Päivän mietelause (pidennetty)
Yksinkertaiset
sielut pitävät ns. ”suomettumista” Moskovan aikaansaannoksena. Ikään kuin Suomi
olisi voittanut sodan ja ollut vapaa toimimaan länsivaltojen sillanpääasemana,
kuten olisi pitänyt, mutta sitten katala ja kaikkivoipa Kreml tuli ja solutti maan
johdon ja pelotteli ja viekoitteli sen liehakoimaan itseään.
Lähtökohta on
hyvin naiivi ja täydellisen väärä. Niin sanottu suomettuminen on suomalaisen
valtiotaidon lähes uskomaton saavutus, joka esti maatamme joutumasta
satelliitin asemaan ja luotsasi sen vapaille vesille, kunnes tyhmänsutkeat
oppipojat möivät sen EU:lle pilkkahintaan ja nyt ihmettelevät mitä oikein
tapahtui.
Ei kaikki
hienosti mennyt. Pelkästään Kekkonen oli suorastaan pirullisen hyvin Machiavellinsa
omaksunut mefisto, joka ei kavahtanut mitään konnuutta. Hänen lisäkseen
sameissa vesissä alkoi kalastella kokonainen opportunistien lauma ja tyhmimmät
julistivat liturgiaa ihan ilmaiseksi ja vakaumuksella. Tyylipisteissä saatoimme
joskus menettää sen, mitä reaalisessa politiikassa voitimme.
Mutta saavutus,
urotyö se oli ja hyvin imponoiva sellainen. Juuri tämä on se asia, joka kaipaa
selitystä, koska on vaikea käsittää. Lapselliset höpinät massamittaisesta lustraation tarpeesta voidaan palauttaa
kyvyttömyyteen ymmärtää historiamme perusasioita.
Eli toimia saa miten inhottavasti valehdellen (=suomettuminen) tahansa, jos lopputulos on parempi, kuin oletettu lopputulos rehellisyydestä?
VastaaPoistaKekkonen oli roisto, mutta hän oli meijän oma roisto, kuten ruukinmatruuna oli todennut jossain kirjotuksessaan ..
PoistaMutta kerropa oikeasti, jos nykyset poliitikot olis olleet silloin aikoinaan vallassa mtien suomelle olis käynyt tuollasen kivan pienen neuvostoliiton naapurina ?
En tiedä, mutta sääli on ensimmäinen tunne, joka hiipii mieleen. Olen pohjimmiltani hyvä ihminen.
PoistaKyllä vain, Larsvik. Politiikassa valehtelu on niin tavallista ja jokapäiväistä, että tuossa esimerkissä lopputulos ratkaisee.
PoistaAno: Olisimme varmaan Siperian perukoilla, ne ketkä suomalaisista olisivat vielä hengissä. Katainen, Soini, Sipilä, Stubb ja muut olisivat myyneet Suomen Neuvostoliitolle, ennenkuin rauhansopimuksen allekirjoitusten muste olisi ehtinyt kuivua.
Se on jännää, miten tällainen periaatteilu kukkii kaikilla politiikan hörhöalueilla. Kyllä rajat auki politiikan kannattijallakin on aatteet ja periaatteet puolellaan. Kaikki menee ehkä juuri niin päin helvettiä kuin vain saattaa, mutta hei, seurattiin jaloa periaatetta! Nk. maalaisjärjen näkökulmasta tähän tapaan päättelevä ihminen on nk. hölmöläinen. Jos on kaikessa muussa väärässä, moraalisella oikeassaolemisella ei ansaitse edes lohdutuspalkintoa.
PoistaEt tainnut ymmärtää mitään.
VastaaPoistaSpurius Postumius Albinus ja Risto Ryti allekirjoittivat molemmat aikanaan petollisen asiakirjan, mistä heidän isänmaansa ovat heitä ylistäneet.
Quod licet Iovi noon licet bovi.
Ruhtinaalla on tiset velvollisuudet ja oikeudet kuin alamaisella.
Kissinger taisi takavuosina ehdottaa jonkin ongelman ratkaisuksi suomettumista. Haloohan siitä nousi, mutta viisaana miehenä oletin hänen tarkoittaneen samaa kuin blogisti. Enkä ole varma edes siitä, että termiä olisi Euroopassakaan aina käytetty pelkästään pejoratiivisessa merkityksessä.
VastaaPoistaMikäli olen oikein maani ja maanosani historian lukenut (itse kun ei noihin aikoihin elänyt), oli suomettuminen pejoratiivisena käsitteenä jo syntyessään eurooppalaisten "natottajien" luomus.
VastaaPoistaSuomi tarvittiin Keski-Euroopassa pelottavaksi esimerkiksi, koska arveltiin, että jenkit vähentävät läsnäoloaan Euroopassa ja NL saa lisää vaikutusvaltaa.
Eikä uutta alla auringon. Suomettumisesta puhuvat pilkkasävyyn suomalaiset natottajat myös nyt. Parempiakin perusteita Nato-jäsenyydelle voisi haluessaan löytää.
Mutta blogistin tavoin ja "mckennanilaisittain" katsoen suomettuminen kuulostaa jo liki ylisanalta. Noinko tarkkanäköistä ja isänmaalle edullista se kekkostelu siis oli?
Mitäpä jos kv-suhteiden pohjat oli valettu oikein jo aiemmin, ja häviäjällä sattui olemaan onnikin myötä, kun suurvallat sodan jälkeen vetelivät etupiirejänsä.
Siis vaikka 1941 Suomi laski ja valitsi (pakon edessä) kaverinsa "väärin", riittivät Rytin suhteet Yhdysvaltoihin ja Mannerheimin Churchillin silmissä nauttima arvostus pitämään meidät vähintään puoliläntisenä demokratiana. Siltä pohjalta oli sitten Kekkosenkin sitten hyvä ponnistella?
Mikko Välimaa
No mutta. Ei pidä tehdä pitkälle meneviä päätöksiä poarin sanan pohjalta.
VastaaPoistaTunnen hieman tuotta Kekkosen touhua myös venäläisten lähteiden näkökulmasta, myös sellaisten, joita ei ole vielä julkistettu.
Toistaiseksi olen sitä mieltä, että neroutta hipova poliittinen pelisilmä, johon liittyi valmius kaikkiin konnuuksiin, oli Kekkosen suuri resurssi. Ilman armeijamme torjuntavoittoja ja länsimaiden ja Ruotsin tarjoamaa selkänojaa tuskin olisi pärjätty, mutta tuskin myöskään ilman tuota hirttämätöntä Ruhtinasta.
Jos en mielestäsi "ymmärtänyt mitään", arvelitko, että latinankielinen lastenloru tai nokkela kasku avaisi asiaa paremmin?
VastaaPoistaYritetäänpä uudelleen. Suomettuminen näin myötämielisesti tulkittuna on siis valehtelua oman maan parhaaksi. Ikeästi tulkittuna se on valehtelua oman edun ajamiseksi ja oman maan myymiseksi. Ovatko nuo edelliset toisensa poissulkevia, vaiko onko oikein, että aikansa hyvis, etevä suomettaja, sai samalla itselleen vähän verotonta kopeekkaa ja edistystä uralla ja hyväksyvää hyminää sosialistisen internationaalin cocktail tilaisuuksissa ja DDR:n tunnustamiskomitean bakkanaaleissa? Ottiko kukaan suomettaja valehtelustaan mitään henkilökohtaista etua, vai joutuivatko kaikki kiirastuleen moraalisen dilemmansa kanssa tuskissaan painiskellessaan?
Onko tämä hyväksyttävää? Onko parempi, että kansalle, joka äänestää, valehdellaan kaikesta "maan edun" vuoksi, kuin se, että kerrotaan näkemykset tilanteesta rehellisesti? Kuka noista nerokkaista suomettajista sai päättää, missä meni raja? Joku vatipää muistaakseni eduskunnassa esitti, että liikennevaloissa punainen ei saisi merkitä pakollista pysähtymistä, koska punainen on edistyksen väri. Tällaisia esimerkkejä löytyy loputtomiin. Monen mielestä olisi parempi taistella ja kuolla kuin antautua, painaa pää omaan takamukseen ja jatkaa elämää orjana.
Ja nyt nähdään, että suurin osa peruskoulun käyneestä väestönosasta on ottanut Reporadion ja muiden nerokkaiden suomettajien opit tosissaan. Vahinko ja inhimillinen tragedia voi olla näin paljon suurempi kuin vaihtoehdossa. Virolla näyttää nyt menevän kansakuntana helvetin paljon paremmin, kuin suometetulla Suomella, vaikka heillä on rasitteenaa pakkosiirrettyä, venäläismielistä kansanosaa. Veni, vidi, vici, tjsp. "Those who would give up essential Liberty, to purchase a little temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety." -Benjamin Franklin.
Kekkonen vallalaan sai esim. rautaruukin raaheen, eikä sitä tehty hankoniemeen, Häkämies teki täydellisen petoksen myymällä pilkkahintaa kemiran ja fosfaattivarat norjalaisille ?
PoistaPienenä tietona, lapin malmivarat ja niiden rikkaus tiedettiin jo 50-luvulla, mutta kun ne olivat osoitettavissa olevan samaa kuin kuolan, olis neukut voineet yya-sopimuksen nojalla tulla hyödyntään ne, oli kekkonen laittanut tiedot kassakaappiiin ja sanonut että laitetaan odottaan parempia aikoja, sen jälkeen kekkonen rupes ajaan rautaruukin perustamista raaheen ja rautatehdasta tornioon ...
Viron menstymisestä voidaan olla kyllä montaa mieltä ...
PoistaTodella samaa mieltä!! Mun mielestä muutenkin lustraatiosta puhuminen Suomen kontekstissa tekee käsittämättömäksi koko käsitteen. Ei Suomi ole ollut koskaan totalitaarinen valtio. Lisäksi mielestäni suomettuminen siinä mielessä kuin moni tuntuu sen ymmärtävän, on tosiaan pejoratiivinen mielenilmaus, ei mikään tieteellinen termi.
VastaaPoistaNo, Larsvik. Eihän se ihme ole ettei ymmärrä, kun ei yritäkään. Älä rakenna niitä olkiukkojasi, vaan mieti, mitä sinulle sanotaan.
VastaaPoistaKyseessä on siis lähestymistapa suureen tapahtumakenttään. Totta kai sieltä löytyy monenlaista viheltäjää ja lukematon määrä erilaisia, myös moraalisesti tärkeitä ratkaisuja.
Suomettumisessa tuilanne on sama kuin sodan ajan ikävien asioiden kaivelussa. Ei niistä urotöitä saa eikä niitä kannata vaieta. Olisi kuitenkin idioottimaista asettaa asiat meidän aikamme mahdollisuuksien, tiedon ja odotuksien perspektiiviin, kun niitä arvostellaan.
Ilmaisit mielipiteesi asiasta kyllä selkeästi ja ymmärrettävästi jo ensimmäisellä kerralla, mietelauseessa, mutta kovin värittömästi ja lattean lakonisesti. Yritin "olkiukoillani" saada vähän eläväisempää settiä sinultakin ulos, mutta ymmärrän kyllä, että et viitsi / ehdi panostamaan jokaisen jonninjoutavan kommentin pitempään analyysiin. Suorastaan erinomaista valtiomiestaitoa osoittaa myös 73 säädetty poikkeuslaki, josta Tuure Junnila, tuon ajan kansanedustaja, on kirjoittanut mainion katsauksen "Vallankaappaus lain ja oikeuden varjolla". Eipä kai Junnilakaan ymmärtänyt, mistä siinä lopulta oli kysymys.
PoistaJälkiviisaus on maailman suurin viisaus, joka tuntuu erityisesti olevan näitten suurimpien "kamala suomettumisaika" vauhkoojien korvienvälissä ...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Finladisaatio" muutamien länsieurooppalaisten poliitikkojen ja politiikantutkijoiden käyttämänä terminä viittasi sellaiseen painajamaiseen mahdollisuuteen, että sotilaallisesti vahvat, vauraat, väkirikkaat ja maantieteellisesti turvallisen etäisyyden päässä Neuvostoliittosta sijaitsevat maat alkaisivat noudattaa suomalaistyyppistä varovaisuutta idänsuhteissaan. Se, mikä 70-luvun puolivälin tienoilla oli Suomessa todellakin vain tervettä varovaisuutta, olisi Saksassa tai Ranskassa ollut silkkaa pelkuruutta. Mutta sisäsyntyisen finlandisaation vaara oli erityisesti Helsingin ETY-kokouksen aikoihin aivan todellinen monessa länsimaassa. Suomalaiset eivät ilmeisesti aina tajunneet sitä, että läntinen suomettumiskeskustelu nousi nimenomaan näiden maiden omista lähtökohdista ja paikallisista huolenaiheista. Alain Mincin Le Syndrome finlandais (1986) suomennettiin melko tuoreeltaan nimellä Suomi-syndrooma. Mutta otsikon lisäksi koko kirjassa ei puhuttu Suomesta montakaan sanaa; mahtoi moni meikäläinen lukija pettyä.
VastaaPoistaSuomettumisen käsite ei selvästikään pidä sisällään samoja asioita kaikille. Vihavainen nyt ulotti sen käsittämään enemmän asioita kuin monet muut, kuten ulkopolitiikan onnistuneet puolet 50-70 luvuilla. Sanoisin tätä kirjoitusta lähinnä sanojen suuhun laittamiseksi lustraation kannattajille.
VastaaPoistaArvoisa professori, onko tulokulmanne suomettumiseen muuttunut sitten kirjanne "Kansakunta rähmällään"?
VastaaPoistaJotenkin on alkanut tuntua siltä.
Ei suinkaan. 1970-80-luvuilla ns. suomettumisen euforia oli niin tolkutonta, että meikäläinen näytti yhteiskunnan viholliselta n:o1. Nyt taas on menty toiseen ääripäähän ja toistellaan "länsi"-mantraa kuin taivaallista ilmestystä ikään.
PoistaSa siinä järjestä kiinni pidellä, jos aikoo edes paikallaan pysyä.
Kajaanin lyseon poikana olen tietysti suhtautunut Kekkoseen positiivisemmin kuin esimerkiksi johonkin turkulaiseen. Luonnonlahjaisena skeptikkona säästyin taistolaisuudelta ja perässähiihtelijöiltä, vaikka Kekkosesta olimme samaa mieltä, eri syistä vain. Ymmärsin jo 70-luvulla, ettei Kremlin bandiittikoplan kanssa pärjää herrasmies ja diblomaatti. Vääränmallinen jalka tarvitsee vääränmallisen kengän. Kekkonen tiesi, mitä teki, jota ei kai oikein vieläkään näistä perässähiihtäjistä voi sanoa. Kekkonen oli sen verran narsis.., eiku suurmies, että osasi vaivattomasti yhdistää maan edun omaan etuun ja vice versa.
VastaaPoistaKekkosen monumentti Kajaanissa on mainio. Sille voisi antaa nimeksi "Umpikiero".
PoistaMutta jo Luther tiesi, että paholaisen kanssa painiskellessa ovat kaikki keinot tarpeen. On hyvä, jos onnistuu pieraisemaan sitä sieraimiin.
Vihavainen on löytänyt suomettumiseen ilmiönä oikean tulokulman, termin kehittelivät Lansi Saksalaiset, lähinnä Baijerilaiset kristilliskonservatiiviset tahot, joilla kuten Straussilla itselään oli jälkikäteen paljastuneet salaiset suhteet itäblokin tiedustelu organisaatioihin. Sekin on vaiettu totuus, että valtiojohtomme tuottamuksellisesti petti, Rydin johdolla tuolloiset aseveljemme, joten se rehellisyydestä siinäkään tapauksessa. Kekkosen kääntymys voidaan todeta tapahtuneen Stalingradin tappion jälkeen, jolloin hän ja lähipiiri päivitti uuden polittisen tilanteen, todennäköisesti miestä väkevämmän voimalla. Kaikeksi onneksi tuohon aikaan aikakautensa parhaat kyvyt oli politiikan parissa, toisin kuin nyt, ikäpolvensa parhaimmisto menee globaaleihin suuryrityksiin, siitä seuraa juuri uusi maailmanjärjestys ja kansallisvaltioiden kuolema.
VastaaPoistaSpurius Postumius Albinus ja Risto Ryti - kyllä! Siinä oli pirullisen "kylmästi laskevat" machiavellistiset valtiotaidon mestarit. Aina mielessä "isänmaan etu" ja raison d'état.
VastaaPoistaEipä silti, olihan Sir Ristolla, tuolla useimainitulla anglofiililla, myös herkkä puolensa. Toistan tässä mementona hänen omalle ns. päiväkirjalleen 4.6.1942 uskomat maineikkaat sanat korkean koppalakkipäisen sydänystävän käytyä:
"- - hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen - -"
Varmaan olikin. Niitähän meillä nytkin on joka paikkaan tarjolla.
PoistaMitä sitten? Rytihän kuvasi noin Hitleriä yksityishenkilönä. Rytihän toteaa, että täytyy päästä Hitlerin julkisen naamion taakse.
PoistaFaktisesti Rytin kuvaus Hitleristä yksityisenä ihmisenä pitää hyvin paikkansa. Mutta 70 keskeytymätöntä vuotta aivopesua on saanut aikaan tilanteen, jossa Hitleristä ei yksinkertaisesti saa sanoa mitään myönteiseltä vähänkään kuulostavaa, koska "hyvien ihmisten" mielestä yksikin myönteinen sana on yhtä kuin kaiken Hitlerin toiminnan ylistäminen. Jokainen täysjärkinen tajuaa, että moinen ajattelutapahan on järjellä katsoen järjetön, mutta niinpä jokainen rationaalisesti 2. maailmansotaa tutkiva kirjoittaja päätyykin hyvien ihmisten mustalle listalle.
"Suomettumistutkimuksen oikea tulokulma" ja vähän muutakin, esimerkiksi näkökulmat.
VastaaPoista1990-luvulta lähtien Suomen televisio ei esittänyt suomalaisia elokuvia. TV-katsojalla heräsi kysymys: eikö Suomessa olekaan omaa elokuvatuotantoa?
Vasta parin vuosikymmenen kuluttua selvisi, että taistolaisintellektuelli Peter von Bagh oli alan pomona laittanut kaikki suomalaiset elokuvat pannaan, muutamia poikkeuksia oli. Taistolaisintellektuelli Peter von Bagh noudatti kaiketi Moskovasta tullutta instruktiota miten pitää suhtautua elokuvataiteeseen, jonka Lenin oli määritellyt kaikista taiteista tärkeimmäksi.
Suomalaiset taistolaiset noudattivat NKP:n Keskuskomitean käskyjä sataviisikymmentäprosenttisesti ellei peräti kaksisataaviisikymmentäprosenttisesti.
Vasta sen jälkeen kun kremliläisintellektuelli, aristokraatti Peter von Bagh lähti vastaanotolle Pietarin portille, Suomen television portit avautuivat suomalaisen elokuvan runsaudensarvelle. Hyvää on, huolimatta siitä, että seurakunta on sekalainen.
Väärä todistus von Baghista ja Ylen elokuvatarjonnasta. Filmihullut tietävät paremmin mutta eiköhän "Petterin" haksahdus ollut suomifilmin YLIARVOSTUS. Tämän blogin kommenttiosio ei ole oikea paikka jatkaa pitempään. Ehdotan ohjenuoraksi: pysytään asiassa ja kirjoitetaan niin lyhyesti kuin mahdollista. -jussi n
PoistaKekkosen aikana ulkopolitiikkaa käytettiin lyömäaseena sisäpolitiikassa, mikä oli ikävää. Ehkä tästä voisi ottaa opiksi jotain ja hillitä vastaavaa käytöstä nykypäivänä. Mieleen tulevat lähinnä trolliksi haukkuminen ja turvapaikkasekoilu, josta on varsin taidokkaasti tehty sisäpoliittinen ongelma.
VastaaPoistaSuomettumistutkimuksen oikea tulokulma on Tiitisen lista, joka on täynnä sitä kgb:n viidettä kolonnaa.
VastaaPoistaJaså. En ole itse listaa nähnyt. Mistähän joku jo tietää, mitä se porukka siellä on?
VastaaPoistaEikös se ole annettu tutkijoiden käyttöön jo vähän aikaa sitten?
PoistaMistähän joku jo tietää, mitä se porukka siellä on?
PoistaJulkisuudessa oli tieto siitä, että Tiitisen lista tuli Suomeen läntisiltä tiedustelupalveluilta, joten logiikan mukaan Tiitisen lista ei voi käsittää Mars-planeetan asukkeja, vaan nimenomaan idän suuntaa. Iänikuinen Itä-Länsi vastakohta, toisin sanoen Venäjä/KGB vastaan läntinen sivistys.
Tiitisen lista
VastaaPoistaTiitisen lista on entistä tärkeämpi asiakirja päivä päivältä, koska sen viralliset haltijat eivät ole tähän asti pukahtaneet halaistuakaan sanaa siitä, tutkijoista puhumattakaan.
Lapuan liikkeen johtajan Vihtori Kosolan kupeeseen oli aikoinaan tarrautunut Neuvostoliiton Helsingin kaupallisen edustuston johtaja, joka oli loikannut/"loikannut" Länteen. Neuvostoliitolta varastettujen miljoonien turvin kyseinen kaupallisen edustuston johtaja olisi voinut mennä viettämään kissanpäiviä joko Ruotsiin tai Amerikkaan. Mutta ei, hän takertui Lapuan liikkeen johtajan Vihtori Kosolan kupeeseen. Suomalainen historiantutkimus ei ole vieläkään selvittänyt tätä mysteeriä.
VastaaPoistaNeuvostoliitosta loikkasi/"loikkasi" Yhdysvaltoihin KGB:n upseeri Oleg Gordijevskij, joka muistelmissaan laittoi Urho Kekkosen otsaan leiman "KGB:n agentti". Tätäkään mysteeriä ei pystytä selvittämään. Joten jäljelle jää vain tavallinen maalaisjärki.
Talvisodan ja Jatkosodan aikana Moskova ei pystynyt miehittämään Suomea. Näin ollen YYA-sopimuksen myötä oli pakko liimata naamalle YYA-hymy. Tarkoituksena oli tietenkin kuristaa Suomi ystävälliseen YYA-halaukseen. Kaikki keinot kelpaa, kunhan Suomi saataisiin tallotuksi lokaan läntisen maailman silmien edessä. Mutta ETYK olikin nerokas keksintö.
Tiitisen lista saattaa olla Oleg Gordijevskin tapainen KGB:n mysteeri.
Nyt jäi kyllä mysteeriksi, mitä niin tavattoman erikoista olisi ollut enempää Erzinkianin kuin Gordijevskinkaan tapauksessa. Siis tarkkaan ottaen mitä?
PoistaEn viitsi lukea kommentteja. Vahvemman edessä nöyristely oli sitä suomettumista. Ei siinä suurempaa ylevyyttä ollut. Samalla strategialla luovivat pienikokoiset pojat koulujen välitunneilla.
VastaaPoistaKekkosta ja muita silloisia poliitikkoja on helppo syyttää nöyristelystä ja suomettumisesta. Mikä olisi ollut vaihtoehto? Luin taannoin Paasikiven sihteerin Toivo Heikkilän muistelmia, jossa kerrotaan Paasikiven tokaisseen jollekin kovempaa politiikkaa vaativalle, että kyllä se olisi mahdollista, jos herra antaa minulle neljä miljoonaa sotilasta!
VastaaPoistaToisaalta onko nykyinen europolitiikka sen onnistuneempaa? Kekkosen aikana rahat kulkivat pääsääntöisesti Moskovasta Suomeenpäin, nyt maksamme miljardeja siitä, että tuhoamme talouttamme ja maatamme.