tiistai 29. maaliskuuta 2016

Akateeminen kirjakauppa



Turvaammeko siis Akateemiseen kirjakauppaan?

Mannerheim suhtautui ennen sotia skeptisesti niihin puheisiin, joiden mukaan Suomen olisi edelleenkin turvattava ennen muuta kulttuuriin säilyttääkseen olemassaolonsa maailman myrskyissä.
”Jaha, tarkoitatte siis Akateemista kirjakauppaa”? oli marskin paljon puhuva sivallus. Akateeminen edusti maailmankulttuuria ja myös ruotsinkielistä kulttuuria. Ei sen suomenkielisessäkään osastossa liene vikaa ollut siihenkään aikaan.
Lisäksi oli toki olemassa Suomalainen kirjakauppa, ”kirjojen valtakunta”, jonka anti ei tietysti myöskään rajoittunut vain suomenkieliseen kirjallisuuteen. Eihän sivistyskään rajoittunut yhteen tai kahteen kieleen. Sen vuoksi oletettiinkin, että jokaisen maisterin on kotimaisten kielten ohella osattava ainakin kunnolla lukea kahta vierasta kieltä ja lisäksi latinaa, mikäli hän oli humanisti.
Normaaliälyinen latinisti oppi myös helposti ymmärtämään ainakin luettua ranskaa, italiaa ja espanjaa, joten sivistyneen ihmisen voitiin Suomessa olettaa osaavan keskimäärin vähintäänkin neljää, mutta ainakin jollakin tavoin viittä - kuutta kieltä. Yhdellä kielellä ei kukaan edes kuvitellut maailman kulttuurin kohtuullista omaksumista mahdolliseksi.
Niinpä vanha Akateeminen todella oli varsin merkittävä kulttuuritekijä. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta mielestäni Akateemisen tarjonta oli puoli vuosisataa sitten olennaisesti nykyistä monipuolisempaa ja sama koski myös Suomalaista kirjakauppaa.
Suomalaisen riisuminen sivistyksestä näyttää tapahtuneen jo joitakin vuosia sitten. Ensimmäisiin uhreihin kuului lehtiosasto. Se oli kerran kotimaisten lehtien kannalta aika täydellinen ja ulkomaisiakin sai yllättävän paljon ja monella kielellä. Nyt en ole sinne viitsinyt enää vuosiin vilkaistakaan.
Samanlainen kohtalo näyttää koituvan Akateemisen lehtiosaston osaksi. Tämä on sitäkin valitettavampaa, kun tuo osasto itse asiassa vasta aivan äsken alkoi osoittaa todellisia kulttuuri-instituution merkkejä. Vielä 1980-luvulla sieltä puuttuivat lähes kokonaan ulkomaiset kulttuurilehdet, joita ei siis käytännössä saanut koko maassa muuten kuin kotiinsa tilaamalla.
Totta on, että noita lehtiä löytää nykyään myös internetistä, mikä yleisen kulttuurivihamielisyyden ja anti-intellektualismin ohella näyttää aiheuttaneen sen, ettei niitä enää löydä edes yliopiston kirjastosta eikä opettajien kahvilasta saati laitosten opettajienhuoneista.
Ehkä tätä voi pitää vaatimattomana kehityksen oireena ja vain pienenä kiusana? En ole asiasta varma. Akateemisen uusi järjestys, joka tosin tänään näytti taas olevan muutoksen kourissa, näyttää merkitsevän sitä, että kirjaa pidetään vain ja ainoastaan rahassa mitattavana hyödykkeenä ja pyritään huolehtimaan siitä, että vain uusimmat kappaleet löytyvät hyllyistä ja lähtevät sieltä nopeasti antaakseen tilaa seuraaville. Hyödykkeiden taukoamattoman virran ja sitä vastaavan kassavirran pitää olla mahdollisimman nopeassa liikkeessä!
Sen sijaan, että kaupasta löytyisi vaikkapa noita mainioita eri kustantajien klassikkoteosten kirjastoja eri kielillä, hyllyt näyttävät täyttyvän pulp-dekkareista ja erilaisista kokkikirjoista täydennettynä seksioppailla, lifestylehumpuukilla ja vastaavalla.
Mikäli joku onneton nykyään menee nimen harhauttamana Akateemiseen kirjakauppaan etsimään vaikkapa jotakin uutta väitöskirjaa, hän huomaa pian tulleensa aivan väärään taloon. Turhaapa taitaa olla myöskään mistään Suomen kirjakaupasta etsiä vanhoja suomalaisia klassikoita muutamaa nimikettä lukuun ottamatta.
Nythän kirjastotkin jo poistavat niitä maanisella vimmalla. Lieneekö tarkoituksena sivistää kansaamme vanhan painolastin sijaan uusimmilla bestsellereillä? Mitä kirjastot oikeastaan tavoittelevat matkimalla kirjakauppoja tässä kulttuurivihamielisyydessä?
Entä missä ovat Akateemisen vieraskieliset osastot? Enkö ehkä vain huomannut niitä? Viime vuosina ne todella ovat kutistuneet sellaisiksi, ettei niitä hevin huomaa. Venäläinen osasto, joka vielä takavuosina oli talon ylpeys ja jonne kaikki ulkomaille päässeet venäläiset ehdottomasti menivät, on hävinnyt kokonaan. Samaan aikaan venäjänkielisten määrä maassamme on räjähtänyt.
Muuten, kannattaisikohan nyt panostaa kiinan- ja arabiankielisiin osastoihin ja yrittää hankkia niihin parhaat tamizdatin tuotteet? On sitä paitsi erittäin omituista, että käytännössä koko venäjänkielisten kirjojen kauppa Suomessa on jätetty yhden kirjakaupan huoleksi. Sitä, mikä merkitys tällaisella voisi olla, kannattaa ehkä miettiä.
Mutta kirjakauppiaita kiinnostaa nykyään vain raha. Se yksi euro, joka saadaan kirjoista, on täsmälleen samanarvoinen kuin se, joka saadaan vaikkapa viemäröintitöistä tai lokapalvelusta, jotka sitä paitsi kuuluvat sivilisaatiomme keskeisiin palveluihin. Pecunia non olet.
Tämä näyttää olevan nyt niin kirjakauppojen kuin kustantajien filosofia. Tilanne on selvästi muuttunut siitä, mitä se oli ennen sotia, jolloin kulttuuritietoiset kustantajat toimivat mesenaatteina ja näyttivät harjoittavan liiketaloudellisesti kannattavaa toimintaa vain siksi, että voisivat sen turvin tukea todella arvokasta kulttuuria.
Ehkäpä ei kannata sormella osoitella mitään tahoa erityisesti. Kulttuuria halveksiva peruskatsomus on ajallemme niin ominainen, että siitä poikkeaminen vaatisi jo suoranaista sankaruutta. Nyt elämme bestsellerien aikaa, jolloin sata tuhatta Sofi Oksasta monin verroin korvaa sata tuhannen kappaleen levikkiin yltävää kirjaa.
Kun Mannerheim viittasi Akateemiseen kirjakauppaan, hän tuskin tarkoitti, ettei kulttuurissa olisi mitään puolustettavaa, siihen aikaan se olisi ollut skandaali. Koska Mannerheim oli vastuussa nimenomaan sotilaallisesta puolustusvalmiudesta, hänellä oli syytä korostaa sitä, ettei kulttuuri voinut sitä korvata, vaan aseitakin tarvittiin.
Pelkään pahoin, että nykyisessä kulttuurivihamielisyydessä kyse on kuitenkin perimmältään siitä, ettei itse kulttuurissa nähdä mitään arvokasta sinänsä. Vai mitä olisi sanottava siitä, että maamme suurin lehti jättää huomiotta keskeiset kansakunnan kohtaloa ja kulttuuria luotaavat teokset ja keskittyy sen sijaan setvimään keskenkasvuisten tietokonepelejä ja konemusiikkia?

11 kommenttia:

  1. Nykyään ulkomaiset kirjat saa Amazonia tai. Suomenkieliset klassikot antikvaari.fi:sitä suoraan kotiovelle.

    VastaaPoista
  2. Onko Sipilän (kesk.) hallituksessa yhtään sivistynyttä ministeriä käsitteen perinteisessä merkityksessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei taida olla Erkki Tuomiojan sivistystä kenelläkään.Stubb ylivoimaisesti viimeisellä sijalla.

      Poista
  3. Yhteiskunnalliset ilmiöt kehittyvät yleensä ajan myötä. Näin on käynyt myös yritystoiminnassa. Jo muutama vuosikymmen takaperin tuotiin esiin ajatus siitä, että yrityksen tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Tämä kirjattiin periaatteena näkyviin myös lainsäädäntöön,jossa merkittävimmän yritysmuodon tehtäväksi todettiin tuottaa voittoa. Ajan myötä tämä on vaikuttanut yritystoiminnan reunaehtoihin ja samalla siihen, että se, minkälaisia palveluita ja tuotteita yritys tuottaa ei olekaan " merkittävää" vaan nimenomaan tuo voiton tuottaminen ja sen maksimointi. Yrityksen tulee lisätä omistajien omaisuuden arvoa. Näin ollen ei ole ihmekään, miten kuvaamallasi tavalla ovat vaihtuneet prioriteetit myös kustannusalan yrityksissä ja kirjakaupoissa. Mutta miksi kirjastoissa?
    Rahan maksimoinnin sijaan voisi yritysten tavoitteena olla optimoida palveluiden ja tuotteiden laatu ja määrä sekä luottaa siihen, että tämä yhdistelmä tuottaa riittävästi euroja kaikille osallistahoille.

    VastaaPoista
  4. Tapahtui joskus 90-luvun alkupuoliskolla. Taisi olla joku hyväntekeväisyyskampanja kummit tms., jolla oli talousepäselvyyksiä. Tunnettu radioääni taisi silloin tokaista, että mitään epäselvyyksiä ei olisi ja rahaa jäisi keräykseenkin, elleivät kaikki osallistuneet henkilöt ja yhtiöt olisi alkaneet vähentää "kuluja". "Kulut" olivat moneen kertaan suurempia kuin keräyksen tuotto. Tuo ajoittuu aikaan, jolloin Suomessa alettiin löysätä moraalia ja voitontavoittelu tuli tärkeimmäksi asiaksi. Vielä 80-luvulla auttamisen tahto oli aitoa.

    VastaaPoista
  5. Akateeminen, Stockmann, Nordea jne. ovat siirtyneet ruotsalaisten johtamiksi. Voitontavoittelu on tärkeintä, ei palvelu tai laatu. Eiköhän HSkin ole ruotsinkielisten säätiöiden rahoittama ja siis mielipiteiden kannattaja.

    Kuinka reagoida? Pankin vaihto on suunnitteilla. Stockmann myy muotia ja kosmetiikkaa, siis on löydettävä toinen tavaratalo, se ei ole halpakauppa Ohlson. Akateemisesta siirryn ehkä Suomalaiseen. En halua kantaa rahojani kauppaan, joka ei ole mistään muusta kiinnostunut.

    Stockmann sulkee myös Venäjän liikkeensä. Olisiko siihen poliittisiakin syitä? Ruotsalaiset eivät oikein siedä venäläisiä. Vai tekevätkö ruotsalaiset johtajat elopit?

    VastaaPoista
  6. Viime kesälomalla menin Akateemiseen ja etsin Kanavaa ja Suomen Kuvalehteä. En löytänyt ja kysyin kovin vierasoloiselta myyjältä niitä. Hän oli kovin hämmentynyt lähtiessään etsimään niitä. Tuli sitten takaisin ja sanoi, että taitavat kumpikin olla tällä kertaa loppuunmyyty. En löytänyt niitä Suomalaisestakaan. Niinpä arvelin, että olen liian muinaisjäänne Suomeen. Täällä Espanjassa en saa päivittäin muistutuksia jälkeenjääneisyydestäni ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  7. Erinomainen blogi. Kymmenenkin vuoden takainen Akateeminen olisi luultavasti bisneksenäkin parempi kuin nykyinen, jo turistien ja maahanmuuttajien ansiosta. Netti on kova kilpailija mutta tässä asiassa joku on antautunut ilman taistelua. -jussi n

    VastaaPoista
  8. Olisin kyllä enemmän huolissaan hesarista kuin akateemisesta. Sillä ei kyllä ole mitään kelvollista perustetta epä-älyllistymiselleen. Akateeminen ... no, aina se lienee ensisijaisesti voittoon pyrkinyt, ja stocka tyri pahasti takavuosina kun ei käsittänyt, miten kauppa tulee siirtymään nettiin, ja tuhlasi rahansa kiinteistösaneerauksiin, kun ne olisi pitänyt laittaa nettikaupan kehittämiseen. Akateeminen oli näistä strategisista virheistä syntynyt tappio, sanoisin, enkä usko että stockallakaan olisi ollut varaa pitää sitä entisen veroisena...

    Ymmärrän kyllä nostalgian, mutta ... no, en minäkään niitä englanninkielisiä akateemisia kirjoja akateemisesta ole pitkään aikaan ostanut, kun saa kaikki kätevästi tabletille suoraan netistä. Klassikoista useimmat saa ilmaiseksi täysin laillisesti. Kuka niistä haluaisi maksaa, ellei sitten ole paperikirjoihin mieltynyt arkistoija? Tänään voi kantaa kirjastoa taskussa tai salkussa. Akateemiset paperitkin saa ladattua, jos on yliopiston salasanat -- ja jos tietää konstit, myös ilman niitä. Me ollaan kirjojen ja lehtien suhteen kuin lapset karkkikaupassa tänään... Toivoisin kuitenkin, että ihmiset ymmärtäisivät, että uudesta tuotannosta pitää lukijan pääsääntöisesti maksaa (akateemisia papereita tämä sääntö tosin ei mielestäni koske, koska eihän niistä kirjoittajallekaan mitään makseta), jos mielii, että sitä edelleen tuotetaan. Blogit lienevät tässä kulttuurilehtien vaarallisin kilpailija.

    VastaaPoista
  9. Ikävämpi se hesain alennustila minustakin on. Eikä akatemminen ole nykyajan ainoa uhri, Kiepert Brliinissä tulee heti mieleen eikä Lontoon Vharing Cross Street ole enää entisensä.
    Mutta kyllä niitä kirjoja on tylsää lukea tabletilta.
    Uudenm sukuipolvet varmaan sen oppivat samoin kuin nettikaupan eivätkä mitään kaipaa, kun eivät muustakaan tiedä.
    Tottapuhuen olen itsekin pennoseni antanut jo kauan pikemmin Amazonille kuin Akateemiselle.
    Tässä sitä sitten ollaan, mutta ollaanhan sitä oltu kovemmissakin paikoissa ja eiköhän nyt liene kaikki paremmin kuin huomenna..

    VastaaPoista
  10. Itse olen ns. tietokonesukupolvea enkä lämpene lainkaan millekään tableteille. Artikkeleita nyt lukee netistä mutta pidempien tekstien kohdalla haluan fyysisen kirjan. Se tuntuu virallisemmalta, nettiin kun voi kuka tahansa laittaa mitä tahansa roskaa. Toki roskaa painetaankin mutta pidän kirjoista esineinä ja sitä ei mikään lukulaite pysty korvaamaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.