannalta aika täydellinen ja ulkomaisiakin sai yllättävän paljon ja monella kielellä. Nyt en ole sinne viitsinyt enää vuosiin vilkaistakaan.

Samanlainen kohtalo näyttää koituvan Akateemisen lehtiosaston osaksi. Tämä on sitäkin valitettavampaa, kun tuo osasto itse asiassa vasta aivan äsken alkoi osoittaa todellisia kulttuuri-instituution merkkejä. Vielä 1980-luvulla sieltä puuttuivat lähes kokonaan ulkomaiset kulttuurilehdet, joita ei siis käytännössä saanut koko maassa muuten kuin kotiinsa tilaamalla.

Totta on, että noita lehtiä löytää nykyään myös internetistä, mikä yleisen kulttuurivihamielisyyden ja anti-intellektualismin ohella näyttää aiheuttaneen sen, ettei niitä enää löydä edes yliopiston kirjastosta eikä opettajien kahvilasta saati laitosten opettajienhuoneista.

Ehkä tätä voi pitää vaatimattomana kehityksen oireena ja vain pienenä kiusana? En ole asiasta varma. Akateemisen uusi järjestys, joka tosin tänään näytti taas olevan muutoksen kourissa, näyttää merkitsevän sitä, että kirjaa pidetään vain ja ainoastaan rahassa mitattavana hyödykkeenä ja pyritään huolehtimaan siitä, että vain uusimmat kappaleet löytyvät hyllyistä ja lähtevät sieltä nopeasti antaakseen tilaa seuraaville. Hyödykkeiden taukoamattoman virran ja sitä vastaavan kassavirran pitää olla mahdollisimman nopeassa liikkeessä!

Sen sijaan, että kaupasta löytyisi vaikkapa noita mainioita eri kustantajien klassikkoteosten kirjastoja eri kielillä, hyllyt näyttävät täyttyvän pulp-dekkareista ja erilaisista kokkikirjoista täydennettynä seksioppailla, lifestylehumpuukilla ja vastaavalla.

Mikäli joku onneton nykyään menee nimen harhauttamana Akateemiseen kirjakauppaan etsimään vaikkapa jotakin uutta väitöskirjaa, hän huomaa pian tulleensa aivan väärään taloon. Turhaapa taitaa olla myöskään mistään Suomen kirjakaupasta etsiä vanhoja suomalaisia klassikoita muutamaa nimikettä lukuun ottamatta.

Nythän kirjastotkin jo poistavat niitä maanisella vimmalla. Lieneekö tarkoituksena sivistää kansaamme vanhan painolastin sijaan uusimmilla bestsellereillä? Mitä kirjastot oikeastaan tavoittelevat matkimalla kirjakauppoja tässä kulttuurivihamielisyydessä?

Entä missä ovat Akateemisen vieraskieliset osastot? Enkö ehkä vain huomannut niitä? Viime vuosina ne todella ovat kutistuneet sellaisiksi, ettei niitä hevin huomaa. Venäläinen osasto, joka vielä takavuosina oli talon ylpeys ja jonne kaikki ulkomaille päässeet venäläiset ehdottomasti menivät, on hävinnyt kokonaan. Samaan aikaan venäjänkielisten määrä maassamme on räjähtänyt.

Muuten, kannattaisikohan nyt panostaa kiinan- ja arabiankielisiin osastoihin ja yrittää hankkia niihin parhaat tamizdatin tuotteet? On sitä paitsi erittäin omituista, että käytännössä koko venäjänkielisten kirjojen kauppa Suomessa on jätetty yhden kirjakaupan huoleksi. Sitä, mikä merkitys tällaisella voisi olla, kannattaa ehkä miettiä.

Mutta kirjakauppiaita kiinnostaa nykyään vain raha. Se yksi euro, joka saadaan kirjoista, on täsmälleen samanarvoinen kuin se, joka saadaan vaikkapa viemäröintitöistä tai lokapalvelusta, jotka sitä paitsi kuuluvat sivilisaatiomme keskeisiin palveluihin. Pecunia non olet.

Tämä näyttää olevan nyt niin kirjakauppojen kuin kustantajien filosofia. Tilanne on selvästi muuttunut siitä, mitä se oli ennen sotia, jolloin kulttuuritietoiset kustantajat toimivat mesenaatteina ja näyttivät harjoittavan liiketaloudellisesti kannattavaa toimintaa vain siksi, että voisivat sen turvin tukea todella arvokasta kulttuuria.

Ehkäpä ei kannata sormella osoitella mitään tahoa erityisesti. Kulttuuria halveksiva peruskatsomus on ajallemme niin ominainen, että siitä poikkeaminen vaatisi jo suoranaista sankaruutta. Nyt elämme bestsellerien aikaa, jolloin sata tuhatta Sofi Oksasta monin verroin korvaa sata tuhannen kappaleen levikkiin yltävää kirjaa.

Kun Mannerheim viittasi Akateemiseen kirjakauppaan, hän tuskin tarkoitti, ettei kulttuurissa olisi mitään puolustettavaa, siihen aikaan se olisi ollut skandaali. Koska Mannerheim oli vastuussa nimenomaan sotilaallisesta puolustusvalmiudesta, hänellä oli syytä korostaa sitä, ettei kulttuuri voinut sitä korvata, vaan aseitakin tarvittiin.

Pelkään pahoin, että nykyisessä kulttuurivihamielisyydessä kyse on kuitenkin perimmältään siitä, ettei itse kulttuurissa nähdä mitään arvokasta sinänsä. Vai mitä olisi sanottava siitä, että maamme suurin lehti jättää huomiotta keskeiset kansakunnan kohtaloa ja kulttuuria luotaavat teokset ja keskittyy sen sijaan setvimään keskenkasvuisten tietokonepelejä ja konemusiikkia?